Luin äsken Hesarin tämänpäiväisen artikkelin työmatkoista. Oli suurinpiirtein totta ja siitä on aikoinaan saatu tuta kyllin. Matkustin 80-100 vuorokautta vuodessa ulkomaille ja matka-aika ei ole työaikaa. Kun esimerkiksi tulit lauantaina aamulla Amerikoista, niin ensin kotiin ja suikuun ja sitten töihin lukemaan sähköpostit (sitten sain työnantajan koneen kotiin). Paperiposti oli onneksi sihteerin valmiiksi lajittelema ja se otettiin mukaan, kun sähköpostit oli luettu ja luettiin vasta kotona. Näin oli sitten taas vireessä ja ajantasalla maanantaina. Euroopasta ehti harvoin ennen klo 23:a kotiin ja reissuun oli monelle paikkakunnalle lähdettävä edellisenä iltana, että ehti aamun palaveriin jossakin jne. Kun oli päästy hotelliin, piti vielä tarkistaa, että kaikki dokumentit ja kalvot ovat ok. Onneksi oli vastuullinen työnantaja, joka piti erityisen hyvää huolta meistä hulluista. Lopuksi lääkäri sanoi, että sinun kroppasi hälyttää liikaa, mieti eläkkeelle jäämistä. Uskoin lääkäriäni, joka oli seurannut kehitystäni parikymmentä vuotta.
Tässä ollaan edelleen ja suljetaan tämä pötkö, joka siis jatkuu osassa XI
