Apua !!
Nyt naurattaa.
Pyörivä piispa.
Ja sama meillä, äiti varsinkin keksii kaikenlaisia juttuja joita en ole ikinä ennen edes ajatellut, kuullut ja se just miten sanoja painottaa puhuessaan.
Sanojen ilmeikkyys...ei ollenkaan monotonista touhua.
Meillä myös nauretaan aika paljon...vaikka emme ole eläneet mitään helppoa elämää, mielestäni mutta juuri se on tehnyt kai meistä tälläisiä "omituisia otuksia"...ne monet kipeät elämän iskut.
Taakat ja painot.
Joskus luin jostain kun joku kantoi raajarikkoa selässään ja toinen ihmettelemään että on sulla raskas taakka niin tämä kantava sanoi että ei ole, se on keveä koska se on minun rakas veljeni.
Tälläiset metaforat taas saavat minut helposti kyynelehtimään koska minun ainut sisarukseni, veljeni on lievästi kehitysvammainen mutta taatusti tunneälyltään paljon mua terävämpi ja monessa asiassa hoksaavampi ja käsistään kätevämpi.
Joku onkin sanonut...tai taisin hammaslääk. vo:lla odottaessani vuoroani lukea että joku kehitysvammaisen äiti, iäkäs nainen sanoi että hän on pysynyt virkeänä koska "me kaikki vammaisten äidit ollaan vähän sellaisia leijonaemoja"
