Tätä luin / tämän luen, osa 7

[1944]

Ei omien lasten auttamisessa ole mitään väärää, tehdään vaan jatkossakin samalla tavalla.

[Riitta-mummi]

 

[1944]

 

[Saukkis]

Matkalla luin Helena Petäistön matkaoppaan Pariisista, sain pajon enemmän itri kuin kotona lueskellessa.

Yöpöydällä odottaa Janne Villa.

Lehdessä oli arvostelu toisestakin uskontoväkivalta-aiheisesta kirjasta, jos tulee vastaan, aion lukea, vaikka vaikutti siltä, että uteliaisuuden saa tyydytettyä ja jopa mässäillä ikävillä tapahtumilla. Tulee jo mieleen tulipalopaikalle paloauton perässä tuhoa kauhistelemaan rientäminen. Mutta möisikö ja keräisikö lukijoita onnelliset tarinat ja elämäänsä tyytyväisten ihmisten arki?

[Riitta-mummi]

Sain Elina Karjalaisen muistelot Viipurista, ja hiukan Kuopiostakin, loppuun. Meitä yhdistää värikäs elämä, karjalaisuus ja kirja ( Paavo Ruotsalainen, Talonpoikain herättäjä ) jonka ostin Aholansaaren kirjakaupasta. Siinä on Elina Karjalaisen Ex-Libris. Värkkäsin siihen oman omistuskirjoitukseni viereen. 

Uppo-nalle EK:ta en tunne, mutta jonkun matkakirjan häneltä olen lukaissut.

Äsken aloitin Jukka Pakkasen, Muistaakseni-kirjan. Meilläkin on yhtymäkohtauksia, kuten näytelmä Tunti kerrallaan ( Unto Monosen elämästä ) jonka ensi-iltakaronkassa istuin kirjoittajan vieressä. Seppoon hänen perheensä yhsityy lauttasaarelaisuudessa. Tästä on puhuttukin Outi P:n yhteydessä.
Yöpöydälläni on myös Outin kirja, vielä aloittamaton.

Molemmissa mainituissa oma lapsuuteni tulee eläväksi kun kirjailijat muistelevat 1940- ja 1950-lukujen asioita. Sota, Helsingin Olympialaiset,leikit, lelut, ruoat, käytöstavat. Kaikkia sen ajan tapaan. Monia olin jo unohtanut, mutta nyt vallankin Jukka P pitää tarkkaa kirjaa karamelleistä, autoista, suksimerkeistä, luistimista ym:sta nimeltä.
Jukan tapa kirjoittaa itsestään passiivissa, tekee lukemisen hiukan hankalaksi. Hän kirjoittaa muista henkijöitä substantiivin kera.

Lähtee kouluun. Käy Pyrkässä . Saa uudet koripallotossut. Siis hän. ( Eikö nykyisin urheilijat puhu näin haastatteluissa. Tai sä käyt, sä meet jne...

[seppos]

Sain Elina Karjalaisen muistelot Viipurista, ja hiukan Kuopiostakin, loppuun. Meitä yhdistää värikäs elämä, karjalaisuus ja kirja ( Paavo Ruotsalainen, Talonpoikain herättäjä ) jonka ostin Aholansaaren kirjakaupasta. Siinä on Elina Karjalaisen Ex-Libris. Värkkäsin siihen oman omistuskirjoitukseni viereen. 

Uppo-nalle EK:ta en tunne, mutta jonkun matkakirjan häneltä olen lukaissut.

Äsken aloitin Jukka Pakkasen, Muistaakseni-kirjan. Meilläkin on yhtymäkohtauksia, kuten näytelmä Tunti kerrallaan ( Unto Monosen elämästä ) jonka ensi-iltakaronkassa istuin kirjoittajan vieressä. Seppoon hänen perheensä yhsityy lauttasaarelaisuudessa. Tästä on puhuttukin Outi P:n yhteydessä.
Yöpöydälläni on myös Outin kirja, vielä aloittamaton.

Molemmissa mainituissa oma lapsuuteni tulee eläväksi kun kirjailijat muistelevat 1940- ja 1950-lukujen asioita. Sota, Helsingin Olympialaiset,leikit, lelut, ruoat, käytöstavat. Kaikkia sen ajan tapaan. Monia olin jo unohtanut, mutta nyt vallankin Jukka P pitää tarkkaa kirjaa karamelleistä, autoista, suksimerkeistä, luistimista ym:sta nimeltä.
Jukan tapa kirjoittaa itsestään passiivissa, tekee lukemisen hiukan hankalaksi. Hän kirjoittaa muista henkijöitä substantiivin kera.

Lähtee kouluun. Käy Pyrkässä . Saa uudet koripallotossut. Siis hän. ( Eikö nykyisin urheilijat puhu näin haastatteluissa. Tai sä käyt, sä meet jne...

Pyrkkä oli Lauttasaaren Pyrintö, jolla nimellä kulki myös urheilukenttä. Seura oli aikoinaan Suomen nopein 4x100 metrin juoksussa Börje Strandin johdolla.

[Pyryharakka]

Sain luettua Ildefonso Falcones: Meren katedraali. Voin suositella kaikille, jotka pitävät historiallisista romaaneista. Kirja kuvaa aikaa 1300-luvun Barceloonassa. Oikeaa historiaa on sisällytetty kirjaan, vaikka päähenkilö on fiktiivinen ja tapahtumat vähän eri vuosilta kuin ne kirjassa eletään.

Olen lukivikani takia hidas lukija. Alku tuntui niin synkältä ja raa'alta, että mietin saanko kaikki 647 sivua edes luettua. Kun sitten alkuun pääsin ja päähenkilölle alkoi tulla vähän myötäistäkin elämässä, niin kyllähän se imaisi mielenkiinnon. Loppupuolella alkoi olla niin jännää, ettei kirjaa meinannut millään raaskia laskea kädestä.  Omat ongelmat saa ihan erilaisen perspektiivin kun vertaa tuonne keskiajan ihmisten ongelmiin.

[Riitta-mummi]

Lukeminen, paitsi että se lisää tietoa, avaa myös ymmärrystä. Vaikka ihminen on pohjimmiltaan aina sama, on eri vuosisatojen elämä tapoineen ja olosuhteineen muokannut perusihmistä. Kirjoista löytyy vaikka mitä, jokaiseen makuun jotakin. Myös uskon asioita käsitellään usein.

Minua myös kiinnostaa historia. Viime sotien historia pienen ihmisen kannalta koettuna, ei itse sodankäynnin asiat, on nyt harrastukseni kohde.
Toki myös vanhemmat ilmiöt, vaikkapa Antti Tuurin tavalla esitettynä. Eilisellä kirjastokäynnillä varasin Tuurin uusimman, alkemisteista kertovan. Samoin lainasin muistelmat Lapsuuden kodeista, toimittanut Sirkku Savolainen. Kirja on jo vuodelta 1985, sen parempi. Muistelmat sijoittuvat oman lapsuuteni aikoihin, ainakin alun kirjoittajien, joita ovat mm. Oiva Arvola, Ahti Hirvonen ja Mirjam Helin.

Otin Matille kolme Jukka Pakkasen ohutta romaania, hän kiinnostui Pakkasesta. Minä taas en . Itselleni lainasin myös Stieg Larssonista kertovan elämänkerran, muistelman työkaverilta. Ja tietysti pari "lukuromaania", historiaa ja romantiikkaa, tylsyyden varalle.

[maisakai]

Minulla menossa Paul Austerin Talvipäiväkirja. Omaelämäkerta sinä-muodossa.

[myyrä]

Luin illalla viimeisen Siipirikon, joka on PKLTY:n (Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry) jäsenlehti. Eräs nyt jo kai yli 70-vuotias lintuveteraani muisteli 60-luvun alkua, kun he ystävänsä kanssa retkeilivät monet vuodet Lapissa. Auto jätettiin sopivaan paikkaan ja siitä sitten retkeilemään. Autiotuvilla ja varmaan teltassa yövyttiin. Päiväpatikoinnit olivat monesti jopa 50 kilometrin mittaisia ja tietenkin rinkan kanssa. Eräs maakotkan pesä tarkastettiin joka vuosi ja poikanen/poikaset rengastettiin. Kerran paluumatkalla joen tulviminen oli katkaissut paluutien. Ei muuta kuin pienellä retkikirveellä nakuttelemaan mäntyjä nurin ja lautan tekoon. Tukit sidottiin yhteen koivuvitsoilla. Ensin oli tehty laskelmia, kestäneekö lautta miesten ja varusteiden painon. Kyllä se kesti. Hieno kertomus.

[Leena]

Dosentin Lontoon kauden saarnat huolellisesti tulisi olla vuorossa jos sade lakkaa niin että tästä viitsii lähteä ja lainaavat teologisesta nyt kun minulla ei ole Avoimen opiskelukorttia. Oikeastaan tulisi rämpiä sinne ja lueskella aikansa niin että kanssa tulee tehdyksi. Työ vähäsen häiritsi.   I have a dream.    Hän hyppelee nyt kyllä vähän. Ottakaa särkylääkettä etukäteen, se puree migreeniin parhaiten niin.

Kait minä tilaan ihelleni niin saa alleviivata ja sotkea sydämensä halusta.
Herättäjäjuhlille lähtee Ethics täl kertaa.

Viihteellisempään sarjaan lähtee, kun saan käsiini, The Secret Life of Ioannis Pauli II.  Vähemmän salaamisen väärti kuin luulisi, kertoo hänen elämästään Karol Wojtylana, hiihtoharrastuksestaan ja ystävistään. Sitten rupean metästämään yhteisiä kohtia näiden teologiassa. Olisinpa onnellinen jos voisin jotenkin tehdä sen Italiassa, jolloin perustettaisiin niinikään Umbrian Seuraliike.

Muuten pyydän peräti anteeksi etten ole kasi edes lukenut kaikkia yksityiskirjeitä.  Minä olin aika uuvahtanut kun pompahdin uuteen tiimiin ja tsemppasin että saisin perehdyttyä. Ihan erilaista kuin edellisessä ja saa ollakin kyllä. Rooman matka niisti nenän. Plataanit kukkivat ja osoittauduin niillekin allergiseksi mutta onneksi tunsin kuumeen nousevan vasta paluulennolla.

[Riitta-mummi]

Sydämeni ja sieluni rakkaus palaa aina ihmiseen. Siksi luenkin mielelläni ihmisyksilön tavasta elää, taivaltaa tietään, uskoa ja vaikuttaa uskollaan.
Lahjaksi Lapuan juhlilla saamani Heränneen kansan vaellus, osa IV alkaa kertomuksilla Samuel Ristiluomasta ja Juho Malkamäestä. Ristiluoman palavuus sammui liian nuorena vakavaan sairauteen, mutta Juho Malkamäki jaksoi pitkälle " vaivaiseen vanhuuteen " vaikka piispa häntä 60-vuotiskortissaan varoitteli. Juhon kytösavun makuinen puhe panee ihmisen paikalleen ja korottaa Kristusta.

Merkillisen tuttua on kertomus Juho Malkamäestä aisaparina Wilhelmi Malmivaaran kanssa. Talonpoika ja pappi, kuten Paavo Ruotsalainen ja papit.

Nyt kun olen perehtynyt lisää heränneisiin, niin ajattelen että Nilsiällä sytytettiin tuli, mutta Lapualla ja Ylistarolla se alkoi loimuta paloon joka jatkuu. Kokonaiskuvaa on vaikeampi saada, mutta yhden ihmisen kautta pääsee helpommin eteenpäin.

Lukeminen jatkuu. Lisää löytöjä on varmasti luvassa.

[seppos]

Sydämeni ja sieluni rakkaus palaa aina ihmiseen. Siksi luenkin mielelläni ihmisyksilön tavasta elää, taivaltaa tietään, uskoa ja vaikuttaa uskollaan.
Lahjaksi Lapuan juhlilla saamani Heränneen kansan vaellus, osa IV alkaa kertomuksilla Samuel Ristiluomasta ja Juho Malkamäestä. Ristiluoman palavuus sammui liian nuorena vakavaan sairauteen, mutta Juho Malkamäki jaksoi pitkälle " vaivaiseen vanhuuteen " vaikka piispa häntä 60-vuotiskortissaan varoitteli. Juhon kytösavun makuinen puhe panee ihmisen paikalleen ja korottaa Kristusta.

Merkillisen tuttua on kertomus Juho Malkamäestä aisaparina Wilhelmi Malmivaaran kanssa. Talonpoika ja pappi, kuten Paavo Ruotsalainen ja papit.

Nyt kun olen perehtynyt lisää heränneisiin, niin ajattelen että Nilsiällä sytytettiin tuli, mutta Lapualla ja Ylistarolla se alkoi loimuta paloon joka jatkuu. Kokonaiskuvaa on vaikeampi saada, mutta yhden ihmisen kautta pääsee helpommin eteenpäin.

Lukeminen jatkuu. Lisää löytöjä on varmasti luvassa.

Juho Malkamäestä pikkuisen. Hän rakennutti suuren pohjalaistalon, jossa on kaksi suurta tupaa, että mahtuu tarpeeksi seuravieraita. Talossa on yhdellä sivulla 13 ikkunaa. Talon tytär on meillä hammaslääkärinä.

[1944]

Israelin tilannettahan minä suraan. Tamar-kaasukentän kaasua tullaan myymään Länsirannan arabeille 1,5 miljardin dollarin edestä ja Jordanian kanssa on saatu sopimus aikaan 500 miljoonan dollarin kaupasta Kuolleen meren alueelle. Israel rakentaa putken Kuolleen meren poikki nähtävästi lyhintä tietä Ashdodin merenrantakaupungista, jonne Välimeren alta pumpattava kaasu toimitetaan.
Mutta sitten yleistilanne: sehän alkoi välittömästi Israelin ja palestiinalaisten välillä huonontua, kun syntyi unity-sopimus Gazan Hamashin ja Länsirannan poliittisen johdon välille. Ehkäpä Länsirannalla piiloitellut Hamash-siipi voi esiintyä julkisemmin. Siepattiin ja murhattiin kolme israelilaista nuorta, tekijät ties missä. Jerusalemissa murhattiin arabinuorukainen, teon tekijät on pidätetty ja he ovat tekonsa tunnustaneet. Gazasta ammutaan raketteja päivittäin Israelin puolelle, jonakin päivänä jopa kymmeniä. Israelilaiset kyllästyvät tällaiseen kiusaamissotaan. Nyt viimeinen tieto on se, että Israelin armeijalla on valtuutus kutsua 40000 reseriläistä palvelukseen. Lisäksi Syyrian vastaisella rajalla Golanilla on ollut monenlaista tulitusta puolin ja toisin.

[mt]

Israelin tilannettahan minä suraan. Tamar-kaasukentän kaasua tullaan myymään Länsirannan arabeille 1,5 miljardin dollarin edestä ja Jordanian kanssa on saatu sopimus aikaan 500 miljoonan dollarin kaupasta Kuolleen meren alueelle.

Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi Jordanian tilanteesta. Olen pannut merkille, että Lähi-Idässä tapahtuu Syyriassa, Libanonissa, Irakissa, Iranissa, Israelissa, Gazassa, Egyptissä, mutta ei koskaan mitään Jordaniassa. Epäilin sen johtuvan huonosta seurannastani, mutta kun tein haun Helsingin Sanomien arkistoon vuoden ajalta hakusanalla "Jordania*", tuloksena oli kyllä 40 artikkelia, mutta niistä lähes kaikki käsittelivät Jordaniaa vain sivulauseessa (karkotti Jordaniaan, Kerry ilmoitti Jordaniassa, pakolaisia majoittavat --- Jordania, arvioi HS:lle puhelimitse Jordaniasta jne.). Oikeastaan ainoa varsinaisesti Jordaniaa koskeva uutinen oli se, kun Jordania valittiin YK:n turvaneuvostoon. Myös Kuolleenmeren pelastussuunnitelma liittyy Jordaniaan.

Jos oletetaan, että Hesarilta ei ole mitään olennaista jäänyt raportoimatta, niin mikä on Jordanian salaisuus?

Mt