Sain Elina Karjalaisen muistelot Viipurista, ja hiukan Kuopiostakin, loppuun. Meitä yhdistää värikäs elämä, karjalaisuus ja kirja ( Paavo Ruotsalainen, Talonpoikain herättäjä ) jonka ostin Aholansaaren kirjakaupasta. Siinä on Elina Karjalaisen Ex-Libris. Värkkäsin siihen oman omistuskirjoitukseni viereen.
Uppo-nalle EK:ta en tunne, mutta jonkun matkakirjan häneltä olen lukaissut.
Äsken aloitin Jukka Pakkasen, Muistaakseni-kirjan. Meilläkin on yhtymäkohtauksia, kuten näytelmä Tunti kerrallaan ( Unto Monosen elämästä ) jonka ensi-iltakaronkassa istuin kirjoittajan vieressä. Seppoon hänen perheensä yhsityy lauttasaarelaisuudessa. Tästä on puhuttukin Outi P:n yhteydessä.
Yöpöydälläni on myös Outin kirja, vielä aloittamaton.
Molemmissa mainituissa oma lapsuuteni tulee eläväksi kun kirjailijat muistelevat 1940- ja 1950-lukujen asioita. Sota, Helsingin Olympialaiset,leikit, lelut, ruoat, käytöstavat. Kaikkia sen ajan tapaan. Monia olin jo unohtanut, mutta nyt vallankin Jukka P pitää tarkkaa kirjaa karamelleistä, autoista, suksimerkeistä, luistimista ym:sta nimeltä.
Jukan tapa kirjoittaa itsestään passiivissa, tekee lukemisen hiukan hankalaksi. Hän kirjoittaa muista henkijöitä substantiivin kera.
Lähtee kouluun. Käy Pyrkässä . Saa uudet koripallotossut. Siis hän. ( Eikö nykyisin urheilijat puhu näin haastatteluissa. Tai sä käyt, sä meet jne...