Tätä luin / tämän luen, osa 7

[Riitta-mummi]

Edelleen Mestari Eckhardtin ajatuksia. Olen saarnojen puolivälissä. Mitä vielä löytyneekään !

-oleminen
-ymmärrys
-tiedostaminen
-rakkaus
-laupeus ( korkein lahja)

-Mikä sielu on ? ( Armos  ? )

On johdatusta että tämä kirja tuli luettavaksi vasta nyt.

[Riitta-mummi]

Rinnalla ylläolevan kanssa sopii hyvin että luen kahta Tove Janssonista tehtyä kirjaa. Helen Svenssonin Toven matkassa on Toven kohdanneiden muistoja ja mietteitä. Siis tätä luen ja olen katsonut kaikki kuvat. Nuo M E:n ajatukset sisältyvät Toven elämään, vaikka kristittynä emme häntä tunne, tai tiedosta. Yhden alttaritaulun hän on maalannut. Teuvann kirkkoon.

Toinen  kirja on vielä aloittamatta, mutta siinäkin kuvat kiinnostivat ja ne selasin. Kirja on Boel Westin´n;  Sanat, kuvat, elämä.

Vaikutelma taiteiljasta on monimielinen ja mystinen.  Hän oli vapaa, ja eli värikkään elämän. Hänessä oli monia erilaisia ominaisuuksia. Boheemiksi en häntä täysin kuvaisi. Kiinnostus laadukkaista vaatteista, hyvin otetuista ja hyvin poseeratuista valokuvista kertoo porvarillisuudesta. Sitä edusti myös se ettei hän voinut hyvin läheisen äitinsä kanssa puhua seksuaalisen suuntauksen muuttumisesta. Äidin yksityisyyden kadottamisen pelko teki Tovesta yksinäisen.

Hänen maalauksensa ja freskonsa ovat hienoja. Eräät arvostelijat ovatkin sitä mieltä että ei hänen olisi kannattanut antaa itsestään niin paljon muumeille kuin hän teki.

Ateneumissa on parhaillaan Toven taiteen näyttely. Kiinnostusta riittänee paljon.

[Pena]

Tove Jansson oli mestarillinen piirtäjä, ilmeikkään viivan lennokas käyttäjä. Maalaaminen oli hänelle vaikeampaa. Kenties se sai hänet mieltämään itsensä nimenomaan maalariksi.

[1944]

Ja kuinka on ollut helppoa antaa lapsille Muumivideo ajankuluksi, kielikin niin vivahteikasta. Mörkömuumia vain on vieroksuttu, tietysti liian nuorena yritin katseluttaa. Mea culpa.

[Riitta-mummi]

Aijat sitten olen luottanut omaan järkeeni kiellettyjen-sallittujen elintarvikkeiden käytössä. Ne ovat kääntyilleet kuin tuuliviirit näinä vuosikymmeninä kun olen aihetta seurannut.
Sokeri, rasvat, liha, kala, munat ja karppaus.  Milloin mihinkin suuntaan käsketään ja kielletään. Oma ohjeeni on meidän huushollissa, Kaikkea kohtuullisesti.
Kasvikset ja hedelmät ovat melko stabiileja olleet, paitsi greppi,jota ei saa ottaa sokerilääkkeiden kanssa.

Nyt taas uusinta tutkimusta:
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288666749953.html

[Pena]

Allzuviel ist ungesund.

[1944]

Da, da.

[mt]

Ivan Svalenius: Georg Norman. En biografisk studie. Lund 1937.
Melko harvinainen teos, joka liittyy reformaatioajan Ruotsin poliittiseen ja kirkkohistoriaan. Tusinan verran kappaleita on lähinnä yliopistokirjastoissa, yksi varastokirjastossa ja sekin lainassa, joten katson, että kirjan ostaminen ruotsalaisesta antikvariaatista oli perusteltu investointi. Antikvaari itse kyllä kyseli epäillen, haluanko vielä ostaa kirjan, kun sen 150 kruunun hinnan lisäksi joudun maksamaan 150 kruunun toimituskulut, yhteen laskien 300 kruunua eli peräti 34 euroa. En valittanut.

Jo parinkymmenen sivun jälkeen voin todeta, että kirja on erinomaisesti kirjoitettu ja toimittu. Nykypäivän usein hutiloitujen historiatekstien jälkeen on suoranainen nautinto lukea täsmällistä argumentaatiota.

"1600-luvulla kirjoittaneen historioitsijan Cramerin todistuksen mukaan Norman siis oli jo tuolloin uuden uskon miehiä. Sitä vastoin Cramer ei mainitse Rungea eikä Kantzowia. Tästä syystä ei Cramerin lausunnolle ole haluttu antaa mitään arvoa. Sen oikeellisuuden puolesta voidaan kuitenkin esittää eräitä todennäköisiä syitä ---"
(oma suomennos)

Tällainen teksti on päivittäisen yritystoiminnan vilskeen jälkeen kuin uinti hellepäivänä.

Kevyempänä lukemisena on Moshe Lewinin Neuvostoliiton vuosisata.

Mt

[Riitta-mummi]

Edelleen Mestari Eckhardt´sta.

Olin sulkenut tietokoneen noin tunti sitten. Otin taas Sielun syvyyden luettavaksi. Nyt löytyi ymmärrys ( ehkä) siihen mitä aiemmin kysyin. Mitä kummaa Eckhardt tarkoittu sanoessaan että; Tuli on ilmassa parempi kuin vesi joka kastelee ja mädättää.

Piti tulla "pikkuveljille" joita sama kirja kiinnostaa kertomaan että tuli on Kristuksen symboli.  Tiedättekin sen.  Onhan alttariliinan punainen Pyhän Hengen väri. Ihminen on puu jota tuli ensin lähestyy, sitten kietoo, sytyttää ja lämmittää ja alkaa polttaa. Sitten kun puu on palanut ne ovat yhtä.
Sehän on selvää mitä vesi on tulelle.

Monia jo itse löytämiäni ja kokemiani asioita on useita, esim. näin: Siellä missä Jumala on, siellä on sielu, ja siellä missä sielu on, siellä on Jumala.

Edelleen:  Oikeamielisyys on sitä, mikä on samaa rakkaudessa ja kärsimyksessä, katkeruudessa ja suloisuudessa. Ja silloin ei mikään voi estää, ettemmekö tavoittaisi ykseyttä oikeamielisyydessä.


Paljon on kohtia joissa mennään niin korkeissa sfääreissä etten sinne yllä, eikä tarvitsekaan.  Halusin aluksi saada tämän kirjan myös omakseni. Nyt kuitenkin ajattelen , että ei sittenkään. Omaksun näin minkä ehkä tarvitsen. Mutta etten alkaisi palvoa kirjaa ja sen sisältämää viisautta, palaan Paavon ajatukseen. Pysyn pottuhalmeellani ilman "sikaa".

Ehkä tämä kirja ei sovi luettavaksi kaikille. Minä en olisi saanut mitään ymmärretyksi muutama vuosi sitten.

[juhani]

Kyllä Riitta-sisko saat lukea... mutta mystiikan sanat ovat paljon parempia kuin rationaalisen uskon. Elämä on kärsimystä ja suvunkin elämä ovat aina kärsimystä. Mutta omasta elämästäsi ja suvun elämästä on paljon hyviä asioita.

[malla]

Luen vieläkin toisinaan lapsuuteni koulun uskontokirjaa.
Se siunaa joka kerta.
Luulen ettei olisi parempaa kirjaa voinut olla.
Ne opettajan kertomukset ja kirjan lukukappaleet ovat piirtyneet kuvineen niin lähtemättömästi.
Nytkin tuo kyseinen kirja on tuossa tuolilla.
Eilen illallakin luin vanhan testamentin ihmisistä siitä kirjasta.

[malla]

Unohtui kirjan nimi ja tekijät.
Siis tästä kirjasta kyse josta uusintapainoksiakin on olemassa.

Ystävä sä lapsien: Alakansakoulun raamatunhistoria

Tekijä: Konttinen Aili ja Simojoki Martti

[vn]

Tuttu kirja on, taitaa olla jossain kotimökin hyllyssä, pitäiskin katsoa.

[PekkaV]

   Kaadoin pikariini viiniä ja maistelin sitä varoen. Augustus oli nostanut kätensä silmilleen. Katselin hänen velttoa suutaan ja sen pielistä lähteviä

syviä, ankaria uurteita. Hänen ihonsa näytti tämän huoneen paljastavassa valaistuksessa harmaalta ja kuivalta, rantaan kuolleen kalan nahkalta.

Kun mitään ei tapahtunut, laskeuduin myös itse divaanille, käännyin selälleni ja aloin tuijottaa kattoa. Kuulemani äänet muuttuivat osaksi

hiljaisuutta, sulautuivat siihen. Miten monta ihmistä palatsissa mahtoi olla ja mitä he sillä hetkellä tekivät? Pidettiinkö jossain sopessa juominkeja

ja toisessa salaisia neuvotteluita? Tunsin, että valta oli siellä, ei vain mahtavan imperiumin valta vaan valta ylipäätään: ihmisten luomissa

labyrinteissa, joihin oli helppo eksyä ja ja joista vain kaikkein kylmäverisimmät selviytyivät hengissä. Kuulin Augustuksen raskaan hengityksen ja

aloin pohdiskella, josko hän todella erosi muista kuolevaisista, vaikka sitä ei olisi hänen nahistuneen olemuksensa ja kaikkien vaivojensa vuoksi

uskonut. Hän oli elänyt elämänsä vallan välittömässä läheisyydessä tai sen kahvassa ja selvinnyt siitä. Yritin kuvitella itseni hänen asemaansa,

yhtä vanhaksi ja mahtavaksi, mutta ajatus oli liian etäinen. Hän näytti tavalliselta ihmiseltä ja puhui kuin sellainen, mutta hänessä oli myös jotakin

muuta. Johtuiko se vain hänen älystään? Siitäkö minun tuli kilvoitella? Mutta miten tehdä se, jos noudatin hänen neuvojaan, olihan hän puhunut

kaikkea tietoa vastaan?

                                                        Asko Sahlberg: Herodes (s. 190)

[Riitta-mummi]

Kiitos Jussi, että katsoit minut tämän "ei aivan helpostiaukeavan " kirjan arvoiseksi.  Kyllä. Luen edelleenkin. Tarkoitin ajatuksellani jotain sellaista, että tämän lukijaksi ikäänkuin valmistetaan.  Siinä mielessä se voi olla vaikea kirja. Toisaalta se on Raamattua ja sen syvimpiä kysymyksiä avaava , näkemyksiä avartava , ja mystiikan "lukutaitoisille" erittäin kiinnostava.

Huomaan olevani kirjasta niin kiinnostunut, että on oltava varovainen kuinka suhteutan Raamatun, lähinnä Jumalan ja Jumalan Pojan ja Pyhän Hengen kaikkeen hienoon mitä Eckhard minulle ammentaa.

Luen kirjan loppuun. sitten palautan sen kirjastoon. Tarvittaessa hankin oman kappaleen. Kirja puhuu Jumalasta ihmisessä ja ihmisestä Jumalassa.