Huh, sain vihdoin, välillä dekkarilla rentoutuen, luettua Lutherin Sidotun ratkaisuvallan johdannon. Luulen, että käsitykset ennaltamääräämisestä, Jumalan salatusta olemisesta ja rajattomasta tahdosta alkavat muodostua selkeämmiksi. Ihmisen tahdon yritelmät olen tullut itsestäni huomaamaan. Niihin en enää lankea.
Myös se miksi minulla ei ole tiettyjä ominaisuuksia, lähinnä hyveitä, on tullut nyt armoitetusti selväksi. Jumala ei ole tarkoittanut niin.
Kieltämättä, kuten PekkaV mainitsi, tolkun saaminen Erasmuksen ja Lutherin eriävistä käsityksistä, oli vaikeaa, mutta ehkä tärkein aukeni.
Suomennos on myös vanhahtavaa kieltä, kuin v. 1938 Raamatun lausejärjestyksiä ja sanoja. Monet lauseet oli luettava useampaankin kertaan, että ajatus aukeni.
Vuonna 1952 suomentaja A E Koskenniemi on päättänyt työnsä Turussa . Hän kuoli 1957 ja oli syntynyt 1887 Anttolassa Slöörien saksalaiseen sukuun. Koskenniemen sukuhistoriaa vilkaisin googlesta, ja ilokseni näin, että A E:n isoisä on ollut kyläseppä Padasjoelta.
