Turhamaisuus on suhteellinen käsite. Muistan lapsuudenkodistani, kun tiukasta rahatilanteesta huolimatta äiti halusi piristää itseään ja meitä muita uusilla verhoilla, tapeteilla, huonekalujen päällystämisellä, huonekalujen järjestyksen vaihtamisella, maalamisella j.n.e. Isä ei koskaan vastustanut niitä, mutta veljeni arvosteli, että rahat menevät niissä hukkaan.
Itse olen sitä mieltä, että ihminen (ainakin nais-sellainen) tarvitsee ympärilleen kauneutta. No, miehet sitten naiskauneutta jos ei muuta. Ihailin äitiäni, että hän osasi sisustaa niin vähällä rahalla ostaen alennusmyynnistä ja tehden itse melkein kaikkea mahdollista. Ajattelen näin, että niistä tuli paljon iloa ja eipähän tarvinnut lähteä terapeutille itkemään elämän ankeutta.
