Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: juhani - 01.01.16 - klo:11:34
-
Minä vihaan suvaitsemattomia ihmisiä.
-
Pyrin pois vihaamisesta, mutta jos ei ole pakko olla suvaitsemattomassa seurassa, en ole.
Yritän olla välittämättä. En ole välinpitämätön yleensä.
-
Minä vihaan suvaitsemattomia ihmisiä.
Älä vihaa, ehdotan. Kullakin meistä on jokin nurkka itsessämme jota toiset voivat vihata.
Olen nähnyt niin paljon suvaitsemattomuutta että jos vihaisin olisin äkkiä yksi erityissiilillinen piikkimöykky. Ja havaintoni on että siili heittäytyy piikkimöykyksi pelätessään, ja niinhän suvaitsematonkin.
Kun siili ärtyy tai pahoittaa mielensä, se ilmaisee sen ääneen sanomalla Tuh huh huh!
Loukkaantunut siili toteaa tuhtuhuuhuhuhuhuhuuuh uhhhhhhuuuuh puhuhuhuhuhuuhuh! Ja keskustelu sujuu näin,
- Leenan kulta, tule pois pyörän takaa ei Leena enää koskaan...
-tutuhuhuhuuuuuuh! Puhuhuhuhuhuuhuh! Uh!
He kärsivät koska se suvaitsemattomuus tulee vastaan kaikkialla. Minä en suvaitse sitä enkä tätä.... Ja lopulta he ovat yksin, kuin tarinan siili joka yksiksensä eli ja piikein piikitteli. Ja piikkikuoren alla se illoin itkeskeli, kun kukaan ei ymmärrä..... Vaikka itsehän ei piikkipallo uskalla lähestyä koska pelkää kauheasti.
Siili on hyvä ja opettavainen seuraeläin!
-
Pahempaa kuin yksi suvaitsematon ihminen on suvaitsemattomien yhteisö.
Fundamentalistit tykkäävät toisistaan.
-
Pahempaa kuin yksi suvaitsematon ihminen on suvaitsemattomien yhteisö.
Fundamentalistit tykkäävät toisistaan.
Kyllä se pitää paikkansa... ja kaikista tyhmimmät apinat eivät siedä toisiansakkaan.
-
Pahempaa kuin yksi suvaitsematon ihminen on suvaitsemattomien yhteisö.
Fundamentalistit tykkäävät toisistaan.
Vihollinen löytyy usein läheltä. Taistolaiset haukkuivat revisionistejä enemmän kuin kapitalisteja. Tosiuskovaiset paheksuvat liberaaleja kristittyjä enemmän kuin jumalattomia.
-
Vihollinen löytyy usein läheltä. Taistolaiset haukkuivat revisionistejä enemmän kuin kapitalisteja. Tosiuskovaiset paheksuvat liberaaleja kristittyjä enemmän kuin jumalattomia.
Se pitää paikkansa... tykkään muslimeista enemmän kuin vitoslaisista...
-
Kaikenlainen yksisilmäisyys, oikeaoppisuus ja mustavalkoisuus, ja varsinkin joka sortin fundamentalisuus saa minulla karvat nousemaan pystyyn.
-
Minä vihaan suvaitsemattomia ihmisiä.
Se pitää paikkansa... tykkään muslimeista enemmän kuin vitoslaisista...
Kenenkään ei liian suurella varmuudella kannata ryhtyä uskomaan, että olisi itse jotenkin keskimääräistä suvaitsevampi ihminen.
Pahempaa kuin yksi suvaitsematon ihminen on suvaitsemattomien yhteisö.
Fundamentalistit tykkäävät toisistaan.
Minä olen fundamentalisti ja viihdyn fundamentalistien seurassa.
Mitä termi "suvaitsevaisuus" itsekullekin merkitsee?
Minulle se merkitsee tosiasioiden hyväksymistä ja sitä, että on harjaannuttanut itsensä siihen, että tosiasiat eivät luo omassa sisikunnassa minkäänlaisia ulospäin näkyviä primitiivireaktioita.
Omaa "suvaitsevaisuutta" (eli tosiasioiden hyväksymistä) voi testata siten, että ei seurustele vain samanmielisten/samanuskoisten kanssa.
Körttiläiselle se merkitsisi sitä, että hän seurustelisi minun tai jonkun muun minun kaltaiseni fundamentslistin kanssa ja harjoittelee ymmärtämään, että se on selvä fakta, että minä uskon, kuten uskon.
Fundamentalistille taasen se merkitsee sitä, että menee körttikuvioihin mukaan ja harjoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että siellä ajatellaan, kuten ajatellaan ja pahennutaan, jos joku poikkeaa yhteisön normeista.
Jos taasen kuka tahansa kokeen niin, että ei halua vierailla naapuritynnyrissä, niin mielestäni siinä tapauksessa olisi korrektia, että ei puhuisi suvaitsevaisuudesta mitään: yleensäkään ei ole hyvä liian voimakkaasti puhua aiheesta, josta ei tiedä mitään.
Meidän fundamentalistien pitäisi pyrkiä enemmän hyväksymään tosiasiat körttikansasta ja körttiläisten tulisi enemmän pyrkiä hyväksymään meihin fundamentalisteihin liittyvät tosiasiat.
Körttiläisyys ei ole uhka minun fundamentalistisuudelleni eikä minun fundamentalistisuuteni oikeasti ole mikään uhka körttiläisyydelle.
Tämä on väkevä tosiasia.
-
Kaikenlainen yksisilmäisyys, oikeaoppisuus ja mustavalkoisuus, ja varsinkin joka sortin fundamentalisuus saa minulla karvat nousemaan pystyyn.
Näin minullakin oli ennen. Kun sitten elämä on kolhinut ja opettanut, että parempi hyväksyä tosiasiat, kuin ryhtyä liikaa niitä vastaan taistelemaan, niin ei enää nuo asiat niin suututa: varsinkin, kun löydän ne itsestäni, niin hassuahan se olisi, jos liikaa noista suuttuisin, kun niitä ympärilläni näen.
-
Olkaamme yksisilmäisinä yksisilmäisten joukossa, oikeaoppisina ja mustavalkoisina toisten oikeaoppisten ja mustavalkoisten kanssa.
Jeesus sanoi, että oikeastaan on vain yksi asia, joka on tärkeä ja eräs Maria oli sen tärkeän asian löytänyt.
Se ei ole niin tärkeää, että tuo toinen on minua huonompi ihminen.
-
Minä vihaan suvaitsemattomia ihmisiä.
Minä taas en ymmärrä koko suviatsevuus-juttua. Eihän kukaan mitä tahansa suvaitse, ja kaikki suviatsevat jotakin. Veikkaan, että kaikki ovat keskimäärin yhtä suviatsevaisia, ja siis yhtä lailla juhanin vihan alaisia.
Tuntuu, että koko puhe suvaitsevista ja ei-suvaitsevista vain häivyttää näkymättömiin ne kysymykset, joista ehkä oikeasti kannattaisi keskustella. Ja en niinkään ole kuullut kenenkään itseään mainostavan suvaitsevaiseksi kuin muiden haukkuvan jotakuta (minuakin) johonkin sellaiseen kuin "suvaitsevaisto" kuuluvaksi. Pöh, en todellakaan mitä tahansa suvaitse!
-
Karismaanikko on hankala. Jos häntä tapaa useaman kerran sallivassa seurassa, alkaa tottua ja hyväksyä ihmisenä, jolla on taustansa, mistä kaikki kumpuaa. Yhteisöelämä hioo särmiä. Yhteisöelämä valottaa eri puolia. Yhteisöelämä tuo esiin uusia piirteitä, jotka tasapainoittavat heikkouksia. Siksi harrastukset ovat tärkeitä.
-
Omaa "suvaitsevaisuutta" (eli tosiasioiden hyväksymistä) voi testata siten, että ei seurustele vain samanmielisten/samanuskoisten kanssa.
Körttiläiselle se merkitsisi sitä, että hän seurustelisi minun tai jonkun muun minun kaltaiseni fundamentslistin kanssa ja harjoittelee ymmärtämään, että se on selvä fakta, että minä uskon, kuten uskon.
Fundamentalistille taasen se merkitsee sitä, että menee körttikuvioihin mukaan ja harjoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että siellä ajatellaan, kuten ajatellaan ja pahennutaan, jos joku poikkeaa yhteisön normeista.
Jossakin määrin olen samaa mieltä. Minusta(kin) iso ongelma on se, että seurustellaan vain samanmielisten kanssa. Siinä vääristyy kuva todellisuudesta, ei nähdä, että joku voikin ajatella ihan toisin. Eletään omassa kuplassa. Vaalien alla eräs puolue puhui kaupunkilaisesta viher(vassari)kuplasta, mutta on myös "juntti-Suomen" "kyllä kansa tietää" -kupla, kupla sekin yhtä lailla. Mutta jos meillä olisi vain minun kuplani, niin meillä olisi presidenttinäkin Pekka Haavisto.
Enemmän koen tuon kuplautumisen ongelmaksi muualla kuin uskonasioiden saralla. Vaikka nyt tuo yhteiskunta: Politiikan tehtävä osaltaan on keksiä, miten saisi ihmisiä toimimaan toivotulla tavalla. Jos käsitys ihmisten motivaatioperustasta on suppea ts. ei tajua, että ihan muunlaisistakin asioista motivoituvia ihmisiä on, niin pieleen menee.
Yhden ex-työnantajani toimitusjohtaja joskus lausui, että se, mikä ihmisiä motivoi, on raha ja titteli. No hän vanhemman polven dippainssinä ei ollutkaan tavannut niitä open source -koodareita, joita firmassa silloin työskenteli, ja joissa etenkin tuo tittelin merkitys aiheutti lähinnä naurunpyrskähdyksiä. Tai se opiskelijakaveri, joka jossakin kasvatustieteen perusopintojen ryhmäkeskustelussa tokaisi mielipiteenään, että koulussa pitäisi olla enemmän kilpailua niin oppimistulokset paranisivat.
Mutta uskonlahkoasioista ajattelen ehkä vähän toisin. Moni heikko ihminen tarvitsee kasvualustakseen turvallisen yhteisön, jonne ei tule niitä toisinajattelijoita näkemyksiään esittelemään. Meillä oli täällä seurakunnassa aika viidesläishenkistä nuorten aikuisten työtä, joka ainakin osallistujamäärällä mitattuna menestyi hyvin. En tiedä mitä sille nyt kuuluu, kun muutama johtohahmo siirtyi (siirrettiin?) muualle. Mutta ei olisi tullut mieleenikään mennä sitä omilla ihan toisenlaisilla näkemyksilläni häiritsemään. Kasvakoot siellä ihan rauhassa, kunnes kenties kypsyvät ja haluavat nähdä muutakin. Joku "oman suvaitsevaisuuteni testaaminen" ei ole riittävä peruste mennä sinne häiriköimään. Riittää, että minun puolestani seurakunnassa saa olla moista toimintaa, etenkin jos se on suosittua, vaikka itse asiasta ajattelenkin hieman toisin. Ja jos se on suosittua niin kannattaisin kyllä pätkätyöläispastorin työsuhteen jatkamista taas uudella pätkällä, vaikka toisenlaista suuntauta itse edustankin.
(Ja nyt, jotta ei tulisi kahdeksatta käskyä rikottua, niin tiedoksi vielä että on ihan omaa arveluani vain, että joku mainitun toiminnan napahenkilö olisi oikein haluttu pois. Siis tiedän kyllä että muualla ovat nyt, mutta syistä en väitä mitään varmaa.)
(Minulla on tässä sikäli henk.koht. ongelmaa, että vaikea puhua viisikymppisten ikätoverien kanssa mistään vaikka ihan kirkkoonkuulumisasioista, kun pelkään, että niiden saama käsitys kirkosta on rippileirin viidesläinen nuorisopastori ja todistamisen kannustavat isoiset. Mutta ehkä tästä joskus lisää toisaalla.)
-
Karismaanikko on hankala.
Vai olisiko se sittenkin niin, että erilaisuus tuntuu hankalalta?
Anti-karismaatikko kokee itsensä normaaliksi ja tuon "normaaliuden" ja erilaisuuden tuoma jännite on oikeasti se "hankala" asia ja anti-karismaatikko vain kokee, että se hankala onkin tuo toinen ihminen.
Ja sama karismaatikon kohdalla: anti-karismaatikko ei ole se pääongelma, vaan juuri se erilaisuus, joka heidän välillään on tuntuu peloittavalta.
Toki ei sitäkään pidä kieltää, että antikarismaatikolla ja karismaatikolla on omat henkilökohtaiset traumansa, jotka sitten myös ärsyttävät toista, mutta kyllä se suurin ongelma kuitenkin on se, että ei haluta tutustua tuohon minua huonomaan ihmiseen ja yritetä selvittää sitä logiikkaa, jolla tuo minua huonompi ihminen oman maailmankuvansa muodostaa.
Jos halutaan nähdä vähän vaivaa, ehkä piankin huomataan, että tuo minua huonompi ihminen ei todellisuudessa ollutkaan minua huonompi, vaan tasavertainen ja minun kunnioituksen arvoinen ihminen.
-
Mutta uskonlahkoasioista ajattelen ehkä vähän toisin. Moni heikko ihminen tarvitsee kasvualustakseen turvallisen yhteisön, jonne ei tule niitä toisinajattelijoita näkemyksiään esittelemään.
Olosuhteet ja tilanteet ovat kovin moninaisia, joten asiaan kuin asiaan ei voi antaa yhtä yleispätevää kuvausta.
Tietyissä olosuhteissa tilanne on toki juuri tuollainen, kuin kerroit.
Ja esim. lapsille ei voi koko maailman uskomusmaailmaa silmien eteen tuoda jne...
Mutta, kun ihminen on saanut tietyt perusasiat kuntoon, on hyvä mennä eteenpäin sillä tavoin, että pyritään pienentämään toisuskoisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihanpurkauksia ja pyritään näkemään heidät tasavertaisina ja yhtä arvokkaina kanssaihmisinä, kuin mekin olemme.
Ei minun tarvitse uskoa samoin, kuin naapurini, mutta minulle on hyväksi, jos ymmärrän sitä logiikkaa, jolla tuo naapuri uskomusmaailmansa muodostaa. Tällöin viha ei nouse pintaan, kun naapurin uskomukset ovat käsittelyn alla.
-
Minä taas en ymmärrä koko suviatsevuus-juttua. Eihän kukaan mitä tahansa suvaitse, ja kaikki suviatsevat jotakin. Veikkaan, että kaikki ovat keskimäärin yhtä suviatsevaisia, ja siis yhtä lailla juhanin vihan alaisia.
Tuntuu, että koko puhe suvaitsevista ja ei-suvaitsevista vain häivyttää näkymättömiin ne kysymykset, joista ehkä oikeasti kannattaisi keskustella. Ja en niinkään ole kuullut kenenkään itseään mainostavan suvaitsevaiseksi kuin muiden haukkuvan jotakuta (minuakin) johonkin sellaiseen kuin "suvaitsevaisto" kuuluvaksi. Pöh, en todellakaan mitä tahansa suvaitse!
Tämän kanssa olen yhtä mieltä.
Toisinaan me ns suvaitsemme joiltakin aivan mitä hyvänsä, koska ihailemme heitä.
Niin pääsi Hitler valtaan.
Enhän minäkään kaikkea suvaitse eli ole siinä "hyvä ihminen"
Mutta !, Väitän ja toteen, etten ole naiivi suvakki jolle yhtäläisesti maailma on mustavalkoinen!
Mutta meidän tulisi, niin käsitän tämän, rakastaa niitäkin joita emme aina ymmärrä jos fundiksiin palaamme kun kerran heitä peräti, jotka ovat suoranaisia vihamiehiä. Emmekä me aina edes hanki vihamiehiä itse itsellemme olen todennut. Joku rupesi vihamieheksi koska kuuli pahoja puheita eikä rohjennut olla eri mieltä ja niin edelleen. Ihmisillä kun on taipumus lähes jumaloida jotakin tai joitakin ja selittää heidän puheistaan kaikki parhain päin, kuten sen turvaspaikanhakijan joka paiskoi riisinsä pitkin katua kun ei ollut mamma laittamassa mausteita kastikkeelle, jota tarjottiin. Se on käytöstä jota en hyväksy.
Kas siinä haaste. Anna meille anteeksi niinkuin mekin annamme.
Vaan tunnekuohahdukset ovat eri. Yhä ajattelen näin, jos hänellä olisi nälkä ruokkisin häntä, jos hän nyt soittaisi minulle hädissään ja onnettomana kuuntelisin ja kysyisin jaksaako olla yksin vai tuleeko sinne vai tulisiko hän tänne.
Olen tätä niin paljon ajatellut. En edes sitä taivaspaikkaa mieti aina vaan sitä kuinka viha vie voimia. Noin profaanisti siis.
-
Yleismaailmallinen humanismin idea kompassina,niin ei mene kovin paljon metsään. :icon_cool:
-
Ei minun tarvitse uskoa samoin, kuin naapurini, mutta minulle on hyväksi, jos ymmärrän sitä logiikkaa, jolla tuo naapuri uskomusmaailmansa muodostaa. Tällöin viha ei nouse pintaan, kun naapurin uskomukset ovat käsittelyn alla.
Minun taitaa olla vaikeinta ymmärtää ihmisiä, jotka katsovat ihan itse saavuttaneensa kaiken sen hyvän, mitä heillä on.
Etteikö mikään edeltävä sukupolvi olisi ollut sitä toimillaan rakentamassa? Tai (jos ovat kristittyjä) etteikö siinä mitään armoa olisi mukana?
Mutta ehkä en ymmärrä, kun en itse mitään merkittävää ole saavuttanut (tai en koe saavuttaneeni). Jotain korkeakoulututkintoa ei tässä voi laskea, etenkin kun minulla sillä saralla olisi ollut (ts. on suotu) älylliset edellytykset enempäänkin. Minun pitäisi ponnistella itse enemmän jotta jotain oikeasti saavuttaisin, niin voisin paremmin ymmärtää tässä asiassa muiden ajatusmaailmaa.
Eli on vaikea ymmärtää ylpeitä ihmisiä, jotka katsovat huonommin pärjäävien itse olevan menestymättömyydestään vastuussa, tai suorastaan ihmisroskia.
-
Kenenkään ei liian suurella varmuudella kannata ryhtyä uskomaan, että olisi itse jotenkin keskimääräistä suvaitsevampi ihminen.
A) se että olisi keskimääräinen ei ole tavoittelemisen arvoista
B) se että sanot olevasi fundamentalisti on ympäristötekijöistä johtuva harha. Olet ollut liian paljon heidän seurassaan. Olet aivan liian empaattinen ja avara, jotta sinusta vois tulla kunnon fundamentalistia koskaan.
-
Olosuhteet ja tilanteet ovat kovin moninaisia, joten asiaan kuin asiaan ei voi antaa yhtä yleispätevää kuvausta.
Tietyissä olosuhteissa tilanne on toki juuri tuollainen, kuin kerroit.
Ja esim. lapsille ei voi koko maailman uskomusmaailmaa silmien eteen tuoda jne...
Mutta, kun ihminen on saanut tietyt perusasiat kuntoon, on hyvä mennä eteenpäin sillä tavoin, että pyritään pienentämään toisuskoisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja vihanpurkauksia ja pyritään näkemään heidät tasavertaisina ja yhtä arvokkaina kanssaihmisinä, kuin mekin olemme.
Ei minun tarvitse uskoa samoin, kuin naapurini, mutta minulle on hyväksi, jos ymmärrän sitä logiikkaa, jolla tuo naapuri uskomusmaailmansa muodostaa. Tällöin viha ei nouse pintaan, kun naapurin uskomukset ovat käsittelyn alla.
Tässä ajattelen karjalaisenkyöstin tavoin. Tähän olen tullut ja tässä on hyvä olla uskonasioiden suhteen.
Antakoon Herra viisautta jatkaa näin ja olla johdatuksessaan.
Eri juttu on makukysymykset ja politiikka . Niissä sopii joskus kiivailukin. :002:
-
kiivailla makukysymyksissä? Siinäkö maistuuko lihapulla herkulliselle tai onko toisella kaunis mekko?
Siinä soisin vapautensa itse kullekin.
Politiikassa kiivailu tavallisesti tekee siitä seuraajille huvittavaa. Siis suomalaisen tason parlamentaarisen ns kriisit tänä päivänä.
Se on meillä kuitenkin johtanut hirvittävään verilöylyyn, ja johtaa jossakin tälläkin hetkellä. Suomen ns punakapinassa tapettiin kansaa niin, että hyvä, kun työntekijöitä jäi jäljelle. Se oli eräs Euroopan tuhoisimmista sisällissodista väestömäärään nähden.
Juuri poliittisessa keskustelussa soisin ettei kiivaus sokaisisi kenenkään silmiä.
-
Näin minullakin oli ennen. Kun sitten elämä on kolhinut ja opettanut, että parempi hyväksyä tosiasiat, kuin ryhtyä liikaa niitä vastaan taistelemaan, niin ei enää nuo asiat niin suututa: varsinkin, kun löydän ne itsestäni, niin hassuahan se olisi, jos liikaa noista suuttuisin, kun niitä ympärilläni näen.
Mitä enemmän elämä on minua kolhinut, ja mitä enemmän olen nähnyt ja tavannut eri tavoilla elämän kolhimia ihmisiä, sitä enemmän näen harmaita sävyjä elämässä, ja ne yksisilmäisen ainoana oikeana olevat mustat ja valkoiset sävyt nostavat karvat puistatuksesta, eivät suuttumuksesta pystyyn.
-
En pidä itseäni mitenkään erityisen suvaitsevana, vaikka Kielitoimiston sanakirjan määritelmä saattaa tietyissä asioissa minuun soveltuakin: "suvaitseva: salliva, vapaamielinen, avarahenkinen, tolerantti". Joissakin asioissa olen hyvinkin ahdasmielinen ja konservatiivi, vaikka en välttämättä pysty perustelemaan kantaani rationaalisesti..
Esimerkiksi väkivaltaisella käytöksellä kehuskelu on minulle ylipääsemätön juttu. Myös pitkäkestoisesta rikollisesta toiminnasta kiinnijääneen tutun kohtaaminen olisi vaikeaa. Saunaporukassa ja muussakaan kaveripiirissäni ei tietääkseni ole esimerkiksi viidesläisiä eikä helluntailaisia, vaikka yleinen sauna on tietysti kaikille avoin. Sinänsä mielenkiintoinen havainto, luulisi että sauna maistuisi viidesläiselle ja helluntailaiselle siinä missä körtillekin. Mutta mistäpä sen tietää, uskonnollisuuteen liittyvät asiat kun harvemmin tulevat puheeksi. Erilaisia suuntia ja taustoja kyllä piisaa, on hengentieteellistä vegetaristia, muslimitaustaista, kommunistia, äärioikeistolaista, ateistia, vapaamuuraria, persua ja niin edelleen.
Tuossa ylempänä olevaan sanakirjamääritelmään lisäisin vielä sanat "kuunteleva, keskusteleva". Vapaamielisyydeltä näyttävä voi olla myös välinpitämättömyyttä: ei kuulu mulle. Siksi kuuntelu ja keskustelu ovat mielestäni tärkeitä lisiä suvaitsevuuden määritelmään. Niitä olen yrittänyt pikku hiljaa opetella.
Mt
-
Suvaitsevaisuus voi olla joko keskustelevaa tai piittaamatonta. Edellinen on jo lähellä toisen kunnioittamista, jälkimmäinen halveksimista.
-
Kuinka eroitat vaikenemisen ja piittaamattomuuden toisistaan? Milloin vaikeneminen on kultaa, milloin piittaamattomuutta? Milloin keskusteleminen on ohipuhumista, milloin välittämistä? Mitä on kuunteleminen? Katsominen näkemistä? Oleminen läsnä?
Kuunteleminen toteutuu vasta kuulemaansa reagoimalla? Puhujan toivomalla tavalla? Väärinymmärtämisen mahdollisuus. "Väärinymmärtäminen" voi olla myös ymmärtämistä eri tavalla. Keskustelun kautta voidaan päästä yhteisymmärrykseen. Vain keskustelun? Yhteinen päämärä kokoaa erimielisetkin samaan suuntaan toimiviksi. Musiikki on useimmiten se yhteinen nimittäjä, joka kokoaa, sateenvarjo, jonka alle mahtuvat myös erimieliset. Jumala on kuitenkin yhteisistä nimittäjistä suurin - ja Siperia laajin. Siperia opettaa, Jumala armahtaa - myös rangaistessaan.
-
Miten tietoverkossa ollaan lämpimästi läsnä? En todellakaan tiedä. Kasvotusten viestimme enimmäkseen sanattomasti asennoilla, eleillä ja ilmeillä. Hymiöt ovat siihen verrattuna vain hassuja hyönteisiä.
-
Miten tietoverkossa ollaan lämpimästi läsnä? En todellakaan tiedä. Kasvotusten viestimme enimmäkseen sanattomasti asennoilla, eleillä ja ilmeillä. Hymiöt ovat siihen verrattuna vain hassuja hyönteisiä.
Ei se ole täysin mahdotonta, vaikka tuo ilmeet ja eleet on erittäin totta.
Tietoverkossakin voi tekstata: Voitko paremmin? Onneksi olkoon (muulloinkin kuin syntymäpäivänä). Toivon että leikkaus sujuu hyvin ja kotiudut hyvin toipuvana. Olen pahoillani siitä mitä jouduit kokemaan. Voimia, tsemppiä. Ajattelen sinua.
Yksinkertaisesti voi huomioida tapahtuman joka tuolle toiselle on iso juttu, ja päättää omista syistään sitten joko syrjäyttää tai edes yrittää huomata sen. Luonnollisesti saattaa käydä niin, ettei ajankohtaisesti ole sen nettinsä äärellä ja toisten tapahtumat ohittuvat.
Mutta jos on ajankohtaisesti rientänyt vastaamaan jokaiseen viestiin mutta syrjäyttää tämän yhden, niin onhan se vähintään huomattavaa. Netissäkin on mahdollista koettaa ajatella, kuinka nyt itse toivoisin itseäni kohdeltavan tuon toisen asemassa.
Siinä taitaa sittenkin päteä, että joskin surun jakaminen on vielä jollakin tavalla mahdollista, ilon ei ole. Se kun on niin väärin niin väärin, että elämässä joku saa jatkuvasti ilonaihelta. Tai osaa iloita, nuo kaksi kyllä sekoitetaan.
-
Suvaitsemattomuus saattaa tällöin luiskahtaa asiasta henkilöön, eli tuolle vastaan aina piikitellen, tuon kanssa olen aina eri mieltä ja tämän johdonmukaisuuden tunnistaa kenties ainoastaan itse tykönään.
Ihmettelen ihmistä, jonka kanssa ei ole mistään samaa mieltä. Ei niin mistään.
-
Miten tietoverkossa ollaan lämpimästi läsnä? En todellakaan tiedä. Kasvotusten viestimme enimmäkseen sanattomasti asennoilla, eleillä ja ilmeillä. Hymiöt ovat siihen verrattuna vain hassuja hyönteisiä.
Tietoverkossakin voi osoittaa lämpöä kun on ensin oltu kasvojen yhteydessä, tunnetaan. Tunnetaan samoja aaltopituuksia, syvyyksiä ja korkeuksia.
Kasvojen tärkeys on oleellinen. Vastasyntyneellekin näytetään kasvoja läheltä, äidin ja muiden läheisten. Näytetään myös hymiön tapaisia hymynaamoja, vauvat pitävät niistä.
Lapsenmieliset leikittelevät huumoripäissään hymiöillä.
On olemassa myös ihmeellinen sanojen yhteys. Kokemusta on täällä tästäkin. Se on mystistä.
-
En ole pätkääkään kasvoihminen, keskustellessanikin katselen mieluummin jonnekin muualle kuin puhekumppanin kasvoihin. Kirjallinen viestintä on helpointa. Nyt juuri rasittaa, kun työkaveri kuulemma on paikalla, mutta ei vain vastaa sähköpostiini, jossa kyselin, onko hän paikalla, yhdestä työhommasta keskustellessani. Huonekaveri sitten vahvisti että kyllä se siinä istuu, eikä vastausta tule sittenkään. Pitääkö tässä lähteä käymään sen luona ja kysyä, kumpi homman tekee?
Aina tästä ilmeiden ja eleiden merkitystä korostettaessa tunnen eläväni ihan jossain eri maailmassa.
Tietoverkossa olen ollut niin paljon, että olen kyllä siellä lämpöä kokenut, ja muiden välistä lämpöä ollut havaitsevinani, jos kohta sitten toisenlaisiakin tunteita. Ei se minusta/minulle ole ainakaan vaikeampaa kuin muunlaisilla viestintätavoilla.
-
Näin. Tyyppikysymyksiä on vaikka kuinka. Liekö minulla teatteriharrastukseni takia korostunut mimiikan merkitys. Myös pankki koulutti näissä aiheissa, oheisviestintää, kehonkieltä. Asiakaspalvelussa tärkeitä nämäkin.
Kasvot kertovat, eläintenkin ilmeet.
Jälkikasvuni kanssa olen harjoittanut kasvojen kemiaa ja myös oppinut siitä jotakin tyttärien opettamana, hiukan.
Kyllä herkkänä haistan myös kirjoittelun sävyt. En halua provosoitua vaan väistän vaikka kuinka koskisi.
Minä en ole puhelimessa parhaimmillani, vain muutamien kanssa lörpöttelen. Kotonani ei ollut puhelinta, vasta aikuisena meille puhelin saatiin, 1972 muistaakseni. Asiat hoidan.
Tämä kirjoittelu on enemmän kuin harrastus, tästä elän ja hengitän.
-
Osallistuin kerran nettikirjoituskurssille, jolla tuo toisten näkymättömyys rysähti niskaan täysin yllätyksenä kaikkine haittoineen, mutta se olikin sitten ainoa kerta.
Toiset ryhmäläiset tai eivät kai kaikki vaan se kriittinen massa eli kolme naista :003: rupesi vaatimaan minua kurssilta ulos koska kuulemma ohitan heidät. Kysyin, kun sihteeri soitti minulle, miten maailmassa se on mahdollista. Hänkin oli täysin täpinöissä siitä, mutta kun sanoin, kuuntele nyt. En ole koskaan nähnyt ainuttakaan osanottajaa. Meillä on sekä asiasaitti että vapaan keskustelun saitti. Mikäli se mitä minä kysyn ei ole heille ongelma, vaan tahtovat muuta, miksi eivät siis itse kirjoita? Kuinka voin tietää tai arvata, mikä on se teema, aihe tahi ongelma josta he haluavat keskustella jos jokainen vaikenee?
Aijaa. Ai joo niin.
En kirjoittanut enää ja kaikki keskustelu vaikeni. Sitten opettaja tuohtui siitä ettei ryhmä viitsi keskustella aiheesta.
Kun tuli toinen puhelu pyysin saada jäädä pois. Ei en tahdo rahoja takaisin. En vain keksi nyt kuinka voin tyydyttää opettajaa, assistenttia ja ryhmää. Me emme kirjoittaneet mielipiteistä, ainoastaan siitä kysyin kun en ymmärtänyt kotitehtävää. Olin samaan aikaan eräällä läsnäolokurssilla ja kyselin sielläkin, mitä tarkoittaa se tai tämä tapa kirjoittaa. Eräs totesi että ne ovat tämän opettajan omia ilmaisuja, eli pitäisi kaiketi opiskella hänellä vuosia niin käsittäisi.
Muistutin jälleen, että läsnäolokurssilla on mahdollista huomata milloin joku toinen tarvitsee puheenvuoron ihan niin yksinkertaisesti että hän viittaa ja pyytää sitä, mutta meillä ei ole tällä kurssilla vastaavaa käytäntöä. Mutta jos en näe ketään, en tiedä mitä he haluavat.
Se olikin sitten ainut nettikurssi jonka keskeytin, kun ne puhelut olivat niin tolkuttomia. Löytyi perään saman tyylin kurssi jolla ei ollut yhtään vastaavaa ongelmaa.
-
^
Ilmankos eräät ovat niin ylivoimaisia täällä pilvessä, kun on kurssit käyty. Sitten yhteisenä nimittäjänä on kantakirja. Tästä tullee taas pommi ? En oikein osaa kirjoitella. Alahärmäläinen jääkäri Nikke Pärmi opetti, ettei pidä käyttää sivistyssanoja, jos ei dunne bodaniikkaa.
-
Olet varmaan käynyt kurssisi siinä missä muutkin. Kirjoittelusikin on laadukasta. Daidad hallida bodaniikankin.
Kenties olet vain tehnyt työsi yhteisössä, missä ei olla eri mieltä. Se ei ole sinun vikasi. Minä olen työkseni perustellut asioita niille, jotka ovat joko viitanneet kintaalla tai parhaassa tapauksessa väittäneet vastaan. Se ei ole minun vikani.
PS Kantakirjoista viis!
-
Kirjoitit hyvin!
-
Otsikkoa sivuten, ehkä alkuperäisen merkityksen vierestä. Luin kerran keskustelupalstaa, jossa joku avasi joulumuisteloketjun, joku kirjoitti iloisista lapsuusjouluista ja kolmas yritti myös muistella onnellisia aikoja. Neljäs tyrmäsi edelliset täysin, että kuinka kehtaatte iloisia muistella, ei kuulkaa ole kaikilla lapsuuden joulut olleet onnellisia vaan riitaa ja tappelua ja pahaa mieltä. Tuli kyllä semmoinen oli kuin ensimmäisillä ei olisi ollut oikeutta onnellisiin muistoihin ja ainakaan muita kuin "perhe hankeen ja pakkaseen" -rähinäviinajouluja ei ollut lupa muistella julkisesti.
Summa summarum: foorumilla olen ollut huomaavinani, että kaikki muistot ja kokemukset ovat yhtä sallittuja ja hyväksyttyjä. Suvaitsemme siis toistemme onnenkin.
-
^
Ilmankos eräät ovat niin ylivoimaisia täällä pilvessä, kun on kurssit käyty. Sitten yhteisenä nimittäjänä on kantakirja. Tästä tullee taas pommi ? En oikein osaa kirjoitella. Alahärmäläinen jääkäri Nikke Pärmi opetti, ettei pidä käyttää sivistyssanoja, jos ei dunne bodaniikkaa.
Enkä itse oikein osaa pyytää niitä kursseja anteeksi. Piti vain ja ainoastaan sairauden tähden yrittää hankkia vielä neljäskin ammatin tapainen. Koetan itse vähentää kirjoittelua tänne, jos sellainenkin vähän rauhoittaisi ilmapiiriä. Se ei rauhoita ketään, että julistaa lähtevänsä nyt sitten ovet ryskyen.
Sivistyssanatkin taitavat olla eri tapaus kuin yhteisöjen sisäinen kielenkäyttö. En osannut varoa " kantapeikkoa" koska sillä on ollut omat merkityksensä niissä yhteisöisdä, joissa puolestani itse perustelin ja selitin, koetin hyvällä ja pahalla saada ihmisiä käsittämään mitä tarkoitan. Yleensä jouduin ajamaan potilaan asiaa. Eikä sekään ole minun syyni. Eikä se, että " kantapeikko". merkitsi vanhaa jäärää, olipa sitten työntekijä tai potilas. Mitä iäkkäämmiksi tulimme, sen vähemmän meillä tuntui olevan niin erioakaan.
Kantakirjalla on sitten tässä yhteisössä oma merkityksensä, ja kantakirjakörtin on yleensä helppoa sanoa että viis niistä. Vei hetken mutta hoksasihan tuon viimeistään, kun ei ainakaan itse kuulunut siihen karjaan, rupesi kammoksumaan ajatusta " junaan nousseesta" noustuaan eräänä jouluna aivan totta Oulun junaan kun vaunun piti viedä Mikkeliin.
-
Kaksi kertaa olen tällä forumilla ollut rökitettävänä. Kolme kirjoittaa samasta asiasta minulle ja vielä viestittelevät keskenäänkin. Ei siinä asiaansa ehdi puolustamaan. Vielä on se ongelma, että ei haluta edes lukaista toisen kirjoittamaa. Minä olin aikani kantapeikko, sain siitä palkan, nyt olen yli 70-eläkeläinen
Saan YV-postia, joskus. Satunnaisilla körttimatkoillani Israeliin minulle kerrotaan myös asioita. Minunlainen on tarpeellinen yleisen mielipiteen kirjoittaja forumilla. Täältä on moni jäänyt pois siksi, että ilmapiiri on suvaitsematon.
-
Nykyaikana menevät tieto ja mielipiteet liian usein keskenään sekaisin. En tarkoita tätä foorumiamme. Perusteellisesti tehtyyn tutkimukseen nojaavan asiantuntijan lausunto kuitataan vain hänen mielipiteekseen ja julkisen vaikuttajan henkilökohtainen kannanilmaus kerrotaan varmana tietona. Kun tällaisessa tilanteessa yrittää olla kriittinen ja uskaltaa epäillä kuulemaansa ja lukemaansa, sattaa leimautua suvaitsemattomaksi. Pitäisikö suvaita laiskaa tai tarkoituksellista epärehellisyyttä?
-
Eihän nyt toki pidä suvaita. Julkinen media on hyvässä asemassa sen suhteen, että siellä on yhteiset tietolähteet, joista kukin oman makunsa mukaan tietoa jakaa. Me sen jaetun tiedon makustelemme, tänä päivänä myös esivallan poliisikin makustelee, jos tieto on outo. Tässä nyt viittaan erään kansanedustajan kirjoitukseen. Ei pitäisi olla kiireellinen, vaan jaksaa keskittyä ensin lukemaan ja sitten vastaamaan.
Suvaitsemattomuus on vaikeasti hallittavissa kansan kaikkivaltiaan puitteissa, koska se on vaikeaa jo kyläyhteisössäkin, forumilla ja mediassa yleensä.
-
Kaksi kertaa olen tällä forumilla ollut rökitettävänä. Kolme kirjoittaa samasta asiasta minulle ja vielä viestittelevät keskenäänkin. Ei siinä asiaansa ehdi puolustamaan. Vielä on se ongelma, että ei haluta edes lukaista toisen kirjoittamaa. Minä olin aikani kantapeikko, sain siitä palkan, nyt olen yli 70-eläkeläinen
Saan YV-postia, joskus. Satunnaisilla körttimatkoillani Israeliin minulle kerrotaan myös asioita. Minunlainen on tarpeellinen yleisen mielipiteen kirjoittaja forumilla. Täältä on moni jäänyt pois siksi, että ilmapiiri on suvaitsematon.
Merkitseekö rökittäminen Sinusta sitä, että on toista mieltä? Olen yrittänyt olla kohteliaasti eri mieltä, ja mitä pakolaisiin tulee, mennyt siis katsomaan itse.
Edellisellä kerralla hämmästyin itse ajatusta että herännäisyys automaattisesti liittyisi kapinan ajoilta oikeistolaisuuteen. Silloin liittyi vielä, mutta yleensä hengellinen liike, joka ei kysele muutakaan kuten koskas veli tuli uskoon tai vieläkös sisar on uskomassa ei varmaan kysele myöskään puoluekantaa.
Nämä kaksi kertaa, tai oikeammin vain tuon ensimmäisen, olin eri mieltä kanssasi. Pekka V, Pena, Seppos, Öppiäinen, siinä ainakin neljä joiden kanssa olen aikaisemmin ollut eri mieltä jostakin, ja sitten taas samaa mieltä. En tiedä, mitä ajatella keskustelusta, jos eri mieltä oleminen on heti rökittämistä. Siinä tulee mieleen kyllä tuo amnattisi: siellä voin kuvitelka, että missä toiset opetetaan tottelemaan, ei voida käydä keskusteluja siitä että jos sentään tehtäisiinkin niin ettei katsota oikeaan päin vaan ylöspäin, tottelemisella on paikkansa myös. Jos maata pitää asein puolustaa, ei voida jäädä valamaan kannuja käskytyksestä ja se on oikein.
-
Sen sijaan en tiedä miten sanoa kauniisti tämä: En hirveästi hämmästy jos saat yksityisviestejä, mutta jos ja kun niissä arvattavasti kerrotaan kuinka kauhea se Leena oikein onkaan, niin no, itse asiassa ajattelin jo julkisesti ja avoimesti kysyä onko joku valistanut Sinua,
Tällä ketjulla minusta vaikutti välillä siltä, ettet edes tahdo lukea minun viestejäni vaan olet aivan vakuuttunut siitä,mettä motiivinani on vain ja ainoastaan olla rusentamassa Sinua ulos koko foorumilta ja että aikaisemmin rusensin sen ja sen ja ehkä vielä tuon ja tuonkin vaikka kaikki me pyydettiin ylläpidolta että hänet suljetaan kokonaan pois täältä.
Yksi näistä sitten säikähti seurauksia omista syistään.
Sen sijaan samoin ei ole toimittu suhteessa noihin miehenpuoliin ja Öppiäinen alkoi kirjoitella vasta tämän jälkeen.
Silloin tilanne oli huomattavan toinen, mutta se tuskin kiinnostaa Sinua. Totean vain, ettei takapuheissa mitään uutta ole, täälläkään. Itse vältän sellaisia purkauksia, koska ne tahattomasti maalaavat toisen mustemmaksi kuin hän onkaan, ja koska ne ovat juuri niitä sanoja, joista on varmasti vaikein tehdä tiliä Tuomiopäivänä.
Nykyään minulla ei ole pitkittyneitä auroja kuin harvoin, ja pystyn siis vastaamaan teksteistäni, en kirjoittele puolitajuttomana ja rähjäävänä. Ylläpito puolestaan ei ollut siitä seikasta tietoinen, olin sen verran uusikin täällä enkä tavannut vielä ketään livenä, mikä usein muutenkin helpottaa. Ei aina. Ei vältttämättä. Ei se mikään automaatti ole, ettet vihaisi tms ihmistä, jonka tunnet. Mutta useimpia se auttaa.
Täytyy koettaa ymmärtää niitäkin ihmisiä, jotka näkevät maailman toisin. Juuri noilta yllämainituilta olen saanut eniten ajateltavaakin, ja syy oli varmaan se ettei joka asiassa sanota, käskystä, minä muutan ajattelutapani tällä sekunnilla.
-
Hyvin henkilökohtaiseen ja hyvin vaikeaan muistoon liitettäköön, eräs näistä kyllä kirjoitteli minulle myöhemmin, muista asioista, ja toivon että kirjoittaa jatkossa myös. Lupasin olla kertomatta kuka, enkä kerro. Toivoin silloin ja toivon edelleen että palaisi foorumille kirjoittelemaan, mutta siis en minä ollut esteenä.
-
Kirjoitit hyvin perustellusti. Ei Sinusta ole YVviesteissä moitittu. Koulukiusaaminenkin menee niin, että toisia on useita ja se yksi on yksin. Kun hän on lapsi, hän ei ymmärrä ja kouluun on pakko mennä, täällä voi tehdä intervention omalla laillaan kukin. Olen sellaiseen tilanteeseen joutunut. Tunnet niin, etten lukisi viestejäsi. Kyllä luen, mutta olen joskus eri mieltä. Taannoin valitit, että stuppi vie rahasi. Aloin siitä pitämään puoliani. Sinä nyt vain niiden toisten kanssa ensin viestittelit ja sitten minulle, voisihan sitä rontissakin vastata.
Katselin iltasella tvohjelman, missä esiintyi Postia pappi Jaakobille elokuvam päänäyttelijä. Sinunlaiset mielipiteet, ehkä. Ajattelin, että jos tuo olisi forumilla, olisi minulla hikiset ajat"kalvan" heiluttamiseen. Minä en pidä siitä, että pakolaisia ei voi missään tilanteessa kritisoida, edes lainvastaisissa tilanteissa. Tästä on kysymys. Esivallan toimenpiteet minulle riittävät.
-
Koulukiusaaminen on vakava paikka, liian läheinen ja tuttu asia, omakohtainenkin.
:'( :'( :'(
-
Niin. En nyt tiedä mitä ajatella. Kirjoitin kuten ajattelen. Ja oikaisen nyt viimeisen kerran.
Jos edelleen jokin on epäselvää: Suuri osa turvapaikan hakijoista on lähtenyt pakoon sotaa. Osaa on uhannut pakkorekrytointi ääri-islamilaisiin ryhmittymiin. Tällaisen suuren pakolaisaallon mukana kulkee aina myös heitä, joilla ei minun supoean ajatteluni mukaan ole tänne mitään asiaa. Osa tarvitsee suojan itselleen ja lapsilleen.
Kyseessä ei siis ole " tunne" tai " kokemus" vaan havainto. Sinä et edes pyynnöstä lue kirjoitettua tekstiä.
Ja jos joku täällä toteaisi minun lisäkseni, näin taisi nyt käydä, kirjoittaidit arvatenkin että kimppuusi on käyty ryhmänä rökittäen, oikein jyräten. Paras on, että jokainen on vain varovainen.
Välillä saat lusäinformaatiota ties kenen persoonasta yksityisviestein tai Israelin matkoilla. Edellämainitun uskon ilman muuta, akkaväki on niitä aina harrastanut. Vähiin on sitten nähtävyydetkin menneet jos ulkomaillekaan ei pääse puhumatta Körttifoorumista.
Sovitaan sitten niin. Minä " koin" sitä ja tätä ja minä " tunnen" niin tai näin ja vaikka vielä noinkin. Kunhan lopetat, kuule. Minä en ainakaan enää vastaa koska se on ihan turhaa. Kuka kiusaa ketä, se tässä alkaa mietityttää, mutta voi herttipoo. Ihan yhdentekevää.
Suvaitsemattomuus on tympeää, mutta niin on vilppikin.