Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: vn - 12.01.14 - klo:20:29
-
Avaan uuden ketjun.
Lueskelen Erkki Leminen: Armo kuuluu sulle juuri
-
Tämä Benkulle:
http://www.youtube.com/watch?v=sjpbxC-rJFU
-
Tämä Benkulle:
http://www.youtube.com/watch?v=sjpbxC-rJFU
Kiitos, että arvostat Ismon tapaa tuoda yhteiskunnallisia asioita esityksissään esille.
"Äidinkieli oppiaineena jo 170 vuotta
Turun pääkirjaston aulassa on 4.-30.1.2014 esillä näyttely Äidinkieli oppiaineena 170 vuotta. Turun yliopiston ja Turun seudun äidinkielenopettajien näyttely käsittelee äidinkielen opetuksen ja sen tutkimuksen historiaa Agricolan ajasta nykypäivään.
Suomen kieli tuli oppiaineeksi koko maassa 6.11.1843 senaatin hyväksyttyä Gymnaasi- ja koulujärjestyksen, jossa suomen kieltä oli kaksi viikkotuntia yläalkeiskoulussa ja lukiossa. Haminan ja Viipurin poikakouluissa suomen kieli oli tullut oppiaineeksi jo 1841, sillä Nikolai I oli hyväksynyt uuden oppiaineen. Opetettavat kielet ja niiden tuntimäärät olivat keisarin silloisen kielipolitiikan mukaiset. Tyttökouluissa suomen kielen sai ottaa vapaaehtoisena aineena 1850-luvun lopusta lähtien.
Näyttelyssä on esillä ylioppilaiden vuonna 1821 Turun akatemian avajaisissa rehtorille luovuttama adressi, jossa anottiin keisarilta suomen kielen aseman parantamista koulutuksen, lainsäädännön ja viranomaiskäytön kieleksi. Yliopistoon toivottiin suomen kielen opettajan virkaa. Anomus on tehty arwidssonilaisessa hengessä, mutta on luultavimmin E. G. Ehrströmin laatima.
Äikkäpuu kuvaa opetuksen sisältöjä
Näyttelyssä ryhmitellään äidinkielen opetuksen historia peruskoulun ja lukion, ammatillisten oppilaitosten ja ylioppilastutkinnon vaiheita eritellen. Suomi toisena kielenä ja kansainvälisyys ovat omana ryhmänään. Äidinkielen opetuksen sisältöpuu (äikkäpuu) kattaa kuvauksen pohjatieteistä, oppiaineen sisällöistä, runkokäsitteistä ja tavoitelatvuksen opetustieteellisiä tutkimusmenetelmiä.
Aikakausia tarkastellaan kokoamalla niille tyypilliset oppikirjat, opetusoppaat, väitöskirjat ja muut tutkimukset. Lukion suosituimmat kaunokirjalliset teokset, kouluopetuksen kaanon, tulee esille niistä tehtyjen tutkimuslistausten avulla. Näyttelyssä ovat esillä myös vanhimmat kieliopit, Setälän aika, Kalevalan koulupainokset ja opetusoppaat sekä peruskoulun mukana tulleet uudet oppikirjasarjat....".
http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=485772&nodeid=4873
-
Pidän huumorista. Nyt tutustun Antti Tuuriin ihmisenä. Hän kertoo novellikokoelmassaan matkamuistojaan Euroopassa. Ensimmäinen luku jossa taksimatka Sisiliassa "mafiosoveljesten" kyydissä ja Antonion toistuva kysely: Mamma OK ? on sitä romaaneistaan tuttua sarkasmia joka kuivuudessaan on hyvää huumoria.
Hapankalamarkkinat Norjassa ja Vikelandin puiston pakkokävely ovat myös aitoa Tuuria. Insinööriydestään hän ei pääse matkoillakaan. Laskutehtävät hän yrittää suorittaa kuin ainakin teekkari.
Tässä vinkiksi, Matkoilla Euroopassa:
http://www.kirjaintenvirrassa.com/2011/04/antti-tuuri-matkoilla-euroopassa.html
-
Sain luetuksi Päivikki Antolan Papinlapset ja täytyy sanoa, että paljon jäi mietittävää. Erityisen outoa oli lukea, kun pappi-isällä on päivittäinen rippisuhde lastensa kanssa. Pidän sellaista eräänlaisena puoskarointina. Monessa kohdassa kirjoittaja mainitsee kiusatuksi tulemisen. Tätä taustaa vasten ymmärrän sen, että monet hylkäsivät "teit isäin astumaa" ja valitsivat sen aikaisen yleisen virtauksen ( -70 luku ) "vähäisten työkalujen" linjan. Sitä en ole ymmärtänyt, kun Hengellinen Kuukauslehti on halunnut kolumnisteinaan käyttää tällä tavoin tiensä valinneita julkkishenkilöitä. Ei niitä monta ole ollut, mutta sympatian heruttaminen on vaikeata, jos itsekin on kokenut tulleensa jyrätyksi em kymmenluvun aikana oikeaksi määrätyn suunnan taholta.
-
Sitä en ole ymmärtänyt, kun Hengellinen Kuukauslehti on halunnut kolumnisteinaan käyttää tällä tavoin tiensä valinneita julkkishenkilöitä. Ei niitä monta ole ollut, mutta sympatian heruttaminen on vaikeata, jos itsekin on kokenut tulleensa jyrätyksi em kymmenluvun aikana oikeaksi määrätyn suunnan taholta.
Olen enemmän kuin kiitollinen, että meidät on rakastettu jälleen joukkoon.
-
Meillä tapahtuiu tänään sellainenkin kumma, että Matti alkoi viedä paperikeräykseen vanhoja TM-lehtiä ! Olen niistä kertonut kun ne minua vaivaavat jo satojen kilojen painon takiakin. Pelkään ( :003: ) että talo jo kallistuu ullakon painon takia.
Niitä valikoidessaan joukosta löytyi vuoden 2011 Hengellinen Kuukauslehti nro 5. Tuntui ihan johdatukselta kun selasin kolme vuotta sitten lukemani lehden. Siellä oli artikkeli Lappeenrannan Sammonlahden kirkosta, samoin Jyväskylän Kuokkalan kirkosta. Oli kerrottu etukäteistietoja Oulun Juhlista, joissa sitten olimmekin.
Suurin iloni ja ihmetykseni oli Pauli Annalan kolumni; Kaipuun logiikka, henkinen köyhyys ja SV 179. Tämä oli kuin vastausta omiin viimeaikaisiin pohdiskeluihini. Lienekö silloin, liki kolme vuotta sitten lukiessani , tajunnut sitä kuin nyt. Suosittelen lukemaan.
Tässä kolumni:
http://www.h-y.fi/232-kolumni-5-11
Tässä SV 179:
http://www.h-y.fi/517-virret-171-180
-
Olen enemmän kuin kiitollinen, että meidät on rakastettu jälleen joukkoon.
Kaikki on ok. "Vuosi vanhan vanhattaa, kaksi lapsen kasvattaa". Unohtaminen on armoa, monella tapaa.
-
Kävin kirjastossa. Otin välipaloiksi muutamia dekkareita, mm. Henning Mankelia ja Pirkko Arhippaa. Tilasin dekkaristipalkitun Timo Sandbergin Mustamäen. Olen jonossa 21.
Innostuin Pekan aamuhartauslinkistä Mestari Eckhartista. Varasin. Sen saan varmaan jo huomena.
p.s. Timo Sandberg oli juhlimassa 100-vuotiasta ystävääni elokuussa. Tunnistin hänet kirjojen lieve-kuvista sillä luin parhaillaan hänen Järvenpää-Lahti akselilla toimivasta komisario Heittolasta.
-
Luin loman aluksi Minna Lindbergin Kuolema Ehtoolehdossa -dekkarin, joka sisälsi varsin mustaa huumoria vanhustenhoidon nykytilasta. Ajatukseni kirjasta olivat varsinkin kirjan alkupuolella (jonka luin pikalainana kuukautta aiemmin) aika ristiriitaiset johtuen aiheen henkilökohtaisuudesta juuri tällä hetkellä. Loppupuoli, nyt kun sain kirjan uudelleen lainaan, meni jotenkin kevyemmin. Lindberg näyttää juuri julkaisseen uuden osan Ehtoolehdon tapahtumista, joten ilmeisesti tämä ensimmäinen on saanut ihan hyvän vastaanoton. Onkohan joku muu lukenut?
Viime vuonna luin Lindgrenin aiemman teoksen Sivistyksen turha painolasti, jonka alkupuoli varsinkin oli aika hauska. Lopussa se kääntyi vähän traagiseksi.
Nyt menossa Merete Mazzarellan Elämä sanoiksi, joka pikalainana sivuutti Karen Le Billonin Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? -kirjan, jonka aloitin viime viikolla. Kunpa olisi enemmän aikaa lukemiseen!
Olen aiemmin myöskin lukenut Tuurin matkakirjan Euroopasta. Varmaan menetin jotakin, kun en ole muuten Tuuria lukenut enkä hänen tyyliään tunne. Kirjasta tuli kuitenkin kova hinku päästä junamatkalle Eurooppaan.
-
Googlailemalla löysin Joensuun yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulokset . Aihe on Siionin virsien llisävihko.
Sisällysluettelon mukaan muutakin mielenkiintoista herännäisyydestä on luvassa. Kaikille kiinnostuneille avuksi.:
http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20080018/URN_NBN_fi_joy-20080018.pdf
-
Iso asia, menipähän aikaa. "Täytynee" palailla silloin tällöin asialle uudelleen.
-
Ellen Ndeshi Namhilan Tears of Courage -teoksesta olen lukenut kolmen namibialaisen äidin tarinat. Kaksi on vielä lukematta. Meme Justina Amwaalwan kohtalo kosketti eniten kahdesta syystä. Hän on nähtävästi hoitanut minua vauvana kuuluessaan Oniipan lähetysaseman palveluskuntaan. Vielä puhuttelevampaa on, että hän joutui synnyttämään ollessaan Etelä-Afrikassa poliittisena vankina.
Sain kirjan Osmolta. Sen on julkaissut vuonna 2009 Archives of Anti-Colonial Resistance and the Liberation Struggle. Kiitos!
-
Sain kirjaston pikalainana Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa, joten se piti lukea vitkastelematta. Minä mietin, onko tosiaan muuten terveen ihmisen kokemus ja ajattelu noin sekavaa kuin Lingren kuvaa vain korkean iän vuoksi. Toki yksinäisyys ja virikkeettömyys aiheuttaa deprivaatiota, mutta näillä päähenkilöillä vaikutti olevan paljon sosiaalisia suhteita.
Se on totta, että vanha ihminen voi kadota ystäviltään joutuessaan sairaalaan tai tuonpuoleiseen, kaikki vaitiolosäännöt estävät kertomasta muille kuin lähiomaisille, jotka voivat olla hyvinkin "etäläheisiä", eivätkä välttämätätä edes tiedä, kuka on oikeasti arjen läheinen ja ystävä, joka voi olla hyvinkin huolissaan.
-
Viime viikonloppuna sain vihdoin viimein luettua ihan liian kauan aikaa sitten lainaamani Laestadiuksen elämänkerran. Siihen oli päiväkirjanomaisesti (mutta ehkä vähän kliinisen asiallisesti) koottu tärkeimmät tapahtumat ja päivämäärät. Hautajaisiin tuli hyvin paljon väkeä ja saarnaa oli vaikea kuulla äänekkään itkun takaa. Laestadiuksen työtä tuli jatkamaan joku tyyliltään hänen vastakohtansa, joka ei halunnut suututtaa ketään. Laestadiuksen merkittävin vastustaja sanoi että Laestadius saarnassaan haukkui kaikki mutta kirkot olivat aina täynnä. Uusi pappi taas halusi miellyttää kaikkia mutta kirkot olivat aina tyhjiä. Laestadius oli kuitenkin kokenut omakohtaisen armon kirkastumisen, ja hänet mainitaan kirjassa rehtinä miehenä, ihan hyvänä tyyppinä.
Hämmästyttämään jäi herätyksen voimakkuus ja ihmisten herkkätunteisuus (liikutukset), koko lappi tuntui kääntyvän yhtenä laumana parannukseen. Kuvaus ei ollut mitenkään maalailevaa vaan enemmän kuivan asiallista. Alkupuolella meinasi hieman haukotuttaa kasvitieteelliset raportit ja luettelot. (Laestadius oli myös kasvitieteilijä)
-
Sain kirjaston pikalainana Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa, joten se piti lukea vitkastelematta. Minä mietin, onko tosiaan muuten terveen ihmisen kokemus ja ajattelu noin sekavaa kuin Lingren kuvaa vain korkean iän vuoksi. Toki yksinäisyys ja virikkeettömyys aiheuttaa deprivaatiota, mutta näillä päähenkilöillä vaikutti olevan paljon sosiaalisia suhteita.
Se on totta, että vanha ihminen voi kadota ystäviltään joutuessaan sairaalaan tai tuonpuoleiseen, kaikki vaitiolosäännöt estävät kertomasta muille kuin lähiomaisille, jotka voivat olla hyvinkin "etäläheisiä", eivätkä välttämätätä edes tiedä, kuka on oikeasti arjen läheinen ja ystävä, joka voi olla hyvinkin huolissaan.
Minusta Lindgrenin henkilöiden syheröinen ajatusmaailma kuulosti aika todenmukaiselta - lähipiirissäni taitaa olla useampiakin aika sekavasti toimivaa ja ajattelevaa vanhusta, sellaisiakin, joilla ei ole muistisairautta tai muuta syytä ajatusten sekavuuteen.
On totta ja kummallista, että vanhus todella saattaa kadota ystäviltään samoin kuin ilmeisesti myös diakoniatyöntekijöiltä, vapaaehtoisilta ystäviltä jne. Jos omaiset eivät tunne tai tiedä vanhuksen ystäväpiiristä tai kontakteista, kukaan ei saa jäljitettyä, mihin hän on joutunut. Jos vanhuksella ei ole paljon kontakteja lähiympäristöön eikä lähiomaisiakaan, niin kuinkahan käy, jos kotona sattuu jotakin eikä saa apua pyydettyä? On surullista, jos naapuritkaan eivät tunne ja tiedä.
Luin jokin aika sitten jutun Pariisin keskustasta, jossa asuu paljon vanhoja ihmisiä. Siellä on vielä talonmiehiä ja lähikauppiaita, jotka pitävät vanhuksien vointia silmällä ja alkavat kysellä, jos säännöllisesti käynyttä ihmistä ei hetkiin näy. Täällä ollaan usein aika lailla omissa oloissaan, mutta sitten se kostautuu, kun tullaan vanhoiksi ja heikoiksi. Nykyisin on entistä enemmän lapsettomia ihmisiäkin. Kuka huolehtii vanhana?
-
Arvo Turtiaisen Ihminen 503/42 menossa.
-
Mahdollisten muistisairauksien ympäriilä pyörii minunkin parhaillaan lukemisen alla oleva Henning Mankellin Rauhaton mies. Kurt Wallanderilla on outoja muistamattosuuskohtauksia. Samoin on epäiltävää että kadonneet, Wallanderin tyttären tulevat appivanhemmat, joko salaavat jotakin tai ovat menettäneet muistinsa.
Olen vasta dekkarin puolivälissä, joten en tiedä. On jännä arvailla mistä on kysymys. Olof Palmen aikaisista sukellusveneiden aluevesirajojen ylitykset Kylmän sodan aikaan yhditävät mielenkiintoisesti tämän päivän kansainväliseen suurtapahtumaan Krimillä.
Mankellin kuvaus ympäristöistä, työskentelystään, matkustelusta ja ihmisistä on parasta mitä olen häneltä lukenut.
...
Se mitä Mansipaani ihmetteli laestadiolaisesta herätyksestä ja sen yhtäkkisestä voimasta on kummastuttanut myös minua. En ole tavannut pohdintoja mistä sen katsotaan koituneen. Lars-Leevin persoonako veti ? Kävikö näin myös körttiläisille Paavon seuroissa ?.
Mahdollinen on tietenkin Sanan mahtava voima aikoina jolloin medioita ei ollut jakamassa huomiota muualle.
-
En ihmiselle antaisi muuta mainetta kuin, että hänen aikana on ollut herätyksen tuulia. Ihminen pakahtuu erinomaisuuteensa ja sitten sisältä voi kuoriutua raadollinen ihminen. Miten kävi Nokian herätyksen johtajalle?
-
Onko niin että hengelliset johtajat joutuvat kovempien hyökkäysten kohteeksi sielunvihollisen taholta?
Tältä usein vaikuttaa.
-
Onko niin että hengelliset johtajat joutuvat kovempien hyökkäysten kohteeksi sielunvihollisen taholta?
Tältä usein vaikuttaa.
Ei pidä paikkaansa. He vain luulevat itsestään liikaa.
-
Sain tänään jo kovasti odottamani Mestari Eckhartin saarnakokoelman Sielun syvyys. Ajattelin ja epäröin että tällaiset mestarit ja vilosoohvit eivät meikäläiselle oppimattomalle aukene lainkaan.
Vaan, ainakin Jaakko Heinimäen alkupuhe on yhä lisännyt kiinnostustani. Itse Mestari onkin saarnoissaan käyttänyt yläsaksilaista kansankieltä, latinaa vain yliopistoissa.
Mystiikka on kiinnostavaa ja pohdituttavaa. Käsitys Jumasta vaikkapa.
-
Seuraan verraten tiiviisti Ukrainan ja Krimin tilannetta. Kyllä se huononee koko ajan. Etyj:n tarkkailijoita ei päästetä Krimille ja viimeinen uhkaus V:ltä on se, että lopettaa Wienin asiakirjan mukaisen tarkastusohjelman omalta osaltaan. Minä vain kysyn, millainen on Venäjä, kun se on käyttnyt esim 400 miljardia aseistuksensa uusintaan. Ohjelmassahan on 525 miljardia 20:ssa vuodessa. Ruotsin on pakko varustaa Gottlanti uudestaan.
Mikä tämän Venäjällä saa aikaan? Vanha panslavistinen oppi sanoisin.
-
Referoin yllä väärin: ei ole kyse Wienin asiakirjan tarkastuksista, vaan Venäjän ja USAn kahdenvälisestä start-sopimuksesta, sopimus strategisista aseista.
-
Minäkin olen vähän yrtittänyt seurata tuota tilannetta.
vaikken paljoa ymmärrä mutta silti.
-
Hankalaa se on, pitää seurata monta lähdettä rinnakkain samasta asiasta.
-
Ja sitten mietin että osaanko valita ajatukseni ja asenteeni oikein.
Että onko taustatietämykseni oikeaa ja oikealla tavalla myös kritiikillistäkin...
No naisena luen ja luen ja kesksutelen asiasta...mahdollisesti näin se on.
-
"Kukaan ei ole seppä syntyessään" :eusa_angel:
-
:icon_eek:
Tuon kuulin jo 15 vuotiaana kun tulevien lasteni isomummi lohdutteli kun leipaisin sitä kivikovaa leipää.
Sanoi lauhkeasti vaan että "tyttö, kukaan ei ole seppä syntyessään"
Kyllä Hilja-mummi oli vaan ihana mummi.
Karjalasta lähtenyt kaksi eri kertaa evakkoon ja monien vaiheiden päästä saivat asumisoikeustilan...ja miehensä rakensi.
Kun sai kaikki rakennukset tehtyä...kuoli nuorena.
Nukuin nuorena kun olin siellä yötä niin aina Hilja-mummin kanssa samassa huoneessa alakerrassa ja tuleva mieheni nukkui omassa huoneessaan yläkerrassa.
:eusa_angel:
Sellaista se oli nuori rakkaus siihen maailman aikaan.
Tai että sellaista se oli valssi kesällä.
-
Kyllä se oli hyvää aikaa. Nyt on menty niin lujaa.
-
Mikä tämän Venäjällä saa aikaan? Vanha panslavistinen oppi sanoisin.
Kas, tuli oivallus: panslavismi = pan-slavismi! Kun koulussa historian tunnilla puhuttiin panslavismista, en ilmeisesti ole ymmärtänyt asiasta höykäsen pöläystä. Panslavismi kuulosti sanana samantyyppiseltä kuin penslaus, ei varmaankaan käynyt slaavilaisuus mielessä. Sen jälkeen koko sana ei ole missään tullut vastaan. Oppia ikä kaikki!
-
Olen muuten paraikaa lukemassa Karen LeBillonin kirjaa Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? (Atena 2014)
Se kertoo kanadalaisesta, ranskalaisen miehen kanssa naimisissa olevasta äidistä, jonka lapset kiukuttelevat ruuan kanssa jatkuvasti. Heidän muutettuaan Ranskaan hän ihmettelee, miksi ranskalsiset lapset eivät nirsoile vaan syövät kaikkea ilmeisen hyvällä ruokahalulla. Hän kertoo omakohtaisia kokemuksiaan siitä, mikä ranskalaisessa ruokakulttuurissa on erilaista kuin pohjoisamerikkalaisessa - tai suomalaisessa. Hän myös päättää opetella ja opettaa lapsensakin syömään kaikkia ruokia.
Suosittelen kaikille, joita ranskalainen makukasvatus tai yleensä lasten ruoka-asiat kiinnostavat.
-
Hyvä Maisakai, kiitos, että tutkit hieroglyfejani. Kaikki kunnon slaavit käyttävät kyrillisiä kirjaimia, Suomikin kuuluu sitten kaiken lopulla heidän vallan alle. Näin minulle lukiossa opetettiin.
-
Muutama sivu enää jäljellä Mestari Eckhardt´on Opetuspuheista. Sitten alkavat Saarnat.
Se mitä olen tähän mennessä kokenut tätä kirjaa lukiessani on sanoin kuvaamatonta. Totuutta salatuimpaan saakka. Juuri mitään outoa ei ainakaan tähän asti ole esiintynyt. Muutama vieraampi ajatus, ja ne joudun toistaiseksi unohtamaan.
Aioin ostaa kirjan itselleni ja tutkia sitä usein. Huomioni on kiinnittynyt että hän käyttää lainauksia aika vähän, onhan nämä opetukset puhuttu lukutaidottomalle yläsaksilaiselle kansalle sen omalla kielellä. Mitä Raamatun paikkoja löytyykään, ne ovat lähes sataprosenttisesti UT:sta.
Kun olen uskonut Paavo Ruotsalaisen sanaan: Vilosoohvit sotkevat kuin..., sanoudun nyt irti tästä. Miksi ? Siksi että kun iän myötä ja Jumalan armosta on käsityskykyä tullut pikkuisen lisää, olen nyt vihdoin johdattunut saamaan käteeni kirjan joka ei sotke "pottuhalmettani!.
Jos on Leenalla D. B., on minulla M. E. !
Kumpa löytyisi isotekstisenä. Viisveisaajalla on toivottavasti parempi näkö. Rivinvälit ovat hyvät, mutta kirjasimet matalahkot. Minun on hiukan vaikeaa fonttien kanssa. Koen senkin johdatukseksi. En haukkaa enemmän kuin jaksan niellä kerrallaan !
Avartavia lukukokemuksia MN ! Seitsän vuositataa ei erota meitä Jumalan rakkaudesta.
-
Kaikki kunnon slaavit käyttävät kyrillisiä kirjaimia
On runsaasti slaaveja, jotka eivät käytä Bulgariassa kehitettyjä kyrillisiä kirjaimia, kuten Puola, Tsekki, Slovakkia, Slovenia, Kroatia, Bosnia, Saksassa asuvat sorbit jne. Nämä eivät ilmeisesti ole kunnon slaaveja
-
Tarkastippa luet. Sinulta hyvä lista, saanhan sitä joskus käyttää. Sanoisin, että kyrillisten kirjainten käyttäjät ovat esim politiikassaan meistä poikkeavia.
-
En voi olla kirjoittamatta tämän Mestari Eckhartin kirjasta. Teen sen mahdollisimman lyhyesti.
Nyt olen lukenut ensimmäisen saarnan. Se käsittelee Matt. 21:12. Temppelin puhdistus.
Opiksi ja mietittäväksi jäi: Olenko kauppias tai ostaja ? Jos yritän vaihtokauppoja Jumalan kanssa, minä en pääse temppeliin. Sen pitää olla puhas kaikesta .
Myöskin kyyhkysten myyjien on mentävä ulos, sillä he ovat sidottuja vaikka palvelevat Herraa.
Temppelin tulee olla tyhjä ja vapaa. Sellainen sielu ravitaan Sanalla.
-
Olen muuten paraikaa lukemassa Karen LeBillonin kirjaa Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? (Atena 2014)
Minä luin myös tuon kirjan talvella. Huomasin suhtautuvani ruokaan hyviv ranskalaisen intohimoisesti, ja kasvattavani lapsiani enemmän ranskalaisen kuin amerikkalaisen ruokakasvatuksen mukaan.
Ei minulla ole koskaan ollut käsilaukussa mitään keksejä tai muuta naposteltavaa (paitsi matkoilla) joka välissä syötäväksi, ruokaa sydän ruoka-aikoina ja aikuiset päättävät mitä syödään, ja lapset minkä verran he sitä syövät. Erilaisia ruoka-aineita on aina syöty ja tarjottu, niinpä olemme koko perhe hyvin kaikkiruokaisia, mitä nyt jokaisella joku yksittäinen inhokki, jonka voi vaivihkaa siirtää lautasen reunalle.
Jo kirjan alun ranskalaisten lasten herkut, homejuusto ja hillosipulit, joita kirjailija ihmetteli, kuulostivat niin kovin tutuilta.
Minäkin suosittelen kaikille, jotka joutuvat ruokkimaan pieniä lapsia.
-
Opiksi ja mietittäväksi jäi: Olenko kauppias tai ostaja ? Jos yritän vaihtokauppoja Jumalan kanssa, minä en pääse temppeliin. Sen pitää olla puhas kaikesta .
Olen lukenut tämän kirjan... körttiläisyyttä
-
Juhani, olet oikeassa. Vaikka se, oikeassaoleminen, ei olekaan kaikkein parasta mitä meillä on. Körttiläisyyttä kirjassa on. Körttiläisyys on hyvä tie käydä pois omasta minästä.
Turhat korulauseet ja koukerot pois ! Vain niekut virsissä sallitaan :icon_lol: , ja suora puhe, mutta loukkaamaton.
On ihmeellistä kun lukee tätä Mestaria, että ajatukset ovat kirjoitettu keski-ajalla, ja tekevät tehtävänsä yhä. En löydä mitään katolisuuttakaan, joka Lutherin olisi pitänyt pyyhkiä pois. Ei ainakaan ole vielä ollut. Muutamia ajatuksia en ymmärrä. Ei ole kaiketi tarpeenkaan.
Suomentaja on varmasti tehnyt myös todella hyvää työtä. Oletko Jussi lukenut opetuspuheet tai saarnat saksaksi ? Onkohan asia pysynyt samana ?
-
Jerusalem Postia referoisin. Israel/Gaza tilanne on kiristynyt. Ehkä 50 rakettia on ammuttu Israeliin. Ei vahinkoja, ainakaan henkilö. IDF, siis Israelin armeija on ampunut ohjuksia Gazaan Hamasin alueille. Tärkein tieto: reserviläisiä on kutsuttu ilmavoimiin. Mitähän merkinnee? Onnetonta on se, kun jordanialainen tuomari tuli israelilaisen sotilaan ampumaksi Jordanian ja Israelin yhteisellä raja-asemalla. Eskaloitunut Jordanian poliittiseen elämään, pitää seurata. Kansanedustajat vaativat J:ssa, että Israelin lähettilään on poistuttava Jordaniasta. Yhteinen tutkimuskomissio tutkii asiaa.
-
Lutteerushan oli katolinen :icon_wink:... ja en ole saksannoksiin tutustunut. Isosisko, pidä mestarista kiinni...
-
Pidän, molemmista.
Kyllä tämä kirja on minulle monien eri puolilta saamieni ajatusten kokoontumisajo. Ihmeellisesti hajallaan olleet hyvät, mutta irralliset opetukset ovat tässä yksien kansien välissä.
En silti ryhdy kirjan palvojaksi.
Rakasta pikkuveljeä hienovaraisita tienviitoista kiittäen;
isosisko
-
Meister Eckhardtin pohtimia aiheita:
- kuuliaisuus
- oma tahto
- itsekäs tahto
- hyvä tahto
- vapaa mieli
- luopuminen (asioista, ei Jumalasta ! )
- oikeamielisyys
- rauha
- tyytyväisyys
-
Minä luin myös tuon kirjan talvella. Huomasin suhtautuvani ruokaan hyviv ranskalaisen intohimoisesti, ja kasvattavani lapsiani enemmän ranskalaisen kuin amerikkalaisen ruokakasvatuksen mukaan.
Ei minulla ole koskaan ollut käsilaukussa mitään keksejä tai muuta naposteltavaa (paitsi matkoilla) joka välissä syötäväksi, ruokaa sydän ruoka-aikoina ja aikuiset päättävät mitä syödään, ja lapset minkä verran he sitä syövät. Erilaisia ruoka-aineita on aina syöty ja tarjottu, niinpä olemme koko perhe hyvin kaikkiruokaisia, mitä nyt jokaisella joku yksittäinen inhokki, jonka voi vaivihkaa siirtää lautasen reunalle.
Jo kirjan alun ranskalaisten lasten herkut, homejuusto ja hillosipulit, joita kirjailija ihmetteli, kuulostivat niin kovin tutuilta.
Minäkin suosittelen kaikille, jotka joutuvat ruokkimaan pieniä lapsia.
Lisäisin vielä, että nuo ruoka-ajat ilman naposteluja kuulostavat ihan perinteiseltä suomalaiselta menettelyltä entisaikaan, esimerkiksi minun lapsuudessani. Ei silloin myöskään maaniteltu - jos ei ruoka maistunut, niin olit sitten ilman. Seuraavalla kerralla maistui sitäkin paremmin.
Nykyvanhemmista osa on tainnut kadottaa realiteettien tajunsa. Eräskin äiti hypermarketissa tivasi kärryissä istuvalta arviolta kolmivuotiaalta tyttäreltään, mitä tänään syötäisiin iltaruuaksi. Kun lapsi ei vastannut, äiti räyhäsi, että ei sitten syödä mitään, kun et kerran sano, mitä haluat. Minusta se on kyllä äidin tehtävä päättää, mitä syödään ja valmistaa myöskin ruoka lapselleen.
Sen sijaan en muista lapsuudestani, että ruuasta olisi erityisesti kehotettu nauttimaan - pikemminkin oli kyse tankkauksesta, ettei olisi nälkä. Tämän kiteytti ranskalainen tuttavani näin, kun valitin, etten osaa laittaa ruokaa: "Teillä suomalaisilla ei ole sydän mukana ruuanlaitossa." Eipä ole, ei. Tai nuoremmilla ikäluokilla saattaa kyllä joillakin ollakin, mutta minulle ruuanlaitto on enemmän pakko kuin nautinto. Ymmärrän hyvin kirjailija Le Billonia!
Ja hiukan samaan aihepiiriin - ruuasta nauttimiseen - hengellisestä näkökulmasta liittyy mainio tanskalainen elokuva Ranskalainen illallinen (Babettes gaestebud). Suosittelen lämpimästi kaikille!
-
Edelleen Mestari Eckhardtin ajatuksia. Olen saarnojen puolivälissä. Mitä vielä löytyneekään !
-oleminen
-ymmärrys
-tiedostaminen
-rakkaus
-laupeus ( korkein lahja)
-Mikä sielu on ? ( Armos ? )
On johdatusta että tämä kirja tuli luettavaksi vasta nyt.
-
Rinnalla ylläolevan kanssa sopii hyvin että luen kahta Tove Janssonista tehtyä kirjaa. Helen Svenssonin Toven matkassa on Toven kohdanneiden muistoja ja mietteitä. Siis tätä luen ja olen katsonut kaikki kuvat. Nuo M E:n ajatukset sisältyvät Toven elämään, vaikka kristittynä emme häntä tunne, tai tiedosta. Yhden alttaritaulun hän on maalannut. Teuvann kirkkoon.
Toinen kirja on vielä aloittamatta, mutta siinäkin kuvat kiinnostivat ja ne selasin. Kirja on Boel Westin´n; Sanat, kuvat, elämä.
Vaikutelma taiteiljasta on monimielinen ja mystinen. Hän oli vapaa, ja eli värikkään elämän. Hänessä oli monia erilaisia ominaisuuksia. Boheemiksi en häntä täysin kuvaisi. Kiinnostus laadukkaista vaatteista, hyvin otetuista ja hyvin poseeratuista valokuvista kertoo porvarillisuudesta. Sitä edusti myös se ettei hän voinut hyvin läheisen äitinsä kanssa puhua seksuaalisen suuntauksen muuttumisesta. Äidin yksityisyyden kadottamisen pelko teki Tovesta yksinäisen.
Hänen maalauksensa ja freskonsa ovat hienoja. Eräät arvostelijat ovatkin sitä mieltä että ei hänen olisi kannattanut antaa itsestään niin paljon muumeille kuin hän teki.
Ateneumissa on parhaillaan Toven taiteen näyttely. Kiinnostusta riittänee paljon.
-
Tove Jansson oli mestarillinen piirtäjä, ilmeikkään viivan lennokas käyttäjä. Maalaaminen oli hänelle vaikeampaa. Kenties se sai hänet mieltämään itsensä nimenomaan maalariksi.
-
Ja kuinka on ollut helppoa antaa lapsille Muumivideo ajankuluksi, kielikin niin vivahteikasta. Mörkömuumia vain on vieroksuttu, tietysti liian nuorena yritin katseluttaa. Mea culpa.
-
Aijat sitten olen luottanut omaan järkeeni kiellettyjen-sallittujen elintarvikkeiden käytössä. Ne ovat kääntyilleet kuin tuuliviirit näinä vuosikymmeninä kun olen aihetta seurannut.
Sokeri, rasvat, liha, kala, munat ja karppaus. Milloin mihinkin suuntaan käsketään ja kielletään. Oma ohjeeni on meidän huushollissa, Kaikkea kohtuullisesti.
Kasvikset ja hedelmät ovat melko stabiileja olleet, paitsi greppi,jota ei saa ottaa sokerilääkkeiden kanssa.
Nyt taas uusinta tutkimusta:
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288666749953.html
-
Allzuviel ist ungesund.
-
Da, da.
-
Ivan Svalenius: Georg Norman. En biografisk studie. Lund 1937.
Melko harvinainen teos, joka liittyy reformaatioajan Ruotsin poliittiseen ja kirkkohistoriaan. Tusinan verran kappaleita on lähinnä yliopistokirjastoissa, yksi varastokirjastossa ja sekin lainassa, joten katson, että kirjan ostaminen ruotsalaisesta antikvariaatista oli perusteltu investointi. Antikvaari itse kyllä kyseli epäillen, haluanko vielä ostaa kirjan, kun sen 150 kruunun hinnan lisäksi joudun maksamaan 150 kruunun toimituskulut, yhteen laskien 300 kruunua eli peräti 34 euroa. En valittanut.
Jo parinkymmenen sivun jälkeen voin todeta, että kirja on erinomaisesti kirjoitettu ja toimittu. Nykypäivän usein hutiloitujen historiatekstien jälkeen on suoranainen nautinto lukea täsmällistä argumentaatiota.
"1600-luvulla kirjoittaneen historioitsijan Cramerin todistuksen mukaan Norman siis oli jo tuolloin uuden uskon miehiä. Sitä vastoin Cramer ei mainitse Rungea eikä Kantzowia. Tästä syystä ei Cramerin lausunnolle ole haluttu antaa mitään arvoa. Sen oikeellisuuden puolesta voidaan kuitenkin esittää eräitä todennäköisiä syitä ---"
(oma suomennos)
Tällainen teksti on päivittäisen yritystoiminnan vilskeen jälkeen kuin uinti hellepäivänä.
Kevyempänä lukemisena on Moshe Lewinin Neuvostoliiton vuosisata.
Mt
-
Edelleen Mestari Eckhardt´sta.
Olin sulkenut tietokoneen noin tunti sitten. Otin taas Sielun syvyyden luettavaksi. Nyt löytyi ymmärrys ( ehkä) siihen mitä aiemmin kysyin. Mitä kummaa Eckhardt tarkoittu sanoessaan että; Tuli on ilmassa parempi kuin vesi joka kastelee ja mädättää.
Piti tulla "pikkuveljille" joita sama kirja kiinnostaa kertomaan että tuli on Kristuksen symboli. Tiedättekin sen. Onhan alttariliinan punainen Pyhän Hengen väri. Ihminen on puu jota tuli ensin lähestyy, sitten kietoo, sytyttää ja lämmittää ja alkaa polttaa. Sitten kun puu on palanut ne ovat yhtä.
Sehän on selvää mitä vesi on tulelle.
Monia jo itse löytämiäni ja kokemiani asioita on useita, esim. näin: Siellä missä Jumala on, siellä on sielu, ja siellä missä sielu on, siellä on Jumala.
Edelleen: Oikeamielisyys on sitä, mikä on samaa rakkaudessa ja kärsimyksessä, katkeruudessa ja suloisuudessa. Ja silloin ei mikään voi estää, ettemmekö tavoittaisi ykseyttä oikeamielisyydessä.
Paljon on kohtia joissa mennään niin korkeissa sfääreissä etten sinne yllä, eikä tarvitsekaan. Halusin aluksi saada tämän kirjan myös omakseni. Nyt kuitenkin ajattelen , että ei sittenkään. Omaksun näin minkä ehkä tarvitsen. Mutta etten alkaisi palvoa kirjaa ja sen sisältämää viisautta, palaan Paavon ajatukseen. Pysyn pottuhalmeellani ilman "sikaa".
Ehkä tämä kirja ei sovi luettavaksi kaikille. Minä en olisi saanut mitään ymmärretyksi muutama vuosi sitten.
-
Kyllä Riitta-sisko saat lukea... mutta mystiikan sanat ovat paljon parempia kuin rationaalisen uskon. Elämä on kärsimystä ja suvunkin elämä ovat aina kärsimystä. Mutta omasta elämästäsi ja suvun elämästä on paljon hyviä asioita.
-
Luen vieläkin toisinaan lapsuuteni koulun uskontokirjaa.
Se siunaa joka kerta.
Luulen ettei olisi parempaa kirjaa voinut olla.
Ne opettajan kertomukset ja kirjan lukukappaleet ovat piirtyneet kuvineen niin lähtemättömästi.
Nytkin tuo kyseinen kirja on tuossa tuolilla.
Eilen illallakin luin vanhan testamentin ihmisistä siitä kirjasta.
-
Unohtui kirjan nimi ja tekijät.
Siis tästä kirjasta kyse josta uusintapainoksiakin on olemassa.
Ystävä sä lapsien: Alakansakoulun raamatunhistoria
Tekijä: Konttinen Aili ja Simojoki Martti
-
Tuttu kirja on, taitaa olla jossain kotimökin hyllyssä, pitäiskin katsoa.
-
Kaadoin pikariini viiniä ja maistelin sitä varoen. Augustus oli nostanut kätensä silmilleen. Katselin hänen velttoa suutaan ja sen pielistä lähteviä
syviä, ankaria uurteita. Hänen ihonsa näytti tämän huoneen paljastavassa valaistuksessa harmaalta ja kuivalta, rantaan kuolleen kalan nahkalta.
Kun mitään ei tapahtunut, laskeuduin myös itse divaanille, käännyin selälleni ja aloin tuijottaa kattoa. Kuulemani äänet muuttuivat osaksi
hiljaisuutta, sulautuivat siihen. Miten monta ihmistä palatsissa mahtoi olla ja mitä he sillä hetkellä tekivät? Pidettiinkö jossain sopessa juominkeja
ja toisessa salaisia neuvotteluita? Tunsin, että valta oli siellä, ei vain mahtavan imperiumin valta vaan valta ylipäätään: ihmisten luomissa
labyrinteissa, joihin oli helppo eksyä ja ja joista vain kaikkein kylmäverisimmät selviytyivät hengissä. Kuulin Augustuksen raskaan hengityksen ja
aloin pohdiskella, josko hän todella erosi muista kuolevaisista, vaikka sitä ei olisi hänen nahistuneen olemuksensa ja kaikkien vaivojensa vuoksi
uskonut. Hän oli elänyt elämänsä vallan välittömässä läheisyydessä tai sen kahvassa ja selvinnyt siitä. Yritin kuvitella itseni hänen asemaansa,
yhtä vanhaksi ja mahtavaksi, mutta ajatus oli liian etäinen. Hän näytti tavalliselta ihmiseltä ja puhui kuin sellainen, mutta hänessä oli myös jotakin
muuta. Johtuiko se vain hänen älystään? Siitäkö minun tuli kilvoitella? Mutta miten tehdä se, jos noudatin hänen neuvojaan, olihan hän puhunut
kaikkea tietoa vastaan?
Asko Sahlberg: Herodes (s. 190)
-
Kiitos Jussi, että katsoit minut tämän "ei aivan helpostiaukeavan " kirjan arvoiseksi. Kyllä. Luen edelleenkin. Tarkoitin ajatuksellani jotain sellaista, että tämän lukijaksi ikäänkuin valmistetaan. Siinä mielessä se voi olla vaikea kirja. Toisaalta se on Raamattua ja sen syvimpiä kysymyksiä avaava , näkemyksiä avartava , ja mystiikan "lukutaitoisille" erittäin kiinnostava.
Huomaan olevani kirjasta niin kiinnostunut, että on oltava varovainen kuinka suhteutan Raamatun, lähinnä Jumalan ja Jumalan Pojan ja Pyhän Hengen kaikkeen hienoon mitä Eckhard minulle ammentaa.
Luen kirjan loppuun. sitten palautan sen kirjastoon. Tarvittaessa hankin oman kappaleen. Kirja puhuu Jumalasta ihmisessä ja ihmisestä Jumalassa.
-
Kiitos Jussi, että katsoit minut tämän "ei aivan helpostiaukeavan " kirjan arvoiseksi. Kyllä. Luen edelleenkin. Tarkoitin ajatuksellani jotain sellaista, että tämän lukijaksi ikäänkuin valmistetaan. Siinä mielessä se voi olla vaikea kirja. Toisaalta se on Raamattua ja sen syvimpiä kysymyksiä avaava , näkemyksiä avartava , ja mystiikan "lukutaitoisille" erittäin kiinnostava.
Huomaan olevani kirjasta niin kiinnostunut, että on oltava varovainen kuinka suhteutan Raamatun, lähinnä Jumalan ja Jumalan Pojan ja Pyhän Hengen kaikkeen hienoon mitä Eckhard minulle ammentaa.
Luen kirjan loppuun. sitten palautan sen kirjastoon. Tarvittaessa hankin oman kappaleen. Kirja puhuu Jumalasta ihmisessä ja ihmisestä Jumalassa.
Wilhelmi Niskanen puhuu negatiivisesti mystiikasta, mutta hän on suurin mystikko meidän maassamme.
-
Ei tuntenut itseään. Hyvä että sinä tunnet. Kaltaiset kaltaisilleen. Eikö ?
-
Nyt sain Ristin Johanneksen Elävä rakkauden liekki-kirjan kirjastosta. Aloitin heti Esipuheesta. Jo se on niin mielenkiintoinen, mielenkiintoisen elämän kertomus, etten saa kirjaa irti käsistäni. Pari saarnaa on Mestari Eckhadt´lta vielä kuulematta. Silmäni väsyvät pieneen tekstiin. Niitä on useasti lepuutettava.
Jääpi seurattavaksi kuinka pursuilevan vaikutuksen tämä kirja tekee. Miten se soveltuu Eckhadtin opetuksiin. En lue vertaillakseni, vaan löytääkseni oikean tien.
Näkyy joku lukija tehneen punakynällä alleviivauksia.
-
Punakynällä... :039:
-
Joo, oli sekä punaisella kuulakärkikynällä, että myös mustalla tussila+ sivussa muistiinpano. Ehkä kirja on ollut jonkun opiskelijan oma. Saakohan kirjasto kirjoja myös lahjoituksina. Minullakin olisi antaa.
Kerran olen nähnyt kirjastossa meille kulttuurilautakuntalaisille näytettyjä kirjoja johon toisinajattelijat olivat tehneet runsaasti merkintöjään ja kommenttejaan. Jotenkin ällistytti tullainen. Eikö näillä ollut ketään joiden kanssa keskustella.
Onnellisia me foorumilaiset, kun voimme purkaa itseämme. Sopivaisuuden rajoissa, tietysti.
-
Kyllä
-
Olen tutkinut hiukan Espanjan maantiedettä kiinnostuksesta Ristin Johanneksen syntymä ja-kuolinpaikkoihin, sekä ystävämme 1944 reittiä kohti Alicantea.
Espanja on minulle ehkä vierain Euroopan maista. Kuvataidetta jonkin verran tunnen, mutta siinä melkein kaikki. Muutama elokuva ja inhottavat härkätaistelut lisäksi.
Onhan Espanjan huonosta taloudenhoidosta puhuttu siinä missä Kreikan ja Italian vastaavasta, mutta se alue ei jaksa enää juuri kiinnostaa.
Tuiki-katolinen usko on ollut Espanjan tunnusmerkki inkvisitioineen, siitäkään en tiedä. Googlella on taas töitä kun alan kiinnostua. Ehkä lukisin Kansojen Historiaa, mutta tekstikokoa ei siinä voi suurentaa.
jBuen viaje´!
https://www.youtube.com/watch?v=Sm0bLgy6_Qw
-
Pidettiin vähän taukoa, sain netin pelaamaan ja luin paljon ja vähän "papyrykselle" kirjoitinkin. Hyviä öitä vaan Teille kaikille :039:, niin olen Riitta-Mummin kanssa samaa mieltä Hispaniasta yleensä. MUTTA kun TUO aurinko ajattaa...
-
Hyvää huometa sinne aurinkorannikolle päin. Nyt täälläkin paistaa jo , mutta ei vielä auta mennä bikineissä pihalle. Kuistilla istuskellen on kiva.
Olen kipujeni ja särkyjeni kourissa joka vuosi ajatellut niitä kertoja touko-kesäkuussa Kreetalla ja Samoksella kun kivut haihtuivat lämpöiseen hiekkaan ja sielu lepäsi Välimeren turkoosinsinessä.
Joko siellä hedelmäpuut kukkivat ?
-
En tunne hortensia alaa, mutta jos mimosa kukkii, niin kait muutkin. Saksassa kukkivat jo sellaiset punaiset marjat, kirsikat. Yritämme rannalle vasta huomisen jälkeen, tuolilla istuminen auringossa on hyvä. En aio uida meressä tällä retkellä. Nettiin pääsy on kova juttu, olen niin "tyvessä".
-
Viisas veljeni, juhani, on opastanut minua mm.Viljo Porkolan lukemiseen, sitten Mestari Eckhardt ikäänkuin loi rakennuksen rungon, katon ja kellarit. Huoneet tulivat jotakuinkin valmiiksi, mutta sisustusta laittaa nyt Ristin Johannes. Takassa palavat ja sihisevät, Ei vielä aivan kuivat, puut.
Kun saan Eävän rakkauden liekin luettua , luen myös aiemman teoksen, Pimeä Yö. Siitä löysin kirjoituksen Kirkko ja Kaupunki lehdessä vuodelta 2012:
http://www.kirkkojakaupunki.fi/hartaus/pimeassa-yossa
-
Kirjoitin jokunen viikko lyhyesti panslavismista. Taisi Maisakai reagoida ja oliko Penakin. Iltasanomissa on artikkeli "Putin haluaa Suomenkin", lukekaa ja sisäistäkää. Kun Venäjä on käyttänyt puuttuvat 450 miljardia euroa aseistuksensa uusimiseen, konsepti on valmis: panslavismille kuuluvat alueet joutuvat suurennuslasin alle. Nyt vain diskuteerataan. Ruotsi on lujilla, Gotlanti pitää "aseistaa" uudelleen.
-
Luettu on. Kun näin Putinin kasvot ensi kerran vuosia sitten, tiesin minkälaisen miehen kanssa joudumme tekemisiin. Nyt se näkyy. Sotshi oli kehno naamiointi.
-
Tilasin kirjastosta tämän Urpo Karjalaisen uusimman, Lunastuksen säteet. Kirjaa saa ostaa omaksi Herättäjäyhdistyksestä.
Toinen tilaamani on Ristin Johanneksen Pimeä Yö.
-
Laitoin roposeni likoon ja ostin Eero Huovisen Uusi ilo, pääsiäisen evankeliumi.
Erilaisiin nälkiin eri sanoja ja tekstejä, näemmä, koemma.
-
Luin Maijan tarinan, joka kertoo julmasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä lestadiolaisliikkeen piirissä. Se oli järkyttävää luettavaa mutta tarpeellinen puheenvuoro, jotta väkivallan uhriksi joutuneet ja heidän läheisensä saisivat voimia ja rohkeutta toimia ja estää tuollaiset kohtalot. Se muistuttaa myös vastuusta, joka on niillä, jotka epäilevät tai saavat tietää hyväksikäytöstä. Suvun ja rauhanyhdistyksen puhujien toiminta on ollut täysin käsittämätöntä. Onneksi nyt on havahduttu ja toivottavasti toimitaan jatkossa toisin kuin Maijan kohdalla.
-
Kotimaan ProBlogi kilpailu on ratkennut. Voittaja on tämä:
http://sanapapilta.blogspot.fi/
" Viimeisetkin hän armahtaa ja ensimmäisistä pitää huolen ".
-
Maijan tarina on hyvin koskettava ja sydämeen käyvä kirja. Tapahtumat olivat järkyttäviä ja sairaita, pieni tyttö yksin ja hädissään aikuisen miehen hyväksikäyttämänä.
Elämä on raadollista, mutta tämä tarina kirjana minunkin mielestäni hyvin tarpeellinen.
Onkos tämä jo kolmas sama kirja, joita Maisakain kanssa olemme sattuneet lukemaan?
-
Nyt on vuorossa tässä teolog. mystiikan kirjoista Kirja täydellisestä elämästä. Näennäisen yksinkertaisen kielen takana on suuria viisauksia, sielun elämän syvä tuntemus. Millään luodulla, etenkään itsellä, minä-minä-minällä ei pääse Jumalan läheiseen tuntemiseen.
Kirjan tekijää ei varmasti tiedetä, oletuksia on useita. Kirja löytyi vedestä, kuin Mooses-lapsi. Martti Luther oli ensimmäinen kirjaan perehtynyt.
Odotan opastajaltani lisää vinkkejä hyviksi luettaviksi.
-
Onkos tämä jo kolmas sama kirja, joita Maisakain kanssa olemme sattuneet lukemaan?
Kas kas! :039:
Nyt on menossa Janne Villan Hengellinen väkivalta. Kuinka siellä? Pitäisiköhän sen jälkeen välillä lukea jotakin kepeämpää?
-
Janne Villan kirjasta en ollutkaan kuullut vielä, jos vastaan tulee, niin varmaankin luen. Nyt on menossa
Jari Tervon Esikoinen. Hidasta lukea, Jari käyttää lyhyita lauseita.
-
Sain juuri loppuun "välipalani" Katri Lehdon ( os. Tuuteri (Tuder ) myöh. Vähäkaiio, Lehto) kolmannen kirjan Kytäjän kartanon historioista.
Kirja , Kytäjän mamsellin muistelmat on herkullinen ajankuva Armelt-suvun tarinoista 1700-luvun puolivälistä 1820-luvulle .
Rinnalla luen Kirjaa täydellisestä elämästä. Se on välillä vaikeaselkoinen, mutta kun luen ääneen ja pohdin ääneen, ikäänkuin jutellen ja keskustellen itseni kanssa, alkaa ymmärrys elpyä. Matti on kuunteluoppilas joka ei juuri kommentoi.
-
Koetin saada käsiini minulle suositellun kirjan Äiti Julian of Norwichilta. Eipä vielä onnestanut, mutta tiedän että saan sen tavalla tai toisella.
Julianaa mukaellen; asioilla on tapana onnistua !
Aikani kuluksi googlailin hänestä. Luin egl. kielistä wikiä hiukan ja katsoin kuvia hänestä, 1400-luvun alussa kuolleesta, myös luterilaisten kunnioittamasta äidistä. Häntä ei ole julistettu pyhimykseksi, mutta ikoneita on paljon. Miksiköhän niissä esiintyy kissa ?
https://www.google.com/search?q=Julian+of+Norwich&biw=1268&bih=586&tbm=isch&imgil=kALM68dMxNVecM%253A%253Bhttps%253A%252F%252Fencrypted-tbn0.gstatic.com%252Fimages%253Fq%253Dtbn%253AANd9GcQgq9tIQlSBvTcCMVdUai9kzPuuYf2zwxZU8Adwtu19aQxIAG7jLw%253B1044%253B1317%253BYHUe-zFLrofgQM%253Bhttp%25253A%25252F%25252Fwww.virginiawieringa.com%25252Fgalleries%25252Fgalleries.php%25253Flevel%2525253Dpicture%25252526id%2525253D252&source=iu&usg=__ZnTPtn_2565vSKHrMpUhd1OVUQ0%3D&sa=X&ei=wTpOU9PZHaP8ygPxyIHQBg&ved=0CDsQ9QEwAw#facrc=_&imgdii=_&imgrc=fE8V8RIoHYtnHM%253A%3Bg8zH324VWmtxbM%3Bhttp%253A%252F%252F2.bp.blogspot.com%252F_pMqNaWEUTt8%252FSMFa_yXf3HI%252FAAAAAAAAA0c%252FpAYOQ65n9mE%252Fs400%252FJulian%252Bof%252BNorwich.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fwww.patrickcomerford.com%252F2008%252F09%252Fall-shall-be-well-and-all-manner-of.html%3B288%3B370
-
Kun vain taas kerran löytäisin, Dosentilta kirjansa "Kutsu seuraamiseen". On aika bloggailla seuraava luku.
-
Koetin saada käsiini minulle suositellun kirjan Äiti Julian of Norwichilta. Eipä vielä onnestanut, mutta tiedän että saan sen tavalla tai toisella.
Julianaa mukaellen; asioilla on tapana onnistua !
Aikani kuluksi googlailin hänestä. Luin egl. kielistä wikiä hiukan ja katsoin kuvia hänestä, 1400-luvun alussa kuolleesta, myös luterilaisten kunnioittamasta äidistä. Häntä ei ole julistettu pyhimykseksi, mutta ikoneita on paljon. Miksiköhän niissä esiintyy kissa ?
Norwichin Julianilla oli erakkoaikanaan ainoana elollisena seuralaisena rakas kissansa. Tieto löytyi Googlen avulla.
-
Kiitän Pena !
...
Nyt minulla menee vaihteeksi kotimaista kaunokirjallisuutta. Sirpa Kähkösen kuudes Kuopio-sarjan kuvaus Kallaveden elokuiselta huvilalta,nimeltä Hietakehto etenee hyvää vauhtia uskonoppineiden kirjojen jälkeen.
Eletään sotakesää 1943 jolloin olin itse vastasyntynyt . Siksikö nuoren pojan, Juho Tiihosen, pohdinnat sodasta ja sen vaikutuksista ovat niin
vaikuttavia. Kirja tempaisi heti ensi sivultaan mielikuvitukseni täyteen roihuunsa. Juho juttelee pienelle omin käsin muovailemalleen savi-ukolle.
Ajankuvaus ja laatusanat joita Sirpa Kähkönen käyttää ovat sielua hiveleviä. Harvoin viimeaikoina olen lukenut samalla lailla tenhoavaa tekstiä.
Tämä on minun juttuni:
http://lukeminen.fi/arvioita/parnasson-arviot/sirpa-kahkonen-hietakehto
-
Tears of Courage -teoksesta luin Meme Lahja Ndawedha Iyambon elämäntarinan: Apartheid teki elämästäni helvetin. Ei ollut juurikaan liioitteleva sananvalinta.
Miten helvetistä selviää hengissä? Meme Lahja sanoo sen näin: It was important for us to have faith and to believe in God. When all else had failed, the Lord was always there.
-
Pääsiäisenä tuli viimeisteltyä Aapeli Saarisalon Erämaan vaeltaja Paavo Ruotsalainen. Mielenkiintoista luettavaa. En muista olenko aiemmin lukenut, osa tekstistä oli kovin tuttua. (Ylläri oli myös viimeiselle sivulle merkatut mummoni isän nimikirjaimet ja lukupäivämäärä, en tiennyt alkuperästä) Paavo oli ahkera lukemaan Raamattua:
”Senkaltaista pyhää menoa, kuin hänellä oli koto-elämässänsä, en minä ole tavannut missäkään, enkä monta kertaa nähnyt. Minä olin kerran hänen kotonansa Syvärin saarella kokonaisen
viikkokauden ja silloin ei sattunut muita ketään käymään. Minä näin hänen elämänsä erittäin merkilliseksi, joka ei minun mielestäni poislähde milloinkaan. Hän kävi joka päivä suota juurimassa, varhain aamulla lähtein leposialtansa (- me makasimme yhdessä huoneessa kahdenkesken - ) ja aina tunnin eli pari viityttyä työpaikassaan tuli hän ja luki Raamattua, rofeettain
kirjoja ja meni taas uudestaan työlle, palasi takasin ja teki sitä samaa. Minulle hän puhui niin vähän, että minulle sillä viikolla tuli aika hänen tykönänsä aivan ikäväksi” -Pietari Wenell
Eilen osui silmiin vanhoja nettikirjoja, Lönnrotin Suomalaisen Talonpojan Kotilääkäri oli aika hupaisaa luettavaa. Paljon oli asiaa, ei sillä. http://www.lonnrot.net/etext.html#L
-
Pidän, että Martti Lutherin kirjanen ( nimeomaan Lauri Haikolan suomentama) Kristityn vapaus, on raikas ja ravitseva eväs kaikille uskon tielle etsiville. Myös meille, jotka olemme tien laitaa harpponeet se on asioita selkiyttävä ja hyvä lukea uudestaan monta kertaa.
Tuli halu saada tämä kirjanen omaksi. Netissä ei löydy myynnissä, mutta tein Luther-Divariin ostotilauksen. Saa nähdä, onnistuuku sieltä. Vai olisiko Herättäjäjuhlilla Aholansaaren kirjapöydässä mahdollisuus löydön tekemiseen.
Vai raaskiiko joku luopua omastaan. Hinnasta sovitaan. :117:
-
Aurinkolaulu, osa
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin
siellä lähell' on Jumalakin.
Oi, antaos Herra sa auringon
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmästää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmäs vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä hyviä voimia voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Oi, kiitos sa Luojani armollinen
joka hetkestä, jonka ma elin,
kun annoit sa ruumihin tervehen
ja syömmen mi sykähteli,
kun annoit sä tervettä kättä kaks,
kaks silmää sieluni ikkunaks,
ja hengen herkän ja avoimen
joka tuutia tuulosen.
Sua kiitän mä Luojani armollinen,
kun annoit sa kodin hyvän,
soit äidin niin hellän ja herttaisen
ja taaton niin tarmoa syvän,
kun annoit sa myös pari ystävää,
ja ne hyvää, en pyydä mä enempää,
ja annoit sa armahan isäinmaan,
jota kyntää ja rakastaa.
Eino Leino
Tämä kirjootuksen omistaasin Nalle Wahlroosille ynnä kumppaniille, jos olisin sen kirioottanu. :icon_confused: http://www.hyvejohtajuus.fi/7595/pahan-pomon-parannus/
-
Tulimme mökiltä, ja postilaatikossa oli muun ohessa tuo yllä haikailemani Lauri Haikolan suomentama Lutherin Kristityn vapaus. Luther-divarille
sydämellinen kiitos toimituksesta. Mistä lie saivat näin pian. Sitä ei löytynyt heidän luettelostaan. Toimituksineen vai 9 euroa.
-
Pidän, että Martti Lutherin kirjanen ( nimeomaan Lauri Haikolan suomentama) Kristityn vapaus, on raikas ja ravitseva eväs kaikille uskon tielle etsiville. Myös meille, jotka olemme tien laitaa harpponeet se on asioita selkiyttävä ja hyvä lukea uudestaan monta kertaa.
Tuli halu saada tämä kirjanen omaksi. Netissä ei löydy myynnissä, mutta tein Luther-Divariin ostotilauksen. Saa nähdä, onnistuuku sieltä. Vai olisiko Herättäjäjuhlilla Aholansaaren kirjapöydässä mahdollisuus löydön tekemiseen.
Vai raaskiiko joku luopua omastaan. Hinnasta sovitaan. :117:
Lutherin teos on milteipä kirjanen... mutta pidetään kirjana. Se on kirja, joka vie evankeliumin uskoon ja rakkauteen... ei se vie lain ahdistuksiin.
-
Kerroin toisaalla, että sain sen. Nyt voin lukea silloin kun haluan, ja mitään kiirettä ei ole. Luulempa, että pidän tätä nykyään tärkeämpänä itselleni kuin Katekismusta.
-
Otan mielelläni vastaan hyviä lukuvinkkejä. Huonompia löydän itse. Kysymys on nimenomaan hengellisistä kirjoista. :117:
-
En osaa kyllin ylistää Martti Lutherin viisautta ja hurskastelemattomuutta uskomme asiassa. En osaa kyllin kehua hänen loistavaa huumoriaan, terveitä elämäohjeita kuin myös itseruoskintaansa, sekä jopa rajua leikinlaskua, lihastamme ja anatomiastamme nautintoineen, ovat ne sitten sallittuja tai laittomia. Ja kaiken tämän pöytäpuheen hän päättää näin:
Herra, meidän Jumalamme, kyllä tietää mihin sieluni pitää jäämän. Onhan hän niin huolellisesti huolehtinut sielustani, että uhrasi oman elämänsä pelastaakseen minun elämäni; hurskas paimen ja niiden sielujen uskollinen piispa, jotka uskovat häneen. Minähän en liene ensimmäinen, jonka kohdalla Jumala vasta oppii, miten hänen tulee varjella uskovia sieluja. Omiin käsiini en missään nimessä sieluani laskisi. Sillä paholainen olisi sen minulta yhdessä hujauksessa repäissyt ja nielaissut. Ei, sieluni on Jumalan kädessä, eikä sitä yksikään voi häneltä riistää. Minulle riittää se tieto, että Isäni talossa on monta asuinsijaa, kuten Kristus sanoo.
Riitta-mummi
( omiin käsiini en missään nimessä sieluani laskisi ) Amen.
-
Galatalaiskirjeen selitys on suosikkini, ja mannaa Jumalan lapsille. Luther on ollut hyvin tuottelias. :023:
-
Hei, ja kiitos !
Netistäkin näkyy löytyvän Galatalaiskirjeen selityksestä luettavaa. Omassa kirjahyllyssäkin on yhtä ja toista, jotka olin unohtanut.
-
Vs: Tätä luen / tämän luin osa 6
« Vastaus #133 : 31.12.13 - klo:09:34 »
Joyce Odysseuksessa olen edennyt toiselle sadalle sivulle enkä ole vielä ymmärtänyt juuri mitään. Vielä on runsas kuusisataa sivua, joiden aikana toivon pääseväni kyytiin.
En ou vielä piässy. Olen lukenut 335 sivua, välissä Asko Sahlbergin Herodes ja nyt äsken Berteaut, Simone: Piaf: Jumalani kuinka olen elänyt!. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33410-2.
Katsoin viimeistä lausetta elääkseni todeksi, että sellainenkin on, että tämä viime vuosisadan yksi merkittävimmistä romaaneista loppuukin joskus. MUTTA: viimeinen lause oli 47 sivua pitkä!
Seitsemäs lainakuukausi on meneillään. Älähä mittää.
Odysseus oli kova jätkä. Aion kulkea hänen kanssaan viimeiselle sivulle.
Kääntäjä Pentti Saarikoski toteaa Suomentajan sanassaan, että "... olen kiitollinen niille, jotka käännöksen ilmestymisen jälkeen tulevat arvostelullaan osoittamaan käännöksestäni virheitä ja puutteita, jotka korjaten voimme tehdä Odysseuksen suomalaisesta laitoksesta sen mitä Ulysses on: yksi tämän vuosisadan ehdottomasti tärkeimmistä romaaneista."
-
Työn alla Tarmo Kunnaksen Fasismin lumous. Kuudensadan sivun jööti ja hidaslukuinen, mutta mielenkiintoinen.
Mt
-
Puhuuko kirkko köyhistä näin (http://annakontula.fi/2014/04/koyhan-tulee-nakya-muttei-kuulua/)?
-
Tilasin kirjastosta Lutherin Sidottu ratkaisuvalta. Sivuja 443, paino 623 gr, jälkimmäinen on jaksamiskysymys.
-
Joskus luin ensin Erasmuksen kirjasen Vapaasta tahdosta ja aloitin sitten Lutherin Sidotun ratkaisuvallan. Se jäi kesken. Tämä vertailu osoitti, ettei kepeä henkevyys ollut Lutherin laji.
-
Mie en Luteerusta ole lukenu. Jotenkin se tuntuu raskaalta; mersuväen hommia. Filokaliat ja Bunyanin Kristityn vaellus osuivat ja upposivat - aikoinaan.
Nykyään luen vain maallista. Olen siirtynyt sanoista tekoihin :icon_wink:. Veisailen aamusta iltaan.
-
Kun olen kuusikymmentä vuotta,ainakin, lukenut kevyempää, tuli aika perehtyä uskon peruskysymyksiin Raamatun ohella. Ohjaajani on antanut hyviä neuvoja.
Oletko PekkaV ollut myös Kajjaanin suunnalla puhujana ? Kuulin nimesi mainittavan De´n mainostaessa jotakin tilaisuutta Kainuun suunnalla.
Muuten olen sitä mieltä, että myös kevyempi kirjallisuusa opettaa. Ainakin ottamaan opikseen . :023:
-
Luen Jerry Cottonia.
-
Oletko PekkaV ollut myös Kajjaanin suunnalla puhujana ? Kuulin nimesi mainittavan De´n mainostaessa jotakin tilaisuutta Kainuun suunnalla.
En ole. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. :icon_wink:
Kainuussa olin kuukausi sitten opistolla Talviveisuissa.
-
Hyvä Pekka, teit miehen työn käymällä Mieslahdessa asti.
-
Puhuuko kirkko köyhistä näin (http://annakontula.fi/2014/04/koyhan-tulee-nakya-muttei-kuulua/)?
Arvostamani kansanedustajan Anna Kontulan kirjoituksen lähtökohta on asiaa: kuuluuko köyhän ääni kirkossa?
Kirjoituksessa oli vain se puute, että minkäänlaista ratkaisun poikastakaan Anna Kontula ei tarjonnut. Se, että köyhän ääni ei ainakaan jumalanpalveluksissa kuulu, on varmasti totta. Ei se kuulu eduskunnassakaan. Diakoniatyön järjestämissä tilaisuuksissa köyhän ääni varmasti kuuluu, mutta sinne ei riviseurakuntalainen eksy.
Anna Kontula kirjoittaa:Esimerkiksi Kari Latvuksen, Sakari Häkkisen ja Hanne von Weissenbergin Köyhien Raamatussa hengellisiä tekstikatkelmia verrataan nähtyyn tai tutkimuksista luettuun – ei koskaan itse koettuun – köyhyyteen. Myös Kai Sadinmaan Kymmenen käskyä kirkolle näkee köyhät toiminnan kohteina ja syyttää pappeja lähinnä sosiaalisten velvoitteiden unohtamisesta. Köyhät ovat toisia, äänettöminä jossain keskustelun ulkopuolella.
On vähän epäoikeudenmukaista - jos sana tässä sallitaan - syyttää kyseisiä pappeja siitä, että heillä ei ole kokemusta köyhyydestä. Aika harvalla papilla, poliitikolla, virkamiehellä tai työläisellä on pidempää omakohtaista kokemusta todellisesta, pitkään jatkuvasta köyhyydestä. Jos vain köyhyyden itse kokenut olisi oikeutettu puhumaan, ei köyhien asiasta paljon kuultaisi.
Koska kritiikki ilman ratkaisun hakemista on joutavanpäiväistä, esitän ensimmäisenä mieleen tulleen asian:
Helsingin seurakuntayhtymä (jonka lehdessä Kontulan kirjoitus julkaistiin) alkaa julkaista esim. Kirkko ja kaupunki -lehden verkkosivuilla köyhien ja syrjytyneiden puheenvuoroja. Jotta tottumattomuus kirjalliseen ilmaisuun ei olisi esteenä, organisoidaan vapaahetoisapua eräänlaisiksi haamukirjoittajiksi. Julkaisun toimitus käyttäisi kirjoituksissa esiin nousseita teemoja yhteiskunnallisissa jutuissa. Toteutuksessa tehtäisiin yhteistyötä viestinnän alalla koulutusta antavien oppilaitosten kanssa. Julkaisu tuotteistettaisiin (toimintakuvaukset, periaatteet, ohjeistus jne.) niin, että vastaavanlaisten käynnistäminen muilla paikkakunnilla olisi helpompaa.
Toimikaa!
Mt
-
Ajatus on hieno, mutta vaatii toteuttajilta rehellisyyttä.
Suomen lähetysseura julkaisi vuonna 1997 kirjasen nimellä Hiljaiset ovat päättäneet puhua, joka oli sisällöltään ja ulkoasultaan niin ilmeisen ammatimaisesti tuotettu, että tuli selväksi, ettei maan hiljaisia ollut edes tavattu saati heiltä kysytty mitään.
-
Ajatus on hieno, mutta vaatii toteuttajilta rehellisyyttä.
Suomen lähetysseura julkaisi vuonna 1997 kirjasen nimellä Hiljaiset ovat päättäneet puhua, joka oli sisällöltään ja ulkoasultaan niin ilmeisen ammatimaisesti tuotettu, että tuli selväksi, ettei maan hiljaisia ollut edes tavattu saati heiltä kysytty mitään.
Aiheellinen varoitus.
Menetelmällisiä apuja saattaisi löytyä perinteentutkimuksen kenttätöistä. Kuuntelin tänään radiossa kirjailija ja teatterimiestä Juha Hurmetta. Siltäkin suunnalta saattaisi löytyä opastajia. Teologinen suunnannäyttäjä voisi olla Juhani Rekola. Hänen henkistä perintöään pohditaan parhaillaan Tukholmassa Juhani Rekola -seminaarissa, mukana muun muassa Artturi Kivineva ja Torsti Lehtinen. Ja vähältä piti, etten olisi siellä minäkin.
Mt
Mt
-
Huh, sain vihdoin, välillä dekkarilla rentoutuen, luettua Lutherin Sidotun ratkaisuvallan johdannon. Luulen, että käsitykset ennaltamääräämisestä, Jumalan salatusta olemisesta ja rajattomasta tahdosta alkavat muodostua selkeämmiksi. Ihmisen tahdon yritelmät olen tullut itsestäni huomaamaan. Niihin en enää lankea.
Myös se miksi minulla ei ole tiettyjä ominaisuuksia, lähinnä hyveitä, on tullut nyt armoitetusti selväksi. Jumala ei ole tarkoittanut niin.
Kieltämättä, kuten PekkaV mainitsi, tolkun saaminen Erasmuksen ja Lutherin eriävistä käsityksistä, oli vaikeaa, mutta ehkä tärkein aukeni.
Suomennos on myös vanhahtavaa kieltä, kuin v. 1938 Raamatun lausejärjestyksiä ja sanoja. Monet lauseet oli luettava useampaankin kertaan, että ajatus aukeni.
Vuonna 1952 suomentaja A E Koskenniemi on päättänyt työnsä Turussa . Hän kuoli 1957 ja oli syntynyt 1887 Anttolassa Slöörien saksalaiseen sukuun. Koskenniemen sukuhistoriaa vilkaisin googlesta, ja ilokseni näin, että A E:n isoisä on ollut kyläseppä Padasjoelta.
-
En ole. Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa. :icon_wink:
Kainuussa olin kuukausi sitten opistolla Talviveisuissa.
Tarkennan Pekan lausumaa. Puhuminen on hopeaa, veisaaminen kultaa
-
Jonkin Raamatun apokryfikirjakirjan, jonka minulle lainasi matkakumppani jotta "tulen sitten varmasti Tampereelle kun kirja pitää palauttaa". :003:
-
Ihmettelen sitä vimmaa, jolla Martti Luther suomii Erasmusta tämän vapaan ratkaisun myötä.
Olen itsekin vahvasti sanova, ja olen mielipiteeni takana kunnes joudun sen muuttamaan :003:,
mutta kotona ja koulussa ja työelämässä saadut kohteliaisuus säännöt istuvat lujassa. :017:
Luther ei sanojaan säätele, eikä säästele. Onkohan minussa jotain hänestä, kun on noita lukuja tilastossa hävettävän paljon.
Suomalainen se osaa hävetä melkein mitä vaan.
-
Ihmettelen sitä vimmaa, jolla Martti Luther suomii Erasmusta tämän vapaan ratkaisun myötä.
Olen itsekin vahvasti sanova, ja olen mielipiteeni takana kunnes joudun sen muuttamaan :003:,
mutta kotona ja koulussa ja työelämässä saadut kohteliaisuus säännöt istuvat lujassa. :017:
Luther ei sanojaan säätele, eikä säästele. Onkohan minussa jotain hänestä, kun on noita lukuja tilastossa hävettävän paljon.
Suomalainen se osaa hävetä melkein mitä vaan.
Mara on teologi... Erkki on humanistifilosofi... voi olla, että he puhuivat ohi korvien. Mara oli oppinut, että vapaasta ratkaisuvallasta oli 300-400 -luvuilla ollut hereesia. Ei katolinenkaan kirkko opettanut tätä heresiaa - ainakaan oppineet.
-
Mara kirjoittaa Erkille mm :
Tarkoitukseni on tällä kirjalla panna tiukalle sinut ja kaikki sofistit ( viisauden opettajat ), kunnes te määrittelette vapaan tahdon kyvyn ja vaikutukset, ja minä toivon Kristuksen armon avulla ahdistavani sinut katumaan Diatribisi julkaisemista.
Kristityn on siis ennen kaikkea välttämätöntä autuuttansa varten tietää, että Jumala e tiedä ennakolta mitään sattumanvaraisesti, vaan hän edeltänäkee, päättää ja toteuttaa kaiken muuttumattoman, iankaikkisen ja erehtymättömän tahtonsa voimalla. Tämä ukonvaaja lyö kasaan ja kuluttaa kerrassaan vapaan ratkaisuvallan.
...
Tämä teksti on siisti verrattuna eräisiin muihin " ukonvaajoihin " joilla Mara pommittaa.
ukonvaaja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ukonvaaja
-
Taitaa jäädä kesken tuo Lutherin kirja Sidottu ratkaisuvalta. Ainakaan en jaksa tankata sitä sanastasanaan. Sitäkin kirjaa on myös alleviivattu, ja ne kohdat on minunkin helpompi sisäistää. Vapaan ratkaisuvallan ja Sidotun ratkaisuvallan ero on selvinnyt.
Tänään sain tilauksestani tuleen Pyhän Teresan ( Avilan Teresa ) Sisäinen linna-kirja. Mystiikka on yhä mielenkiintoista . Muistelma-hyllystä nappasin Päivikki Antolan toimittaman Papinlapset. Siinä eri herätyssuuntien pappilan lapsen muistelevat. Heränneistä ovat mukana Mauno Jokipii, Marja Myyryläinen ja Anssi Sinnemäki.
Toimittaja itse muistelee Rukoilevaisuutta.
-
Nyt luen jopa neljää kirjaa vuorotellen. Eniten aikaa vietän Avilan Teresan Sisäinen linna-kirja ääressä. Erikoisesti Teresan puhe itsensä tuntemisen tärkeydestä, rukouslämän pohjakskin, on kuin öljyä haavoille. Onhan useammin minullekin sanottu: Älä vatvo aina itseäsi ! Totta sekin, mutta luulen jo tulleeni aika tutuksi oman sieluni kaivon suhteen. Nyt voin täyttyä uusien lähteiden vesillä.
Ilon polku esittelee :
http://www.ilonpolku.fi/kauppa/product_details.php?p=738
-
Työn alla Tarmo Kunnaksen Fasismin lumous. Kuudensadan sivun jööti ja hidaslukuinen, mutta mielenkiintoinen.
Urakka suoritettu pääosin, tosin toinen läpikäynti on varmaan paikallaan. Yhdellä lukukerralla ei kokonaisuus vielä jäsentynyt riittävästi. Onneksi saunaporukkaan kuuluu muutama sellainen, jonka kiinnostuksen kohteet sivuavat Kunnaksen kirjaa, parilla jopa tieteellisellä tasolla.
Nyt pitää keventää: Juhani Paasivirran Suomi ja Eurooppa 1808-1914.
Mt
-
Kävin kirjastossa. Vein viisi pois, hain seitsemän. Uusissa mm. Eero Huovisen, Merja Merraksen ( ort.) Elina Karjalaisen, Jukka ja Outi Pakkasen teoset, sekä lahtelaisesta yrittäjästä, Jalo Paanasesta kirjoitettu elämänkuva, sekä yksi maalaisromanttinen Enni Mustonen.
Mukkulan kirjastossa on hyvin pieni valikoima usk.kirjoja, joten näistä päästyäni, tilaan pääkirjastosta.
Luin Viva-lehteä ja kiinnitin huomion erään toimittajan nimeen. :001:
...
Raamatussa on selvästi sanottu, 1.Tim.kirj. 5:8 mitä Jumala sanoo omaisten ja läheisten hoitamisesta. Taidan ottaa raamatun mukaan seuraavaan lounastapaamiseen ja paukuttaa sillä jakeella päähän , kun aina haukkuvat minua jälkeläisten hyysäämisesta. :003:
-
Ei omien lasten auttamisessa ole mitään väärää, tehdään vaan jatkossakin samalla tavalla.
-
:052:
-
:039:
-
Matkalla luin Helena Petäistön matkaoppaan Pariisista, sain pajon enemmän itri kuin kotona lueskellessa.
Yöpöydällä odottaa Janne Villa.
Lehdessä oli arvostelu toisestakin uskontoväkivalta-aiheisesta kirjasta, jos tulee vastaan, aion lukea, vaikka vaikutti siltä, että uteliaisuuden saa tyydytettyä ja jopa mässäillä ikävillä tapahtumilla. Tulee jo mieleen tulipalopaikalle paloauton perässä tuhoa kauhistelemaan rientäminen. Mutta möisikö ja keräisikö lukijoita onnelliset tarinat ja elämäänsä tyytyväisten ihmisten arki?
-
Sain Elina Karjalaisen muistelot Viipurista, ja hiukan Kuopiostakin, loppuun. Meitä yhdistää värikäs elämä, karjalaisuus ja kirja ( Paavo Ruotsalainen, Talonpoikain herättäjä ) jonka ostin Aholansaaren kirjakaupasta. Siinä on Elina Karjalaisen Ex-Libris. Värkkäsin siihen oman omistuskirjoitukseni viereen. :003:
Uppo-nalle EK:ta en tunne, mutta jonkun matkakirjan häneltä olen lukaissut.
Äsken aloitin Jukka Pakkasen, Muistaakseni-kirjan. Meilläkin on yhtymäkohtauksia, kuten näytelmä Tunti kerrallaan ( Unto Monosen elämästä ) jonka ensi-iltakaronkassa istuin kirjoittajan vieressä. Seppoon hänen perheensä yhsityy lauttasaarelaisuudessa. Tästä on puhuttukin Outi P:n yhteydessä.
Yöpöydälläni on myös Outin kirja, vielä aloittamaton.
Molemmissa mainituissa oma lapsuuteni tulee eläväksi kun kirjailijat muistelevat 1940- ja 1950-lukujen asioita. Sota, Helsingin Olympialaiset,leikit, lelut, ruoat, käytöstavat. Kaikkia sen ajan tapaan. Monia olin jo unohtanut, mutta nyt vallankin Jukka P pitää tarkkaa kirjaa karamelleistä, autoista, suksimerkeistä, luistimista ym:sta nimeltä.
Jukan tapa kirjoittaa itsestään passiivissa, tekee lukemisen hiukan hankalaksi. Hän kirjoittaa muista henkijöitä substantiivin kera.
Lähtee kouluun. Käy Pyrkässä . Saa uudet koripallotossut. Siis hän. ( Eikö nykyisin urheilijat puhu näin haastatteluissa. Tai sä käyt, sä meet jne...
-
Sain Elina Karjalaisen muistelot Viipurista, ja hiukan Kuopiostakin, loppuun. Meitä yhdistää värikäs elämä, karjalaisuus ja kirja ( Paavo Ruotsalainen, Talonpoikain herättäjä ) jonka ostin Aholansaaren kirjakaupasta. Siinä on Elina Karjalaisen Ex-Libris. Värkkäsin siihen oman omistuskirjoitukseni viereen. :003:
Uppo-nalle EK:ta en tunne, mutta jonkun matkakirjan häneltä olen lukaissut.
Äsken aloitin Jukka Pakkasen, Muistaakseni-kirjan. Meilläkin on yhtymäkohtauksia, kuten näytelmä Tunti kerrallaan ( Unto Monosen elämästä ) jonka ensi-iltakaronkassa istuin kirjoittajan vieressä. Seppoon hänen perheensä yhsityy lauttasaarelaisuudessa. Tästä on puhuttukin Outi P:n yhteydessä.
Yöpöydälläni on myös Outin kirja, vielä aloittamaton.
Molemmissa mainituissa oma lapsuuteni tulee eläväksi kun kirjailijat muistelevat 1940- ja 1950-lukujen asioita. Sota, Helsingin Olympialaiset,leikit, lelut, ruoat, käytöstavat. Kaikkia sen ajan tapaan. Monia olin jo unohtanut, mutta nyt vallankin Jukka P pitää tarkkaa kirjaa karamelleistä, autoista, suksimerkeistä, luistimista ym:sta nimeltä.
Jukan tapa kirjoittaa itsestään passiivissa, tekee lukemisen hiukan hankalaksi. Hän kirjoittaa muista henkijöitä substantiivin kera.
Lähtee kouluun. Käy Pyrkässä . Saa uudet koripallotossut. Siis hän. ( Eikö nykyisin urheilijat puhu näin haastatteluissa. Tai sä käyt, sä meet jne...
Pyrkkä oli Lauttasaaren Pyrintö, jolla nimellä kulki myös urheilukenttä. Seura oli aikoinaan Suomen nopein 4x100 metrin juoksussa Börje Strandin johdolla.
-
Sain luettua Ildefonso Falcones: Meren katedraali. Voin suositella kaikille, jotka pitävät historiallisista romaaneista. Kirja kuvaa aikaa 1300-luvun Barceloonassa. Oikeaa historiaa on sisällytetty kirjaan, vaikka päähenkilö on fiktiivinen ja tapahtumat vähän eri vuosilta kuin ne kirjassa eletään.
Olen lukivikani takia hidas lukija. Alku tuntui niin synkältä ja raa'alta, että mietin saanko kaikki 647 sivua edes luettua. Kun sitten alkuun pääsin ja päähenkilölle alkoi tulla vähän myötäistäkin elämässä, niin kyllähän se imaisi mielenkiinnon. Loppupuolella alkoi olla niin jännää, ettei kirjaa meinannut millään raaskia laskea kädestä. Omat ongelmat saa ihan erilaisen perspektiivin kun vertaa tuonne keskiajan ihmisten ongelmiin.
-
Lukeminen, paitsi että se lisää tietoa, avaa myös ymmärrystä. Vaikka ihminen on pohjimmiltaan aina sama, on eri vuosisatojen elämä tapoineen ja olosuhteineen muokannut perusihmistä. Kirjoista löytyy vaikka mitä, jokaiseen makuun jotakin. Myös uskon asioita käsitellään usein.
Minua myös kiinnostaa historia. Viime sotien historia pienen ihmisen kannalta koettuna, ei itse sodankäynnin asiat, on nyt harrastukseni kohde.
Toki myös vanhemmat ilmiöt, vaikkapa Antti Tuurin tavalla esitettynä. Eilisellä kirjastokäynnillä varasin Tuurin uusimman, alkemisteista kertovan. Samoin lainasin muistelmat Lapsuuden kodeista, toimittanut Sirkku Savolainen. Kirja on jo vuodelta 1985, sen parempi. Muistelmat sijoittuvat oman lapsuuteni aikoihin, ainakin alun kirjoittajien, joita ovat mm. Oiva Arvola, Ahti Hirvonen ja Mirjam Helin.
Otin Matille kolme Jukka Pakkasen ohutta romaania, hän kiinnostui Pakkasesta. Minä taas en . Itselleni lainasin myös Stieg Larssonista kertovan elämänkerran, muistelman työkaverilta. Ja tietysti pari "lukuromaania", historiaa ja romantiikkaa, tylsyyden varalle. :icon_wink:
-
Minulla menossa Paul Austerin Talvipäiväkirja. Omaelämäkerta sinä-muodossa.
-
Luin illalla viimeisen Siipirikon, joka on PKLTY:n (Pohjois-Karjalan lintutieteellinen yhdistys ry) jäsenlehti. Eräs nyt jo kai yli 70-vuotias lintuveteraani muisteli 60-luvun alkua, kun he ystävänsä kanssa retkeilivät monet vuodet Lapissa. Auto jätettiin sopivaan paikkaan ja siitä sitten retkeilemään. Autiotuvilla ja varmaan teltassa yövyttiin. Päiväpatikoinnit olivat monesti jopa 50 kilometrin mittaisia ja tietenkin rinkan kanssa. Eräs maakotkan pesä tarkastettiin joka vuosi ja poikanen/poikaset rengastettiin. Kerran paluumatkalla joen tulviminen oli katkaissut paluutien. Ei muuta kuin pienellä retkikirveellä nakuttelemaan mäntyjä nurin ja lautan tekoon. Tukit sidottiin yhteen koivuvitsoilla. Ensin oli tehty laskelmia, kestäneekö lautta miesten ja varusteiden painon. Kyllä se kesti. Hieno kertomus.
-
Dosentin Lontoon kauden saarnat huolellisesti tulisi olla vuorossa jos sade lakkaa niin että tästä viitsii lähteä ja lainaavat teologisesta nyt kun minulla ei ole Avoimen opiskelukorttia. Oikeastaan tulisi rämpiä sinne ja lueskella aikansa niin että kanssa tulee tehdyksi. Työ vähäsen häiritsi. I have a dream. :026: Hän hyppelee nyt kyllä vähän. Ottakaa särkylääkettä etukäteen, se puree migreeniin parhaiten niin.
Kait minä tilaan ihelleni niin saa alleviivata ja sotkea sydämensä halusta.
Herättäjäjuhlille lähtee Ethics täl kertaa.
Viihteellisempään sarjaan lähtee, kun saan käsiini, The Secret Life of Ioannis Pauli II. Vähemmän salaamisen väärti kuin luulisi, kertoo hänen elämästään Karol Wojtylana, hiihtoharrastuksestaan ja ystävistään. Sitten rupean metästämään yhteisiä kohtia näiden teologiassa. Olisinpa onnellinen jos voisin jotenkin tehdä sen Italiassa, jolloin perustettaisiin niinikään Umbrian Seuraliike.
Muuten pyydän peräti anteeksi etten ole kasi edes lukenut kaikkia yksityiskirjeitä. Minä olin aika uuvahtanut kun pompahdin uuteen tiimiin ja tsemppasin että saisin perehdyttyä. Ihan erilaista kuin edellisessä ja saa ollakin kyllä. Rooman matka niisti nenän. Plataanit kukkivat ja osoittauduin niillekin allergiseksi mutta onneksi tunsin kuumeen nousevan vasta paluulennolla.
-
Sydämeni ja sieluni rakkaus palaa aina ihmiseen. Siksi luenkin mielelläni ihmisyksilön tavasta elää, taivaltaa tietään, uskoa ja vaikuttaa uskollaan.
Lahjaksi Lapuan juhlilla saamani Heränneen kansan vaellus, osa IV alkaa kertomuksilla Samuel Ristiluomasta ja Juho Malkamäestä. Ristiluoman palavuus sammui liian nuorena vakavaan sairauteen, mutta Juho Malkamäki jaksoi pitkälle " vaivaiseen vanhuuteen " vaikka piispa häntä 60-vuotiskortissaan varoitteli. Juhon kytösavun makuinen puhe panee ihmisen paikalleen ja korottaa Kristusta.
Merkillisen tuttua on kertomus Juho Malkamäestä aisaparina Wilhelmi Malmivaaran kanssa. Talonpoika ja pappi, kuten Paavo Ruotsalainen ja papit.
Nyt kun olen perehtynyt lisää heränneisiin, niin ajattelen että Nilsiällä sytytettiin tuli, mutta Lapualla ja Ylistarolla se alkoi loimuta paloon joka jatkuu. Kokonaiskuvaa on vaikeampi saada, mutta yhden ihmisen kautta pääsee helpommin eteenpäin.
Lukeminen jatkuu. Lisää löytöjä on varmasti luvassa.
-
Sydämeni ja sieluni rakkaus palaa aina ihmiseen. Siksi luenkin mielelläni ihmisyksilön tavasta elää, taivaltaa tietään, uskoa ja vaikuttaa uskollaan.
Lahjaksi Lapuan juhlilla saamani Heränneen kansan vaellus, osa IV alkaa kertomuksilla Samuel Ristiluomasta ja Juho Malkamäestä. Ristiluoman palavuus sammui liian nuorena vakavaan sairauteen, mutta Juho Malkamäki jaksoi pitkälle " vaivaiseen vanhuuteen " vaikka piispa häntä 60-vuotiskortissaan varoitteli. Juhon kytösavun makuinen puhe panee ihmisen paikalleen ja korottaa Kristusta.
Merkillisen tuttua on kertomus Juho Malkamäestä aisaparina Wilhelmi Malmivaaran kanssa. Talonpoika ja pappi, kuten Paavo Ruotsalainen ja papit.
Nyt kun olen perehtynyt lisää heränneisiin, niin ajattelen että Nilsiällä sytytettiin tuli, mutta Lapualla ja Ylistarolla se alkoi loimuta paloon joka jatkuu. Kokonaiskuvaa on vaikeampi saada, mutta yhden ihmisen kautta pääsee helpommin eteenpäin.
Lukeminen jatkuu. Lisää löytöjä on varmasti luvassa.
Juho Malkamäestä pikkuisen. Hän rakennutti suuren pohjalaistalon, jossa on kaksi suurta tupaa, että mahtuu tarpeeksi seuravieraita. Talossa on yhdellä sivulla 13 ikkunaa. Talon tytär on meillä hammaslääkärinä.
-
Israelin tilannettahan minä suraan. Tamar-kaasukentän kaasua tullaan myymään Länsirannan arabeille 1,5 miljardin dollarin edestä ja Jordanian kanssa on saatu sopimus aikaan 500 miljoonan dollarin kaupasta Kuolleen meren alueelle. Israel rakentaa putken Kuolleen meren poikki nähtävästi lyhintä tietä Ashdodin merenrantakaupungista, jonne Välimeren alta pumpattava kaasu toimitetaan.
Mutta sitten yleistilanne: sehän alkoi välittömästi Israelin ja palestiinalaisten välillä huonontua, kun syntyi unity-sopimus Gazan Hamashin ja Länsirannan poliittisen johdon välille. Ehkäpä Länsirannalla piiloitellut Hamash-siipi voi esiintyä julkisemmin. Siepattiin ja murhattiin kolme israelilaista nuorta, tekijät ties missä. Jerusalemissa murhattiin arabinuorukainen, teon tekijät on pidätetty ja he ovat tekonsa tunnustaneet. Gazasta ammutaan raketteja päivittäin Israelin puolelle, jonakin päivänä jopa kymmeniä. Israelilaiset kyllästyvät tällaiseen kiusaamissotaan. Nyt viimeinen tieto on se, että Israelin armeijalla on valtuutus kutsua 40000 reseriläistä palvelukseen. Lisäksi Syyrian vastaisella rajalla Golanilla on ollut monenlaista tulitusta puolin ja toisin.
-
Israelin tilannettahan minä suraan. Tamar-kaasukentän kaasua tullaan myymään Länsirannan arabeille 1,5 miljardin dollarin edestä ja Jordanian kanssa on saatu sopimus aikaan 500 miljoonan dollarin kaupasta Kuolleen meren alueelle.
Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi Jordanian tilanteesta. Olen pannut merkille, että Lähi-Idässä tapahtuu Syyriassa, Libanonissa, Irakissa, Iranissa, Israelissa, Gazassa, Egyptissä, mutta ei koskaan mitään Jordaniassa. Epäilin sen johtuvan huonosta seurannastani, mutta kun tein haun Helsingin Sanomien arkistoon vuoden ajalta hakusanalla "Jordania*", tuloksena oli kyllä 40 artikkelia, mutta niistä lähes kaikki käsittelivät Jordaniaa vain sivulauseessa (karkotti Jordaniaan, Kerry ilmoitti Jordaniassa, pakolaisia majoittavat --- Jordania, arvioi HS:lle puhelimitse Jordaniasta jne.). Oikeastaan ainoa varsinaisesti Jordaniaa koskeva uutinen oli se, kun Jordania valittiin YK:n turvaneuvostoon. Myös Kuolleenmeren pelastussuunnitelma liittyy Jordaniaan.
Jos oletetaan, että Hesarilta ei ole mitään olennaista jäänyt raportoimatta, niin mikä on Jordanian salaisuus?
Mt
-
Olisi mielenkiintoista kuulla näkemyksesi Jordanian tilanteesta. Olen pannut merkille, että Lähi-Idässä tapahtuu Syyriassa, Libanonissa, Irakissa, Iranissa, Israelissa, Gazassa, Egyptissä, mutta ei koskaan mitään Jordaniassa. Epäilin sen johtuvan huonosta seurannastani, mutta kun tein haun Helsingin Sanomien arkistoon vuoden ajalta hakusanalla "Jordania*", tuloksena oli kyllä 40 artikkelia, mutta niistä lähes kaikki käsittelivät Jordaniaa vain sivulauseessa (karkotti Jordaniaan, Kerry ilmoitti Jordaniassa, pakolaisia majoittavat --- Jordania, arvioi HS:lle puhelimitse Jordaniasta jne.). Oikeastaan ainoa varsinaisesti Jordaniaa koskeva uutinen oli se, kun Jordania valittiin YK:n turvaneuvostoon. Myös Kuolleenmeren pelastussuunnitelma liittyy Jordaniaan.
Jos oletetaan, että Hesarilta ei ole mitään olennaista jäänyt raportoimatta, niin mikä on Jordanian salaisuus?
Mt
Kävin kymmenkunta vuotta sitten Jordaniassa busineksessa ja tapasin senaattorin. Itseasiassa neuvottelut olivat senaattorin ja hänen perheensä kanssa. Hän sanoi tilanteen olevan todella erilainen kuin naapureissa, kun heimojen vahva tuki on kuninkaan takana. Hänen kertomansa mukaan linnan puiston jokaisen puun alla istuu vuorokaudet ympäri yhden heimoista mies aseen kanssa vartiossa. Jordanian lainsäädäntö on tehty pohjoismaisen demokratian mukaan niin paljon kuin mahdollista ja on laadultaan naapureita huomattavasti laadukkaampi. Apuna siinä on ollut suomalainen lakimies, jolla on kuninkaan antama kuninkaan heimon puku. Olen tavannut hänet muutaman kerran.
-
En tunne Jordaniaa, en ole halunnut koskaan nousta Nebolle tai käydä Petrassa. Jordania ei ole ongelma, sillä on rauhansopimus Israelin kanssa. Ainoa, mitä seuraan, on se, kun Jordania on luovuttanut Länsirannalle jääneet "oikeutensa" palestiinalaisille. Onko tämä luovutus kvoikeuden mukainen? Osapuolia on monia ja yhtä suositaan. Tilannehan juontuu koko ajan v-48 käydystä sodasta, rauhansopimusta ei ole kuin Egyptillä, Jordanialla ja Israelilla. Mutta nythän taivas näyttää repeävän: Gazasta on ammuttu pitkän kantaman raketteja Haifaan, TelAviviin ja Jerusalemissakin lienee hälyttimet pelanneet. Näyttäisi siltä, että unity-sopimukseen päästiin, koska Hamas pystyi näyttämään, että sillä olisi "kättä pidempää" Israelia vastaan. Israel näki, mitä on tulossa ja puolustusvoimat mobilisoi tietyt yksiköt sotaa varten, tai tilannetta en tällä hetkellä tiedä kuin lehtien kautta. Milhama be Jisrael - sota Israelissa- taas kerran?
-
Petra ja Nebo ovat minusta Jordaniaa vain maantieteellisesti.
-
Nebo on hyvinkin vanhatestamentillinen paikka, Petra nabatealainen, sikäli kuin nyt äkkiseltään muistan. Mainitsin nämä nimet siksi, että suomalaiset turistit viedään näiden paikkojen kautta. Ammanin kauneutta en ole huomannut erityisesti kiitettävän. Jordanin laakso on läpiajamisen väärti, varmaankin molemmilla puolilla.
-
Petrakin liittyy Moosekseen, sijaitseehan se Wadi Musassa, Mooseksen laaksossa.
-
Jos kuljet Lammi-Kurhila ( Asikkala ) tietä , on siinä kaksi mielenkiintoista pistäytymiskohdetta.
Hämeenkosken Putulassa:
http://www.ess.fi/omaankotiin/asuinalueet/2014/07/12/kirjasto-kokoaa-ihmiset-yhteen?ref=uutiset-section-teaser-latestCurrent-teaserCategoryMain
Lammin Ronnissa:
http://www.athossaatio.fi/fi/sivu/ajo-ohjeet-lammin-ronniin
-
Jos kuljet Lammi-Kurhila ( Asikkala ) tietä , on siinä kaksi mielenkiintoista pistäytymiskohdetta.
Hämeenkosken Putulassa:
http://www.ess.fi/omaankotiin/asuinalueet/2014/07/12/kirjasto-kokoaa-ihmiset-yhteen?ref=uutiset-section-teaser-latestCurrent-teaserCategoryMain
Lammin Ronnissa:
http://www.athossaatio.fi/fi/sivu/ajo-ohjeet-lammin-ronniin
Täytyypä poiketa. Tuuloksen Pohjoinen on myös mielenkintoinen kylä. Kun katsoo sen kartaa 1700 luvulta, niin talot ovat samoilla paikoilla kuin silloi, jos ei kauppakeskusta huomioida. Toisekseen se on minun isäni puoleisen sukuhaaran lähtökohta eli siellä Keski-Mylly eli Sipilä. Sieltä lähti esi-isäni 1836 valtion hommiin ensin Hämeenlinnan vankilaan ajomieheksi ja sitten voutina lähipitäjissä.
Toisekseen elokuussa on aina Hämeenkoskella Riihiseurat, jossa kannataa käydä.
-
Sinullahan ei matkakaan kai paljon pitene kun ajelet Kurhila-Lammi-Janakkala-teitä tielle nro 3.
Vai olette te Matin kanssa " vankilakundien " jälkeläisiä. Mattikin syntyi Sukevan keskusvankilaan. :023:
Iisalmella kävi syntymässä tosin. Tuulos tiedetään aika hyvin, siellä kävin jo lapsena sukuloimassa. Kuohijärven rantoja on kierrelty monasti.
Tämän Karl Sihlmannin poika syntyi 1960 Tammelan Kydön sillankorvassa siltavoudin poikana. Myöhemmin perhe muutti ensin Hauhon Sappeelle ja sitten Luopioisten Kurhilaan jahtivoudiksi. Hauholta sitten pojat lähtivät Hämeenlinnaan ja sieltä vähän lisäoppia saaneina nahkurin kisälleinä Pietariin ripustelmaan orsille.
-
Seppo on lisännyt oman sukukertomuksensa minun kirjoitukseen, mutta ei haittaa.
Sappeessa oli minullakin sukua, mutta ei Haukon Sappeessa, vaan Lammin tai Tuuloksen. Myös Kuhmoisissa on muistaakseni Sappee-niminen kylä, ja sieläkin sukua.
Mitähän tuo sana, sappee, lienee tarkoittanut. Sitä esiintyy Hämeessä. Taipuuko se Sappeessa vai Sappeella ? ( Pena, mt ? )
-
Pälkäneellä on myös Sappee.
Nyt kuuluisa hiihtokeskuksesta.
Äitini on kotoisin tuosta Sappeenvuoren kupeesta Pälkäneveden rannalta.
-
Sappee nimisiä paikkoja on todella useita ja aika lähekkäin.
-
Tutustuin wc:ssa KirkkojaKuponki-lukemistoon kuten joskus käy.
Totesin olleen Körttikapinan jonka selätetyn.
Mielenkiintoista.
En edes kuullut sellaisesta. Menikö jotakin luovuttamatonta ohitse?
Milloin minä olen erittäin vihainen kuten Pyhien Matkojen yhteydessä, julistan täten käyväni yksityistä, yleensä lyhytaikaista erillissotaani.
-
Tutustuin wc:ssa KirkkojaKuponki-lukemistoon kuten joskus käy.
Totesin olleen Körttikapinan jonka selätetyn.
Mielenkiintoista.
En edes kuullut sellaisesta. Menikö jotakin luovuttamatonta ohitse?
Milloin minä olen erittäin vihainen kuten Pyhien Matkojen yhteydessä, julistan täten käyväni yksityistä, yleensä lyhytaikaista erillissotaani.
Körttikapina ei saanut laajaa kannatusta, mutta aiheutti myös paljon hyvää aktivoimalla väkeä. Kun on Kotimaa lehden vuositilaaja pysyy asioista kärryillä. Toisekseen olihan tuolla seuratuvan puolella siitä joitain kirjoituksiakin.
Seuraava viesti sitten osaan 8