Kirjoittaja Aihe: Päiväkirjani  (Luettu 18047 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #120 : 18.08.23 - klo:09:35 »
   Runsaan kahden viikon periodi mökillä on alkanut. Suap nähä, jaksaako tiällä olla niin pitkään, ku ei oo töllöäkään eikä huvituksia muutenkaan. Mutta tämä hiljaisuus! Ei moottoritie melua. Ei lentokoneet jyrise päältä. Ei juna jyskytä. Ei naapuri pölötä. Voe hyvän tähe! Mutta ei oo virikkeitä. Hirvikärpäset pelottaa. Muuta ääntä kuin sirinä korvissa ja kuikan rääkäisy. Mutta tyyni vesi. kauniit auringonnousut ja -laskut. Tuttu ympäristö jo 75 vuoden ajan. Toiminnallisuus vähenee. Nuoret tulevat jatkamaan. Vaari katselee päältä. Näin se homma etenee. Sitä mietin, kuinka ... no antaapa olla.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33709
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #121 : 18.08.23 - klo:09:58 »
Voi sinnuu PekkaV ! Kaik myö jouvutaa kokemaa ennekä männää ijankaikkisuuteen.
Mie eile jo luulin sen alkavan, nii olj kamala kohtaus, jot muuta en sano !

Maailma, eli oma huone alko pyörii ympär ympär ja siit alko pahoinvointikii. Mut ijankaikkist valloo enkä Kristus viel nähnt, jot arvasin jot muutaha tää on.

Matti soitti 112 , ja siel olj kiltti ihmine joka kysel ja laitto vähitelle liikkumaa. Ja siint se alko taas männä. Mut en mie iha entine ole. Voip johtuu säikähyksest. Nyt kuitekii tiijän jot jos tulloo uuvestaa, ni se onkii ihka ylleinen ilmiö ja helpottaa vähitelle.

Korvalääkär on tilattu ensviikol. Hää just hoitaa huimauksiikii, mei tyttölöihe pikkuserkku nääs.

Koita nyt kärsii ne iltaruskot ja hirvikärpäset. Ja muista männä sienii kerräämää, nehä meil itäsuomalaisiil maistuu !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #122 : 18.08.23 - klo:14:31 »

   Just käätiin päeväkävelyl. Tien poskes ol mustikoit iha komiast ja puolukatkii osin kypsiä, eikä kärpäsen kärpästä. Ei silti, on tiäl vakivarusteena verkot, jos niikseen tulloo, jos syvemmälle mettään herkijää menemään.
   On siul enemmän ku miul tuon vanhuuven kans, voe tokkiisa, vaevoo. Mut luulenpa, et niihinki kasvaa ku ens hötäkästä selviää. Enhä mie oo vanhakaa ku vasta kaheksannellakymmenennellä.
   Suatiin uamiaismustikat ja vähä puolukoit, jot mikä täs on elelles.
   Huomenna lähetään Mikkeliin vuorokauvveks tyttären ja kaverin tieltä, ku hyöt oli ehtint tehä varauksen aekasemmin tänne. Mikä lie olt sekkaannus. Kaekkien tiedossahan nää mökkivuorot on, aenahhii periaatteessa. Mut siin on kyl sikäli merkittävä juttu, et tyttären ystävätär menetti miehesä Etelä-Afrikassa. Hukku. Eikä suruaeka oo vielä ohi. Hyöt tarvii rauhaa asian hoetamisseen. Heijän pit lähtee Amerikkaan kouluja kääneen miehen hyvään duuniin, ee siis pakolaeseks. Mut kaekki hajos siihen paekkaan. On siinä kestämistä. Ee sit voe tääsin ymmärtee, mitä kaekkee siinä on. Hyvä Jumala antakoon hänelle voemia.


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33709
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #123 : 18.08.23 - klo:15:58 »
Vai silviisii teilpäi . Myö saatii mustikat lapsenlapselt valmiis pienis pakastepussiin. Puolukat ostetaa kuha keritää. Pohjois-Karjalst ja Kainuust tulloot mustikat vast kuukauve pääst. Sillo saa torilt suolasienii ja.

Kuolema se yllättää millo kenekii.  Tei sukulaisest Miki Liukkoset kuulu kuvataiteilija Ranta kertonee jot Miki pantii kylmäst ulos sairaalast.
Eikö ne hoitoimmeiset kestä näitä vaikeimpii tapauksii. Potilaa pitäs osata käyttäytyy ! Se on kova vaatimus henkisest sairaal immeisel.

Kyl on tääki henkine pahoinvointi kovast lissaytynt. Iha pienet lapsetkii on jo ahdistunneet, tai ainakii koululaiset. Mikä sen tekköö ?

Vaa kylhä myö tää tiijetää, ahistuksen aika on meil luvattu. Mut ei myö olla moksiskaa, istutellaa vaa omenapuit ja pietää pää pystys.

Mie en millää vois tätä miu Mattii jättää. On myö puhuttu kaik selväks, mittää ei oo ennää välis, muuta ko ajan raja sit ko se tulloo meit erottammaa.

Voikaa hyvin työ Mikkelii mänijät !

R-m ja Matti
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #124 : 22.08.23 - klo:05:17 »
   Kummallista, ettei Jumala kuule pyyntöäni ... kuuleehan Hän tietenkin, mutta vastaa omalla ajallaan tietysti. Välillä vaan hermostuttaa. En jaksaisi odottaa. Nimittäin kun rukoilen Kirjoittamisen inspiraation armolahjaa. Hän vastaa pyyntööni omalla tavallaan, kuten näin.
 
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #125 : 25.08.23 - klo:08:54 »

   Non ni. Järvi on sumun vallassa. Lämpöasteita rapiat päälle kymmenen. Seinäkello.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #126 : 10.09.23 - klo:18:15 »
   No nyt ollaan syyspuolella. Suap nähä, kuinka täsä käyp. Ja mikä ettei, ettei kävis. Onohan tämä saitti niinku muuttii.
   No annaha olla, ku minä huastan.
Käv nimittäin niin, jotta jouvvuin kotmieheks, ku paremp puolisko lähti piensukutappaamiseen. "Pien" sen taattua, jotta vuan sisarusten porukat, kokonaiset kolomekymmentä vajaat. Minä jäin kottiin, vaekka oon päämies, koska lentsu vaevas.
   Mutta minäpä pesinnii pyykit - ja kaekki. Yheksän konneellista. Talon isossa konneessa puolet. Jotta nyt on vaarilla silitettävvöö. Voe tokkiisa kuitennii, en paremmin sano.
   Mitä tulloo kansaenvälisiin juttuloehen, Sannan poeslähtö kotmuastaan on ilonen asja, koska nyt mualima viimmestään huomoo, että Suomessa kaaneus ja lahjakkuus on tuiki normaalia, sano. En muuta sano, mutta kirjotan sitäki sujuvammin.
   Mitä sitte tulloo muuhun mualimapolitiikkaan, ni muanjäristys ee oo sitä. Se on muuta, mitä tiällä ee onneks tarvii kokkee.
   USA:n vaalit. Voe hyvät hyssykät! Ne ottaa lujille. Hullu mies se yks.
   Ja ilmastonmuutos. Ku pörssikurssit pittää olla malliinsa, siinä ee mualiman tuho paena mittää. Meni syttee tae savvee, vinanssit pittää näättee lussoo. Kylä jämpti o näen.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #127 : 12.09.23 - klo:05:25 »
   Non ni, ee ku huasmmaa. Ee ku kirjottammaa. Sitä minä piän tärkeenää, jotta ee sekoteta puhumista kirjottamiseen eekä kirjottamista puhumissee. Nimittäen onohan niissä hiuma ero! Avaat suusi, annat tulla puhetta, ääntä, sanoja, lauseita; miten puhut: rauhallisesti, kiivaasti, ... Kirjottaessa suu on supussa. Et sano mittää. Ajatukset liikkuu. Kädet käy näppäimillä. Olet yksin. Ei ole kumppania keskustella. Mielikuvitus-, tosin yleensä todelliset, ihmiset ovat osapuolina vain ajatuksen tasolla. Siis kirjottaminen ja puhuminen: kaksi täysi eri asiaa. Mutta ne sekoitetaan usein nimenomaan kirjoitettaessa. Käytetään ilmaisuja, että puhuu, vaikka kirjoittaa. Esimerkiksi ...

   Onpa ollut, oli eilen niiin lenseä sää ja ilma, ettei peremmasta väliä: lämmin, lämmin, lämmin, tyyni.

Olin eilen Musiikkitalolla yhteislaulussa. Kumma kun ääneni ei kanna fraasin loppuun. Happi loppuu! Tekniikka- vai fysiikkavika! Harmittaa. Vai olisiko syy ... ei ainakaan pelkästään, sillä olen huomannut tämän aikaisemminkin .., että alle söin vohvelin. Jos vatsa ja verenkierto olisivat olleet enemmän levossa?
   Tilaisuuden loputtua viereeni tuli työaikainen kaveri, nainen, joka käy näissä myös. Hän on jollakin hyvinkin inhimillisellä tavalla, uskoisin, kiinnittynyt minuun ja minä tietysti sitten häneen, koska olen ihmetellyt hänen "aktiivisuuttaan". Olen imarreltu. Ikäeromme on noin kolmekymmentä vuotta eli hän on vielä työelämässä, siinä samassa paikassa, josta jäin eläkkeelle. Hänellä on kolme poikaa. Minulla kaksi tytärtä. Sillä lailla olemme kuin paita ja perse, vakka ja kansi, Skylla ja Kharybdis.
Ihmeellistä ja arvokasta on se, että hän hakeutuu, niin koen, seuraani. Hän on kiinnostunut ja viihtyy.

   "Se on vain maallista", sanoo Katto-Kassinen.

Olen ajatellut elämänprosessiani: Missä olen nyt ja mitä ja millaista on edessä varsinkin kun kylkivaivani vain näyttää jatkuvan, ollut jo muutaman kuukauden. Ja tietysti toinen asia on muistin heikkeneminen, jota olen ehkä vatvonut täälläkin aiemmin. Muualla en juurikaan, mitä nyt vaimolleni maininnut. Huolestuttaa, etten muista, ei ainakaan heti tule välilittömästi mieleen tutut nimet ja varsinkin mitä eilen ja toissapäivän ... Tavoitteeni elää 111-vuotiaaksi tuntuu tosi tosi kaukaiselta. Hiukan vitsimielessähän sen olen asettanutkin, kuitenkin ajatuksella että haave ja ennustus voi käydä toteen. Tavoite nimittäin jäntevöittää kulkua. Voi keskittää voimansa, karsia turha.

   Nyt pittää mennä Maisaan, sekä etsiä Kirkkovuosikalenteri, josta pappikin mainitsi eilen hartaudessa, että sekin selkeyttää elämänkulkua. Kalenterista ajattelin bongata virsiehdotukset, joita esittää tilaisuuden tullen, jos sellainen tuleekaan, mikä on harmillisen harvinaista. Tosin lempivirteni tai ne, jotka sillä hetkellä ovat mielessä, eivät ole sen hetken kirkovuosiehdotuksia tietenkään, ja siksi nimenomaan tässä on hankaluus. Haluisin olla mehdollisimman tiukkaan "kirkkouskovainen", mutta myös noudattaa mieltymyksiäni. Kyllä uskovaisuus vaatii mukautumista, suostumista ja tavallaan oman itsen häivyttämistä seurakuntakokonaisuuden hyväksi. SE SITOO JA VAPAUTTAA. pARADOKSAALISTA. Mutta näin on meidän ihmisten elämässä. Olemme turpeessa, josta pyrimme vapautumaan. Välttämätttömyyden pakosta totesi opiskeluajan tuttu, nyt professori, se ... se ... joka osallistui voimakaasti koulu-uudistukseen.
   (Yrjö Engeström) Toisaalta koen ainakin teoriassa ja uskoni tasolla, että jos kuka niin Jumala armahtaa. Ja mistäpä muualta löydän armahtavan Jumalan kuin sieltä, missä Sanaa puhtaasti saarnataan. Tämä on kaikua pappi-isäni perinnöstä, nämä kirkolliset ja raamatulliset fraasit. Kyllä ne ovat auttaneet itseilmaisuani. (Ja sitoneet turpeeseen.)

« Viimeksi muokattu: 12.09.23 - klo:05:32 kirjoittanut PekkaV »
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33709
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #128 : 12.09.23 - klo:08:20 »
Voi veikkone kui hyvä on lukia siun haastii !  Ko kirjotat, ni se on miulle iha ko haasteltas.

Saisi olla enemmänkin näitä kuulumisia foorumilaisten elämästä. Olemmehan yhtä ruumista, joten pikkuvarvas tahtoisi tietää miten selkälihaksille kuuluu.

Kun tulin foorumille vuonna 2008 oli Pekka se jonka erikoisetkin lausahdukset olivat ne jotka minua lähensivät foorumin ihmisiin. On inhimillistä välillä päästellä tajunnanvirtaa tai mitä nyt milloinkin sattuu.

On ollut kirjoittajia jonka kuulumiset ovat olleet lähes aina samoja. On ollut liikuntasuorituksista kertojia jos on ollut sielun syvyyksiä avaajiakin.

Ei ole itsestäänselvyys mikä ketäkin lähentää. Valintaa on valitsijalle, itse olen kaikkiruokainen. Ruoka onkin yksi rakkaimmista mista aiheistani, toinen taidem kolmas historia.

Kiitos Pekka paljosta. Ota taas lämmin käteni virtuaalisesti kylmään käteesi. Olet läheinen, lähimmäisin.

Rakkaudella ( sisarellisesti tietenkin  :002:)   Tuus   Riitta

ps. Nimien muistamattomuus ei ole vaarallista, vaan aivan yleistä jo 40-vuotiaillakin.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #129 : 12.09.23 - klo:13:59 »

   Voi kiitos, mummelini! Näin sitä jaksaa taas etiäppäin.
   
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33709
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #130 : 12.09.23 - klo:15:37 »
Nythän näet jot sius on vetovoimaa !    :107:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #131 : 25.09.23 - klo:16:55 »

   
   Kyl maar juu. Nyt on torstai kuten viikko sitten. Ohjelma alkaa syksyn osalta olla putkessa. Sopivasti aktiviteettia kullekin päivälle. Sitä ihmettelin äsken, että ... mutta se karkasi mielestä ... ainakin sitä nyt, kun muisti on kehittynyt(?)/muuttunut(?)/pelkistynyt()? vaiko vaan huonontunut? Muistamisen muuttuminen ei ole vain aivojen kalkkeutumista? Vai mitä vanhenemisprosessi on? Voisiko olla oleellistumista? Ainakin se on totaalinen prosessi kuin kuolema. Nimenomaan prosessi kuitenkin, sillä kuolema ei ole. Se on kertakaikkinen. Vanheneminen on prosessi, vähittäinen. Kuitenkin totaalinen. Ihminen vanhenee sieltä sun täältä. Valmiudet rapistuvat. Ihminen kuluu. Elimistö.

 
   Lämmin syys. Aurinkoinen syys. Sienikostea syys, vaan ei ikävyys. Kesän kaihosta ei tietoakaan, vaikka sekin oli.

Nyt tulloo enkka valvomises: neljä tuntia kolmen tunnin unen jälkeen. Odotettavissa on vielä pari tuntia unta, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.
   Lähtis nyt kunnolla lentoon kirjoittaminen, ni olis jotain hyötyä eikä pelkkää vatvomista pähkäilyn lomassa, vatvomista ja ajan kuluttamista. Aika kuluu kuluttamattakin.
   Oli äsken hauska ajatus, mutta ehdin sen jo tyrmätä ennen kuin julkaisen. Nimittäin kun katsoin TV-ohjelmaa, uutisten jälkeen Elämäni biisissä on Paavo Väyrynen, mikä tuotti ajatuksen että täytyy olla uusinta. En kuitenkaan hyväksynyt ideaani, koska tunsin että ei kiusata vanhaa miestä. – Olipa Vuokko-rouva muuttunut! Hän on sairastanut ilmeisen vaikeaa syöpää. En ehtinyt edes tunnistaa enkä olis tunnistanutkaan, ellei olisi mainittu.
   Vaasan Herikseen on sitten ilmoittauduttu majoitukseen kentän vieressä hostelliin. Hiukan haikeutta on ilmassa sikäli, että tietyt tyypit ikänsä vuoksi eivät enää lähde, että koska on minun aikani jäädä kotiin? ”Kotjmieheks”, kuten termi kuuluu. Saapas näkee. Meikän odotushorisontissa ei vielä piitkään aikaan. Mutta kuitenkin. Eräänlaista painetta on ilmennyt.
   Nyt on maanantai. Huomenaamulla otan viimeisen kuuritabletin.
   Huomenna on tiistai, kahvakuula ja srk:n lounas. keskiviikkona on Katu-pappila, torstaina Asahi, perjantaina Katu-pappila. Lauantaina lakanoiden vaihto, sunnuntaina Herättäjän kirkkopyhä Paavalin kirkossa Helsingissä ja klo 16 Siionin virsien läpiveisuiden 10 seuraavaa virttä.
   Näin se homma etenee. Loppu lähenee, mutta ei vielä. Tai siis lähenee koko ajan, mutta äärimmäisen hitaasti ja hienovireisesti ja hienotunteisesti. Löysin eilen mielestäni hyviä sanoja vaimolle, kun puhuin – puhuja-ammattilaisen poika kun olen – suhtautumisesta kremppoihin. Mielestäni hän valittaa liikaa, ja täyttää sillä liikaa elämääni, etten pysty luovaan työhön paneutumaan. No jostakin se inspiraatio ja pato aukeni, pääsin loihe lausumaan vakuuttavia sanoja suhtautumisesta itsessä oleviin muutoksiin: että ottaa aikansa sopeutua, mutta että kaikkeen tottuu silloin kun on pakko ja että aika parantaa. Aika parantaa –fraasia en käyttänyt, kuitenkin sitä tarkoitin. Ilmaisin asia vain toisin sanoin tuoreemmin, en tarkoituksella pyrkiäkseni tekemään vaikutuksen, vaan se vain tuli sisältäni elettynä ja koettuna ja oli sillä keinon tehokkaampi. Tunsin hänen saaneen uutta virtaa. Me molemmat saimme, ja läksimme omille tahoillemme lenkille, koska vaimolla toimii pää, minulla jalat.
   ”Hitaasti ja hienovireisesti”. Oi kuinka kauniisti sanottu! Ainakin ’hienovireisesti’. ’Hitaus’ nyt ei ole välttämättä positiivista. Hitaudella tarkoitan sopeutumista väistämättömään. ”Väistämätön” tuntuu kuitenkin liikaa pakonomaiselta. Miksei aina voi väistää. Yksi väistämisen muoto on oikean ja vasemman lisäksi pysähtyminen ja senkin lisäksi perääntyminen ja perääntymisajatukseen helposti liittyvä vauhdin ottaminen. Siis tilanteen tarkastelu sen kaikilta puolilta. Tilanteen haltuunotto ja sitätehen sen käsittely. Tasapaino. Maailmansa hahmottaminen., minkä hahmottamisen sulauttaa kauniisti Rukous, rukous ja aina vaan rukous, Herraan, Kaikkein Korkeimpaan turvautuminen (Pekka näyttää lähestyvän finaalia).
   No älähäm mittää. Ei anneta vielä periksi. En anna vielä periksi. En aio vielä lopettaa, kun kerran alkuun pääsiin. Kuinka pitkälle virtaa riittää, sen tietää yksin Hän. Mutta ennen kuin jatkan, käyn pissalla.
   Mutta onhan tässä jo pituutta, että kehtaa julkaista, että yrittänyttä ei laiteta.
   Vai vieläkö tulis jotain? Olisko odotettava vähän? -
Olen minä aforismejakin kirjoittanut, uusin Lyhyestä pitkä kaunis.

25.9., siis tänään
Ylihuomenna mennään koko konkkaronkka, ne ketkä lähtee, ne menee, siis me, jotka menemme. Aiemmin on ollut pari-kolmekymmentä, nimittäin lammelle veisaamaan, eiku laulamaan, ja paistamaan makkaraa, Katu-pappila –yhteisö. – En oo suanunna ehottoo virren virttä aekoin, koska jengi on niin keskustelusuuntautunut ja veisuuvammainen, että pastori on päättänyt enemmistön tahtoa ja taipumusta seuraten pitää veisaajien mölyt mahassa. Olishan sitä saanut väliin luikaattoo toivevirsiehdotuksen, mut en ole rohjennut arvellen porukan pitkästyvän, ja kun olen ”syntymässä säikähtänyt” eli arka körttiläisyyksineni täällä jossain yleiskirkollisuuden, kansanraamattulaisuuden ilmastossa. Ehdotukseni on  nimittäin noudattanut malmivaaralais-perinteistä- ja siis harvemmin veisattavaa ja vähemmin yleisesti hallittavaa osastoa. – No mikäpä tässä Jumalan maailmassa: ”Ah mitä vaivaa vastusta, saa matkalainen kohdata.” Pieniähän ne on meikäläisen murheet monien muiden rinnalla, ja nyt tarkoitan heitä todella alatien kulkijoita, heitä jotka vaivoin jos koskaan, osa, ehkä enemmistö eivät urkene kynnyksen yli toiseen todellisuuteen, siihen jossa luvataan parempi elämä; toivonsa heittäneet, urautuneet.
   Ihmeellinen on se luonnon laki, että heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa. Heitä jotka eivät jaksa, heitä ei vaan sitten enää ennen pitkää ole. Me olemme jääneet tänne ja elämä kantaa. Elämä antaa, minkä antaa. Kuolema ottaa omansa. Kuolleet eivät puhu. Paitsi lähimmille – aikansa - (heille joita on, sillä useimmiten sortuneilla ei ole lähimpiä. Siksi he eivät ole jaksaneetkaan.) Sitten heidän äänensä hiljenee. Kuvitteellinen vuoropuhelumme lakkaa. Muistot haalenevat. Teot ovat jollakin salaperäisellä tavalla elävinä vaikuttamassa ihmiskunnan työn kerrostumana.
   
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33709
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #132 : 25.09.23 - klo:17:39 »
Kiitos taas, rakas ystävä, upeasta eksistentiaalisesta esseestä ! Näin sain kuulla ja ilmeisesti myös ymmärtää kuulumisesi viime viikolta.

Sairautta ja kuolemaa on ollut paljon ikäisissämme, ihan lähipiirissäkin.
Vasta pari päivää taapäin oli talossamme lippu ( taas ) puolitangossa. Kukaan ei ole varmana tietona kertonut kenelle liputettiin, mutta talon asioista enemmän perillä olevalta kuulin arvion kenelle se oli.

Voi sentään. Viitisen vuotta nuorempi mies jonka komea valkoinen mersu seisoo nyt pihassa ilman kuskia.

Oli hänelläkin syöpä, keuhkosyöpä kaiketi.

Itsellä on ollut kremppaa  monenlaista ja olen niitä käynyt syynäyttämässä. Ei löydy, mutta itse tiedän että kovasti huimaa, mutta miksi ?

Fysiikan päälle oli käynyt kilvoittelu itseni kanssa Älypäässä, joten lopetin. Sain kehoituksen , ja tottelin.

Älypää vei monta tuntia päivässä, ja ne oli Matilta ja huushollilta pois. Oman ruumiini jälleen olin unohtanut, sillä henkinen ja hengellinen on niin paljon kiehtovampaa.

Tänään tein rolalla  tuon pienen joenranta-lenkin. Koville se otti fyysisesti, mutta henkisesti antoi keskusteluhetki erään 'rantojenmihen ' kanssa. Hän oli tullut siihen penkille kaljapussin kera, minä toiveessa nähdä sorsia.
 Keväällä niitä oli korkean veden aikana usein, mutta nyt Merrasoja oli tukossa. Jokin kaisla-laji oli vallannut vapaat veden niin etteivät sorsat sekaan mahdu. ' Kyllä niitä välillä on', sano rannalla istunut mies.

Pihalla istuksin vähän aikaa rollani päällä ja juttukaverin sain kun naapurini tästä kerroksestamme tuli tupakalle. Hän on niitä harvoja jotka polttavat.

Söimme joensuulaista kalakukkoa. Se oli makoisa ja kuorikin oli pehmeä. Ei savolaismallinen ruiskuori jota meidän hampaamme ei saa pureksittua. Rukiilta tämäkin maistui, mutta oli puna-ruskeaa. Mitälie jauhosekoituska, hyvää kuitenkin.

Pakkaus on jo poikkee, mutta aion googlailla joensuulaisen kalakukon.

Matti nukkuu toisia päiväuniaan.



Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #133 : 27.09.23 - klo:17:05 »
 
  Hoh-hojjaa. On tämä elämää ja miksi ei olisi. Onhan tämä kuitenkin, etten sanoisi ja sanalla sanoen: elämätä kaikkine puolineen ja muotoineen – sano.

   Mutta! Oltiin lammella ja syötiin makkaraa ja oltiin lähimmäisiä heikommille. Seurakuntaharrastus ainakin minulle enkä usko olevani yksin, on jännää sikäli että siinä saa on lähimmäinen. Saa auttaa, koska lähellä on heikompi, jota on luontevaa palvella. Tämän sain makkaranuotiolla kokea makkaratikkuja ojentaessani. Aivan spontaanisti, kun menin hakemaan tikkua ajattelematta suuntaan tai toiseen yhtäkkiä annoinkin tikun toiselle. Toistin tämän muutaman kerran ja ihmettelin kuinka onnellista! Saa antaa! Kuinka antaminen onkaan elähdyttävää! Ja se on mahdollista vain jos tuntee ylemmyyttä, siis että on mistä antaa. Kun toinen huonommin liikkuva saa ja minä annan. Toteutuu kristillisen rakkauden periaate.
   Vastavuoroisuuden periaate toteutui jo siinä samalla: joku on niin pieni ja vaatimaton, että sallii olemassaolollaan suuren ja korskean pönöttää, antaa tuntea tarpeellisuutta ja merkityksellisyyttä. ”Näin te toteutatte Jumalan rakkauden lain: antaessaan saa, etsiessään löytää.”
   Mutta saa olla myös itse heikko yhdessä heikkojen kanssa. Voi olla. On mahdollisuus.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10382
Vs: Päiväkirjani
« Vastaus #134 : 29.09.23 - klo:05:57 »
   Kyl miun tarttee jaksaa tätä, tätä kirjoittamista Körttifoorumiin. Ei ole täällä tungosta, ei. Voi hyvän tähe. Missä jengi on?! Olkoon missä on, ei kuulu mulle. Minä pidän osaltani yllä, pönkitän aina seuraaville Herättäjäjuhlille. Ne on rasti. Missä on maali? Ei kiinnosta. Nyt on nyt. Ja tätähän tulee, se on varma, niin varma kuin olla voi. Ei yhtään epävarmempi eikä varmempi. Tasan tarkkaan näin on. Tässä ja nyt. Tällä keinon.

   Huomenna menen tyttäreni kanssa mökille syystalkoisiin. Vaimo ja yksi siskoistani ovat peruuttaneet lähtönsä, vaimoni heikkojen jalkojensa vuoksi, siskoni flunssan. Tietääkseni muita peruutuksia ei ole. Kymmenkunta henkeä tulee paikalle. Emme mekään, tyttäreni ja minä, ole kuin päiväseltään. Klo 12:ksi osutaan ja klo 17 lähdetään tulemaan takaisin, että ehditään saunaan. Useimmat yöpyvät, jotkut kaksikin yötä. Vastuusiskoni, toiseksi nuori on ollut jo viikolla ja on kai ainakin maanantaihin. Hyvä että nuoremmat ovat ottaneet omakseen motivoituneita kun ovat pienten lastensa takia, siis seuraava sukupolvi. Näin se homma etenee. Ja paikka ympäristöineen on mitä mahtavin, ei umpiluonto vaan perinnöltään, joka juontaa alkunsa kirkonkirjojen alkuajasta, ajasta josta tietoa on saatavissa. Kelpaa siinä sukupolvien ketjua jatkaa – ainakin minun mielestäni, joka nyt olen suvun vanhin. Uskon aatteen siirtyvän puhtaana eteenpäin kauan tulevaisuuden hämyiseen valoon.

   Ei täs nyt sitten muuta tämän kummempaa. Ehkä. Mistäpä tuon tietää tai tietäähän tämän kun tietää. Tietää minkä tietää. Tiedossani ei ole muuta kuin että tiedossani ei  n y t  ole muuta. Täytyy vain hetki, kaksi odotella ja kaivaa aivoa, jos jotain … Niin tahtoisin olla läsnä. Niin haluaisin vain olla pyrkimättä yrittämättä. Onko jätettävä tähän ja mentävä kuitenkin eteenpäin, jonnekin tuntemattomaan tai kuitenkin tunnettuun ja toistuvaan: aamulehtiin. Ensin sammutettava tämä (tätä jaaritellessani tuli mieleeni Proust. Kun hän, ehkä minäkin. Näin olen hänen ’Menneen maailman muistelot’ kokenut, että mitä mieleen tulee, että ei sen kummempaa – ja kuitenkin kummaa jostakin käsittämättömästä syystä, tai sitten olen vain toiveikas ja uskottelen itselleni. Tiedän ja tunnenhan minä tämän olevan merkittävää minulle. Eikö sen pitäisi riittää?! Mitä! Mikä on  y l e i s e s t i  k i i n n o s t a v a a?! Myönnän periaatteessa monen lukijan … [] … olevan ”muualla”, ”poissa”. {Nyt alan epäillä. Mutta mitäpä tuosta.}  Sen verran ajattelen mahdollista lukijaa, että …

Mihin minä jäinkään? Istun ja palan. Saa kestää … Sisäisen kommunikaation on läpäistävä puhumattomuuden, kontaktittomuuden muuri, muuten se jää torsoksi.

Mitä on ajankulu? Mitä on ajanvietto? Mikä ei ole ajan kuluttamista? Mikä on elämän tarkoitus? Rakastaa. ”Rakastakaa niin täytätte Jumalan lain.” {Nyt olen kai lopettamassa, koska Hän tuli. Minä yksin en jaksa.} Kuitenkin aika aikaa kutakin. Ei aika lopu. Yksilön aika on rajallinen. Ihmisen aika. Voi kuinka haikeaa on luopua siitä mikä jatkuisi, mennä pois, alkaa muuta. Omine ajatuksineen on niin turvallista. Olla vain tässä nyt. Ettei tarvitse muuta. Jatkuvuus on ihanaa. Kun kaikki on tässä. Kun kaikki jatkuu. Kun mikään ei lopu. Voi hyvän tähe tätä elämää! Tää on niin tätä niin tätä. Ei voisi olla paremmin.

Mutta aika aikaa kutakin, ajatteli kun pässi päänsä oli menettämässä, mutta ei menettänytkään. Menestyi. Edistyi. Jatkoi tehtäväänsä lampaiden miehenä, naisten miehenä. Mies miehenä paikallaan oli ja on. Kunnon mies paikkansa ties. Oli ja on se. Pässi. Uros sarvineen. Sellainen se oli ja on. Pässi mikä pässi, ei sen kummempaa kuin pässien pässi, ehkä. Tai vain yksi pässi monien pässien joukossa tasavertaisena oman arvonsa tuntevana ja itsetietoisena.
   Pässien jumala on Suuri Sarvipää.

Hän saakoon päättää istunnon Hän

PS. Katso! Eikä edes pistettä perään

Varmuuden vuoksi

   Hän


{{Tulihan sitä kuitenkin.}}

Hän


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024