Eipä kimeä äänekkyys mikään muslimien juttu ole. Illalla katselin YouTube-videoita Kenian
bukusujen ympärileikkausjuhlista. Kova oli kimitys, vaikkeivät muslimeja olekaan. (Paitsi operaation kohteena olevan pojan piti pysyä hiirenhiljaa ja näin osoittaa urheutensa.) Hindujenkin riiteissä voi äänenkäyttö olla melkoista:
https://www.youtube.com/watch?v=F6EuVzTijzQMeillä vain on totuttu olemaan niin hiljaisia. Ehkä hiljaisia kulttuureja on muutama muuallankin?
Hesarissa oli tänään hyvä artikkeli kotouttamisesta, tai sen puutteesta. Iranilainen Hamide Sedaghat muutti Suomeen kolme vuotta sitten, kun sai täältä opiskelupaikan. Ei häntä mitenkään yritetty kotouttaa. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä oppi (sallimmeko ne erehdykset?), ja sitten ihan sattumalta kuuli vinkkejä, joista voisi olla apua. Olen vähän arvellut, että noin se voi olla. Ja myös, ettemme oikein edes tiedä, missä niitä kulttuurieroja on.
Tässä vielä linkki juttuun. Vaatii käyttäjätunnukset, toki, mikä on harmi kun on niin valistavaa luettavaa:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010065995.htmlLainaan jutusta yhden virkkeen ja lihavoin kiinnostavan termin: "Nyt tiedän, että vaikka suomalaiset eivät ehkä kommunikoi yhtä nopeasti kuin minä ja muut
kollektivististen kulttuurien edustajat, he voivat silti olla seurallisia."
Osaammeko Suomessa edes ajatella, että (suurin?) osa maailman ihmisistä elää tuollaisessa
kollektivistisessa kulttuurissa ja käyttäytyy sen mukaan, mutta me emme? Ja miten tämä vaikuttaa viestintään, siihen mitä pidetään sopivana, jne. (Totta kai yksilöllisiä eroja voi kulttuurien sisälläkin olla.)