Areennalla saamoin on varsin jännittävä dokumentti Dag Hammarskiöldin kuolemaa selvittelevästä kaksikosta, tuloksista, jotka veivät hämmentävien löydösten äärelle. Olin hieman hukassa eli fiiliksesssä, onkstää totta ja. Ne murhateoriat muistan kyllä.
Erikseen jäin toivomaan dokumenttia Hammarskiöldin elämästä, nyt elämäkerralliseg tiedot jäivät silmäyksen varaan. Meillä oli tietty kirja hänestä ja yhtäläisesti tietty, vanhemmat, jotka saivat samassa iässä loppusiivouskohtauksen kuin ensin siskoni ja sitten minä, toimittivat myös sen kirjan tiehensä kirpparille tai antikvariaattiin, eli pääsin väliin kun viimeisiä vietiin ja pelastin aivan liian vähän. Mutta se juttu oli sellaisenaan jo parituntisen pitkä. Eli erikseen.
Perään meni sujuvasti dokkari Hrutschevin elämästä. Älkää välittääkö oikeinkirjoituksesta, iPad ei osaA hattuässää. Jokainen tietää mikä oli mies, mutta miehen elämästä ennen Kremliä tiesin liian vähän eli nolla null.
Olen vaivannut päätäni sillä, mikä kriisi saattaisi kuulua kesään ja varhaisempiin muistoihini, se taisi olla Berliinin muurin rakentamisen aloitus elokuussa 1961. Sen täytt olla kesä koska oltiin maalla. Leikin pihalla ja minun tuli jano, menin etsimään äitiä ns Ylätalosta saadakseni vettä. Koska siellä ei ollut aikuisia jatkoin matkaa Pirttiin, jossa äiti istui sanomalehti edessään, joku nuoremmista tädeistäni kulki edestakaisin ja vaikeroi sodan syttymistä, toinen yritti pysyä nahoissaan, Silja kaiketi, keskimmäinen eno oli muuten vaan järkyttynyt ja äiti yritti sanoa, ei tämän vielä tarvitse sotaa merkitä. En vielä päässyt ihan helposti Purtin kynnyksen yli joten nökötin eteisessä, kunnes isä näki minut ja kysyi mikä hätänä. Jano, sanoin, hän vei minut pieneen keittiöön ja antoi vettä. Kysyin tuleeko sota. Isä nosti minut kainaloista pihalle ja sanoi että se on aikuisten asia, älä välitä siitä. Juokse leikkimään.
En juossut. Istuin aitan portailla ja ajattelin sotaa.
Ei meillä juuri muusta puhuttu.
Paljonko sodan lapsenlapset näkivät sotapainajaisia? En ollut alkuunkaan ainoa.