Lueskelin YLE -uutisten keskustelua aiheesta ottaisitko kotiisi pakolaisen. Ottaisin jos tänne mahtuisi, yhden, kahden yöpyminen kun sänkyjäkin on vain yksi yhteensä tuskin houkuttelee ketään. Ehkä se paljoon tilaan rakennettava tee-se -itse- pakolaiskeskus sitten on pöhkö kun kukaan ei kiinnostu.
Alkuaan minua karmi ajatus silloin neljättä vuotta telttamajoituksessa kyyhöttävistä Syyrian pakolaisista keskellä kylmyyttä ja saastaa, vailla kylpyhuoneita, mahdollisuutta vaikuttaa oloihinsa, kouluttaa lapsiansa. Sittemmin sinne tuli vapaaehtoisvoimin sirkuskoulu lasten virikkeeksi. Entä musiikkikoulu? Vanhat kelpo kodalysoittimet, nokkahuilut, ksylofonit, viulutkin? Ne eivät maksa tolkuttomia, ja muovinokkiksesta saa kauniin äänen kunhan neuvotaan ettei siihen puhalleta kuin täytettävään ilmapalloon. Entäs laulut ja pienille kaikki hassun hauskat laululeikit joiden sanat eivät merkitse mitään.
Silloin kirjoitin Antti Pentikäiselle eikö nyt kerta kaikkiaan saada kelvollisia asuntoja, parakkeja vaikka? Mitä niillä homeisilla teltoilla? Ajatus oli kuulemma jälleen kerran hyvin kiintoisa.
Alan väsyä tähän kiintoisien ajatusten esittämiseen.
Täällä kuulemma riittää kyllä heimotyöhön kirkon värkkääjää. Eikö ketään kiinnosta juuri nyt tulla vastaan?
Kuka se olikaan koditon....