Tulipa mieleeni: on tavallaan mielenkiintoista kaksinaismoralismia, että valitetaan hautausmaiden kunnosta ja paheksutaan hautakivien kaatelua mutta samalla tuetaan täysin rinnoin hieman vanhempien hautojen avaamista ja jonkun maallisten jäännösten asettamista esille julkisesti. (En toki kiistä paheksunnan aiheellisuutta.)
Missä menee raja kunnioitusta vaativan muistomerkin ja kiinnostavan historiallisen tutkimuskohteen välillä?
Itse olen sitä mieltä, että hautarauha kuuluu kaikille, myös muinaisille ihmisille. En hyväksy sellaista, että vanhojen hautausmaiden päälle rakennetaan. Tällä hetkellä tosin asia onkin suht' hyvällä tolalla ja usein vanhat hautausmaat jäävät puistoiksi. Esim. Kuopiossa Snellmanin puisto on kuulemani mukaan entinen hautausmaa. Toisaalta keväällä kuulin että Vänäri (Väinölänniemi) on myös entinen hautausmaa-alue, mutta ko. paikalla on nykyisin urheilukenttä. Että se siitä hauta-rauhasta.
Jotenkin minusta on hullua, että luita asetellaan näytteille. Itse en ole erityisemmin ihastunut semmoiseen. Eivät ko. henkilöt varmaan ole itse tahtoneet sitä. Jos halutaan tehdä tutkimusta, niin miksi ne luut pitää sitten viedä pois sieltä. Antaisivat niiden tutkimusten jälkeen olla siellä, minne ne on laitettukin. Tietysti ymmärrän, että voidaan tutkia esim. muinaisia sairauksia luista tms. mutta miksi laittaa luut näytille. No, niinhän se taitaa tosin Leninkin edelleen olla palsamoituna mausoleumissaan.
