Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 28.11.06 - klo:12:57

Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Kalistaja - 28.11.06 - klo:12:57
Reilun parin viikon takaisessa Seura-lehdessä ( numero 45, 10. 11. 2006) kerrottiin Seinäjoella toimivasta River-seurakunnan tilaisuudesta ja River-pastorista Seppo Salomäestä, joka kaataa miehiä ( ja naisia ) ja nauraa päälle. Hieman leikkisästi voidaan kai sanoa, että Salomäen Seppo kaatoi miehiä jo 1980-luvulla - tuolloin painimatolla! Sepolla on hallussaan muun muassa hopeamitali junioreiden Euroopan mestaruuskisoista ja muutama SM-mitali.

   Ehkä noissa Seinäjoen tapahtumissa on jotain samaa kuin oli Telppäsniityllä muinoin - oleellista lienee kuitenkin ollut se, että tämä meille tuttu tumma kansa ei jäänyt köllöttelemään tuolle savolaiselle niitylle vaan liikehti väkevien virsien viemänä tähän päivään, ja ehkä tästä tulevaan.

  Kysynpä nyt tämän foorumin väeltä: Miten tarkkaan te luette hurmoshenkisistä uskonnollisista tilaisuuksista ja mitä te niistä tarkkaan ottaen ajattelette? Mitä te sanoisitte Salomäen Sepolle!?
Otsikko: Re: Miehiä kaatuu!
Kirjoitti: Salis - 28.11.06 - klo:13:44
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Kysynpä nyt tämän foorumin väeltä: Miten tarkkaan te luette hurmoshenkisistä uskonnollisista tilaisuuksista ja mitä te niistä tarkkaan ottaen ajattelette? Mitä te sanoisitte Salomäen Sepolle!?


Tämä kaataminen on humpuukia. Olen itse ollut seuraamassa niin sanottu hurmoshenkistä uskonnolista tilaisuutta jo Niilo Yli-Vainion aikana. Minun mielestäni luterilaisuus on uskon ja järjen liitto. En ole siis hurmaantunut ihmisten manipuloinnista.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Johannes - 28.11.06 - klo:15:04
Kaksipiippuinen juttu. Periaatteessa olen itse järjen ihminen, mutta onhan körttiläisyydesssäkin aikanaan ollut keskeinen rooli hurmoksella. Toisaalta eihän sitä ulkopuolinen pysty arvioimaan, kuinka tosissaan ihminen on ja kokee asiat.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Teme - 28.11.06 - klo:15:22
En viitsi enää lukea, kun on ollut sellaisessa touhussa mukana.

Sitten mitä tapahtuu...
Ne, jotka tempautuu mukaan ja ottaa monet asiat tosissaan, hajoaa.
Ne, jotka eivät hajoa, päätyvät hajoittamaan.

Näin 90-luvun Toronton herätys-nimellä olleen liikehdinnän. Huitsinnevadan ex-karismaatikkofoorumilla aika moni on ollut siinä liikkeessä jollain tavalla mukana. Se n. 10 vuotta myöhemmin niittää sitten satoaan, kun me aletaan ihmettelemään omaa identiteettiämme ja olemustamme, Jumalaa, uskoamme ja niin edelleen.

Tuossa (http://huitsinnevada.info/foorumi/index.php?topic=432.0) viestiketjussa on myös joitakin muistoja 90-luvulta tai yleensäkin karismaattisesta liikehdinnästä.

Eniten näissä äärikarismaattisissa liikkeissä ottaa päähän se, että  ne yritävät tunkea itseään luterilaiseen kirkkoon. Michel Howard on käynyt joissain ev.lut. kirkoissa saarnamassa omaa nauravaa ilosanomaansa helvetti-uhkailujen kanssa. Olisivat vain siellä omissa piireissään, niin minun ei tarvisi vahingossakaan törmätä niihen. Siinä vaiheessa, kun joku tuollaine oikein äärilaidan karismaattinen kutsutaan paikalliseen ev.lut.kirkkoon, lähden kirkosta. Pää ei kestäisi nähdä enää yhtään "herätystä".

Teme
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Johannes - 28.11.06 - klo:18:01
Tuossa ketjussa oli muuten aika paljon tätä asiaa:

http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=390
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Riku - 29.11.06 - klo:15:35
Kaatumisista en tiedä mutta omalla paikkakunnallani toimii luterilainen pappi joka uskoo että kuolleitakin herätetään henkiin. Ahistus nousee oman seurakunnan puolesta.  Eräs tavallinen seurakuntalainen kirjoittikin
kirkollisesta kuluttajan suojasta: että voisi turvallisin mielin mennä oman seurakunnan tilaisuuksiin , ettei joutuisi esim. hengellisen puoskaroinnin kohteeksi.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Teme - 29.11.06 - klo:18:18
Lainaus käyttäjältä: "Riku"
Kaatumisista en tiedä mutta omalla paikkakunnallani toimii luterilainen pappi joka uskoo että kuolleitakin herätetään henkiin. Ahistus nousee oman seurakunnan puolesta.  Eräs tavallinen seurakuntalainen kirjoittikin
kirkollisesta kuluttajan suojasta: että voisi turvallisin mielin mennä oman seurakunnan tilaisuuksiin , ettei joutuisi esim. hengellisen puoskaroinnin kohteeksi.


Laitan viimeistään ensi viikon torstaina julkisesti esiin tekstin, jossa pyydetään kirkkoa estämään luterilaiselle kirkolle vieraan äärikarismaattisen liikkeen toiminnan kirkon sisällä. Se lähtee osittain teologiasta, osittain siitä, että kirkon tulisi olla kansankirkko, jossa myös me rikotut voisimme olla turvassa. Nyt ahdistaa, että joku kaunis päivä tuossa naapurissa olevassa kirkossa on joku äärikarismaattinen äijä saarnaa kaikki ei-karismaatikot helvettiin. Miten sellainen toiminta sopii luterilaiseen kirkkoon ja luterilaisen kirkon teologiaan? Entäs jos saman tyylinen päätyy rippileirille, kuten eräässä srk:ssa päätyi? (Siitä tuomiokapituli on antamassa päätöstä joulukuun puolessa välissä.)

Huuto-rähjäys-helvettiinsaarnaus-tilaisuuksia saavat ihan vaapaasti pitää naapurin helluntailaiset tai citylaiset tai riveriläiset, kunhan pitävät ne omissa tiloissaan, eikä luterilaisessa kirkossa. Noissa tilaisuuksissa kolehtisaarnat on sitä luokkaa, että kyllä siellä yksi pappi palkkansa saa jos vain yrittää kunnolla. Ei sen tarvi yrittää pysyä luterilaisessa kirkossa ja pitää sitä suojatyöpaikkana. Heidän opetuksensa mukaan kuitenkin Jumala siunaa sitä,joka tarpeeksi uskoo - ei siihen enää veronmaksajien rahoja tarvita.

Teme
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Johannes - 29.11.06 - klo:19:22
Voisi olla ihan fiksu idea tietynlainen uskonpuhdistus, että mikä on luterilaisen opin mukaista. Ei ainakaan tuollaiset helvetti-tuomiot. Karismaattisuuteen sinänsä en sano mitään, koska ne ovat henk.koht. asioita. Emme me voi ruveta määrittelemään, mitä joku saa tuntea ja mitä ei. Kuitenkin olisi ihan hyvä määritellä, mitä saa opettaa ev.lut kirkon tiloissa, ei ainakaan kaunaa toisia luterilaisia kohtaan. Sinänsä en näe ekumeniaa pahana, kunhan vain muistetaan sanoa, että nyt on kyseessä ei-luterilainen henkilö. Saarnatuoliin ei pitäisi laskea. Esim. helluntaiseurakunnan kuoro on esiintynyt omassakin kotikirkossani muutamia kertoja ja sitä on toivottu kovasti lisää, itsekin toivon. Täälläpäin ei helluntailaisten ja luterilaisten välillä ole niin kovaa vastakkainasettelua kuin ehkä joissakin seurakunnissa tuntuu olevan. Viime lauantaina esimerkiksi olin itse kotiseurakunnan "perhemessuilla", jonka järjestivät ev.lut. ja helluntaiseurakunta yhdessä. Muistaakseni oli n. 1200 kävijää. Toivottavasti muistan luvun oikein. Se ei ollut julistamista, vaan ihan messut, jossa eri yritykset esittelivät perhetoimintaansa. Eri seurakuntien yhteistyö oli voimavarana, kun etsittiin asiat, joista ollaan samaa mieltä ja jätetään erimielisyyksistä julistaminen pois. Nyt jotkut ajattelevat, että sehän on oiva keino eri lahkoille hiipiä valtakirkon siipien alle, mutta toisaalta toivoihan Jeesuskin, että "he olisivat yhtä". On kuitenkin tärkeää, että periaatteista pidetään kiinni sikäli, että esim. luterilainen kirkko ei salli toisten tuomitsemista yms. mutta lahkojen tuomat hyvät asiat eivät ole pahaksi. Yhteistyö voi nimittäin olla voimavara. Onhan herännäisyyskin tavallaan eräänlainen lahko, vaikka onkin tiiviisti kirkon opissa. Kuitenkin se on tuonut kirkkoon paljon positiivisia asioita. Sama on mahdollista muidenkin kohdalla.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Pena - 29.11.06 - klo:20:14
Karismaattisuudessa on varmaan paljon piirteitä, jotka eivät ole yksityisasioita. Ainakin ymmärrykseni mukaan hurmokselliset kokemukset syntyvät (ja synnytetään) nimenomaan joukossa. Tunnekuohuun johdattamaan tarvitaan voimakas henkilö avustajineen. Körttiläisyden hieno piirre on, että isollakin porukalla ollaan pikemminkin ryhmä kuin joukko. Seurapuhuja on tuhansillekin puhuessaan yksi monista samanlaisista, jolle vain on annettu sillä kertaa puheenvuoro.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: minni - 29.11.06 - klo:22:39
"papin tehtävä ei ole kaataa, vaan nostaa ylös"
"ei kaataminen vaan nostaminen ylös kertoo, onko uskoa ja rakkautta."
Näin Reijo Ylimys kirjassaan maan ja taivaan välissä.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Johannes - 29.11.06 - klo:23:03
Lainaus käyttäjältä: "minni"
"papin tehtävä ei ole kaataa, vaan nostaa ylös"
"ei kaataminen vaan nostaminen ylös kertoo, onko uskoa ja rakkautta."
Näin Reijo Ylimys kirjassaan maan ja taivaan välissä.


Fiksuja ajatuksia!
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: 3357 - 03.12.06 - klo:11:02
Järjen käyttö on sallittua, suorastaan suotavaa.
Suggestioilmiöihin ja kriminaalipsykiatriaan paneutunut ylilääkäri, psykoterapeutti ja dosentti Hannu Lauerma on kirjoittanut kirjan Usko, toivo ja huijaus (Duodecim 2006)
Se on tarkka ja selkeä muistutus siitä, miten historiassa ja arkielämässämme elää vaikuttamistapoja, jotka pohjautuvat suggestioon ja hämäämiseen.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Liisa - 03.12.06 - klo:11:10
Lainaus käyttäjältä: "3357"
Suggestioilmiöihin ja kriminaalipsykiatriaan paneutunut ylilääkäri, psykoterapeutti ja dosentti Hannu Lauerma on kirjoittanut kirjan Usko, toivo ja huijaus (Duodecim 2006). Se on tarkka ja selkeä muistutus siitä, miten historiassa ja arkielämässämme elää vaikuttamistapoja, jotka pohjautuvat suggestioon ja hämäämiseen.


Samainen henkilö tänään Punainen lanka -ohjelman uusinnassa teemalla "Miksi ihmislauma seuraa sokeasti johtajaa?". Katsoin ohjelman keskiviikkona, suosittelen.
Otsikko: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Teme - 08.12.06 - klo:19:36
Kirkon ei tulisi olla avoinna luterilaiselle teologialle vieraalle karismaattisuudelle, vaan sellaisen karismaattisuuden olisi löydettävä paikkansa muualta. Kirkon perustehtävä on tarjota jonkinlaista hengellisyyttä massoille - se tarkoittaa myös meitä, jotka olemme rikkoutuneet karismaattisessa liikkeessä. Kirkon tarkoitus ei ole olla paikka, jossa erotellaan pyhät ja saatanat eri huoneisiin. Ev.lut. kirkko on ollut viimeinen paikka, johon olemme voineet raahautua viimeisillä voimillamme. Eli tuossa (http://huitsinnevada.info/Ahdistus/KarismaattisuusLuterilaisuudessa) aiemmin lupaamani teksti kokonaisuudessaan.

Teme
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 17.08.19 - klo:09:13
Meidän luterilaisten oppi-isä Martti Luther oli todellinen karismaatikko opettaessaan erilaisista karismaattisista armolahjoista. :)

Lähde: https://sti.fi/luennot/files/ej990830.html
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: vasara - 19.08.19 - klo:22:58
 Minun kohtaamani kaatumistapahtumat ovat olleet hyvinkin rauhallisia tilaisuuksia.    Itse en ole kaatunut, rukoiltavana olen ollut.  Yli-Vainion aikaan 1979 helluntaipastori, 1994?  Seppo Juntunen tökkäsi suoraan sydämeen todeten, Täällä on jotain vikaa.....Muutaman Markku Koiviston muualla kuin Nokialla olen seurannut....Ideaparkin juttujakin kuun alussa.    Sukumuisti ja dokumentit ulottuvat vuoteen 1884  Tampereen Vapaakirkkoon..... En suuremmin tunnista kielteisiä ilmiöitä ja suggestioita. Keskimäärin 4 kristillistä tilaisuutta viikossa osallistun eri ryhmien kokoontumisiin. :039:
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Leena - 29.08.19 - klo:22:03
Miten maailmassa tänne kertyy näitä toistakymmentä vuotta vanhoja juttuja?

Luterilainen ja sitten vasara tais vastata kun teksti siinä oli. 

Kai näistä on useimmat jotain nähneet tai vähintään kuulleet. Mikä siinä jos nämä niin kiinnostaa.  Suggestiivinen toiminta ja ryhmäilmiöt paremmin kuuluis tuonne psykologian pariin... ja surullisen usein lopuksi psykiatrille.

Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 30.08.19 - klo:09:43
Miten maailmassa tänne kertyy näitä toistakymmentä vuotta vanhoja juttuja?

Luterilainen ja sitten vasara tais vastata kun teksti siinä oli. 

Kai näistä on useimmat jotain nähneet tai vähintään kuulleet. Mikä siinä jos nämä niin kiinnostaa.  Suggestiivinen toiminta ja ryhmäilmiöt paremmin kuuluis tuonne psykologian pariin... ja surullisen usein lopuksi psykiatrille.

Miksi aloittaa aina uutta ketjua aiheesta, jota käsittelevä ketju on jo olemassa?

Mielestäni luterilaisen kirkkomme oppi-isä Martti Luther oli todellinen karismaatikko, joka myös varoitti hurmahengistä, jotka yksinomaan korostivat Pyhän Hengen suoraa toimintaa ilman armonvälineitä Jumalan sanaa ja sakramentteja.

Lähde

https://www.tunnustuskirjat.fi/s/kolmas.html
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: vasara - 01.09.19 - klo:21:34
  Kiitos vaan taas tölväisystä.  "luterilainen" enpä ole ennen teksteihisi törmännyt.   Suosittelen lukemaan Martti Lutherista muutakin, kuin tunnustuskirjat.    Aika ristiriitainen persoona oli hänkin ja rauhallisten   toisin asioita käsittävien kanssa riidoissa.   Luther ei riippunut ristillä, eikä sovittanut kenenkään syntejä.... :039:
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Pena - 02.09.19 - klo:07:45
Tunnustuskirjoja tuskin voi pitää Lutherin teoksina. Eiköhän niitä sorvattu porukalla, jossa oli monenlaisia persoonallisuuksia toisistaan poikkeavine näkemyksilleen. Melanchtonin osuus työstä on suuri. Lisäksi tekstit kirjoitettiin huomioiden Rooman kirkon opin senaikaiset painotukset. Yksimielisyyden ohje lienee syntynyt vasta Lutherin ja Melanchtonin kuoltua.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuu
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:22:32
Miten maailmassa tänne kertyy näitä toistakymmentä vuotta vanhoja juttuja?

Luterilainen ja sitten vasara tais vastata kun teksti siinä oli. 

Kai näistä on useimmat jotain nähneet tai vähintään kuulleet. Mikä siinä jos nämä niin kiinnostaa.  Suggestiivinen toiminta ja ryhmäilmiöt paremmin kuuluis tuonne psykologian pariin... ja surullisen usein lopuksi psykiatrille.

Totta ne saa käynnistää.  Tunnustan, että ilkeä luuloni kohdistui ylläpitoon, jonka kuvittelin etsiskelevän vaihtelua näihin tänään, nyt, kumpi, ynnä muihin ketjuihin.  Kun enhän itsekään keksinyt tuon pölähtävää,  mistä keskustella.

Eli ennen kaikkea minä pyydän anteeksi Sepposilta, joka luotsaa tätä taidolla ja kärsivällisyydellä.  Ja miksen muiltakin joita se jäi hatuttamaan. 

Mutta siis ylläpito: tunnustan epäluulon puuskani ja vilpittömästi, Anteeksi!  Kiitos hyvästä työstä ja kärsivällisyydestä. 
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuu
Kirjoitti: seppos - 02.09.19 - klo:22:58
Totta ne saa käynnistää.  Tunnustan, että ilkeä luuloni kohdistui ylläpitoon, jonka kuvittelin etsiskelevän vaihtelua näihin tänään, nyt, kumpi, ynnä muihin ketjuihin.  Kun enhän itsekään keksinyt tuon pölähtävää,  mistä keskustella.

Eli ennen kaikkea minä pyydän anteeksi Sepposilta, joka luotsaa tätä taidolla ja kärsivällisyydellä.  Ja miksen muiltakin joita se jäi hatuttamaan. 

Mutta siis ylläpito: tunnustan epäluulon puuskani ja vilpittömästi, Anteeksi!  Kiitos hyvästä työstä ja kärsivällisyydestä.

Ei tarvetta pyytää anteeksi sillä en pienestä hermostu. Toisekseen olen liian laiska etsiäkseni kaipaamasi vaihtelua.

Sen kunniaksi toinen suomenkielinen levytys vuodelta 1901 
https://www.youtube.com/watch?v=UNB0eRsFasY
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Leena - 02.09.19 - klo:23:08
Hyvä näin, sillä en oikein tiennyt millä rahkeilla edes kaivata vaihtelua... tai en kaivannut.  Tulin pitkältä tauolta ja siksi ihmettelin. Mutta homma ihan OK.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 06.09.19 - klo:11:16
Kiitos vaan taas tölväisystä.
Tarkoitukseni ei ollut tölväistä, anteeksi, jos pahoitin mielesi. Sitähän minä vaan halusin kysyä, kun meillä on täällä hyviä ketjuja aiheista kuin aiheista, niin kannaako aloittaa uutta ketjua, koska hakutoiminnalla löytää todella laadukkaita keskusteluita. 
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Leena - 06.09.19 - klo:19:12
Tarkoitukseni ei ollut tölväistä, anteeksi, jos pahoitin mielesi. Sitähän minä vaan halusin kysyä, kun meillä on täällä hyviä ketjuja aiheista kuin aiheista, niin kannaako aloittaa uutta ketjua, koska hakutoiminnalla löytää todella laadukkaita keskusteluita.

En kuulu tuohon ylläpitoon ja tosiaan, olin välillä pitkään poissa tai siten poissa että kävin kerran puoleen vuoteen lueskelemassa.

Mutta mielessä käy, jos aivan samasta aloittaisi niin eiköpä ole yhtä hyvin kun kaivaa vanhan ketjun.  En tiedä mitä toiset miettii.  Eikä se nyt ollut sen väärti asia, että olisin tullut tölväistyksi edes.


Lähinnä niissä vanhoissa ketjuissa tuli mieleen että joskus tämä aihe on koettu täällä ehkä hyvin aktuellina, siitä on keskusteltu kenties miten monta sivua—— se on saattanut ottaa kimmokkeen jostain tapahtumasta, kirjasta, usean kuulemasta seurapuheesta tai lehtijutusta.  Tai sitten ei. Ne ovat joko täysin vieraita, jolloin miettii että koskahan tämmöistä, missä mie olin vai enkö vaan tätä ketjua seurannut. Mitä maailmas tapahtui, mihin tää liittyi jne.

Oikeastaan juuri tuo että mihin tää taas liittyikään, saa tuntuman, että mikäs tää ketju oli. Joihinkin on itse kirjoitellut, ja silloin ehkä muistaa, mutta miettii että mikä täs oli minusta näin tärkeää? 


Ehkä olen vallan väärässä, ja on väkeä joka aloittaa keskustelua ajattomasta aiheesta,  mutta näitä selaillessa huomaa ettemme elä täällä irrallamme mistään.  Oikeastaan se tuntui mukavalta. Karismaattisuus esimerkiksi oli varsin puhuttu joskus Jalovaaran aikaan.  Ei erityisen mustamaalaushengessä, vaan onko- siinä- kaikki- jos- johonkin- ei- voi- luottaa. 


Siitä oli kysymys tai se oli kokemukseni. Eihän se mitenkään pahoin ole tehty jos juttua riittää. Tuore on tuoretta,  mutta eihän semmoinenkaan aina kiinnosta. Tarvitseeko edes, ei oteta niin tärkeästi itseämme.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: seppos - 06.09.19 - klo:19:18
En kuulu tuohon ylläpitoon ja tosiaan, olin välillä pitkään poissa tai siten poissa että kävin kerran puoleen vuoteen lueskelemassa.

Mutta mielessä käy, jos aivan samasta aloittaisi niin eiköpä ole yhtä hyvin kun kaivaa vanhan ketjun.  En tiedä mitä toiset miettii.  Eikä se nyt ollut sen väärti asia, että olisin tullut tölväistyksi edes.


Lähinnä niissä vanhoissa ketjuissa tuli mieleen että joskus tämä aihe on koettu täällä ehkä hyvin aktuellina, siitä on keskusteltu kenties miten monta sivua—— se on saattanut ottaa kimmokkeen jostain tapahtumasta, kirjasta, usean kuulemasta seurapuheesta tai lehtijutusta.  Tai sitten ei. Ne ovat joko täysin vieraita, jolloin miettii että koskahan tämmöistä, missä mie olin vai enkö vaan tätä ketjua seurannut. Mitä maailmas tapahtui, mihin tää liittyi jne.

Oikeastaan juuri tuo että mihin tää taas liittyikään, saa tuntuman, että mikäs tää ketju oli. Joihinkin on itse kirjoitellut, ja silloin ehkä muistaa, mutta miettii että mikä täs oli minusta näin tärkeää? 


Ehkä olen vallan väärässä, ja on väkeä joka aloittaa keskustelua ajattomasta aiheesta,  mutta näitä selaillessa huomaa ettemme elä täällä irrallamme mistään.  Oikeastaan se tuntui mukavalta. Karismaattisuus esimerkiksi oli varsin puhuttu joskus Jalovaaran aikaan.  Ei erityisen mustamaalaushengessä, vaan onko- siinä- kaikki- jos- johonkin- ei- voi- luottaa. 


Siitä oli kysymys tai se oli kokemukseni. Eihän se mitenkään pahoin ole tehty jos juttua riittää. Tuore on tuoretta,  mutta eihän semmoinenkaan aina kiinnosta. Tarvitseeko edes, ei oteta niin tärkeästi itseämme.

Useat asiat muuttuvat 15 vuodessa niin paljon, että täytyy tarkistaa onko asia edelleen relevantti.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: onesimus - 10.09.19 - klo:11:37
En jaksanut lukea koko ketjua. Ehkä kuitenkin saan kertoa kokemuksiani. Aikoinaan (70-luvulla) kävin Yli-Vainion käsien alla kaatumassa. En kuitenkaan kokenut mitään erikoista. Sitten kävin Pirkko Jalovaaran käsien alla kaatumassa. Se oli erikoinen kokemus. Tunsin valtavan voiman jo siinä vaiheessa, kun Pirkko nosti kätensä. Ja taas kaaduin. Ei kuitenkaan tullut mitään kokemuksia sen jälkeen.

Mutta nämä kokemukset saivat minut kriittiseksi. Aloin tutkimaan, mistä tässä on kysymys. Pohdin sitä, että milloin Jumala on alkanut ystäviään kaatamaan (taaksepäin), en kuitenkaan ole löytänyt Raamatusta sellaista. Ja jostain kirjoituksesta luin, että Telppäsniitylläkin kaatuivat ne, jotka vastustivat Jumalan työtä (joku voisi tutkia tätä paremmin).

Nuorena kohtasin ilmiön, jossa paha henki tekeytyi Jumalan Hengeksi ja tapahtui ihmeellisiä asioita. Tästä opin sen, että ihmeetkään kielilläpuhumisineen eivät vielä todista, että kysymys on Jumalan toiminnasta.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.09.19 - klo:11:47
Pitää kai osallistua tähänkin ketjuun kun on ollut muutama kokemus minullakin.

Seppo Juntusen kaatamaksi en ' päässyt' vaikka hän selvästi työnsi otsasta.
Helluntaikirkossa  hengen voima pauhasi ihmisten suista profetioita joita kukaan ei selittänyt.

Lapin matkalla helluntaisisko vei minut syrjemmälle ja alkoi kielilläpuhumisen. Lopetettuaan ja katsoi minuun ja kysyi miksi näytän kauhistuneelta.

Eräässä karismaattisessa rukouspiirissä rukoiltiin lähes pimeässä huoneessa pöydän ympärillä istuen ja toisiamme käsistä pitäen. Sitten tietäjät selittivät mitä kieltä kukakin puhui.  Minua pelotti.

Jumala puhuu minulle rukouksessa kun suljen oven ja olen yksin. Jeesuksen kohtaan ehtoollispöydässä ja P.H. toimii silloin kun haluaa, osoittaen tietä.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Leena - 10.09.19 - klo:20:07
Kyllähän tämä taas kiinnostaa kun kiinnostuu, ja ihmisten kokemuksia ja erityisesti ajatuksia niistä kokemuksista on aina kiinnostava lukea.

Jotenkin eksyin siinä 16-17-vuotiaana Kansanlähetyksen Lappi- aktioon.  Mukana olivat sisarukset, joiden isä oli mainitun putiikin työntekijä. Koska kaikki toiset olivat meitä paljon vanhempia, viihdyimme kolmisin. Tytöt olivat hyviä kaikessa urheilussa ja kun muut hermostuivat meidän käsilläseisontaan  ja karrynpyöriin, tai heidän, ja minun harjoitteluun, ne yksinkertaisesti sanoivat menkää muualle siitä.

Mennään rukoileen, jompi kumpi sanoi.  No miksei. Heillä oli, he kertoi, armolahjoja, toisella enemmän toisella. vähemmän.  Kumpikin puhui kielillä ja toinen osasi selittää kieliä jonka lisäksi jompi kumpi profetoi.  Minuun meni juttu kuin torilta ostettu tomaatti eli syödään sitte. Kielet kuulostivat aidoilta vierailta kieliltä, olin utelias mutten erityisesti kaipaillut samaa.  Sitä olen myöhemmin ihmetellyt, miksi en muista niitä juttuja selitetyn. 


Silloin iski jarruminulla kun nuorempi ilmoitti, se oli hän jolla sitä profetointia oli, että Leena sai juuri henkien erottamisen lahjan.  Ei kai sentään, pelästyin, en minä osaa, ja kun ne isommat kuulivat ne yrittivät puhua, että tuota niin no, yleensäsemmoinen seurakunnan vanhimmisto siinä pyytää jollekulle, ettei nuorimmisto tai ihan alaikäiset suorastaan.  Ja tuskin sitä sille toiseksi nuorimmalle.... Minä olin lujasti samaa mieltä, mutta on minulla ollut muutama hupihetki kun muistan sen koko jutun.....  Ja kun sanoin sille profetoineelle kun en tahtonut loukata,  että se oli  väärä profetia, hän oli tyytyväinen:  Se toimii! 


Minulla on paljon maallisempi selitys.  Meillä oli kolmisin kivaa, heillä lahjoja ja minä olin ihan ilman.  Hän oli takuulla tosissaan ja tahtoi että Leenalle kanssa.  He oli monilapsisessa perheessä oppineet jakamaan, ja.... Voi, missä olette, Seija ja Tarja?  Vieläkö löytyisitte ja mistä? 

Eli ei minua pelottanut, mutta saa kai vakavalle asialle nauraa? 
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Pena - 10.09.19 - klo:22:13
Eli ei minua pelottanut, mutta saa kai vakavalle asialle nauraa?

Aikoinaan seurakunnissa kierteli laulajatar, joka esitti Hengeltä saamiaan sanoja ja säveliä. Näin hän laulujensa synnystä kertoi. Musiikista jotain tietävä kuulija arvioi, että Pyhä Henki on jokseenkin keskinkertainen runoilija eikä säveltäjänäkään kovin kummoinen. Toinen sanoi, ettei noita kukaan kuuntelisi, jos taiteilija kehtaisi tunnustaa tehneensä laulut ihan itse.

Huijariksi en tohdi laulajatarta nimittää. Jotain epäaitoa tällaisessa Hengen lahjoittamassa taiteessa kuitenkin mielestäni on.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 30.09.19 - klo:22:57
Aikoinaan (70-luvulla) kävin Yli-Vainion käsien alla kaatumassa. En kuitenkaan kokenut mitään erikoista. Sitten kävin Pirkko Jalovaaran käsien alla kaatumassa. Se oli erikoinen kokemus. Tunsin valtavan voiman jo siinä vaiheessa, kun Pirkko nosti kätensä. Ja taas kaaduin. Ei kuitenkaan tullut mitään kokemuksia sen jälkeen.

Ihmiset ovat erilaisia.
Minä olen ollut Niilon ja Pirkon rukoiltavana ja monen monen muun.
Koskaan en kaatunut, en silloinkaan, kun on työnnetty.
Joku työntää, joku tuskin hipaisee, joku siltä väliltä.
Vaikka kaikki muut olisivat kaatuneet, minä en kaatunut.

Mutta nämä kokemukset saivat minut kriittiseksi. Aloin tutkimaan, mistä tässä on kysymys. Pohdin sitä, että milloin Jumala on alkanut ystäviään kaatamaan (taaksepäin), en kuitenkaan ole löytänyt Raamatusta sellaista.

Kyllä niitä Jumalan ystäviäkin on kaatunut. Hesekiel taisi kaatua voimatomana maahan kohdattuaan Jumalan. Johannes kaatui Patmos saarella kun näki Jeesuksen. Varmaan niitä muitakin vastaavia Raamatussa on kerrottu.

Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Pena - 01.10.19 - klo:08:14
Kyllä niitä Jumalan ystäviäkin on kaatunut. Hesekiel taisi kaatua voimatomana maahan kohdattuaan Jumalan. Johannes kaatui Patmos saarella kun näki Jeesuksen. Varmaan niitä muitakin vastaavia Raamatussa on kerrottu.

Raamatussa taidetaan kaatua yleensä kasvoilleen, joskus jopa heittäydytään.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Leena - 02.10.19 - klo:23:53
Yksi minua kiinnostaisi kuulla. Veikö se nurinmeno lähemmäs Jumalaa, sikäli kuin sitä nyt kykenee ihminen mittailemaan. Sellaisesta kuitenkin puhutaan, mitä merkinneekin.

Vahvistiko se ” lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan”  auttoiko se ojentautumaan ” sen mukaan, mitä ei näy”?  Ja pyytäisin miettimään pidempää aikaa kuin sitä iltaa, jos siis tämmöinen kokemus on osunut kohdalle.

Tukiko ja vahvistiko se elämän myrskyissä,  ne saattavat olla melko kamalia,  ja joskin meillä on lohtu kuoleman edessä niin ei tätä elämää ihan tyhjäksi voi mitenkään laskea.  Lutherin ajatus ” Jumalan vasemman käden työstä ja oikean käden työstä” saattaa jo ajatuksena kantaa.  Miten nämä kokemukset? 
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Leena - 03.10.19 - klo:00:11
Kerron tämän koska juttu on tosi.  Minulla oli myös lupa, enkä ollut hoitovastuussa.

Keski- ikäinen pastori sai aivokasvaimen, ja niistä sen pahanlaatuisimman mahdollisen.  Leikata voidaan, mutta millään hoidoilla ei onnistuta poistamaan kokonaan.  Jotta oireet helpottuisivat ja saataisiin lievitystä, tehdään useampia leikkauksia. Lopputulos on kuitenkin aina  tämän päivän osaamisella se, että kasvaimen kuolee.

Oltiin tilanteessa, jossa potilas alkoi uupua.  Perhe, lääkärit ja ao kävivät keskusteluita joissa mietinnän jälkeen päädyttiin lopettamaan aktiivinen hoito. Potilas olisi kotona, ja sairaalassa vaikeutumisvaiheet, yritettäisiin tehdä kaikki oireiden rajoittamiseksi.

Seurakunnan vanhimmat, siis papiston vanhimmat, kysyivät saisivatko he vielä rukoilla ja voidella potilaan öljyllä.  Tietysti se järjestyi. Ja potilas parani. Oireet katosivat, ja vaikka miten päin kuvattiin niin ei tuumoria löytynyt. Labra- arvot korjaantuvat nopeasti.

.................

Puolen vuoden kuluttua oireet kuitenkin palasivat rajuina, ja tuumori oli palannut. Siihen hän menehtyi hyvin lyhyen ajan kuluttua.

Tietty hän sai monta tärkeää kuukautta kasvaville lapsilleen, välillä ajattelen näin päin.   Useasti kuitenkin mietin sitä pettymystä. 

No, näin nyt kuitenkin tapahtui, eikä minun asiani ole sitä arvostella.  Näki ja koki  sitä kaikenlaista ja kuuli vielä enemmän. Placebopohdinnoista nyt tiedän sen mitä kai kaikki, kolmasosa ihmisistä ei saa hoidosta hyötyä koska uskoo että häntä ei haluta tai osata hoitaa kuitenkaan oikein ja päin vastoin, eli kolmasosa saaaika massiiviset hyödyt  luottamuksen voimalla.

  Että häijy astrosytooma häviää, semmoista en ole toista kuullut.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 07.10.19 - klo:14:47
En jaksanut lukea koko ketjua. Ehkä kuitenkin saan kertoa kokemuksiani. Aikoinaan (70-luvulla) kävin Yli-Vainion käsien alla kaatumassa. En kuitenkaan kokenut mitään erikoista. Sitten kävin Pirkko Jalovaaran käsien alla kaatumassa. Se oli erikoinen kokemus. Tunsin valtavan voiman jo siinä vaiheessa, kun Pirkko nosti kätensä. Ja taas kaaduin. Ei kuitenkaan tullut mitään kokemuksia sen jälkeen.

Mutta nämä kokemukset saivat minut kriittiseksi. Aloin tutkimaan, mistä tässä on kysymys. Pohdin sitä, että milloin Jumala on alkanut ystäviään kaatamaan (taaksepäin), en kuitenkaan ole löytänyt Raamatusta sellaista. Ja jostain kirjoituksesta luin, että Telppäsniitylläkin kaatuivat ne, jotka vastustivat Jumalan työtä (joku voisi tutkia tätä paremmin).

Nuorena kohtasin ilmiön, jossa paha henki tekeytyi Jumalan Hengeksi ja tapahtui ihmeellisiä asioita. Tästä opin sen, että ihmeetkään kielilläpuhumisineen eivät vielä todista, että kysymys on Jumalan toiminnasta.
Luterilaisen kohusaarnaajan Pirkko Jalovaaran julkisuuskuva on kärsinyt hänen saatua tuomion rahankeräysrikoksesta, ja menettämään valtiolle saamansa rikoshyöty. Myöhemmin Jalovaara liittyi ortodoksiseen kirkkoon vaihtaen samalla etunimensä. Nykyisin Pirkon uusi etunimi on Maria.

Heinäväen hurmoskokemusta Lapinlahdella vuonna 1796 pidetään herännäisyyden alkuna. Nilsiäläinen kuvanveistäjä Matti Hurskainen antoi vuonna 1988 tätä Telppäsniityn ihmettä kuvaavan puureliefin lahjaksi helluntailiikkeen ”ainoaksi aidoksi körttipastoriksi” kutsutulle helsinkiläiselle pastori Kai Antturille. Antturi luovutti taideteoksen vuorostaan kustannusliike Ristin Voitto ry:lle (nyk. Aikamedia), jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi.Nilsiän herättäjäjuhlien 8.7.2017 ekumeenisessa teemaillassa Kun haravat lentelivät Suomen Helluntaikirkko ja Aikamedia Oy lahjoittivat taulun Aholansaareen.  https://www.youtube.com/watch?v=y9ZBoha4ZrY
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 07.10.19 - klo:15:51
Näyttää siltä, miten herännäisyys ja helluntailaisuus molemmat saivat syntynsä hurmoskokemuksista. Herännäisyys hurmoskokemuksista Lapinlahdella Telppäsniityllä vuonna 1796, ja helluntailaisuus hurmoskokemuksista Amerikassa Los Anglesissa Azusa kadulla vuonna 1906.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: seppos - 07.10.19 - klo:15:59
Heinäväen hurmoskokemusta Lapinlahdella vuonna 1796 pidetään herännäisyyden alkuna. Nilsiäläinen kuvanveistäjä Matti Hurskainen antoi vuonna 1988 tätä Telppäsniityn ihmettä kuvaavan puureliefin lahjaksi helluntailiikkeen ”ainoaksi aidoksi körttipastoriksi” kutsutulle helsinkiläiselle pastori Kai Antturille. Antturi luovutti taideteoksen vuorostaan kustannusliike Ristin Voitto ry:lle (nyk. Aikamedia), jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimi.Nilsiän herättäjäjuhlien 8.7.2017 ekumeenisessa teemaillassa Kun haravat lentelivät Suomen Helluntaikirkko ja Aikamedia Oy lahjoittivat taulun Aholansaareen.  https://www.youtube.com/watch?v=y9ZBoha4ZrY

Olen kuullut luotettavalta taholta tämän toisin eli Antturi halusi ostaa Matti Toivonpoika Hurskaiselta tämän moottorisahaveistoksen. Sitä ei lahjoitettu ensivaiheessa. Matin kolme siskoa on diakonissoja ja veli eläke kirkkoherra tuttuja kaikki. Matti on jo nukkunut pois, joten ei voi enää tarkentaa.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Annikka - 31.10.19 - klo:19:52
Tuohon aloitukseen kommentti, se on semmoista alkuhuumaa, kun kaatuillaan. Eihän ne hengellisesti pienet lapset vielä kaikkea niin aikuismaisesti ymmärrä. Kyllä se siitä sitten tasoittuu se hurmoksellisuus hengellisen kasvun myötä.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 12.11.19 - klo:09:46
Kerron tämän koska juttu on tosi.  Minulla oli myös lupa, enkä ollut hoitovastuussa.

Keski- ikäinen pastori sai aivokasvaimen, ja niistä sen pahanlaatuisimman mahdollisen.  Leikata voidaan, mutta millään hoidoilla ei onnistuta poistamaan kokonaan.  Jotta oireet helpottuisivat ja saataisiin lievitystä, tehdään useampia leikkauksia. Lopputulos on kuitenkin aina  tämän päivän osaamisella se, että kasvaimen kuolee.

Oltiin tilanteessa, jossa potilas alkoi uupua.  Perhe, lääkärit ja ao kävivät keskusteluita joissa mietinnän jälkeen päädyttiin lopettamaan aktiivinen hoito. Potilas olisi kotona, ja sairaalassa vaikeutumisvaiheet, yritettäisiin tehdä kaikki oireiden rajoittamiseksi.

Seurakunnan vanhimmat, siis papiston vanhimmat, kysyivät saisivatko he vielä rukoilla ja voidella potilaan öljyllä.  Tietysti se järjestyi. Ja potilas parani. Oireet katosivat, ja vaikka miten päin kuvattiin niin ei tuumoria löytynyt. Labra- arvot korjaantuvat nopeasti.

.................

Puolen vuoden kuluttua oireet kuitenkin palasivat rajuina, ja tuumori oli palannut. Siihen hän menehtyi hyvin lyhyen ajan kuluttua.

Tietty hän sai monta tärkeää kuukautta kasvaville lapsilleen, välillä ajattelen näin päin.   Useasti kuitenkin mietin sitä pettymystä. 

No, näin nyt kuitenkin tapahtui, eikä minun asiani ole sitä arvostella.  Näki ja koki  sitä kaikenlaista ja kuuli vielä enemmän. Placebopohdinnoista nyt tiedän sen mitä kai kaikki, kolmasosa ihmisistä ei saa hoidosta hyötyä koska uskoo että häntä ei haluta tai osata hoitaa kuitenkaan oikein ja päin vastoin, eli kolmasosa saaaika massiiviset hyödyt  luottamuksen voimalla.

Että häijy astrosytooma häviää, semmoista en ole toista kuullut.
Lääketieteen tohtori Matti A. Miettinen teki tohtorinväitöskirjan "Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta" helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainion kokouksissa tapahtuneista ihmeparantumisista. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, ettei kukaan ollut parantunut Yli-Vainion kokouksissa. Helluntailaiset Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä julkaisivat vuonna 2006 "Herra tekee ihmeitä ilman määrää"-tutkimuksen, jonka avulla yritettiin löytää ihmeparantumisia. Helluntailaisille tarinat ihmeparanemisista ovat hyvin yleisiä ja arkipäiväisiä. Hirsilä ja Maanselkä olettivat, miten olisi ollut helppoa löytää dokumentoituja tapauksia. Niitä ei kuitenkaan löytynyt.

Lähteet

Matti A. Miettinen - Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta

Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä -  Herra tekee ihmeitä ilman määrää  https://docplayer.fi/49789041-Herra-tekee-ihmeita-ilman-maaraa.html




Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: 1944 - 12.11.19 - klo:11:14
Tuohon aloitukseen kommentti, se on semmoista alkuhuumaa, kun kaatuillaan. Eihän ne hengellisesti pienet lapset vielä kaikkea niin aikuismaisesti ymmärrä. Kyllä se siitä sitten tasoittuu se hurmoksellisuus hengellisen kasvun myötä.
Olen samaa mieltä. Telppäsniityn ihmiset olivat eri kaudelta kuin amerikkalaiset, että ei voi oikein käsitellä samana asiana.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Pena - 12.11.19 - klo:15:45
Tuohon aloitukseen kommentti, se on semmoista alkuhuumaa, kun kaatuillaan. Eihän ne hengellisesti pienet lapset vielä kaikkea niin aikuismaisesti ymmärrä. Kyllä se siitä sitten tasoittuu se hurmoksellisuus hengellisen kasvun myötä.

Alkuhuumasta pitäisi päästää irti. Olen ymmärtänyt, että monet sentapaisen kokeneet etsivät samaa uudestaan. Muuten en osaa selittää aikoinaan ilmennyttä 'missioturismin' aaltoakaan. Uskovat kristityt kulkivat linja-autoilla tapahtumasta toiseen etsimässä taas kääntymyksen tunnekuohua.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: PekkaV - 13.11.19 - klo:04:55


 Alkuhuumasta pitäisi päästää irti. Olen ymmärtänyt, että monet sentapaisen kokeneet etsivät samaa uudestaan. Muuten en osaa selittää aikoinaan ilmennyttä 'missioturismin' aaltoakaan. Uskovat kristityt kulkivat linja-autoilla tapahtumasta toiseen etsimässä taas kääntymyksen tunnekuohua.



   Alkuhuumaa on hyvä vaalia ja palata siihen ajoittain, sillä tunnekuohu on liikkeelle paneva voima. Järkeily ja keskustelu ja avoimuus, puntarointi muiden näkemyksiin, uskon päivittäminen ovat pintaa. Tunne on kaiken pohjalla. Kuohuilevuus on inhimillistä. Sekin on hyväksyttävissä ja ymmärettävissä siihen johtaneiden syiden valossa.
   Paavo Ruotsalaisen ja Laguksen palvonta on palvontaa siinä määrin kuin siinä on tunnetta. Heidän perintönsä kantaa tunteen voimasta olivatpa heidän ajatuksensa jälkeenjääneen aineiston mukaan mitä tahansa; sillä sukupolvien ketju heistä meihin ei kestä ilman tunnetta ja nimenomaan sitä tunnekuohua, minkä aikalaiset ovat heidän ansiostaan kokeneet.
   Tunne itsesi, jotta hallitset huumasi. Elämä on eliniän pituinen opintomatka. Tunteillaan ja kuohahdellaan. Käytetään järkeä ja ajatellaan. Uskotaan ja toivotaan. Kaipuun ja huumorin kukat ovat maailman kauneimmat.

Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 13.11.19 - klo:10:32
  Paavo Ruotsalaisen ja Laguksen palvonta on palvontaa siinä määrin kuin siinä on tunnetta. Heidän perintönsä kantaa tunteen voimasta olivatpa heidän ajatuksensa jälkeenjääneen aineiston mukaan mitä tahansa; sillä sukupolvien ketju heistä meihin ei kestä ilman tunnetta ja nimenomaan sitä tunnekuohua, minkä aikalaiset ovat heidän ansiostaan kokeneet.
Palvovatko körttiläiset Paavo Ruotsalaista ja Jonas Lagusta?  :017:
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.11.19 - klo:11:10
Omalla kohdallani en sano palvovani Paavoa. Lagusta en samalla tavoin tunnekaan 'omakseni' kuin Paavoa.

Herran opetuslapsi Pietari ja Paavo Ruotsalainen ovat vedonneet minuun juuri tunteessa. On ehkä korskeaa sanoa sitä samankaltaisuudeksi, mutta nämä miehet ovat antaneet esimerkkiä ymmärrykseen armossa ja rakkaudessa.

Kiitollisena hyödyttömän parikymmenvuotisen pyhittäytymisen jälkeen olen onnellinen Paavon löydöstä, sisällisestä Kristuksesta jonka seppä hänelle neuvoi, avasi tien etsijälle.

Kun ahdistunut, halveksittu otetaan 'pikotellen' laumaan, se on  l e p o a !
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 13.11.19 - klo:11:21
Alkuhuumaa on hyvä vaalia ja palata siihen ajoittain, sillä tunnekuohu on liikkeelle paneva voima. Järkeily ja keskustelu ja avoimuus, puntarointi muiden näkemyksiin, uskon päivittäminen ovat pintaa. Tunne on kaiken pohjalla. Kuohuilevuus on inhimillistä. Sekin on hyväksyttävissä ja ymmärettävissä siihen johtaneiden syiden valossa.
   
Paavo Ruotsalaisen ja Laguksen palvonta on palvontaa siinä määrin kuin siinä on tunnetta. Heidän perintönsä kantaa tunteen voimasta olivatpa heidän ajatuksensa jälkeenjääneen aineiston mukaan mitä tahansa; sillä sukupolvien ketju heistä meihin ei kestä ilman tunnetta ja nimenomaan sitä tunnekuohua, minkä aikalaiset ovat heidän ansiostaan kokeneet.

Tunne itsesi, jotta hallitset huumasi. Elämä on eliniän pituinen opintomatka. Tunteillaan ja kuohahdellaan. Käytetään järkeä ja ajatellaan. Uskotaan ja toivotaan. Kaipuun ja huumorin kukat ovat maailman kauneimmat.
Pitäisikö körttiläisten palata uskon uudistuksessa Telppäsniityn alkuhuumaan, joka muutosvoimana herätti sukupolvien ketjun, jonka jo Telppäsniityn aikalaisetkin saivat kokea vuonna 1796 tunnekuohuna?  :017:

Mielestäni tunnekuohuissa ei sinänsä ole mitään väärää eikä pahaa, kunhan niitä ei aseteta armonvälineiden Jumalan sanan, pyhän kasteen ja ehtoollisen sakramenttien edelle.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.11.19 - klo:12:56
Kun Herra antaa tunnekuohun, vaikkapa yksinäisyydessä, se on suurta. Mutta jos jäädäaän niitä kuohuja odottamaan ja vaatimaan jatkuvan 'hyvänolon' tunteen takia, se ei ole mielestäni oikeaa kristityn vaellusta. Se on ihmeiden perässä juoksemista. Se ei ole uskon ja armon varassa vaeltamista. Tyyminen arkisiin töihin ja velvollisuuksien hoitamiseen, se se kysyy uskoa. Niissä Herra on läsnä.

Uskon körttienkin kokevan tunteita uskossaan, mutta he eivät niitä esittele. Ryhmäsuggestio on harhaanjohtamista, mielestäni.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 13.11.19 - klo:19:39
Kun Herra antaa tunnekuohun, vaikkapa yksinäisyydessä, se on suurta. Mutta jos jäädäaän niitä kuohuja odottamaan ja vaatimaan jatkuvan 'hyvänolon' tunteen takia, se ei ole mielestäni oikeaa kristityn vaellusta. Se on ihmeiden perässä juoksemista. Se ei ole uskon ja armon varassa vaeltamista. Tyyminen arkisiin töihin ja velvollisuuksien hoitamiseen, se se kysyy uskoa. Niissä Herra on läsnä.

Uskon körttienkin kokevan tunteita uskossaan, mutta he eivät niitä esittele. Ryhmäsuggestio on harhaanjohtamista, mielestäni.
Tuo on aivan totta Jumalan sanan, pyhän kasteen ja ehtoollisen sakramenttien ollessa valtavia Jumalan manifestaatioita  :109:  :).
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: öppiäinen - 13.11.19 - klo:21:03
Joskus todisti joku helluntailainen, kuinka Pyhän Hengen kaste on sellainen kokemus, että sillä voi päästä vaikka huumeista irti, kun se on niin paljon parempi kuin huumetrippi. Että sen sortin matkaa sitten säännöllisesti nauttimaan vain  :102:

Tätä älköön pidettäkö todistuksena helluntailaisesta opista yleisesti. Saattoipa olla vain tuon henkilön yksityismielipide. Tietääkseni ei itse ollut entinen narkkari. Tuli vain tästä keskustelusta mieleen.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: vn - 14.11.19 - klo:13:28
Ihmeparantumisia ja elämän muutoksia tapahtuu.
Ihmisen on kai niitä vaikeaa myöntää ellei löydy ns. luonnollista ja järkeen käyvää
selitystä.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 15.11.19 - klo:09:18
Ihmeparantumisia ja elämän muutoksia tapahtuu.
Ihmisen on kai niitä vaikeaa myöntää ellei löydy ns. luonnollista ja järkeen käyvää
selitystä.
Toki ihmeparantumisia ja elämän muutoksia ei pysty ihmisviisaudella eikä järjenpäätelmillä selittämään, mutta mikä tekee niistä jumalallisen ilmiön?  :017:

Sielutieteen tieteenalan asiantuntijat psykologit löytävät selityksen jokaiselle jumalalliselle ilmiölle. Rukous on itsesuggestiota, ja suuret joukkokokoukset, joissa tapahtuu karismaattisia ilmiöitä, ovat  massasuggestiota. Kaikissa uskonnoissa rukoillaan, ja ihmeparantumisia, elämän muutoksia ja kielilläpuhumista tapahtuu jokaisessa uskonnossa. Kristinuskon ja muiden uskontojen jumalallisilla ilmenemismuodoilla onkin paljon samankaltaisuutta. Silti me kristittyinä uskomme vain kristinuskon olevan ainoa oikea pelastususkonto, ja Kristus on ainoa tie taivaaseen.

Kuuro korva avautuu suorassa lähetyksessä! Väkevä parantumiskokous Suomessa- profeetta DR. Owuer https://www.youtube.com/watch?v=7rtBJiJ6Ih8
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: Pyryharakka - 15.11.19 - klo:10:39
Levollinen luottamus siihen, että Herra pitää huolta hulluistaan, saa voimansa myös tunteesta. Levollisuuden tunteesta.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: luterilainen - 15.11.19 - klo:11:24
Levollinen luottamus siihen, että Herra pitää huolta hulluistaan, saa voimansa myös tunteesta. Levollisuuden tunteesta.
Juuri noin, mutta muslimin rukous on vain kuvittelua kristityn rukouksen kohotessa taivaaseen asti. Samoin buddhalaisen papin parantama sairaus on sielullisin tai demonisin keinoin parannettu, mutta kristillinen esirukous parantaa täydellisesti.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: öppiäinen - 15.11.19 - klo:22:36
Juuri noin, mutta muslimin rukous on vain kuvittelua kristityn rukouksen kohotessa taivaaseen asti.

Miksei Luoja muslimin rukousta kuulisi? Kun on hänetkin luonut.
Otsikko: Vs: Miehiä kaatuu! (hurmoshenkinen uskonnollisuus)
Kirjoitti: PekkaV - 16.11.19 - klo:03:23

   Luoja kuulee kaiken.