641 katsonut tätä aihetta. Muutama kommentoinut. Rakentavasti vielä harvempi. Jep, tiedän, verotusaiheet tuntuvat vaikeilta, eivätkä kiinnosta. Mutta yli 600 kävelee ohi ja katselee, kun muutama kivittää. Sellaistako tämä keskustelu oli? En toki aiemman kokemuksen perusteella suuria odottanut. Vikaa on varmasti minussakin.
Tunteet:
Hivenen jopa järkyttynyt. Lain mukaan toimiva ja lain mukaan siitä verot maksava voidaan leimata vaikka miksi. Kun itse tulee sellaisesta yhteisöstä, jossa naapurit oma-aloitteisesti miettivät, miten naapurin/ystäväperheen yrittäjänä aloittelevaa poikaa voisi auttaa ja päättävät sitten useamman ikämiehen voimin ilmoittaa pankkiin tulevansa takaamaan omalta kannaltaan pientä lainaa, mutta aloittavan yrittäjän kannalta merkittävää. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä montaa asiaa, mikä yrittäjien syyksi lasketaan. Kun oma kokemus ja tieto kertovat aivan muusta.
Faktat:
430 -kampanjassa, jossa Herättäjä-Yhdistyksen keskeinen yhteistyökumppani Suomen Lähetysseura on mukana, vaaditaan sinänsä aiheellisten kv. asioiden ohella kotimaan yritysten ja yrittäjien verotukseen sellaisia asioita, jotka ovat vähintäänkin lähellä puoluepoliittista kannanottoa. Sellaiseen ei Suomen Lähetysseuran ja sen siivellä väkisin myös H-Y:n ei tulisi lähteä. Neutraali ja rakentava ote olisi paljon tervetulleempi lähestymistapa. Ainakin, jos vaihtoehtona on omaa tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään mukaan lähteminen johonkin sellaiseen, joka kannetaan eteen ulkopuolelta. Niin kuin tässä kampanjassa on tainnut tapahtua. Ei Lähetysseura ole tätä suunnitellut, mutta osoittaa huonoa harkintaa lähteä tällaiseen mukaan. Kertoo ehkä jostakin muustakin talon sisällä.
Suomessa on EU-tasolla kansantalouteen suhteutettuna ylimitoitetuimmasta päästä oleva julkinen talous. Julkisella puolella tehdään paljon tärkeää työtä, mutta niin kuin velkaantumisemme kertoo, se tapahtuu velaksi elämällä. Kuka muistaa vielä ajan, jolloin Eero Heinäluoma oli valtiovarainministerinä? Hän oli viimeisin valtiovarainministeri, joka esitteli ylijäämäisen valtion budjettiesityksen. Hän on monessa yhteydessä osoittanut olevansa tasapuolinen ja asiallinen kaveri, joten voin uskoa, että siinä oli hänenkin ansiotaankin, vaikka aika taisi muutoinkin olla parempi kuin enää muistamme. Suuret yrityksemme ovat ajautuneet suurelta osin ulkomaiseen omistukseen. Monen pörssiyhtiön toimitusjohtaja on ulkolainen ja hallituksessa enemmistönä ovat ulkolaiset, suuriempien omistajien valtuuttamat. Suurilla yhtiöillä katkeaa tunneside Suomeen. Vähäinenkin suomalaisen yhteiskunnan suosiminen investointipäätöksissä jää kansainvälisen omistajakunnan tuottovaateiden vuoksi sivuun. Suomalaisella omistuksella ja johdolla on taipumus suosia Suomea, jos siihen on vähäisetkin mahdollisuudet. Ei tietenkään aina käy niin. Em. syistä Suomi tarvitsee pienempiä yrityksiä, joita rohkaistaan kehittymään. Ne työllistävät, ovat usein kaikkein innovatiivisempia ja niitä on edelleenkin hajautettuna eri puolille Suomea. Eli niitä on siellä, missä asuminen ja eläminen on halvempaa kuin kehäkolmosen sisällä. Suomi elää viennistä ja pitkälle se tarkoittaa yhä metsää ja konepajoja. Isot toimijat käyttävät pienempiä alihankkijoina. Verotuksen avulla pieniä yrityksiä voidaan tukea. On kaksi keskeistä tapaa tukea verotuksen kautta: 1. neutraalisuus, ts. verotuksella ei ohjata taloudellista päätöksentekoa ja verotus on kaikille sama. 2. verotuksen ennakoitavuus, ts. verotusta ei muuteta joka välissä ja tähän yritykset voivat luottaa. 1990 -luvun alussa muutettu verojärjestelmä täytti erinomaisesti nuo vaatimukset ja Suomi nousi suosta. Sen jälkeen verotusta on muutettu monet kerrat. Siitä on tehty monimutkaisempaa ja vaikeaselkoisempaa. Jatkuva muutoshalu on vienyt myös luottamusta verotusjärjestelmän pysyvyyteen. Tällaiset 430 -kampanjat ovat osa sitä luottamuksen nakertamista.
Kampanjassa vaaditaan kaikkien listaamattomien yhtiöiden osingonjaon kiristämistä. Puhutaan jopa tulonmuunnosta ja käytetään iänikuista esimerkkiä siitä, että lääkärit perustavat yhtiön, jonka kautta he laskuttavat työnsä. Sillä nostetaan kateus pintaan ja sen varjolla vaaditaan kaikkien listaamattomien yhtiöiden verotuksen nostamista ja jopa kutsutaan niiden omistajia, yrittäjiä, veronvälttelijöiksi! Tosiasiassa verottajalla on keinot puuttua lääkärien ja muiden vastaavien tapausten toimiin. Osakeyhtiö on iät ajat voitu sivuuttaa eli jättää verotuksessa huomioimatta. Jos jollekin asialle on annettu muoto, joka ei vastaa tosiasiallisia olosuhteita, se voidaan jättää huomioimatta. Tätä periaatetta verottaja on käyttänyt ja voi käyttää yhä. Lääkärinkään ei ole kiellettyä perustaa osakeyhtiötä, mutta sitten tarkastellaan esim. sitä, onko toiminnan riski toisenlainen kuin työsuhteessa toimiessa. Riski kasvaa esim. silloin, kun palkkaa työntekijöitä, hankkii toimitilat jne. Yksi asia ei välttämättä riitä, vaan verottaja käyttää tapauskohtaista harkintaa. Viime kädessä asiasta päättää valitusteiden päätteeksi Korkein Hallinto-oikeus, jos aiempi oikeuskäytäntö ei tarjoa vastausta. Aiemmin ongelmana oli se, että esim. lääkäriasemat jakoivat lääkäriosakkeenomistajilleen osinkoa työpanosten suhteessa. Tuo porsaanreikä on aikoja sitten suljettu. Työpanokseen perustuvat osingot on ansiotuloa, eikä niitä voi muuntaa pääomatuloksi.
430-kampanjassa kauniisti asetutaan kaikista pienimpien ja vähävaraisimpien yrittäjien puolelle. Kuitenkin, joka kerta kun osinkojen verotusta on muutettu eli kiristetty 90-luvun jälkeen, pienimmät yrittäjät on unohdettu. En usko, että se on tosiasiallinen tavoite nytkään, vaan kiristää yleisesti osinkojen verotusta. Kuten aiemmin kirjoitin, kukin maamme hallitus vuorollaan harkitsee, miten yrittäjiä ja yhtiöitä verotetaan niin, että ne osallistuvat omalla panoksellaan verojen kerryttämiseen, mutta toisaalta turvataan kannustavuus. Nykyinen osinko- ja yhtiöverotus on kannustanut kasvattamaan yhtiöihin kertynyttä nettovarallisuutta. Sen tuloksia nautimme tänäkin koronakeväänä. Yhtiöt ovat kohdanneet sen paremmassa kunnossa kuin 90-luvun hirvittävän laman vuosina. Asiantuntijat ennakoivat koronalaman muodostuvan jopa pahemmaksi kuin 90-luvun laman, joten siinä suhteessa voi kiittää päättäjiä monessa hallituksessa kaukonäköisyydestä. On tiedetty, että lama tulee aina välillä. Syyt vain vaihtelevat.
Eilisessä Kauppalehdessä Suomen Yrittäjien edustaja totesi mielestäni napakasti: Jos Suomessa olisi niin paljon menestyviä yrityksiä kuin jotkut olettavat, eikö niitä olisi silloin paljon enemmän? Eikö yrittäminen olisi paljon houkuttelevampaa, jos se olisi niin paljon palkkatyötä parempaa? Tuo ei ole nyt sanasta sanaan, mutta ajatus oli tuo. Olen omassa työssäni nähnyt, kuinka lujan takaa se nettovarallisuus yhtiöihin rakennetaan, josta sitten voidaan niitä osinkojakin maksaa. Ne varat kertyvät hitaasti ja niihin kohdistuu aina ensin verotus. Osingot jaetaan jo aiemmin verotetusta varallisuudesta.
Edelleen ihmettelen, miksi lähetysseura on lähtenyt 430 -kampanjaan mukaan. Tähän asti olen sen taloutta murehtinut. Samoin surkutellut H-Y:n kohtaloa. Yrittäjien rahat ovat kummallekin aina kelvanneet. Esim. herättäjäjuhlapaikkakunnat ovat voineet niiden tukeen aina luottaa. On ollut ilmoituksia juhlaviestissä ja juhlaoppaissa, järjestelyihin on tarjottu veloituksetta työvoimaa ja tarvikkeita. Tampereellakin taisi kenttätoimikunnan pj. uhrata melkoisesti euroja yhteiseksi hyväksemme.
Nyt jään odottamaan taas kivien lentämistä. Painan pään jo valmiiksi kyyryyn.