Suomalaisuus ?

[mt]

Idän ja lännen raja näkyy paitsi murteissa ja ruokakulttuurissa myös esim. uskomusperinteessä. Viipurilaisen ja eteläpohjalaisen jälkeläisenä olen aistinut tuota kulttuurieroa koko elämäni. Nyt raja kulkee sisässäni, ja työelämässä ja liiketoiminnassa on ollut erittäin kätevää, kun on voinut tilanteen mukaan valita karjalaisen supliikin ja pohjalaisen isäntämielen välillä.

Ruokaperinteessä selvä ero on ruisleivässä. Niinpä me stadiin ajautuneet vanhat lappeenrantalaiset vaihtelemme vinkkejä siitä, missä leipomossa maltetaan hapattaa ruisleipä niin, että länsisuomalaisen maha menee sekaisin.

Mutta kumpi on suomalaisempi ilmiö, heinäseiväs vai pizza? Wikipedian mukaan heinän kuivaus seipäällä yleistyi koko Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen ja jatkui 80-luvun alkuun saakka - siis muutama vuosikymmen. Ensimmäinen pizzeria perustettiin Haminaan 1961 ja Lappeenrantaan 1964, ja 70-luvun alkuun mennessä se oli jo perusjuttu ainakin Helsingissä.

Mt

[Saukkis]

Heinäseiväs on nostalgisempi. Lapsena muistan aina Herättäjajuhlamatkoilla viihdyttäneeni itseäni katselemalla auton ikkunasta heinäseipäitä. Tänä päivänä kuitenkin valitsen näistä vaihtoehdoista pizzan. Sitä saa takahikiän huoltoasemien baareistakin. Jopa Etelä-Pohjanmaaltakin, vaikka muuten pizza sopii enemmän itäsuomalaiseen piirakkaperinteeseen.

[Leena]

Eikä kukaa vieläkää taija sannoo onk suolane tuimaa 

[Leena]

Viimeeksi tänään olen lukenut lehdestä mitä suomalainen kaipaa ulkomailla asuessaan kotimaasta. Ruisleipää ja salmiakkia. 

Juu, tämä on jännä, olen tätä joskus miettinyt ja sitä kaipaisinkohan salmiakkia itse, kun en sitä osta. Muttamutta. Yskänlääkkeen pitää maistua salmiakilta ja kurkkukipuun auttaa ainoastaan salmiakki joten lääkekaapista tulisi niitä löytyä.

Minä ihan totta huomasin sen salmiakkihelpotuksen kurkkukivussa ja mietin mistä se johtuisi. Se oli fysiologian kurssia ja luettiin tulehdussolujen rientäessä paikalle syntyvästä sitkeästä limasta joka ärsyttää kipuhermopäätteitä ja mietiskelin saattaisiko salmiakki joka suola on, jatkuvasti imettynä ja nieltynä kerätä nestettä niinkuin ammoniumsuola kerää ja auttaa sitä limaa irtoamaan jolloin se nielaistaan osin ja osin yskäistään.

Tämä on aivan omaa suomalaista lääkintäneuvontaa, mutta yksi ulkomainen kollega joka oli rantautunut avioteitse ja puhui hyvää kieltä harrasti emsinsuolaa ja meillä oli kiintoisa suolakeskustelu jonakin päivystysyönä joskus silloin joskus. 

Siis edelleen lujasti luotan salmiakkiin kurkkukivussa.

Yskänlääketilanteessa uskon voima on luja 

[Leena]

Tuo itäisen ja läntisen kulttuurin raja on sikäli kiinnostava että läntinenkään suomi ei ole kuulunut vanhaan skandinaaviseen uskoon ja kulttuuriin. Jos joku tietää Ruotsin sisäisistä rajoista tai vanhoista uskomuksista ja muinaisuskonnoista olisi se sikäli kiinnostavaa, että tietämäni mukaan Suomn muinaisuskontoon ei olisi millään alueella kuulunut aasojen valtakuntaa, Thoria, Frejaa ja keitä niitä nyt oli. Frejan kehtokin kuuluu sijainneen Tanskassa kansallislaulunsa mukaan.

Siihenhän kuului esimerkiksi vanhusten tapa jossakin hypätä jyrkänteeltä jotta eivät jäisi lastensa rasitteeksi. Kun taas muistaisi lähteen mutta ei.

[öppiäinen]

jossain päin lakat on hilloja 

Joo, jossain on lakatkin valmiiksi hilloina pitkin suota. Säästyy säilömisvaivalta.

mitä suomalainen kaipaa ulkomailla asuessaan kotimaasta. Ruisleipää ja salmiakkia.  Moni on kertonut myös Fazerin Sinisen kuuluvan niihin.

Ruisleipää varmaan kaipaisin, nimenomaan kokonaan rukiista. Paitsi jos ulkomaa on sopiva kohta Venäjällä, niin siellä sitäkin voisi olla.

Läntinen ruokaperinne perustuu lieden ja itäinen uunin käyttöön.

Pohjalainen keittokirja: Otetaan lientä (esim. vettä, maitoa, piimää, kaljaa tai verta) ja kokkareita (esim. perunoita, klimppejä, lihaa, veripalttua, rusinoita tai kalaa) ja tehdään niistä soppa. Lientä ja varsinkin kokkareita voi hyvin olla useaa sorttia. Näin saadaan yhdellä reseptillä luotua parituhatta eri ruokalajia.

En usko, että on puhtaasti suomalaisia ruokalajeja, paitsi ne jotka jokin nimenomainen kokki on itse keksinyt ja jotka vasta joukkotiedotuksen aikakausi on sen jälkeen tuonut yleiseen tietoisuuteen. Eiväthän suomalaiset minään yhtenäisenä kansakuntana ole alueitaan asuttaneet niin että koko porukka olisi syönyt samaa.

[Leena]

Pohjalainen keittokirja: Otetaan lientä (esim. vettä, maitoa, piimää, kaljaa tai verta) ja kokkareita (esim. perunoita, klimppejä, lihaa, veripalttua, rusinoita tai kalaa) ja tehdään niistä soppa. Lientä ja varsinkin kokkareita voi hyvin olla useaa sorttia. Näin saadaan yhdellä reseptillä luotua parituhatta eri ruokalajia.

 


Mul muutes on sekä toi liäsi et toi niiku uuni. 

[Riitta-mummi]

Ensinnä. Heimorakkaus. Olipa kiva kuulla et siekii mt, oot lappeenrantalaisii. Onks muitakii ko karjalaisenkyösti, mie ja sie ?  Muistelin myös Viipurin olevan meille yhteinen .

Karjalainen soppii hyvi yhteen pohjalaisen kans, mut mie ainakii taijan olla rasisti usseisii hämäläisii nähen.

Lappilaiset ovat minusta eri heimoa kuin stadilaiset, vaikka eivät saamelaisia olisikaan.
Muovaako ympäristö ? Onko laakeiden peltojen isäntämies varmempi kuin pientilallinen korven rämpijä ?

Ruokakulttuurin varma suomalainen on ainakin Hapanvelli jota virolahtelaiset juhlivat kesäisin Klamilan Hapanvellijuhlilla.

Kerran oon maistant, enkä enää huoli. Hernerokkaan sekotettaa ruisleipätaikinaa !!!

[myyrä]

Tuo itäisen ja läntisen kulttuurin raja on sikäli kiinnostava että läntinenkään suomi ei ole kuulunut vanhaan skandinaaviseen uskoon ja kulttuuriin. Jos joku tietää Ruotsin sisäisistä rajoista tai vanhoista uskomuksista ja muinaisuskonnoista olisi se sikäli kiinnostavaa, että tietämäni mukaan Suomn muinaisuskontoon ei olisi millään alueella kuulunut aasojen valtakuntaa, Thoria, Frejaa ja keitä niitä nyt oli. Frejan kehtokin kuuluu sijainneen Tanskassa kansallislaulunsa mukaan.

Siihenhän kuului esimerkiksi vanhusten tapa jossakin hypätä jyrkänteeltä jotta eivät jäisi lastensa rasitteeksi. Kun taas muistaisi lähteen mutta ei.

Viikingit kävivät kyllä Suomen alueella, mutta lähinnä rannikoilla. Todisteena käynneistä on löytynyt koruja mm. Thorin vasaroita. Thor oli suomalaisten Ukkoon verrattava jumalhahmo. Suomalaisilla oli omat jumalansa: ukko, tapio jne. Nykyisin Thorin vasaran voi nähdä hevimiehen kaulassa.

[Pena]

Idän ja lännen raja maassamme muodostui kai viikinkiaikaa myöhemmin. Sehän noudattaa suurin piirtein Pähkinäsaaren rauhan rajaa.

[öppiäinen]

Ulkomaalaiset antropologit sanovat, että suomalaisinta on kahvipöytäkursailu. Tuli mieleen, kun eilen taas olin siihen osallistumassa itsekin 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/25/pahvinen-kahvimuki-poydanreunalla-taman-paivan-trofee

[Saukkis]

Ulkomaalaiset antropologit sanovat, että suomalaisinta on kahvipöytäkursailu. Tuli mieleen, kun eilen taas olin siihen osallistumassa itsekin

Minä olen vissiin vähän huonokäytöksinen, kun en osaa osallistua tuohon kursailuun oikein, lähinnä alkaa ärsyttämään mokoma. Kun kerran käsketään pöytään, niin sillon mennään.

Joskus totean reippaasti, että minulla on tämmöinen ruustinnageeni - ja menen sitten itse ensimmäisenä. Ei kyllä kukaan ole näyttänyt nyrpeää naamaa, vaan ovat tulleet perässä kahvijonoon.

[Leena]

Joku on paikantanut sen erityisesti hämäläiseksi käytöskoodiksi.    Saattaa löytyä perääkin sillä alue oli kartanokulttuurista rikas ja säädyllisyyden noudattaminen ylenpalttista eli ottaako ruustinna ennen everstinnaa ja milloin kutsutaan opettajatarta kuten pakollinen pullaviipale ja pikkuleipä ennen täytekakkua oli välttämätöntä ja mitä isot edellä pieneläjät perässä.

Sikäli että lähisukujuuria on Hämeestäkin niin siellä muistan lapsena ihmetelleeni miksi kukaan ei mene ottamaan vaan täti pyytää ja pyytää, tätiparka, eikö ne kuuntele vai mikä on.

Lähdettä en muista mutta se on olemassa    paremmin tutkittuun havaintoon.

[Leena]

Ukko ylijumala oli toki  mutta juttu onkin siinä etteihän täällä pakanoita oltu  vaan siinä, että jumalat olivat erit, ja vastaavia kuin täältä löytyy idempää. Ei lännempää.  Juuri koetan tuskitella läpi suomalaista samanismia joka yrittää olla katsaus menneeseen vaikka nuo jutut opin uskontotieteen peruskurssilla.

Samoin täällä on elänyt meditatiivisempi perinne ja runsaasti on langettu loveen verraten skandinaaviseen kulttuuriin.

[myyrä]

Ulkomaalaiset antropologit sanovat, että suomalaisinta on kahvipöytäkursailu. Tuli mieleen, kun eilen taas olin siihen osallistumassa itsekin 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/25/pahvinen-kahvimuki-poydanreunalla-taman-paivan-trofee

Tuollaista se juuri oli. Muistan pikkupoikana Savosta ja vähän vanhempana Keski-Suomesta että Siioninvirsiseuroissakin ainakin meillä kotona oli tuo sama kaava, ettei kukaan ilennyt lähteä ekana kahvipöytään. Joskus taisi olla niin, että papin piti aloittaa. Muistan vaan ne yhdet seurat kun oli neljä pappia niin ryntäsikö ne sitten kaikki yhtä aikaa kahvia ottamaan?  Yksi oli Alpo Järvi. Sitten ne leipomukset. Piti olla piirakoita, kakku ja pullaa ym. Äiti aloitti leipoa jyystämään hyvissä ajoin ennen siioninvirsi-, ompelu- ym. seuroja. Piirakoita aina kehuttiin kovasti kun ne oli noissa maakunnissa vähän harvinaisempia. Äiti oli näet Kiihtelysvaarasta kotoisin ja osasi tehdä niitä.