Kylläisellä ei ole nälkä?

[Pena]

Minä olen körttinä aina ajatellut, että Taivaan koti, jonka Jumala on luonut, on osa Hänen luomaansa maailmankaikkeutta.

Minä kutsun maailmankaikkeudeksi kaikkea ajassa ja paikassa olevaa. Taivas on iäisyydessä.

[Jampe]

Minusta sellainen "herätyksen" toivominen on joko hurskauden esittämistä tai aitoa hurmahenkisyyttä. Korkeintaan sopisi toivoa itselleen herätystä, mutta toisille herätyksen toivottaminen, se tuntuu väärältä.

Mitä se semmoinen "herätys" sitten muka olisi ja mitä se toisi nykyiseen verrattuna lisää?  Jos entisaikojen "herätyksiä" katsotaan niin ne olivat pelkkää asiastaan innostuneiden ihmisten yliläikkymistä joka tasaantui ajan myötä kun tuli myös vähän järkeä päähän eikä into vienyt kaikkea sijaa.  Se on minun käsittääkseni jotain sellaista, että kun mikään ei muka riitä. Pitää esittää hengellisyyttä ja yrittää todistella itselleen, toisille ja varsinkin Jumalalle jotain. Ihminenhän on luonnostaan sellainen että mikään ei ole mitään jos ei räisky ja rätise. Hengellistä vakaumustakin aliarvioidaan ja halveksitaan ettei se "ole mitään" jos se on vain ns. "kirkkouskovaisuutta".  Uskoon tullut ihminenkin  tuntee itsensä hengettömäksi jos vain "on".  Sen takia menestyvät saarnaajat joilla on vauhtia ja meininkiä ja ne sanovat ettei tämä nyt vielä ole mitään, ei tähän pidä tyytyä. Pitää alkaa "Jeesuselämä" ja persoonallisuuden muokkausprojekti jossa ihmisestä muovaillaan uskovainen. Uskovaisella taas on pintapuoli kunnossa että sitä uskoa kelpaa vaikka muille asettaa esimerkiksi mutta sisin voi olla yhtä paha, usein vielä pahempi ja ilkeämpi kuin ennen.

"Herätys" on...- mitä sanoisin... -turhaa kuohuntaa!

No, -kyllä minä ehkä voisin sanoa herätykseksi sitä jos jollain syntyy halua lukea Raamattua tai etsii Jumalaa muuten. Mutta nuo ihmisten herätysterukoilemiset, "herätysajat" ym. on jonninjoutavaa shittisettiä.

[Leena]

Wifrid Stinnissenin "Evigheten mitt i tiden" on minusta hyvin lukukelpoinen kirja tästä maailmankaikkeus ja Jumala-asiasta.  Se on käsittääkseni suomennettu jo mutta en tiedä nimeä. Luin hyvin hitaasti koska se oli minusta vaikeatajuinen, mutta kun käsitti mitä siinä ón, oikeastaan oma ajattelu ajasta paikasta ja Jumalasta muuttui kokonaan.

Oikeastaan, mitä joskus itse sanon, että Jumala on ajan ulkopuolella, ei ole aivan oikein ilmaistu, kun ajattelee niin, että kaikki on Jumalassa - jotakin palikoita tarvitsee vaikka huonojakin, kunhan ei ketään harhauttavia - mutta se kirja oli minulle hyvä...  

Se mikä on vaikeaa on ettei Jumala mahdu minun sanoihini ja vähemmästä minä en näe tarkoituksenmukaiseksi kirjoittaa    Jos osaa, saa sanoihin pikkuisen Jumalaa...    kirjoittakoot ne kun osaa...       Osaamisen nälkä minulla vähän on...  kaikki vain ei saa jotain lahjakkuuksia joten mitäs siitä... 

[mt]

Fennica-tietokannasta:

Tekijä(t): Stinissen, Wilfrid.
Alkuteos: Evigheten mitt i tiden
Nimeke: Ikuisuus keskellä aikaa / Wilfrid Stinissen ; suomentanut Anna-Maija Raittila.
Julkaistu: Helsinki : Karas-sana, 1994

Mt

[Preba]

Sellaista foorumia tarvittaisiin! On tuntunut jotenkin siltä, että uusien liberaaliherätysliikkeiden (esim. Tulkaa kaikki) piirissä on paljon henkilöitä, joiden tärkein missio on tehdä uskonnollisista yhdyskunnista tasa-arvoisempia - hyvä pyrkimys sekin, mutta jos se ajaa evankeliuminkin edelle, tuntuu että ei nähdä metsää puilta. Kysytään vain millainen kirkon pitäisi olla eikä muisteta aina välillä kysyä ylipäätään miksi kirkko on olemassa?

Liberaalimpi kristillisyys on usein aika järjestäytymätöntä ja yhteyskanavia on harvemmassa kuin vanhoillisempien herätyskristittyjen kanssa - ellei sitten satu olemaan kiinnostunut nimenomaan jostain yhteiskunnallisesta tasa-arvokysymykseen vaikuttamisesta. Henk.koht mulla ei riitä mielenkiinto pyöriä pelkän homovähemmistökysymyksen (joka on sinällään kyllä tietenkin tärkeä asia) ympärillä koko valveillaoloaikaani vaan aina välillä kaipaisin liberaalikristillistä yhteisöä tms. joka olisi myös selkeästi kristillinen - ei pelkästään liberaali.

Tosin joskus pohdin sitäkin että onko tuommoinen hajanaisuus ihan luonnollinen seuraus siitä kun jokainen vetää yksilöllisempää linjaa, niin ehkä samanmoiselle yhteydelle ei ole edes tarvetta kuin tiukemman käytöskoodin ajattelussa? En tiedä, tätä mietin joskus.

[Leena]

Liberaalimpi kristillisyys on usein aika järjestäytymätöntä ja yhteyskanavia on harvemmassa kuin vanhoillisempien herätyskristittyjen kanssa - ellei sitten satu olemaan kiinnostunut nimenomaan jostain yhteiskunnallisesta tasa-arvokysymykseen vaikuttamisesta. Henk.koht mulla ei riitä mielenkiinto pyöriä pelkän homovähemmistökysymyksen (joka on sinällään kyllä tietenkin tärkeä asia) ympärillä koko valveillaoloaikaani vaan aina välillä kaipaisin liberaalikristillistä yhteisöä tms. joka olisi myös selkeästi kristillinen - ei pelkästään liberaali.

Tosin joskus pohdin sitäkin että onko tuommoinen hajanaisuus ihan luonnollinen seuraus siitä kun jokainen vetää yksilöllisempää linjaa, niin ehkä samanmoiselle yhteydelle ei ole edes tarvetta kuin tiukemman käytöskoodin ajattelussa? En tiedä, tätä mietin joskus.

Tiukemman käytöskoodin yhteisenä asiana taitaa olla juuri tiukempi koodi. Tavalla tai toisella se kysyy aina, mitä minun on tekeminen, jotta iankaikkisen elämän perisin, ja joskus on kuin se huitaisisi syrjään vastauksen: Usko...   ja kysyisi: niin, tietysti, mutta kuin se tehdään? Minkävärinen skapulaari? Kuinka monta ristinmerkkiä? Entä jos on homo? Entä jos ehtoollinen on alkoholiton, eihän se silloin ole oikeasti Kristuksen veri ei Jeesus asettanut mehua vaan viinin?  Ai että yksi sinulta puuttuu...   Kerro äkkiä mikä, minä teen sen heti!  Ja silti tämäkin ilmaisee vain yhtä;  Ihmisen ikävöinnin kiihkeyttä. joka kai vain hitaasti on valmis luovuttamaan, kivuliaasti, pala palalta, kun järkyttyneenä toteaan, ei uskoontulot, ripittäytymiset, retriittiliikkeet, vetäytymiset, yritykset häiritä muita, yritykset olla häiritsemättä muita merkinneet mitään...     ja siinä vaiheessa ihmisestä tulee körtti joka tapauksessa.   

Mutta kenties jokainen ei tiedä tätä viisaustietoa...  Olisi asiallista tarjota helpompi tie jos sellainen on...  Lopulta pelkän virtuaaliyhteisön varaan jättäytyminen ei ole hyvästä, mutta on se hyvä ovi.  Tietysti joskus on pakko, ja on vammaisia, mahdottomien matkojen päässä asuvia, muuten  väsyneitä, jotka eivät muualle pääse.  Ja sanovat ensimmäiseksi: Mikä körtti?  En minä edes tiedä mikä körtti on.

[seppos]

Liberaalimpi kristillisyys on usein aika järjestäytymätöntä ja yhteyskanavia on harvemmassa kuin vanhoillisempien herätyskristittyjen kanssa - ellei sitten satu olemaan kiinnostunut nimenomaan jostain yhteiskunnallisesta tasa-arvokysymykseen vaikuttamisesta. Henk.koht mulla ei riitä mielenkiinto pyöriä pelkän homovähemmistökysymyksen (joka on sinällään kyllä tietenkin tärkeä asia) ympärillä koko valveillaoloaikaani vaan aina välillä kaipaisin liberaalikristillistä yhteisöä tms. joka olisi myös selkeästi kristillinen - ei pelkästään liberaali.

Tosin joskus pohdin sitäkin että onko tuommoinen hajanaisuus ihan luonnollinen seuraus siitä kun jokainen vetää yksilöllisempää linjaa, niin ehkä samanmoiselle yhteydelle ei ole edes tarvetta kuin tiukemman käytöskoodin ajattelussa? En tiedä, tätä mietin joskus.

Jos saa ajatella itse, eikä kuulu ryhmäkuriin, on luonnollisesti mielipiteiden kirjo suurempi. Poikani aina varoittaa liberaali sanan käytöstä englannin kielessä kristityistä. Siellä se merkitsee teologista sanottuna Jumalankieltäjää.

[Preba]

Poikani aina varoittaa liberaali sanan käytöstä englannin kielessä kristityistä. Siellä se merkitsee teologista sanottuna Jumalankieltäjää.

Juu, myös Suomessa akateemisten teologien keskuudessa taitaa olla tuohon suuntaan, ainakin teologiaa lukeva sukulaiseni sanoi että sanalla viitataan aika usein "Bultmannlaisiin" eli porukkaan jotka pitävät koko kristinuskoa lähinnä myyttinä mutta tekevät siitä teologiaa siitä huolimatta.

Itsekin pitäisin mediakäytössä yms. sanaa "afundamentalisti" tarkempana mutta koska sana liberaali on jo olemassa ja sitä käytetään niin en jaksa kikkailla sanalla sen enempää vaikka se onkin vähän epätarkka.

[Pena]

Itsekin pitäisin mediakäytössä yms. sanaa "afundamentalisti" tarkempana mutta koska sana liberaali on jo olemassa ja sitä käytetään niin en jaksa kikkailla sanalla sen enempää vaikka se onkin vähän epätarkka.

"a fundamentis perustuksia myöten" sanoo latinan sanakirja. Olisiko afundamentalsti siis sama kuin radikaali?

[juhani]

"Fundamentalisti" minä olen joiltakin osin teologiaa, mutta minä olen joiltakin osin "afundamentalisti" kristillisessä eetoksessa ja etiikassa. Voi kun lopetettaisiin käyttämästä näitä termejä.  

[Jampe]

"Fundamentalisti" minä olen joiltakin osin teologiaa, mutta minä olen joiltakin osin "afundamentalisti" kristillisessä eetoksessa ja etiikassa.  

Sanalla sanoen: elävä ja ajatteleva ihminen!

"Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!"

[Preba]

"a fundamentis perustuksia myöten" sanoo latinan sanakirja. Olisiko afundamentalsti siis sama kuin radikaali?

Rakensin sanan palapelinä. Fundamentalisti = Raamatun virheettömyyteen uskova (5 fundamentals of faith julistuksen mukaan) ja siihen tuo a- liite vähän samaan tyyliin kuin a- teisti tai a - gnostikko, eli ei- sellainen. afundamentalisti = ei-fundamentalisti / jotain muuta kuin fundis. Tuo sitten pitänee sisällään kaikki liberaalit / mystikot / humanistit yms. muut ruodusta poikkeavat.

[Preba]

"Fundamentalisti" minä olen joiltakin osin teologiaa, mutta minä olen joiltakin osin "afundamentalisti" kristillisessä eetoksessa ja etiikassa. Voi kun lopetettaisiin käyttämästä näitä termejä.  

Jos sanaa fundamentalisti käytetään sen teologisessa merkityksessä viiden kohdan fundamentalistista niin ihminen ei oikeastaan voi olla silloin tällöin fundamentalisti. Hän joko on tai ei ole. Eli siis 90% fundamentalisti on sama asia kuin ei-fundamentalisti.

5 - kohdan fundamentalismin julistus pitää sisällään alahuomautuksia joissa sanotaan että jokainen joka ei usko jokaista kohtaa niistä ei ole kristitty laisinkaan yms. eli jos pysytään paperimerkityksissä niin esim oma "4/5 fundis" uskoni ei ole fundamentalismia eikä edes lähellä sitä. Musta tai valkoinen, ei sävyjä.

Toki tuollaiset pitoisuusmääritelmät voivat olla joskus omia olotiloja ihan hyvin kuvaavia mutta kielellisesti ne ovat harhaanjohtavia.

[Pena]

Rakensin sanan palapelinä. Fundamentalisti = Raamatun virheettömyyteen uskova (5 fundamentals of faith julistuksen mukaan) ja siihen tuo a- liite vähän samaan tyyliin kuin a- teisti tai a - gnostikko, eli ei- sellainen. afundamentalisti = ei-fundamentalisti / jotain muuta kuin fundis. Tuo sitten pitänee sisällään kaikki liberaalit / mystikot / humanistit yms. muut ruodusta poikkeavat.

Teisti ja gnostikko ovat kreikkalaisperäisiä sanoja, jotka saa vastakohdikseen etuliitteellä a-. Fundamentalisti taas on latinalaisperäinen sana. Latinan etuliite ab- tai a- ei tarkoita samaa. Kuten taisin jo sanoa, afundamentalisti merkitsee kielitajuni mukaan perinpohjaista, siis ihan muuta kuin perustasta piittaamatonta.

[Jampe]

Jos sanaa fundamentalisti käytetään sen teologisessa merkityksessä viiden kohdan fundamentalistista niin ihminen ei oikeastaan voi olla silloin tällöin fundamentalisti. Hän joko on tai ei ole. Eli siis 90% fundamentalisti on sama asia kuin ei-fundamentalisti.

5 - kohdan fundamentalismin julistus pitää sisällään alahuomautuksia joissa sanotaan että jokainen joka ei usko jokaista kohtaa niistä ei ole kristitty laisinkaan yms. eli jos pysytään paperimerkityksissä niin esim oma "4/5 fundis" uskoni ei ole fundamentalismia eikä edes lähellä sitä. Musta tai valkoinen, ei sävyjä.

Toki tuollaiset pitoisuusmääritelmät voivat olla joskus omia olotiloja ihan hyvin kuvaavia mutta kielellisesti ne ovat harhaanjohtavia.

Mahdankohan minä olla fundamentalisti, kun minusta on vähän epäloogista ja jopa hieman järjenvastaista ajatella että itse muovailisin itselleni sopivista aineksista "jumalan" tai uskon. Jotenkin kuitenkin mieluummin olisin uskomassa että mikäli Jumalaa nyt ylipäätään on edes olemassa, niin Hän kaiketi itse sen määrittelee millainen Hän on, eikä ihminen voi sanoa että "minulla on tällainen jumala ja sinulla tuollainen".  Yleensäkin puhe jostain "minun" jumalastani on aika arveluttavaa ja herää epäilys uskooko sanoja oikeasti mihinkään jumalaan.

Ei voi olla olemassa mitään "minun" jumaliani, tai jos on niin ovat ne kummia jumalia kun antavat muovailla itseään kuin pullataikinaa ja jokaisen tehdä omiin ajatuksiinsa sopivan.  Asian on kerta kaikkiaan pakko olla niin että jos on olemassa kaikkivaltias Jumala niin Hän on se joka päättää ja sanoo millainen Hän on ja mitä Hän meidän haluaa itsestään ajattelevan.

Siitä päästäänkin siihen että me ollaan ilmoituksen varassa, sen varassa mitä Jumala itse haluaa itsestään ilmoittaa meille. Pitäisi siis ainakin yrittää kuunnella ilmoitusta ja lopettaa kaikenlainen uhoaminen "omista" jumalista. Mikä se ilmoitus sitten on?

perinteisen kristinuskon näkemyksen mukaan se on ensisijaisesti Raamattu että sieltä sitä pitäisi yrittää eniten etsiä. Toinen on ihmiskohtalot, kansojen vaiheet sekä varsinkin luomakuntaa kehotetaan tarkkaamaan ja siitä etsimään koska Raamattukin sanoo että Jumala on jotenkin löydettävissä ainakin Hänen teoissaan ettei kukaan voi mitenkään itseänsä puolustaa jne.

Mutta sitä on turha kuvitella että mitään "uusia" ilmoituksia muka olisi tai tulisi. Jotkut kuvittelevat että heidän päässä on joku suora yhteys Taivaaseen ja että sinne tulee uusia viestejä. Sitten kuvitellaan kaikenlaisia orrella pysymättömiä juttuja mitä sanomia on milloinkin muka taas saatu.