Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 28.11.22 - klo:07:41

Otsikko: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 28.11.22 - klo:07:41
Toinen syy* niihin kyyneleihin on, että ne teistä, jotka ovat täällä esiintyneet puhujina, ovat tietämättään näyttäneet meille niitä kihlojansa, niitä kauniita kihloja, joita täällä ollessaan ovat saaneet Vapahtajalta. Täällä Etelä-Pohjanmaalla puhutaan "naittajaisista". Me olemme nyt saaneet olla täällä naittajaisissa tänä päivänä, ja ne ovat siitä merkilliset, että ylkä on kunnian Herra ja morsian on viheliäinen syntinen. Jos se kihlattu olisi toisenlainen luonnostansa, mahdollisempi kihloja omistamaan, kelvollisempi sydän, enemmän sulhonsa veroinen, ei niitä kihloja näytettäisi silloin niin paljolla itkulla. Mutta juuri tämä suuri ero ja mahdottomuuden tunto, mikä teidänkin puheistanne on uhkunut, tekee näiden kihlojen omistamisen niin suurenmoiseksi ja valtavaksi, että sydän purkaa tunteensa kyynelissä. Ovatko ne murheen kyyneleitä? Ei, vaan ilon, toivon ja heränneen luottamuksen.

Vilhelmi Malmivaara

* katso aamuhartaus 21.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 29.11.22 - klo:11:37
Ette te ole teidän omianne enää, nuorukaiset. Te olette Herran. Kuulitte sen lupauksen, minkä eräs Keski-Suomesta oleva nuorukainen äsken koko tämän kansan kuullen Herralle teki, kun tunsi itsensä vaadituksi ilmoittamaan, että hän tulee tästedes pyhittämään elämänsä Herralle. Te olette tehneet samoin jo silloin, kun lapsina kasteessa lupasitte luopua perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa ja teoistansa, ja kun ensi kerran polvistuitte Herran alttarin ääressä ja ojensitte huulenne Ylkänne ruumista ja verta vastaan ottamaan, Olen varma siitä, että äskeistä, tämän nuorukaisen lupausta kuullessamme me muutkin lupasimme Herralle sydämissämme aivan samaa. Emme uskaltaneet tehdä sitä niin julkisesti kuin hän, vaan meidän lupauksemme pukeutui hätähuutoon ja sydämestä nousi huokaus: "Voi, jospa minäkin jaksaisin niin tehdä!" Me koetimme siten kiinnittää heikot uskonkäsivartemme ristiinnaulitun Herran kaulaan. Niinpä on meilläkin siis nuo kihlat. Pidetään niitä tarkasti tallessa! Maailmaraukka ryöstäisi ne niin mielellänsä pois, jos vain saisi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 30.11.22 - klo:07:33
Kolmas syy niihin kyyneleihin, mitä täällä on jouduttu vuodattamaan, on ainakin minuun nähden se elävä toivo, mikä herää tätä nuorisojoukkoa katsellessa ja kuunnellessa, toivo Suomen kansan ja tämän kalliin isänmaan valoisasta tulevaisuudesta. Pimeyden voimat tekevät kauheaa tuhoansa kansamme riveissä, ja monta kertaa peloittaa: "Voi, jos ne voittavat!" Täällä tuo pelko haihtuu ja hävettää, sillä täällä tulee vastaan Herra, joka sanoo hämmästyneille opetuslapsillensa: Te heikkouskoiset, miksi pelkäätte, ja joka ojentaa kätensä yli myrskyävän meren ulapan ja lausuu yhden sanan vain: Vaikene, jolloin tuuli ja meri tottelevat ja myrsky asettuu.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 30.11.22 - klo:13:34
Kolmas syy niihin kyyneleihin, mitä täällä on jouduttu vuodattamaan, on ainakin minuun nähden se elävä toivo, mikä herää tätä nuorisojoukkoa katsellessa ja kuunnellessa, toivo Suomen kansan ja tämän kalliin isänmaan valoisasta tulevaisuudesta. Pimeyden voimat tekevät kauheaa tuhoansa kansamme riveissä, ja monta kertaa peloittaa: "Voi, jos ne voittavat!" Täällä tuo pelko haihtuu ja hävettää, sillä täällä tulee vastaan Herra, joka sanoo hämmästyneille opetuslapsillensa: Te heikkouskoiset, miksi pelkäätte, ja joka ojentaa kätensä yli myrskyävän meren ulapan ja lausuu yhden sanan vain: Vaikene, jolloin tuuli ja meri tottelevat ja myrsky asettuu.

Vilhelmi Malmivaara

Sama miksi minua ei huoleta vähän väkeä seuroissa ja messuissa.
Kun jollakin on palava sydän, niin se riittää.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 01.12.22 - klo:07:26
Me emme epäile tällä hetkellä, ettei Hän elä vieläkin. Me olemme sen elävän Herran parissa saaneet viettää nämä tunnit, ja Hän on ollut sama nyt, mikä ennenkin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 02.12.22 - klo:07:33
Ette mene kotiinne yksin tekään jotka jumalattoman maailman keskelle menemistä nyt pelkäätte. Teitä seuraa Hän, joka ei voi erota niistä, joilla on murheellinen sydän, vaan on niihin iankaikkisen rakkauden siteillä sidottu. Matkanne on Hänessä onnellinen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 03.12.22 - klo:07:20
"Mene pois luotani, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." Luuk. 5:8

Kyllä se niin näyttää olevan, ettemme me tästä synnin kuormasta tässä elämässä irti pääse, niin syvästi on ihminen langennut ja niin syvästi hän on turmeluksen käsissä. Sillä meidän jäsenissämme on tuo synnin valta niin lujasti kiinni.
Mutta siinä tulee sitten se Herra, joka pesee ja puhdistaa kaikesta liasta. Ei meillä mitään muuta auttajaa ole, kuin yksin Kristus.


Juho Malkamäki

Elämä Kristuksessa, seurapuheita; Kustannusosakeyhtiö Herättäjä 1931
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 06.12.22 - klo:06:27
Oli kerran seurat Untamalassa. Rovasti vainaja oli siellä. Minä siellä puhua jokkuloottin siitä, että on kahdenlaisia ihmisiä, niitä, joilla on syntein anteeksiantamus ja niitä, joilla ei sitä ole. Rovasti sitten jatkoi siitä ja vähän pykäsi mun puhettani, eikä aivan vähääkään. Hän sanoi sille seuraväelle: "Te olette nyt kaikki autuaita! Sillä minä uskon, että teillä kaikilla on vaivaa omasta kelvottomuudestanne ja mitättömyydestänne ja sellaisten Vapahtaja on Jeesus Krstus." Ja se puhe oli vähän ihmeellistä evankeliumia, niin että se särki koko sauraväen.
Ja kyllä se niin on, ettei synti tule missään niin rumaksi kuin Kristusta katsellessa, Siinä se tulee inhottavaksi.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 07.12.22 - klo:08:47
Nykyaikana on sellainen tapa, että vanhemmat puut metsästä hakataan pois ja viedään sahoille, että uudet vesat pääsisivät kasvamaan niiden tilalle. Minä olen kans sellaisella iällä, etä minun päiväni ovat pian luetut. Jokainen päivä voi olla viimeinen. Sitä minäkin vaan toivoisin, niinkuin se on kai meillä jokaisella yhteinen toivomus, että aina jaksettaisiin puhua Herrasta perheväellensä ja toisillemme ja jaksettaisiin pysyä Jumalan sanan ympärillä a kokoontua sen harjoittamiseen.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 08.12.22 - klo:08:26
Meillä on ihmeellinen sana, tuo Jumalan sana. Siinä on nuhdetta ja siinä on lohdutusta. Se antaa meille elämän tiellä murhetta ja iloa. Ja silloin on murehdittava, kun on murheen aika, ja taas iloittava, kun on ilon aika.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.12.22 - klo:08:45
 :059:

Tämä Juho Malkamäki on kai eri mies kuin se JuhoMa  joka oli foorumilla silloin kun minä aloitin. Hän antoi minulle sen Juhannusjuuston reseptin joka alkoi...
Otetaan 12 litraa tuoretta maitoa...

Siunaus hänen muistollen sinne rajan taakse.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 08.12.22 - klo:10:29
Tämä Malkamäki eli Ylistarossa 1844-1928.

Esipuheen 1931 kirjoittanut Kustaa Kujanpää arvelee, että hän lienee maassamme ainoa kansanmies, jonka hartauspuheita on säilynyt jälkimaailmalle.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 09.12.22 - klo:07:41
Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.  :eusa_pray:

Hepr. 2:1
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 09.12.22 - klo:08:26
Tänne näyttää kokoontuneen tänä aamuna pieniä poikia ja tyttöjä. Taitavat olla kansakoululapsia. Voi kuinka likellä ovatkaan lapset Jumalan valtakuntaa! He ovat vielä lapsen suhteessa Jumalaan. Ei ole vielä kerinnyt synti heitä niin hirveästi tahraamaan kuin meitä vanhempia. He ovat Kristukselle hyvin rakkaita, ja Hänellä on lapsista se toivo, että he saavat tulla Hänen valtakuntansa perillisiks. Kuulkaa lapsukaiset! Kristus ottaisi teidät joka-ainoan taivaaseen. Ei yhtään ole niin huonoa, jota ei sinne otettaisi niin mielellänsä, jos vain Jumalan armon kautta pyytää päästä sinne iankaikkiseen majaan, missä Kristus asuu.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 10.12.22 - klo:07:31
Kristukselle olivat Hänen lihansa päivinä lapset ja nuorukaiset hyvin kalliita. Kaikkein rakkainta mieltänsä osoitti Hän heille. Mutta täällä maailmassa ovat kovat kiusaukset. Lapsiraukat tarvitsevat sentähden kipeästi vanhempain esirukousta, jotta Jeesus Kristus saisi heidät haltuunsa ja saisi viimein korjata heidät iankaikkiseen elämään. Se on Hänellä päätarkoitus ja siihen ovat lapset kastetut. Sitä varten heidät kasteessa otetaan Jumalan yhteyteen ja rakkauden alaisiksi, että he voisivat päästä iankaikkiseen elämään ja taivaan iloon ja kunniaan. Lapset ovat kalliisti ostettuja, mutta pahahenki tahtoo toisen ostamankin saada haltuunsa. Se on niin häpeämätön henki, ettei se, vaikka Kristus onkin niin kalliisti ihmiset itsellensä ostanut, yhtään häpee omistaa ja viekoitella toisen omaa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 11.12.22 - klo:07:22
Kristityn elämässä on arkipäiviä ja pyhäpäiviä, viimeksi sanottuja vähemmän. Tavallisessa elämässä on varsinaisia pyhäpäiviä, mutta on myös juhlapäiviä. Niin on Jumalan sanan viljelemisessäkin kahdenlaista, on kuivempaa ja on elävempää.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 12.12.22 - klo:08:04
Ei ole sanan ääressä aina juhla-aikaa, eivät ole vaikutukset aina yhdenlaiset. Toisinaan sana vaikuttaa tuntuvasti, toisinaan jää siitä taas kylmemmäksi. Äsken puhuttiin Pyhän Hengen työstä ihmisessä. Se jää toisinaan niin vähäiseksi. Siihenkin nähden on sunnuntaipäiviä ja juhla-aikoja. Ihminen ei itsessään ole mitään, ei kerrassaan mitään. Mutta se on sellaiselle, kun Kristus on annettu: tyhmälle viisaudeksi ja syntiselle vanhurskaudeksi, pyhitykseksi sille, joka tarvitsee ehdottomasti peitteekseen Kristuksen vanhurskauden, kelvataksensa Jumalan edessä. Tämän Jeesus tekee, Hän lunastaa syntisen täydellisesti saatanan vallasta.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 13.12.22 - klo:06:39
Ja kun ihminen sitten alkaa vaeltaa Pyhässä Hengessä, jonka Kristus sille antaa, niin hänellä on kaikki, kaikki Kristuksessa. Kristus täyttää kaiken sen surkeuden, mikä siinä ihmisessä itsessä on, omalla täydellisyydellään. Ja silloin on hänessä Kristuksen henki ja mieli. Hän saa ihmeellistä virvoitusta Hänessä. Se vaikuttaa hänessä halun saada kaikki ihmiset osallisiksi Kristuksesta. Hänellä ei ole yhtään kanssaihmistä, joka hänen mielestään olisi tehnyt hänelle liikaa vääryyttä. Ei ole yhtään huonompaa kuin hän itse on.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 15.12.22 - klo:07:26
Siinä tulee vastaan sitten sunnuntai- ja juhla-aikoja. Niitä annetaan sitä mukaa kuin tarvitaan. Ja silloin tulee ihmiselle se mieli, mikä opetuslapsille kirkastusvuorella, että kunpa tätä nyt vaan piisaisi, että pysyttäisiin nyt vaan yhdessä enemmän aikaa, oltaisiin likempänä toisiansa Kristus ja ihminen.
Mutta kyllä sitten taas annetaan arkisiakin aikoja ja arkielämän kiusoja. Niitä täytyy olla niitäkin. Ja niissä täytyy olla sitten sellaisena kuin on. Enkä minä ymmärrä, mitenkä pitäisi olla toisin.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 16.12.22 - klo:09:07
"Orpojen isä ja leskien puolustaja on Jumala pyhässä asunnossansa.(Ps. 68:6)"
Me kuulimme tuossa luvussa, minkälainen Jumala meillä on. Uskommeko sen sekä yleisesti että itse kunkin kohdalle erikseen? Voi, jos jaksaisimme sen uskoa ja pitää totena, niin voi kuinka hyvää hedelmää siitä lähtisi!
Tuossa paikassa ei sitä erikseen mainittu, mutta toisessa paikassa on sanottu se, että Jumala on leskien ja orpojen isä. Jumalan sana tahtoo sitä erikoisesti painottaa niin yleisesti kuin yksityisestikin.Kun minä olin tämän talon isäntävainajan hautajaisissa, oli silloin muistaakseni puhetta siitä, että Jumala ei jätä leskiä ja orpoja muistamatta je erityisellä huolella kantamatta. Ja eikö niin käynytkin? Onhan Hän muistanut, sillä jotain siinä on Jumalan Hengen täytynyt vaikuttaa äidin ja ystävien kautta tähän vainajaan, jonka muistoa nyt vietämme. Mitä siinä sitten oli niin hyvää ja kallista? Siinä oli Kristus verellänsä priiskoittamassa omaatuntoa. Hänellä ei ollut kirottu omatunto, eikä hän synnin ja saatanan kahleissa joutunut rypemään niin kauas, että olisi tarvinnut sairasvuoteella kirottua omaatuntoa kantaa, vaan hänellä oli Kristuksen verellä priiskoitettu omatunto. Ja tämä synnytti hänessä sen toivon, että Jeesus tulisi häntä noutamaan, ja pani niin kovasti huutamaan: "Eikö se Jeesus jo tule? Voi, koska se tulee?" Niin ikävöitsi vainaja Jeesuksen tulemista. Mutta tätä ei tee kirottu omatunto.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 17.12.22 - klo:07:37
Ja siitä uskosta, mikä tällä vainajalla oli, seurasi sitten rakkaus. Se koetti sillä heikolla, taudin alla vaipuneella mielellä muistuttaa sitä, ettei täällä Jumalasta vieraannuttaisi, eikä annettaisi vihollisen niin sitoa itseänsä, ettei enää uskallettaisi toivoa Jeesuksen tulevan hakemaan meitä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 17.12.22 - klo:08:11
Ruut vastasi: ”Sinä olet minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut lempeästi minulle, vaikka en edes kelpaisi sinun palvelusväkesi joukkoon.” Ruut 2:13  :eusa_pray:


Oppisimmeko armahdettuina, paljon anteeksisaaneina, rakastamaan niitä, jotka eivät sitä mielestämme ansaitse. Kuka lopulta voi tuntea heidän sydäntensä haavat, niiden vastaanottamat iskut ja lyönnit? Kuka voi tietää, miten heidän sydämensä on rikottu? Ehkä he ovat joutuneet kokemaan pahempaa, kuin osaamme kuvitellakaan. Onhan myös niin, että meistä jokainen on synninalainen, Jumalan kirkkautta vailla ja saa armosta lahjaksi uskon ja anteeksiantamuksen. Emme ole tuomitsemiamme ihmisiä parempia. Mikäli siis meistä riippuu, rakastakaamme niitäkin, joita on vaikea tunteen tasolla rakastaa. Antakaamme anteeksi, niin kuin mekin saamme itse jatkuvasti anteeksi. Puhukaamme lempeästi toisillemme, niin kuin Jumalakin lempeästi meille puhuu.  :eusa_pray:

Joka päivä lupaus kantaa - Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 18.12.22 - klo:07:42
Onko sitten niin vaikea ratkaistava se, kun leski saa lähettää lapsisarjastansa jo yhden sinne Karitsan istuimen eteen, jossa toivon mukaan isäkin jo on, että hänen seuranpitonsa täällä nyt loppui, ja sai mennä sinne, missä kaikki pyhät seuraa pitävät Jumalan istuimen edessä ja jossa tapaa sekä isänsä että muut sukulaiset? Sehän on niin suurta huolenpitoa ja ääretöntä Jumalan Hengen johdatusta ja vaikutusta, ettei enempää voi lapselleen toivoa tässä elämässä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 18.12.22 - klo:08:49
Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.  :eusa_pray:

Joh. 19:26–27

Jeesus oli ristillä koko maailman syntien paino harteillaan ja silti hän ei voinut olla huolehtimatta yhden ihmisen, murheen murtaman äitinsä, tulevaisuudesta. Vielä tuollaisena hetkenäkin hän varmisti, että Johannes ottaisi Mariasta vastuun ja Maria voisi elää lopun elämästään turvallisesti. Keskustelu kuvaa koskettavalla tavalla Herramme sydämen rakkautta syntistä ihmistä kohtaan. Samalla tavalla hän huolehtii jokaisesta meistä. Hän on kaikkien Jumala, siis myös minun Jumalani, joka huolehtii kaikista tarpeistani. Hän on kuollut koko maailman puolesta ja samalla jokaisen yksittäisen ihmisen puolesta. Hän huolehtii koko ihmiskunnan tulevaisuudesta, mutta myös yhden ihmisen hyvinvoinnista. Hän on todella koko maailman Vapahtaja – minun Vapahtajani.  :eusa_pray:

Joka päivä lupaus kantaa - Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 19.12.22 - klo:07:55
Herra,
mitä ikinä me teemme tai jätämme tekemättä,
sinä löydät siitä kaikesta
armahtamisen aihetta.
Sinä et vetoa oikeuteesi,
sinä vapautat meidät,
sinä otat meidät vastaan
- sillä kaikki on mahdollista sinulle.
Anna meille Hengen voimaa
seurataksemme sinua,
tee meidät armahtaviksi toisiamme kohtaan.
Silloin maailma saa kokea
kuka sinä olet:
pelkkää rakkautta, meidän Isämme,
Herra.
Aamen  :eusa_pray:

Huub Oosterhuis
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 19.12.22 - klo:07:55
Mutta sitä kai me nyt kaikki haluaisimme ja olemme jo ennenkin toivoneet, ettei meidän tarvitsisi täällä kirotulla omallatunnolla lähtöämme odottaa, synnin myrkyllä saastutetulla, sellaisella, joka ei mitenkään tahdo tohtia toivoansa nostaa ylöspäin, vaan että se Jumalan Henki, josta tuossa kuultiin, saisi meitä aina ja aina johtaa sinne, sen elämän Herran pariin siellä itkemään ja katumaan niitä syntejä, mitä omatunto ilmi tuo, siellä pestäväksi ja puhdistetavaksi. - Tämä nyt pitäisi olla meidän pääharjoituksemme tässä kuolevaisessa maailmassa ja katoavassa elämässä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 20.12.22 - klo:07:20
Ja se olisi hyvä, ettei Jumalan tarvitsisi painaa meitä tautivuoteelle ja kuoleman eteen kuolleessa tilassa, vaan saisi jo ennen meille siitä puhua, että me jo terveinä päivinä ja raittiina ollessa antaisimme Jumalan Hengen tehdä työtä meissä ja että Kristuksen rakkaus saisi vaikuttaa niin syvästi, että siitä puhkeisi kielemme tunnustamaan toinen toisillemme, sanomaan, mikä on jumalan tahdon mukaista, mikä ei.

Juho Malkamäki

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 20.12.22 - klo:08:24
Herra Jumala,
sinä et ole kuolleiden Jumala,
vaan elävien ihmisten.
Siunaa meitä, sillä sinä itse olet meidät luonut.
Pidä meidät elossa,
ota meidät hoivaasi, kun kuolemme
uudista meidät, kun vanhenemme,
avaa meidät uudestaan, jos sulkeudumme sinulta,
Jeesuksen Kristuksen tähden.
Aamen  :eusa_pray:

Huub Oosterhuis
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 20.12.22 - klo:08:56
Huub Oosterhuis on merkittävä teologi ja runoilija. https://fi.wikipedia.org/wiki/Huub_Oosterhuis
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 21.12.22 - klo:07:29
Jumala on antanut tiedon siitä, minkälainen maja Hänellä on annettavana iäisyydessä. Mitähän Hän nyt sillä taas meinaa, kun tahtoo niin ihmeellisesti houkutella tuolla luvulla* ja näillä virsillä? Hän meinaa sitä, että saisimme viettää iankaikkisesti Karitsan häitä. Apostoli puhuu tuosta ja sanoo: te olette saaneet osaa Kristuksen lunastustyöstä, te olette käyneet uuden Jerusalemin tykö ja sen pyhän seurakunnan tykö, olette tulleet osallisiksi siitä - näin hän puhuu kehoittamalla. Mutta mitä hän sitten sanoo? Kun nyt on teille näin äärettömän suuri armo tapahtunut, että Kristus on teille antanut itsensä kokonansa, niin älkää nyt lapsirukat tätä armoa tuhlatko maailman turhuudessa, vaan säilyttäkää se, minkä olette saaneet. Voi, voi, kuinka onkaan sydäntä särkevää nähdä armoa tuhlattavan!

Juho Malkamäki

*Hebr. 12:22-24
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.12.22 - klo:07:57
Tuo armon valkokyyhky

https://www.youtube.com/watch?v=ht84YO_mIDI
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 21.12.22 - klo:08:17
Herra Jeesus Kristus,
Sinä elit köyhänä ja kurjuudessa,
vangittuna ja hylättynä kuin minäkin.
Sinä tunnet kaiken inhimillisen ahdistuksen.
Sinä kärsit yhdessä minun kanssani,
kun kaikki muut ovat minut hylänneet.
Sinä et unohda minua, vaan etsit minua.
Sinä tahdot, että tuntisin Sinut ja kääntyisin puoleesi.
Herra, minä kuulen kutsusi ja seuraan Sinua.
Auta Sinä minua.
Aamen  :eusa_pray:

Dietrich Bonhoeffer
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 21.12.22 - klo:22:05
Aamuhartaus viiveisaajan mukaan.

Äh taas duuniin, Herra muista nämä läheiset.
Duunikaverit, pomot ja muu roskajoukko.

Hartaus, siis kun nyt tähän päivään taas, niin Isä meidän ja Herran siunauksen jälkeen laske hyvä kätesi yllemme.
Anna siunaus ja varjelu.

Noin se yleensä lähtee.
Paljon on yksityishenkilöitä joita muistan rukouksessa.

Joskus vaan niin kiire, ettei ehdi kuin huokaista ylöspäin.

Millainenkohan olisi minun aamuhartaus, jos tulisi sellainen rakentaa?

- Jeesus siivotaanko siellä taivaassa, kun täällä sataa lunta?
Täällä alhaalla paha ja hyvä taistelevat, välillä ilkeät ja pahat ihmiset voittavat, liian usein ja on sotia ja muuta kärsimystä.

-Jeesus olet ollut kuin me ihmiset tällä alhaalla ja antanut meille ohjeita kuinka pahaa vastaan taistella ja paha asuu meissäkin.

-Jeesus armahda ja potkaise meidät tekemään hyvää.


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 22.12.22 - klo:07:33
Ei suinkaan täällä ole nyt yhtään sellaista, joka käy seuroissa, mutta sitten lähtee täältä maailmaan ja syntiin. En usko, että teidän on niin käynyt, mutta murheelliseksi menee mieli, kun näkee sellaista tapahtuvan. Sellaisille tekisi mieli sanoa: teille on annettu tulevaisen elämän voimaa, älkää heittäkö sitä lokaan. Kukaties on jokin basilli jo olemassa, vaikka ette itse sitä tiedä, teidänkin ruumiissanne, kukaties jokin syöpä meissä, jota emme vielä tunne, eivätkä muut, tai joku muu vaara meitä vaanimassa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 23.12.22 - klo:09:17
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Joh. 1:1–3  :eusa_pray:

Tämä on Efeson seurakunnassa laulettu hymni, vuorolaulu, ja se alkaa tarkoituksella samoilla sanoilla kuin koko Raamattu: ”Alussa.” Jeesus, Jumalan Sana, oli mukana jo silloin kun kaikki luotiin. Sana tai Viisaus viittaa Raamatussa Jeesukseen. Kaikki, mikä alussa luotiin, sai syntynsä Jeesuksen kautta. Kun aika ja maailma saivat alkunsa ja ihmiset luotiin, oli Kristus jo olemassa. Ensimmäisenä jouluna hän tuli ihmisenä ja Jumalana maailmaan. Ja ”kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta” (Joh. 1). Jumala loi maailman ja meidät. Hän tuli ihmiseksi, joka oli täynnä armoa ja totuutta. Hänen ominaan me saamme armoa armon lisäksi. :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 23.12.22 - klo:11:30
Tämä on Efeson seurakunnassa laulettu hymni, vuorolaulu.

Juha Vähäsarjalla näyttää olevan tarkempaa tietoa kuin merkittävillä teologeilla (Käsemann, Haenchen, Schnackenburg, Bultman ja Nikolainen), jotka ovat keskustelleet siitä, onko pohjana ollut hymni ylipäätään kristillinen vai gnostilainen.  :003:
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 24.12.22 - klo:08:18
Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Jes. 7:14  :eusa_pray:

Messiaan nimi oli Immanuel, Jumala meidän kanssamme tai Jumala meidän keskellämme. Hän, jota vuosisadat odotettiin, josta profeetat kertoivat, jota ihmiset janosivat saada nähdä, oli ”Jumala meidän kanssamme”. Ei siis ”Jumala, suuri ja pelottava”, mitä hän toki myös on. Ei ”Jumala, kauhistuttava ja kaukainen”, ei ”Jumala, lainlaatija ja vaatija”. Vaan ”Jumala meidän kanssamme”, tässä vierellä, lähellä. Hän on Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä ja silti tässä lähellä ja sanoo: ”Älkää pelätkö...” Tullessaan maailmaan hän lähetti enkelit ensin kertomaan, ettei tarvitse pelätä. Enää ei tarvitse pelätä, koska meidän Jumalamme tulee ollakseen meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti. Hän tulee taakkojemme kantajaksi, avuksi ja taivaaseen viejäksi. Jumala on nyt kanssamme, enää ei tarvitse pelätä.  :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 27.12.22 - klo:08:02
Minä kirjoitan teille, lapseni: synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden. 1 Joh. 2:12  :eusa_pray:

Kun syntinen ihminen iloitsee osakseen tulleesta armosta, on se sielunviholliselle pahin myrkky ja suurin kauhistus. Paha tahtoo tehdä meistä syntisiä ilman toivoa, uskonnollisia ilman evankeliumia ja hurskaita ilman armoa, mutta se ei tahdo meidän luottavan syntisiä armahtavaan Vapahtajaan. Se tahtoo peittää Vapahtajan haavoitetut kädet ja armolliset kasvot. Se tahtoo esitellä Jeesuksen perkeleenä, ihmisten kiusaajana ja vaatijana ja itsensä oikeana vapauttajana. Mutta perkele on paha ja se sitoo pettämänsä ihmiset ensin syntiin ja lopulta pimeyteen. Jeesus on kuitenkin edelleen Vapahtaja, joka antaa anteeksi todellisia syntejä ja vapauttaa pahan pettämiä. Ketään hänen luokseen tulevaa hän ei aja pois. Vaikka syntinen ihminen tulisi tuhannen kerran samojen syntien kanssa ristin luo, ei häntäkään ajeta pois. Parempi nähdä kipeät syntinsä tuhannesti, kuin olla näkemättä niitä kertaakaan. Sillä kaikki synnit on sittenkin kannettu, kaikki tuhannet ja miljoonat synnit.  :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 29.12.22 - klo:06:51
Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Luuk. 2:25  :eusa_pray:

Olemme saattaneet lukea tämän lauseen monta kertaa, mutta emme ole ehkä pysähtyneet sen äärelle. Simeonin, vanhan Jumalan miehen yllä oli Pyhä Henki. Simeon oli saanut lupauksen, että ei näkisi kuolemaa ennen kuin olisi nähnyt Messiaan, Israelille luvatun lohdutuksen. Messias on Israelin lohdutus. Jumalaa kutsutaan Korinttilaiskirjeessäkin ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi”. Nimi kuvaa kauniisti Vapahtajan sydäntä ja rakkautta. Lohdutusta tarvitsee surullinen, taakankantaja, uskonnollisesti sidottu, muiden halveksima, sairas ja heikko. Lohdutusta tarvitsee itseensä pettynyt, syntien rasittama ja kuoleman pelon alla elävä. Kaiken lohdutuksen Jumala toi avun kaikkeen tähän hätään. Hän saapui auttaakseen meitä.  :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.01.23 - klo:08:24
https://www.youtube.com/watch?v=aaH7Qdm4dN0

SV  214       Ah herää sydämeni


1. Ah herää sydämeni,
uskomaan, toivomaan,
kun uusi päivä jälleen
valaisee valollaan.
Herraasi armollista,
ystävää taivaallista,
ylistä veisaten!

2. Näin auttoi Herra taaskin
terveenä nousemaan,
avuksi että häntä
oppisin huutamaan.
Kumarrun edessäsi,
ylistän hyvyyttäsi,
elämän antaja.

3. Armosi anna loistaa
sydämen pimeyteen,
ja vedä valollasi
elämään, yhteyteen.
Nyt poista epäusko
ja ole aamurusko
myös sydämelleni.

4. Veresi tähden, Jeesus,
anteeksi synnit suo.
Nälkäistä ruoki, hoida,
vie runsaan pöydän luo.
Elävää leipää anna,
kuormani kaikki kanna,
minua lohduta.

5. Varjele kovuudesta
ja pahan vallasta.
Vapaaksi sielu päästä
tuskasta, pelosta.
Suo minun kilvoitella,
nöyryyttä opetella,
valvoa rukoillen.

6. Vapahtajani Jeesus,
henkeni vahvista.
Suo kuuliainen mieli,
minua uudista,
niin että ilon saisin,
ylistää haluaisin.
Soi, kiitos, ikuinen!

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK 1986, L.-M. Renko 2016
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 02.01.23 - klo:07:40
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teissä on keskinäinen rakkaus (Joh. 13:35)."
On omituista se Kristuksen rakastaminen. Jumalan sanasta tiedämme, kuinka syvällisesti ja pohjattomasti Hän rakasti meitä. Mutta minkälaista on syntisen vastarakkaus ja missä se ilmenee?


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 03.01.23 - klo:07:54
Silloin kun Kristus yhdistää itsensä ihmiseen, niin Hän yhdistää hänet samalla jäseniinsä. Kristus on pää, ja Hänen jäsenensä ovat se ruumis, joka on jäsenistä kokoon liitetty. Ja on merkillistä, etää Raamatussa puhutaan kaikkina aikoina siitä, että Kristuksen opetuslapset tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta. Jeesus sanoo, että siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni jos te rakkauden keskenänne pidätte. Johannes teroittaa tätä erityisesti ja sanoo: "Kuinka te taidatte Jumalaa rakastaa, jota ette näe ja vihata veljeänne, jonka te näette?"

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 04.01.23 - klo:07:17
Ja viimeisenä päivänä erityisesti ei Kristuksella olekaan muuta sanomista, kuin se, mitä Hän luettelee niistä töistä, joita Hänelle on tehty. Hän sanoo: "Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, jotka uskovat minuun, sen olette tehneet minulle." Te olette siunatut niissä halvoissa, ylönkatsotuissa vähissä; minkä olette tehneet niille, sen olette tehneet minulle. Ja kuulkaa, kun Kristus saa näin liittää itseensä ja seurakuntaansa, on siinä olemassa erityinen tuki. Kun Kristuksen jäseniä rakastaa ja kunnioittaa, voi kuinka siinä on itselle ääretön suoja! Ei tahtoisi olla niille murheeksi, ei toisenlainen kuin he, ei sisällisesti eikä ulkonaisesti. Kun esim. tietää, mitä isä ja äiti tahtovat, mikä on heille iloksi, mikä on murheeksi, niin koettaa olla heille mieliksi. Kun tietää, mikä on ystäville mielihyväksi, niin sen mukaan kohtelee heitä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 05.01.23 - klo:07:36
Ja se on omituista, että jos saattaa murheelliseksi jonkun Kristuksen jäsenen, niin saattaa murheelliseksi itse Kristuksen, ja jos taas saattaa ilahuttaa ja lohduttaa murheen alla olevaa Kristuksen jäsentä, niin Kristus omistaa sen itsellensä tehdyksi. Näin se on merkillistä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 06.01.23 - klo:06:20
Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Gal. 2:9  :eusa_pray:

Elävään kristillisyyteen kuuluu aina lähetystyö ja huoli evankeliumin leviämisestä kaikille kansoille. Missä lähetystyö ei ole oleellisena osana kristillisen seurakunnan elämää tai missä se kaventuu pelkäksi palveluksi tai kirkkojen yhteistyöksi, ollaan hengellisen kuoleman partaalla. Kristinuskon sanoma Jeesuksesta ja syntien sovituksesta kuuluu koko maailmalle, etenkin niille, jotka eivät sanomaa ole vielä kuulleet. Lähetystyössä on tärkeää tehdä suunnitelmia, kouluttaa lähtijät ja valmistaa huolella heidän työnsä tukirakenteet. Mutta itse työ on silti Jumalan, ja hän johdattaa sinne, missä hänen jalkansa ovat jo käyneet edeltä. Lähetystyöntekijät korjaavat Jumalan viljaa, hedelmää, jonka Herramme itse saa aikaan sanansa kautta.  :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 06.01.23 - klo:07:55
Missä lähetystyö ei ole oleellisena osana kristillisen seurakunnan elämää tai missä se kaventuu pelkäksi palveluksi tai kirkkojen yhteistyöksi, ollaan hengellisen kuoleman partaalla.

Tuo 'kaventuu pelkäksi palveluksi tai kirkkojen yhteistyöksi' jäi kiusaamaan. Lähetystyö kehittyy luontevasti julistustyöstä kirkkojen väliseksi palveluksi, kun julistuksen tuloksena syntyy seurakunta ja kirkko. Silloin uusi kirkko saa vastuun evankeliumin julistamisesta ja lähetystyötä tekevä taho siirtyy tukemaan sitä palvelemalla ja kouluttamalla. Tämä ei ole merkki hengellisestä kuolemasta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 06.01.23 - klo:08:02
Voi, voi, kun me hoitaisimme nuorisoa! Siinä sanotaan löytvän Kristus ja seurakunta ja sen jäsenet, ja silloin on mahdotonta olla sitä ruokkimatta, juottamatta, vaatettamatta. Ja sanan kautta tulevat nuoret sitten niin kalliiksi Kristuksen jäseniksi, ettei mikään palvelus ole vastenmielistä, mikä niille tehdään. En minä tiedä kalliimpaa lahjaa saaneeni vähän toisella kymmenellä ollessani, kuin sen että äitini toi hänen mielestään merkillistä ja huvittavaa lukua minulle luettavaksi, enkä sen kalliimpaa, kuin että tulin kehoitetuksi jo nuorena lukemaan Raamattua lävitse ja sain sitten sen omakseni. Siinä meni kyllä vuosia, mutta pyhäpäivät eivät tulleet sitten tuhlatuiksi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 07.01.23 - klo:09:41
Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas. 2 Kor. 12:10  :eusa_pray:

Kristinusko on osoittanut aina voimansa siinä, että mitä enemmän sitä on vainottu ja vihattu, sitä vahvemmin sen sanoma on mennyt eteenpäin. Samoin yksittäinen kristitty on sitä voimakkaampi, mitä heikompi hän on. Heikon on saatava kaikki Herraltaan ja hänen on turvauduttava pienimmässäkin asiassa Vapahtajaansa. Mitä riippuvaisempi on Jeesuksesta, sitä lähempänä häntä elää. Kun koemme loukkauksia, vaikeuksia, vainoja ja ahdinkoja Kristuksen tähden, meihin asettuu toinen voima, Jumalan voima, joka tekee heikosta väkevän. Kun me olemme pieniä ja avuttomia ja Jumala suuri ja avuttoman auttaja, ei meillä ole yhtään mitään hätää. Kaikki on silloin niin kuin pitääkin.  :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 08.01.23 - klo:08:24
”Mistä sinä minut tunnet?” kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: ”Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla.” Joh. 1:48  :eusa_pray:

Vaikka et kulkisi taivaan tietä, Herramme katse seuraa elämääsi tarkasti. Jumala jakaa hyvää kaikille luoduilleen, mutta hänen suurin toiveensa on saada luomansa ihminen taivaaseen. Siksi hän kutsuu yhteyteensä eri tavoin, aina hyvällä ja joskus kivullakin. Kaikkia Jeesus kehottaa kokeilemaan, puhuuko hän omiaan vai onko hänen valtakuntansa sanoma todellista. Jeesus lupaa Pyhän Hengen sille, joka häntä lähestyy. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen sovitustyön ja armon, joka jo valmiina odottaa. – Mikä siis pidättelee kokeilemasta, onko Jumala olemassa? Mitä menetettävää on, kun voitettavana on ikuinen elämä ja sielunrauha? Jeesus näkee sinutkin, näkee ja rakastaa.  :eusa_pray:

Juha Vähäsarja & Perussanoma Oy
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 09.01.23 - klo:07:43
Kerran matkusti junassa eräs vaimo Helsingistä. Hän joutui matkalla erään herrasmiehen kanssa haastelemaan hengellisistä asioista. Se vaimo sanoi viimein sille miehelle: "Kyllä te Kristuksen seurakunnan päätä taputtelette, mutta sen jäseniä maan päällä te potkitte ja häväisette." Se oli paljon sisältävä sana.
Ei meidän saisi olla niitä, joiden täytyy itsestänsä sanoa: minä olen niin ja niin julistanut sinun nimeäsi teillä ja kaduilla ja kallista työtä tehnyt, mutta joille kuitenkin sanotaan viimeisenä päivänä: en ole ikinä teitä tuntenut, menkää pois minun tyköäni, te väärintekijät!


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: PekkaV - 10.01.23 - klo:05:06

   Tomppa, Tomppa! Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Vain yksi on tarpeen: Kristuksen sisällinen tunto.

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 10.01.23 - klo:08:01
Puuttuuko nyt sitten niitä, joista Jumalan Henki sanoo: toiset rukoilijat rukoilevat Häntä hengessä ja totuudessa, sekä: joka Herran nimeä avuksi huutaa, se tulee autuaaksi? Montako meidän joukossamme lienee sellaista? Se vainaja, jonka muistoa nyt vietämme, oli yksi sellaisia. Sitä ei voi kieltää, joka sen kuuli ja näki, ei jumalinen eikä jumalaton. No, kieltääkö Jumala sen, mitä hän huuti? Se on mahdotonta. Se, mitä nyt luettiin*, ei olisi totta, jos Hän sen kieltäisi. Ja kun tiedämme nyt Raamatusta Kristuksen omista sanoista ja elämän kokemuksesta ja niistä ihmisistä, jotka ovat Jumalan puoleen huutaneet yötä ja päivää, niin kai me nyt halajamme jokainen sitä Henkeä, joka tekee meidät eläviksi.

Juho Malkamäki

*Joel 2:32
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Thomas McElwain - 10.01.23 - klo:09:35
   Tomppa, Tomppa! Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Vain yksi on tarpeen: Kristuksen sisällinen tunto.


noteerattu.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: PekkaV - 11.01.23 - klo:04:15

   Ah Herää, Sydämeni

https://www.youtube.com/watch?v=aaH7Qdm4dN0

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 11.01.23 - klo:07:38
Mutta se tulee usein jonkun ristin ja vaivan, jonkun ahdistuksen kautta. Ja se näkyy olevan totta, että kun ulkonainen ihminen päivä päivältä turmellaan, niin sisällinen ihminen yhä vahvistuu ja tulee likemmä Herraa. Sille tulee enemmän asiaa hänelle.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 12.01.23 - klo:06:34
tekoälyn mukaan.

laadi aamuhartaus

Hyvää aamua,

tänään haluan aloittaa päivän kiittämällä Jumalaa elämästä ja kaikista siunauksista, joita hän antaa meille jokaisena päivänä. Kiitän häntä siitä, että hän on antanut minulle mahdollisuuden herätä uuteen päivään ja antaa minulle voimaa ja tarmoa aloittaa tämä päivä.

Rukoilen, että Jumala johdattaa minua päivän aikana ja antaa minulle rohkeutta ja viisautta tehdä oikeat valinnat. Toivon, että hän auttaa minua näkemään niitä, jotka tarvitsevat apuani ja että hän antaa minulle tahdon ja kyvyn olla avuksi niille, jotka tarvitsevat sitä.

Pyydän Jumalalta armoa ja anteeksiantoa, sillä tiedän, että en ole täydellinen ja teen virheitä. Rukoilen, että Jumala johdattaa minua kohti hänen tahtoaan ja auttaa minua kasvamaan hen
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 12.01.23 - klo:07:24
Eiköhän meillä olisi syytä huutaa Jumalaa avuksi? Olemmeko jo niin päässeet ja kääntyneet pois ajallisista, ettei tarvitse rukoilla? Onko lihan mieli jo niin ristiinnaulittu, ettei siitä olisi sanomista Herralle? Kuulkaa, ei sillä vainajalla* ollut itsestänsä hyvää sanottavana. Hän huuti enemmän tien poskesta, ei koskaan tieltä.

Juho Malkamäki

*Katkelma on puheesta muistoseuroissa
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 13.01.23 - klo:07:23
Vapahtaja ei sano kuolemaa olevan sellaisissa, kuin nyt on ollut puhe. Kun monet Hänen lihansa päivinä luulivat kuolleiksi sellaisia kuin esimerkiksi Jairuksen tytär, niin sanoi Jeesus: Ei piikanen ole kuollut, vaan hän makaa. Ei Hänen silmissänsä kuollut ole kuollut, vaan se on elämään siirretty. - Siinä kai Vapahtaja kuvaa hengellistä kuolemaa ja ylösnousemista siitä kuolemasta. - Voi jos niin tohtisi luottaa Vapahtajaan, että vaikka nyt näyttää siltä, että minä raukka olen hengellisesti kuollut ja olen ikäänkuin ruumis, jossa ei enää todellisia elämän merkkejä ole, niin se elävä Herra, joka voi kuolleet eläviksi tehdä, herättää synnin unesta ja muuttaa mielen, voi yhtähyvin tehdä ihmeitä nyt kuin silloinkin, eikä Hänen kätensä ole vieläkään lyhetty. Ei kuulu olevan mitään kuolemaa siinä, joka Herran nimeä avuksi huutaa, hän on vaan muuttanut valkeuteen pimeyden yli.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 14.01.23 - klo:08:40
Eivätkä Herraan uskovat ja Häneen turvaavat erkane toisistaan iäksi, ne ovat vaan erossa hetkellisesti. Toisessa elämässä ne tulevat vasta oikein toisiinsa yhdistetyiksi. Jälleennäkemisen toivossa minä ainakin tästäkin vainajasta olen. Kyllä vihollinen sitäkin ahdisti, niinkuin sen tapa on varsinkin niihin nähden, joiden omatunto on Jumalan Hengen valaisema ja avonainen näkemään synnin, mikä se on ja samalla uskomaan siihen Herraan, jota hän avuksi huutaa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 15.01.23 - klo:06:31
Ja jos vaan mekin sen armon saisimme, sen suuren armon, että Jumala tekisi itsensä meille niin avuksihuudettavaksi ja saisi meitä puoleensa taipuviksi ja saisi taivuttaa Henkensä johdettaviksi, niin ei meissäkään olisi yhtään kuollutta, vaan kuoleman kautta me menisimme elämään.

Joho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 16.01.23 - klo:07:10
Kuulkaa, kyllä kannattaisi - ei mikään niin kannattaisi kuin se, että laskee kaikki, kaikki Jumalan kasvojen eteen siinä toivossa, että sinä, Herra olet se, joka voit nostaa, kantaa ja pelastaa, joka voit sääliä ja rakastaa, silloin kun muut eivät voi, joka voit antaa armoa silloin, kun muut eivät sitä voi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 17.01.23 - klo:07:43
Kyllä tämä vainaja puhuu tuolla äkkinäisellä poismenollansa vakavaa kieltä meille. Kun siitä tuli tieto - oltiin koolla jossakin seurassa - niin se teki hyvin syvän vaikutuksen. Se teki isoksi aikaa ihmiset hyvin hiljaisiksi. Hän sanoi varmasti tällä lähdöllänsä, että älkää olko suruttomia, koettakaa kantaa asianne Herran helmaan siinä toivossa, ettei Hän jättäisi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 18.01.23 - klo:06:31
Mutta vaikka se näin on pannut ajattelemaan, niin kyllä sittenkin niin on, että hetken sitä muistaa - voi, voi, kun sen muistaa hetken! Ei tahdo hautajaisissakaan enää muistaa. Ja näyttää siltä, että ei meidän osanottomme suruun ole sellaista kuin tämän perheen itsensä on. Me olemme väljemmällä, ainakin minä olen. Mutta ei tahdo sittenkään tohtia panna Jumalalle määrää miten Hänen nyt oikeastaan pitäisi minulle sanoa, ei tiedä yhtään siihen neuvoa antaa, mitä Hänen on tehtävä. Näyttää siltä, että vaikka olen kokenut jo jokseenkin kovia kolauksia, vähän olen niistä sentään oppinut, liika vähän - voi toki, minä olen liika vähän oppinut.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 19.01.23 - klo:07:24
Ei tahdo käydä muuta sanominen kuin, että Sinä Herra tiedät kaikkein parhaiten nytkin, mitä minulle pitää antaa tästä eteenpäin, en minä tiedä enkä osaa Sinulle nytkään siinä neuvoa antaa. Mutta jos meille kerran selkiää se todeksi, että meidän täytyy saada välttämättä Jumalan rakkaus puolellemme, ja jos Hän näkee hyväksi sitten rakkaudessaan kurittaa vaikka kuinka kovasti, niin koitetaan myöntyä siihen. Ja mitenkä sitä muuten kestäisi, jos ei tietäisi, että Herra sitä rakkaudesta tekee. - Mutta onhan kuitenkin totta, se on ylesesti se ajatus ja toivo sydämessä, ettei Herra jättäisi meitä millään tavalla synteihimme, vaan me tahtoisimme sanoa niinkuin eräs veisaaja: "Koita Herra, mitäs koitat, kun vaan sydämemme voitat."

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 20.01.23 - klo:07:13
Eikä se ole tämänkään vainajan kuolema ilman tarkoitusta. Voi jos me voisimme uskoa Herrasta niin paljon kuin me näemme isän ja äidin rakkaudesta lastansa kohtaan, silloin kun se on avan kuoleman sairas. Minä olen nähnyt senkin, että yösydännä on lähdetty hakemaan lääkäriä lapsen tähden. Eikä siinä ole välitetty silloin vaivoista ja yön valvomisista, vaan on kaikkea yritetty, että apu tulisi. Tähän meidän on verrattava Jumalan rakkautta. Jos äiti unohtaisi lapsukaisensa, niin ettei enää sen eteen vaivaa näe eikä sen hyväksi palvelusta tee, niin ei Jumala kuitenkaan unohda.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 21.01.23 - klo:07:34
Eilen illalla oli puhetta siitä, kuinka läheinen yhteys on riemuitsevalla ja sotivalla seurakunnalla, että ne ajattelevat samaa, että riemuitseva seurakunta taivaassa iloitsee siitä, kun Jumalan työ menestyy maan päällä ja murehtii sen tappioita.
On tietysti muuten suuri ero riemuitsevan ja sotivan seurakunnan tuntemisen ja näkemisen välillä. Silloin näkyy kaikki niin ihmeelliseltä Jumalan työltä. Näkyy niin suureksi Jumalan rakkaus, ja hoitotapa niin ihmeelliseksi. Ja kun täydellisyys tulee, niin vajaa lakkaa. Nyt me ymmärrämme puolittain ja puhumme puolittain, siellä näemme kasvoista kasvoihin.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 22.01.23 - klo:07:44
Sentähden on niin äärettömän hyvä osa se, kun ei sitten enää ole syntiä. Täällä se aina häiritsee ja peljättää, koska joutuu sen kouriin, koska ystävä joutuu, koska se nuorukaiset saa köyttää. On aina sellainen kauhu, että kuinka tässä taas käy. Mutta tieto jo siitä, ettei siellä enää yhtään syntiä ole, on niin äärettömän iloista. Ja kyllä täälläkin jo toisinaan saa tuntea, kun Jumala pääsee voimakkaasti vaikuttamaan, niinkuin saatanalla ei olisi enää mitään valtaa. Voi kun silloin on hyvä olla.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 23.01.23 - klo:07:08
Tuossa virressä veisattiin: "Siis toivomast' en herkeä..." Toivo on sellainen ominaisuus, joka kestää vielä silloin, kun ei enää näe Jumalan työtä, eikä usko pääse eläväksi. Ja se toivo on siinä, missä ei mitään toivoa näytä olevan. Se ajattelee, että jos sittenkin Jumala vielä jotakin tekee ja saisi minussa armollansa jotakin vaikutetuksi. Toivo on kaikkein ahtaimpina aikoina ja kiusausten hetkinä auttamassa. Ja siitä todistaa Raamattu, että se ei anna häpeään joutua. Vaikkei se mitään näe, niin se toivoo vaan.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 23.01.23 - klo:09:40
Toivotaan, totta kai. Toivoakin vahvempaa on Armo:

Efesolaiskirje 2:8-10

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

: Kirkkoraamattu 1933/38


Tämä vanha käännös on minulle rakas
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 23.01.23 - klo:19:17
Toivotaan, totta kai. Toivoakin vahvempaa on Armo:

Efesolaiskirje 2:8-10

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

: Kirkkoraamattu 1933/38


Tämä vanha käännös on minulle rakas

Tuosta ennalta valmistetuissa töistä muistelma.

Jokusen ihmisen kuullut kertovan, että lapsena ovat kuulleet äänen tai Enkeli ilmestyksen ollessaan kuoleman porteilla ja ilmestyksessä tai puheessa on kuulunut sanat jotenkin.
Ei vielä minulla on vielä tehtävää hänelle.

Vaikka en ole kohtaloon uskova öö fatalisti kai se sivistyssana, niin kuitenkin ennalta voinee olla valmistettu kohtaamisia ja asioita.
Itsekkin kerran näin unen, että olin jossain vanhalla juna asemalla ja meni jokunen kuukausi ja olin juuri tasan samanlaisella juna asemalla Latviassa.
Kun heräsin silloin unessa ajattelin, että noin vanhaa juna asemaa ei ole olemassakaan.
En mitenkään rukoillut tai muutakaan ja sitten löysin itseni tuolta juna asemalta.
Ei sielläkään mitään erityistä tapahtunut tai ollut.
Olimme sen aikaisen tyttöystäväni kanssa maaseudulta hakemassa maitoa.

Pieniä ihmeitä täynnä on elämä.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 24.01.23 - klo:07:14
Se harvoin selkiää meille niin selväksi kuin eilen illalla sen keskustelun aikana, että on yhteys niiden kesken, jotka ovat täällä ja niiden, jotka ovat menneet pois. Siinä on ihmeellinen elämä ja se vasta toivoa lisää, antaa elävää toivoa. Se esimerkiksi, kun täällä tuntee jonkun henkilön, joka on pois lähtemässä ja tietää olevansa hänen kanssaan yksimielinen, ja Henki antaa lähdön jälkeen sen todistuksen, että hän on Jumalan käsissä ja on päässyt riemuitsevaan seurakuntaan, niin se tuo ikäänkuin uutta elämää sille toverille. No, mikä sitten estää, ettei hänkin pääse sinne, jos kerran tuo toinenkin, jonka kanssa on aivan samanmielinen, yhdenlaiset kiusat, yhdenlaiset esteet ja kaikissa näissä yksi Jumala.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Leena - 24.01.23 - klo:19:54
Kiiios Efesolaiskirjeen palasesta!  Osoitti aivan vääräksi yöllisen ajatukseni, että Raamattua pelätään lainata niin hirrrveästi ettei sitä uskallettaisi käyttää edes oikein....   Yöllä kaikki näyttää mustemmalta,  ja jos se juttu loukkasi niin anteeksi!   :kahvi:

Miksen lue omaani, no kun ensin löytäisin sen jostakin niin...   
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 24.01.23 - klo:20:13
Keneltä pyytelet anteeksi Leena ?

Tuo Efesolaiskirjeen kohta on ensirakkauteni Raamatusta. Ja sen myöt Kari Tikan Armolaulu:

https://www.youtube.com/watch?v=JYoSUp_3Fuk
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 25.01.23 - klo:07:44
Raamatussa puhutaan paljon kristityn ominaisuuksista, puhutaan katumuksesta, uskosta, rakkaudesta ja toivosta. Mutta toivoa käsitellään harvemmin, vaikka se kuitenkin on kaikkein sitkein jäämään kristittyyn. Kun Jumala alkaa tehdä hänestä oikein köyhää, niin hänen omasta mielestään häneltä puuttuu uskoa ja puuttuu rakkautta. Ei hän niitä itsessään näe eikä tunne olevaksi. Sentähden hän tulee murheelliseksi. Voi, voi kun tietäisi omistavansa uskoa ja rakkautta, pitkämielisyyttä - mikä hätä silloin olisi, ei tarvitsisi olla murheellinen. Mutta silloin on jäljellä toivo, ei tohdi olla toivomatta. Ei ne ole olemattomissa siitä nämäkään ominaisuudet, mutta ne ovat peitettyinä, ne on kätkettynä siltä itseltä. Herra kaikkinäkevä näkee ne kaikki hänessä, vaikka ei hän itse niitä yhtään näe. Mutta me pidämme pahana, jos niitä ominaisuuksia, josta nyt on puhuttu, puuttuu - Niinkuin se onkin, jos ne todella puuttuvat.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 26.01.23 - klo:07:15
Mitä ihmettä nyt on sitten kätkettynä tämän tällaisen murheen alle? Autuus, autuus! Kristus sanoo vuorisaarnansa alussa: "Autuaat ovat murheelliset." Ne on Kristus omalla suullansa kaikkein varmimmin autuaiksi vakuuttanut. Joka siis näiden ominaisuuksien puutteen tähden tulee murheelliseksi, hänellä on siinä autuutensa vakuutus. Kristus sanoo tämän autuussanan ensiksi, ja sitten vasta seuraa muut sanat. Mutta autuudesta lähtee taas hedelmänä murhe, isoaminen ja janoaminen ja sen sellainen. Kun se autuas ihminen on hengellisesti köyhä, niin siitä ovat nuo hedelmänä. Psalmista* sanoo: "Raadolliset syövät ja ravitaan". - Sellainen, joka on joka taholta mitätön, on sitten Jumalan silmissä autuas.

Juho Malkamäki

*Ps. 22:26: Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.01.23 - klo:08:44
Kun läheisten mieli on matalalla, murhe ja huoli painaa, olen havainnut että välittämisen osoitus ja hyvä ruoka auttavat.

Siihen avoin keskustelu päälle on autuutta. Itkien tulevat, iloiten lähtevät.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 29.01.23 - klo:07:45
Minä olen lukenut erään jumaluusoppineen kirjan, jossa esitettiin tätä autuuden vakuutusta. En minä olisi tätä itse voinut keksiä, että tämä autuuden vakuutus niille, jotka ovat murheellisia, isoavat ja janoavat vanhurskautta, jota ei itsessä näy, on Kristuksen antama. Siihen ei järki osaa, se on niin huono asia sen kannalta, emmekä me yksikään voi siihen itse tulla, että voisimme nähdä siinä autuutta, missä on murhetta hengellisten ominaisuuksien puutteesta. Mutta Pyhä Henki osaa sen tehdä. Ja jos nyt mekin saamme nauttia sitä Kristuksen antamaa ihmeellistä armoa, että Hän antaa Pyhän Henkensä, niinkuin on opetuslapsillensa luvannut, joka opettaa meitä ja muistuttaa kaikki, mitä Kristus on puhunut eli yhdessä summassa sanottuna: mitä ikinä te tarvitsette Jumalalta oppia - saamme luottaa siihen kristityn toivolla, että kyllä se Herra pitää huolta minunkin opettamisestani.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 30.01.23 - klo:07:13
Hengellisesti vaivaisen on kaikkein raskainta puhua omasta itsestänsä, sillä hän häpee sitä, että häntäkin nimitetään kristityksi, vaikka hänen olemisensa ei ole sellaista kuin tosikristityn olemus on. Hän on niin surkea, että hänen sisällisenä tykönänsä on aina itsensä moittiminen, siitä, kun ei ole sellainen kuin olla pitäisi. Ja sentähden häpee hän itseänsä. Kuinka kehtaa edes puhua mitään kellekään. Eikä se moittiminenkaan ole sellaista kuin omasta mielestä pitäisi olla.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 31.01.23 - klo:07:59
Mutta mikä hän nyt oikeastaan on Kristuksen mielestä? - Työtätekevä ja raskautettu; sillä hän velkoo itseltänsä katumusta syntien ja ylitsekäymisten tähden. Eikä hänellä sitäkään omasta mielestään ole, puhumattakaan kaikista muista tähdellisistä ominaisuuksista. Mutta sellaisille sanoo Jeesus: "Tulkaa minun tyköni kaikki te, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä tahdon teitä virvoittaa." Ja tämän täytyy sillä tavalla olla, etä kun hän omasta melestänsä on köyhä hengellisistä ominaisuuksista, ei ole sitä, mitä soisi olevansa, niin hänet taivaassa kumminkin tunnetaan. Sillä kun Kristus omisti kaikki omansa syntisen hyväksi, niin kaikki, kaikki ne halut ja toivomukset ovat, niinkuin ne olisivat täydelliset. Kristus panee itsensä alttiiksi kaikkiin näihin puutteisiin ja täydentää ne niin, että Jumala katselee häntä yksin Kristuksessa, eikä ollenkaan hänen oman persoonansa ominaisuudessa, ei siinä, mitä hän itse omassa olemuksessansa on.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 01.02.23 - klo:07:28
No ihmepä se sitten olisi, ellei syntinen autuaaksi tulisi, kun hänet kerran tunnetaan Kristuksessa, eikä siinä surkeudessa, mikä hän itsessänsä on. Ja sehän on mahdotonta, että hän hukkuisi, kun hän kerran löydetään Jumalan edessä siinä Kristuksen vanhurskaudessa. Tämä on apostolinen oppi ja se on ainoa, varma autuuden perustus. Ja omaan itseensä nähden hän vain sitä ahkeroitsee, että hän Kristuksessa löydettäisiin, sillä Hänessä hän vain Jumalalle kelpaa, muuten ei. Kun Kristuksessa ollaan, niin jätetään kaikki muu syrjään mitä meissä on ja syntistä katsotaan vain Kristuksessa, ja Hänen armostansa luetaan hänelle kaikki ne ominaisuudet, mitä hän ei itsessänsä näe. Kun me suremme, ettei ole rakkautta, ei pitkämielisyyttä, teemme tässä työtä ja vaikeroitsemme, ei ole epäilemistäkään, etteikö Jumala meitä raukkoja katso Kristuksessa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 01.02.23 - klo:19:03
penan ja Juhon aamuhartaukset on parhaita, vaikka en monestakaan kohtaa ole niistä samaa mieltä, mutta kiva lukea.
Tsemppiä pena ja jaa näitä eriskummallisia aamuhartauksia.

Kerran nuorena koulunkeskusradiosta pidin aamuhartauksen, se taisi olla kuulijoiden ja muiden mielestä ensimmäinen ja viimeinen minkä minulta halusivat kuulla.

öö oliko se sitten kaksi, kun ensi ja viime?
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 02.02.23 - klo:07:32
Kun apostoli sai maistaa tästä kaikkein korkeimman osan jo täällä katoavaisuuden maassa omalla kohdalansa, niin se oli kaikki hänelle niin suurta, että tulipa vastaan mitä kohtaloita hyvänsä, vihaa, ahdistusta, vainoa, ne eivät hänelle mitään maksaneet. Tästä myös seurasi se ääretön voima, joka hänellä oli muiden tekemiseksi osalliseksi samasta armosta. Sitä samaa voimaa tunsi jo Joosef, kun hän sanoi: Kuinka minä tekisin niin paljon pahaa ja rikkoisin minun Jumalaani vastaan*. Ja tästä Kristuksen rakkaudesta pitäisi vuotaa elämä ja voima jokaisen kristityn elämään.

Juho Malkamäki

*1. Moos. 39:9
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 03.02.23 - klo:08:13
On omituista se, että autuaaksi julistamisen sovittaa hengellisesti elävä ihminen aina oikein. Hän ei koskaan erehdy sanomaan vanhurskasta jumalattomaksi eikä jumalatonta vanhurskaaksi. Hengellisesti kuollut opettaja leimaa jumalattoman vanhurskaaksi ja vanhurskaan jumalattomaksi. Ja se on kirottu, joka sen tekee täällä maan päällä. Eivät nämäkään saapuvilla olevat nuorimmat papit, jos kerran ovat Herran elävästä voimasta osaa saaneet, sen tuomion alaisiksi itseänsä koskaan saata. Ne sanovat sellaisille vaivatuille, jotka ovat jo taivaassa autuaiksi julistetut, sen jo maan päällä. Joka on hengellisesti vaivainen, jolta puuttuu kaikkia, eivät ne ollenkaan epäile sanoa hänelle, että sinulle juuri evankeliumi kuuluu. Mutta jolla ei ole tätä Hengen voidetta, niin hän painaa sellaisen raukan ja vaivaisen vielä monta kertaa syvemmpään epätoivoon, ja niin sanoo sellaiselle ehtoja, eikä huomaa ollenkaan, että tällaisella vaivaisella on jo autuus, sanoo hänelle: "Kun sinä kadut ja uskot" - ja valmistaa häntä omiin töihin - "niin kyllä sinä sitten pelastut."

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: luterilainen - 04.02.23 - klo:08:57
Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut.  :eusa_pray:

1. Piet. 2:10

Joka aamu on armo uus

1.
Joka aamu on armo uus,
miksi huolta siis kantaa!
Varjot väistyy ja vajavuus,
Jeesus voimansa antaa.
Kiitos Herran, hän auttaa tiellä,
meidän kanssamme nyt ja aina on,
täällä suo Isän suosion,
rauhan luonansa siellä.

2.
Joka aamu on armo uus,
huolet voimme siis heittää.
Rangaistuksenkaan ankaruus
ei voi armoa peittää.
Herran hoidosta kiittäkäämme,
kun hän taivasta varten kasvattaa,
murheen allakin armahtaa,
hänen turviinsa jäämme.

3.
Kaikki entinen katoaa,
itkun, riemunkin aiheet,
moni arvoitus ratkeaa,
uudet alkavat vaiheet.
Kohta koittaa jo päivä Herran,
se on hänellä yksin tiedossaan.
Siksi kiitosta veisaamaan,
hänen voitto on kerran!

Lina Sandell 1865. Suom. Harpunsäveliä 1886, Rauhansäveliä 1894. Uud. Herkko Kivekäs virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Oscar Ahnfelt 1874.

Joka aamu on armo uus, virsi 547  https://www.youtube.com/watch?v=YM92uFqehYk  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 06.02.23 - klo:07:23
Luteerus kysyy: "Kenelle kuuluu evankeliumi?" ja vastaa siihen: "Sille, jolla on iljetys itsessänsä", joka soisi olevansa toisellainen kuin hän on. Sellaisille juuri kuuluu se puoli Raamatusta, joka on evankeliumi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 07.02.23 - klo:07:28
Ja niin on Jumalan valtakunta maan päällä sotiva seurakunta, joka nauttii ääretöntä armoa synteinanteeksiantamuksessa joka hetki - ne, joilla nämä vaivat ovat. Heille ei lueta syntiä. Vaikka heillä syntiä on, niin sitä ei heille lueta. Luteerus selittää sen sillä tavalla, että heille tapahtuu jokahetkinen synninpäästö. Ja Daavid on veisannut niin äärettömällä riemulla siitä, kuinka autuas on se, jolle ei Jumala syntiä lue. - Se oli aika Daavidillakin, jolloin hänen syntinsä luettiin hänelle, silloin, kun hän peitti ne, eikä tahtonut tunnustaa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 07.02.23 - klo:18:08
On omituista se, että autuaaksi julistamisen sovittaa hengellisesti elävä ihminen aina oikein. Hän ei koskaan erehdy sanomaan vanhurskasta jumalattomaksi eikä jumalatonta vanhurskaaksi. Hengellisesti kuollut opettaja leimaa jumalattoman vanhurskaaksi ja vanhurskaan jumalattomaksi. Ja se on kirottu, joka sen tekee täällä maan päällä. Eivät nämäkään saapuvilla olevat nuorimmat papit, jos kerran ovat Herran elävästä voimasta osaa saaneet, sen tuomion alaisiksi itseänsä koskaan saata. Ne sanovat sellaisille vaivatuille, jotka ovat jo taivaassa autuaiksi julistetut, sen jo maan päällä. Joka on hengellisesti vaivainen, jolta puuttuu kaikkia, eivät ne ollenkaan epäile sanoa hänelle, että sinulle juuri evankeliumi kuuluu. Mutta jolla ei ole tätä Hengen voidetta, niin hän painaa sellaisen raukan ja vaivaisen vielä monta kertaa syvemmpään epätoivoon, ja niin sanoo sellaiselle ehtoja, eikä huomaa ollenkaan, että tällaisella vaivaisella on jo autuus, sanoo hänelle: "Kun sinä kadut ja uskot" - ja valmistaa häntä omiin töihin - "niin kyllä sinä sitten pelastut."

Juho Malkamäki

No nyt on elämää suurempaa viisautta penan jakamisessa.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 08.02.23 - klo:07:48
Eihän ole aivan vähäksi Jumalan armoksi arvattava sekään, että saadaan ehtimiseen olla semmoisissa hautajaisissa, semmoisten vainajien muistoa viettämässä, joista on jäänyt Hengen todistus, että he ovat nukkuneet Herrassa, Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ansion turvissa täältä lähteneet. Näitä tällaisia armonhetkiä saa kokea, jolloin saa Hengen elävän todistuksen siitä, että henkilö, jonka hautajaisissa ollaan, on elänyt valvovalla omallatunnolla Herran edessä, että hän on saanut sen hyvän osan, että Jumala oli ennättävällä armollaan avannut hänen omantuntonsa, puhunut sitten sanallansa ja kirkastanut aina juuri sitä, mitä tarvitsi, jolle Hän sai näyttää synnin synniksi, sai osoittaa armonsa ja hyvyytensä Kristuksessa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 09.02.23 - klo:07:27
Tätä ei voi Jumala tehdä nukkuvalle tunnolle, vaan Hänen täytyy saada se ensin herätetyksi ja saada se niin valveilla pidetyksi, että Hän viime hetkeen asti saa sen puhutuksi, mitä puhuttavana on iankaikkisen elämän perimiseksi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 13.02.23 - klo:08:57
Ja kun nyt taas kuultiin äärettömän suuresta Jumalan armosta ja huolenpidosta meihin nähden, niin emmekö me tohtisi myöskin Hänelle vastata ja kaikkein ensiksi sitä ilmi antaa, että jos meidän tuntomme muuttuu, Hän sen ensin avaisi ja pitäisi sitten valveilla viime hetkeen asti, ettei mikään saisi enää sitä nukuttaa, että Herra saisi meille puhua sen, mitä on puhuttava - kyllä Hän osaa sen tehdä, kun me vaan sen myönnämme, että Hän saa tuntomme auki pitää. Ei Hän eksy sanoissa eikä johdatuksessa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 14.02.23 - klo:07:46
Ihminen on kyllä Jumalan rakkauden suojassa silloinkin, kun ei tunto ole vielä auki, ja Jumala koettaa niin ihmistä kohdella, että saisi hänen tuntonsa avatuksi. Mutta ennenkuin se tapahtuu ei ihminen ole vielä pelastavan armon alla. Ja tästä johtuu sitten, kun sanassa sanotaan: Kaksi on yhdessä kedolla, joista toinen otetaan, ja toinen jätetään, kaksi on, jotka myllyssä jauhavat, toinen otetaan ja toinen jätetään. Toiselle on Herra saanut sanottavansa sanotuksi, sen, mitä on pitänyt tarpeellisena, ja sen Herra ottaa omaksensa, hänessä on Herra päässyt työhönsä käsiksi. Mutta toiseen Hän ei ole vielä päässyt, ja se jää.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 15.02.23 - klo:07:36
Minä olen tuosta sanasta*, jota nyt harjoitetaan, ennen monta kertaa saanut sellaista vaikutusta, että se olisi äärettömän suuri asia ja armo, kun se saisi johtaa minua ja minun perhettäni ja kaikkia ystäviä siihen suuntaan, että saisi kuolla autuaallisesti, ettei tarvitsisi kohdata vihoitettua Jumalaa, vaan Kristuksessa lepytetyn Jmalan. Tämä on monta kertaa väkistenkin tunkeutunut ajatuksiini, milloin julkisemmin, milloin salaisemmin. Mutta pian on se haihtunut, tämän maailman huolet ja hommat ovat saaneet äärettömän paljon sitä häirityksi.

Juho Malkamäki

*Filipp. 1:23
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 16.02.23 - klo:07:15
Kun minä viime kerran puhuttelin tätä vainajaa, kysyin häneltä: "Kummanko valitsisit, jos se olisi sinun vapaan valitsemisesi varassa, terveydenkö ja jäisit tänne elämään, vaiko kuoleman, joka nyt ihmisten mielestä näyttää olevan likellä?" Ja minä luulen hänen sanoneen vakaumuksesta, kun hän vastasi, että kyllä hänen olisi mahdoton ajatella nyt tänne elämään jäämistä, kyllä hänestä kuolema tuntuu likemmältä kuin elämä.
Ja siinä ei kuitenkaan olisi puuttunut ulkonaisesti ajatellen mitään, ei olisi löytynyt syitä, joiden tähden olisi täytynyt kuoleman valita. Ei olisi ollut ulkonaisia puutteita, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut onnellinen avioliitto, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut ystäviä yllinkyllin; ei mitään voisi sanoa sellaiseksi syyksi, joka olisi täällä erityisesti orjuuttanut. Mutta minä ymmärrän sen siksi, että hänellä oli halu erota täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi paljon parempi.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 16.02.23 - klo:18:48
Kun minä viime kerran puhuttelin tätä vainajaa, kysyin häneltä: "Kummanko valitsisit, jos se olisi sinun vapaan valitsemisesi varassa, terveydenkö ja jäisit tänne elämään, vaiko kuoleman, joka nyt ihmisten mielestä näyttää olevan likellä?" Ja minä luulen hänen sanoneen vakaumuksesta, kun hän vastasi, että kyllä hänen olisi mahdoton ajatella nyt tänne elämään jäämistä, kyllä hänestä kuolema tuntuu likemmältä kuin elämä.
Ja siinä ei kuitenkaan olisi puuttunut ulkonaisesti ajatellen mitään, ei olisi löytynyt syitä, joiden tähden olisi täytynyt kuoleman valita. Ei olisi ollut ulkonaisia puutteita, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut onnellinen avioliitto, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut ystäviä yllinkyllin; ei mitään voisi sanoa sellaiseksi syyksi, joka olisi täällä erityisesti orjuuttanut. Mutta minä ymmärrän sen siksi, että hänellä oli halu erota täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi paljon parempi.


Juho Malkamäki

Kumma kun ikää on, niin sitä jo mielellään lähtisi pois.

Aika monen vanhuksen olen kuullut sanovan, että joutaisihan sitä jo lähtemään.

Mulla on äiti, kun aina huokailee, että hän on vasta jotain melkein 90 ja iso isä ja äiti satasen pintaan eli molemmat, että huh jos hänkin joutuu niin kauan elämään.
Samat tunnot noin muuten kuten penan lainaamassa kirjoituksessa Juholta.

Ittekkin välillä tuntuu, että joutais kai sitä jo pois, mutta toisaalta niin hirveästi kaikenlaisia projekteja menossa ja mielessä, että kai sitä voisi jatkaa tätä eloa.
Niin ja äitini sanoi, kun isääni haudattiin, että hän on sitten seuraava kun lähtee, että ei tässä senkään vuoksi voi lähteä, mutta hän nyt taitaa elää sata viiskyt vuotiaaksi.

Siis niinku toi vanhusten kaipuu jo pois on toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta traagista.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 17.02.23 - klo:07:40
Niin vaikeaa, kuin omaisten kuolema onkin vastaanottaa, kun tietää, minkä vaikutuksen se tekee lapsiin, minkä vaikutuksen aviopuolisoon, minkä vaikutuksen ystäväpiiriin, niin sittenkään ei minulle ollut erittäin karvasta vastaanottaa se kuoleman sana, minkä tässä kuulin. Ja minä pidän sen omalle kohdalleni erittäin tarpeellisena muistutuksena, ja siitäkin syystä vähän merkillisenä, että tämä oli nyt kolmas aikuisista lapsistani, joiden kuolema tapahtui minun Helsingissä ollessani*. Se on siitä syystä omituista, että täytyy eritysempänä Jumalan rakkautena pitää, että kun on jotakin luottamusta muka, jotakin maallista, jotakin ylennystä on saanut, niin siihen on niin terveellistä kuritus ja muistutus ollut aina juuri erityisesti niillä ajoilla. Jumalan sana ja omatunto todistaa sen selväksi, että todelliseen onnellisuuteen emme pääse niinkauvan kuin täällä ollaan, mutta sitte vasta, kun saamme olla Kristuksen kanssa. On vielä merkillistä, että sen kuoleman katkeruuden ja terän siltä katkaisevat ne Raamatun sanat, mitä tässä edellä lausuttiin. Vie ikäänkuin häpeämään sitä vastustamista, mitä siinä yrittää Jumalalle tehdä, ettei laskisi täältä pois likisiä omaisiansa. Mutta ei siinä auta, kun Jumalan sana sanoo, että parempi olisi erota täältä ja olla Kristuksen kanssa.

*Kansanedustajana 1909-1911
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 18.02.23 - klo:08:12
Eikö nyt ole jokaisella, jota vähänkään voisi sanoa mieleltään vilpittömäksi, sellainen sisällinen halu, että olisi päästävä elämän tielle, oikeaksi kristityksi ja oikeaksi Herran opetuslapseksi - eikös tämä ole meidän sisällinen halumme? Jos me tämän kiellämme, niin me valehtelemme. Ja eikö halumme ole panna sitten elämässä toimeen niitä oikean kristityn harjoituksia, antaa Jumalan niistä puhua omassatunnossamme, kun emme saa niitä säilytetyksi ja kätketyksi? Eikös sitä soisi, että kun näkee langenneensa, että voisi niitä katua ja että ne ajaisivat elämän Herran Jeesuksen Kristuksen luo ja yhdistäisivät kokonansa Häneen?

Juhp Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 18.02.23 - klo:10:58
Kyllä, tietystikin. On vaan niin paljon eri tekijöitä jotka saavat aikaajoin epäilemään uskonsa kantokykyä tällä elämäntiellä.

Matkakumppaneilta saa neuvoja joita ei tahdo noudattaa. Kohtaa vaatimuksia joita on mahdoton noudattaa. On pelottelijoita, vaatijoita ja opettajia.

Jos antaa tällaisen vaikuttaa on varmaa että vaellus käy vaivalloiseksi.

Kun elää Kristuksen yhteydessä, kysyy Häneltä kulkemisen ohjeita jotka Pyhä Henki
sitten kuiskaa on paremmalla tolalla. Tämä vaatii lujaa luottamusta yksin Kristukseen, ei ihmiseen. Ei edes aina itseen, sillä oma mieli on helposti muuttuvainen.

Kuoleman alkaessa olla todennäköinen jo piankin tulee entistä tutummaksi perillepääsyn tarpeesta. Uteliaisuuskin herää, Mitä Sen jälkeen on ?

Lähtöä valmistellaan lähtijälle monin tavoin. On luopumista ilman tuskaa, on jopa odottamisen intoa. Kuin lapsena joulua odottaisi. Mikään entinen ei enää paljonkaan merkitse. Vain tuleva Iäisyys. Työt on tehty, lepo odottaa.

Ihmisen ikä on 70 tai 80 vuotta. Ne ovat jo pian täytetty.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 19.02.23 - klo:07:43
Näin sitä soisi tapahtuneen, näin miettii ja ajattelee. Mutta kun sitten on läpi kulkenut ja koettanut eteenpäin mennä, niin huomaa, että siinä on vielä monta trappua, ennenkuin on päässyt siihen missä pitäisi olla. Jo monta kertaa luulee siitä ja siitä synnin palveluksesta ja onnettomuudesta päässeensä, niin ettei se enää kiusaa, mutta se tuleekin uudestansa ja voimallisempana, että sopii sanoa niinkuin tuo ihminen, jonka kirjaa nyt luettiin, että sinä panit minut viinimäkesi vartijaksi, enkä minä vartioinut omaakaan viinimäkeäni. - Olen joutunut monta kertaa puhumaan valvomisesta ja rukoilemisesta muille ja olenkin itse jäänyt valvomattomaksi. Ei sitä mielellänsä olisi niin köyhä, ei niin olematon kristitty.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 20.02.23 - klo:06:23
Kyllä kai niitä kiusoja, joita tämänkin talon emäntä vainaja on aikanansa kokea saanut, olisi paljon, jos ne olisivat paperille pantuina. Suuren perheen emäntänä ja isäntänä ei ole mikään helppo olla valvovalla omallatunnolla. Nukkuvalla omallatunnolla on kyllä helppo olla, kun ei tarvitse mistään muusta välittää kuin aineellisesta puolesta, että se vain hyvin menisi. Mutta valvova omatunto ei taivu siihen; sillä täytyy olla ja on korkeampi päämäärä, minkälaista esimerkkiä hän tässä antaa, mihin päin johtaa palvelijoitansa ja lapsiansa, joita on ympärillä. Ja minä olen varma, ettei  missään kiusaannu sen paremmin kuin tässä, jos omatunto on valvova. Siinä ei aina osaa mihinkään, vaan täytyy jäädä väärään. Mutta ei vielä sittenkään, vaikka sitä alituisesti jää syrjään. ei sittenkään voi sanoa: ei siitä mitään tule. Kaikkien esteiden ja vastusten uhallakin täytyy siltä eteenpäin pyrkiä hamaan kuoplemaan asti. - Että jos missään, niin siinä tulevat näkyviin huolet.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 22.02.23 - klo:09:45
Mutta siinä tulee sitten taas monta kertaa näkyviin itsensä aavistamatta Herran apu, ja se tuo perheeseen sellaista elämää, jota ei olisi aavistanut eikä uskonut. Ja sen täytyy nähdä aivan itsensä ulkopuolelta tulleeksi, Jumalan armoksi ja lahjaksi. Siitä ei pääse yhtään ottamaan itselleen mitään omaksi ansioksi tai arvoksi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 23.02.23 - klo:09:01
En minä tiedä, mutta sellainen vakaumus minulla on, että Jumala vie perille ne vilpittömät ihmiset, joilla on sama tahto mikä Herrallakin, joissa Herra on saanut synnyttää sodan lihallista tahtoa vastaan. Ja niin kauan kuin sitä sotaa ja taistelua kestää, niin siinä on Herra itse sitä johtamassa. Mutta ei saisi moittia sitäkään, jos saa kuritusta, jos on kiusoja, jos hätää, jos puutettta on, sellaistakin, jota ei puutteksi uskoisi. Niitä täytyy olla sillä, jota kuljetetaan ja jota valmistetaan iankaikkiseen elämään. Niitä ei saa moittia. Kunpa ymmärtäisi Herran kurituksen rakkaan äidin kuritukseksi lapsellensa. Se on vaikeaa hänelle itselleenkin, mutta täytyy rakkaudesta tehdä, silloin kun sana ja kösky eivät enää vaikuta.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 24.02.23 - klo:09:37
Meidän autuutemme lepää Jeesuksessa Kristuksessa. Joka aikoo iankaikkiseen elämään, hänellä tulee olla tämä pohja ja perustus. Tästä vanhurskaudesta seuraa sitten itsensä ja maailman kieltäminen. Herran ei ole pakko alistua ihmisen mieltä noudattamaan ja ihminenkin saa itse tehdä valintansa. Minä luulen, että kun minulle ja teille tulee kysmys siitä, millä Jumalan edessä seisotaan, niin meille vastaa valvova omatunto ja Jumalan sana, ettei siellä mikään muu kestä kuin Jeesus Kristus, ja se, että meidät löydetään siinä vanhurskaudessa, jonka Hän meille lahjoittaa. Ja kun minä ajattelen tätä ja sovitan sitä itseeni, niin kaikki muu jää ulkopuolelle. Eikö silloin ole mahdotonta valita syntiä?

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 25.02.23 - klo:07:13
Ei voi sitten enää yksikään kristitty tahallansa synnissä elää. Sillä se Henki, joka hänessä vaikuttaa, on armon ja rukouksen Henki. Hän ei enää ole altis elämään sitä elämää, jota apostoli Johannes nimittää perkeleelliseksi elämäksi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 25.02.23 - klo:18:12
Ei voi sitten enää yksikään kristitty tahallansa synnissä elää. Sillä se Henki, joka hänessä vaikuttaa, on armon ja rukouksen Henki. Hän ei enää ole altis elämään sitä elämää, jota apostoli Johannes nimittää perkeleelliseksi elämäksi.

Juho Malkamäki

Suomessa se taitaa yhteisön paine, siis muiden seurakuntalaisten enempi kuin Pyhän Hengen voima olla se syntisen elämän rajoittava voima?

Luulisin että ihmisiä painaa omat synnit ihan tarpeeksi ilman toisten kristittyjen lisä syyttämisiä.

Joskus olen kuullut että joku on kertonut kuinka hänelle on tullut synniksi meikkaaminen ja toinen on kertonut, että hänestä on seurakunnassa ollessa tullut tuntua, että hänen tulisi vähän alkaa meikkaamaan.
Toiselle voi tulla urheilu synniksi toiselle kun ei urheile.

Muakin rajoittaa Henki kait joissain asioissa, mutta kyllä kavereiden nalkutus enempiin.

Ihmiset puuttuu minusta liikaa toisten tekemisiin.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 26.02.23 - klo:07:49
Minulle on aina tähän päivään asti tuntunut vastenmieliseltä ajatella, että minä olisin jokin johtaja, jokin isä. En ole mielestäni ollut mahdollinen kantamaan sitä nimeä, enkä ole sitä omistanut. En minä voi kieltää, etteikö noita vaivoja, noita kiusoja, joista on puhe ollut, olisi minulla ollut; minä valehtelisin, jos kieltäisin. Kyllä minä niiden murheiden alla taistellut olen lapsuudestani asti. Mutta niitä on aina ollut niin monella muullakin, samoja murheita. En minä ole huomannut, että minä olisin niissä suuremmasti ollut kuin monet muutkaan, ja sentähden minulla on ollut murheellisten kanssa yksi mieli. Kun on ollut muitakin, joilla on samat murheet, samat kiusat, samat toivomukset, olen saanut sentähden tämän ystäväpiirin keskuudessa iloa Herrassa. Siitä syystä tuntuu aina liialta sellainen ajatus, että minä olisin sillä asialla etevämpi ja paremmin kuin muut.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 27.02.23 - klo:07:18
En minä sitä tahdo jaksaa niellä, minä olen yhtä surkea sisällisesti, ja minä tiedän: minun lankeemukseni ovat suuremmat kuin monen teistä. Jos saatana saisi minut ryöstää - voi kun teistä monet silloin pahenisivat! - ja sentähden se kaikellansa yrittää ampua minua sitä kovempaa. Kyllä minä saan monta kertaa taistella yökaudet, koettaa sitä vastustaa ja huutaa Herraa avuksi, ettei vihollinen saisi tulisilla nuolillansa minua turmioon ja sen kautta synnyttää pahennusta.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 28.02.23 - klo:07:18
Kyllä sitä ajattelee, kun kotia tulee useasti yösydännä, että eiköhän tämä ollut nyt jo viimeinen kerta - kun on mielestänsä ollut jo niin kauan täällä. Ei sentähden, että minä tahtoisin ruumiillisesti teistä erota - en minä ole ikään teidän pitoihinne ja seuroihinne tullut, ettei sinne ole tullut Kristus myöskin. Hän on aina tuonut niihin elämää ja antanut taas uusia voimia taiseluihin. On aina täytynyt uskoa ja pitää se varmana, että Herra on tätä kansaa lähellä, on isien tähden lähellä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 01.03.23 - klo:06:46
Niin - koetetaan pyytää Herraa, ettei Hän yhtäkään meistä jättäisi. Ei yhtään ainutta meistä saisi kadota, jotka Hän on Kristukselle antanut - ei saisi kadota, ei, ei, se meidän pitäisi muistaa. Millä Herran tähden me kestämme ne surkeat tulikivisen järven tuskat, jos me sen Herran säälivän rakkauden hyljäämme, sen rakkauden, jossa Hän on meille tuonut ilmi Isän sydämen hellyyden meitä auttaakseen!

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 02.03.23 - klo:07:18
Tulisi tehdä aina liittoja Herran kanssa, solmita niitä aina uudelleen, että Hän pääsisi taas meille puhumaan ja me siitä vaarin ottaisimme - liittoja sen Herran kanssa, joka ei ole niitä omalta puoleltansa vielä koskaan rikkonut, vaikka se niin usein meidän puoleltamme rikotuksi tulee. Ja katsokaa, Hän muistaa liittonsa vielä silloinkin, kun me olemme langenneet ja lankeemasta päästyämmekin, ja tulee Henkensä kautta apuun, jollakin erityisellä tavalla väliin, ja auttaa siitä kiusauksesta, johon on juuri kaatumaisillaan, ellei jo kaatunutkin.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 03.03.23 - klo:07:20
Täytyy antaa lupaus siitä, että Herra, sinulle minä tahdon antaa ruumiini ja sieluni -, niin on voimaa vähän enemmän sitten, kun tulee saatana kovin lähelle tulisia nuoliansa ampumaan.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Riitta-mummi - 03.03.23 - klo:08:45
Osuipa ajankohtainen aamuhartaus. Olen juuri jutellut tästä sekä siivoja-ystäväni että serkkuni kanssa.

Edellinen oli halukas kuulemaan, ja kyllä jälkimäinenkin, mutta hän ei tuntenut lainkaan saatanan työtä. Hän on kuulema syntynyt uskovaksi uskovaisen isän lapsena, eikä saatanasta ole mitään sanottu.

Minä olen toisenlainen serkku, alati satanan rusikoima ja sanoa turvani näinä hetkinä on Kristus. Hänen nimeensä ja lupauksiinsa vetoan, ja vihollinen silloin hellittää, hetkeksi.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 04.03.23 - klo:07:33
Kun Jumala herättää ihmisen, joka ei ole ennen yhtään askelta astunut elämän tiellä, niin Hän valaisee juuri sen asian, mistä kuultiin.* Hän tekee selväksi sen, mihin jumalattoman tie vie. Ja tätä alkaa sellainen ihminen kauhistua, se tuntee omassatunnossansa aivan selvästi, että hän on liikkeellä iankaikkista kadotusta kohden. Silloin tulee hänelle hätä, että mitenkä pääsisi nyt tästä pyörtämään iankaikkisen elämän tielle. Ja se ihmettelee oikein sitä itsellensä, kuinka hän on voinut olla niin sokea, tyhmä ja välinpitämätön, ja koettaa nyt Herran avulla pyytää lähteä kulkemaan sitä tietä, jota Herra rupeaa viemään. Mutta ei tämäkään pyrkimys pääse niin toteutumaan, vaan hän huomaa eksyneensä uudestaan ja huomaa pysyvänsä liika vähän tiellä, aivan liika vähän. Ja kun hän uskoo Jumalan sanan, että iankaikkisuudessa on ero ihmisen ja ihmisen välillä, niin se muuttaa jo tässä elämässä hänen kulkunsa. - Jolle ei tämä aukee, eikä totuus tule selväksi, se ei usko Jumalan sanaa.

Juho Malkamäki

* Ps. 1:6
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 06.03.23 - klo:06:52
Sellainen ihminen, joka on elämän tielle johdettu, panisi niin äärettömän suurella halulla pois sen hitauden ja vastenmielisyyden, jota hän huomaa itsessänsä siihen asiaan. Se suostuu sisällisen ihmisensä puolesta Jumalan lakiin kaikinpuolin, mutta sille jää se onnettomuus, perisynnin voima vastustamaan, painamaan ja hidastamaan. - Nyt on asia kuitenkin niin, että Kristuksen rakkauden yksin pitäisi vetää meitä parannukseen ja pitää meidät siinä. Sen rakkauden pitäisi olla meille kaikille kaikkein voimallisin vetäjä. Mutta kun näin ei aina ole, ei ole meissä kasvamista. Mutta kun Jumala on aikonut viedä perille, niin Hän alkaa sitten ahdistaa toiseltapuolen ristillä ja kärsimyksillä. Sillä niinhän on kasvatustapa täällä maallisessakin elämässä, vaikka se on jäänyt hyvin vähälle kaikissa kodeissa, että jos ei sana ja hyvä puhe ja neuvo auta lapsessa mitään, niin sitä täytyy pakottaa vitsalla ja kurituksella. Ja voi kuinka monen ihmisen on Jumala täytynyt, suuresta armosta ja rakkaudesta täytynyt panna semmoiseen kruuvipenkkiin, semmoisen ristin ja kärsimisen alle, että on täytynyt siinä heltyä ja tulla huomaamaan taas tyhmyytensä ja erehdyksensä ja pysyä uudestaan ja uudestaan lähellä sitä Herraa, jonka hän tietää tarvitsevansa välttämättä taluttajaksi iankaikkiseen elämään.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 07.03.23 - klo:06:31
Me olimme vastikään tuolla hautausmaalla. Siellä tuli niin monta meidän rakasta ystäväämme mieleen. Johduimme sitten ajattelemaan sitä asiaa, että mitähän me tekisimme, jos meille annettaisiin oikeus kutsua ne vielä takaisin tänne. Olisiko meillä rohkeutta sitä tehdä? Siihen päätökseen tultiin, että tätä olisi aivan mahdoton tehdä, me tekisimme siinä aivan hullusti. Herran neuvo se on. Hän päättää itsekunkin elämän juoksun aikanansa ja pitää huolen niiden kasvamisesta, joita Hän on valinnut ja kutsunut.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 08.03.23 - klo:07:26
Minä muistan Niilo Kustaa Malmbergin sanan vuotta ennen hänen kuolemaansa. Oli seurat jossakin Rautakorvessa, ja vaimot siinä surentelivat, mihinkä sitten joudutaan, kun hän kuolee. Malmberg sanoi siinä kummallisen sanan: "Teidän iankaikkinen elämänne  ei riipu ihmispersoonasta, vaan Jumalasta ja Hänen reakkaudestansa. Ihminen tulkoon, olkoon ja menköön, Jumala jää, ja Hän on aina lupauksensa pitänyt niille, jotka Hän on kutsunut ja valinnut." Ei opetuslasten elämässä ollut raskaampaa aikaa kuin se, että täytyi Kristus jättää. Mutta se Herra, jolla kaikki voima on taivaassa ja maan päällä, se lohdutti niitä ja sanoi: Jollen minä menisi pois, niin ei olisi teillä Pyhää Henkeä, mutta kun minä menen pois niin minä lähetän teille toisen lohduttajan, ja Hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 09.03.23 - klo:07:14
Siihen toivoon on pitäytyminen. Se sana on jäänyt ja on tallella. Ja jos meidän kerran tarvitsee oman hitautemme, oman surkeutemme ja kylmyytemme tähden käydä Herran sanan ääreen, niinkuin meidän joka päivä käydä tarvitsee, jos kerran elämäntiellä olemme, totta me silloin muistamme opettajiamme, jotka meille Jumalan sanaa puhuvat ja muistamme sen, että nekin ovat ihmisiä. Ne tulevat meille silloin paljon likemmiksi, ja me pyydämme, että se Herra, joka niitä meille lähettää, erityisesti niitä varjelisi ja suojelisi ja niiden sanan eläväksi tekisi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 10.03.23 - klo:07:03
Ja niistä poismenneistä, jotka ovat ennen meitä täältä lähteneet, tulee sellainen mieli ja ajatus, että ne eivät ole meistä kaukana. Riemuitseva seurakunta ei ole koskaan kovin kaukana sotivasta seurakunnasta. Niillä on hyvin läheinen yhteys.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 12.03.23 - klo:19:30
Ja niistä poismenneistä, jotka ovat ennen meitä täältä lähteneet, tulee sellainen mieli ja ajatus, että ne eivät ole meistä kaukana. Riemuitseva seurakunta ei ole koskaan kovin kaukana sotivasta seurakunnasta. Niillä on hyvin läheinen yhteys.

Juho Malkamäki

Tosta olen samaa mieltä.
Seurakunnan tulisi olla myös sotiva seurakunta ja se sotiminen toisi sitten riemun seurakuntaan.

Herännäisyydessä kyllä painotetaan armoa ja kaikki tekeminen on enempi lain alla olemista ja niin se on kyllä minustakin, mutta armo kasvattaa ja aikaan saa hyviä tekoja.
Jos ei olisi armoa vaan lakia jonka mukaan eläisi, niin aika kurjaa se varmasti olisi.
Jos taas olisi ensin armoa ja hyvyyttä ja rakkautta, niin se saisi tekemään hyvää luulisin, mutta en nyt ole teologi, mutta minusta armo saa tekemään ja sotimaan pahaa vastaan.
Ainakin itteni.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 13.03.23 - klo:08:30
Nyt on meidän keskuudessamme nuorta kansaa, ja siihen nähden olisi se toivo, ettei se työ, mitä Jumala on näillä seuduilla alkanut, menisi perikatoon. Niin kauan, kun ne jaksavat ottaa maailmnan pilkkaa ja koettavat pitäytyä Jumalan sanaan ja sen avulla päästä lähelle Herraa, niin Hän antaa siunauksensa, antaa rohkeutta ja varmuutta siihen asiaan, että rupeaa näyttämään mahdottomalta ajatellakaan muuta kuin että täytyy päästä likelle Herraa. Ja vaikka tämä likelle pääseminen näyttäisi kuinka kummalta, niin sittenkin. Sillä jos me rupeamme sanomaan, ettei siitä mitään tule, vaan että menee hullusti, niin ketä me silloin halvennamme? Sitä Herraa - mutta meillä ei ole siihen oikeutta, sillä me olemme lunastettuja ihmisiä Herran työn, rukouksen, laupeuden ja rakkauden kautta. On kyllä niin, että meitä on aina muistutettava tästä, mutta sittenkin täytyy ajatella, että se Herra pitää vielä perää, eikä ole väsynyt johtamaan. Nuo virretkin puhuvat aivan ehdottomasti sitä, että Herra elää.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 14.03.23 - klo:07:29
Kunpa me olisimme semmoisia kuin elämäntien matkalaisten tulisi olla! Mutta meissä raukoissa on liika paljon puutosta, eksymyksiä. Teemme raukat harha-askeleita. Tämä ei jää opettajiltamme näkemättä. Ja me huomaamme tuota eksymystä kyllä monasti toisissakin, mutta samalla kun näkee niitä itsessäkin, ei tiedä silloin, mitä sanoisi, kenen asioita ensiksi kantaisi Herran eteen, omiansako, vai toisten. Saa silloin kulkea häpeän ja pilkan alaisena niinkuin "Salomo ja Sulamit" kirjassa kerrotaan, kun sanotaan: Minä olen musta, sillä päivä on minut polttanut - musta omasta mielestä ja musta maailman mielestä. Mutta se mustuus tulee puolipäivän helteestä ylhäältä. Sieltä se tulee.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 15.03.23 - klo:07:21
Kyllä ainakin nuoruuden aikana minua on ehdottomasti maailma ajanut näiden ihmisten pariin melkein eniten. Olin jotakin muka saanut näistä ystävistä ja rakkautta niihin, ja kun minä kuulin sitten sinä aikana niitä pilkattavan paljo enemmän kuin nyt, ja kuulin kuinka ne silti Jumalaa siitä kiittivät, ja pyrkivät iankaikkiseen elämään, mutta ne toiset päätäpahkaa iankaikkiseen kadotukseen, niin ei tuntoni mitenkään jaksanut seurata tätä jälkimmäistä joukkoa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 16.03.23 - klo:07:24
Tällä tavalla Jumala on minua johtanut, ajanut ja pakottanut seuraamaan tätä kansaa, ottamaan sen kanssa päälleni surut ja ilot, ottamaan omikseni sen puutteet ja synnit. Sillä sama juuri ja sama perisynnin voima on minussa kuin muissakin. Se on Jumalan suuri armo, että saa edes elämän ulkonaista puhtautta pitää, ei meillä sitäkään itsessämme ole. Mutta siinä joutuu siihen ajatukseen, että jos minäkin suuresta armosta tulen autuaaksi, niin kyllä niitä sitten tulee hyvin monta muutakin. Ei siihen itselläni mitään etuoikeutta ole.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 17.03.23 - klo:07:26
Mutta sen minä olen huomannut, kuinka äärettömän tarpeellinen armo jokapäiväisessä elämässä on. Voi hyvät ystävät, ei saisi Jumalan sanaa jättää pitkäksi aikaa käyttämättä! Se on ehdottomasti sielun ruoka, josta se ravintonsa saa. Kuulkaa, harvoin se, joka siinä toivossa käy sanan kuulossa, että Herra siitä saisi antaa, jää ilman vaikutusta. Siinä sanan harjoitukessa on välttämätöntä se, että sitä on tehtävä yhtä hyvin kylminäkin aikoina, ja kotielämässä. On käytävä myös kirkossa. Älkäämme millään tavalla unohtako sitäkään puolta. Nämä kuuluvat niihin välikappaleihin, joilla Jumala johtaa ja pitää yhdessä meitä. Jos on harjoittanut Raamatun lukemista jokapäiväisessä elämässä, niin se sana, mitä kuullaan saarnassa ja seuroissa, aukee paljon helpommasti tunnolle.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Viisveisaaja - 17.03.23 - klo:15:28
Mutta sen minä olen huomannut, kuinka äärettömän tarpeellinen armo jokapäiväisessä elämässä on. Voi hyvät ystävät, ei saisi Jumalan sanaa jättää pitkäksi aikaa käyttämättä! Se on ehdottomasti sielun ruoka, josta se ravintonsa saa. Kuulkaa, harvoin se, joka siinä toivossa käy sanan kuulossa, että Herra siitä saisi antaa, jää ilman vaikutusta. Siinä sanan harjoitukessa on välttämätöntä se, että sitä on tehtävä yhtä hyvin kylminäkin aikoina, ja kotielämässä. On käytävä myös kirkossa. Älkäämme millään tavalla unohtako sitäkään puolta. Nämä kuuluvat niihin välikappaleihin, joilla Jumala johtaa ja pitää yhdessä meitä. Jos on harjoittanut Raamatun lukemista jokapäiväisessä elämässä, niin se sana, mitä kuullaan saarnassa ja seuroissa, aukee paljon helpommasti tunnolle.

Juho Malkamäki

Opettaja penan aamuhartaukset on parhaimpia.

Olen itse yrittänyt vaikka millaista juhon tuossa esittämää harjoittaa, mutta ainoa mikä minulla toimii on päivittäinen armolahjan suorittaminen, no se ei kuulune heränneiden palstalle, siis kielilläpuhuminen.
Sen harjoittaminen onnistuu.
Raamatun sanan lukeminen jota Juho painottaa, ei vaan istu.
Joskus menee paremmin sen kanssa, mutta aamu niin kiireinen, että yleensä jää.
Illalla muita tekosyitä samoin rukousten kanssa.

Juho varmaa hartaudessaan on oikeassa silti.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 20.03.23 - klo:08:13
Muuten Luteerus puhuessaan siitä kuinka välttämätöntä elämäntien matkamiehelle on Pyhä Henki, sanoo sen kaikkein elävimmästi vaikuttavan puhutun sanan kautta. Ja kokemus osoittaa tämän myöskin niin elävästi todeksi.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 21.03.23 - klo:07:23
Heprealaiskirjeen 13. luvun 7. värssyssä sanotaan: "Muistakaa teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat ja katsokaa, minkälainen loppu heillä on ollut ja seuratkaa heidän uskoansa."
Muistuu tällä hetkellä mieleeni, että viime syksynä oli kulunut 63 vuotta siitä, kun Niilo Kustaa Malmberg tässä kirkossa siunattiin haudan lepoon*. Minulla oli onni olla siinä tilasuudessa läsnä ja sain jo poikasena muulloinkin seurata niitä harjoituksia ja sanan viljelemistä, mitä silloin täällä pidettiin. Neljännellätoista ikävuodellani ollen sain jo paljon kuulla hänen saarnojansa ja seurapuheita ja olla hänen sanansa kuulossa hyvin usein. Hänen kauttansa minun vanhempani saivat piston tuntoonsa ja liittyivät samaan joukkoon. Suuri määrä kansaa oli koolla niissäkin hautajaisissa, mutta ei niin paljon kuin nyt. Paljon on lisääntynyt tämä kansa, ihmeen paljon, monta vertaa siitä, jos kohta sitä oli jo paljon silloinkin.


Juho Malkamäki

*1858
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 22.03.23 - klo:07:24
Alussa lukemieni sanojen johdosta tekisi minun mieleni vähän kertoella Niilo Kustaa Malmbergista ja hänen ystävistään. Nämä viimeksimainitut muistelivat opettajaansa äärettömällä hellyydellä kauan, kauan hänen kuolemansa jälkeen ja näkivät hyvin elävästi, minkälainen loppu hänellä oli, ja seurasivat hänen uskoansa. Siitä ei ole epäilystä, se on varma. Mutta minkälaisella mielellä he häntä muistivat? Murhemielellä, hyvin raskaalla murhemielellä seurasivat hänen uskoansa ja toimintaansa. Voi kun he muistelivat niitä hellällä mielellä ja kertoilivat toisillensa, kuinka hän sanoi siitä ja siitä asiasta.
Mutta aika oli silloin heränneen kansan keskuudessa toinen kuin nyt. Ei kulunut pitkä aika, kun se kansa oli mennyt kahtia eikä jäänyt yhtään pappia, joka olisi ollut tällä puolela ja tunnustanut sitä. Ne tahtoivat vain kaikki olla sitä oikomassa. Suuri osa maallikoistakin erosi. Mutta niille ei jäänyt murheellista mieltä, ei, ei papeille eikä maallikoille, jotka olivat Niilo Kustaa Malmbergiä vastaan. Niillä oli päinvastoin ajatus, että kyllä se on nyt aikansa elänyt ja niin ne erkanivat pois, toinen henki vei ne erilleen.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 23.03.23 - klo:06:43
Niilo Kustaalla oli erityisenä painona se, että herätettyjen isien ja äitien tuli kasvattaa lapsia jumalanpelkoon. Hän pani sen asian erikoisesti heidän sydämellensä. Ja he ottivat tämän kehoituksen aivan täydestä. He olivat huomanneet, että hän ei ollut heitä missään asiassa harhaan johtanut. Hänellä oli aina oikea sana, joka lähti oikeasta hengestä. Se ravitsi ja kehoitti heitä.
Ja se murhe, mikä heillä on lapsista ollut, on ollut kallista murhetta Jumalan mielen mukaan. Siinä murheessa on lapsia kannettu Herralle ja se on antanut kalliin hedelmän. Tämä kansa, mikä täällä nyt on heränneeksi kansaksi sanottu, on aivan niitä lapsia, jotka ovat olleet kasvatettavina ja sydämellä sen murheen alla, mikä jäi vanhempien tuntoon.
Näin on käynyt. Sellaista hedelmää on jäänyt.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 24.03.23 - klo:07:29
Kului sitten pitkä aika, jolloin papiston puolelta yleensä katseltiin epäluulolla herännyttä kansaa, epäluulolla nekin, jotka eivät suorastaan saarnatuolilta nimittäneet niitä farisealaisiksi. Kun tietää sen, että herännyt kansa oli alkujansa kirkollista kansaa, niin kuin herätyskin on alkujansa ollut ja niinkuin se on sitä nytkin, ymmärtää, ettei ollut mikään helppo asia kuulla papeilta sellaista arvostelua, joka loukkasi pyhimpiä tunteita, joka löi alas juuri niitä tunteita, mitä Jumalan Henki oli saanut erityisellä rakkaudella vaikutetuksi.
Tällaisissa olosuhteissa ollen täytyi täällä pitkät ajat elää Jumalan sanan keskinäisellä viljelemisellä kokoontumalla yhteen aika ajoin. Ja virret olivat jo silloinkin monta kertaa hyvin eläviä.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 25.03.23 - klo:07:17
Niinkuin tiedätte, on tämä vainaja, jonka hautajaisia nyt vietetään, ollut minulle tunnettu aivan lapsuudestansa asti. Mutta kun hän tuli sitten papiksi, joutui hän pois täältä Savoon, Nilsiän seurakuntaan. Hänen siellä oloajastaan ei täällä tietty sanoa sitä eikä tätä. Mutta niinkuin täällä on tänä päivänä jo sanottu, hänen kulkunsa ohjautui sieltä Kiuruvedelle. Ja kun hän siellä oli ollut jonkin aikaa, alkoi sieltä kuulua kummia sanomia, sanomia herätyksistä. Ja ne olisivat olleet hyvin iloisia sanomia, mutta se epäusko, mikä oli pappien piirissä heränneestä kansasta, vaikutti sen, ettei tahtonut voida uskoa todeksi sitä, että Niilo Kustaa Malmbergin pojasta* sellainen henki lähti, joka ihmisiä herätti.
Mutta oltuansa siellä jonkun vuoden, tuli hän sitten kerran tänne kotipitäjäänsä useampia heränneitä miehiä mukanansa. Täällä kyläiltiin ja oltiin seuroissa eri paikoissa ja tapahtui se ihmeellinen armo, että nuo pitkät ajat epätoivon alla kituneet ihmiset, jotka eivät valtiokirkon papeilta saaneet mitään tunnustusta, saivat nyt niin ihmeellistä ravintoa ja uutta elämää kiusoihinsa ja epätoivoonsa. Ja sittemmisin on ollut mahdotonta minunkaan olla tapaamatta sitä miestä silloinkin, kun hän oli kaukana Savossa.


Juho Malkamäki

*Wilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 26.03.23 - klo:08:37
Kuulkaa, hänessä näkyi niin elävästi, että hän oli saanut Kristuksen kihlat ja voiteen ylhäältä. Missään tapauksessa ei olisi muuten voinut sillä tavalla ja sellaisella hengellä esiintyä. Ja hänelle olikin ylhäältä annettu siksi hyvä säiliö, johonka Jumala sitten vuodatti voimaansa pitkin matkaa, että siitä oli aina antaa sen mukaan, mitä kulloinkin tarvittiin, milloin nuhdetta, milloin lohdutusta.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 27.03.23 - klo:07:32
On ihmeen suuri Jumalan lahja näkyvissä siinä, että Hän antoi tälle papille niin paljon voimaa, että hän jaksoi kulkea niin kauan vastamäkeä kuin hänen täytyi kulkea. Eikä Herra vielä myöhemminkään pitkään aikaan myöntänyt hänelle paljon helpotusta. Mutta vähitellen alkoivat ajat kuitenkin muuttua. Muistan senkin pappeinkokouksen, joka oli Reisjärvellä sen pikkupappilan eräässä huoneessa. Silloin oli jo joitakuita kallellansa sinne päin, sellaisia jotka jo vähän alkoivat likistellä ja tulla joukkoon. Ja sehän oli jo Jumalan suuri lahja! Ja niin on sitten vähitellen yhä lisääntynyt niiden luku ja tullut lisää kannatusta. Tähän asti on Herra nyt sitten auttanut meitä ja auttanut niin tavattoman voimallisella rakkaudella ja hellyydellä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 28.03.23 - klo:08:25
Se, mikä tämän vainajan toiminnassa oli suurinta, se on täällä jo lausuttu, ja se on siinä, että hän oli omassa persoonassansa pieni. Hänellä oli avonainen omatunto. Ja kuulkaa, hän ei ollut terve, vaan sairas. Ei koskaan ihmisen sielu ole terve, jos omatunto valvoo, oli se pappi tai sanankuulija. Mutta jos omatunto nukkuu, niin kiusat loppuvat, ei ole murhetta, ei kipuja, eikä ole sitten myöskään kipujen parantajaa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 01.04.23 - klo:07:28
Kun nyt ajattelee tulevaisuutta, niin eihän mahda suuri Jumala enää koskaan sallia Suomen heränneelle kansalle sitä kauheaa perkeleen kavaluutta, joka veisi sen uudestaan hajalle. Totta, totta Jumala suuresta armostansa pitää omattunnot niin auki, ettei kukaan lähde niin rohkeasti toistansa leimaamaan, niinkuin tehtiin Niilo Kustaan aikana. Jumalan työn menestyminen riippuu niin äärettömän paljon siitä, kuinka kunnioitetaan toisiansa, annetaan arvo toisillensa, rakastetaan toisiansa. Tämähän on erikoinen elämän Herran viimeinen neuvo. Ja meidän tulisi erityisesti muistaa ja pyytää Häntä aukaisemaan meidän omantuntomme, jos rupeaa tekemään mieli olla parempi kuin joku toinen. Silloin pysytään Herran edessä. Eikä niiden haavoitettujen parista voi olla poissa Jeesus Kristus. Hänen tekee mieli tulla niiden joukkoon, jotka puutostensa kanssa taistelevat, ja niillä on ehdottomasti rukouksia Herran eteen, niitä ei tarvitse siihen käskeä - eikä sitä kukaan käskemällä teekään.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 02.04.23 - klo:07:32
Joka tunsi tämän vainajan* sisällistä elämää, se tietää, kuinka hän eli omien vaivojensa ja puutostensa tunnossa. Mutta kuulkaa, ei koskaan ole ollut eikä tule olemaan sellaista, joka ei farisealaisella mielellä toisesta vikoja löytäisi. Tämä mies oli itse sairas ja kipujen alainen mies siinä suuressa sairaalassa, jossa on parannettavina kaikenlaisia sairaita ja halvatuita, mutta jossa Jeesus Kristus on itse ylilääkärinä.

Juho Malkamäki

*Wilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 03.04.23 - klo:06:41
Meitä on muistutettu aina väliin siitä, että herännyt kansa ei lue Raamattua elikkä lukee ainakin kovin vähän. Minä en tohdi sanoa, minkä verran siinä on perää, mutta jos siinä on perää, niin tehdään siitä pikainen parannus! Ei, ei, meissä ei saisi olla tosi syytä siihen muistutukseen, ei, vaikka onkin helppo saada aiheita vikoilemiseen, kun niitä etsii. Mutta jos siihen on tosi syytä ja omatunto todistaa, että liika harvoin on Raamattu tullut minun käteeni, en senkään verran ole sitä käsitellyt, kuin olisi mahdollista ollut, niin kyllä siitä olisi tehtävä parannus.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 04.04.23 - klo:07:15
Lankeemisen vaara voi kyllä aina olla suuri - kunpa sen aina muistaisimme ja huomaisimme, ei silloin hätää olisi - sillä saatana on kavala. Se kulkee alituisesti valheen hengellä ja uhkaa varsinkin niitä, jotka Jumala on saanut sen rintamasta irti, ne ovat suurimmassa vaarassa. Ei se niistä mitään välitä, jotka siellä ovat elävältä - mitä se niistä välittää! - sitä vastoin pitää sillä olla tuhansia liikkeellä yhtä elävää opettajaa vastaan. Ja sellaisessa asemassa ei voi yksikään kestää, niin ettei siinä erehdyksiä tulisi, jollei siinä ole Jumalan erinomaisen suuri voima ja varjelus, varsinkin juuri silloin, kun on menestystä. Ja sitä ylpeyden syntiä meissä on jokaisessa, jos vähänkin tunnemme itseämme. Me emme voi toimittaa paljo mitään, joka on vähänkin oikeaan päin, ilman, ettei siitä ota itsellensäkin jos mitä ansiota. Se on muuttumattomalle ihmiselle aivan olennaista. Mutta se tunkee hengellisesti valvovankin ihmisen olemukseen niinkuin kiila kahden kiven väliin. Ja jollei sitä syntiä saa kannetuksi suuren Jumalan eteen yhtähyvin kuin julkisia, suuriakin syntejä ja pyydetyksi, että Hän antaisi anteeksi minun ylpeyteni, minun farisealaisen henkeni, joka ei ole vielä lähtenyt minusta, vaan on kiinni niinkuin takiainen ja kaikkialla seuraa minua, niin silloin ei olla oikeassa.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 05.04.23 - klo:07:15
No, Jumalalla on sellaisille anteeksiantamus. Ei Hän ollenkaan kiellä sitä, että missä syntien tunnossa ollaan, olivatpa ne laatua mitä hyvänsä, ettei ne siellä annettaisi anteeksi kaikki. - Minä muistan erään hetken täältä pappilan ruokasalista. Siellä luettiin ensin Norborgin postillasta ylpeyden synnistä. Tämä vainaja puhui sen jälkeen ensin muuttumattoman ihmisen tilasta ja sitten muuttuneen, ja voi, voi, kun siinä löytyi paljon asiaa! Tuli sitten lopuksi kysymys, mikä tässä nyt auttaa, kun ei synnistä olekaan vielä päässyt, ja hän ratkaisi sen muutamalla sanalla. Hän sanoi, että kun tuntee oman sisällisen tilansa, niin vaikka on saanut puhutuksi jotakin sellaista, joka ei ole itsestä, vaan Jumalasta, täytyy sittenkin ajatella: "Jos te aavistaisitte, kuinka surkea minäkin olen sisällisesti, niin ette te kehtaisi minua kuunnella."
No, tämähän nyt oli evankeliumia niille, joita vaivasi ylpeyden henki, että niinkö se vain onkin, ettei ole yhtään kohtaa, ei yhtään käskyä, jonka ei pitäisi tulla anteeksiantamuksen alaiseksi.


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 06.04.23 - klo:07:13
Niin äärettömän moni pappi ja maallikko tunnusti tavattoman paljon saaneensa siltä vainajalta. Kukaties minä olen saanut kaikkein eniten sentähden, että niin pitkän ajan olin saanut olla niin lähellä häntä, mutta samalla tuhlannut kaikkein eniten. Kysytään nyt kukin itseltämme, mihin me olemme sen käyttäneet, onko se kuivanut vain meihin itseemme, eikä ole mitään ruvennut vaikuttamaan ulospäin. Sitä varten hän oli meille annettu, että saamamme vaikutuksen olisi pitänyt ruveta näkymään ulospäin. Kun siitä ruvetaan puhumaan, miten on vaikutettu ulospäin, niin monen täytyy sanoa: Minun kauttani ei ole yhtään sielua herännyt. En ole yhtään vaikuttanut ulospäin, oman näköni mukaan ainakaan. Sillä olisi aina velvollisuus vaikuttaa ulospäin, olkoon se pappi tai maallikko, joka on itse paljon Herralta saanut. Ei olisi oikeutta sitä tuhlata ja kuivata vain itseensä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 07.04.23 - klo:08:29
Nykyaikana jo hyväksytään vanhan Malmbergin ja Vilhelmi Malmivaaran toiminta niissä piireissä, joissa tehdään papillista työtä. Mutta kuinka on laita? Täällä on nyt paljon pappeja. Onko heidän ympärillänsä sellaisia henkilöitä, jotka ovat eronneet maailmasta? Onko jokainen näistä saanut käytäntöön ne kirjat siellä, missä ei herännyttä kansaa ole? Jolleivät ne ole niitä esille saaneet, niin on mahdotonta heidän hedelmää odottaa?

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 08.04.23 - klo:09:05
Voi, voi, kun se asia, mistä tänä aamuna puhuttiin, olisi erittäin tärkeä minulle ja teille. Täältä olisi mentävä sanomaan seurakuntaansa: oi, minä raukka olen vielä aivan heräämätön, ja jos siellä tapaamme vaikka yhdenkään samanlaisen, pyytämään yhdessä hänen kanssansa painua heräämättöminä Jumalan eteen, Kyllä siinä joutuu silloin tyhjentymään, joutuu kysymään, että onko minulla tulevaisessa elämässä yhtään, joka voi viitata minuun ja sanoa: "Tuo on minun tänne johtanut."

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 09.04.23 - klo:08:52
Kyllä apostoli Paavalilla oli työtä sielujen pelastamisessa. Hän sanoikin: Minä olen tehnyt enemmän työtä kuin kaikki muut, koko sen ajan apostolijoukko, mutta lisää kohta: En kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on. Näin hän eroitti oman persoonansa pois koko työstä. Ja kas se, joka näin vaikuttaa kuin hän, vaikuttaa Jumalan palvelijana ja tekee työtä. Jumalan armoa se on hänelle. Eikä kukaan voi sellaisia töitä tehdä omasta voimastansa, vaan Jumala niitä suorittaa hänen kauttansa. Ja hän tunnustaa tämän näkyvästi, jos kerran hänen työnsä on oikeasta hengestä. Joka näitä vaikuttaa omalla voimallansa, ei ole enää Pyhästä Hengestä.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 10.04.23 - klo:06:28
Ja sentähden, kuulkaa, ystävät, ei koskaan ole liika nöyrästi pyydetty, että Jumalan Pyhä Henki ottaisi itsekunkin tutkiaksensa ja opettaaksensa. Sillä sen opetuksen alla ollessa mahdollisesti löytää sitten muitakin vaivatuita.

Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: Pena - 11.04.23 - klo:06:46
Olisi se erikoisen hupaista ja tähdellinen asia, kun näin laajalta kokoontuu pappeja yhteen, että olisi aikaa keskinäisiin keskusteluihin sisällisistä asioista ja saataisiin tehdä toisillensa kysymyksiä: "Onko sinulla ystäviä, onko tosi ystäviä vai ei?"
Minä muistan kerran kysytyn eräältä papilta: "Onko sinulla yhtään ystävää?" Hänen oli täytynyt vastata: "Ei ole." Silloin kysyjä oli lausunut: "Sepä on ihmeellinen ruumis, jossa on pää, mutta ei ole jäseniä."


Juho Malkamäki
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 22
Kirjoitti: seppos - 11.04.23 - klo:09:31
jatkuu osassa 23