Aina kun on kiire jumalanpalvelukseen voi ajaa ylinopeutta.
Synnin teon voi mielestäni välttää sillä, että lähtee aikaisemmin liikkeelle.
Ja jos pappi juo ehtoollismaljan tyhjäksi, niin kuin pitää tehdä, niin sen jälkeen voi ajaa autolla kotiin.
Kyllä voi ajaa kotiin, kunhan ei riko Raamatun ajatusta, eli että ei ole juopunut viinistä.
Suomen laki taasen kieltää juopuneena ajon.
Molemmat lait siis tässä tapauksessa puhuvat samaa.
En vielä ole kuunnellut Päivi Räsäsen puhetta, mutta yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että vapaa lehdistö pääsääntöisesti on tämänkaltaisissa asioissa epäluotettava ja antaa väärää tietoa, eli siis valehtelee.
Muistan, kun erään työnantajan palveluksessa kauan sitten olleena loimme erästä suurta ohjelmistotuotetta erääseen paikkaan.
Luin sitten erästä lehtijuttua tekemästämme järjestelmästä. En muista yksityiskohtia, mutta mielestäni lehtijutussa oltiin joiltain osin metsässä.
Ei sellaista olisi pitänyt julkaista.
Eräässä toisessa yhteydessä oli eräänlainen riitatilanne eräiden henkilöiden välillä ja tätä riitatilannetta käsiteltiin ainakin suomalaisessa lehdistössä.
Kerran sitten erään yhteensattuman johdosta minustakin kirjoitettiin tämän asian yhteydessä eräässä suomalaisessa laajalevikkisessä lehdessä.
Minusta oli annettu lausunto, että olen joko USAn sosiaaliviranomainen tai FBI:n agentti. Lehti sitten julkaisi tuon lausunnon.
Tuntui niin hassulta, että säästin kopion tuosta jutusta. Jos joskus sen löydän, ehkä laitan sen netttiin, mikäli ei ole tekijänoikeudellisia esteitä.
Vapaa lehdistö toki monesti puhuu myös totta. Ongelmana on se, että tavallinen lukija ei voi luottaa lehdistöön. Lehdistö ei siis säännöllisesti valehtele.
Mikä olisi sitten ratkaisu tähän ongelmaan? Ongelmana siis on se, että lehdistöön ei voi luottaa.
Tähän ongelmaan ei taida olla mitään toteuttamiskelpoista ratkaisua.
Tämä taitaa olla vain se paras mahdollinen tilanne.
Lehdistön lakkauttaminen tai tiettyjen asioiden käsittelyn kieltäminen johtaa moninkertaisesti huonompaan lopputulokseen, kuin nykyinen tilanne on.
Monesti lehdistön jakamaan disinformaatioon on syynä yksinkertaisesti se, että toimittaja ei viitsi paneutua asiaan ja kirjoittaa muistinvaraisesti ja huolimattomasti juttunsa.
Eräs varsin vähäpätöinen esimerkki tästä on se, kun eräs lehti julkaisi minusta ja eräästä toisesta henkilöstä kuvan ja henkilöiden nimet olivat menneet väärinpäin kuvaan alla. Minä olin siis muuttunut tuoksi toiseksi henkilöksi ja tuo toinen minuksi. En puuttunut asiaan, koska varsinaisen asian kannalta ei ollut merkitystä sillä, että nimet sekoittuivat.
Väitän siis aikaisempien huomioitteni pohjalta, että jälleen lehdistö on jymäyttänyt kansaa ja kansa uskoi.
Moni muukin näyttää valtakunnassamme väittävän tähän asiaan liittyen kaikenlaista, vaikkeivät hekään ole mitä ilmeisimmin kuunnelleet hänen puhettaan.
Kuuntelen kuitenkin tuon Päivi Räsäsen puheen joskus.
