Herättäjäjuhlilla...! Entäs muulloin?

[PekkaV]

   Juhla on juhla, seura seura.

[Riitta-mummi]

 Tässä yksi "syy" otsikkooni: Herättäjäjuhlilla on aina lataus jo juhlille mennessä. Herättäjäjuhlilta nousee asioita aikain takaa mieleen. Herättäjäjuhlat vaikuttavat jännästi aina ensi hetkestä päätösseurojen jälkeiseen penkinkantoon. Tavalliseen seuratilaisuuteen menee usein kuin kauppaan ja kirjastoon, käväisee, hoitaa asiansa ja tulee pois. Monestakaan seurahetkestä ei paljon muista jälkeenpäin, seuratilanne on liiaksi tavallinen.

Ei ole tavallinen jos olet osallinen puhujana, veisuun johtajana, kahvinkeittäjänä, pullanpaistajana. Silloin palvelet, mutta et ole kaupan myyjä.
Pientä juhlan tuntua on seuroissakin.  Myöskin iloiset hymyt, kuulumisten kyselyt, halaukset ja yleinen porina kahvin juonnin aikaan poikkeavat omasta arjestani. Niin että seurat kyllä ovat pieni juhla minulle.

[Pirska]

Meidän seurat ovat enimmäkseen kotiseuroja ja minulle niistä jää yleensä hyviä muistoja. Kun seurat pidetään meillä kotona, olen huomannut, että koko  perhe odottaa niitä innoissaan. Tietysti juhlat ovat taas asia erikseen, koska ne pidetään kesällä ja mittakaava on kaikin puolin suuri. Siellä näkee ystäviä, joita ei välttämättä näe juhlien välissä.

Minusta molempia tarvitaan ja ne täydentävät toisiaan. Jos juhlia pidettäisiin joka kuukausi, niin luultavasti niihin ei sisältyisi enää samanlaista latausta. Voisivat  kyllä loppua talkoolaisetkin.

[Tiitiäinen]

Olen aivan samaa mieltä Pirskan kanssa... Niinhän se on ettei makiaa mahan täydeltä... siksi juhlat tuntuvat juhlilta, kun niitä saa odottaa. Toisaalta pakko on kyllä myöntää, että silloin kun seuroja on harvoin tarjolla ja nekin useiden kymmenien kilometrien päässä, niin silloin niitä kyllä odottaa ja niissä on erityinen tuntu. 

[AKUANKKA313]

Olen ollut seuroissa lapsena ja joskus nuorenakin,
kun aidin sisko ja aidin isa olivat pappeja.
Toisaalta pelkaan ankaraa sisapiirihenkea.
Koko muulla pappi-suvulla on kaikki asiat priima kunnossa
samoin minun siskoilla.
En ole naimisissakaan vaikka olen 9.vuotta parisuhteessa
ja teen keikkatyota.

[Pena]

Sen verran voin pappisukuun kuuluvana kertoa, että meillä on taito kätkeä ovelasti se, ettei kaikki olekaan priima kunnossa. Se näyttää kuuluvan ammatin luonteeseen. Samoja sekundoja ne papitkin ovat, piispoistakin luullakseni useimmat. Papin pojat ovat sananparren mukaan ne pahimmat. Itseänikin kurittomampia olen tavannut.

[sadetta]

 Tässä yksi "syy" otsikkooni: Herättäjäjuhlilla on aina lataus jo juhlille mennessä. Herättäjäjuhlilta nousee asioita aikain takaa mieleen. Herättäjäjuhlat vaikuttavat jännästi aina ensi hetkestä päätösseurojen jälkeiseen penkinkantoon. Tavalliseen seuratilaisuuteen menee usein kuin kauppaan ja kirjastoon, käväisee, hoitaa asiansa ja tulee pois. Monestakaan seurahetkestä ei paljon muista jälkeenpäin, seuratilanne on liiaksi tavallinen.

Totta tuo alku minullekin.

Mutta seuroista. En mene seuroihin ihan samalla otteella kuin kauppaan tai kirjastoon. En siis "vain" hoitaakseni jonkin asian, vaan jotenkin kuulostellen, tunnustellen, odottaen. Seuroihin mennessäni minulla ei ole listaa täytettävistä tarpeistani.

[sadetta]

Ei ole tavallinen jos olet osallinen puhujana, veisuun johtajana, kahvinkeittäjänä, pullanpaistajana. Silloin palvelet, mutta et ole kaupan myyjä.
Pientä juhlan tuntua on seuroissakin.  Myöskin iloiset hymyt, kuulumisten kyselyt, halaukset ja yleinen porina kahvin juonnin aikaan poikkeavat omasta arjestani. Niin että seurat kyllä ovat pieni juhla minulle.

Terveisiä sinulle täkäläinen Seuratupa-ihminen, kun taannoin tuvalta pois lähtiessäni tulit odottamatta ovella kysymään, että "Mitä sinulle kuuluu?" Se oli mukavaa  

[mami]

Arkiseurojen ja herättäjäjuhlien väliin sijoittuvat vielä Talviveisuut, Meriveisuut, Purjelaiva, Aholansaaren tapahtumat, Herättäjän kirkkopyhät... Itsekin kyllä aika laiskasti osallistun mihinkään muuhun kuin kilometrin päässä kotoa järjestettäviin tavallisiin seuroihin. Ehkä maaliskuussa Raumalle. Onko muita tulijoita? Toisaalta ei ole tarkoitus jättää sitä oman seurakunnan jumalanpalveluselämää vaan nimenomaan olla edustamassa siellä maltillista, maanläheistä körttiläisyyttä.

[Riitta-mummi]

Tykkäsin niin Kuopion Talviveisuista, että olen kovasti lähdössä Raumalle. Matti ei ole vielä vastannut kosintaani, mutta jahka tässä räknätään...
Raumalla olemme usein käyneet, mutta emme Rauman kirkossa, joten kiva olisi päästä.

[Pena]

Arkiseurojen ja herättäjäjuhlien väliin sijoittuvat vielä Talviveisuut, Meriveisuut, Purjelaiva, Aholansaaren tapahtumat, Herättäjän kirkkopyhät...

... Humppilan ja Jokioisten kappeeraiteisen höyryjunaseurat!