Tiede ja uskonto

[Salis]

1. Mooseksen kirjan mukaan on aka ilmeistä, että Raamattu väittää, että ihmiskunta on aika lähellä 6000 vuotta
vanhaa. Maailmankaikkeuden luonnissa on monia ongelmia, jotka myös tiedemiehet myöntävät, tyhjästä materian
syntyminen on mahdotonta nykytietämyksen mukaan, myös mielestäni lokaalikin järjestyksen kasvu tässä
mittakaavassa kuin mitä maapallolla on tapahtunut on aivan mahdotonta näin mitättömien oletettujen vuosimiljardien
aikajaksolla. Jos olisin rehellinen tiedemies, toteaisin, että emme tiedä, miten maailmankaikkeus on syntynyt tai muuttanut olomuotoaan, emmekä myöskään käsitä, miksi näin suunnaton määrä järjestystä ja informaatiota on maapallolla.

Kysymys on pitkälti siitä, kuinka pitkä on Jumalan päivä.
Ja eikös ne geenitki siirrä informaatiota.

[Leena]

Kysymys on pitkälti siitä, kuinka pitkä on Jumalan päivä.

Ja siitä onko iankaikkisuudessa aikaa...

[mies valaan vatsasta]

Joku uskonnonfilosofi taisi taannoin Kotimaassa todeta, että kristinuskon olisi aika päivittää suhdettaan tieteeteeseen. Hänen mielestään on kestämätön tilanne, että tieteellinne tieto ja uskonnollinen tieto rajataan nykyisen kaltaisesti hyvin jyrkästi erilleen toisistaan.
Ilmeisesti hän viittasi samaan, mitä juhani tarkoittaa kirjoittaessaan:

mm. teologia ja mm. biologia vastaavat aivan samaan kysymykseen... mitä tämä on?(luonnontieteilijälle) ja miksi tämä on?(mm. teologiaa harrastavalle)... fundamentalistiset eivät vastaa mihinkään kysymykseen...

Tai sitten ei.
Harmi, että kyseistä juttua ei tuntunut verkosta löytyvän. Joka tapauksessa mies oli tutkinut uskonnonfilosofiaa muistaakseni brittiläisessä yliopistossa. Ilmeisesti monessa maassa tämä kysymys on noussut jo laajempaankin keskusteluun.

Ja siitä onko iankaikkisuudessa aikaa...

Eikös jo Augustinus pohtinut tätä?
Hänen perusoletuksensa oli, että kun Jumala on luonut maailman, hän on luonut myös ajan. Näin siis Jumala on ei-ajallinen olento, joka on ajan ulkopuolella.
Nykyfysiikka puhuu ajasta ulottuvuutena. Jos ajattelee maailmaa kuutiona, niin siihen laitetaan päälle vielä se neljäs ulottuvuus (hyperkuutio). Jumala siis pystyy teorian mukaan tarkastelemaan kaikkia ulottuvuuksia tasavertaisesti, kun ihminen taas liikkuu tietoisesti vain kolmessa suunnassa.
Ajassa hän pystyy havainnoimaan vain yhden kohdan kerrallaan. Tätä havainnointi hetkeä Augustinus kuvaa termillä "nykyisyyden nykyisyys". Jokainen ajanhetki kuitenkin on samalla lailla olemassa: havainnoitsijalle (ihminen) on kuitenkin relevantti puhua menneisyydestä (menneen nykyisyys) ja tulevaisuudesta (tulevan nykyisyys), sillä hän kokee vain sen yhden hetken. Jumala taas omnipotenttina havainnoitsijana havaitsee kaikki hetket tasa-arvoisina.

Teorian kulma kivenä on siis olettamus, että aikaa ei ole ajallisen ulottuvuuden ulkopuolella. On siis irrelevanttia puhua "ajan alusta" siinä mielessä, että se alkaisi jollain hetkellä. Ei siis ole mitään ennen ajan alkua. Ikuisuus on siis ajattomuutta.
Näin olen ymmärtänyt siitä vähästä, mitä olen Augustinuksen ajettelusta lukenut.

Nykyisen fysiikan teoria siis päätyy hiukan samaan: Aika ulottuvuutena ei ole mielekäs ajatus ennen alkuräjähdystä (Big Bang), koska vasta siinä maailmassa alkoi olla ulottuvuuksia: ei siis ole aikaa ennen alkuräjähdystä.

(Mielenkiintoinen huomio muuten on myös se, että sekä Augustinus että suhteellisuusteorian isä Albert Einstein puhuvat ajan suhteellisuudesta, joka rippuu havainnoitsijasta.)

Jos olisin rehellinen tiedemies, toteaisin, että emme tiedä, miten maailmankaikkeus on syntynyt tai muuttanut
olomuotoaan, emmekä myöskään käsitä, miksi näin suunnaton määrä järjestystä ja informaatiota on maapallolla.
[...]Minulla on rohkea väite: sen mukaan
älykkään informaation synnyttäjän syntyminene evoluution avulla on täysi mahdottomuus, ellei vuosia olisi reilusti
enemmän, eli luokkaa 10 potenssiin 1000. Näin taas ei ole.

No, sen verran olen fysiikkaan ja erityisesti maailman syntyä koskevaan tutkimukseen perehtynyt, että se on perusteltu varsin pätevästi. Tosin isoja aukkoja on, mutta niiden varjoksi on luotu mm. teoriat "inflaatiosta" (muutamia sekuntin murto-osia alkuräjähdyksen jälkeen) ja "pimeästä materiasta" ja "pimeästä energiasta" sekä useiden ulottuvuuksien teorioita. Laskennat pitävät noiden kaikkien pitävän paikkaansa, tosin havaintomateriaalia ei ainakaan toistaiseksi ole.

Eihän kukaan tiedäkään, miten maailmankaikkeus on syntynyt. Ei sitä ilmeisesti ollut sen paremmin kukaan Mooseksen kirjan kirjoittajistakaan katselemassa?

[llwyd]

Itse kannatan myös sitä perinteistä käsitystä, etteivät tiede ja uskonto juuri merkityksellisesti kohtaa. En oikein näe mitään luonnontieteen todistusta kovin olennaisena asiana ihmisen suhteelle uskontoon. Toki on noloa, kun fundamentalistit yrittävät kilpailla tieteen kanssa materiaalisen maailman havaitsemisessa ja selittämisessä - siinä ei voi muuta kuin jäädä rumasti tappiolle. Omalle uskolleni (ja sen puutteelle) ei evoluutiolla tai modernilla fysiikalla ole mitään olennaista merkitystä, ja omituisen horjuvana luottamuksenahan voi pitää niitä käsityksiä, jotka huojuvat sen mukaan mitä tiedemiehet maailmasta löytävät.