Usein aiheen "Pyhä" pohtiminen johtaa kyselyihin, ketkä ovat pyhiä ja ketkä eivät. Toinen näkökulma voisi syntyä siitä kun pohdimme, mitä Jumala on tarkoittanut pyhittämisellä ja millä perusteella tämän tilan voi saada, korostan sanaa SAADA, -ei siis hankkia!
Lutherin näkökulma asiaan oli, että Kristus on pyhittäjä joka tekee pyhäksi morsiamensa eli seurakunnan. Lausummehan uskontunnustuksessakin: "minä uskon... yhden pyhän seurakunnan... pyhäin yhteyden..." jne.
Pyhänä oleminen ei siis lähtökohtaisesti ole ylpeyttä tai väärää henkeä, jos pyhyys tunnustetaan Kristuksen pyhyydeksi, joak on päällemme puettuna kasteessa. Hankittu pyhyys taas on omaa pyhyyttä, joka ei ole oikeaa pyhyyttä. Ihminen ei siis tule pyhäksi elämällä mahdollisimman pyhää elämää, eikä edes uskomalla, vaan ainoa pyhitys, ainoa puhtaus ja syntisen ainoa uskallus on Kristuksen hankkima vanhurskaus, päällemme puettuna. Vaatteet pitää saada Oikealta Räätäliltä.
Koska Kristus on meidän vanhurskautemme (ei siis omat tekomme ja ponnistelumme), niin Lutherin mukaan emme saa epäillä olevamme pyhitettyjä. Jos me turvaamme evankeliumiin ja olemme kastettuja, niin meidän on myönnettävä olevamme myös pyhiä, Kristuksessa. Pyhyys ei ole omaamme tai omista pyrinnöistämme palkaksi annettua.
Luther ja luterilaisuus on voimakkaan uskonhenkistä ja vahvaa. Ihmistä suorastaan vaaditaan myöntämään olevansa pyhä jos hän kerran tunnustaa että pyhyys on Kristuksen!
Mitä siitä seuraa että olemme kristuksessa pyhät? Minusta siitä seuraa ensinnäkin se, että kukaan ei ole toista pyhempi vaan kaikilla on sama armo ja osallisuus. Niin julistaja ei ole yksin vaeltavaa uskojaa pyhempi, eikä syntiensä kanssa kipuileva ole vähemmän pyhä kuin itse suurin uskonsankari. Kaikkihan saavat saman palkan vaikka päivätyö on eri suuruinen.
Tässä on kaksi ääripäätä:
1. Ne , jotka pyrkivät lisäämään pyhyyttään olemalla entistä pyhempi, rukoilemalla enemmän, antamalla enemmän, olemalla parempi lähimmäinen;- ovat omaa pyhyyttään pystyttäviä fariseuksia ja osittavat etteivät ymmärrä mitä oikea pyhyys on.
2. Ne, jotka uskovat Kristukseen mutta eivät myönnä olevansa pyhiä Kristuksessa, pystyttävät myös omaa vanhurskauttaan sillä he mittaavat pyhyyden puuttumistaan omilla teoillaan samoin kuin ne, jotka luulevat teoillaan jotain ansaitsevansa.
Toinen luulee tekojensa aiheuttavan suuremman pyhyyden ja toinen luulee tekojensa aiheuttavan pyhyyden puuttumisen eli vastaavasti kuvittelee paremmilla teoilla voitavan kutsua pyhemmäksi. Sama logiikka.
Kastetun kristityn tulisi nöyrtyä tunnustamaan olevansa pyhä. Omasta mahdottomuudesta sopii puhua ja tehdä selvä ero tässä asiassa ns. "uskonsankarien" kanssa jotka kyselevät toisilta: "oletko uskossa?" "oletko uudestisyntynyt?"
Mitä se kenellekään kuuluu? Minusta osoittaa suurta ylpeyttä tivata tällaisia toisilta. Eikö se ole Jumalan ja ihmisen välinen asia? Kyllä JUmala tietää kuka on pyhä ja uskoo, meidän ei siitä tarvitse ottaa selkoa. Miten ottaisimmekaan?
Parempi olisi toimia kuten jp:ssa toimitaan eli kaikille kuuloetäisyydellä oleville julistetaan erottelematta sama asia: "Tulkaa, sillä kaikki on jo valmista!"
Aihe: Eivät kaikki kuolleet ole pyhiä (Luettu 3249 kertaa)