Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: santtu-62 - 28.10.09 - klo:21:27
-
Aikamme vitsaus
Onko tällä hetkellä mitään vitsausta?
Moni on nostanut syrjäytymisen aikamme vitsaukseksi.
Mitä syrjäytyminen sitten pitää sisällään?
Taitaa olla niin että se luettelo on ääretön: pitkäaikaistyöttömyys, mielenterveysongelmat, vammautuneisuus, päihteiden käyttö, työsuhteen tai parisuhteen päättyminen … ja ehkä merkittävin tämän hetkinen asia syrjäytymisessä koskee ikäihmisiä.
Vaikka, minulla on itsekäs sydän. Toivoisin että omille vanhemmilleni pystyisin antamaan elämästäni aikaa.
Tällä hetkellä se on kyllä aika pinnallista. :-\
http://komentaja.blogit.kauppalehti.fi/2008/09/05/syrjaytyminen-aikamme-vitsaus/
-
Tuon kaiken takana on ymmärtääkseni yhteisöllisyyden muuttuminen yksityisyydeksi. Niin onnistuminen kuin onnettomuuskin koetaan ihmisen omaksi asiaksi, jota muiden ei tarvitse tai edes pidä ottaa huomioon. Tähän liittyen lähimmäinen voidaan kokea jopa kilpailijaksi tai vastustajaksikin.
Minusta privatisoituminen on aikamme vitsaus.
-
Penan kanssa olen täsmälleen samaa mieltä.
-
Kieltämättä aikamoinen vitsaus, ja käsittääkseni yllättävän ajankohtainen myös lasten ja nuorten keskuudessa. Syrjäytyminen alkaa jo koulusta, kun muiden hyväksyntä on kiven alla...
-
Mielestäni privatisoituminen on parempi vaihtoehto kuin kollektivisoituminen. Sen verran vanhaksi olen päässyt, että muistan kuinka ahdistavan yksiarvoista oli vielä 60-luvun alussa. Ja kun siitä päästiin, ei saanut puhua kuin yhdellä tavalla ulkopolitiikasta 26 vuoteen. Kollektiivinen ajattelu ja nöyristely on juurtunut syvästi suomalaisiin. Oman mielipiteen ilmaisua pelätään. Ollaan samaan mieltä vaikka hammasta purren ja nyrkit taskussa. Jälkikäteen viisastellaan, että tulipa huono päätös. Perässä juokseminen ja nöyristely kertoo, etteivät suomalaiset osaa vieläkään olla omia itseänsä.
-
Minusta tuntuu, että Salis ja Pena puhuvat nyt vähän eri asiasta. Saliksella taisi mennä politikoinnin puolelle.
-
:102: Mistä ne taas puhuu? Kirjoittaa siis.
Yhteisöllisyydessä on paljon hyvää, mutta itselleni se ei sovi persoonani vuoksi.
Työyhteisö, armeja tai muu porukassa olo aina pikkaisen vaikeaa, vaikkakin aina jossain porukassa ollut mukana.
Nyt kun on paljon joutunut matkustelemaan ja nähnnyt eri porukoita erilaisissa tilanteissa, niin yhä enempi tykkään toisaalta yhteisöllisyydestä, vaikkakin monesti tyhmyys tiivistyy porukassa.
Sosiaalisesti kuitenkin kohtaa toisia ja saa vuorovaikutteita ja se on rikasta.
Siksi kait täälläkin tulee kirjoiteltua, vaikkakin nyt oli paussi kun hotellissa ei ollut nettiä.
Sellaisia ihmisiä on jotka aina tarvitsee jengin ympärilleen ja samalla tavalla ajattelevia ihmisiä.
Se on toisaalta tosi kiva. Kun yhdessä ratkotaan asioita ja ollaan yhdessä.
Venäjän kolhoosit ja Israelin kibbuzit on toisaalta ihan kivoja paikkoja joissa hommat toimii, vaikkakin Kibbutseissa taitaa olla johtajia. Kolhooseissa oli enempi kaikki yhdessä ratkomassa asioita.
Nuoremmat lukijat, jos sellaisia tänne eksyy ei tiedä mikä kolhoosi oli, niin se oli sellainen maatalous yhteisö, jossa oli kaikki tasan ja päätökset tehtiin kaikesta aina yhdessä.
Rakkahassa Tanskassa jossa asuin joskus muinoin oli paljon enemmän kaupunkijuhlia ja muita yhteisiä tapahtumia.
Oli melkein joku viikonloppu joku kylän tai korttelin yhteinen juhla ja aina jotain yhteistä tapahtumaa.
Muutenkin kaikki oli maanläheisempää virkamiesten ja muiden kanssa.
Suomessa ollaan enempi privaatteja ja se on toisaalta aika kymlää, mutta toisaalta ihan ok kait tääkin.
Tanskassa jos menee kapakkaan siellä ei olla yksin, vaan on kuin irkkububissa kaikki laulaa ja melskaa yhdessä.
Täällä tuijotetaan yksin oluttuopin pohjaa. Siis näin olen kuullut isoilta pojilta.
Tiedä sitten mikä on hyvää yhteisöllisyys tai yksilöllisyys, mutta kumpiakin tavitaan ja erimaissa on erilaista. :icon_cool:
Joku saarnamies sanoi, että Afrikassa ihmiset seurakunissa menee istumaan eteen ja vierekkäin, Suomessa istutaan mieluiten takana ja erillään muista. :017: :002:
-
Tänään uutisissa kerrottiin, että kymmenessä vuodessa on masennuksen vuoksi eläköityminen tuplaantunut. Onko masennus tai ahdistus katsottava vitsauksiksi vaiko sairauksiksi. Sama koskee alkoholismia. Miksi nämä lisääntyvät tällaista vauhtia? Koskenevat yhtälailla privaatteja kuin globaalejakin, köyhiä kuin rikkaitakin.
Ilmastomuutos, ympäristökatastrofit,suuri ekologinen jalanjälki. Kymmenen vuotta sitten näistä ei puhuttu yleisesti. Tietoko lisää tuskaa?
Henkilökohtainen vitsaukseni on koneellistuminen. Kelkasta putoaminen harmittaa. Toisten avun varassa oleminen nolottaa.
-
Politiikan oikealla laidalla ollaan yksilöitä, vasemmalla pyritään päämääriin enempi joukolla. Siksi privatisoituminen ei rassaa yksityisyrittäjiä niin välittömästi kuin "sosiaalipummeja"(anteeksi entiset ja nykyiset taistolaiset ja kulttuuriväki, piirtäjät ja pipertäjät). Kykypuolueen noste on linjassa privatisoitumisen kanssa. Se vaikuttaa selviöltä.
Eikä tässä liene muusta kyse. On vain pidettävä yhteiskuntarauha. Se on yksi reunaehto riittävälle tyytyväisyydelle ja kapinahengen riistäytymisen välttämiselle.
Miten tähän on sitten tultu?
Nykytilanteen historian aaltoliikkeen avaaminen vie ajatukseni tietotekniikan vallankumoukseen ja sen kanssa osittain linkittyvään länsimaiden kehitysvaiheen kumuloitumiseen, mihin myös saastuminen liittyy. Seuraava avaintermi on "viidakon laki". Pelastukoon ken voi. Kyvykkäät polkevat heikot alleen.
Anteeksi! Olen luonteeltani optimisti. Mutta ehkä flunssassani on selitys. Juuri nyt en näe ulospääsyä.
Historia on voittajien. Me heikot emme ole kertomassa tuhostamme. Kuolleet eivät puhu.
Rehellinen analyysi, rehellisyys on ainoa mahdollinen tie pelastukseen.
-
Tänään uutisissa kerrottiin, että kymmenessä vuodessa on masennuksen vuoksi eläköityminen tuplaantunut. Onko masennus tai ahdistus katsottava vitsauksiksi vaiko sairauksiksi. Sama koskee alkoholismia. Miksi nämä lisääntyvät tällaista vauhtia? Koskenevat yhtälailla privaatteja kuin globaalejakin, köyhiä kuin rikkaitakin.
Ilmastomuutos, ympäristökatastrofit,suuri ekologinen jalanjälki. Kymmenen vuotta sitten näistä ei puhuttu yleisesti. Tietoko lisää tuskaa?
Henkilökohtainen vitsaukseni on koneellistuminen. Kelkasta putoaminen harmittaa. Toisten avun varassa oleminen nolottaa.
En ole lainkaan varma siitä, että depressio sinänsä on lisääntynyt niin paljon kuin tilastot näyttävät. Se diagnostisoidaan herkemmin kuin ennen. Muutos taisi tapahtua joskus 80-90-lukujen taitteessa. Ja 150 vuotta sitten esiintyi varmasti depressiota, mutta sitä ei hahmotettu sairaudeksi. Määristä meillä ei tietenkään ole mitään tietoja. Vanhat virret, kansanrunous, psalmit ym. kyllä kertovat depression kokeneelle, että kohtalotovereita on ollut kaikkina aikoina. Olen kyseisen vaivan aikoinaan kokenut kohtalaisen perusteellisesti ja tiedän, että vanhan hengellisen kirjallisuuden kuvaukset perkeleen tulinuolista ym. kuvaavat tilaa paljon paremmin kuin virallisten erotusdiagnoosiohjeiden viileät oireluokitukset.
Kelkasta putoamista taas ei voi estää. Minäkin olen osittain pudonnut, vaikka olen repinyt leivän kuluttajaelektroniikan ja tietotekniikan osaamisesta kymmenet vuodet (ja revin edelleen). Eikä pahemmin edes harmita...
Mt
-
Nykyään lääkärit kirjoittavat toisinaan väärin perustein masennuslääkettä. Tiedän ihan lähipiiristäni ainakin kolme ihmistä, joille lääkäri on määrännyt masennuslääkettä väärin perustein. Ensimmäinen tarvitsi sairaslomaa, koska hän ei jaksanut fyysisesti tehdä kahden ihmisen työpanosta (työkaveri jatkuvasti poissa töistä). Toinen oli dementoitunut vanhus, joka lääkittiin ensin sängyn pohjaan ja sitten kun hän ei viihtynyt siellä, hänet lääkittiin iloiseksi. Kolmas oli liikuntakyvytön vuodepotilas, jonka ei annettu kuulla radiosta hengellisiä ohjelmia, lähinnä aamu- ja iltahartauksia sekä jumalanpalveluksia. Nehän olisivat häirinneet muita ihmisiä, joten töpseli irti radiosta, niin eipä häiritä. Niinpä tämä potilas muuttui positiivisesta negatiiviseksi ja lääkäri kirjoitti mielialalääkettä. Hyi ja hyi, nyt tekisi mieli huutaa, mutta pitää mustata!
-
Politiikan oikealla laidalla ollaan yksilöitä, vasemmalla pyritään päämääriin enempi joukolla. Siksi privatisoituminen ei rassaa yksityisyrittäjiä niin välittömästi kuin "sosiaalipummeja"(anteeksi entiset ja nykyiset taistolaiset ja kulttuuriväki, piirtäjät ja pipertäjät). Kykypuolueen noste on linjassa privatisoitumisen kanssa. Se vaikuttaa selviöltä.
Eikä tässä liene muusta kyse. On vain pidettävä yhteiskuntarauha. Se on yksi reunaehto riittävälle tyytyväisyydelle ja kapinahengen riistäytymisen välttämiselle.
Miten tähän on sitten tultu?
Nykytilanteen historian aaltoliikkeen avaaminen vie ajatukseni tietotekniikan vallankumoukseen ja sen kanssa osittain linkittyvään länsimaiden kehitysvaiheen kumuloitumiseen, mihin myös saastuminen liittyy. Seuraava avaintermi on "viidakon laki". Pelastukoon ken voi. Kyvykkäät polkevat heikot alleen.
Anteeksi! Olen luonteeltani optimisti. Mutta ehkä flunssassani on selitys. Juuri nyt en näe ulospääsyä.
Historia on voittajien. Me heikot emme ole kertomassa tuhostamme. Kuolleet eivät puhu.
Rehellinen analyysi, rehellisyys on ainoa mahdollinen tie pelastukseen.
Vai että kulttuuriväki on sosiaalipummeja. Nyt jos satman olisi tässä vieressä, niin Pirska vetäisi turpiin.:021:
-
Porvarien juonia.
-
Minusta tuntuu, että Salis ja Pena puhuvat nyt vähän eri asiasta. Saliksella taisi mennä politikoinnin puolelle.
salis toki tietaa itse paremmin mita tarkoitti mutta mielestani kommenttinsa ei ollut pelkastaan politiikkaan sopiva, vaan myos moneen srk-touhuun. mutta puolensa ja puolensa, liiallinen yksilollistyminen tappaa helposti yhteisollisyyden kun mikaan ei ole tarpeeksi sopiva, jotta pystyisi/"kannattaisi" sitoutua.
(sorry ettei umlaut-kirjaimia kun jenkkiversio kokeilussa)
-
Tuon kaiken takana on ymmärtääkseni yhteisöllisyyden muuttuminen yksityisyydeksi. Niin onnistuminen kuin onnettomuuskin koetaan ihmisen omaksi asiaksi, jota muiden ei tarvitse tai edes pidä ottaa huomioon. Tähän liittyen lähimmäinen voidaan kokea jopa kilpailijaksi tai vastustajaksikin.
Minusta privatisoituminen on aikamme vitsaus.
Mielestäni privatisoituminen on parempi vaihtoehto kuin kollektivisoituminen. Sen verran vanhaksi olen päässyt, että muistan kuinka ahdistavan yksiarvoista oli vielä 60-luvun alussa. Ja kun siitä päästiin, ei saanut puhua kuin yhdellä tavalla ulkopolitiikasta 26 vuoteen. Kollektiivinen ajattelu ja nöyristely on juurtunut syvästi suomalaisiin. Oman mielipiteen ilmaisua pelätään. Ollaan samaan mieltä vaikka hammasta purren ja nyrkit taskussa. Jälkikäteen viisastellaan, että tulipa huono päätös. Perässä juokseminen ja nöyristely kertoo, etteivät suomalaiset osaa vieläkään olla omia itseänsä.
Privatisoituminen
Privatisoituminen tarkoittaa uskonnon siirtymistä julkiselta yksityiselle elämänalueelle
(Niemelä 2006: 21). Harri Heinon (1988: 62) mukaan ihmiset ovat alkaneet käsittää
uskonnon pikemminkin henkilökohtaiseksi vakaumukseksi kuin yhteisön asiaksi. Näin ollen
uskonnon privatisoituminen on osa laajaa kulttuurin muutosta. Tähän muutokseen kuuluu
Heinon mukaan yksilöllisyyden ja sitoutumattomuuden korostaminen sekä vapaus
auktoriteettien vallasta.
Casanovan (1994: 215) mukaan “uskonnon ei välttämättä tarvitse privatisoitua ja siirtyä yhä
enemmän vain yksityiselle elämänalueelle”. Modernissa yhteiskunnassa uskonto voi “astua
julkiseen elämään ja uudella tavalla osaksi yhteiskuntaa”.
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/3895/kirkkoon.pdf?sequence=1
Politiikkaa ? :eusa_eh:
-
Minusta tuntuu, että Salis ja Pena puhuvat nyt vähän eri asiasta. Saliksella taisi mennä politikoinnin puolelle.
Ei yhtään mennyt politiikan puolelle. Nöyristely on kovin yleistä kansalaisyhteiskunnassa, kun ei uskalleta sanoa omaa mielipidettä. Sitten on pieni osa ihmisiä, jotka ovat ainoastaan vastarinnan kiiskejä olipa kysymys mistä tahansa.
-
Politiikan oikealla laidalla ollaan yksilöitä, vasemmalla pyritään päämääriin enempi joukolla. Siksi privatisoituminen ei rassaa yksityisyrittäjiä niin välittömästi kuin "sosiaalipummeja"(anteeksi entiset ja nykyiset taistolaiset ja kulttuuriväki, piirtäjät ja pipertäjät). Kykypuolueen noste on linjassa privatisoitumisen kanssa. Se vaikuttaa selviöltä.
Eikä tässä liene muusta kyse. On vain pidettävä yhteiskuntarauha. Se on yksi reunaehto riittävälle tyytyväisyydelle ja kapinahengen riistäytymisen välttämiselle.
Miten tähän on sitten tultu?
Nykytilanteen historian aaltoliikkeen avaaminen vie ajatukseni tietotekniikan vallankumoukseen ja sen kanssa osittain linkittyvään länsimaiden kehitysvaiheen kumuloitumiseen, mihin myös saastuminen liittyy. Seuraava avaintermi on "viidakon laki". Pelastukoon ken voi. Kyvykkäät polkevat heikot alleen.
Sinussa elää pieni Marx, joka teki vastaavaa profeetan työtä jo kauan sitten. Jos ihan oikeasti asioista puhutaan, on privatisoituminen jo taakse jäänyttä kehitystä. Nyt tapellaan ilmastonmuutosta vastaan, suojellaan luontoa ja etsitää keinoja rahoittaa rahoittaa ikäihmisten palveluja ja eläkkeitä. Seuraavan 25-30 vuoden aikana valtio, kunnat ja kotitaloudet ovat kovimman haasteen edessä sitten viime sodan. Tämä haaste voitetaan vain yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä korostamalla.
-
Yhtenäisyyden, kokonaisuuden ja yhteisyyden tavoite ja tosiasia on kaikkien tavoite.
Siksi huolehtikaamme kunnosta.
Kokoomus on kotini, jossa vanhempani ja isovanhempani asuvat ja asuivat. Minä olen matkalla sinne. Voi olla, että haavani eivät salli perillepääsyä.
Ihminen on kotona matkansa päässä.
Täysi paneutuminen takaa tuloksen. Vajaa puolitehoinen toiminta pakottaa turvautumaan naapuriapuun.
Raakaan työhön on tyydyttävä luottamaan siitäkin huolimatta, että "Arbeit macht frei".
Kokonaisuuden ymmärtäminen, so. tilannetaju, on paneutumisen edellytys.
Aika on ajatella, aika toimia.
-
Onko privatisoituminen taakse jäänyttä kehitystä? Onko vahinko päässyt jo peruuttamattomasti tapahtumaan? Voimmeko ilmastonmuutokselle mitään pilalle privatisoituneina? Tässäpä vitsausta kerrakseen!
-
Onko privatisoituminen taakse jäänyttä kehitystä? Onko vahinko päässyt jo peruuttamattomasti tapahtumaan? Voimmeko ilmastonmuutokselle mitään pilalle privatisoituneina? Tässäpä vitsausta kerrakseen!
Kaikki toistaiseksi esitetyt ratkaisut ilmastonmuutoksen hillitsemiksi ja luonnon suojelemiseksi korostavat yhteisöllisyyttä, jopa yli ihmisten. Nyt huudetaan takaisin talkoohenkeä sekä vastuuntuntoa eikä pelkästään läheisistä ja kansalaisista, mutta myös omasta elämäntavasta.