Kauhajoen tapahtumien jälkeen kävin kirkossa yhdistetyssä suruhartaudessa ja sen jälkeisessä keskusteluillassa, jossa mm. puhuttiin syistä tähän kamalaan tapukseen. Pari keskustelun kommenttia alkoi oikeasti pänniä, kun niissä selitettiin, että tapahtumat johtuivat siitä, että nykynuoriso elää "arvotyhjiössä" maallistumisen takia. Mitä kyseinen, hyvinkin populistiselta kuulostava fraasi oikein tarkoittaa käytännössä? Eiköhän sekä ateistit että uskovaiset tiedä ihan hyvin, että tappaminen on väärin. C.S. Lewis (mm. Narnian kirjoittaja) kuvaa kokoelmassaan " Entisen ateistin esseitä" sitä, että jokaisella on pääsään yleinen moraalilaki eli tietoisuus siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärin riippumatta ihmisen uskonnosta.
Eiköhän tämän(kin) tapahtuman syy ollut osittain ihan siinä, että mieleltään järkkynyt henkilö ei saanut ajoissa apua eikä siinä, etteikö hän rukoillut/lukenut raamattua tarpeeksi, vai mitä ajattelette?
Yleensä ihmiset syyttävät yhteiskuntaa, kun se ei ole tehnyt mitään nuorten hyväksi ja sitten puhutaan nuorten demonisoitumisesta. Kun syytetään yhteiskuntaa, kohdistuu syyttävä katse kaikkiin suomalaisiin.
Perimmältään kysymys on siitä, minkälaisiksi vanhemmat lapsensa kasvattavat, vaikka ne pelaavatkin kauheita pelejä internetissä. Jos nuori aikuinen eri erota, mikä on internetin peli/leikkimaailmaa ja mikä on oikeaa maailmaa, voi siitä syyttää vanhempia.
Vanhempien kasvatusvastuu pitää tuoda tämänkin tapauksen osalta esille. Me ulkopuoliset ihmettelemme, miksi hyvän/tavallisen perheen nuori tekee tällaista. Monet asiat näyttävät hyviltä tai tavallisilta ulkoapäin katsottuna. Perheen sisäinen helvetti on sitten toinen asia, josta ulkopuolisilla ei ole tietoakaan.
Kun nuori luuseri on päättänyt vihata ihmisiä ja ihmiskuntaa, hän saa luvan aseen hankkimiseen ja käyttöön poliisilta, koska poliisille päin nuori näyttäytyy asiallisena, kohteliaana, maanläheisenä ja järkevänä henkilönä. Kysymys on siis kylmästä ja suunnitelmallisesta toiminnasta.
Ja nyt syytetään poliisia siitä, että salli nuoren miehen käyttää edelleen asetta. Siksi onkin tärkeätä, että käsiaseiden lupakäytäntöä uudistetaan siten, että poliisi saa tieto myös terveydenhuollossa, minkälainen hakijan tosiasiallinen henkinen tila on.
Mutta emme voi siirtää vastuuta poliisille. Se on jäänyt kertomatta suurelle yleisölle, että poliisi hylkää valtavan määrän aselupahakemuksia. Omalla kotipaikkakunnalla kysymys on sadoista hylkäyksistä tai voimassa olevien lupien peruuttamisista ja aseiden takavarikoinneista ja deaktivoinneista. Mutta poliisikin voi erehtyä ja näin kävin Kauhajoen tapauksen osalta. Poliisia ei pitäisi nyt syyttää vaan hänelle pitäisi antaa anteeksi. Hänen päälleen on nyt pantu hirvittävä taakka 10 nuoren kuolemasta.
Mitä Saaren vanhemmat ajattelevat juuri nyt? Olisiko pitänyt vetää johtopäätöksiä, kun pojan huoneen seinällä oli aseiden ja hakaristin kuvia. Olisiko pitänyt vetää johtopäätöksiä, kun selvisi, että poika on hankkinut aseen. Yhtä hyvin voidaan kysyä huolettomilta koulutovereilta. Olisiko asioihin pitänyt puuttua, kun eräs tyttökin tiesi Saaren niin kovaksi rasistiksi, että piti virolaisiakin alempana rotuna?
On paljon puhuttu yhteisöllisyydestä ja asioihin puuttumisesta, mutta kuka uskaltaa Helsingin kadulla keskeyttää tappelun tai pahanteon? Kuka uskaltaa ottaa vastuun niissäkin tapauksissa, että oma fyysinen koskemattomuus on uhattuna? Kysymys ei viime kädessä ole yhteisöllisyydestä vaan yhteisestä ja yksilöllisestä vastuusta.
Meillä Suomessa harrastetaan harvinaisen paljon talkootyötä. Nyt olisi mahdollisuus talkootyöhön eli mahdollisuus parempaan vanhuteen ja yhteiseen vastuun ottoon.
