Rehellisyys

[karjalaisenkyösti]

Hersyäisiköhän tästä aiheesta jonkinmoista keskustelua kautta kädenvääntöä.
Mitä on rehellisyys, kuinka se ilmenee tai pitäisi ilmetä normaaliarjessa, mitkä tekijät vievät ihmistä poispäin rehellisyyden hyveestä yms. jne...?

Yläasteajoiltani muistan seuraavan skitsofreenisen kokemuksen liityen rehellisyys/epärehellisyys -teemaan.
Olin tuolloin innokas uskovainen. Innokkuuteen kuuluu toki toisten käännyttäminen.
En harrastanut mitään körttityyppistä käännyttämistä, jossa käännytetään salakavalasti ja väitetään, että ei tässä mitään käännytetä.
Käännyttämiseni oli sellaista helluntalaisyylistä käännyttämistä, jossa käännytettiin silleen rehellisesti ja näkyvästi.
Eli erään kerran kerroin jollekin/joillekin koulukavereilleni, että "tämä usko tuo sellaisen yliluonnollisen rauhan sydämeen".
Olin mielestäni uskossa ja puhuin siis itsestäni.
(Me helluntalaiset käytämme tuollaisen kertomisesta termiä "todistaa").
Olin vilpitön siinä, mitä sanoin, ja koin puhuvani täyttä totta.
Samalla sisälläni myös tiestin, että sisikuntani oli uskovaisuudesta johtuen rauhaton ja pelkäsi helvettiä - eli kaikkea muuta, kuin sitä, mitä sen kerroin olevan. Myös tuo tunne oli aito.
On vähän vaikea selittää tätä kummallista yhtälöä: minussa oli ikäänkuin kaksi minää samaan aikaan. Se on samaan aikaan rauhaton ja kuitenkin kokee puhuvansa totta, kun se sanoo, että sillä on yliluonnollinen rauha.
Tämänkaltaista persoonallisuuden jakautumista en muista muulloin kokeneeni.

[Pena]

Sanotaan, että pitäisi olla rehellinen ainakin itselleen. Miten se onnistuu, jos tuntee olevansa noin ristiriitainen?

[karjalaisenkyösti]

Miten se onnistuu, jos tuntee olevansa noin ristiriitainen?

Hyvä kysymys.
Onko normaalielämässä paljonkin tilanteita, että rehellisyys on käytännössä mahdoton yhtälö, vaikka rehellinen yrittääkin olla?

Toinen asia on myös se, että rehellisyys ei ainaa peri maata.
Esim. natsi Saksassa epärehellisyydellä (valehtelemalla) saattoi pelastaa ihmishengen.

[Juhoma]

Kyllä ns. hätävalhe on joskus pakko keksiä     

[Pirska]

Hyvä kysymys.
Onko normaalielämässä paljonkin tilanteita, että rehellisyys on käytännössä mahdoton yhtälö, vaikka rehellinen yrittääkin olla?

Toinen asia on myös se, että rehellisyys ei ainaa peri maata.
Esim. natsi Saksassa epärehellisyydellä (valehtelemalla) saattoi pelastaa ihmishengen.

En halua kuulla keneltäkään ihan rehellistä mielipidettä minusta.

[santtu-62]

Olen sukua Pyhälle Pekalle, siis valehtelen minkä ehdin.
Nykyisin Pyhä Pekka on portin vartijana, että turha on yrittää kehitellä mitään.
Hän tietää meidän valheet, vaikka Pyhä Pekka saikin opetuksen kukolta, mutta se opetti rehellisyyttä.

[Salis]

Äitini opetti minulle, että pitää olla aina ehdottoman rehellinen. Ylioppilaspolitiikassa jouduin sanomaan liiankin usein, että ystäväni ovat väärässä ja vastapuoli on oikeassa. Ystäväni eivät siitä tykänneet. Toisen kerran olin taas ystävien kanssa samaa mieltä, koska he olivat mielestäni oikeassa. Rehellisyyden ylläpitäminen olisi kuin narulla kävelisi.

Annoin vuosien varrella periksi sen verran, että sallin itselleni valkoiset valheet. Etenkin silloin, kun piti kehua naisten ulkonäköä ja uusia vaatteita. Omalle esimiehelleni olen rehellinen ja sanon suoraan, milloin hän on väärässä. Ei hän siitä pidä, mutta joutuu usein jälkikäteen myöntämään, että olitpa sittenkin oikeassa. Rehellisenä oleminen ei ole miellyttävää. Erityisesti sukulaisille suoraan sanominen tuottaa ylitsepääsemättömiä vaikutuksia. On silloin parempi olla sanomatta mitään.

[Pena]

Rehelliset ihmiset saavat helposti sekä ystäviä että vastustajia. Kierot saavat vastaavasti hännystelijöitä ja vihollisia. (Tämä on tietysti valhe kuten kaikki yleistykset. Toim. huom.)

[seppos]

Rehellisyydestään on helppo olla ylpeä, kun taas toisten rehellisyys minusta voi sattua kovinkin. Joskus pieni valkoinen valhe on rehellisyyttä viisaampi vaihtoehto ettei loukkaa jotakuta. Totuudenpuhuja ei kiitosta saa, on vanha suomalainen kansanviisaus. Monesti on parempi antaa myönteistä palautetta, vaikka siihen ei aivan aihetta olisi. Se rakentaa paremmin. Tullaanko tässä jesuiittamaiseen tarkoitus pyhittää keinot tilanteeseen?

[myyrä]

Rehellisyydestään on helppo olla ylpeä, kun taas toisten rehellisyys minusta voi sattua kovinkin. Joskus pieni valkoinen valhe on rehellisyyttä viisaampi vaihtoehto ettei loukkaa jotakuta. Totuudenpuhuja ei kiitosta saa, on vanha suomalainen kansanviisaus. Monesti on parempi antaa myönteistä palautetta, vaikka siihen ei aivan aihetta olisi. Se rakentaa paremmin. Tullaanko tässä jesuiittamaiseen tarkoitus pyhittää keinot tilanteeseen?

Minusta valehteleminen on inhottavaa ja valehtelija menettää luottamukseni heti. Pieni valkoinen valhe voi loukata enemmän kuin rehellisyys. Parempi on puhua rehellisesti, mutta monesti hienovaraisesti totta.

Eri asia on sitten liioittelu, joka on monesti huumoria. Savolaisen puhuessahan usein sanotaan, että vastuu siirtyy silloin kuulijalle.

[santtu-62]

Ukothan puhuu ihan satuja    …  katsokaa nyt esimerkiksi mitä on tullut kirjoiteltua foorumilla.
Tervetuloa valehtelijoiden klubiin, 24h. ikäraja -
 

[myyrä]

Ukothan puhuu ihan satuja    …  katsokaa nyt esimerkiksi mitä on tullut kirjoiteltua foorumilla.
Tervetuloa valehtelijoiden klubiin, 24h. ikäraja -
 

Sadut onkin asia erikseen.

[seppos]

Minusta valehteleminen on inhottavaa ja valehtelija menettää luottamukseni heti. Pieni valkoinen valhe voi loukata enemmän kuin rehellisyys. Parempi on puhua rehellisesti, mutta monesti hienovaraisesti totta.

Eri asia on sitten liioittelu, joka on monesti huumoria. Savolaisen puhuessahan usein sanotaan, että vastuu siirtyy silloin kuulijalle.

Valkoiseen pieneen valheeseen tai liioitteluun ei pyritä vaan siihen joudutaan. Otan esimerkin. Yksi vaimoni asiakas soitti meille joka päivä samaan aikaan, juuri silloin kun vaimoni parhaillaan laittoi ruokaa lapsille. Ei soittajalla mitään asiaa ollut, soitti vaan kun ei ollut mitään tekemistä. Lapset oppivat vastaamaan hänelle puhelimeen, että äiti on töissä (ruoan valmistuksessa) ja se tyydytti soittajaa. Minusta näin oli parempi.

[myyrä]

Valkoiseen pieneen valheeseen tai liioitteluun ei pyritä vaan siihen joudutaan. Otan esimerkin. Yksi vaimoni asiakas soitti meille joka päivä samaan aikaan, juuri silloin kun vaimoni parhaillaan laittoi ruokaa lapsille. Ei soittajalla mitään asiaa ollut, soitti vaan kun ei ollut mitään tekemistä. Lapset oppivat vastaamaan hänelle puhelimeen, että äiti on töissä (ruoan valmistuksessa) ja se tyydytti soittajaa. Minusta näin oli parempi.

Tyydyn hyvään selitykseen.

[Jampe]

Yleensä kun anoppi soittaa, käsken tyttäreni vastaamaan puhelimeen ja sanoa että olen lenkillä.  Tähän asti homma on onnistunut hyvin, pitää vain varoa yskimästä vahingossa puhelun aikana.  Tällä keinolla olen välttänyt lukemattomien ikävystyttävien luentojen kuulemiset. 

Tosin joskus on ihan pakko vastata ja alkaa praataamaan ettei mene liian paksuksi.