Tänään ilmestynyt Kotimaa otti kantaa ev.lut kirkon pirstoutuneeseen lähetystyöhön.
Kirkon sateenvarjon alla toimii 7 eri lähetysjärjestöä. Itse kussakin varmaan on lähdetty siitä, että meidän uskomme on oikea ja sen pohjalta teemme lähetystyötä. Suomen lähetysjärjestöjen vaikutus köyhien maiden tilanteeseen, on lähimain mitätön. Ja se on vielä mitättömämpi siksi, että lähetystyö on pirstoutunut pieniin projekteihin.
Suomi on pieni maa ja täällä kaikki on pientä, mutta että se pienikin voimavara vielä pirstotaan erilaisten uskonnäkemysten perusteella, on väärin niitä kohtaan, joita autetaan. Sillä lähetystyö on pääsosin auttamista, tukemista, opettamista, rakentamista ja organisoimista.
Koska uskonkäsitykset eivät merkittävästi eroa toisistaan, olisi järkevää yhdistää voimavarat senkin takia, että järjestöjen talouksista valtaosa menisi autettaville eikä järjestöjen johtajille ja hallinnolle. Suomalaisen lähetystyön vaikuttavuutta pitää lisätä ja yksi keino on järjestöjen voimavarojen yhdistäminen.
Toista näkemystä puoltaa se, että kukin järjestö saattaisi itsenäisenä kerätä enemmän voimavaroja kuin yhdistetty lähetystyön organisaatio. Ja koska lähetystyö on kuitenkin globaalisessa tarkastelussa mitätöntä, ei siitä tule sen suurempaa voimavaroja yhdistämällä.
En tiedä kumpaan suuntaan loppujen lopuksi kallistun. Mitä mieltä foorumaiset ovat tästä asiasta?
