Kiitos vaan Maunolle ja ilmeisesti myös Oksaselle siitä riparista, jos se oli vuonna 1986 ja Rusasen Johanna oli samalla leirillä, niin meidän esikoinen oli sillä myös yhtenä pienenä.
Puhutaan kyllä varmaan ihan samasta leiristä...
Unohdin vielä mainita, että kotiseuroja on tullut pidettyä sitten siitäkin edestä. Sinne tulevat ne, jotka ovat oikeasti seuroihin tulossa.
Hyvä pointti. Seurankuntasalien seuroihin tulijat eivät ainakaan meilläpäin välttämättä tiedä mihin tilaisuuteen ovat tulleet.
Turussa on kristillinen opisto, mutta siitä huolimatta laskisin kotiseutuni körttiläisyyden periferiaan kuuluvaksi. Lounais-suomalainen traditio on sellainen, että seurat viedään seurakuntasaleihin. Minusta tuo traditio on oikein seurojentappajatraditio. Minusta kotiseurat ovat oikeastaan ainoa mahdollisuus ylläpitää vuorovaikutteisuutta seuroissa. Tähän joku voi kommentoida, että voihan seuraväki valita virren seurakuntasaleissakin. Uskon kuitenkin että jollain tavalla ymmärrätte mitä minä tarkoitan.
Minua itseäni on kuljetettu pikkuvauvasta lähtien Herättäjäjuhlilla, mutta minuun kolahti oikeastaan vasta se seuratraditio johon minä tutustuin Aholansaaressa. Ennen omaa rippikouluani Saaressa en ollut ikinä ollut kotiseuroissa. En ollut tutustunut siihen traditioon, johon kuuluu edes jollain asteella mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen, spontaaneihin puheenvuoroihin ja tasavertaisuuteen. Se oli kuitenkin se seuratraditio, johon minä nuoruusvuosinani halusin sitoutua.
Herännäisyydessä on vuosikausia puhuttu sitoutumattomuuden ongelmasta. Kuvittelisin, että kotiseuroissa kävijän on helpompi tuntea kuuluvansa johonkin. Seurakuntasaleissa käyvät eri tilaisuuksissa (mm. siioninvirsiseuroissa) samat ihmiset, korkeintaan laulukirja vaihtuu (kärjistys!!!). Kuinka siinä nyt voisi sitoutua yhtään mihinkään. Herännäisyyden omaleimaiset piirteet säilyvät parhaiten kotiseuroissa.
Vielä niistä hääseuroistakin...
Minun äitini on isosta hämäläisestä työläisperheestä. Isäni on suomenruotsalainen. Näistä lähtökohdista on helppo ymmärtää, että suuri osa meidän häävieraistamme koki varmaan olonsa hieman kiusaantuneiksi tai ainakin vieraaksi hääseuroissamme. Äidin veljet sanoivat asian ihan suoraankin. Helpompaa on varmasti ajatella seuroja perhejuhliin teillä, joita ympäröivät körttitradition hyvin tuntevat suvut. Se tarkoittanee varmaan sitä, että puolisoiden suvut ovat ainakin alunperin kotoisin vahvalta körttialueelta.