Tuttu Siionin virtemme 254 pidemmässä muodossa Kiitos olkoon Jumalalle
Säkeistöt 1-12
http://www.youtube.com/watch?v=zYUXSyUC0lE&feature=channelsäkeistöt 13-18
http://www.youtube.com/watch?v=Xgrh8_Stro0&feature=channelJumalalle olkoon kiitos, olen liitoss' mun Immanuelin kanss'; Hän on minun kalliist' ostan', ylös nostan' kuolon kuopast kuollessans.
2 Mutt' en taida tällä kielell' , niinkuin mielell', kiittää Herraa hartahast', anon siis o Jumalani, armahani, Pyhän Hengen tavarast.
3 Ainoastans jonkun nesteen, aamukasteen, alotella aikanans, suuret, monet, niinkuin tähdet ovat nähden, armot, vuoret paikassans.
4 Niill' kuin uskoss' anoo säästöö, pyytää päästöö pahoist synnin sitehist', tahtoo vääryydestäns vääntyy, todell' kääntyy Sinun puolehes, Jesus Krist'.
5 Uuden voiman koht heill' annat, käsiin kannat, ettei kompastelis tääll' surman kanssa synnin retkill', pahoill' hetkill', eik' myös kulmakiven pääll'.
6 Ellei Herra saa meit' estää, puhtaaks pestä synnist' kautta katumuksen, ei Hän taida meissä asuu, uskoss' pysyy, vaan jäämm' pois paatumukseen.
7 Lähtekäämm' siis Herraa vastaan voidett' ostaan meidän uskonlamppuihimm', lepytelkäämm' poikaa tiellä, ettei siellä hyljäis häijyn hampaihin.
8 Usein itkull' valittelen, että elin enemmin mun ijästän, niinkuin moni vielä näkyy, ehkä häpy turhuudella peitetään.
9 Mikäs muu kuin armo Herran eroitti kerran joukost' tielle elämän, portti oli siell' niin ahdas, että kahdeks' halkaist' tahtoi sydämen'.
10 Kaikki Jesus parhaaks muutti, ehkä luultiin minun häijyst' eksyvän, ei se soimuu minull' sopin', kuitenki opin virheeni näistä näkemään.
11 Tulin vasta oikein nöyräks, hengess' köyhäks, liha pyysi elää viel', jonka kuitenk' henki voitti, armo koitti uskon voimast' kaidall' tiell'.
12 Eipä Jesus hyljää koskaan alla tuskan Hänen uskovaisians, jotka Hänen tyköns tulee, äänens kuulee, niill' Hän lisää armojans.
13 Armon Henki edes vieköön, kiiruhtakoon muille maille matkamiest', poijes pahast' maailmasta, saastaisesta, kohden kotokaupunkii.
14 Puhaltakoon purjeesehen, että pääsen ylits meren isänmaall', pidä Jesus, itse perää, ylös Herää aallot ain asettamaan.
15 Auta, Herra vielä kerran ylits virran pakolaisia Baabeliss', Isänmaalla, mantereella, kanteleella, soittaa saisimm' suloisest'.
16 Siellä sitten tavall' taivaan edest' vaivan kilvoitellen kiitetään, siell' ei synti enää vaivaa, mutta aivan iloitahan Jesuksess'.
17 Siell' on aivan kirkas meri, Herran veri, josta lapset laulelee, karitsaisen katsannosta kaunihista iloll' isoll' pauhelee.
18 Näissä häissä hämmästyypi, ihastuupi sieluparka silmissäns, yljän armo on niin suuri, että juuri kallistuupi kasvoillens.
Korjattu toinen linkki
