No jaa...Stevie Winwood on kovaa kamaa, tai siis ainakin oli. Ja tämä kappale: Gimme Some Loving. Winwoodin
laulu on mukavasti kähee.
http://www.youtube.com/watch?v=BFaT69CyyKU
Mulle ei Claptonin soitto ole oikein kolahtanut. Kitaristipiireissä hänestä ollaan montaa mieltä; jotkut pitää hyvänä ja jotkut vähemmän hyvänä. Winwood oli tosiaan kovaa kamaa; kokeilija, joka teki monenlaisia juttuja. Kokeilijan epäkiitollinen osa on, että välillä tulee tehtyä vähemmän hyvää musiikkia. Näinhän se kai on kaikilla edelläkävijöillä. Varman päälle pelaajat on ikäviä.
Kitaristeista puheenollen aikoinaan kovina jätkinä pidetyt Jimmy Page ja Jeff Beck olivat kuuntelemassa Jimi Hendrixin ensimmäistä esiintymistä Englannissa, Lontoossa. Keikan jälkeen Page uhkasi ripustaa kitaransa naulaan. Hän ei kuulemma voinut käsittää, miten joku pystyi soittamaan sillä tavalla. Myös Beck oli järkyttynyt Jimin soitosta.
Jimi Hendrix aloitti joltain sukulaismieheltään saamallaan kitaralla ensin soittamalla levyiltä ja sitten soittamalla tunnettujen bluesmiesten kanssa. Tärkeintä kuitenkin oli, että hän oli luonnonlahjakkuus. Joskus hänen lavallaoloaan katsoessa tuntuu, että hän soitti pois tuskaansa; lapsuutensa ei ollut kovinkaan onnellinen ja se jätti mieheen pysyvät merkit.
Joitakin vuosia sitten Teemalta tuli muistaakseni kolmiosainen ohjelma Jimi Hendrixin elämästä. Se oli todella kiinnostavaa katsottavaa.
