Iltahartaus 10

[Riitta-mummi]

SV 86   Nyt maailman ahdistavan


1. Nyt maailman ahdistavan
pois häätää tahdon juoniensa tähden.
Se viettelee ja lupailee,
vaan Jeesukseni seuraan silti lähden.
Maailman meille suoma
orjuuden kyyneljuoma
vain pettää, enkä saata
sen äärellä viivytellä.
Nyt polkuna on oikea
tie kohti taivaan maata.

2. Turmeltumus, sen asumus
on ristiriitaisessa rinnassani.
Kun voitan sen, taas havaitsen:
se päätään nostaa kiusauksissani.
On rauha Jeesuksessa,
ja häneen turvatessa
sarastaa päivän koitto.
Siis iloitsen, kun taistellen
käyn tietäni, ja toivoni
on taistelussa voitto.

3. Vei kuolemaan niin katkeraan
ristille tiesi, rakkain Jeesukseni.
Haavasi saa nyt vahvistaa
minua alla ahdistuksieni.
Sait tuskan maljan juoda,
kun tahdoit meille suoda
synneistä armahduksen.
Siis seisahdun ja polvistun
näin eteesi, ja sieluni
saa rauhan, puhdistuksen.

4. Niin iloisin käyn sydämin
kun, Jeesus, kuljet tässä rinnallani.
Se lohdutus ja huojennus
on murheissani, kiusauksissani,
kun kuormiani kannat
ja uuden voiman annat,
virvoitat matkalaisen.
Jeesukseni, seurassasi
näin uskossa ja toivossa
käyn loppuun matkan maisen.

5. Nyt Isän maa jo kangastaa.
Luoksesi, Jeesus, sinne tulla saanko?
Kun matkan pää jo häämöttää,
sen ihanuuteen minut saatetaanko?
On kaipuu kahlehtinut
sen kirkkauteen minut.
Odotan noutajaani.
Kun matkaa teen ja Jeesukseen
jos uskallan, niin saavutan
taivaisen kotimaani.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

VK  598   Millainen on elämä ?

https://www.youtube.com/watch?v=6R4TMlf45eU

1.
Millainen on elämä?
Kärsimysten täyttämä.
Parhaimmillaankin se on
työ ja kiire rauhaton.

2.
Millainen on aikamme?
Riidan raastama on se.
Itsekkäästi ihminen
toimii toista syrjien.

3.
Mitä raha, tavara
muuta on kuin tomua?
Kaikki, minkä vaivoin saa,
kohta arvon kadottaa.

4.
Entä valta, kunnia?
Niin kuin korsi murtuva.
Tyhmä valtaa ahnehtii,
toinen tyhmä kadehtii.

5.
Mitä onkaan suosio?
Haihtuva kuin tuokio.
Ei voi luottaa ystävään,
veli luopuu veljestään.

6.
Miksi onni pakenee?
Aikamme sen turmelee.
Synti täällä myrkyttää
kauneintakin elämää.

7.
Millaista on hurskaus?
Heikko ihmissuoritus.
Se on turva kelvoton
alkaessa tuomion.

8.
Mitä onkaan kuolema?
Vaivain loppu vaikea.
Mutta kautta kuoleman
pääsen luokse Jumalan.

9.
Sieluani virvoittaa,
tuskan alta kirvoittaa,
kun saan kerran, tiedän sen,
täydellisen autuuden.

10.
Vanhurskasten kunniaa
täällä voin vain aavistaa.
Herra, auta valvomaan,
uskomaan ja toivomaan.



Johann Baptist Rosenthal 1659. Ruots. Petrus Brask 1690. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. ja säk. 7 Carl Gustaf von Essen 1867, Niilo Rauhala 1976. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.

[Riitta-mummi]

VK  115   Oi Luoja, lohduttajamme

https://www.youtube.com/watch?v=mXrUY8qTrcs

1.
Oi Luoja, lohduttajamme,
ja Henki, pyhittäjämme,
opettajamme oikea,
totuuteen meitä johdata
ja armollasi kaunista.

2.
Taas laumaan etsi eksyneet,
turvaasi nosta harhailleet,
katkaise kahleet syntien
ja hoida haavat sielujen.
Vie meidät joukkoon pyhien.

3.
Osoita armos avaruus
ja estä mielten katkeruus.
Sydänten poista sokeus,
ylhäältä anna viisaus,
luo meihin sanas rakkaus.

4.
Puhdista häijyt sydämet,
pois perkaa juonet, petokset.
Mielemme vastahakoinen
taivuta tielle Kristuksen
äänellä hyvän Paimenen.

5.
Murheessa muista, ilo suo,
käy itse itkevien luo!
Varjele turvattomia,
vapisevia vahvista
ja meissä usko uudista.

6.
Suo meille ilo ilostas
ja anna rauha rauhastas,
niin elpyy toivo, rakkaus.
Anteeksi anna ahneus,
kuihduta kauna, kateus.

7.
Opeta Isää tuntemaan,
Kristusta, Poikaa, kuulemaan,
lunastajaamme luottamaan
ja ristin alla ainiaan
sinussa kiinni riippumaan.

8.
Nyt Isälle ja Pojalle
ja Hengelle myös Pyhälle
kunnia, kiitos iäinen!
Jumalan kolmiyhteisen
ylistys kautta aikojen!


Hemminki Maskulainen osittain virren 111 pohjalta virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1937. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1510-luvulla.

[Riitta-mummi]

SV 93   Ristille nostan katseeni


1. Ristille nostan katseeni
ja huokaan Jeesukselle:
Apusi anna, Herrani,
kurjalle syntiselle.
On edessäsi uupunut,
Jumalaa vastaan rikkonut.
Vain laupeutta pyydän.

2. Vangitun kahleet katkaiset.
Et tullut tuomariksi.
Ja synnit verenpunaiset
teet lumivalkoisiksi.
Sinulle avaan sydämen
ylpeän, kylmän, nälkäisen.
Anteeksi kaikki anna.

3. Saan rohkeuden elämään,
kun johdat, Jeesus, tiellä.
Jos polkuni vie pimeään,
käyt vierelläni siellä.
Jos kylvötyön teen kyynelin,
on korjuun riemu kuitenkin,
kun sinä kasvun annat.

4. Suo uskon lepo hiljainen,
kun kuolo kerran pauhaa.
Vihollisista viimeinen
ei voita taivaan rauhaa.
Kun varjelet, niin vaellan
myös taipaleista vaikeimman,
Voittaja, seurassasi.

5. Soi, sielu, laula, kahleeton!
Nyt veisaa uusin kielin!
Herralla kaikki valta on.
Ylistä vapain mielin.
Kajahtakoot nyt taivas, maa
Karitsan suurta kunniaa.
Se soikoon ikuisesti.

Olof Gren 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, T. Issakainen 2013

[Riitta-mummi]

Vvk   177                   http://koraali.fi/mp3/N177.mp3


Veni Sancte Spiritus! Reple tuorum
corda fidelium; Et tui amoris in eis
ignem accende: Qui per diversitatem linguarum
cunctarum gentes in unitate fidei congregasti.
Halleluja! Halleluja!

OPyhä Henki, tule! Täytä sinun uskollistes sy-
dämmet, Ja sinun rakkautes tuli sytytä heihin,
Kuin moninaisill' kielillä pakanat kokosit Pyhän uskon
yhteyteen kaikessa mailmassa: Jumalan olkoon kiitos
Ijankaikkisesta! Halleluja!


Latinalainen 1000-luvulta.

[vn]

Nykyisen virsikirjan 177 on ehkä virsikirjan nopeatempoisin virsi, hieno kylläkin.

[Riitta-mummi]

Tämä on VK  177, siis aivan eri virsi. Hyvä virsi kylläkin ja helppo laulaa, monotoninen.

 Jeesus on paimen, hän kanssamme käy

1.
Jeesus on paimen, hän kanssamme käy,
armollaan kantaa, kun tietä ei näy.
Laumaasi suojele, Vapahtaja,
pelko ja ahdistus pois hajota.

2.
Jeesus on viinipuu uskollinen.
Elossa säilymme oksina sen.
Hedelmät rakkaus oksiisi luo,
Henkesi kuolleille elämän suo.

3.
Jeesus on valkeus kaikkeuden,
Herra myös tähtien kaukaisien.
Puhkaise pimeys syntimmekin,
johdata valoosi, armollisin.

4.
Jeesus on rauhamme. Voimana on
anteeksiantamus loppumaton.
Maailma kuiluissa pelkojensa
rauhaasi kaipaa ja rakkautta.

5.
Jeesus on alku ja Jeesus on tie,
kanssamme kulkee ja perille vie.
Sinua ylistää taivas ja maa.
Perillä kirkkosi riemuita saa.




Zoltán Dóka 1982. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gábor Trajtler 1982.

[Riitta-mummi]

SV 58   Karitsaa katsokaamme


1. Karitsaa katsokaamme,
Vapahtajaamme taivaassa!
Eteensä astukaamme,
on siinä uskon alkaja.
Kääntyköön sydämemme
väärästä oikeaan,
niin että iloitsemme
turvaten Jumalaan.
Sieluumme voimaa saamme
armonsa virrasta.
Riemuiten maistakaamme
elämän vettä raikasta.

2. Silloin kun itsestämme
pimeimmät puolet huomaten
virheemme ymmärrämme,
salassa niitä itkien,
Jeesusta katsokaamme,
hän päästön tarjoaa,
sen synneistämme saamme,
hän meidät armahtaa.
Näin virvoituksen suuren
suo sieluillemme hän,
myös uuden uskon juuren
ja taivaallisen elämän.

3. Siis valoon vedä meitä,
luoksesi, Jeesus, Mestari.
Vie meitä eksyneitä
juurelle pyhän ristisi,
ettemme harhailisi
erossa sinusta,
rakkautta pakenisi,
lohtua, armoa.
Opeta haavojasi
katsomaan, tuntemaan,
niin että kunniasi
näemme kerran loistossaan.

4. Suo ääntäsi jo kuulla
ja kasvojasi katsella,
tunnustaa sinut suulla
ja sydämellä uskoa,
että voin voittaa pelon
ja rauhan saavuttaa,
niin turvallisen elon
nääntyvä sielu saa.
Siis pyydän, Jeesus, yhä
sinulta vieläkin,
taivaassa että, Pyhä,
kasvosi viimein näkisin.

Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2016

[Riitta-mummi]

SV  207   Vain vähän, Herra Jeesus, on

https://www.youtube.com/watch?v=R3boFHTwz34

1. Vain vähän, Herra Jeesus, on
nyt kulkijoita tielläsi.
Suo voimaa, että ristini
jaksaisin kantaa, voimaton.

2. Tie kaita on ja okainen.
Päämäärään emme jaksaa voi.
Vaan uutta uskallusta toi
kruunusi muisto piikkinen.

3. On pimeä ja pitkä yö.
Siis auta, ettei heikoinkaan
nyt näänny, horju paikaltaan,
vaan vartiossa jatkuu työ.

4. Niin kevyt, ihana on ies,
ei paina kuorma suloinen,
kun katse seuraa iloiten
vain jälkiäsi, Ristin Mies.

5. Yön tuolta puolen nousee koi
jo pääsiäisen auringon.
Alhaalla voitto saatu on,
ylhäällä kiitosvirsi soi.

1. säk. Otto Riedel, 2.–5. säk. Erzsébet Túrmezei, suom. J. Haavio 1968, uud. K. Pispa 2011

[Riitta-mummi]

VK 530   Herrani, minut tänne loit

1.
Herrani, minut tänne loit,
ihmisen osan annoit,
kristityn kutsumuksen soit,
korkeaan ikään kannoit.
Tuntea matkallani sain
juhlaa ja tuskaa rinnakkain.
Armosi aina riitti.

2.
Voin muistaa vielä toisia
ja rukouksiin liittää,
voin toisten vaivaa kuunnella
ja heidän kanssaan kiittää.
Kun toisen kuormaa kevennän,
saan rohkeutta enemmän
myös omat vaivat kantaa.

3.
On suurta lahjaa ystävyys
ja seura rakkaitteni.
Ja Herran hyvyys, läheisyys
uudistaa nuoruuteni.
Suo, Herra, minun oppia
myös uutta sukupolvea
viisaasti ymmärtämään.

4.
Opeta päivä kerrallaan
ottamaan kädestäsi.
Aurinko laskee aikanaan,
vaan pysyn lähelläsi.
Ei silloin yö, ei kuolema
minua seuraa matkalla,
tie kulkee uuteen aamuun.



Herkko Kivekäs. Uud. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Ra

[Riitta-mummi]

   Vvk 128 .             http://koraali.fi/mp3/N128.mp3


1. Kuin kirkkaast' kointähti koittaa, Täynnäns'
totuutt', armoo aina, Se Jessen juuren
vesa, Sinä Davidin pyhä Poika, Minun korkia kunnia-
kuninkaan'! Sielun' sinun perääs halaa, Ylkän', ystävän',
Ainoani, armahani, ihanani! Otit minun omaks' morsia-
mekses.
2.  Minun kultan', kaunis kunnia-kruunun', Ainoo i-
lon', runsas riemun', Jumalan ja Maarian Poika, Sydäm-
men' sinun kutsuu kukkaiseks', Sinun suotuis' Evanke-
liumis On hunaja, makia maito; Kultan', kunnian', Ho-
sianna! taivaan mannaa syödä annat, Siitt' en suutu si-
nuhun ijäss'.

3.  Sytyt' sydämmen' sinua halaamaan, Rakkaudess'
perääs palamaan, Sinä kirkas Jesu Kriste! Ilahuta
minua eläväks' Olemaan ruumiis jäseneks', Alat' ain'
ilman estett', Halaan, palan, Paras paijas, aivan ar-
mas, sangen sairas Jälkees olen rakkaun himost'.

4.  Kuins katsot laupiaast' minun puoleen', Ilmei
ilon paiste päällen' Jumalalt' juur' julki koittaa. Vah-
vist' minua, virvota virkuks', Sanass', hengess', ruu-
miiss', veress', O Jesu armon aitta! Korjaa minua,
Jesu armias, pyhiin parmoiss, anna armos: Kastees
kautt' kutsutt', tulen tykös.

5.  Isä Jumal', minun Isän' armaan'! Alust', en-
nen alkuu mailman, Rakastit minua Pojassas. Poi-
kas minun uskoll' kihlann' on, Hänen oikia avions'
olen, Hän autuas ilon' ainoast'. Eija, eija! Ilon elä-
män, taivaan tavaran ylhääll' antava, Siell' hänt'
ihanast' ijät' kiitän.

6.  Kauniist' siell' kanteleet kajaavat, Harput heliäst'
helisevät, Urkuin uus' virsi pauhaa. Kussa kauniin Je-
suksen kanss', Minun Ylkän' armaan kultan' kanss' Saan
rakkaan iloss' olla, Hypät', veisat' Voiton virttä, Herraa
kiittää, hänt' ylistää: Korkia on kunnian Kuningas.

7.  O kuinka olen iloinen, Ett' pyhä Poika Jesuinen
Minull' tavara tiettävä lienee. Hän minun vie vissist'
viimein Paratiisin iloon ilmei, Täst' paukuttaa käsiän
tiennen. Amen, amen! Jo siis joudu kulta-kruunun',
ilon', riemun', Miksi viivyt? perääs ikävöitsen.

Philipp Nicolai, (saks.) s. 1556 † 1608.

[Riitta-mummi]

SV 222  Nyt vastaan ota, Herrani

https://www.youtube.com/watch?v=r7KqTA-s4AE&t=243s

1. Nyt vastaan ota, Herrani,
mieluusti ehtoouhrini,
kun sinulle sen kannan.
Kuuntele, ole armoinen,
suun laulaa suo ja sydämen,
kun virren soida annan.
Voimia uusia
haluaisin, että saisin
kiitokseni
veisata taas, Jeesukseni.

2. Nyt kiitän, Paimen, sinua,
kun yhä kaitset minua
näin kärsivällisesti.
En löydä edes sanoja,
kun ajattelen armoa,
rakastat suloisesti.
Herrani, armaani,
anna jatkaa taivaan matkaa
seurassasi
armon valtakunnassasi.

3. Vahvista, Herra, uskovat,
tee näkeviksi sokeat,
kaatuneet maasta nosta.
Heikoille tule turvaksi,
isättömille isäksi,
huolehdi ravinnosta.
Kokoa, johdata
köyhä kansa poluiltansa
juhlaan suureen
valtaistuimesi juureen.

4. Nyt älä muista vihassa
rikoksiani, Jumala,
vaan anteeksi ne anna.
Kun yöksi ilta pimenee,
kirkkaaksi sydämeni tee,
suo sinuun toivo panna.
Murheeton mieli on:
lähestyvä yö on hyvä,
suojanani
kunhan viivyt, auttajani.


Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016

[Riitta-mummi]

 VK 166   On hengissä maa

1.
On hengissä maa,
ei kuoleman yö sitä vallata saa.
Sen turmion partaalle synti jo vei,
kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei.
Vaan Herramme ainoan Poikansa soi.
Hän autuuden toi.

2.
Vain palvelemaan
hän saapui ja maailman sovittamaan.
Hän syntimme kuiluun on laskeutunut,
taas Luojalle maailman rakastanut.
Vain Golgatan rakkaus entiselleen
sai rikkoutuneen.

3.
Niin aukeni tie,
se Kristuksen lähetit maailmaan vie.
Vain elämän Sanassa voittomme on,
ja kasteemme armo on mittaamaton.
Sen merestä nousemme, sovitetut
ja uudistetut.

4.
Nyt kilvoitteluun
me vartumme oksina elämänpuun.
Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me,
hän, kantaja kaiken, on voimanamme.
Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo
ja uskoa luo.

5.
Hän armahduksen
toi kaikille, uhriksi antautuen.
Kun maailman synnit on kantanut hän,
myös kuolleille meille hän tuo elämän,
ja rukoustaistelu lakkaamaton
maan suojana on.

6.
Vaan rauhattomuus
maan lapsia raastaa ja turvattomuus.
Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen
jo kristityt kaikki ja parannukseen,
niin maailma uskoo ja turvaksi yön
saa Kristuksen työn.

Olov Hartman 1980. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gustaf Aulén 1937.

[Riitta-mummi]

SV 124  Järjen tie kun harhauttaa


1. Järjen tie kun harhauttaa
Hengen voimaa pyytää saa,
jotta oikein opitaan
Isää, Poikaa tuntemaan.

2. Olkoon Jeesus iloni,
Herran sana turvani.
Armo olkoon lohtuna
matkan ahdistuksissa.

3. Jeesuksen jos unohdan,
omin voimin vaellan,
tieni päättyy kuolemaan,
taivaaseen en saavukaan.

4. Luottaa tahdon häneen näin,
että jaksan eteenpäin.
Herra kun on suojana,
yöni vietän rauhassa.

5. Kuule, Jeesus, minua,
matkalaista taluta.
Sido armon siteellä,
rakkauden ikeellä.

6. Älä jätä orvoksi,
korjaa talteen sieluni
luokse lunastettujen,
eteen armoistuimen.

7. Kasvoista jos kasvoihin
Jumalani kohtaisin,
veisailisin kiitoksen
Pyhän Kolminaisuuden.

Efraim Jaakola 1827, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013

[Riitta-mummi]

VK  118   Jumala, anna Henkesi

https://www.youtube.com/watch?v=lRM2zma_1w8

1.
Jumala, anna Henkesi,
on hänet oma Poikasi
luvannut uskoville.
Me rukoilemme sinua:
Lähetä Henki taivaasta
kaikille kaipaaville.

2.
Henkesi lahjaa päällä maan
ei ansiosta ainutkaan
voi saada palkaksensa.
Sen kuollessansa ristillään
ansaitsi Kristus verellään
ja antaa omillensa.

3.
Jumalan Hengen turvissa
saan taivaan tietä kulkea,
hän neuvoo, ohjaa meitä.
Ja hänen viittaamansa tie
autuuteen, suureen iloon vie,
jos viekin vaivain teitä.

4.
Hän sille, joka sanalla
rakentaa Herran huonetta,
ylhäältä voimaa antaa.
Hän liikuttaa voi sydämet,
tiet Herran neuvoo salaiset,
armonsa lahjat kantaa.

5.
Näin sydämemme armollaan
hän avaa vastaanottamaan
kallista sanaa Herran.
Hän kylvää meihin siemenen,
ja sato satakertainen
voi siitä nousta kerran.

6.
Jos Herran armoon pakenet
ja hylkäät tiesi syntiset,
niin riemu taivaan täyttää.
Kun Henki meidät puhdistaa,
hän sydämemme uudistaa
ja työssään meitä käyttää.

7.
Hän aina uskollinen on,
hän auttaa alla ahdingon
kuoleman hetkeen asti.
Kun meidät viimein riisutaan,
hän auttaa oikein kuolemaan
Herrassa autuaasti.

8.
Nyt kuule meitä, Isämme,
kun Hengessä me huokaamme,
valaise tiemme kaita.
Varjele meitä uskossa
ja Hengelläsi virvoita
kuin aamukaste maita.




Paul Gerhardt 1653. Ruots. Lars Stenbäck 1866. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1530.