Kirjoittaja Aihe: Savenvalajan käsissä  (Luettu 31856 kertaa)

0 jäsentä ja 3 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #15 : 21.10.14 - klo:14:04 »
Savea taitaa olla "helppoa" muokata.
Oikeaa savea mutta kuinka on ihmisen laita ?
Ihminen taitaa joskus, useinkin laittaa vastaan jos Luoja Savenvalajana alkaa muokkaustoimenpiteet...

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #16 : 21.10.14 - klo:14:45 »
No juu, tuosta Mallan ajatuksesta tuli mieleen mitä itsekin olen pohtinut...
Suuren savenvalajan käsiin tulisi suostua, luopua omasta yrityksestä, olla hiljaa, odottaa...
Ja savessa...oikeassa...ja ihmisessä...lienee myös niin että särkynyt ja uudelleen muovattu
on entistä parempi.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #17 : 21.10.14 - klo:14:51 »
Joskus töissä ollessani toimintaterapian puolella hetken sijaisena niin tehtiin savotöitä.
Itse muovailin muutaman erikokoisen siilin.
Maija Paavilaisen ajatus siilistä meni jotensakin näin: siili ei tarvitsisi piikkejä jos se ei pelkäisi...tai että siili olisi pehmeturkkinen jos sen ei tarvitsisi pelätä. Pätee hiukan ehkä ihmiseenkin. Jos on peloissaan niin voi nostaa helposti defenssejä...puolustusmekanismeja ja pelätä kohtaamisia...sanotaan että rakkaus tekee siinä mielessä sekä heikoksi että vahvaksi...että silloin on avoin haavoittumaankin. Mutta uskon että Jumalan rakkaus muokkaa ja muovaa vähin erin...tavalla ja toisella... ja sitenkin että uskaltautuisiomme ihmisinä toistemme aitoon kohtaamiseen pelkäämättä mahdollisia haavoittumisia.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #18 : 21.10.14 - klo:14:52 »
Siis ei savotöitä...vaan tietenkin savitöitä.  :icon_eek:

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #19 : 21.10.14 - klo:19:00 »
Siis ei savotöitä...vaan tietenkin savitöitä.  :icon_eek:

 :icon_biggrin:
(savotyöt kuuluvat jatkokurssiin)

Malla, kiva ja ajatuksia herättävä siilivertaus. Olen joskus lapsena kyyhöttänyt kuusen alla sadetta paossa pikkusiilin kanssa. Se ei yhtään pörhistellyt piikkejään.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #20 : 21.10.14 - klo:19:25 »
Olen joskus lapsena kyyhöttänyt kuusen alla sadetta paossa pikkusiilin kanssa. Se ei yhtään pörhistellyt piikkejään.

Tuosta olisi Marjatta Pokela tehnyt hurmaavan lastenlaulun.  :icon_biggrin:

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #21 : 21.10.14 - klo:20:48 »
 :icon_biggrin:  :eusa_angel:

Jatkokurssi voisi olla kiinnostava ja luovuutta lisäävä näin hämäläissyntyiselle ja pohjanmaalla suurimmaksi osaksi eläneelle.
Savokurssi...tai savottakurssi...kunhan ei sentäs savukurssi. :icon_eek: :kahvi:
Savukurssi taitaisi tarvita tulityökortin ?  :icon_rolleyes:
tai sitten savustuskurssi...senkin sanan voi tulkita monin eri tavoin.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #22 : 21.10.14 - klo:21:35 »
Siilimäisessä olemuksessa on jotain pelottavan tuttua...ehkä enemmän vielä kilpikonnassa...
Näihin liittynee savustuskurssi...uhkatekijät ja toisinajattelijat halutaan savustaa ulos.
Kova panssarikuori karkottaa ulkomaailman...käpristää itseni kuoren ja naamarin taakse
piiloon.
Kunnes tapahtuu täydellinen kellahtaminen ja kuperkeikka...siitä ei sitten omin avuin
enää selvitä mihinkään.

Poissa Liina

  • pienellä paikalla
  • Viestejä: 543
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #23 : 22.10.14 - klo:09:46 »
Siilimäisessä olemuksessa on jotain pelottavan tuttua...ehkä enemmän vielä kilpikonnassa...
Näihin liittynee savustuskurssi...uhkatekijät ja toisinajattelijat halutaan savustaa ulos.
Kova panssarikuori karkottaa ulkomaailman...käpristää itseni kuoren ja naamarin taakse
piiloon.

Höpsis. Kilpikonnat (on ollut kunnia tutusta kolmeen) ovat varsin sosiaalisia otuksia. Ne tarvitsevat vain runsaasti lepoaikaa, lämpöä ja salaatinlehviä.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #24 : 28.02.16 - klo:17:47 »
Vanha aihe täällä.
Itselleni kyllä edelleen ajankohtainen ja vaikea.
En jaksanut kaivaa millaisen tekstin tänne alkuun laitoin, ehkä toistan samoja ajatuksia,
tai sitten olen kaiken unohtanut missä olen, mistä tulen, minne menen.

Haluan olla hoidettavana, eheytyä, tehdä parannusta, olla hiljaa savenvalajan käsissä.
Liian herkästi pyrin taistelemaan vastaan, puolustamaan itseäni, selittelemään, kuvittelen
olevani oikeassa, tietäväni jotain.
Yhä kyselen ja etsin.

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #25 : 29.02.16 - klo:19:16 »
Tulipa mieleeni, netistä olen lukenut tälläisen mietteen, runon, laitanpa sen tähän lainauksena:
*********

SAVENVALAJAN HUONEESSA

Hän laskeutuu polkua alenevaa
laakson savisen pohjalle kulkee
ja lähestyy majaa harmaantuvaa;
joku oven avaa ja sulkee.

Hän saapuu luokse akkunan
ja sisälle kurkistaa.
Näkee pyörän, saven tahraaman;
joku astiaa valmistaa.

Se on savenvalaja huoneessaan,
vieras pöydälle nähdä saa,
kun savi harmaa dreijassaan
muotoonsa muovataan.

Katso tarkkaan ja opi sanat nää
mitä henkeesi kuiskataan.
Ei savesta harmainkaan siten jää,
että poies viskataan.

Ja jos astia pilalle menisikin,
niinkuin joskus mennä se voi,
niin löytää muodon se toisenkin,
joka saven pöydälle toi.

Niin samoin, samoin oi ihminen
täällä sinua muovataan.
Saa käsissä muodon jokainen,
joka pöydälle nostetaan.

Ja astia hauras ja halpa niin
on käsissä Mestarin,
ja siellä puhkeaa säveliin
astia heikoinkin.

-Heikki Andelin

Poissa malla

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 15518
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #26 : 29.02.16 - klo:19:19 »

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #27 : 29.02.16 - klo:21:02 »
Kiitos!  Puhutteleva ja hoitava runo!

Minua ehkä eniten tässä aiheessa koskettaa se että savea ei heitetä turhana ja hylättynä pois,
vaan siitä saadaan särkymisen ja uudellen muokkauksen kautta käyttökelpoista.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #28 : 26.03.16 - klo:01:59 »
Haluan olla hoidettavana, eheytyä, tehdä parannusta, olla hiljaa savenvalajan käsissä.
Liian herkästi pyrin taistelemaan vastaan, puolustamaan itseäni, selittelemään, kuvittelen
olevani oikeassa, tietäväni jotain.
Yhä kyselen ja etsin.

Sanasta "eheytyä" tuli aasinsilta erääseen raamattuluentoon, jonka joitakin aikoja kuuntelin. Siinä luennoitsija vähän kritisoi muodissa olevaa sisäisen paranemisen buumia. Hän tokaisi, että "minä en ainakaan halua parantua sisäisesti". Minua huvitti hänen tokaisunsa. Syy siihen, miksi hän näin tokaisi oli kutakuinkin se, että jos hän tulisi täysin terveeksi sisäisesti, ei hänelle enää Kristus kelpaisi. Nykytilanteessa taasen hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin turvautua Kristukseen.
Ymmärsin hyvin tuota puhujaa, joka luentojen lisäksi näkee myös vaivaa senkin eteen, että ihmiset voisivat myös sisäisesti eheytyä.



Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Savenvalajan käsissä
« Vastaus #29 : 26.03.16 - klo:13:49 »
Pari ajatusta tähänkin.

Tämä savenvalaja vertaus on minulle ollut aina ongelmallinen. Saviastioista pidän paljon, keramiikasta etenkin. Mutta,  jos savi on poltettu, siitä tulee kovaa. Sen uudelleenkäyttäminen on se mitä en ymmärrä.
Ei sitä voi minään sirpaleina sekoittaa uuteen saveen, vaan jos sen hienontaa, niin sitten ehkä jotenkin. Sen uuden astian kestävyys , sitä mietin. Voiko tuoreesta, ja jo poltetusta tulla yhdistämällä uutta vastaava. Miten on kestokyky ?
Eihän uutta viiniäkään panna vanhaan nahkaleiliin.

Ammatikseen saven kanssa tekemisessä oleva varmaan tietää ?
...

Kyöstin tuttavalle terveisiä, että kun ( jos ) Kristus on sisällisesti eheyttänyt, niin silloin ollaan melkein kuin yhtä.
Silloin ei enää kivun tai tuskan takia huudeta häntä avuksi.  Silloin voi häntä kiittää ja ylistää.
Tämä sisällinen kiittäminen on mielestäni eri asia kuin se mitä voi nähdä  suggeroituneena tehtävän hengellisissä hurmoksissa. Se on joukkojen tunnekuohua. Minun mielestäni.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)