Körttifoorumi
Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 28.02.14 - klo:14:28
-
Sanonta , Makuasioista ei kiistellä, lienee niitä tutuimpia johon vedotaan usein kun tuntuu että ollaan menty liian pitkälle erimielisyydessä.
Onko parempi riidellä hamaan verilöylyyn saakka, vai tukahduttaa sanomisen tarve taiston ollessa kuumimmillaan. Parisuhteessa ovet saattavat paukkua, kahvikupit lennellä : "Tätäkö tämä nyt taas on ! "
Vanhat pariskunnat tiemmä kinaavat silkasta tarpeesta pysyä "terävinä". Voi pitää paikkansa. Ainakin meidän huushollissa käydään muistamis-leikkiä harva se päivä:
" Muistit t a a s väärin ! "
Jos musiikkimakuni on se mikä on, se on, ainakin foorumilla, saanut jäädä rauhaan. Tuntuisi aika hassulta jos joku sanoisi: Ei tuo ole hyvää musiikkia.
Niin varmasti arvellaan, mutta ei sanota. Niin arvelen minäkin monasti niistä mitä eräät rakastavat.
Sama juttu on kuvataiteen, kirjallisuuden, Tv-ohjelmien kanssa. Ne eivät ole keneltäkään pois, jos minä mistäkin pidän. Koirista puhumattakaan.
Kyllä teidät kissaihmiset tiedetään, mutta eipä haukuta ! :003:
Politiikan erimieliset kinaavat meidän kansalaisten puolesta eduskunnassa, lehtien sivuilla, toreilla ja turuilla kahvimukit kourassa. Telkkarissa pannaan parastaan. Siis vedetään mattoa vastapuolueen alta. Joskus omienkin. :icon_wink:
Miksi sitten uskovaiset riitelevät ja hajottavat vaivalla rakentamaansa kirkkoa. Oikeassaolemisen tarpeesta ? Viisauden tuomasta varmuudesta ?
Ahneudesta sanoa viimeinen sana . Vaiko vain inhimillisyydestä?
Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: Minä en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.? Tästäkin osataan varmasti vääntää vaikka kuinka monia mielipiteitä.
Kysys onkin siitä mitä riidellessä opimme.
-
Hienosti puhut ja asiaa, kokemuksella ja tiedolla.
Mietin tuota riitelyn loppumisajankohtaa.
Ainahan ei taideta päätyä täydelliseen sopuun, molemminpuoliseen anteeksiantamiseen ja -saamiseen.
Harvoin kai myöskään karmeaan verilöylyyn, riippuu tietysti riidan aiheesta.
Yksi hyvä ohje on että älkää antako auringon laskea vihanne yli.
Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö.
Voisko yksi riidan lopetusajankohta olla se kun kumpikin osapuoli antaa vähän periksi, ilmapiiri hiukan puhdistuu,
ainakin pieni mietintätauko voisi olla paikallaan?
-
Sekin on hankala asia jos toinen pahoittaa mielensä vilpittömästä mielipiteestä, koska itse on toista mieltä. Netissä mielipiteet jakautuu väkisin, mutta pitäisikö olla silti hiljaa siitä mikä innostaa tai mitä haluaa jakaa?
Lempeä rehellisyys, hyväksyntä, vapaus, hyvän ajatteleminen muista- erilaisistakin. Näitä toivon.
-
Omasta mielestä ollaan aika kivalla tolalla ainakin tän foorumin suhteen, vaikka joskus tulee ajatus, kun kaikki on niin seesteistä ja mukavaa, että ollaankohan blokattu joitain tyyppejä jotka saa riitaa ja epäjärjestystä aikaan useasti voimakkailla mielipiteillä ja jopa kirosanoilla saatettuja ajatuksiaan.
Toisaalta pikku sivistys on ihan paikallaan, mutta joskus toivoisi että emme pelkäisi riitaa liikaa ja voimakkaita mielipiteitä, vaikka ne olisi meistä kuinka tyhmiä ja kuinka sekaisia.
Normaalissa elämässähän me kuitenkin, kun keskustelemme jossain saamme vastaan kiroilua ja haukkumisia milloin hulluksi milloin miksi ei niin kauniiksi.
No mielipiteensä tuominen on kuitenkin yksilöllistä ja jos se ei ole muuta kuin lähimmäisen alaspainamista ja ainaista kritiikkiä, niin ei se rakenna ketään, vaan saa ihmiset niin vihaiseksi, että parempi kait blokata.
Kun toisaalta jokainen voi asiat tai mielipiteet kuitenkin tuoda asiallisestikkin.. Paitsi minä.'
Kunhan ei ihmisä vastaan aleta henkilökohtaisesti käymään haukkumisia ja alas painamisia, niin enempi voisi olla riitaakin asioista.
Pahinta on jos joku ei tuo mielipidettään ilmi. sen verran soisin rohkeutta jokaiselle säätyyn tai uskonnolliseen lahkoon katsomatta tai kengän kokoon.
-
Miähän sota syntyisi jos kaikki purkaisivat kiukkunsa kaikkeen mikä vähääkään ärsyttää. Mielipide on mielipide, tapa jolla se tuodaan esiin on taitolaji. Yksikin väärin valittu sana täältä näyttöruudun takaa kun leikkimielinen hymy ei näy, voi olla syvän haavanlyönnin väline. Toisaalta suorat sanat ilhduttavat enemmän ( ainakin minua, piti muistaa taas sanoa ! ) kuin koukerellen ja kiemurrellen esiinvedetty "hengellinen" ruoska.
Meillä on olemassa jossakin uumenissa ketju Negatiivisille sioille, repikää siitä ! ( vitsi), tai tähänkin "blogiin" voi purkaa paineitaan, vaikkapa näin:
Jos luet Raamattua, käyt kirkossa ja seuroissa, tarvitseeko foorumilaiset irrallisia raamatunlauseita opasteikseen?
Vastaus: Jos ei tykätä, ei pidä tupata, mutta ylitsekin voi hypätä.
Rakentavan riitelyn avain on sietäminen. Ja "Niska-pers-ote ", siinä on asennetta !
-
Kalistaja lupasi joskus taannoin ottaa minusta niskalenkin. Sekin lupaus on vielä - onnekseni - lunastamatta.
-
Kerrassaan harmillinen virhelyönti. :018: :003: Negatiisille sioille , piti tietenkin olla Negatiivisille asioille ! Tämä ei ole vitsi.
-
Minäkin toivon että sanotaan suoraan, se vaan tuntuu olevan useimmille aika vaikeaa käytännössä. Voi olla myös niin että käsitämme välillä suoran kierona. Pyrin jättämään sen sanomatta minkä koen tarpeettomaksi. En ehkä aina onnistu siinä.
-
Äitini on ihanteeni.
Suorat hiukset,
suora mieli,
suora nenä,
suora kieli.
Isäni runo vaimostaan
-
Kerrassaan harmillinen virhelyönti. :018: :003: Negatiisille sioille , piti tietenkin olla Negatiivisille asioille ! Tämä ei ole vitsi.
Uskotaan, uskotaan. Sitä kun "sähköisenä" kirjoittaa.
-
Olet oikeassa. Olen todella sähköinen. Voiko sitä mittauttaa ? :017:
-
Jos tänne foorumille kirjoittaa niin pitänee liiat miettimiset unohtaa.
Minulta ainakin tuppaa tulemaan usein irrallisia raamatunlauseita.
Ja en tiedä olenko aina oikeassa mielenlaadussakaan kun naputtelen.
Mittaa en pysty millään muotoa täyttämään, jos sitä rupeaa miettimään.
Jos saan tällaisena kirjoittaa kuin olen niin ok, jos en saa, sanokaa se minullekin
että osaan väistyä.
Tosin "käskemällä ei parannukseen saa". Ja jos jossain viihtyy, siellä melkein on väkisin. :003:
-
Älä vn vähättele itseäsi. Arvasin että tästä tulee vääntö, mutta sehän on otsakkeen mukaista. Oma mielipide.
Tietenkään en kyseenalaista Raamattua uskomme perustuksena, mutta pelkät lauseet ovat kuin käteen työnnettyjä traktaatteja jos niitä ei yhdistetä ympäröivään asiaan. Kirkon Päivän tekstit on aina selitetty aluksi, kiitos Pirska, ja sen jälkeen Raamatunkohdat aukeavat, jos ovat auetakseen.
-
:eusa_angel:
-
Toivoisin myös ettei tuomittaisi (ah, niin naisellinen tapa) tunteella, vaan arvioitaisiin järjellä mitä toinen sanoo, illman mielikuvitusta. Asiat asioina, ihmiset ihmisinä. Jos joku vaivaa, sanotaan suoraan eikä vihjailla.
Kiitos.
-
Miten erotat hienotunteisuuden ja vihjailun?
-
Pekka, olen huomannut itsestäni että olen varsinainen pölkkypää, koska jos itse ajattelee eritavalla- ei aina oikein saa kiinni toisen hienovaraisesta vihjailusta. Mie en vaan ymmärrä, viestiä enkä motiivia. Sitten yrittää vaan tulkita, vaihtelevalla menestyksellä rämpien arvoitusten suossa.
-
Tähän törmäsin juuri äsken: (https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/t1/1546331_10201700710065493_1697340331_n.jpg)
Juuri näin,Herra tietää sydämet. :)
-
:eusa_angel:
-
Kerran luulin olleeni väärässä - mutta sitten tulin huomaamaan että erehdyin. :eusa_think:
No vitsi, vitsi.
Usein olen ollut väärässä ja erehtynyt.
Ja mielipiteenikin voivat olla vielä muokattavissa.
-
Lyhyesti:
"Mielipide on yleisesti ottaen joukko ihmisen omia ajatuksia jostakin tietystä asiasta tai aiheesta. Mielipide muodostuu ihmisen omista kokemuksista sekä kuulemista tai näkemistä aihetiedoista."
-Wikipedia
-
Mie en viitti sanoa mittää, etten tuu suututtaneeksi ketään. Osaan mää servatakin, ei sen puoleen. Mutta en viitti tehä sitä täällä kun en tiedä miten sen herännäishenkisesti tekisin, niin olkoon koko homma. :kahvi:
-
Mie en viitti sanoa mittää, etten tuu suututtaneeksi ketään. Osaan mää servatakin, ei sen puoleen. Mutta en viitti tehä sitä täällä kun en tiedä miten sen herännäishenkisesti tekisin, niin olkoon koko homma. :kahvi:
Turhaa ujostelet. Täällä on vaikea suuttuttaa ketään ja mielipide on vain mielipide.
-
Anna tulla vaan, Mirjami. Juuri mielipiteensä esille paneminen luo tutustumisen mahdollisuuden. On mukavampi jos saa foorumilaisesta tarkemman kuvan kuin mitä muiden ajatuksia lainailemma voi saada. Toki sekin jotakin kertoo.
Vaikkapa huumorin ymmärtämisen laita on vaikea arvata ennen kuin tietää enemmän. Toki täällä kirjoitetaan kaikille jotka viitsivät lukea.
Toiset ovat syntyneet kriittisiksi, toiset inhoavat sitä . :023:
-
Joo, ei kai täältä pois potkita, vaikka töpeksiikin.
No, mähän en sitä kyllä tiiä kun en oo kertaakaan töpännyt. :023:
-
Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikeampaa kuin omanlaiset ihmiset. Kaltaiset vetävät puoleensa. Se on tutkittua, ja myös maallikko sen huomaa.
Mielenkiintoista syntyy kun alkaa ymmärtää muiden ajattelutapoja.
Minulle kai sittenkin tuli vähän haavoja niistä entisistä piireistäni. Jampe, joka ennen täällä kirjoitti omista kokemuksistaan, puhui siitä hyvin suorin sanoin. Uskonnon uhriksi en lukeudu, tiettyjen asioiden karsastajaksi kylläkin.
Nämä omat juttuni, marinat ja narinat ainakin pitäisi jättää vähemmälle. Vaan, mistä sitten vanhat ja sairaat puhuisivatkaan. :icon_rolleyes:
-
Kaiketi mielipiteen ilmaiseminen on parhaimmillaan kun se lähtee aidosti sydämestä.
-
Hyvä huomio. Aidosti, rehellisesti, riitelemättä. Ja pikkuisen sanarieskoo evvääksi ! Kritiikin värinenkin saa olla ( minun mielestäni ), sillä siitä keskustelu syntyy, eikä saman toistosta.
-
Joskus on viisautta kuunnella toisen ihmisen eriävää mielipidettä ja ihan pysähtyä miettimään mitä hän sanoo.
Olla kuulolla ja ymmärryksellä läsnä.
Mielipiteiden vaihtaminen on mielenkiintoista.
Ja kun on erilaisia mielipiteitä niistä syntyy mielenkiintoisia keskusteluja.
Omaakin kantaansa voi tarkistaa, asenteitaan ja motiiveitaan, käyttäytymismetodeitaan ja reakointejaan.
Aina ei tarvitse luopua silti omasta mielipiteestä.
Mutta "olla kuulolla" mitä toinen yrittää kertoa.
Joskus mielipiteiden vaihto muistuttaa betonibunkkereistaan sotivia...kumpikaan ei keskity kuulemaan eikä ole haluakaan siihen mitä toinen yrittää sanoa vaan miettii koko ajan kuinka saisi sanotuksi viimeisen sanan ja toisen suun tukituksi.
Se ei liene hedelmällinen tapa jutusteluun ja mielipiteiden vaihtoon.
Se muistutttaa lähinnä sotaa enemmän.
-
Kritiikin värinenkin saa olla ( minun mielestäni ), sillä siitä keskustelu syntyy, eikä saman toistosta.
Tämä on hyvää... ei me olla joo-miehiä!
-
Eikä jees-naisia.
Harjoittelen pitämään hiukan suuta supussa, ilman omaa ponnistelua. Siihen voisin pakahtua.
-
Tulipa mieleeni vitsi mielipiteen vaihdosta. Alainen menee esimiehen luo oman mielipiteensä kanssa ja palaa sieltä esimiehen mielipiteen kanssa.
-
Erilaisuuden ymmärtäminen on vaikeampaa kuin omanlaiset ihmiset. Kaltaiset vetävät puoleensa. Se on tutkittua, ja myös maallikko sen huomaa.
Mielenkiintoista syntyy kun alkaa ymmärtää muiden ajattelutapoja.
Minulle kai sittenkin tuli vähän haavoja niistä entisistä piireistäni. Jampe, joka ennen täällä kirjoitti omista kokemuksistaan, puhui siitä hyvin suorin sanoin. Uskonnon uhriksi en lukeudu, tiettyjen asioiden karsastajaksi kylläkin.
Nämä omat juttuni, marinat ja narinat ainakin pitäisi jättää vähemmälle. Vaan, mistä sitten vanhat ja sairaat puhuisivatkaan. :icon_rolleyes:
Marinat ei haittaa ollenkaan ja vähän ainakin sulta niitä on tullut. :)
Erilaisuuden ymmärtämisestä toivoisin kuulevani vaikka seurapuheen.
Siinä sitä on miettimistä, erilaisuuden hyväksymistä ja sille jopa rajojen pistämistä.
Erilaisten ihmisten kanssa on aina oma aikansa tulla toimeen ja aina siinä tulee loukatuksi toista, jos ei muuten niin tahtomattaan.
Mulle taitaa olla hiljaiset ihmiset hankalimpia, kun toi ajatus kulkee suht nopeasti.
Toinen porukka on sellaiset kun vähättelee toisia.
Kummankinlaisten kanssa oon oppinut paremmin ja paremmin tulemaan toimeen ja olemaan loukkaantumatta heidän puheistaan ja asenteistaan.
Tärkeintä on löytää joku yhteinen sävel ja sitä soittaa, niin kun saa perusluottamuksen syntymään, että en ole henkilöä vastaan, niin voi jo sitten pikkaisen huomauttaa toisen asenteista ja vitseistä.
Mielipiteen esitys on vaikea taitolaji, mutta onneksi täällä ei ole liikaa tuomareita :)
-
Inhimillistä mutta tottahan on, että foorumiystävykset pitävät yhteyttä myös yksityisviestein, ja myöhemmin kirjeenvaihdolla. Viisas joka ei tällaista joukkoa suututa. Tiedän, että silloin saadaan joutuisasti "useampia henkilöitä" esittämään valitus toimikunnalle, ja se tietää kyllä lähtöä.
Viisain vaihtoehto on tämän muistaminen, riittävä etäisyys jokaiseen, pyynnöstä huolimatta kieltäytyminen lähemmästä yhteydenpidosta (yleensä juuri silloin kylvetään ensimmäinen pahoittumisen siemen, sillä olen aina erilainen kuin toivotaan ja niin on meistä joka ikinen) siitä huolehtiminen, että olipa oma elämäntilanne mikä hyvänsä, ei milloinkaan jättäydy tämän varaan, vaan sosiaalisessa mediassakin ylläpitää vaihtoehtoja, hyväksyy sen, että näin saattaa joka tapauksessa käydä.
Samoin tulee oppia huiskaisemaan kintaalla sille, että lopullinen bannaus ei sitten yhtäkkiä sitä olekaan, vaan jonkin sen pituinen jonka joku sitten saa setvittyä. Eli tätä ei kannata ottaa järin tärkeästi, se on varmin keino pahoittaa mielensä.
Kannattaa antaa anteeksi,. mutta unohtaminen ei ole viisasta. Unohtaja juoksee päänsä jatkuvasti päin samaa kiviseinää.