Körttifoorumi
Keskustelu => Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 21.01.14 - klo:14:27
-
Vn:n aloittama keskustelu seurapalstalla jossa kerrataan niitä kysymyksiä joista Laupiaan samarialaiset raamatunkertomus opettaa pani ajattelemaan kysymyksiä tarkemmin.Voisihan niihin vastata sanomalla kyllä tai ei, mikä olisi liian helppoa. En myöskään katso, ainakaan omalla kohdallani, että raamatun lauseiden luetteleminen on puhuttelevaa. Keromus samarialaisesta itsessään on.
Siksi muutamia tapauksia mietittäväksi.
Jos kohtaan iltaisin kaupungilla piestyn humalaisen, miten toimin ? Soitan tietenkin poliisin ja he hoitavat asiaa eteenpäin. Ambulanssi jne...
Entä jos katu on pimeä, porttikongit pelottavia, itsellä esim. sydänvika, astma tai muu heikkous. Uskallanko lähestyä ja ehkä joutua itsekin hyökkäyksen kohteeksi. Onko varovaisuus viisautta, vai autanko henkeni uhalla ? Mitä Jeesus opettaisi ?
Kaupungeissahan on muutamia tapettu nakkikioskin jonossa etuilun takia,kun ulkopuolinen on siihen puuttunut On saanut kuolettavasti puukosta tai pistoolista.
Sitten perheen sisäiset ongelmapaikat ? Jos puoliso on juoppo, väkivaltainen tai vaikkapa peluri. Kenen velvollisuus on ryhtyä auttajaksi? Löytyykö vielä rakkautta kärsiä ja rukoilla käännettä parempaan ?
Entä epäonnistuneet jälkeläiset ? Ohjaatko ammatti-auttajalle, vai onko itsessäsi potentiaalia ryhtyä tukemaan ja opettamaan. Panenko olkani ja omaisuuteni heidän käytettäväkseen ? Missä menee hyväksikäytön raja ?
...
Raamatussa kuvattu tapaus oli yksi tapaus johon olosuhteet olivat auttajalle otolliset ja hänellä oli auttava mieli. Onko kaikilla ? Onko oltava ?
Jos itse ei jaksa elämän paineissa, ei Vapahtaja v a a d i silloin täyttämään mitään mittaa ( minun mielestäni ). Sydämen asenne ratkaisee.
Tällä tavoin jäin pohtimaan.
-
Kerron omia kommenttejani
Vn:n aloittama keskustelu seurapalstalla jossa kerrataan niitä kysymyksiä joista Laupiaan samarialaiset raamatunkertomus opettaa pani ajattelemaan kysymyksiä tarkemmin.Voisihan niihin vastata sanomalla kyllä tai ei, mikä olisi liian helppoa. En myöskään katso, ainakaan omalla kohdallani, että raamatun lauseiden luetteleminen on puhuttelevaa. Keromus samarialaisesta itsessään on.
Siksi muutamia tapauksia mietittäväksi.
Jos kohtaan iltaisin kaupungilla piestyn humalaisen, miten toimin ? Soitan tietenkin poliisin ja he hoitavat asiaa eteenpäin. Ambulanssi jne...
Entä jos katu on pimeä, porttikongit pelottavia, itsellä esim. sydänvika, astma tai muu heikkous. Uskallanko lähestyä ja ehkä joutua itsekin hyökkäyksen kohteeksi. Onko varovaisuus viisautta, vai autanko henkeni uhalla ? Mitä Jeesus opettaisi ?
Kaupungeissahan on muutamia tapettu nakkikioskin jonossa etuilun takia,kun ulkopuolinen on siihen puuttunut On saanut kuolettavasti puukosta tai pistoolista.
Kaupungissa nykyisin mieluummin viranomaiset, kun on näitä huumeiden käyttäjiä, jotka ovat täysin arvaamattomia. Viimeksi puukotettiin kotikäynnille pyydettyä diakonia
Sitten perheen sisäiset ongelmapaikat ? Jos puoliso on juoppo, väkivaltainen tai vaikkapa peluri. Kenen velvollisuus on ryhtyä auttajaksi? Löytyykö vielä rakkautta kärsiä ja rukoilla käännettä parempaan ?
Entä epäonnistuneet jälkeläiset ? Ohjaatko ammatti-auttajalle, vai onko itsessäsi potentiaalia ryhtyä tukemaan ja opettamaan. Panenko olkani ja omaisuuteni heidän käytettäväkseen ? Missä menee hyväksikäytön raja ?
...
Raamatussa kuvattu tapaus oli yksi tapaus johon olosuhteet olivat auttajalle otolliset ja hänellä oli auttava mieli. Onko kaikilla ? Onko oltava ?
Jos itse ei jaksa elämän paineissa, ei Vapahtaja v a a d i silloin täyttämään mitään mittaa ( minun mielestäni ). Sydämen asenne ratkaisee.
Tällä tavoin jäin pohtimaan.
Perheen sisäisissä on hyvä konsultoida amattilaista sillä monet näistä ongelmista ovat parantumattomia eikä muuta kuin ero ole tehtävissä. Venyttäminen ei niitä paranna. Parempi yksin kuin päivittän kaltoin kohdeltuna ja mukiloituna.
Epäonnistuneita jälkeläisiä ei ole onneksi sattunut kohdalle, mutta vuosia sosiaalityöntekijän kanssa naimisissa olleena vastaukseni olisi, että yhdessä ammattilaisten kanssa on paras vaihtoehto. Siihen tarvitaan molemmat. Olkasi voit ja tulee laittaa, mutta omaisuudesta on vain harmia. Ei rahaa sillä he eivät hallitse sitä ja se menee alkoholiin ja huumeisiin.
Vaikka televisosta saa yleensä hurskaamman kuvan, niin ruokapankki antaa mahdollisuuden käyttää enemmän rahaa kaljaan. (tästä syystä meillä lopetettiin ruokapankki)
-
"Epäonnistuneet" jälkeläiset? :icon_eek: Litaniasta taisi puuttua vielä "epäonnistuneet" vanhemmat! "Epäonnistunut" sanan käyttö tuossa on epäonnistunut.
-
Kertomus laupiaasta samarialaisesta Raamatussa lienee varsin pelkistetty ja kenties kärjistetty ja selkeä
esimerkki ääripäistä.
Riitta-mummi toi esille tuon miten nykyään kaikki erilaiset hätä/ongelmatilanteet ovat yksilöitä,
jokainen tapaus on uniikki, teki niin tai näin, aina tekee väärin ja virheitä, mutta luultavasti oikeita ja hyviä
asioitakin tapahtuu...
Usein on tietysti viisasta antaa olla kaiken avun antamisen vain viranomaisille jos heitä on riittävästi.
Raamatussa on valtavasti hyviä ohjeita, myös nykypäivään soveltuvia, eikä liene ollenkaan huono asia
tuoda niitä esille, joskus vaikka vain luettelon omaisesti. Kyllä niistä aina jotain jää mieleen.
Me ihmiset olemme tällaisia puutteellisia taapertajia, alatien kulkijoita. Mutta saamme nähdä itsemme
ja toisemme Jumalan luomina ainutkertaisina ja -laatuisina yksilöinä yhdessä.
Me rakastamme koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jumala antaa meille kullekin päivälle sen määrän
voimaa mitä tarvitsemme. Vapahtajaan turvautuen saamme synnit anteeksi, saamme tulevaisuuden ja toivon.
-
"Epäonnistuneet" jälkeläiset? :icon_eek: Litaniasta taisi puuttua vielä "epäonnistuneet" vanhemmat! "Epäonnistunut" sanan käyttö tuossa on epäonnistunut.
Aivan niin. Oli epäonnistunut valinta kun unohdin lainausmerkit. Tarkoitin yleistä katsantoa, vastakohtana "onnistruneet" jälkeläiset. Olen saanut
toruja jälkeläisteni "höösäämisestä".
-
Aivan niin. Oli epäonnistunut valinta kun unohdin lainausmerkit. Tarkoitin yleistä katsantoa, vastakohtana "onnistruneet" jälkeläiset. Olen saanut
toruja jälkeläisteni "höösäämisestä".
Minä taas tarkoitin näiden ns. epäonnistuneiden jälkeläisten vanhempia. Sen verran tässäkin kaupunginosassa tiedän näitä juopottelevia ym. isiä ja äitejä etten yhtään ihmettele, jos lapsista tulee mitä tulee. Pienet ipanat juoksee pakkasella avopäin ja muutenkin vähissä vaatteissa ulkona kun äiti vetää viinaa kotona. Näissäkin taloissa on ollut tapauksia, joista itse asiassa päästään toisen ketjun otsikkoon "Kuljenko ohi"? Kesällä oli juuri siinä hilkulla, etten soittanut lastensuojeluviranomaisille. Äiti siellä piti peliään sisällä miesten kanssa. Juttu taisi ratketa muuten ja he muuttivat pois tästä talosta. Sanomaan en kyllä varmasti olisi mennyt koska siinä olisi käynyt minulle hyvin huonosti.
-
Aivan niin. Oli epäonnistunut valinta kun unohdin lainausmerkit. Tarkoitin yleistä katsantoa, vastakohtana "onnistruneet" jälkeläiset. Olen saanut
toruja jälkeläisteni "höösäämisestä".
Epäonnistuneita hössääjiä olemme kaikki, niin ei kai tarvitse pohtia minkälaisia jälkeläisemme ovat.
-
Jokainen ihminen on silti laulun aihe...kaunis ihminen...on meissä kaikissa jotain hyvääkin.
-
Minä taas tarkoitin näiden ns. epäonnistuneiden jälkeläisten vanhempia. Sen verran tässäkin kaupunginosassa tiedän näitä juopottelevia ym. isiä ja äitejä etten yhtään ihmettele, jos lapsista tulee mitä tulee. Pienet ipanat juoksee pakkasella avopäin ja muutenkin vähissä vaatteissa ulkona kun äiti vetää viinaa kotona. Näissäkin taloissa on ollut tapauksia, joista itse asiassa päästään toisen ketjun otsikkoon "Kuljenko ohi"? Kesällä oli juuri siinä hilkulla, etten soittanut lastensuojeluviranomaisille. Äiti siellä piti peliään sisällä miesten kanssa. Juttu taisi ratketa muuten ja he muuttivat pois tästä talosta. Sanomaan en kyllä varmasti olisi mennyt koska siinä olisi käynyt minulle hyvin huonosti.
Mulla on yksi naapuri, kun metelöi ja välillä on väkivaltainen ja käy pelottelemassa maahanmuuttajia ja potkii niiden ovia.
Sellanen tavallinen lähiö rettelöitsijä.
Stadissahan niitä on joka lähiössä :)
Erityisesti Kannelmäen slummissa :)
Tänään jotenkin tuli ihan hyvät fiilikset sitä ukkoa kohtaan, kait kun rukouksessa mietin häntäkin.
Yksinäinenhän hän on ja kun moikkasin häntä ystävällisesti ja kyselin, et mites pyyhkii ja pikkasen vitsailin, niin ihan mukavasti meillä juttu meni. En alkanu valittaa sen tekemisiä. Olen varmaan ainut tyhmä talossa kun ei jaksa vihata sitä ja meillä menee sen kanssa ihan ok ja ainut kait jonka ovea ei oo potkinut :)
Varmaankin kait tänään tulee potkimaan :)
-
Opettavainen tarina Tuhlaajapojasta on totisinta totta. :kahvi: Haluaisin uskoa rakkauden voimaan ja tällä tarkoitan välittämistä ja lähimmäisenrakkautta ainoana oikeana menettelynä halutessani olla Laupias Samarialainen jollekkin kanssaihmisillemme. :icon_rolleyes:
Velvollisuus sanana tuo mieleen jonkinlaisen pakon josta seuraa palkkion tarve. Usein omavanhurskaus saa ihmisen tekemään omaatuntoaan tyynnyttääkseen jotakin lähimmäisemme hyväksi. :107: Opin kerran tuntemaan poikkeuksellisen kovaa elämää kokeneen ja eläneen ihmisen kautta millaista laupeutta pyyteettömästi tehty auttaminen tarkoittaa. Avun antaminen oli konkreettista ja se perustui lähimmäisenrakkauteen. Tarina oli seuraava: Puutteenalaiseen perheeseen oli joulu tulossa mutta rahaa ei ollut penniäkään ja lasten joululahjat saatikka ruokapöytä oli tyhjänä. Epätoivo ja toivottomuus oli vienyt joulumielen perheessä ja katkeruuden kalkki tuntui liian raskaalta juoda kun puutteen syynä oli osattomuus kaikesta onnesta ja rikkaudesta kuten työstä ja toimeentulosta jäätyä toteutumatta ko vuonna. Kun puute ja kurjuus astuu elämään esim palkkatulon loputtua ja työttömyyskorvausten päättyessä sosiaaliluukun ammottaessa ainoana toivona tuloja saadakseen. Mitä teet jos olet vielä ontuva , sokea tai raajarikko eikä sinulla ole itsessäsi mitään mahdollisuutta parantaa elämäntilannettasi? Entinen ystäväni nyt jo taivaan kotiin kutsuttu oli saanut kuulla tuon perheen ahdingosta ja toimi pyyteettömästi astelemalla K-kauppaan ja ostamalla 2. isoa kassillista jouluruokia ja tarvikkeita. Tämän tehtyään hän iltasella marssi tuon koviakokeneen perheen ovikellon taakse ja rimpautti sitä. Perheenäidin tullessa avaamaan hän pyysi lupaa tulla vierailulle sisälle taloon ja ojensi 2-isoa kassia ruokatarvikkeita perheen hyväksi. Perheen joulu oli pelastettu ainakin ruokatavaroiden suhteen ja lasten silmät kiilsivät onnesta "Laupiaan Samarialaisen ollessa yhä keskuudessame" ja auttaessa ahdingossa olevia ihmisiä ilman palkkiopyydettä. Tee sinäkin samoin äläkä kulje ohitse kohdatessasi onnettomia ja kurjuuteen vajonneita lähimmäisiäsi. :107:
Mielestäni Veikko Hurstin aloittama ja Valtion Korkeimmankin johdon antama siunaus tämänkaltaiselle laupeudentyölle on osoitos lähimmäisenrakkaudesta ilman palkkiopyydettä. :eusa_clap: Jos olen Jeesuksen opetuslapsi niin pyrin tekemään niitä tekoja jotka hän on meille opettanut. Kristillisen mielen mukaan ja rukoillen viisautta toteuttaessani omaa kristillistä vakaumustani. :kahvi:
Auttaessani muita ainoa palkkio on hyvän mielen palkka ja unohdan omat mitättömät ongelmani esim vaihtaisinko autoni isompaan uuteen tila-autoon.Voisipa olla MERSU :017:
Herra olkoon kanssamme yhä enemmän ahdinkoa ja pahuutta täynnä olevassa maailmassamme. :eusa_pray: kaikki siunaus tulee Jumalalta Armosta. AMEN :icon_rolleyes:
-
Mulla on yksi naapuri, kun metelöi ja välillä on väkivaltainen ja käy pelottelemassa maahanmuuttajia ja potkii niiden ovia.
Sellanen tavallinen lähiö rettelöitsijä.
Stadissahan niitä on joka lähiössä :)
Erityisesti Kannelmäen slummissa :)
Tänään jotenkin tuli ihan hyvät fiilikset sitä ukkoa kohtaan, kait kun rukouksessa mietin häntäkin.
Yksinäinenhän hän on ja kun moikkasin häntä ystävällisesti ja kyselin, et mites pyyhkii ja pikkasen vitsailin, niin ihan mukavasti meillä juttu meni. En alkanu valittaa sen tekemisiä. Olen varmaan ainut tyhmä talossa kun ei jaksa vihata sitä ja meillä menee sen kanssa ihan ok ja ainut kait jonka ovea ei oo potkinut :)
Varmaankin kait tänään tulee potkimaan :)
:023:
-
Liian kiltti ihminen . Anna-Liisa Valtavaara:
http://www.kd.fi/KD/weblehti/fi/juttuarkisto/artikkelit.php?we_objectID=8042
-
Kiitos Riitta-Mummi tuosta edellisestä linkistä. :eusa_clap:
Onhan se totta että riippuvaisuus jostakin vahvemmasta ihmisestä ja asiasta on orjuuttavaa. :kahvi: Yhteiskunnallisesti on kuitenkin merkityksellistä että meillä on ihmisiä joilla on suurempi sydän ja halua luopua omastaan muiden hyväksi. :107: Jeesus on opettanut kristilliseen yhteenkuuluvaisuuteen ja rakkauteen liittyvän toisista ihmisistä välittäminen ja joskus myöskin itsestä luopuminen. Tämäkin Suruttomalle ihmisselle käsittämätön toiminta on Uskon hedelmiä ja sen taustalla on Kristuksen opetus ja Rakkaus kärsivää lähimmäistämme kohtaan. :'( Uskon vahvasti siihen vanhaan sanontaan että metsä vastaa usein miten sinne huudetaan ja että jokainen meistä saa tekojensa mukaan lähes poikkeuksetta. :icon_rolleyes: Onhan myös sanottu että sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä meidän vähimmistä veljistämme sen te olette tehneet minulle. :eusa_angel: Laupias Samarialaista ei tarvitse leikkiä sellainen voi myös olla hengen hedelmä. Liiasta kiltteydestä kärsivä ihminen on kuitenkin vaarassa joutua toisten hyväksikäytön kohteeksi ja silloin asiat ovat huonosti. Uskon Raamatusta löytyvän moniakin kohtia missä esim sananlaskuissa löytyy tarvittava lääke vastustamaan liiallista kiltteyttä joka on myös vääränlaista riippuvuutta toisista ihmisistä. Tällöin ihminen nojaa ihmisten hyväntahtoisuuteen eikä Turvaa Jumalan Tahtoon elämässään. Meillä ei kenelläkään ole mitään mahdollisuutta luottaa pelkästään ihmisiin, tai heidän hyvyyteensä sillä Kas Hyvä ei ole kenkään ihminen vaan Toinen on heikompi toista. Rakas Taivaan Jumala varjele meitä ihmispoloisia vääristä riippuvaisuuksista ja pahoista ihmissuhteista. :eusa_pray: Esimerkkejä löytyy vähän liiankin kanssa. :icon_eek: Velvollisuudesta vai Rakkaudesta niin oma valintani on Rakkaudesta lähimmäistämme kohtaan ilman suorituspaineita ja omavanhurskauden peikkoa. Tästäkin asiasta on kristillisyydessä esimerkkejä että hyvillä teoilla on merkitystä arjen teoissa ja teoistaan ihminen tunnetaan. :icon_rolleyes: Onnellisia talvipäiviä ja Iloista mieltä huumorilla höystettynä. :icon_rolleyes:
-
Anna-Liisa Valtavaara vilahti telkkarissa ja puhui hyvin viisaita. Googlailin nimellä hänestä. Valtavaara on nimenä tuttu. Muualtakin kuin Kuusamon Rukalta.Löysin linkin tuohon artikkeliin, luin sen kahdesti ja ajattelin että tämän linkitän. Kiva että Pappako oli samaa mieltä, että kannatti lukea.
Sanasi ovat sitä samaa miten minäkin ajattelen. Taidamme olla kumpikin jo ikä-ihmisiä. Elämänkokeuksen opettamia. :109:
-
Olen lueskellut tätä ketjua ja tässä on moni kirjoittanut mielestäni todella hyviä kommentteja.
Kiitos.
-
kysymyksiä joista Laupiaan samarialaiset raamatunkertomus opettaa
Tämä on taas niitä stooreja, joiden pointtia voi olla vaikea ymmärtää, koska elämme niin eri ajassa. Samarialaiset olivat ennen muuta harhaoppisia, oma lahkonsa. Mitä tuo sitten nykyään olisi? Laupias viidesläinen? Laupias lesta? Vai peräti laupias jehovantodistaja?
Jos kohtaan iltaisin kaupungilla piestyn humalaisen, miten toimin ?
Juuri piestyjä en ole kohdannut, mutta muuten aika avuttomia. Ensin katson, onko sillä kaverit messissä, ja jos on, niin ajattelen, että ne voi auttaa toisiaan. Jos se on yksin, olen yleensä koputtanut olkaan ja kysynyt, onko kaikki kunnossa, ja pitäisikö apua hommata. Sitten teen kuten toivotaan. Kuitenkin jos ko. henkilö on vaikka likellä bussipysäkkiä, jolla paljon odottelijoita ja minulal hirveä kiire bussiin olevinaan, lykkään asian oletetun hoidon niille vähemmän kiireisille. Ei muuten ole nämä humalaiset koskaan olleet aggressiivisia.
Kaupungeissahan on muutamia tapettu nakkikioskin jonossa etuilun takia,kun ulkopuolinen on siihen puuttunut On saanut kuolettavasti puukosta tai pistoolista.
Snagarietuilu on niin pikku juttu, että sellaiseen en puuttuisi.
Jos puoliso on juoppo, väkivaltainen tai vaikkapa peluri. Kenen velvollisuus on ryhtyä auttajaksi? Löytyykö vielä rakkautta kärsiä ja rukoilla käännettä parempaan ?
En todellakaan kuvittelisi, että minusta on auttajaksi. Yhdestäkään näistä minulla ei ole omaa kokemusta, mutta ehkä se menisi näin: Juoppoa kestäisin puolisona, jos ongelma on vain se juoppous. Väkivallasta liitto päättyisi siihen. Pelurin kanssa en eläisi yhteistaloudessa, mutta erillään voisin olla avopuoliso (siis ilman juridista elatusvelvollisuutta) - pelatkoon omilla rahoillaan.
Entä epäonnistuneet jälkeläiset ? Ohjaatko ammatti-auttajalle, vai onko itsessäsi potentiaalia ryhtyä tukemaan ja opettamaan. Panenko olkani ja omaisuuteni heidän käytettäväkseen ?
Tästäkään ei ole kokemusta, joten olenkin tosi pätevä vastaamaan: Raja menee 18 vuodessa. Sitten pellolle, tarvittaessa sosiaalitoimen avustuksella. Jos olen kovin epäonnistunut kasvattajana niin tarvittaessa aikaisemminkin,koulukotiin tms. Ei omaisuutta käytettäväksi. Kyläillä saa, jos käyttäytyy kyläilyn ajan suunnilleen asiallisesti, eikä jää asumaan. Ja tämä ei oman jaksamisen takia, vaan sen jälkeläisen.
Minä en kyllä tiedä, mitä se epäonnistuminen on, mutta täysi-ikäinen miettiköön itse, haluaako käydä koulua, käydä töissä, elää yhteiskunnan tuilla, elää jonkun (ei minun) siivellä, elää omavaraisessa hippikommuunissa, vai elää rikoksia tehtailemalla.
Jos itse ei jaksa elämän paineissa, ei Vapahtaja v a a d i silloin täyttämään mitään mittaa ( minun mielestäni ).
Haluaako edes täyttää jotain mittaa? Tai jos ei täyttää niin että edes vähän lähempänä jotain täyttä on? Jos ei vaadi täyttämään, niin eikö sentään lupaa, että kyllä sinä sen joskus vielä täytät - jos haluat? Että pääset vähitellen vapaaksi kaikesta, mikä estää täyttämästä.
Omat ongelmat on jossain muualla kuin pelottavissa humalaisissa, hulttiopuolisossa tai epäonnistuneissa lapsissa, joten on helppo olla noissa tapauksissa viisas. En tiedä, osaanko sopivan anonyymisti kertoa asioista, jotka oikeasti hiertävät. Ehkä pitäisi vaikka kaunokirjallisuudesta löytää sopiva esimerkki.
-
Tämä on taas niitä stooreja, joiden pointtia voi olla vaikea ymmärtää, koska elämme niin eri ajassa. Samarialaiset olivat ennen muuta harhaoppisia, oma lahkonsa. Mitä tuo sitten nykyään olisi? Laupias viidesläinen? Laupias lesta? Vai peräti laupias jehovantodistaja?
Somali tai romani voisivat monessakin porukassa olla sopivia nykyisiä vastineita samarialaiskertomukseen.
Itse asiassa kuulin joskus muinoin (70-luvulla?) "laupias mustalainen" -tyyppisen kertomuksen. Kaverilla repesi keuhko jossain Helsingissä. Liikuntakyvyttömänä hän seisoi kadun varressa ja viittoili autoille pysähtymismerkkejä. Kukaan ei pysähtynyt ennen kuin paikalle tuli romaniporukka, joka vei kaverin Meilahteen.
Mt
-
Somali tai romani voisivat monessakin porukassa olla sopivia nykyisiä vastineita samarialaiskertomukseen.
Olen joskus lukenut laupiaasta samarialaisesta suomalaistetun version, johon oli laitettu nimetkin - en tiedä, olivatko todellisia henkilöitä? Siis tähän tapaan: "ensin tuli tietä pitkin kirkkoherra Hurskainen --- sitten paikalle saapui suntio Lempiäinen --- Viimein siihen osui hevoskauppias Åkerlund..."
-
Olen joskus lukenut laupiaasta samarialaisesta suomalaistetun version, johon oli laitettu nimetkin - en tiedä, olivatko todellisia henkilöitä? Siis tähän tapaan: "ensin tuli tietä pitkin kirkkoherra Hurskainen --- sitten paikalle saapui suntio Lempiäinen --- Viimein siihen osui hevoskauppias Åkerlund..."
Tuo pikkuisen ontuu siltä osin, että meillä on Suomessa vain yksi kirkkoherra Hurskainen (Nivalan Heikki H.), joka tosin on eläkkeellä. Suntio Lempiäistä en tunne, mutta hänen kaimansa oli tai on yhä teologin profressori. Hevoskauppias Åkerlundeja on useita. HYvä yritys, mutta hiukan loukkaava.
-
Olen avustanut Hurskaisen Heikkiä ehtoollisenjaossa Aholansaaressa - rakkaudesta.
-
Tuo pikkuisen ontuu siltä osin, että meillä on Suomessa vain yksi kirkkoherra Hurskainen (Nivalan Heikki H.), joka tosin on eläkkeellä. Suntio Lempiäistä en tunne, mutta hänen kaimansa oli tai on yhä teologin profressori. Hevoskauppias Åkerlundeja on useita. HYvä yritys, mutta hiukan loukkaava.
Minä tunnen Arvi Hurskaisen enkä toki tarkoittanut häntäkään. Taisi Jeesuksen vertauskin olla joidenkin mielestä loukkaava. Myönnän, että se satuttaa itseänikin.
-
Minä luin jokunen vuosi sitten jostakin, ehkä Kotimaasta, tarinan laupiaasta somalialaisesta. Se tuntui sopivalta nykyversiolta.
Viimeksi eilen kohtasin romanipariskunnan, joka oli auttamassa eksynyttä kävelijää. Kysyivät sitten minulta vahvistusta siihen, missä suunnassa määränpää on. Ei varmastikaan ole kansallisuudesta tai muista ulkoisista ominaisuuksista kiinni, kuka auttaa. Oikeasti se auttaa, jolla on sydän paikallaan.
Anna-Liisa Valtavaara oli opiskelijatyöntekijänä nuoruuteni yliopistokaupungissa. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on puhunut ja kirjoittanut liiallisesta kiltteydestä. Kuulijoita riittää ja ilmeisesti moni kokee saavansa apua ongelmiinsa. Toki on eri asia olla kiltti tai liian kiltti. Edellinen on hyvä asia, ainakin jos vertaa vastakohtaansa - tuhmaan.
-
Jos autan lähisukulaista, teenkö sen velvollisuudesta vai rakkaudesta? Täytyy sanoa, että sekä että. Jos kysymyksessä on sukulainen, jota rakastan, teen sen enemmän rakkaudesta kuin velvollisuudesta. Jos taas on sukulainen, jota en kauheasti rakasta (rasittava, ilkeä, marisee, mikään ei kelpaa), niin silloin autan häntä enimmäkseen velvollisuudesta.
Jos ei ole mitään velvollisudentuntoa, niin voi käydä niin, että rakaskin sukulainen jää täysin huomiotta. Hyvä on miettiä, mitä sitten, kun itse on avun tarpeessa. Itsehän annan jälkeläisilleni mallin, miten kohtelen muita.
En ole lukenut tämän ketjun muita tekstejä.
-
Hei Pirska, kirjoitit juuri siitä mistä minä sain ent. työkavereilta taas kerran kunnon "haukut". Minän kuulema pilaan jälkeläiseni auttaessani heitä.
Naiset olivat sitä mieltä että jokaisen on pärjättävä omillaan, itsenäistyttävä ja aikuistuttava.
Tosiasia on etten auta kuin silloin kun huomaan apua kovasti tarvittavan. En ole niitä äitejä jotka alkavat ensimmäisestä tilipussista alken velkoa vuokraan ja ruokaan.
Sain haukut myös siitä että olen nuuka, en matkustele, en käytä rahaa itseeni. Elämästä pitäisi "nauttia". Huomasin että olen erkautunut ajatusmaailmassa aika kauas entisestä.
-
Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. :102:
-
Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat. :102:
Niinpähän tuo tekköö
http://www.youtube.com/watch?v=fLnnCKMvVZQ
-
Velvollisuudessa maistuu lievä pakon tunne.
Rakkaus on välittämistä arjessa ja siinä vierellä kulkemista ja mahdollista avittamista.
Puhutaan mm Jumalisesta agape-rakkaudesta joka on erilaista rakkautta...jonka vaikuttaa Jumala ihmisessä.
Ja rakkaus on myös yksi hengen hedelmistä.
Gal. 5:22
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
-silloin se on Jumalan synnyttämää.
Ja avustaminen voi olla myös yksi ns armolahjoista.
Ehkei sitä niin arvosteta korkealle kun se on niin "tavallista"...koetaan ne näkyvät ja voimakkaat lahjat taivaallisina.
Mutta jollain voi olla hyvin arkinen avustamisen lahja.
1. Kor. 12:28
Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. ... jne ...
-
En kavahtaisi lievää pakon tunnetta (velvollisuus). Pelkoon liitettynä se vasta käy ikäväksi. Pelossa on rangaistusta, mutta rakkaudessa ei ole pelkoa (1 Joh. jotakin). Velvollisuushan meillä on työmmekin tehdä. Ei elämä ole pelkkää hyvässä fiiliksessä leijailua. Velvollisuudessa ei välttämättä pelkoa ole ollenkaan.
Samarialaisella Jeesus viittaa itseensä (Luther). Jotakin vaikuttavaa on lupauksessa: Tässä on kaikki mitä minulla on --- jos jotakin jää puuttumaan, maksan sen palatessani. Annan henkeni lunnaiksi ja ruumiini ravinnoksi ja jos sekään ei riitä ---
Mitä käytäntöihin tulee, tiedän osan ruokapankkiin jonottavista todella ryyppäävän säästyneet rahat mutta useat hakevat ruokatarpeita kyllä syödäkseen eivätkä ollenkaan juo. Omissa potilaissani on useita. Lähinnä yhden talouden peruspäivärahalle pudonneita.
Kummityttö työskenteli taksivälityksessä. Kesti puoli vuotta sitä "V-un huora jos taas lähetät jonkin s-n mutiaiskuskin mä tapan sut." Kysyi mielestäni oikeutetusti eikö yhteiskunnan palvelu siis edellytä edes hyvää käytöstä.