Oppi tarpeeton - ja kaikki sallittua?

[Leena]

Ei löytynyt sopivaa lokeroa joten mainittakoon täällä.

Lasaruksesta leipäjonoihin käsitteli kiinnostavasti vaihtoehtoina pietistisen hengellisyyden ja seurakuntien hyökkäyksen rakenteellisia vääryyksiä vastaan.

Kirjan luku asettaa vastakkain transsendentin ja maallisen oikeudenmukaisuuden tavoittelun. Siis vielä tarkemmin henkilökohtaisen jumalasuhteen ja sielunpelastuksen käsittelyn sitä vastaan, tuleeko kirkon olla poliittinen voimatekijä.

Kai tuo jotakin uutta tuo koska saapuu mietteet mukanaan.

Parhaiten kirkko onnistui minusta Etelä-Afrikan sovintoprosessin kätilöijänä, josta on tuo Desmond Tutun kirjakin, Anteeksianto, tie sovintoon. Osoitettavasti ei käynytkään kuten Luther toivoi, että Junalan armon saanut pitää kaiken muun niin halpana että hyväksyy tasauksen mielellään.

Sotatilanteissa, myös propagandasodassa, kirkolta toivotaan usein napakkaa kannanottoa puolesta tai vastaan. Historian perspektiivistä näkyy, kuinka noissa tilanteissa olisi menty kyllä kiville kantaa ottamalla Mentiinkin.

Toisaalta hengelliseen todellisuuteen vetäytyminen saattaa nopeasti viedä t ilanteeseen, jossa kaikki "maallinen ilo" luetaan synniksi, kuten teatteri, hyväntekeväisyysarpajaiset, tanssi on luettu.

Täysin ilottomassa elämässä syntyi vähitellen vastikkeita, kuten itse näin. Harvoilla oli keskenään yhtä hauskaa kuin Langinkosken ja Kotkan seurakunnan nuorilla, siksi sinne niin paljon porukkaa tuli. Meillä oli omat ilot. Kähvellettiin Rainerman tuomat maailmanloppukuunnelmat ja kuunneltiin salaa, kun muu nuorisotoimintaväki takavarikoi ne kuultuaan ensimmäišen kerran. Flirttailtiin toisin tavoin. Kehiteltiin tanhuvastikkeita ja piirijuttuja. Tästä uskontotieteessä luinkin että näin käy.

Docens nyt on...  Mutta heillä toteutui kansanmurha.

Mietin, olisiko herännäisyyden osana elää nyt todella, osoitettavasti, koko ihmisen osa, ihmisiksihän meidät luotiin eikä miksikään omituiseksi taivasodotusmutanteiksi, mutta suhteissa ja välilöissä Jumalaan, jolta kaikki lohdutus tulee. Tuo seurakunnallisuus näki että jokin lähinnä Kantin kategorinen imperatiivi on jokaisessa ihmisessä, ei ainoastaan heissä jotka pitävät seuraa Jumalan kanssa. Kantin mukaan on, samoin skolastikkojen. Uskoontulijain mukaan vain uskoontulleissa. Ja niin on ihmiskunta jaettu kahtia.

Missä määrin näin voitiin sanoa körttiläisustä minä mietin, sillä kirja ei eritellyt sen kummemmin " herätysliikekristillisyyttä". Se puhui nimenomaan kirkosra poliittisena tekijänä. Ja näki "herätysliikekristillisyyden" sitä kehitystä jarruttaneen. Totean Pooh, kuten usein Viisveisaaja, muuan viisausmiehistä keskuudessamme.

[Pena]

Kaikki tarpeetonta ja oppi sallittu?

Tuo on tietysti minulle tyypillistä sanaleikkiä. Laitoin sen kuitenkin julki, kun siitä nousi piirun verran harkitumpiakin ajatuksia. Sallitun ja tarpeettoman välistä eroa pohditaan 1. Kor. 10. luvussakin: "'Kaikki on luvallista'-- mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on luvallista' -- mutta kaikki ei ole rakentavaa." Kristityn vapauden ymmärrän yksinkertaistaen niin, että meidän ei tarvitse olla kovin huolissamme siitä, teemmekö jotain luvatonta, vaan voimme käyttää harkintaamme siihen, että teemme jotain rakentavaa. Oppi kuuluu tähän niin, että saamme tutkia ja tulkita uskoa, kunhan emme väännä ajatustemme pohjalta elämää kahlitsevia tai kieroon johtavia oppeja ja vaadi veljiämme ja siskojamme niitä tahtomme mukaan noudattamaan.

[Salis]

Kaikki tarpeetonta ja oppi sallittu?

Tuo on tietysti minulle tyypillistä sanaleikkiä. Laitoin sen kuitenkin julki, kun siitä nousi piirun verran harkitumpiakin ajatuksia. Sallitun ja tarpeettoman välistä eroa pohditaan 1. Kor. 10. luvussakin: "'Kaikki on luvallista'-- mutta kaikki ei ole hyödyksi. 'Kaikki on luvallista' -- mutta kaikki ei ole rakentavaa." Kristityn vapauden ymmärrän yksinkertaistaen niin, että meidän ei tarvitse olla kovin huolissamme siitä, teemmekö jotain luvatonta, vaan voimme käyttää harkintaamme siihen, että teemme jotain rakentavaa. Oppi kuuluu tähän niin, että saamme tutkia ja tulkita uskoa, kunhan emme väännä ajatustemme pohjalta elämää kahlitsevia tai kieroon johtavia oppeja ja vaadi veljiämme ja siskojamme niitä tahtomme mukaan noudattamaan.

Eihän tässä voi kuin kompata. Körttiläisyyden lähtökohta on juuri se, että olemme vain vajavaisia ihmisiä. Kun sen muistaa, niin ei näe tarvetta lyödä toisia Raamatulla päähän eikä esittää ahdasmielisiä opillisia vaatimuksia kristillisestä elämästä.

[Riitta-mummi]

Olen "  samalla kupilla"  edellisten veljien kanssa.  Olen myös ihmetellyt, että vaikka körttiläisyydessäkin on ollut omat " toistupalaisensa "
on liike kuitenkin pysynyt yhtenä.

Erästä nimeä googlatessani jouduin lestadiolaisen herätysliikkeen sivustoille. Siellä oli kaavio siitä miten missäkin vaiheessa kukin kannattajakunta oli erkaantunut omaksi - laisuudekseen tai - läisyydekseen. Ja niitä oli kymmeniä, jopa sata.
Olivatko nämä olleet niin omasta mielestään oikeassa milloin minkäkin kiellon ja käskyn kohdalla, etää aina oli lähdetty ovet paukkuen.

Armollinen oppi joka on muuttunut jopa kulttuuriharrastusten, ja punaisen värin kohdalla, kuitenkaan keskeisintä kieltämättä  . Luulisi näin nyky-ihmisille sopivan paremmin kuin monin lain kehoituksin rakennettu.

[juhani]

Olen "  samalla kupilla"  edellisten veljien kanssa.  Olen myös ihmetellyt, että vaikka körttiläisyydessäkin on ollut omat " toistupalaisensa "
on liike kuitenkin pysynyt yhtenä.

Erästä nimeä googlatessani jouduin lestadiolaisen herätysliikkeen sivustoille. Siellä oli kaavio siitä miten missäkin vaiheessa kukin kannattajakunta oli erkaantunut omaksi - laisuudekseen tai - läisyydekseen. Ja niitä oli kymmeniä, jopa sata.
Olivatko nämä olleet niin omasta mielestään oikeassa milloin minkäkin kiellon ja käskyn kohdalla, etää aina oli lähdetty ovet paukkuen.

Armollinen oppi joka on muuttunut jopa kulttuuriharrastusten, ja punaisen värin kohdalla, kuitenkaan keskeisintä kieltämättä  . Luulisi näin nyky-ihmisille sopivan paremmin kuin monin lain kehoituksin rakennettu.

Olen 15 vuotta ollut ystävänä naapurin esikoislestadiolaisen kanssa. Kysyin monta vuotta sitten, että onko lestadiolaisuus historiassa jakautunut  seitsemään osaseen (vanhoilliset, esikoiset, uusesikoiset jne.). Sitten hän naurahti... jokainen lestadiolainen on subjektiivisesti oikeassa... n. 100 000 esitystä on lestadiolaisuudesta on oikeata. Hän on kateellinen körttiläisille.

[Riitta-mummi]

Esikoislestadiolaisia on meidänkin tutuissa aika monta. Olemmehan Lahti-Padasjoki akselilla puoliksi kummankin kunnan asukkeja.
Ihmisinä pidän heitä suoraselkäisiä isänmaan ystävinä ja perhekunnistaan hyvin huolta pitävinä. Naapureina luotettavia.

Nyt heillä vain on taas , ehkä, menossa uusi jakautuminen. Sakramentit kirkoissa, vai maallikkojen antamina rukoushuoneissa. Voi, voi !

Mahtaako jakautumisten takana olla oppiriidat  vai  johtajuuden ja vallan rakastaminen.

[Leena]

Taisi mennä hieman ohitse nyt. Oma syy. Ei kannata kysyä ennen kuin osaa. Tai ennen kuin perustaa sopivan lokeron.  

Kyse oli diakonaatin kehityksestä viime vuossadalla ja siitä sitte tuli mietteitä.

Milloin suuren laivan peräsintä pitää kääntää, tulee liike verkkaan. Pohtivat, pitäisikö kirkon keskittyä rakenteellisiin vääryyksiin vai painottaa yksilökohtaista sielunpelastusta. On määrättömän helppo todeta että tehköön molemmat. Tai että kaikki on luvallista mutta kaikki ei hyödytä. Mikä lopulta siis hyödyttää?  

Minun tuli todeta, etten tiennyt vastausta.
Uusiksi kun luin, arvelin että riippuu kovasti kysyjästä.
Sitä kirkon perustehtävää ajattelin, mistä puenimuotosemmin  valittanu olen, että yks ajatus saarnaan niin katso, se on täytetty.

Meillä kun on sempassa kiinnostava kaveri, on ateisti joka on innoissaan kun on heillä oma kirkko. Putosin pahasti ja kysyin mitä kummaa. No kirkko kirkko. Mihin tarkotukseen kysyn. No mihinä kirkko on, mutta niin etteivät usko Jumalaan.

Totesin etten mene niin takuuseen tästä jumalisestakaan kaikin ajoin. Silti, että pitää olla kirkko. Kun joku selittäisi, miksi ei Amnesty tai kansalaisopisto tai kudontapiiri tai lukuryhmä.  Jokin kirkon olemuksessa ainakin näyttää tärkeältä, ja jotta se hyvin menestyy jumalattakin.  

Sen takia minä tätä ihmettelen.

[Thomas McElwain]

Taisi mennä hieman ohitse nyt. Oma syy. Ei kannata kysyä ennen kuin osaa. Tai ennen kuin perustaa sopivan lokeron.  

Kyse oli diakonaatin kehityksestä viime vuossadalla ja siitä sitte tuli mietteitä.

Milloin suuren laivan peräsintä pitää kääntää, tulee liike verkkaan. Pohtivat, pitäisikö kirkon keskittyä rakenteellisiin vääryyksiin vai painottaa yksilökohtaista sielunpelastusta. On määrättömän helppo todeta että tehköön molemmat. Tai että kaikki on luvallista mutta kaikki ei hyödytä. Mikä lopulta siis hyödyttää?  

Minun tuli todeta, etten tiennyt vastausta.
Uusiksi kun luin, arvelin että riippuu kovasti kysyjästä.
Sitä kirkon perustehtävää ajattelin, mistä puenimuotosemmin  valittanu olen, että yks ajatus saarnaan niin katso, se on täytetty.

Meillä kun on sempassa kiinnostava kaveri, on ateisti joka on innoissaan kun on heillä oma kirkko. Putosin pahasti ja kysyin mitä kummaa. No kirkko kirkko. Mihin tarkotukseen kysyn. No mihinä kirkko on, mutta niin etteivät usko Jumalaan.

Totesin etten mene niin takuuseen tästä jumalisestakaan kaikin ajoin. Silti, että pitää olla kirkko. Kun joku selittäisi, miksi ei Amnesty tai kansalaisopisto tai kudontapiiri tai lukuryhmä.  Jokin kirkon olemuksessa ainakin näyttää tärkeältä, ja jotta se hyvin menestyy jumalattakin.  

Sen takia minä tätä ihmettelen.

Niin juuri. Meni kauan, ennen kuin tajusin, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee kirkkoa vaikkei kukaan uskoisi Jumalaan. Kirkko heikkenee ja Suomi muuttuu amerikkalaiseksi. Jos olisin halunnut sellaista, olisin voinut asua Amerikassa. Onhan minulla siellä myymättä vielä talokin. Olisiko tarvis?

[Leena]

No nyt se on siinä lyhyesti.

Ateistikirkolla on jokin esikuva Yhdysvalloissa. Suomessa he seliitivät "ottavansa kirkosta parhaat palat vaan ei Jumalaa" ja minä kysyin mikä heidät pitää yhdessä kun yhteinen mysteerikin näkyy saavan aikaan paremmin tappelua, mutta en siihen enää vastausta saanut.

Se saa kysymään, mihin kirkko tarvitaan, mitä sen perustehtävään tulisi kuulua mitä ei. Tässä kysyin sitä herätysliikepohjaista evankelioivaa sisälähetystä vaiko satsausta rakenteellisiin vääryyksiin. Juuri noidta mietin kuinka se viimemainittu ihan konkreettisesti siis tehtäisiin. Tai kumpikaan.

On varsin mahdollista, että hyvin hiljainen tapahtuminen on syvällisintä tapahtumista "True merit is like a river, the deeper it is, the less noise it makes" .  Tai sitten pienet purot, puuhapapit, pop-messut (Kymi  1974) häpeäsaarnat (kaikella kunnioituksella Paavo Kettunen, ei se hänen syytään ole, papit vain ovat tohkeissaan jotta menee saarna ja sielunhoito sekaisin ). ynnämuu kuten "millähän me saatais lisättyä kävijämäärää" juoksivat hiekkaan ja katosivat.

[Pena]

Kirkko ilman Jumalaa? Buddhalaisuus lienee jotain sellaista hienostuneimmassa muodossaan. Jumalan paikalla on ihmisen valaistuminen. Kansanomainen buddhalaisuus taitaa vilistä jumalia monenkirjavine palvontamenoineen.

[Leena]

Kirkko ilman Jumalaa? Buddhalaisuus lienee jotain sellaista hienostuneimmassa muodossaan. Jumalan paikalla on ihmisen valaistuminen. Kansanomainen buddhalaisuus taitaa vilistä jumalia monenkirjavine palvontamenoineen.

Juu sen hän hyväksyi joskin ilmoitti itse  hyväksyvänsä tuolle jota sanoo tulevaisuuden uskonnoksi perustaksi positivistisempiristisen katsomuksen, jotahan tuo ei ole.  

Minä sanoin että se on wanhanaikaista.   eikä tiede voi pysähtyä miksikään katsomuksiksi, edes filosofia ei voi. Marxismin kanssa jo kävi heikolla tapaa.

[Pena]

Tiede on menetelmä eli metodi. Edes metodistit eivät palvo metodia.

[Thomas McElwain]

Parempi olla pelkästään jumalaton kuin sekä jumalaton että kirkkoton. Se on vain mielipide. Voin muuttaa mieltä hetkessä.
Eilen illalla ostin puolukoita mieheltä, joka ne toi Pohjanmaalta. En tiedä miksi hän kysyi, ehkä tyttäreni pukeutumisen takia. Halusi tietää, olemmeko uskovia. Tyttäreni virkkoi heti kyllä ja mies ehti sanoa rauhaa ennen kuin lisäsin, että minä olen körttimielinen. Miksi ilahtunut ilme heti hävisi?
Olen ennenkin kokenut omituisia rauhan toivottavien parissa. Joskus 30 vuotta sitten kävin Turun baptistijumalanpalveluksessa ja nuori mies tervehti ovella sanoen rauhaa. Minä vilpittömästi vastasin McElwain. Tuli kummallinen ilme ja sitten naurahdus. Näin jumalattomasti minäkin olen joskus elänyt.

[Leena]

Tiede on menetelmä eli metodi. Edes metodistit eivät palvo metodia.

He eivät minun ymmärtääkseni palvo. Heillä pidetään esitelmiä ja musiikkiesityksiä joista on palvottava riisuttu. Palvominen viittaa pahasti että jotakin palvottavaa olisikin olemassa.

Ja kuulemma kirkko pitää ateisteillakin olla, eiväthän kaikki usko Jumalaan.  Ei se ole mikään peruste riistää ihmisiltä kirkkoa.  

Kyllä on suurta. Joku täs maailmassa arvostaa kirkkoa suuremmin kuin ikinä osaa tajuta että mikä siinä nyt...   

[öppiäinen]

Kirkko heikkenee ja Suomi muuttuu amerikkalaiseksi. Jos olisin halunnut sellaista, olisin voinut asua Amerikassa.

Stubb kuulemma haluaa, ja Kokoomus on suosituin puolue.

Onhan siellä Ameriikan ihmemaassa kirkkoja vaikka muille jakaa. Ja yrittävätkin toisinaan jakaa. Eikös siellä ole kirkollisesti organisoitu hyväntekeväisyyskin voimissaan?