Saako körttiläinen uskoa?

[TeppoV]

Eilen Kotimaassa kyseltiin ihmisiltä, 'oletko uskossa'?
Kysymys on suoranaista jumalan pilkkaa. '

Raamatussa kylläkin sanotaan, että koetelkaa itseänne, oletteko uskossa.

Outoa että tuollainen varmasti kaikkein pelastusvarmin ja omistavin mahdollinen usko saa aikaan niin pahaa jälkeä.

Vain silloin, jos siihen liittyy yltiökarismaattinen ihmeiden ja merkkien tavoittelu tai menestysteologia. Evankelinen omistava on hyvin sielunhoidollista mielestäni, sillä sillä siinä ja levätä armossa ilman vaatimuksia.

[llwyd]

Outoa että tuollainen varmasti kaikkein pelastusvarmin ja omistavin mahdollinen usko saa aikaan niin pahaa jälkeä.

Vain silloin, jos siihen liittyy yltiökarismaattinen ihmeiden ja merkkien tavoittelu tai menestysteologia. Evankelinen omistava on hyvin sielunhoidollista mielestäni, sillä sillä siinä ja levätä armossa ilman vaatimuksia.

Viittasinkin karismaattisiin yhteisöihin, jotka saattavat olla todella tuhoisia jäsenilleen. Toki tunnen miten terveellä pohjalla evankelisuus tässä suhteessa on.

[Salis]

Toki tunnen miten terveellä pohjalla evankelisuus tässä suhteessa on.

Herättää kysymyksen, että miten terveella pohjalla se sitten on?

[llwyd]

Toki tunnen miten terveellä pohjalla evankelisuus tässä suhteessa on.

Herättää kysymyksen, että miten terveella pohjalla se sitten on?

Terveellä pohjalla ainakin siinä mielessä, ettei siellä nyt ole mitattu, vahdittu ja venytetty ihmisiä millään karismaattisella tavalla. Toki tämä johdon uusi naispappeus-"puhdasoppisuus" lähettää huolestuttavia signaaleja, mutta en usko että siellä vielä ovia oikeasti suljettaisiin sen mukaan, mitä yksilö asiasta ajattelee.

[onesimus]

En jaksanut kaikkea lukea. Silti tuosta pelastusvarmuudesta haluaisin sanoa jotain henkilökohtaista. Omalla kohdallani pelastusvarmuus on kahtalainen. Ensinnäkin se on varmuutta siitä, että olen syntinen. Toiseksi se on varmuutta siitä, että Kristus tuli syntisiä varten. Jos näistä kahdesta on varma, niin silloin mielestäni omistaa pelastusvarmuuden ja voi myös omalla tavallaan iloita siitä.

Oma teologiani rakentuu kahden raamatunjakeen varaan. Ensimmäinen näyttää todellisen asemani  ja puutteeni, ja toinen täydentää sen, mitä minulta puuttuu.

1. "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." Matt. 5:3.

2. "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi…" 1. Kor. 1:30.

En ole "-läinen" tai "lainen", mutta tunnen hengen yhteyttä niiden kanssa, joilla on sama "teologia"  olkoonpa heidän yhteisönsä mikä tahansa.

[TeppoV]

Omalla kohdallani pelastusvarmuus on kahtalainen. Ensinnäkin se on varmuutta siitä, että olen syntinen. Toiseksi se on varmuutta siitä, että Kristus tuli syntisiä varten. Jos näistä kahdesta on varma, niin silloin mielestäni omistaa pelastusvarmuuden ja voi myös omalla tavallaan iloita siitä.

Tähän tyyliin minäkin olen asian ymmärtänyt.

[onesimus]

Jostain olen saanut käsityksen, että nykykörttikansa kauhistuu "uskoontulemista", eli pitää vaan ikävoidä, kaivata ja kerjätä armoa. Eihän Raamatussa sanota missään, että kerjäämisellä pelastuu, vaan uskomalla Kristukseen. On todella irvokasta, jos herätysliikkeessä aletaan kauhistumaan heräämistä. Tai sitä, että etsijä löytää sen, mitä etsii.

Sanotaan että voi varmoja. Tietysti voi olla väärääkin varmuutta, sellaista että juuri minun uskoni on oikea ja juuri minut on valittu pelastukseen. Mutta jos varmuus perustuu siihen, että olen syntinen ja että Kristus pelastaa syntisiä, pelastus koskee siis minuakin, niin eikö juuri se ole oikeaa varmuutta?

Ajatellaanpa asiaa arkisemmin: Joku lähettää sinulle postitse miljoonaperinnön. Sinun osuutesi on vain käydä luukulla ja kuitata lähetys saaduksi. Eihän kukaan ole niin toope, että yksinkertaisen vastaanottamisen sijasta alkaisi vielä kerjätä tuota perinöä.

- - -

Asiaan liittyen vielä pieni kertomus:

Herrat pettävät aina.

Näin sanoi eräs työmies, kun liikemies, jolla oli suuria maaomaisuuksia, lahjoitti kaiken työmiehilleen ja muutti itse asumaan Englantiin.

“Eivät herrat anna työmiehelle mitään ilmaiseksi, niillä on aina jokin jekku mielessä”, sanoi mies. Eikä kirjoittanut nimeään alle, eikä päässyt osalliseksi perinnöstä.

- - -

Mielestäni herännäisyydessä ei ainakaan alussa ollut kerjuuta, vaan armo otettiin uskossa vastaan. Eiköpä Ruotsalaisen Paavokin "tullut uskoon" Jyväskylän reissullaan 1799?

[seppos]

Jostain olen saanut käsityksen, että nykykörttikansa kauhistuu "uskoontulemista", eli pitää vaan ikävoidä, kaivata ja kerjätä armoa. Eihän Raamatussa sanota missään, että kerjäämisellä pelastuu, vaan uskomalla Kristukseen. On todella irvokasta, jos herätysliikkeessä aletaan kauhistumaan heräämistä. Tai sitä, että etsijä löytää sen, mitä etsii.

Sanotaan että voi varmoja. Tietysti voi olla väärääkin varmuutta, sellaista että juuri minun uskoni on oikea ja juuri minut on valittu pelastukseen. Mutta jos varmuus perustuu siihen, että olen syntinen ja että Kristus pelastaa syntisiä, pelastus koskee siis minuakin, niin eikö juuri se ole oikeaa varmuutta?

Mielestäni herännäisyydessä ei ainakaan alussa ollut kerjuuta, vaan armo otettiin uskossa vastaan. Eiköpä Ruotsalaisen Paavokin "tullut uskoon" Jyväskylän reissullaan 1799?

Ei nykyherännäisyydessä pelätä heräämistä. Käytäisin mieluummin sitä sanaa kuin uskoon tulo.  

Puttouksen matti sanoi, että ihminen herää kahdesti. Ensin niin, että hän on hyvä ja jumalallinen loistava luomus joka opettaa muita. Sitten hän putoaa alas ja herää toisen kerran, ettei hän synnitön olekkaan vaan joutuu anomaan armoa Herralta.  Tämä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Opettajista ei ole pulaa, nöyristä Herran seuraajista on.

[onesimus]

Ei nykyherännäisyydessä pelätä heräämistä. Käytäisin mieluummin sitä sanaa kuin uskoon tulo.  

Puttouksen matti sanoi, että ihminen herää kahdesti. Ensin niin, että hän on hyvä ja jumalallinen loistava luomus joka opettaa muita. Sitten hän putoaa alas ja herää toisen kerran, ettei hän synnitön olekkaan vaan joutuu anomaan armoa Herralta.  Tämä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Opettajista ei ole pulaa, nöyristä Herran seuraajista on.

Käsitykseni ja oman kokemukseni mukaan "uskoon tullaan" vain kerran, mutta herätä täytyy useamminkin, milloin missäkin asiassa.

Omasta uskoon tulemisesta tulee kuluneeksi ensi kuussa 50 vuotta. Muutos oli todellinen. Juuri ostetut tanssikengät saivat kulua muussa käytössä, Raamattu alkoi maittaa.

Jatkossa jouduin kamppailemaan oman syntisyyteni kanssa ja se näyttää jatkuvan viimeiseen hengenvetoon asti. Farisealaisuuskin tuli tutuksi — sekin omana kokemuksena, olinhan parempi kuin muut. En silti voi sanoa, että olisin ollut näinä vuosikymmeninä armon ulkopuolella, vaikka en elänytkään armosta.

[seppos]

Ei nykyherännäisyydessä pelätä heräämistä. Käytäisin mieluummin sitä sanaa kuin uskoon tulo.  

Puttouksen matti sanoi, että ihminen herää kahdesti. Ensin niin, että hän on hyvä ja jumalallinen loistava luomus joka opettaa muita. Sitten hän putoaa alas ja herää toisen kerran, ettei hän synnitön olekkaan vaan joutuu anomaan armoa Herralta.  Tämä saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä. Opettajista ei ole pulaa, nöyristä Herran seuraajista on.

Käsitykseni ja oman kokemukseni mukaan "uskoon tullaan" vain kerran, mutta herätä täytyy useamminkin, milloin missäkin asiassa.

Omasta uskoon tulemisesta tulee kuluneeksi ensi kuussa 50 vuotta. Muutos oli todellinen. Juuri ostetut tanssikengät saivat kulua muussa käytössä, Raamattu alkoi maittaa.

Jatkossa jouduin kamppailemaan oman syntisyyteni kanssa ja se näyttää jatkuvan viimeiseen hengenvetoon asti. Farisealaisuuskin tuli tutuksi — sekin omana kokemuksena, olinhan parempi kuin muut. En silti voi sanoa, että olisin ollut näinä vuosikymmeninä armon ulkopuolella, vaikka en elänytkään armosta.

Vierastan edelleen uskoon tulemis sanontaa ja puhun vain heräämisestä, jonka Jumala antaa.
Se ei siis ole ihmisen oma teko vaan Jumala saa sen aikaiseksi meissä. Minulla liittyy noihin uskoon tuloihin keskellä yötä herätettynä rippikoulun viimeisenä yönä niin paljon negatiivista ihmistyötä ja painostusta, että vierastan siksi sanaa ehkä liikakakin, vaikka en minäkään mikään poikainen enää ole. Minulle se on Jumalan suomaa heräämistä.

Tämä pieni kieliero ei saisi haitata, mutta kieleen liittyy niin paljon muistoja ja kokemuksia.

Mitä tuohon parannuksen tekoon tulee niin eiköhän se ole jatkuvaa ja päivittäistä itse kullakin. Ei tässä vielä ole päästy autuuden riemussa veisaamaan uutta virttä Herralle.

[Hanna]

Minulle, korttisuvussa kasvaneelle ja "korttilaisen kasvatuksen saaneelle", uskoontulo on kuin onkin perin "eksoottinen kasite". Tottakai ymmarran jos esimerkiksi joku "linnakundi"loytaa vapauduttuaa jonkin uskonnollisen yhteison ja kokee saavansa syntinsa anteeksi ja pysyy kaidalla tiella, niin voi kait sita sit uskoontuloksikin nimittaa. Onko se sit korttilaista mustavalkoisen ajattelun kaihtamista vai mita, mut ei kylla taalla pain ainakaan mitaan uskoontuloja ole nakynyt :wink: Uskovien yhteiso on aina ollut elamassani ja kai Jumalakin, mut ei han minun elamaani millaan salamanvalayksella ole ilmaantunut :shock: Nonniin, elkaahan toki luulko et pilkkaan niita joille nain on kaynyt, ihailempa vain! Minun elamaani se Jumala on pikemminkin hivuttautunut ja terveiset vaan sinne ylakertaan: Jatka samaan malliin! :lol:

[onesimus]

Vierastan edelleen uskoon tulemis sanontaa ja puhun vain heräämisestä, jonka Jumala antaa.
Se ei siis ole ihmisen oma teko vaan Jumala saa sen aikaiseksi meissä. Minulla liittyy noihin uskoon tuloihin keskellä yötä herätettynä rippikoulun viimeisenä yönä niin paljon negatiivista ihmistyötä ja painostusta, että vierastan siksi sanaa ehkä liikakakin, vaikka en minäkään mikään poikainen enää ole. Minulle se on Jumalan suomaa heräämistä.

Tämä pieni kieliero ei saisi haitata, mutta kieleen liittyy niin paljon muistoja ja kokemuksia.

Mitä tuohon parannuksen tekoon tulee niin eiköhän se ole jatkuvaa ja päivittäistä itse kullakin. Ei tässä vielä ole päästy autuuden riemussa veisaamaan uutta virttä Herralle.

Taitaa Raamattu puhua enemmän uskoon tulemisesta ja vähemmän heräämisestä. No, yhtä kaikki. Eihän sanoilla ole itsetarkoitusta, jos vain sisältö on sama. Jos tarkoitat heräämisellä sitä, että tunnet itsesi Jumalalle kelpaamattomaksi itsessäsi ja uskot Kristuksen sovituksen riittäävän sinullekin, niin silloin puhumme samasta asiasta.

Parannus-sana on todella huono ilmaisu, koska se johtaa ajatuksen siihen suuntaan, että jotenkin voisin muuttaa itseäni paremmaksi. Sanan kun pitäisi ilmaista jotakin siitä, että näen ja ymmärrän Kristuksen kaikkiriittävyyden kohdallani ja luotan siihen.

[seppos]

Vierastan edelleen uskoon tulemis sanontaa ja puhun vain heräämisestä, jonka Jumala antaa.
Se ei siis ole ihmisen oma teko vaan Jumala saa sen aikaiseksi meissä. Minulla liittyy noihin uskoon tuloihin keskellä yötä herätettynä rippikoulun viimeisenä yönä niin paljon negatiivista ihmistyötä ja painostusta, että vierastan siksi sanaa ehkä liikakakin, vaikka en minäkään mikään poikainen enää ole. Minulle se on Jumalan suomaa heräämistä.

Tämä pieni kieliero ei saisi haitata, mutta kieleen liittyy niin paljon muistoja ja kokemuksia.

Mitä tuohon parannuksen tekoon tulee niin eiköhän se ole jatkuvaa ja päivittäistä itse kullakin. Ei tässä vielä ole päästy autuuden riemussa veisaamaan uutta virttä Herralle.

Taitaa Raamattu puhua enemmän uskoon tulemisesta ja vähemmän heräämisestä. No, yhtä kaikki. Eihän sanoilla ole itsetarkoitusta, jos vain sisältö on sama. Jos tarkoitat heräämisellä sitä, että tunnet itsesi Jumalalle kelpaamattomaksi itsessäsi ja uskot Kristuksen sovituksen riittäävän sinullekin, niin silloin puhumme samasta asiasta.

Parannus-sana on todella huono ilmaisu, koska se johtaa ajatuksen siihen suuntaan, että jotenkin voisin muuttaa itseäni paremmaksi. Sanan kun pitäisi ilmaista jotakin siitä, että näen ja ymmärrän Kristuksen kaikkiriittävyyden kohdallani ja luotan siihen.

Luettuani tuon jäin miettimään ketä hyödytti tai ilahdutti äskeinen kielenkäytön neuvonta.  Paavo ei muuten Jyväskylässä tullut uskoon vain hän löysi Kristuksen sisällisen tunnon. Uskossa Paavo oli jo Jyväskylään mennessään ja siksi hän sinne meni.

Itse henkilökohtaisen herätyksen kokeneena pidän jokapäiväistä parannusta välttämättömänä. Vaikka käytämme hiukan eri tavoin kieltä toivon sinun silti suhtautuvan kunnioittavasti ja vakavasti toisin puhuviin ja ettet ryhdy opettajaksi sillä kokemusta ja tietoa on täällä muillakin kuin sinulla.

[Viisveisaaja]

En nyt löytänyt sitä paikkaa netti- Raamatusta, mutta noin ulkomuistista:
En katso sitä saavuttaneeni, mutta ojentaudun sitä kohti että ehkä jos minäkin voisin saavuttaa sen.

Ajatus kuitenkin oli Paavalilla toi. Paavali ei kirjoittanut: Olen pelastunut ja uskossa, vaan oli enempi kaipaavan uskon kannalla.

Vaikkakin omaan uskomiseen alkamiseen liittyi vahva hengellinen kokemus en sitä ole muilta vaatimassa enkä ole sitä mieltä, että se on ainoa oikea tapa, Se nyt sattui minulle ja sai minut uskomaan Jeesuksen päälle, kuten Lestadiolaiset sanovat.
 Tai oikeammin pitää sanoa uskoa oli, mutta ei uskoa että syntini on anteeksi annettu. Jonkunlainen usko Jeesukseen oli, mutta armo oli totaalisen hukassa ja olin varma menosta kuoleman jälkeen muualle kuin taivaaseen.

Lisäksi rehellisyyden nimissä on myönnettävä se tunne kääntymisessä tai uskomiseen alkaessa ei kestänyt montakaan päivää.
Eli herääminen tai uskoontulo tai uskomaan alkaminen on sellainen mikä minusta tulee alkaa joka aamu ja joka aamu on armo uusi.
Kuitenkin se on Jumalan lahja se usko mikä itsekullakin on ja ei omista teoista tullut, vaan Jumalan armosta ettei kukaan keskailisi.

Tämä syntiseksi itsensä näkeminen ja samalla uskominen on hieno näkökulma joltain se vetää samalla pienelle paikalle lähimmäsiin nähden.

Suuri on uskonsalaisuus.

[onesimus]

Itse henkilökohtaisen herätyksen kokeneena pidän jokapäiväistä parannusta välttämättömänä. Vaikka käytämme hiukan eri tavoin kieltä toivon sinun silti suhtautuvan kunnioittavasti ja vakavasti toisin puhuviin ja ettet ryhdy opettajaksi sillä kokemusta ja tietoa on täällä muillakin kuin sinulla.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia asioita tuohon "jokapäiväiseen parannukseen" mielestäsi sisältyy.

Tuo viimeinen ajatuksesi sulkee pois kaiken opettamisen, ainahan kokemusta ja tietoa on muillakin kuin opettajalla.