Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: jannevuo1 - 12.05.20 - klo:13:56
-
Tuon tämän aiheen aamuhartaus-osiosta tänne, koska mielestäni se tänne kuuluu. Tarkoitan asiaa, joka tuntuu olevan monille heränneille traumaattinen. Joskus 1980-luvulla Olympiastadionilla amerikkalainen Billy Graham piti joukkotilaisuuksia, joissa hän kutsui kansaa myös "eteen". Tällaiseen meininkiin ilmaisi silloin jyrkän vastalauseensa mm. Jaakko Elenius. Viime aikoina olen myös kuullut viitattavan näihin tapahtumiin ja siihen että "kyllä Suomessa olisi ollut ihan tarpeeksi julistajia ilman Grahamiakin". Kotimaa-lehdessäkin oli asiasta samansisältöinen kirjoitus äskettäin. Itse en pidä tuota 1980-luvun kampanjaa mitenkään tuomittavana ja ihmettelen, miten siitä jaksetaan yhä provosoitua.
Tuolloin päävastuussa sen järjestelyistä taisi olla Kalevi Lehtinen, joka kai sitten Eleniuksen kanssa yritti saada aikaan jonkinlaisen sovun. En tiedä, onnistuivatko.
En tiedä, on tällä foorumilla suotavaa nostaa tällaisia kysymyksiä esiin. Uutena jäsenenä olen tässä suhteessa aika estoton. Ja kuten sanoin, olen ottanut etäisyyttä herännäisyyteen nyt vanhoilla päivilläni.
-
Itse olin aikoinaan tuolla tilaisuudessa, kuten moni muukin.
Toivottavasti moni sai kokea siellä apua, siunausta ja ennen kaikkea rohkaisua, kuten minäkin.
Jotenkin koen että olisi hyvä kokea yhteyttä yhtenä suurena Kristuksen seurakuntana,
eikä niinkään herätysliikenäkökulmasta tutkien missä menee sopivuuden rajat.
Ihmiset olemme erilaisia, siksi kai on herätysliikkeitä ja seurakuntia olemassa,
mutta Jeesus on sama, eikä Hän heitä ketään ulos joka Hänen luokseen haluaa tulla.
Takavuosikymmeniltä muistan omakohtaisesti hyvänä myöskin Tampereella monena vuonna
pidetyt Yhteys-aktiot, siellä pääpuhujana oli Dennis Clark tulkkinaan Jouko Neulanen.
Nuo tilaisuudet olivat myös eri seurakuntien yhteisesti järjestämiä.
-
Toimittaja Hannu Kuosmanen lopettaa bloginsa Kotimaa24;ssä näin:
Niin kauan on toivoa, kun uskossaan heikot körttiläiset vielä jaksavat kirkossa elää ja vaikuttaa. Vaikka ei siitäkään mitään kansanliikettä ole tullut.
Mutta takaa se ainakin sen, että kirkko yhä edelleen hyväksyy täysivaltaisiksi jäseniksi myös elämässään vähemmän onnistuneet ja uskossaan epävarmat kyselijät. Sitä perintöä kannattaa vaalia.
...
En ole jaksanut, viitsinyt enkä ehtinyt juurikaan kurkata po Blogeja, etenkin kun Herättäjän omat sivut loppuivat loppuvuodesta 2017.
Tänään kuitenkin luin ensin provogatiivisen blogin Konservatiiviset kristityt ja silloin osuin silmään ( nimenomaan siihen näkevään ) nimi Billy Graham jonka Missio Helsinki showssa olin itsekin ' kristittyjä stadionin nurmikolle' lahtaamassa, Jaakko Eleniusta lainaten.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/missio-helsinki-teki-kirkkohistoriaa-graham-kirkollisti-kortit/
...
Miksi minäkin olin ? Nyt mietiskelen että olin kutsuttu kuin jonkin kuuluisan rock-tähden fanijoukkoihin, ja niin sitä mentiin kun ei ollut ymmärrystä vielä kyllin annettu. Joukkosuggestio, hieno tunnelma ja maailmanparantajan mieli vei mennessään.
Graham nimittäin saattoi yhteen kaksi Missio Helsingin kriitikkoa: arkkipiispa John Vikströmin ja körttijohtaja Jaakko Eleniuksen. Ja tuli näin – tietysti täysin tietämättään - vahvistaneeksi körttiläisyyden aseman kirkon ehdottomana valtavirtana.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/missio-helsinki-teki-kirkkohistoriaa-graham-kirkollisti-kortit/
-
Kirkon tutkimuskeskus taisi tehdä tutkimuksen Missio Helsingin yleisöstä. Suuri osa stadionille saapuneista oli pääkaupunkiseudun aktiivisia seurakuntalaisia, jotka olisivat muuten olleet kotiseurakuntansa tilaisuuksissa. Monet kävivät useissa Mission kokouksissa. Heitä oli runsaasti myös siinä joukossa, joka tuli puhujakorokkeen luo. Ilo siitä, että tuhannet saivat kuulla evankeliumin ja vastaanottaa Kristuksen, kuihtui kenties joihinkin kymmeniin.
-
Pidän herätyskokouksia, joissa kutsutaan kuulijoita tulemaan puhujan luo ’antamaan itsensä’ amerikkalaisena perinteenä, joka on Suomessa jokseenkin uusi.
Krahhamleipee vae rukkiista sanarrieskoo?
Graham kelpaa, mutta ranskis on jo melko heppoista, paahtoleipäviipaleista puhumattakaan.
Hengellisen sovellutuksen saatte sepittää itse.
:icon_cool:
-
Mielenkiintoista olinhan siellä minäkin. Sain shokin sillä olin lukenut hänen sen illan puheensa meidän mökin biolanilla istuessa vanhoista Valituista Paloista, tapahtumat oli vain siirretty oman perheen jäseniin. Vaatimattomat puheenkirjoittajat herralla. Minua pyydettiin tulemaan toisenkin kerran, mutta yhdessä oli jo liikaa.
Helluntailaiset ystäväni kertoivat kuinka heillä väkeä koulutettiin marssimaan eteen pyydettäessä. Luterilaiset väittivät, että se oli kiellettyä. (heh heh)
Teknistä käännytystoimintaa ilman elävää Jumalaa. Se siitä Elenius oli oikeassa.
Olen käynyt Lehtisen käännytyskurssin (Campus Crusade for Christ) ja hämmästelen oppilaiden sokeutta.
Se siitä!
-
Olen kokemuksistani näissä pippaloissa kertonutkin, olihan koulutettuna sielunhoitoavustaja paikalla viitenä iltanana stadionin kentällä.
Tarkoin ohjeistettua toimintaahan se oli. Ennakolta koulutettiin niin ev.lut kirjossa kuin helluntaikirkon salilla. Organisaatio oli amerikkalaista.
Määrätyt raamatunpaikat kerrattiin moneen kertaan ja monisteista jaettiin lisää toimintaohjeita. Papit ja saarnaajat kouluttivat tehokkaasti.
Hengellisten laulujen vaikutus oli suuri kansan lämmittelemiseksi. Valtava kuoro ja tunnetut solistit vetivät ihmisiä ympäri maamme linja-auto ja junalasteittain.
En silloin ymmärtänyt että se oli hengellistä manipulointia ja suggestiota. Taitavasti tehtynä sillä oli samantainen teho kuin maailmankuululla rokkibändillä Ruisrokissa tms. megatapahtumassa.
Me ajelimme koko kevään Billy Graham Helsinki-Missio-tarra auton takalasissa ja pudottelimme esitteita naapuruston postilaatikoihin.
Mitä seurasi kohdallani. Oli perustettava raamattupiiri, jälleen yksi. Tekemistä, organisointia ja jatkuvaa keskeistä samojen porukoiden kanssakäymistä, perheen, suvun ja ystävien kustannuksella.
Olin kuin kala koukussa. Aloin kärsiä. Se ei ollut Jumalan mielen mukaista.
Vasta jättäydyttyäni pois niistä porukoista tuli kirkonpenkki ja pelkkä messuissa käyminen merkitä minulle vapautumisen toivoa.
Kuten tiedätte muutos tuli, Lahden Herättäjäjuhlat vuonna 2007.
-
Olin aikoinaan Stadionilla kuuntelemassa Billy Grahamia ja se oli minusta täysi floppi. Hän oli ominut Valituista Paloista kaksi tarinaa ja sijoittanut ne perheeseensä. Olin saman kesänä lukenut ne tarinat mökin PuuCee:ssä olevasta suuresta VP:kokoelmasta. Tämä epärehellisyys yökötti minua ja kunnioitukseni karisi täydellisesti koko showsta
Minusta se on ihan hyvä se B.Graham yhdistyksen ohjelma Deissä, vaikka Amerikkalaista meininkiä vierastan tosi paljon, ja sanoma on äärimmäisen yksinkertainen ja pelkistetty, jopa lapsellinen. Mutta siinä on jotain aitoa ja kivaa.
Lahdattiin tätä kansaa Stadionilla.
Ps. Viestit lainattu viestiketjusta: Mitä tänään…3.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=2292.105
-
Täytyy sanoa, että oli pienoinen yllätys, että useimmat kommenteistanne ovat aika kielteisiä. En itse ole koskaan ollut kyseisissä tilaisuuksissa. Kansan Raamattuseuran toimintaan olen jonkin verran osallistunut, enkä ole oikeastaan havainnut mitään kovin vastenmielistä painotuksissa, paremminkin päinvastoin. Eilen oli joku tiputtanut postilaatikkoon Campus Crusade for Christ -järjestön traktaatin. Seköhän se on se kehotus tehdä omakohtainen uskonratkaisu, joka hiertää körttiläisiä?
-
Jeesus korjaa vaivaiset syntiset, ei siihen tuputtajia tms. muita välikäsiä tarvita.
Auttava lähetystyö on eri asia ja myös Raamatun opetus ja lukeminen sellaisenaan, kuten messussa luetaan.
https://www.h-y.fi/siionit/nyt-tuhlaajapoika-jo-nouse-ja-kay.html
-
Minä koen arveluttavaksi sen, että missiot näyttivät olevan muuta kuin niiden järjestävät sanoivat - ehkä uskoivatkin - niiden olevan. Kerrottiin suurista evankeliumilla tavoitetuista joukoista, vaikka samat kristityt matkustivat bussilasteittain kokouksesta toiseen. Minuakin kutsuttiin aikoinaan mukaan joillekin missioretkille. Katsottiin suu auki, kun ilmoitin, että ne eivät ole kaltaisiani varten.
-
Taitaa olla kaksi ihmisrotua:
Ne jotka vaeltavat omin voimin tyytyväisinä elämäänsä, laiskotellen, vihellellen,
työtaakan alle väsyen....miten vaan...
Mutta he eivät löydä tietään Jeesuksen ristin juurelle muutoin kuin evankelioimistyön kautta
ja että kerrotaan että ihminen on syntinen ja tarvitsee armoa ja anteeksiantoa ja parannusta
pelastuakseen.
Ja toinen ihmisrotu joka huomaa tuon kaiken ilman evankeliointia.
Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään.
-
Niin juu...
Ja toki on kolmas ihmisrotu...valtaväestö...joka piut paut välittää noista kummastakaan.
-
Billy Graham oli mielestäni erittäin maltillinen julistaja - on monia riehakkaampia persoonia tuossa ammatissa.
-
Billy Graham oli mielestäni erittäin maltillinen julistaja - on monia riehakkaampia persoonia tuossa ammatissa.
Tuo on totta, mutta.
Kun olen käynyt myös Lehtisen evankeliointi kurssin niin. Kurssilla opetettiin mm. kuinka pitää kirjoittaa ylös mustakantiseen vihkoon ketkä nostivat käden ylös kun kysyttiin niitä, jotka tulivat uskoon tässä kokouksessa. Tulos tai ulos. Huh huh kyllä oli hommaa. Minua etoi. Katsoin kun muut kuolasivat Lehtistä ja taas oli pientä pahoinvointia. Sitten kansa uskoo häneen kuin Jumalaan. Samaa tyyliteltyä sirkusta BGhomma.
Älkää loukkantuko minuun, olen tosissaan oleva ihminen. Tosikolla ei ole helppoa.
-
Miksi lie onkin niin että se etova tunne tulee kun katsoo tai kuulee ns. karismaattisia puhujia, vallankin TV7 amerikkalaisia.
Kun kirkon ns. 'vanhojen kirkkokuntien' papit puhuvat se tunne on harvinainen.
Kun tämä aihe täällä on nyt käynyt kuumana, katsoin äsken hetken YouTubesta One Way seurakunnan puhujaa, ja kesken oli jätettävä, niin häpeilemättömän päämäärätietoista ihmistyötä se esittäminen oli. Kun hän oli kymmenen minuuttia tunnelmoinut, mutta ei sanottavaa ollut nimeksikään, luovutin.
Kun tarkoitushakuisesti puhutaan omaan pussiin, siitä on Kristuksen henki kaukana.
Ne jotka haluavat hempeillä, suotakoon se heille. Jumalan sana on ruisleipää, siihen ei sokeri sovi.
-
Kiitokset avusta ja tässä linkki alkuperäiseen tekstiin https://herattajajuhlat.fi/4425-heli-karhumaki-teemaillassa-kun-haravat-lentelivat.
Tässä yllä mainitun sivun pitkä teksti
Heli Karhumäki teemaillassa Kun haravat lentelivät
Lauantai 8.7.2017
Kun haravat lentelivät, teemailta Nilsiän helluntaiseurakunnassa
Heli Karhumäki, päätoimittaja, Sana-lehti
Kalevi Lehtinen ja Jaakko Elenius
...Kaikkein voimakkaimmin olen tuntenut nahoissani jännitteet vuonna 2011, kun Lapualla järjestettiin ensimmäisen ja viimeisen kerran Kalevi Lehtisen missiotapahtuma Armo lakeudella. Se oli körttialueella sellainen tapaus, että kirkon päälehti Kotimaa tuli tekemään siitä jutun.
Olin silloin seurakunnan tiedottajana, ja mekin jännitimme miten kaikki sujuisi. Lehtinen oli kokenut luterilainen rovasti, mutta me teimme silti hänelle etukäteen tarkat ohjeet siitä, mitä Lapualla ei saa tehdä. Ei saa nostattaa käsiä. Ei saa kutsua ihmisiä eteen. Ei saa tehdä mitään ulkonaisesti erottelevaa jakoa ihmisten välille, vaan tulee julistaa ihmisille erottelematta penkkiin rohkaisevaa ja vahvistavaa sanaa.
Kaikki tapahtui hyvin hienotunteisesti. Lehtinen oli jo fyysisesti hauras mies, mutta kun puhe alkoi, kaikki hauraus oli poissa ja herkkyys jäi. Ei sen lempeämmin voi puhua Jumalan armosta ja rakkaudesta. Kukaan ei moittinut Lehtisen puheita.
Ennen näitä iltoja oli kuitenkin yksi, joka oli hermostua tapahtumasta, körttiprofessori ja rovasti, Pohjalaisen ja Kotimaan entinen päätoimittaja Jaakko Elenius. Olin juuri kirjoittanut hänestä elämäkerran Härmän vikuri ja tiesin ne vaikeat 1980-luvun vaiheet, kun Suomessa järjestettiin isoja stadion-missioita ja Jaakko haukkui ne lyttyyn. Hän ei voinut sietää sitä, että Suomeen raahataan hengellistä hampurilaiskulttuuria, valkohampaisia tv-evankelistoja evankelioimaan kastettuja kirkon jäseniä niin kuin johonkin pakanamaahan. Hän pelkäsi, että nämä kiertelevät kulkumiehet ajavat ihmisparkoja herätykseen ja tahdon ratkaisuun lakia saarnaamalla.
Jaakko harmitteli, että minut on pakotettu hommaan, josta Lapuan körtit minulle vielä närkästyvät. Kerroin että tiedotan tapahtumasta tiedottajana ihan mielelläni, koska on ihmisiä, jotka tuntevat hukanneensa kasteen armon ja haluavat palata tämän lahjan omistamiseen. Täytyy pitää sanaa tarjolla niille, jotka kokevat vieraantuneensa kirkon sanomasta.
Sana vieraantunut oli Jaakolle se liipasin, joka sai hänet jyrähtämään. Vai vieraantunut! Mistä se kastettu kirkon jäsen muka on vieraantunut, kun Jumala ei koskaan erkane hänestä! Jaakko ilmeisesti koki, että tämä vieraantuneen leima lyödään ihmisen ulkoa päin ja sitten hänet arvioidaan jotenkin kelpaamattomaksi. Eihän siitä ollut kysymys, mutta minä jäin tässä Jaakon jyrän alle.
Kun kirkkoillat lähenivät, Kalevi Lehtinen lähetti minua kauttani Jaakolle kutsun tulla mukaan. Jaakko kiitti kutsusta, mutta oli jo niin syövän uuvuttama, ettei voinut Helsingistä lähteä. Kun sana Jaakolta tuli tekstiviestinä, Kalevi oli juuri pitämässä sakastirukousta tiimin kanssa ennen illan alkua. Kerroin Kaleville, ettei Jaakko pääse, koska sairaus on ottanut pahan otteen. Kalevi johti tiimin heti rukoukseen Jaakon puolesta ja kysyi sitten minulta, voiko hän johtaa kuulijat myös kirkkosalissa yhteiseen rukoukseen Jaakon puolesta. Tiesin, että kirkkosali oli täynnä ihmisiä, jotka tunsivat Jaakon ja suorastaan rakastivat häntä. En voinut sanoa, että ei. Siksi sanoin kyllä. Näin tehtiin.
Joku kirkkoiltaa radiosta kuunnellut närkästyi tästä ja valitti seurakuntaan, että jaahas, siellä tehdään Jaakon nimellä kirkkopolitiikkaa, mutta Jaakko itse lähetti lämpimät terveiset Lehtiselle ja kiitti häntä esirukouksesta. ”Rukousta ei ole koskaan liikaa”, Jaakko sanoi. Ja Jaakko muisteli lämpimästi, miten eräs herkkätuntoinen pappi oli jo aiemmin saattanut Jaakon ja Kalevin yhteen puhumaan eräälle mökille. Tämä pappi ei kestänyt kahden arvostamansa hengenmiehen taistelua. Kalevi oli kysynyt Jaakolta, mikä niissä missioissa on niin pahaa. Jaakko oli antanut tulla, ja Kalevi oli itkenyt. Sitten oli saunottu ja puhuttu, haettu haparoiden yhteyttä. Tätä kohtaamista Jaakko muisteli nyt kiitollisena papille, joka heidät saattoi yhteen. Myöhemmin tämä pappi oli kävellyt järveen ja hukuttautunut….
http://foorumi.h-y.fi/index.php?action=post;topic=4707.msg202290;quote=202290
Ps. Lainattu teksti viestiketjusta: Herättäjäjuhlat Nilsiässä 7.-9.7.2017.
-
...Kun tämä aihe täällä on nyt käynyt kuumana...
Vai kuumana...minusta aika maltillista keskustelu on , vielä.
Ps. Vaikka pidinkin taukoa foorumilta, niin olen lukenut melkein päivittäin foorumia ja myös rouvan kirjoituksia.
-
Miksi lie onkin niin että se etova tunne tulee kun katsoo tai kuulee ns. karismaattisia puhujia, vallankin TV7 amerikkalaisia.
Kun kirkon ns. 'vanhojen kirkkokuntien' papit puhuvat se tunne on harvinainen.
Kun tämä aihe täällä on nyt käynyt kuumana, katsoin äsken hetken YouTubesta One Way seurakunnan puhujaa, ja kesken oli jätettävä, niin häpeilemättömän päämäärätietoista ihmistyötä se esittäminen oli. Kun hän oli kymmenen minuuttia tunnelmoinut, mutta ei sanottavaa ollut nimeksikään, luovutin.
Kun tarkoitushakuisesti puhutaan omaan pussiin, siitä on Kristuksen henki kaukana.
Ne jotka haluavat hempeillä, suotakoon se heille. Jumalan sana on ruisleipää, siihen ei sokeri sovi.
Juuri näin! Tärkeintä meidän körttiläisten on johtohahmomme Paavo Ruotsalaisen tavoin oppia Kristuksen sisäinen tuntemus täynnä Telppäsniityn Hengen tulen hehkua. :)
-
Kyllä. Paavo löysi Kristuksen ystäväksi köyhille syntisille.
Siihen aikaan vain papit tunsivat paremmin Raamattua, mutta heidän Jumalansa oli korkeakirkollisen ankara ja vaativa.
Rajoja pantiin paljon. Yksinkertainen talonpoika sai sisäisen tuntemisen ja hän saarnasi pelastuksen nousevat kaikille joille Jeesuksen sovitustyö kelpaa ilman omia töitä.
En palvo Paavoa, vaan iloitsen ja kiitän että sain heittää raskaat taakkani ja herätä uskomaan näin.
-
Vai kuumana...minusta aika maltillista keskustelu on , vielä.
Ps. Vaikka pidinkin taukoa foorumilta, niin olen lukenut melkein päivittäin foorumia ja myös rouvan kirjoituksia.
Vai olet ! Onhan kaikki kirjoitukset tarkoitettukin ystäville luettavaksi. Se mikä ketäkin kiinnostaa on itselle arvoitus ellei kommentteja tule.
Niin piditkin taukoa, mutta kiva kun palasit . Onko mitä tapahtunut elämässäsi ,
vieläkö mersu kulkee ?
-
Tärkeintä meidän körttiläisten on johtohahmomme Paavo Ruotsalaisen tavoin oppia Kristuksen sisäinen tuntemus täynnä Telppäsniityn Hengen tulen hehkua. :)
Telppäs-niityn ihmeen katsotaan olevan Savon herätyksen alkutapahtuma. Siihen liittyi varhaisessa vaiheessa hurmoksellisuutta. Liikettä johti aluksi J. Lustig, jota usein pidetään pinnallisena ja ailahtelevana. Paavo Ruotsalainen oli vakaampi ja syvällisempi. Tältä pohjalta voinee sanoa, että herännäisyys kasvoi Telppäs-niityn hehkusta kohti Kristuksen tuntemusta.
-
Kyllä. Paavo löysi Kristuksen ystäväksi köyhille syntisille.
Siihen aikaan vain papit tunsivat paremmin Raamattua, mutta heidän Jumalansa oli korkeakirkollisen ankara ja vaativa.
Rajoja pantiin paljon. Yksinkertainen talonpoika sai sisäisen tuntemisen ja hän saarnasi pelastuksen nousevat kaikille joille Jeesuksen sovitustyö kelpaa ilman omia töitä.
En palvo Paavoa, vaan iloitsen ja kiitän että sain heittää raskaat taakkani ja herätä uskomaan näin.
Juuri näin! Löyhkä-Paavoksi kutsuttu kylähullun maineen saanut Paavo Ruotsalainen oli Jumalan airut, jonka Hän valitsi Telppäsniityn Hengen tulen hehkusta meidän körttiläisten johtohahmoksi ilman Paavon omia ansioita. :)
-
Telppäs-niityllä ei ollut tulta vaan tuulta. Herännäisiä lienevät aina elähdyttäneet tuulen henkäykset enemmän kuin tulen hönkäykset. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.
-
Telppäs-niityllä ei ollut tulta vaan tuulta. Herännäisiä lienevät aina elähdyttäneet tuulen henkäykset enemmän kuin tulen hönkäykset. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.
Telppäs-niitylle on kuitenkin pystytetty tapahtuneen muistoksi liekkiä kuvaava kivinen muistomerkki.
-
Telppäs-niitylle on kuitenkin pystytetty tapahtuneen muistoksi liekkiä kuvaava kivinen muistomerkki.
Voihan siinä kivessä nähdä liekin, jos haluaa. Valokuvan perusteella se on muokkaamaton luonnonkivi.
-
Voihan siinä kivessä nähdä liekin, jos haluaa. Valokuvan perusteella se on muokkaamaton luonnonkivi.
Siinä kivessä voi toki nähdä tuulen henkäyksenkin, jos niin haluaa. Telppäs-niityn heinäväki kuitenkin piti sitä Pyhän Hengen ilmestymisenä, jossa ilmeni kielilläpuhumista ja näkyjen näkemistä, josta körttiläisyys sai alkunsa. Mutta oliko tuo sittenkään Pyhästä Hengestä lähtöisin, vai oliko heinäväki mennyt päästään sekaisin? Löyhkä-Paavoksi kutsutulla Paavo Ruotsalaisellahan oli kylähullun maine. :017:
-
Oliko tuo sittenkään Pyhästä Hengestä lähtöisin, vai oliko heinäväki mennyt päästään sekaisin?
Luonnonilmiöstä taisi olla kysymys, veikkaan trombia. Pyhän Hengen vaikutusta oli varmaankin, että tapahtuma koettiin hengellisenä.
-
Luonnonilmiöstä taisi olla kysymys, veikkaan trombia. Pyhän Hengen vaikutusta oli varmaankin, että tapahtuma koettiin hengellisenä.
Körttiläisyys siis sai alkunsa tuulenpuuskasta (trombi), jossa Pyhän Hengen vaikutuksesta heinäväki puhui kielillä ja näki näkyjä? :017:
"Trombi on raju, paikallinen, suppea-alainen ja kestoltaan yleensä lyhyt paikallinen pyörretuuli."
Lähde
Trombit - Ilmatieteenlaitos https://www.ilmatieteenlaitos.fi/trombit
-
Körttiläisyys siis sai alkunsa tuulenpuuskasta (trombi), jossa Pyhän Hengen vaikutuksesta heinäväki puhui kielillä ja näki näkyjä? :017:
Tämä selitys on vähintään yhtähyvä kuin muutkin, mutta kaukana otsikosta
-
Körttiläisyys siis sai alkunsa tuulenpuuskasta, jossa Pyhän Hengen vaikutuksesta heinäväki puhui kielillä ja näki näkyjä?
Ajatukseni ei ole ihan tuo. Näkyjen näkeminen ja kielillä puhuminen selittyvät voimakkaan järkytyksen aiheuttamina mielen kuohuinakin. Se, että kaikki tuo hämmentävä ymmärrettiin uskonelämän piiriin kuuluvana asiana, on mielestäni Pyhän Hengen työtä. Hän on rauhan Henki, ei kaaoksen.
-
Näkyy tämän aiheen pohdinta menneen suurelta osalta sen miettimiseksi, mistä herännäisyys syntyi ja miten.
Kuten jo aikaisemmin kerroin, olen kasvanut melko umpikörttiläisellä alueella, vaikkeivät omat vanhempani umpikörttejä olleetkaan. Eli en ollut oikein edes tietoinen, että on muunkinlaisia uskonnäkemyksiä kun ns. alatien kristillisyys. Sitten aikuistuttuani ja saatuani laajempaa kokemusta elämästä huomasin, että kas vain, onkin ihan toisenlaisia käsityksiä kristillisestä elämästä. Se tuntui virkistävältä. Tuntui välillä jopa, että olin päässyt ahtaasta huoneesta auringonvaloon. Ulkomailla työskentely avarsi lisää. Tätä nykyä ajattelen, että körttiläisyys on koko kristinuskon kirjossa aika marginaalinen uskonkäsitys, vaikka ehkä Suomen kirkossa sillä onkin vankka asema.
Uskon edelleenkin, että ihminen voi toimia Jumalan työtoverina, eikä ihmisen ole mitään syytä pitää itseään kelvottomana.
-
Uskon edelleenkin, että ihminen voi toimia Jumalan työtoverina, eikä ihmisen ole mitään syytä pitää itseään kelvottomana.
Ihminen kelpaa Jumalan työhön, kun Jumala hänet kelpuuttaa.
-
Ihmisten joukossa olen ihan yhteiskuntakelpoinen, mutta Jumalan edessä tunnen pienuutta joka edellyttää vain Hänen ohjailemaan työhön, kirjoituksiin jotka saan häneltä.
Lukijan tarkka silmä ja mieli erottaa tällä foorumillakin nämä kaksi Riittaa.
-
Kalistaja, katsoin jo eilen IS:n jutussa kuvan Raimo Häyrisen kodista edustavan isännän olevan värikäs ja monitahoinen persoona.
Tämän aamun netti-IS:n kertoo saman mistä täällä kirjoitit.
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006509754.html
Kun kuulin eilen tv:stä Häyrisen selotuksen joistakin kisoista, muistin kuinka h y v ä selostaja hän olikaan ! R.I.P
(https://www.cosgan.de/images/more/flowers/070.gif)
-
Muistelo Raimo Häyrisestä tuli väärään paikkaan. Saa siitää Urheiluun !
-
Sitten aikuistuttuani ja saatuani laajempaa kokemusta elämästä huomasin, että kas vain, onkin ihan toisenlaisia käsityksiä kristillisestä elämästä. Se tuntui virkistävältä. Tuntui välillä jopa, että olin päässyt ahtaasta huoneesta auringonvaloon. Ulkomailla työskentely avarsi lisää.
Herännäisyydelle on tainnut käydä samoin, sekin lienee aikuistunut ja avartunut valoisammaksi. Varmaan siihen on vaikuttanut ulkomailla työskentelykin. Murhehuoneen hämäryys on edelleen rakas, mutta sinne ei enää jäädä asumaan.
-
Murhehuoneen hämäryys on edelleen rakas, mutta sinne ei enää jäädä asumaan.
Miksi ennen on jääty? Mielikuva on sijoitettava historiallisessa jatkumossa viime- ja sitä edellisen vuosisadan taitteen molemmille puolille. Siis mielikuva - jolla on perusteensa. Nimittäin yhteiskunnan murrosvaiheessa uuden syntyminen aiheuttaa eriytymistä. Tällöin uudet innovaatiot hyppäävät tikunnokkaan aiheuttaen konservatiiveissä tarpeen hylkimiseen. Näkyviin piirteisiin tartutaan ja niiden avulla leimataan, jolloin herännäisyydestä syntyi karrikoitu kuva. Julkisivu on osa totuutta. Sisältö muokkaa sitä ajan saatossa, mutta yhteiskunnallinen murros on niin voimakkaasti mielikuvia tuottava, että nähdään aina vaan pinta. Patina asemoi sen pysyväksi.
Vaikka meidät liikkeen sisälläolevat nähtäisiin körttipukuisina vaikertajina, tiedämme olevamme muuta. Leima pysyy kuitenkin niin kauan kuin harhaileva kansanosa ei jaksa perehtyä todellisuuteen: nähdä ihmistä osana historiaansa ja vain osana, ei kokonaisena tässä ja nyt.
-
Pekka !
:023: :023: :023:
-
Miksi ennen on jääty?
Aina on tainnut olla niitä, jotka ovat lähteneet ja tarttuneet toimeen. Aina on tainnut olla niitäkin, jotka ovat jääneet pirtin hämärään pitämään ikävää. Saman henkilön vaellukseen on hyvinkin kuulunut kumpiakin vaiheita. Ajattelin vastauksessani lähinnä jannevuo1:n kotiseudun 'umpikörttiläisyyttä'.
-
Kiitos Kristus!
-
Aina on tainnut olla niitä, jotka ovat lähteneet ja tarttuneet toimeen. Aina on tainnut olla niitäkin, jotka ovat jääneet pirtin hämärään pitämään ikävää. Saman henkilön vaellukseen on hyvinkin kuulunut kumpiakin vaiheita. Ajattelin vastauksessani lähinnä jannevuo1:n kotiseudun 'umpikörttiläisyyttä'.
Minäkin tarkoitin mielikuvaa. Se on juonne, joka on uponnut "hedelmälliseen maaperään".
Aika virtaa. Roska pysähtyy reunoille. Ajan virran myötä meno ei ole tahdotonta, vaan realiteettien hyväksymistä. Jatkuva muutos on ajan virta.
-
Ajatukseni ei ole ihan tuo. Näkyjen näkeminen ja kielillä puhuminen selittyvät voimakkaan järkytyksen aiheuttamina mielen kuohuinakin. Se, että kaikki tuo hämmentävä ymmärrettiin uskonelämän piiriin kuuluvana asiana, on mielestäni Pyhän Hengen työtä. Hän on rauhan Henki, ei kaaoksen.
Näkyjen näkeminen ja kielillä puhuminen oli siis Pyhästä Hengestä lähtöisin oleva helluntaikokemus (Ap.t.2), ja siten syntynyt karismaattinen kytkentä alkuseurakunnan aikoihin loi uuden hengellisen herätyksen aallon, josta körttiläisyys sai alkunsa? :017:
-
Näkyjen näkeminen ja kielillä puhuminen oli siis Pyhästä Hengestä lähtöisin oleva helluntaikokemus (Ap.t.2), ja siten syntynyt karismaattinen kytkentä alkuseurakunnan aikoihin loi uuden hengellisen herätyksen aallon, josta körttiläisyys sai alkunsa?
Noinkin voi tulkita. Minä tulkitsen hiukan toisin. Näen Pyhän Hengen työtä ennemminkin liikkeen rauhoittumisessa ja raitistumisessa.
-
Tämä selitys on vähintään yhtähyvä kuin muutkin, mutta kaukana otsikosta
Otsikoon: Mielestäni körttipappi Jaakko Elenius on oikeassa, koska meillä on evankelis-luterilaisen kirkkomme armonvälineet, joissa Pyhä Henki suorittaa työnsä Jumalan sanan ja sakramenttien kasteen sekä ehtoollisen välityksellä. Mihin amerikkalaista babtisti-evankelistaa Billy Grahamia tarvittiin, koska suurin osa suomalaisista on kastettuja kirkon jäseniä? :017:
Olympiastadionilla Billy Grahamin, tulkkinaan luterilainen pappi Kalevi Lehtinen, saarnan jälkeen ihmisiä kehotettiin tulemaan eteen, jossa uskoontulo ilmeisesti varsinaisesti tapahtui. Pelastuksen vastaanottaminen siis tapahtui menemällä eteen, joka oli ihmisen tahdon oma ratkaisu. Graham siis edusti ratkaisukristillisyyttä, jossa usko ehdollistetaan, ja jolle manipulaatio on ominaista.
Mielestäni jos Telppäs-niityn tapahtumien selitykseni on vähintäänkin yhtä hyvä kuin muutkin, niin silloin Pyhän Hengen vaikutuksesta heinäväki puhui kielillä ja näki näkyjä. Tapahtumat olivat siis Pyhästä Hengestä lähtöisin, josta körttiläisyys sai alkunsa. Mutta jos Telppäs-niityn tapahtumat eivät olleet Pyhästä Hengestä lähtöisin, niin silloin se ei ollut Jumalasta, vaan sen ajan maaseudun yksinkertaisten taikauskoon taipuvaisten ihmisten sielullista mielen voimasta tapahtunutta mielen liikutusta ja hurmosta. Mielenvoimakin saa ihmeitä aikaan, ja googlaamalla nimen Paavo Ruotsalainen saa vaikutelman, ettei Paavokaan ollut kovin tolkun mies.
Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian yliopistonlehtori Ilkka Huhdan mukaan Paavo Ruotsalaisesta on kuolemansa jälkeen tullut myyttinen hahmo.
— Häntä on tulkittu yhä uudelleen, aina senhetkisten tarpeiden mukaan. Nykyisellä Paavo Ruotsalaisella ei ole juuri mitään tekemistä alkuperäisen Paavon kanssa. Alkuperäinen Paavo oli pietisti ja hurmahenki, joka kuunteli kielilläpuhujia, Huhta luonnehtii.
Hänen mukaansa Paavo Ruotsalaisesta tehtiin myöhemmin ensin luterilaisuuden airut, sitten kansallinen suurmies ja lopulta Viimeiset kiusaukset -oopperan kulttuuri-Paavo. Näin äkkiväärä ja pahasuinen juomari pääsi herrojen seuraan.
Lähteet
Myyttinen Paavo Ruotsalainen-Hurmahenkisestä talonpojasta on tehty salonkikelpoinen
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/myyttinen-paavo-ruotsalainen#4d87a4bf
Paavo Ruotsalainen
https://www.aholansaari.fi/paavo-ruotsalainen/
-
Eteenkutsumisen merkitys on sama kuin ehtoolliselle meneminen: Jumalan katsominen lähempää. Kun sen on kokenut, jyvät seuloutuu. Ratkaisun hetki konkretisoituu. Otan tai jätän. Jos on otillaan, ottaa. Jos on jätillään, jättää.
Pyhä Henki on Yhteys, yhteinen kokemus, yhteisöllisyyden ehto. Kaipuu nousee sisimmästä, kohtaa toisen kaipuun, kolmannen... Se on ajan henki. Ilmassa oleva tarve, yksisuuntainen ajatus. Se on yksituumaisuutta.
Yhteiskunnassa vallitseva juopa synnyttää epärealistisen kaipuun, joka luo maaperän yliluonnolliselle. Suomessa se on sanoitettu "Telppäsniityn tapahtumaksi" tässä yhteydessä.
-
Eteenkutsumisen merkitys on sama kuin ehtoolliselle meneminen: Jumalan katsominen lähempää. Kun sen on kokenut, jyvät seuloutuu. Ratkaisun hetki konkretisoituu. Otan tai jätän. Jos on otillaan, ottaa. Jos on jätillään, jättää.
Pyhä Henki on Yhteys, yhteinen kokemus, yhteisöllisyyden ehto. Kaipuu nousee sisimmästä, kohtaa toisen kaipuun, kolmannen... Se on ajan henki. Ilmassa oleva tarve, yksisuuntainen ajatus. Se on yksituumaisuutta.
Yhteiskunnassa vallitseva juopa synnyttää epärealistisen kaipuun, joka luo maaperän yliluonnolliselle. Suomessa se on sanoitettu "Telppäsniityn tapahtumaksi" tässä yhteydessä.
Eihän Jumalan eteen voida mennä, koska siinä jo ollaan.
-
Eihän Jumalan eteen voida mennä, koska siinä jo ollaan.
Kyseessä on on ihmisen ele, joka on hänelle itselleen tärkeä. Sen avulla hän tunnistaa itsessään kaipauksen olla lähellä Jumalaa. Samalla hän tunnustaa kaipauksen toisille.
Eteenkutsumista noudattavien laskeminen on toinen juttu. Lukumääriä ilmoitetaan usein sanoilla 'näin monta sielua voitettiin Kristukselle'. Tämä on mielestäni sellaisen mittaamista, joka ei pohjimmaltaan ole mitattavissa. En pidä sitä sopivana.
-
Ilahduttavaa, että aloitukseni on saanut tämänkin verran kommentteja. Osa niistä on jopa avartanut ja syventänyt näkemystäni herännäisyydestä ja kristillisyydestä ylipäätään.
Nyt varoituksen sana: Arvostelen kaikkea vain omien kokemusteni ja oman vaistoni varassa. Jotkin kommentit toivat mieleeni sen tunkkaisen savunhajuisen ahtaan pimeähkön huoneen, jossa nyt jälkeenpäin ajatellen vietin elämäni alkuaikoja. Nuo tuollaiset kliseiset ilmaukset kuten "murhehuone", "syntisäkki", "armon vilaus" jne. Joskus jopa tekisi mieleni sanoa, että älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset! Nuo ilmaukset ovat luultavasti täysin käsittämättömiä muille kuin aivan körttiläisyyden sisäpiiriläisille. Mutta tämähän ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus asioista, vaan oma kokemukseni. Joten ehkä se vielä menee läpi, jotta minua ei potkaista täältä ulos herännäisyyden morkkaamisesta.
-
Älä ole huolissasi, jannevuo1! Kyselemisesi on asiallista ja siihen vastaaminen varmasti terveellistäkin. Minulle ei sinun kokemasi körttiläisyys ole tuttua, mutta uskon sen olevan todellista - jossakin päin maatamme vieläkin. Oma taustani on herätysliikkeiden kannalta kovin kirjava, Suomen Lähetysseurassa oli 50-70 -luvuilla kaikenlaista kristillisyyttä. Herännäisyys tuli läheiseksi lämpimien ihmissuhteiden kautta, keskeisenä rakas körttiläinen kummitätini.
-
Älä ole huolissasi, jannevuo1! Kyselemisesi on asiallista ja siihen vastaaminen varmasti terveellistäkin. Minulle ei sinun kokemasi körttiläisyys ole tuttua, mutta uskon sen olevan todellista - jossakin päin maatamme vieläkin. Oma taustani on herätysliikkeiden kannalta kovin kirjava, Suomen Lähetysseurassa oli 50-70 -luvuilla kaikenlaista kristillisyyttä. Herännäisyys tuli läheiseksi lämpimien ihmissuhteiden kautta, keskeisenä rakas körttiläinen kummitätini.
Lähetysseuran palveluksessa olen minäkin ollut. Ja saanut paljon vaikutteita Taize-liikkeeltä, jonka pääpaikalla luostarissa kävin joskus 1980-luvulla. Vuosi herännäisopistossa oli kaikin puolin antoisa, en keksi siitä mitään kielteistä sanottavaa. Tosin opiskelutoverit olivat pääosassa viihtymiseni kannalta - ensi-ihastumiset ym. Harmittaa vain etten ollut siihen aikaan rohkeampi tarttumaan tilaisuuksiin. Tuossa nimimerkkini alla näkyy lukevan "saapunut Aholansaaren rantaan". Olen kyllä käynyt ihan saaressakin useaan kertaan, jo joskus 1970-luvulla herännäisnuorten viikonlopussa.
-
Lähetysseuran palveluksessa olen minäkin ollut.
Meinasin kirjoittaa, että en ole ollut Lähetysseuran palveluksessa, mutta muistin sentään toimineeni kesälomasijaisena joskus 70-luvulla. Niin kai voi sanoa, että olen tehnyt seuralle palveluksia. Suhteeni Lähetysseuraan on vähän sama kuin Jänis Vemmelsäären suhde orjantappuroihin.
Silloin Kettu Repolainen huomasi tulleensa pahoin puijatuksi, ja Jänis Vemmelsääri hoilasi:– Syntynyt ja kasvanut orjantappuroissa, Kettu Repo-lainen, syntynyt ja kasvanut orjantappuroissa! Sitten hän lähti juosta livistämään näppärästi kuin pallo. Anni Swan: Tervapöpö, Jänis Vemmelsäären seikkailuja
-
Meinasin kirjoittaa, että en ole ollut Lähetysseuran palveluksessa, mutta muistin sentään toimineeni kesälomasijaisena joskus 70-luvulla. Niin kai voi sanoa, että olen tehnyt seuralle palveluksia. Suhteeni Lähetysseuraan on vähän sama kuin Jänis Vemmelsäären suhde orjantappuroihin.
Silloin Kettu Repolainen huomasi tulleensa pahoin puijatuksi, ja Jänis Vemmelsääri hoilasi:– Syntynyt ja kasvanut orjantappuroissa, Kettu Repo-lainen, syntynyt ja kasvanut orjantappuroissa! Sitten hän lähti juosta livistämään näppärästi kuin pallo. Anni Swan: Tervapöpö, Jänis Vemmelsäären seikkailuja
Tuosta satulainauksestasi en ymmärtänyt mitään kuinka se liittyy suhteeseesi Lähetysseuraan.
Itse tein ison osan työvuosistani siellä.
-
Olen syntynyt Onandjokwella ja asunut koulu- ja opiskeluaikani Vuorimiehenkatu 17:ssa Sarjakuvani ilmestyi Lähetyssanomissa 80-luvulta viime vuoden loppuun. Siskoni teki pitkän työuran Namibiassa, Angolassa ja Lähetysseuran kotimaantyössä. Eikö siinä ole tarpeeksi orjantappuroita yhdelle Vemmelsäärelle?
-
Näin on sanoi entinen Akateemisten vapaaehtoistan lähetysliiton jäsen. Muunmuassa edustin em. yhteisöä varjokirkolliskokouksessa 1960 luvun lopuilla. Lääkärin diagnoosin jälkeen en pystynyt enään ajattelemaan lähetystyötä enkä lisäksi ole teologi.
-
Olen syntynyt Onandjokwella ja asunut koulu- ja opiskeluaikani Vuorimiehenkatu 17:ssa Sarjakuvani ilmestyi Lähetyssanomissa 80-luvulta viime vuoden loppuun. Siskoni teki pitkän työuran Namibiassa, Angolassa ja Lähetysseuran kotimaantyössä. Eikö siinä ole tarpeeksi orjantappuroita yhdelle Vemmelsäärelle?
Onpa hyvinkin! :eusa_clap:Kaikella kunnioituksella.
-
Kirjoittanut: Pena« : eilen kello 19:59 »
... asunut koulu- ja opiskeluaikani Vuorimiehenkatu 17:ssa
toi on kyllä paha, siskon tekemisistä puhumattakaan. :109:
Osaan ottoni.
-
Toi on kyllä paha, siskon tekemisistä puhumattakaan.
Eikä hän ole suinkaan ainoa sisareni! :003:
-
Eikä hän ole suinkaan ainoa sisareni! :003:
Sen toisen siskosi kanssa juttelin kerran Imatran Päivärannan kurssikeskuksen ruokajonossa sellaisista sormen paksuisista ja pituisista toukista niin innokkaasti, että perässä tulevalta mieheltä meinasi mennä ruokahalut. :003:
-
Huru-ukko putosi kyydistä kuin eno veneestä, mutta eipä tuo haittaa....
Käsillä oleva tilanne liittynee nuoruuden kultaisiin vuosiin.
-
Sen toisen siskosi kanssa juttelin kerran Imatran Päivärannan kurssikeskuksen ruokajonossa sellaisista sormen paksuisista ja pituisista toukista niin innokkaasti, että perässä tulevalta mieheltä meinasi mennä ruokahalut. :003:
Kuulostaa isoltasiskolta. Kolmaskin sisko on. Jokaisella heistä on yksi veli. Montako meitä veljeksiä siis on?
-
Selkeästi opettajan kompakysymys. Vastaukseni on yksi.
Kysymys kuuluu samaan sarjaan kuin: Tien toisella puolella kasvaa viisi mäntyä, toisella puolella kuusi. Montako puuta on tien varressa? :023:
Tämä kyseinen siskosi taisikin juuri olla matematiikan opettaja.
-
Kerran esitin tämän kompakysymyksen päiväkoti-ikäisille lapsille. Ensiksi hoksanneen kasvojen kirkastuminen jäi mieleen: - Haa, mä tiedän!
-
Ilahduttavaa, että aloitukseni on saanut tämänkin verran kommentteja. Osa niistä on jopa avartanut ja syventänyt näkemystäni herännäisyydestä ja kristillisyydestä ylipäätään.
Nyt varoituksen sana: Arvostelen kaikkea vain omien kokemusteni ja oman vaistoni varassa. Jotkin kommentit toivat mieleeni sen tunkkaisen savunhajuisen ahtaan pimeähkön huoneen, jossa nyt jälkeenpäin ajatellen vietin elämäni alkuaikoja. Nuo tuollaiset kliseiset ilmaukset kuten "murhehuone", "syntisäkki", "armon vilaus" jne. Joskus jopa tekisi mieleni sanoa, että älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset! Nuo ilmaukset ovat luultavasti täysin käsittämättömiä muille kuin aivan körttiläisyyden sisäpiiriläisille. Mutta tämähän ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus asioista, vaan oma kokemukseni. Joten ehkä se vielä menee läpi, jotta minua ei potkaista täältä ulos herännäisyyden morkkaamisesta.
Pidin tästä, kuten aloituksestasi. Ne vertautuivat siihen että itse vartuin viidesläisellä seudulla, kävin viidesläisen rippikoulun, omaksuin viidesläisen kristinuskon tulkinnan joka vielä vahvistui seurakuntanuorten toiminnassa. Kotona oltiin tosin joks järkyttyneitä, kun tämä todettiin, ja pikkusiskon palattua riparilta istuin yön läpi selittämässä, mikä on kristinuskoa, mikä ei. En mahtanut olla järin kaksinen teologi, mutta sen verran ajatellut, katsellut Billy Grahamin kokousmenoa Campus Crusaden Euroopan millä lienee päivillä Bryssewlissä seurakun tanuorten reissulla, jonka nuorisopastorimme organisoi. Sinne painuttiin eteen ilman mitään koulutuksia tai neuvoja nimittäin, eli Pekan (?) teksti jossa sitä verrattiin Ehtoollisewlle lähtemiseen, auttoi ymmärtämään minkätakia meidän kaksi bussilastillista sinne painui. Ehkä todella niin.
Taisin kotoa saada perinnöksi varovaisen suhtautumisen kaikkeen "suuntakristillisyyteen", ja kaakon kulmalla kasvanut taitaa syvällä sydämessään nähdä jokaisen herätysliikkeen samoin. Ne ovat kirkon suola --- jokainen. Niiden nuoruusvuodet vaikuttavat melko samanlaisilta, ne tasaantuvat ja aikuistuvat ja huomaavat kuinka vähän ihminen mitään voi.
............................
Totta on, ettei minkään liikkeen ilmaisuista äkkinäinen käsitä mitään --- ei vapaantahdonratkaisuista, kädennoston autuuttavasta vaikutuksesta, ei siitä kuinka kaste ja konfirmaatio vaihdettiin uskoontuloon ja todistamiseen
muttei ihan samoin alatiestä, pienestä paikasta, murhehuoneesta, armonvilauksesta. Sitten mentiin taas, kun joku selittää edes alkeet. Valitettavasti, voisin sanoa. Mentiin ehkä hyvinkin omavoimaisesti ja tekojen tietä.
........................................
Äitee ,meillä kävi seudullisessa raamattupiirissä vaikka minä ja isä riiputtiin hihassa: Älä viitti, tulet niin huonotuulisena taas pois. Menihgän se, ja palasi kotiin: "Kyllä nuo uskovaiset on yksiä perkeleitä".... Ja isä haikaili hengellisille kesäjuhlille jonka äitee torppasi; "Älä ole hullu!"... Noh,. kun itkin lumien sulamista isä ehdotti että muutettas pohjoisemmas ja kyllä äitee siihenkin totesi että älkää olko ihan hulluja.
................................
Mietin voisko olla pääasia, että ihmiset etsivät Kristusta, nurinpäin lukien, kyllä Kristus etsii ihmisiään. Joku saattaa aina löytää evankeliumin vapauden ja kasteen armon tai vaikka minkä murhehuoneen aivan julistajasta riippumatta. Niin kuin pikkusisko yönä ennen konfirmaatiotaan, kun häön ahdistuneena jäi kyselemään mikä on mitäö ja vanhemmat liukeni paikalta.
Äitee tunnusti, ettei jaksa toista kierrosta ja kiitti kun minä oikaisen merkillisimmät jutut kun olen jo ne itkut itkenyt kertaalleen.
Ja anteeksi jos tämä loukkaa mutta itse etsin pienintä yhteistä nimittäjää, enkä yksistään näistä herätysliikkeistä --- juu niin seuraliike mukaan lukien --- vaan kirkkokunnista tai kai toivon että tulen joskus täältä tien vierustalta löydetyksi. Ehkä sitten taas rohkenen uskovien heränneiden käden nostaneiden tai mitä niitä nyt on, joukkoon.
Se riippuu jonkin verran asuinseudusta luulen, minne minut asetetaan jos asetetaan. Minusta ei ole mihinkään.
Kotiin saan aina mennä, ehkä sitten seuroihinkin.
-
Nähtävästi lapsuuteni ja nuoruuteni Lähetysseuran ympyröissä on vaikuttanut minun kehittymiseeni ajattelultani ekumeenisesksi. Afrikassa näin, että isäni tapasi työtovereinaan myös reformoituja ja oli roomalaiskatolisessa sairaalassa nunnien hoidossa. Suomessa opin vähitellen tunnistamaan Lähetysseuran työntekijöistä heränneet, lestadiolaiset, viidesläiset... Kansanlähetystä perustamaan lähteneet erkanivat osittain Lähetysseurasta. En ole heränneiden joukossa siksi, että olisin jotain muuta liikettä vastaan. Pidän ’Ilves vai Tappara’ -asetelmia kirkon kuvioissa väärinä, syntisinäkin.
-
”MOLEMMILLA AISOILLA”
Hengellinen kuukauslehti herännäisyyden äänenkannattajana Jaakko Eleniuksen kaudella 1983–1991.
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170561/urn_nbn_fi_uef-20170561.pdf
-
”MOLEMMILLA AISOILLA”
Hengellinen kuukauslehti herännäisyyden äänenkannattajana Jaakko Eleniuksen kaudella 1983–1991.
https://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20170561/urn_nbn_fi_uef-20170561.pdf
Tasainen veto - siinä sen salaisuus
-
Herännäisyydelle on tainnut käydä samoin, sekin lienee aikuistunut ja avartunut valoisammaksi. Varmaan siihen on vaikuttanut ulkomailla työskentelykin. Murhehuoneen hämäryys on edelleen rakas, mutta sinne ei enää jäädä asumaan.
Viisas sydän asuu murhehuoneessa, sillä tyhmän sydän viihtyy suruttomien ilohuoneessa.
-
Herramme istui usein suruttomien ilohuoneissa aterioimassa heidän kanssaan. Eikö meidän tule seurata Hänen esimerkkiään ollaksemme maailman suolana ja valona?
-
Herramme istui usein suruttomien ilohuoneissa aterioimassa heidän kanssaan. Eikö meidän tule seurata Hänen esimerkkiään ollaksemme maailman suolana ja valona?
Toki, kunhan emme seuraa Hänen esimerkkiään omavoimaisesti vaan aralla tunnolla nöyrästi ja synnin tunnossa.
-
Kylläpä on taas kovin ahdasta ja eksklusiivista sanomaa täällä. Minä ainakin viihdyn nykyään miltei yksinomaan ilohuoneissa (ilotaloissa en ole vielä tullut käyneeksi). Lapsuuteni ja nuoruuteni oli sen verran murheellista aikaa, etten kaipaa sinne koskaan enää. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ja Hänen seuraajansa saavat rakastaa maailmaa hekin täysillä. Pyhä Henki lahjoittaa voiman tähän, eikä silloin alatiestä ole jäljellä pienintäkään polkua.
-
Kylläpä on taas kovin ahdasta ja eksklusiivista sanomaa täällä. Minä ainakin viihdyn nykyään miltei yksinomaan ilohuoneissa (ilotaloissa en ole vielä tullut käyneeksi). Lapsuuteni ja nuoruuteni oli sen verran murheellista aikaa, etten kaipaa sinne koskaan enää. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ja Hänen seuraajansa saavat rakastaa maailmaa hekin täysillä. Pyhä Henki lahjoittaa voiman tähän, eikä silloin alatiestä ole jäljellä pienintäkään polkua.
Armo on ansaitsematon lahja suurelle syntisäkille ja huonolle alatien maan matoselle.
-
Armo on ansaitsematon lahja suurelle syntisäkille ja huonolle alatien maan matoselle.
Tarkoituksesi lienee karkottaa minut täältä sopimattomine mielipiteineni. Tai sitten kommenttisi on kieroa herännäishuumoria.
-
Tarkoituksesi lienee karkottaa minut täältä sopimattomine mielipiteineni. Tai sitten kommenttisi on kieroa herännäishuumoria.
Minäkään en ole perillä tämän nimimerkin sanailun tarkoituksista. Jää ihmeessä jatkamaan keskustelua!
-
Tarkoituksesi lienee karkottaa minut täältä sopimattomine mielipiteineni. Tai sitten kommenttisi on kieroa herännäishuumoria.
Ei suinkaan. Aralla tunnolla oleva tietää, miten oma menneisyys vaikuttaa siihen, miten koemme muiden mielipiteet.
-
Ei tästä sanailusta saa mitään selvää.
Jeesus on tie, totuus ja elämä.
Vain Jeesuksen ristinkuoleman kautta me pelastumme.
-
Kylläpä on taas kovin ahdasta ja eksklusiivista sanomaa täällä. Minä ainakin viihdyn nykyään miltei yksinomaan ilohuoneissa (ilotaloissa en ole vielä tullut käyneeksi). Lapsuuteni ja nuoruuteni oli sen verran murheellista aikaa, etten kaipaa sinne koskaan enää. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ja Hänen seuraajansa saavat rakastaa maailmaa hekin täysillä. Pyhä Henki lahjoittaa voiman tähän, eikä silloin alatiestä ole jäljellä pienintäkään polkua.
Armo on ansaitsematon lahja suurelle syntisäkille ja huonolle alatien maan matoselle.
Tarkoituksesi lienee karkottaa minut täältä sopimattomine mielipiteineni. Tai sitten kommenttisi on kieroa herännäishuumoria.
Ei suinkaan. Aralla tunnolla oleva tietää, miten oma menneisyys vaikuttaa siihen, miten koemme muiden mielipiteet.
Juuri näin.
Tarkoituksesi lienee karkottaa minut täältä sopimattomine mielipiteineni. Tai sitten kommenttisi on kieroa herännäishuumoria.
Minäkään en ole perillä tämän nimimerkin sanailun tarkoituksista. Jää ihmeessä jatkamaan keskustelua!
Kaikkia ei saa tyydytykseksi, vaikka kuinka selkeästi pyrkii tyydyttämään toisen ”nälän hädän”.
Ei edes Penan, kuinka se on mahdollista?
-
Juuri näin.
-
Kaikkia ei saa tyydytykseksi, vaikka kuinka selkeästi pyrkii tyydyttämään toisen ”nälän hädän”.
Ei edes Penan, kuinka se on mahdollista?
Mitä tulee luterilaisen tapaan kirjoittaa, en koe ’nälkää’ vaan olen pikemminkin liian ’kylläinen’. Hänen lauseensa on ahdettu täyteen niin täyteen perinteisiä herännäisyyden ilmaisuja, että ei aina tee mieli etsiä niiden alta aitoa ajatusta. Sellaiset kuitenkin mielelläni löytäisin.
-
Tarkoituksesi lienee karkottaa minut täältä sopimattomine mielipiteineni. Tai sitten kommenttisi on kieroa herännäishuumoria.
Älä häivy. Luulden että luterilainen vain humoristisoi herännäisslangilla.
Tai jos ei, niin no, minusta ne ovat hauskoja, ei muuta. Eihän nitä edes ymmärrä. :003:
-
Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että Lutherilainen "filmaa" ja mielessään hihittelee meille muille. Tämä ei ole arvio hänen hengellisestä elämästänsä.
-
Olen ollut jo kauan sitä mieltä, että Lutherilainen "filmaa" ja mielessään hihittelee meille muille. Tämä ei ole arvio hänen hengellisestä elämästänsä.
ei minulta liioin... :icon_cool:
-
Foorumilla on vitsiketju erikseen, olisi suotavaa että vitsailuksi tarkoitetut kirjoitetaan sinne
tai sitten selkeästi ilmoitetaan että nyt on tarkoitus vitsailla ja naureskella toisten
kustannuksella.
-
Jospa hän on sellainen vakavikko joka ei vitsaile, vaan on ' tosissaan' kasviruokiensa, kotikaljansa ja ilmastomuutoksen pelastamisen kanssa.
Toisto on eräs keino vaikuttaa.
Olen toivonut jotakin henkilökohtaisempaa. Se hajuvesipullo vaimolle oli erittäin intiimiä.
Ymmärrän tietysti että avoimuus ei ole kaikkien juttu.
Pilkkaa olen ollut huomaavinani jo kauan.
-
Minäkään en ole perillä tämän nimimerkin sanailun tarkoituksista. Jää ihmeessä jatkamaan keskustelua!
Luterilaisen sanailut saattavat olla pientä vinoilua, koottuja perikörttiläisklise-ajatuksia tai jotain muuta. Jotain tarkoituksellista alleviivausta kenties. Tai testata muiden suhtautumista. Olen saanut monet hyvät naurut niistä. :icon_confused:
-
Jospa hän on sellainen vakavikko joka ei vitsaile, vaan on ' tosissaan' kasviruokiensa, kotikaljansa ja ilmastomuutoksen pelastamisen kanssa.
Toisto on eräs keino vaikuttaa.
Olen toivonut jotakin henkilökohtaisempaa. Se hajuvesipullo vaimolle oli erittäin intiimiä.
Ymmärrän tietysti että avoimuus ei ole kaikkien juttu.
Pilkkaa olen ollut huomaavinani jo kauan.
Jos noin on niin jättäkäämme hänen tuotoksensa omaan arvoonsa. En ole ainakaan heti minnekään täältä lähtemässä. Luonteeni on sellainen, että mielelläni hiukan kiistelen ja asetun vastarintaan toisinajattelijoiden kanssa. Sellaiselle foorumille en menisi, missä kaikki olisivat samaa mieltä.
Mutta kun olen vähän selaillut tämän foorumin vanhoja ketjuja, olen huomannut, että lukemattomat kommentoijat ovat vain käväisseet täällä. Aktiivisia keskustelijoita taitaa nykyään olla vain kourallinen.
-
Foorumilla on vitsiketju erikseen, olisi suotavaa että vitsailuksi tarkoitetut kirjoitetaan sinne
tai sitten selkeästi ilmoitetaan että nyt on tarkoitus vitsailla ja naureskella toisten
kustannuksella.
Tai jos ei hän ei koe vitsailevansa, niin voisiko luterilainen avata tausta-ajatuksensa mukaisen ketjun näille, jotta muutkin voisivat ilmaista vastaavanlaisia juttuja? Syntyisikö ravitsevampaa keskustelua kyseisen tyyppisistä sanailuista?
(korjattu kirjoitusvirhe)
-
Jannevuo1, minusta on kiva kun osoitit kirjoituksellasi sen ettet pelkää olla sitä mitä olet.
Sitä samaa olen 'tolkuttanut' itsestäni täällä jo toistakymmentä vuotta. Sen katson olevat rehellisyyttä sekä itseä että muita kohtaan.
Ja se ettei miellytä kaikkia on fakta. Toiset ilmaisevat sen tylyin sanoinkin, mutta se on harvinaisempaa. Me muut ajattelemme mitä kukakin, nielaisemme, ja olemme hiljaa.
Itse olen nyt vanhuudessa uskaltanut puuttua ikäviin lausumiin. Tarkoitukseni on puolustaa muita, en itseäni. Aiemmin olen tähdentänyt hyvän käytöksen tärkeyttä, mikä on myös foorumin sääntö.
-
Jannevuo1, minusta on kiva kun osoitit kirjoituksellasi sen ettet pelkää olla sitä mitä olet.
Sitä samaa olen 'tolkuttanut' itsestäni täällä jo toistakymmentä vuotta. Sen katson olevat rehellisyyttä sekä itseä että muita kohtaan.
Ja se ettei miellytä kaikkia on fakta. Toiset ilmaisevat sen tylyin sanoinkin, mutta se on harvinaisempaa. Me muut ajattelemme mitä kukakin, nielaisemme, ja olemme hiljaa.
Itse olen nyt vanhuudessa uskaltanut puuttua ikäviin lausumiin. Tarkoitukseni on puolustaa muita, en itseäni. Aiemmin olen tähdentänyt hyvän käytöksen tärkeyttä, mikä on myös foorumin sääntö.
Jokainen saakoon olla oma itsensä. Menee hirveän vaikeaksi, jos pitää väkisin yrittää sulloa itseänsä johonkin muottiin. Jokainen on kuitenkin tähänastisen elämänsä "tuotos", ja netissä sanallisesti kerrottu voi saada eri "kasvot", jos saman kertoo kasvokkain. Asian voi ymmärtää täysin eri tavoin. Pelkässä kirjoituksessa puuttuu eleet, ilmeet, äänensävy ja pienimuotoinen monisanaisempi pohdinta ja keskustelu, joka selventää asiaa kysymyksin ja vastauksin.
Emme ikinä voi miellyttää kaikkia. On hyvä, jos pystyy aina olemaan ystävällinen ja pahaa puhumaton, mutta väitän, että suurin osa meistä tulee joskus tai useammin ilmaisseeksi asioita ei-niin-kauniisti. Tarkoituksella tai tarkoituksetta. Lukija, sanojen vastaanottaja voi nielaista ja jatkaa, hyökätä vastaan tai kysyä, mitä tarkoitit. Kysyttäessä aito vastaus on hyvä saada, muuten asia jää ilmaan ja sanojen tarkoitus hämäräksi. Hyvää käytöstä on vastata, jos ja kun kysytään. Asiallisesti.
-
Just näin !
Aina en erota onko keskustelun aihe tarkoitettu kenenkin vastattavaksi. Vastaan aiheisiin jotka kiinnostavat. Sain Benkulta sapiskaa ettei k a i k k i ole tarkoitettu minulle.
Ei tietenkää ole, mutta foorumin käytännön mukaisesti voin osallistua jos on jotakin sanottavaa.
Ei mielestäni sekään, että on kopioinut ja liittänyt kirjoittajan tekstin omaan vastaukseensa ole merkki ettei siihen ole muilla asiaa. Vai onko näin ?
-
Just näin !
Aina en erota onko keskustelun aihe tarkoitettu kenenkin vastattavaksi. Vastaan aiheisiin jotka kiinnostavat. Sain Benkulta sapiskaa ettei k a i k k i ole tarkoitettu minulle.
Ei tietenkää ole, mutta foorumin käytännön mukaisesti voin osallistua jos on jotakin sanottavaa.
Ei mielestäni sekään, että on kopioinut ja liittänyt kirjoittajan tekstin omaan vastaukseensa ole merkki ettei siihen ole muilla asiaa. Vai onko näin ?
Kyllähän kommentoida saa. Mutta jos heti tekee tietyn johtopäätöksen sen sijaan että kysyisi, mitä kirjoittaja tarkoittaa, niin se johtopäätös voi olla väärä. :-\
-
Sepä se. Se on tämä impulsiivisuuden kiro.
Kiitos, sadetta ! :039:
-
Mutta kun olen vähän selaillut tämän foorumin vanhoja ketjuja, olen huomannut, että lukemattomat kommentoijat ovat vain käväisseet täällä. Aktiivisia keskustelijoita taitaa nykyään olla vain kourallinen.
Menee taas sivuraiteelle, mutta joskus täällä oli paljon ja vireää keskustelua, mielestäni. Se sitten laimistui, ja onhan tämä vähän yksitoikkoista välillä. Siksi olin hyvilläni kun luterilainen aloitti ja erityisesti kun tulit sinä vielä.
.................
En nyt niin näkisi liioin että lut on naureskellut "meille", tai "meidän kustannuksellamme" ketä nämä "me" sittenn olivatkaan. Kysyin jonkin ajan mentyä pitkäänkö näillä oikeastaan aika kryptisillä ilmaisuilla voi käydä näennäisjärkevää keskustelua.
Minua on onnistuttu höpläyttämään täällä oikein aika tavalla, se taas oli keskustelijan perskohtainen tyyli haastaa ottamaan kantaa tai niin luulen, kun menee usein vähän hyminäksi juttu :icon_cool:
-
Augp. Nyt joku sssssuuuuttttuuuuuuuuu.... Mitä näennäisjärkevää.....,. tärkeät murhehuoneet alatiet pienet paikat huonot asiat muu ssssssuurrrrrrrrkeusssssss...... Tämän piti olemaks körttifoorumi
:018:
:icon_confused:
Noh. Paha tänne on tupata jos ei yhtään tykätä. Mutta tule sitte takasin, kyl minäki tulin vaiks minä tasan tiijän ettei tykätä.
-
Augp. Nyt joku sssssuuuuttttuuuuuuuuu.... Mitä näennäisjärkevää.....,. tärkeät murhehuoneet alatiet pienet paikat huonot asiat muu ssssssuurrrrrrrrkeusssssss...... Tämän piti olemaks körttifoorumi
:018:
:icon_confused:
No nyt on lääkitys kohdallaan.
-
No nyt on lääkitys kohdallaan.
No hyvä. Mistäs sulle saatais. :icon_cool: :icon_cool: :icon_cool: :icon_cool:
-
Pahoittelen, en muistanut että...
Foorumilla on vitsiketju erikseen, olisi suotavaa että vitsailuksi tarkoitetut kirjoitetaan sinne
tai sitten selkeästi ilmoitetaan että nyt on tarkoitus vitsailla ja naureskella toisten
kustannuksella.
-
Pahoittelen, en muistanut että...
Enkä minä.... :003: otetaas sille taas :kahvi:
-
Menee taas sivuraiteelle, mutta joskus täällä oli paljon ja vireää keskustelua, mielestäni. Se sitten laimistui, ja onhan tämä vähän yksitoikkoista välillä. Siksi olin hyvilläni kun luterilainen aloitti ja erityisesti kun tulit sinä vielä.
..
Onhan se kiinnostavampaa, kun tulee uusia ihmisiä joukkoon. Ja mikä on sellainen yhteisö, jossa ei joskus tule erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä :-\
Kyse lienee siitä, miten ristiriidat pystytään ratkaisemaan, vai pystytäänkö.
-
Olin silloin toipilaana kun luterilainen tuli mukaan, ainakin minun ensimmäiset havainnot, siis lueskelin vaan foorumia en jaksanut kommentoida mutta pian ensimmäisten juttujen jälkeen ajattelin että foorumi on saanut oman Honkajoen!
Luterilainen sopeudut hyvin meihin muihin vajavaisuuksista, muista nöyryys.
-
No niin olisiko aika jäähtyä mutta vain pikkuisen ja esimerkiksi lopettaa lynkkaus.
-
Kylläpä on taas kovin ahdasta ja eksklusiivista sanomaa täällä. Minä ainakin viihdyn nykyään miltei yksinomaan ilohuoneissa (ilotaloissa en ole vielä tullut käyneeksi). Lapsuuteni ja nuoruuteni oli sen verran murheellista aikaa, etten kaipaa sinne koskaan enää. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, ja Hänen seuraajansa saavat rakastaa maailmaa hekin täysillä. Pyhä Henki lahjoittaa voiman tähän, eikä silloin alatiestä ole jäljellä pienintäkään polkua.
Löyhkä-Paavokin ristin koulussa viihtyi murhehuoneessa, jossa suurella syntisäkillä alatien maan matosena ei ole tunnetta Jumalan läheisyydestä eikä minkäänlaista varmuutta taivaaseen pääsemisestään.
-
Löyhkä-Paavokin ristin koulussa viihtyi murhehuoneessa, jossa suurella syntisäkillä alatien maan matosena ei ole tunnetta Jumalan läheisyydestä eikä minkäänlaista varmuutta taivaaseen pääsemisestään.
Onkohan tällaisella mielikuvalla mitään tekemistä todellisen Paavo Ruotsalaisen ja hänen hengenelämänsä kanssa? Hänestä kirjoitetuista kirjoista on minulle läheisin Petri Järveläisen Yks enkeli yks perkele - Kirjoituksia Paavo Ruotsalaisesta (H-Y 1994). Esipuheessa sanotaan: Paavo Ruotsalaisessa ja herännäisyydessä minua kiinnostaa erityisesti kaksi seikkaa. Ensimmäinen niistä on luonteeltaan teologinen: millaista uskonnollisen uskon muotoa Paavo edustaa? Toinen on kulttuurifilosofinen ja lähentyy ajoittain myös kansatieteen kysymyksenasetteluita. Olen ollut näkevinäni herännäisyydessä jotakin sellaista, joka on otettava huomioon suomalaisuutta koskevassa keskustelussa.
-
Löyhkä-Paavokin ristin koulussa viihtyi murhehuoneessa, jossa suurella syntisäkillä alatien maan matosena ei ole tunnetta Jumalan läheisyydestä eikä minkäänlaista varmuutta taivaaseen pääsemisestään.
Mitä kaikkea pahaa ihmisen pitää tehdä että tuntee itsensä suureksi syntisäkiksi ja maan matoseksi, tuntien epävarmuutta taivaaseen pääsystä :017: En osaa tuohon asemaan asettua.
-
Löyhkä-Paavokin ristin koulussa viihtyi murhehuoneessa
Että oikein viihtyi? "Onpa täällä murhehuoneessa mukavaa!"
-
"Viihtyä murhehuoneessa" on "poikkipuolinen" ilmaus. Se haastaa ajattelemaan.
Kaikki tulee Jumalalta. Kaikki on Korkeimman kädessä. Murheella on salattu merkitys. Ilon perään merkitystä ei niinkään tule kyselleeksi. Ilosta seuraa kiitollisuus - sen jälkeen kun siitä on selvinnyt. Ilo on iloa. Kun on iloa, iloitsee. Kun ilo on laantunut ja siitä on vielä muistuma, kiitollisuus Suurta Antajaa kohtaan herää.
Murehtiminen on raskasta. Murhehuoneesta poistuminen keittiön puolelle jättää murehtimisen huoneeseen. Murhetta kannetaan kammiossa. Murhetta ei haluta näyttää, koska se voi tarttua, lähimmäinen huolestuu. Ilo halutaan jakaa: olkaamme kiitollisia, ylistäkäämme.
Kaikella on aikansa ja paikkansa. Murheella huone, ilolla tori.
Körttien murhehuone-julistus tahtoo arvottaa ilon ja surun samanarvoisiksi mielentiloiksi. Teologia sisältää koko elämän kirjon.
-
Suruttomuuden kaihtaminen ei johda ilottomuuteen. Körtit ovat hauskaa joukkoa. Charles Chaplin on sanonut, että ihmisen elämä on kaukaa katsottuna komedia ja läheltä katsottuna tragedia. Herännäisyydessä tunnetaan molemmat puolet eikä vältellä kumpaakaan.
-
Suruttomuuden kaihtaminen ei johda ilottomuuteen. Körtit ovat hauskaa joukkoa. Charles Chaplin on sanonut, että ihmisen elämä on kaukaa katsottuna komedia ja läheltä katsottuna tragedia. Herännäisyydessä tunnetaan molemmat puolet eikä vältellä kumpaakaan.
Juuri noin, mutta körtit myös syntisinä ja kelvottomina armon kerjäläisinä odottavat alatien maan matosina ikävöiden armon vilahdusta ilman tarpeettomia mielenliikutuksia.
-
Juuri noin, mutta körtit myös syntisinä ja kelvottomina armon kerjäläisinä odottavat alatien maan matosina ikävöiden armon vilahdusta ilman tarpeettomia mielenliikutuksia.
"Juuri noin, mutta körtit myös odottavat ikävöiden armon vilahdusta ilman mielenliikutuksia." Odottavat myös ilman tarpeettomia korusanoja.
-
"Juuri noin, mutta körtit myös odottavat ikävöiden armon vilahdusta ilman mielenliikutuksia." Odottavat myös ilman tarpeettomia korusanoja.
Löyhkä-Paavokin saarnasi ristin hulluutta.
-
Paavo Ruotsalaisen käyttäytymisessä oli piirteitä, jotka muistuttavat idän kirkon Jumalan houkka -perinnettä.
https://www.ortodoksi.net/index.php/Kristuksen_t%C3%A4hden_houkka
Oopperassa Boris Godunov on houkan aaria: https://www.youtube.com/watch?v=Uc7GW5FoqpM