Keskustelu > Testialue

Ole oma itsesi- ole itse itsellesi kylliksi

(1/3) > >>

Leena:
Tämä oli Ibsenin Peer Gyntistä, jonka Kaupunginteatteri esitti joskus 1982, tai se meni neljä vuotta.
Lämpiössä törmäsin kaveriin, joka tuli neljättä kertaa katsomaan. Se oli viimeinen esitys, oli pitänyt ja pitänyt, mutta kerkisinpä. Kyllä harmitti että se oli viimeinen. Vakavasti.

Olen lujasti miettinyt tuota ja moneen kertaan. Aivan oma itsensä voi harvoin olla, jos tahtoo säilyttää edes joitakin ihmisiä lähellään. Eikä kukaan ole itselleen kylliksi. Sellainen käsite kuin ” true self” sius tosi minuus, merkitseekin sitä minkä lähimmät omaiset sietävät koska heidän on pakko. Tai jos jaksaa heitä armahtaa, ei ihan kaikkea tuo julki.  Halveksittu ja väärinkäsitetty ” false self” tarkoittaa jonkinlaista siistittyä versiota. True self olisi kai jotain mitä antiikin kyynikoksi, ne jotka kulki rääsyistä ja paskoi kaduille, koska etsivät todellista itseään.

False self on peseytynyt ja pukeutunut. Aivan omaksi itsekseen ei voi heittäytyä tai, no niin.

".................

No joo. Oli vissiin vaikea päästä alkuun.

Minua riivaa kai hautaan asti taipumus lukea, millainen minun nyt täällä pitäisi olla. En nyt puhu körteistä koska se ei siellä ollut ongelma ja tämäkin on totta.

Mutta muuten. Kun menin viettämään välivuotta Lärkkullaan, ajattelin että kun nyt asutaan internaatissa ja minun ei tää epilepsia ole yhtään kuosissa, niin olisikohan hyvä mainita siitä skolmötessä.  Että mitä ei sitten tarvi yhtään ja älkää suotta ainakaan. Menen rektorilta kysymään lupaa, olin jo tullut niin araksi.  ”Du muste komma ihåg en sak! Du är inte en läkare här. Du är ett elev, julistaa ärade herr rektor, ja minä peräännyin. Etten siis saa sanotuksi että oli puhetta semmosesta että kun on tämmöistä päävikaa. En patient.  Ingenting gällande yrket nu. Sujukdom. Att borde tala om epilepsia, hej du jävla idiot. Etten minä ymmärrä mistä hän nyt puhuu.


Samana iltapäivänä saapuu Barbro, jonka piti opettaa musikpsykologiaa. Se oli hyvin myöhään maanantaisin, ja äkkäsin että tässä on karsittava kaikenlaista jos tosissanimeinaan tehdä ne teoria- aineet kun olen niistä ihan hukassa.  No, toiset on peruneet kanssa, ja Barbro äkkää, Leena, hon visserligen har.... Psykiater som..... Jasså och talad med rektorn.... jaja!  Yritän selittää., etten ole kerrassa kenenkään kanssa arvioinut hänen opetustaan en vaikka.

Haistan mistä tuulee: täällä on ruvettava vetämään jotain roolia, katuva syntinen, joo. Näillä mentiin. 

Tämä ei ole koko totuus, en minä niin hyvin näyttele. Minä todella en ajatellut mennä mihinkään vapaaehtoisiin hartauksia aamulla, ja menin. No veckomässaan en ainakaan, ja menin. Ihmettelin kyllä mitä pirua minä täällä, ihan kirjaimellisesti, mutta paljon oli mukana teatteria, kun totesin, herrajesta, nämähän heittää mun täältä ulos, ja tahtoisin jäädä.

Vuoden kuluttua sanoin Stefanille että et sitten sen vertaa erota milloin puhuis lääkäri ja milloin potilas, ja kyllä vaan olin kitkerä. Että mitä jos olisin tappanu itseni? Ei hän kuin hymyili hämillisesti.


Mutta hän selitti kyllä minulle, ettei viidesläisyys olekaan kristinuskon keskeisin tulkinta, ei se oikeastaan ole sitä kuin niin napin, jos mennään niin tiukille kuin minkä minä hylkäsin sanomalla Jumalalle meneväni nyt uskosta, se on kaikkien kannalta parasta.

......................

Tuo oli aivan tyyppiesimerkki, minä haistan mistäpäin tuulee, ja työssä se tietysti oli pelkkä hyöty.

Elämässä se on hirveää, sillä saatan antaa käsityksen että tänne ja minun asioihin saa puuttua miten ikinä lystättää, kun tulee vastaan semmoinen puuttuja, ja se yrittääkin rajan, ja minä räjähdän ja se saa silmilleen kaikki tänne hankitut verhoilukankaat ja reput ja roimat kun minulla sattuu olemaan tuvantyhjennys vielä lisäksi....  Seuraa suunnaton raivo, ja hänet haistoin aikoja sitten, siinä on tyyppi joka ei koskaan anna sitten anteeksi, siksi kai niitä anoppejakin on kerennyt karttua.... Tulevat rähjäämään kello kaksitoista ja ihme tapahtuu, puolitoista tuntia, ja saan ne ulos.

Mutta olisin minä sen pitänyt ystävänä. Se vain ei olis onnistunut ilman sitä menoa, että hän elää vähän minunkin elämääni noin lupaa kysymättä.


Jos olis huonompi hajuaisti olis jo kysynyt, mitä ihmettä, mulle vai kuule kiitos ei eikö mulla nyt ole sitä satasta ......        just joo kun juuri olin niin tyytyväinen kun se narureppu hajos, eihän tää ole tottakaan että tuot tänne mulle toisen.  Ei oltais edes sovinnossa.

Leena:
Jäi kysymättä toisilta oletteko huomanneet itsessänne samaa, vai oletteko aina jotenkin selkeästi mitä olette, oma itsenne ja ilmeisesti sinnepäin että itse itsellenne kylliksi.

Ja kuinka tämmöisestä pääsee. Olen miettinyt kyllä, ja nykyisellään se on osaltansa semmoista vähän poissaolevaa mieltä, eli ihminen saattaa keskittyä johonkin juttuun, ja sitten toiset joutuvat näkemään tutustumisessa kaiken vaivan. Yksi työparini sanoi,  että piti kyllä että jotenkin tuo on outo, mutta ei saa selvää millä tavalla. Se oli sitä Dietricus Docensin aikaa. No se sitten selvisi ja tuli puheeksi.

Hajamielisyyttä, vähän kuin sama miten täällä hääräätte, yks lysti mitä mulle sanotte.  On tässä muuta miettimistä.

Mutta ei kokonaan. Ja ainakin siitä seuraa harmia.

Pena:
Nykyisin puhutaan, että ihmisellä on oikeus määritellä itsensä. En ole aivan samaa mieltä. Me määrittelemme koko ajan toisiamme milloin mitenkin. Onhan se joskus kiusallista, mutta kuuluu mielestäni yhteisöllisen olion luontoon.

Joku erotteli ihmisen minäkuvaa tähän tapaan: se jollainen haluan olla, se jollainen mielestäni olen, se milaisena toinen minut kokee ja ehkä vielä se jollainen todella olen. Niitä 'toisia' on kaiken lisäksi aika liuta. Miten kaukana toisistaan nuo kuvat sitten mahtavat itse kullakin olla?

öppiäinen:
Kai olen oma itseni, mutta ei se sitä tarkoita että olisin itselleni kylliksi. En todellakaan ole.

1944:
Oma minuuteni huononee. Menneisyyteni virheet painavat päälle.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu