Voi että kun mielenkiintoisia näkökantoja, siis tosissani näin sanon.
Ilwyd, onko sinulla oma kokemus tuosta vanh. lestadiolaisuus -kylmyydestä?
Kaksijakoistahan tuokin homma näyttää olevan; äitini suku Rovaniemeltä pisti välinsä poikki äitiini kun meni mokoma naimaan paskapapin joka ei ollut uskomassa. Hmm. Emme sitten tulleet Rovaniemellä poikenneeksi lapsuudessani järin tiheästi.
Sitten taas omat kokemukseni niistä kahdesta vanh. lest. ihmisestä joihin olen tutustunut ovat häkellyttävän, ja vilpittömän, reiluja ja lämpimiä. Molempiin liittyy vahvasti kokemus siitä että uskomme eri tavalla, mutta kunnioitamme toisiamme ja annamme todellista tilaa niille asioille jotka meitä yhdistävät. Mutta ihan varmasti muitakin ihmistyyppejä heistäkin löytyy.
Pidän kovasti tavastasi, Hölkänen, jolla lestisveljiimme suhtaudut. Erityisesti siitä että jos vaikka joku puoli jossain on pimeä, voi siitä silti löytää todellista valoakin.
Entäs körtit...? Itse koen, aikalailla virkaiältäni nuorena körttiläisyyteen tykästyneenä, että körtit ovat vähän samanoloinen popula kuin juutalaiset: Jos oot syntyny Nurmoossa, Härmässä tai Lapualla tai sukunimesi on Maunumaa, Elenius tai Malmivaara, olet körtti kehdosta hautaan haluat tai et, ja se mitä suustasi pääsee on herännyttä sanaa, vaikka tilaisit tikkarin huoltsikalla... hehe. Ja kääntäen; jos sinulta nämä puuttuvat ja näiden mukana kaikki, saat puurtaa aikalailla päästäksesi heimoon sisälle, ja sitä mitä sanot, kommentoidaan herkästi. Ehkä niin on hyväkin.
No juu, noiden takia en tietysti körttiläisyydestä kiinnostunut, vaan niistäkin huolimatta löysästi haluan piirissä pyöriä. Varsinainen yläotsakkeeme, evankeliumin levittäminen, liittyy körttisympatioihini sikäli, että koen olevani kovasti kotona ilmapiirissä, jossa ihmisiä ei erotella (tai ainakin siihen pyritään) uskon tai sen asteen perusteella. En myöskään koe että minun pitäisi olla erityisen huolissani muiden hengellisestä tilasta. Tämä voi olla myös pienissä piireissä pyörineen näkökyvyttömyyttä, kuka tietää. Minulla on ystäviä lähtystyössä, ja se käsitys jonka näiltä ihan jalat maassa olevilta rennoilta ystäviltäni saan on joskus sekin, että nimenomaan usko Jeesukseen on ollut ratkaiseva juttu jonkun elämässä. Silloin kai se että joku on sitä, siis Jeesuksen todellisuutta ollut omalla panoksellaan välittämässä on ollut merkityksellistä. No, enemmänhän kai kysymys olikin että MITEN se tapahtuu. Toivon, että se tapahtuu Jumalan systeemien mukaan, ilman että me sitä kauheasti mestaroimme. Onko niin? En tiä.
Hellurei