Asuin kolme vuotta Lestiksessä. Pääsin kun nuorisopappi oli asunut siellä ja sain suosituksia kirkkoherralta ja muistamani mukaan ussanmaikalta. Koti oli erittäin viihtyisä. Kerran kuussa suurseurat jonne tuli kaikki pappiseriseuralaiset. Koko päivä aina valmisteltiin. Minä tykkäsin. Pojat roudasi penkkejä ja tuoleja ja tytöt auttoi keittiössä.
Että meillä oli joskus metkaa. Yhtenä aprillipäivänä kun emäntä oli lomalla ja aamutee opiskelijaemännän vastuulla keksittiin värjätä teevesi suureen pannuun karamellivärillä vihreäksi. Kun siellä otettiin tee eri pannusta ja lantinki toisesta. Retkiä tehtiin kovasti ja kerran meiltä kaatui metso. Sen söimme. Tuhosimme todisteet riistanvalvojan varalta kun sattui Nuuksiossa. Oli puhdas vahinko. Se kun kiihtyi valokuvaamisesta ja hyökkäsi päälle. Siitä mestasta on kirjoitettu kirja, Virrensiru. Pitäisi kirjoittaa toinen.
Mitään en puheista ymmärtänyt mutta oli jotenkin poikkeavaa istua mekko päällä ja aitella takkeja päältä ja kaadella kahvia. Saatiin erityisen hyvä iltatee.
Aihe: Artikkeli ylioppilaskodeista (Luettu 1821 kertaa)