Palaan vielä aiheeseen linnut, ja muutkin eläimet vs ihminen.
Olen yrittänyt, ja onnistunutkin,hiukkasen opettaa Mattia ajattelemaan sillä tavalla kuin minä eläimet käsitän yhtenä oleellisena osana luomakuntaa.
Matti on sellaisesta hämäläisestä agraari-yhteisöstä opin saanut jossa kaikki eläinkunta mikä ei ollut tuottavaa tai muuten hyödyllistä ' ammutaan pois kuleksimasta'.
Kulkukissat ja koirat ilmanmuuta. Varikset ja harakat, tietysti kun ne syövät jyviä ja sotkevat.
Räkätit samoin, ilmakivääriä niille pitää näyttää ! Nyt se on laitonta onneksi.
Minun kotona ei ollut näin. Isä piti kovasti kissoista ja niitä meillä olikin. Äiti ei hyväksynyt koiraa, kuten ei kukaan siitä siskossarjasta. Se oli hankala eläin. Ruokittava ja likaava, ja kun ei ollut metsästäjiä suvussa, ei kenelläkään ollut koiraakaan ennen kuin 1970-luvulla ' vävynretale- metsästäjä' sellaisen mummolaan kaikkien naisten kauhuksi hankki.
Olen aina ollut oman tien kulkija, itse ajatellut ja valintani tehnyt. Ja huomaan saman jatkuvan. Muutun matkalla.
Ja Matinkin asenne on nyt näin: ' Mitäs Klaus !' hän sanoo kun varis odottaa aamiaista. Ja Matti antaa.