Aamuhartaus 22

[Pena]

Ihminen on kyllä Jumalan rakkauden suojassa silloinkin, kun ei tunto ole vielä auki, ja Jumala koettaa niin ihmistä kohdella, että saisi hänen tuntonsa avatuksi. Mutta ennenkuin se tapahtuu ei ihminen ole vielä pelastavan armon alla. Ja tästä johtuu sitten, kun sanassa sanotaan: Kaksi on yhdessä kedolla, joista toinen otetaan, ja toinen jätetään, kaksi on, jotka myllyssä jauhavat, toinen otetaan ja toinen jätetään. Toiselle on Herra saanut sanottavansa sanotuksi, sen, mitä on pitänyt tarpeellisena, ja sen Herra ottaa omaksensa, hänessä on Herra päässyt työhönsä käsiksi. Mutta toiseen Hän ei ole vielä päässyt, ja se jää.

Juho Malkamäki

[Pena]

Minä olen tuosta sanasta*, jota nyt harjoitetaan, ennen monta kertaa saanut sellaista vaikutusta, että se olisi äärettömän suuri asia ja armo, kun se saisi johtaa minua ja minun perhettäni ja kaikkia ystäviä siihen suuntaan, että saisi kuolla autuaallisesti, ettei tarvitsisi kohdata vihoitettua Jumalaa, vaan Kristuksessa lepytetyn Jmalan. Tämä on monta kertaa väkistenkin tunkeutunut ajatuksiini, milloin julkisemmin, milloin salaisemmin. Mutta pian on se haihtunut, tämän maailman huolet ja hommat ovat saaneet äärettömän paljon sitä häirityksi.

Juho Malkamäki

*Filipp. 1:23

[Pena]

Kun minä viime kerran puhuttelin tätä vainajaa, kysyin häneltä: "Kummanko valitsisit, jos se olisi sinun vapaan valitsemisesi varassa, terveydenkö ja jäisit tänne elämään, vaiko kuoleman, joka nyt ihmisten mielestä näyttää olevan likellä?" Ja minä luulen hänen sanoneen vakaumuksesta, kun hän vastasi, että kyllä hänen olisi mahdoton ajatella nyt tänne elämään jäämistä, kyllä hänestä kuolema tuntuu likemmältä kuin elämä.
Ja siinä ei kuitenkaan olisi puuttunut ulkonaisesti ajatellen mitään, ei olisi löytynyt syitä, joiden tähden olisi täytynyt kuoleman valita. Ei olisi ollut ulkonaisia puutteita, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut onnellinen avioliitto, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut ystäviä yllinkyllin; ei mitään voisi sanoa sellaiseksi syyksi, joka olisi täällä erityisesti orjuuttanut. Mutta minä ymmärrän sen siksi, että hänellä oli halu erota täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi paljon parempi.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Kun minä viime kerran puhuttelin tätä vainajaa, kysyin häneltä: "Kummanko valitsisit, jos se olisi sinun vapaan valitsemisesi varassa, terveydenkö ja jäisit tänne elämään, vaiko kuoleman, joka nyt ihmisten mielestä näyttää olevan likellä?" Ja minä luulen hänen sanoneen vakaumuksesta, kun hän vastasi, että kyllä hänen olisi mahdoton ajatella nyt tänne elämään jäämistä, kyllä hänestä kuolema tuntuu likemmältä kuin elämä.
Ja siinä ei kuitenkaan olisi puuttunut ulkonaisesti ajatellen mitään, ei olisi löytynyt syitä, joiden tähden olisi täytynyt kuoleman valita. Ei olisi ollut ulkonaisia puutteita, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut onnellinen avioliitto, ei sitä, ettei hänellä olisi ollut ystäviä yllinkyllin; ei mitään voisi sanoa sellaiseksi syyksi, joka olisi täällä erityisesti orjuuttanut. Mutta minä ymmärrän sen siksi, että hänellä oli halu erota täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi paljon parempi.

Juho Malkamäki

Kumma kun ikää on, niin sitä jo mielellään lähtisi pois.

Aika monen vanhuksen olen kuullut sanovan, että joutaisihan sitä jo lähtemään.

Mulla on äiti, kun aina huokailee, että hän on vasta jotain melkein 90 ja iso isä ja äiti satasen pintaan eli molemmat, että huh jos hänkin joutuu niin kauan elämään.
Samat tunnot noin muuten kuten penan lainaamassa kirjoituksessa Juholta.

Ittekkin välillä tuntuu, että joutais kai sitä jo pois, mutta toisaalta niin hirveästi kaikenlaisia projekteja menossa ja mielessä, että kai sitä voisi jatkaa tätä eloa.
Niin ja äitini sanoi, kun isääni haudattiin, että hän on sitten seuraava kun lähtee, että ei tässä senkään vuoksi voi lähteä, mutta hän nyt taitaa elää sata viiskyt vuotiaaksi.

Siis niinku toi vanhusten kaipuu jo pois on toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta traagista.

[Pena]

Niin vaikeaa, kuin omaisten kuolema onkin vastaanottaa, kun tietää, minkä vaikutuksen se tekee lapsiin, minkä vaikutuksen aviopuolisoon, minkä vaikutuksen ystäväpiiriin, niin sittenkään ei minulle ollut erittäin karvasta vastaanottaa se kuoleman sana, minkä tässä kuulin. Ja minä pidän sen omalle kohdalleni erittäin tarpeellisena muistutuksena, ja siitäkin syystä vähän merkillisenä, että tämä oli nyt kolmas aikuisista lapsistani, joiden kuolema tapahtui minun Helsingissä ollessani*. Se on siitä syystä omituista, että täytyy eritysempänä Jumalan rakkautena pitää, että kun on jotakin luottamusta muka, jotakin maallista, jotakin ylennystä on saanut, niin siihen on niin terveellistä kuritus ja muistutus ollut aina juuri erityisesti niillä ajoilla. Jumalan sana ja omatunto todistaa sen selväksi, että todelliseen onnellisuuteen emme pääse niinkauvan kuin täällä ollaan, mutta sitte vasta, kun saamme olla Kristuksen kanssa. On vielä merkillistä, että sen kuoleman katkeruuden ja terän siltä katkaisevat ne Raamatun sanat, mitä tässä edellä lausuttiin. Vie ikäänkuin häpeämään sitä vastustamista, mitä siinä yrittää Jumalalle tehdä, ettei laskisi täältä pois likisiä omaisiansa. Mutta ei siinä auta, kun Jumalan sana sanoo, että parempi olisi erota täältä ja olla Kristuksen kanssa.

*Kansanedustajana 1909-1911

[Pena]

Eikö nyt ole jokaisella, jota vähänkään voisi sanoa mieleltään vilpittömäksi, sellainen sisällinen halu, että olisi päästävä elämän tielle, oikeaksi kristityksi ja oikeaksi Herran opetuslapseksi - eikös tämä ole meidän sisällinen halumme? Jos me tämän kiellämme, niin me valehtelemme. Ja eikö halumme ole panna sitten elämässä toimeen niitä oikean kristityn harjoituksia, antaa Jumalan niistä puhua omassatunnossamme, kun emme saa niitä säilytetyksi ja kätketyksi? Eikös sitä soisi, että kun näkee langenneensa, että voisi niitä katua ja että ne ajaisivat elämän Herran Jeesuksen Kristuksen luo ja yhdistäisivät kokonansa Häneen?

Juhp Malkamäki

[Riitta-mummi]

Kyllä, tietystikin. On vaan niin paljon eri tekijöitä jotka saavat aikaajoin epäilemään uskonsa kantokykyä tällä elämäntiellä.

Matkakumppaneilta saa neuvoja joita ei tahdo noudattaa. Kohtaa vaatimuksia joita on mahdoton noudattaa. On pelottelijoita, vaatijoita ja opettajia.

Jos antaa tällaisen vaikuttaa on varmaa että vaellus käy vaivalloiseksi.

Kun elää Kristuksen yhteydessä, kysyy Häneltä kulkemisen ohjeita jotka Pyhä Henki
sitten kuiskaa on paremmalla tolalla. Tämä vaatii lujaa luottamusta yksin Kristukseen, ei ihmiseen. Ei edes aina itseen, sillä oma mieli on helposti muuttuvainen.

Kuoleman alkaessa olla todennäköinen jo piankin tulee entistä tutummaksi perillepääsyn tarpeesta. Uteliaisuuskin herää, Mitä Sen jälkeen on ?

Lähtöä valmistellaan lähtijälle monin tavoin. On luopumista ilman tuskaa, on jopa odottamisen intoa. Kuin lapsena joulua odottaisi. Mikään entinen ei enää paljonkaan merkitse. Vain tuleva Iäisyys. Työt on tehty, lepo odottaa.

Ihmisen ikä on 70 tai 80 vuotta. Ne ovat jo pian täytetty.

[Pena]

Näin sitä soisi tapahtuneen, näin miettii ja ajattelee. Mutta kun sitten on läpi kulkenut ja koettanut eteenpäin mennä, niin huomaa, että siinä on vielä monta trappua, ennenkuin on päässyt siihen missä pitäisi olla. Jo monta kertaa luulee siitä ja siitä synnin palveluksesta ja onnettomuudesta päässeensä, niin ettei se enää kiusaa, mutta se tuleekin uudestansa ja voimallisempana, että sopii sanoa niinkuin tuo ihminen, jonka kirjaa nyt luettiin, että sinä panit minut viinimäkesi vartijaksi, enkä minä vartioinut omaakaan viinimäkeäni. - Olen joutunut monta kertaa puhumaan valvomisesta ja rukoilemisesta muille ja olenkin itse jäänyt valvomattomaksi. Ei sitä mielellänsä olisi niin köyhä, ei niin olematon kristitty.

Juho Malkamäki

[Pena]

Kyllä kai niitä kiusoja, joita tämänkin talon emäntä vainaja on aikanansa kokea saanut, olisi paljon, jos ne olisivat paperille pantuina. Suuren perheen emäntänä ja isäntänä ei ole mikään helppo olla valvovalla omallatunnolla. Nukkuvalla omallatunnolla on kyllä helppo olla, kun ei tarvitse mistään muusta välittää kuin aineellisesta puolesta, että se vain hyvin menisi. Mutta valvova omatunto ei taivu siihen; sillä täytyy olla ja on korkeampi päämäärä, minkälaista esimerkkiä hän tässä antaa, mihin päin johtaa palvelijoitansa ja lapsiansa, joita on ympärillä. Ja minä olen varma, ettei  missään kiusaannu sen paremmin kuin tässä, jos omatunto on valvova. Siinä ei aina osaa mihinkään, vaan täytyy jäädä väärään. Mutta ei vielä sittenkään, vaikka sitä alituisesti jää syrjään. ei sittenkään voi sanoa: ei siitä mitään tule. Kaikkien esteiden ja vastusten uhallakin täytyy siltä eteenpäin pyrkiä hamaan kuoplemaan asti. - Että jos missään, niin siinä tulevat näkyviin huolet.

Juho Malkamäki

[Pena]

Mutta siinä tulee sitten taas monta kertaa näkyviin itsensä aavistamatta Herran apu, ja se tuo perheeseen sellaista elämää, jota ei olisi aavistanut eikä uskonut. Ja sen täytyy nähdä aivan itsensä ulkopuolelta tulleeksi, Jumalan armoksi ja lahjaksi. Siitä ei pääse yhtään ottamaan itselleen mitään omaksi ansioksi tai arvoksi.

Juho Malkamäki

[Pena]

En minä tiedä, mutta sellainen vakaumus minulla on, että Jumala vie perille ne vilpittömät ihmiset, joilla on sama tahto mikä Herrallakin, joissa Herra on saanut synnyttää sodan lihallista tahtoa vastaan. Ja niin kauan kuin sitä sotaa ja taistelua kestää, niin siinä on Herra itse sitä johtamassa. Mutta ei saisi moittia sitäkään, jos saa kuritusta, jos on kiusoja, jos hätää, jos puutettta on, sellaistakin, jota ei puutteksi uskoisi. Niitä täytyy olla sillä, jota kuljetetaan ja jota valmistetaan iankaikkiseen elämään. Niitä ei saa moittia. Kunpa ymmärtäisi Herran kurituksen rakkaan äidin kuritukseksi lapsellensa. Se on vaikeaa hänelle itselleenkin, mutta täytyy rakkaudesta tehdä, silloin kun sana ja kösky eivät enää vaikuta.

Juho Malkamäki

[Pena]

Meidän autuutemme lepää Jeesuksessa Kristuksessa. Joka aikoo iankaikkiseen elämään, hänellä tulee olla tämä pohja ja perustus. Tästä vanhurskaudesta seuraa sitten itsensä ja maailman kieltäminen. Herran ei ole pakko alistua ihmisen mieltä noudattamaan ja ihminenkin saa itse tehdä valintansa. Minä luulen, että kun minulle ja teille tulee kysmys siitä, millä Jumalan edessä seisotaan, niin meille vastaa valvova omatunto ja Jumalan sana, ettei siellä mikään muu kestä kuin Jeesus Kristus, ja se, että meidät löydetään siinä vanhurskaudessa, jonka Hän meille lahjoittaa. Ja kun minä ajattelen tätä ja sovitan sitä itseeni, niin kaikki muu jää ulkopuolelle. Eikö silloin ole mahdotonta valita syntiä?

Juho Malkamäki

[Pena]

Ei voi sitten enää yksikään kristitty tahallansa synnissä elää. Sillä se Henki, joka hänessä vaikuttaa, on armon ja rukouksen Henki. Hän ei enää ole altis elämään sitä elämää, jota apostoli Johannes nimittää perkeleelliseksi elämäksi.

Juho Malkamäki

[Viisveisaaja]

Ei voi sitten enää yksikään kristitty tahallansa synnissä elää. Sillä se Henki, joka hänessä vaikuttaa, on armon ja rukouksen Henki. Hän ei enää ole altis elämään sitä elämää, jota apostoli Johannes nimittää perkeleelliseksi elämäksi.

Juho Malkamäki

Suomessa se taitaa yhteisön paine, siis muiden seurakuntalaisten enempi kuin Pyhän Hengen voima olla se syntisen elämän rajoittava voima?

Luulisin että ihmisiä painaa omat synnit ihan tarpeeksi ilman toisten kristittyjen lisä syyttämisiä.

Joskus olen kuullut että joku on kertonut kuinka hänelle on tullut synniksi meikkaaminen ja toinen on kertonut, että hänestä on seurakunnassa ollessa tullut tuntua, että hänen tulisi vähän alkaa meikkaamaan.
Toiselle voi tulla urheilu synniksi toiselle kun ei urheile.

Muakin rajoittaa Henki kait joissain asioissa, mutta kyllä kavereiden nalkutus enempiin.

Ihmiset puuttuu minusta liikaa toisten tekemisiin.

[Pena]

Minulle on aina tähän päivään asti tuntunut vastenmieliseltä ajatella, että minä olisin jokin johtaja, jokin isä. En ole mielestäni ollut mahdollinen kantamaan sitä nimeä, enkä ole sitä omistanut. En minä voi kieltää, etteikö noita vaivoja, noita kiusoja, joista on puhe ollut, olisi minulla ollut; minä valehtelisin, jos kieltäisin. Kyllä minä niiden murheiden alla taistellut olen lapsuudestani asti. Mutta niitä on aina ollut niin monella muullakin, samoja murheita. En minä ole huomannut, että minä olisin niissä suuremmasti ollut kuin monet muutkaan, ja sentähden minulla on ollut murheellisten kanssa yksi mieli. Kun on ollut muitakin, joilla on samat murheet, samat kiusat, samat toivomukset, olen saanut sentähden tämän ystäväpiirin keskuudessa iloa Herrassa. Siitä syystä tuntuu aina liialta sellainen ajatus, että minä olisin sillä asialla etevämpi ja paremmin kuin muut.

Juho Malkamäki