Ilahduttavaa, että aloitukseni on saanut tämänkin verran kommentteja. Osa niistä on jopa avartanut ja syventänyt näkemystäni herännäisyydestä ja kristillisyydestä ylipäätään.
Nyt varoituksen sana: Arvostelen kaikkea vain omien kokemusteni ja oman vaistoni varassa. Jotkin kommentit toivat mieleeni sen tunkkaisen savunhajuisen ahtaan pimeähkön huoneen, jossa nyt jälkeenpäin ajatellen vietin elämäni alkuaikoja. Nuo tuollaiset kliseiset ilmaukset kuten "murhehuone", "syntisäkki", "armon vilaus" jne. Joskus jopa tekisi mieleni sanoa, että älkää nyt viitsikö, aikuiset ihmiset! Nuo ilmaukset ovat luultavasti täysin käsittämättömiä muille kuin aivan körttiläisyyden sisäpiiriläisille. Mutta tämähän ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus asioista, vaan oma kokemukseni. Joten ehkä se vielä menee läpi, jotta minua ei potkaista täältä ulos herännäisyyden morkkaamisesta.
Pidin tästä, kuten aloituksestasi. Ne vertautuivat siihen että itse vartuin viidesläisellä seudulla, kävin viidesläisen rippikoulun, omaksuin viidesläisen kristinuskon tulkinnan joka vielä vahvistui seurakuntanuorten toiminnassa. Kotona oltiin tosin joks järkyttyneitä, kun tämä todettiin, ja pikkusiskon palattua riparilta istuin yön läpi selittämässä, mikä on kristinuskoa, mikä ei. En mahtanut olla järin kaksinen teologi, mutta sen verran ajatellut, katsellut Billy Grahamin kokousmenoa Campus Crusaden Euroopan millä lienee päivillä Bryssewlissä seurakun tanuorten reissulla, jonka nuorisopastorimme organisoi. Sinne painuttiin eteen ilman mitään koulutuksia tai neuvoja nimittäin, eli Pekan (?) teksti jossa sitä verrattiin Ehtoollisewlle lähtemiseen, auttoi ymmärtämään minkätakia meidän kaksi bussilastillista sinne painui. Ehkä todella niin.
Taisin kotoa saada perinnöksi varovaisen suhtautumisen kaikkeen "suuntakristillisyyteen", ja kaakon kulmalla kasvanut taitaa syvällä sydämessään nähdä jokaisen herätysliikkeen samoin. Ne ovat kirkon suola --- jokainen. Niiden nuoruusvuodet vaikuttavat melko samanlaisilta, ne tasaantuvat ja aikuistuvat ja huomaavat kuinka vähän ihminen mitään voi.
............................
Totta on, ettei minkään liikkeen ilmaisuista äkkinäinen käsitä mitään --- ei vapaantahdonratkaisuista, kädennoston autuuttavasta vaikutuksesta, ei siitä kuinka kaste ja konfirmaatio vaihdettiin uskoontuloon ja todistamiseen
muttei ihan samoin alatiestä, pienestä paikasta, murhehuoneesta, armonvilauksesta. Sitten mentiin taas, kun joku selittää edes alkeet. Valitettavasti, voisin sanoa. Mentiin ehkä hyvinkin omavoimaisesti ja tekojen tietä.
........................................
Äitee ,meillä kävi seudullisessa raamattupiirissä vaikka minä ja isä riiputtiin hihassa: Älä viitti, tulet niin huonotuulisena taas pois. Menihgän se, ja palasi kotiin: "Kyllä nuo uskovaiset on yksiä perkeleitä".... Ja isä haikaili hengellisille kesäjuhlille jonka äitee torppasi; "Älä ole hullu!"... Noh,. kun itkin lumien sulamista isä ehdotti että muutettas pohjoisemmas ja kyllä äitee siihenkin totesi että älkää olko ihan hulluja.
................................
Mietin voisko olla pääasia, että ihmiset etsivät Kristusta, nurinpäin lukien, kyllä Kristus etsii ihmisiään. Joku saattaa aina löytää evankeliumin vapauden ja kasteen armon tai vaikka minkä murhehuoneen aivan julistajasta riippumatta. Niin kuin pikkusisko yönä ennen konfirmaatiotaan, kun häön ahdistuneena jäi kyselemään mikä on mitäö ja vanhemmat liukeni paikalta.
Äitee tunnusti, ettei jaksa toista kierrosta ja kiitti kun minä oikaisen merkillisimmät jutut kun olen jo ne itkut itkenyt kertaalleen.
Ja anteeksi jos tämä loukkaa mutta itse etsin pienintä yhteistä nimittäjää, enkä yksistään näistä herätysliikkeistä --- juu niin seuraliike mukaan lukien --- vaan kirkkokunnista tai kai toivon että tulen joskus täältä tien vierustalta löydetyksi. Ehkä sitten taas rohkenen uskovien heränneiden käden nostaneiden tai mitä niitä nyt on, joukkoon.
Se riippuu jonkin verran asuinseudusta luulen, minne minut asetetaan jos asetetaan. Minusta ei ole mihinkään.
Kotiin saan aina mennä, ehkä sitten seuroihinkin.