Televisio-ohjelman vuoksi

[1944]

   Minä en jorinoistasi ole kovinkaan kiinnostunut. Tietty traktorikulttuuri ja maalaiselämä on lapsuuttani ja siksi kiinnostavaa, mutta ne musiikkipostaustesi ohella kuvastavat menneen maailman kaipuuta, menneisyyteen keskittymistä - ymmärrettästi, koska olet kokenut kovia eikä sotilaskulttuurista kumpuava mielenlaatusi suo liikkumatilaa eikä joustoa uusiutua. Ikäkin vaikuttaa kuten meillä kaikilla. Ja tottakai perimä. Sehän on itsestään selvää.
Mutta olet niin omanlaisesi, että ymmärrettävästi joudut silmätikuksi ja tikunnokkaan. Persoonallisuudet saavat aina maksaa poikkeavuudestaan, vaikkakin se samalla on heidän vahvuutensa. Skylla ja Kharybdis.

Että ollaan hissunkissun, ettei mitään hankalaa satu. Ollaan minkä voidaan. Käyttäydytään sivistyneesti. Ei loukata vastentahtoisesti. Yritetään hillitä ja laskea ensin kymmeneen, mieluummin sataan.

Mikäpä minä olen vanhempaa neuvomaan, nuorempaa ojentamaan, paskiainen.

Nappiin kirjoittelet, et Sinä paskiainen ole. Olet kunnianarvoisaa sukua, joten on Sinut kasvatettu. Jos sukujuuremme tutkittaisiin, niin sieltä löytyisi faktat. Kirjoitellaan vaan toisillemme. Minulla on ollut taas vaikeata, että yritän löytää asioista myönteisiä puolia. Katkerana on tympeä olla.

[1944]

Jäi tärkein pois mea culpa.

[1944]

Olen ollut väärässä. Niin on ollut monta kertaa ennenkin ja tulee olemaankin näkyvissä olevana aikana. Yritin olla rukouksessa Jumalan puoleen monena päivänä ja yön pimeinä hetkinä. Valoa tuli mieleeni kuin rustingin takaa aurinko aamun ensi hetkeen. Minun tulisi olla isossa laumassa, että en jäisi ajatuksineni yksin. Toisaalta en oikein pidä sellaisesta elämäntavasta, jotenkin se stressaa.
Itteminäni tässä vahvistuu ja maailman lapsi. Ja taas menen väärään.

[vn]

No en tiedä tuosta väärässä olemisesta....
Kuka meistä pystyy mielipiteisiin pohjautuvissa asioissa sanomaan mikä on oikein ja väärin?
Elon laskuoppi lienee aika yksiselitteistä ilman vaihtoehtoja, mutta kaikki muu on toinen juttu.
Me olemme kaikki ainutkertaisia ja ainutlaatuisia persoonia, meillä on omat mielipiteemme
ja  saamme ne pitää.
Olemme kehdosta hautaan yksilöinä elämän koulussa siten kuin Herramme hyväksi näkee.
Koko ikämme on oppimista ja joudumme/saamme tyytyä ja tyyntyä saamaamme osaan.
Saamme avun ylhäältä, ja myös toisilta ihmisiltä, kanssakulkijoilta, on mahdollisuus saada
ymmärtävää ja kannustavaa, lohduttavaa tukea. Älkäämme tuomitko toisiamme ja
itseämme, tuomiovalta on vain Jumalalla, ja Jumala rakastaa ja ymmärtää pientä ihmistä,
Hän on valmistanut meille pelastuksen tien.

[1944]

Kiitos , että klikkasit. Olen perusluonteeltani optimisti sillälailla, että luulen virkahenkilöiden valansa perusteella aina kirjoittavan oikein. Tällaisessa asiassa olin taas väärässä. Se minut masensi. Vastarintaan nouseminen on turhaa, sillä turhan saa pyytämättäkin. Asemani tässä yhteiskunnassa on vaikuttavuudeltaan hyvin vähäinen. Olen verrannut sitä luteen huokaisuun Saharassa.
Katkerana olo syö, joten olen havainnut Raamatun lukemisen ja rukoilun auttavan siten, että en vatvo asioitani. Arvelen, että ei olisi kyse kuitenkaan anteeksiantamisesta, koska niin herkästi palaan entiseen. Mea culpa.

[1944]

Piti taas viime yö kippuroida miten kuten. Menneisyyden haamut olivat kavereinani liikaa. Näkyvissä oleva aika on minulla tuunattu Joensuun juhlille asti. Jos sinne pääsisin, niin kyllä se riittäisi. Minulla on huono luonne, josta johtuu niin paljon negatiivista elämääni. Näissä kirjoitteluissa on yhden kanssa ns understanding ja se on hyvää tehnyt, toisen kanssa taas taisi mennä metsään ihan kunnolla. Joillekin en juuri uskalla klikata. Hyvää on se, että saan kirjoitella ja sitä kautta purkaa itseäni johonkin suuntaan.

[vn]

Kirjoituksesi herätti kyllä ajatuksia.
Ihmisen elo itsensä ja toisten kanssa ei ole aina helppoa, tai ehkä ei koskaan,
on vaikea taitolaji.
Sisältöä ja rikkautta ja haasteita ja ylä- ja alamäkiä riittää, varsinkin jos ajattelee jotain.
Usein kai vaan mennään ajattelematta mitään....toisaalta mitä ajattelu muuttaa tai auttaa?

Omaa tilannetta kun mietin, lähipiirin kanssa on kaikenlaista, usein koen riittämättömyyttä.
Sukulaiset meille on annettu, ystävät me valitsemme, naapurit tulee pakon sanelemina....
Yritänkö muuttaa toisia, vaikka itseni muuttaminenkin karahtaa kiville jatkuvasti?
Pystynkö hyväksymään ja kunnioittamaan lähimmäisiäni sellaisina kuin ovat?
Näitä itseltäni kyselen.

[1944]

^Kiitos, olet hyvä kaveri.

[Riitta-mummi]

Piti taas viime yö kippuroida miten kuten. Menneisyyden haamut olivat kavereinani liikaa. Näkyvissä oleva aika on minulla tuunattu Joensuun juhlille asti. Jos sinne pääsisin, niin kyllä se riittäisi. Minulla on huono luonne, josta johtuu niin paljon negatiivista elämääni. Näissä kirjoitteluissa on yhden kanssa ns understanding ja se on hyvää tehnyt, toisen kanssa taas taisi mennä metsään ihan kunnolla. Joillekin en juuri uskalla klikata. Hyvää on se, että saan kirjoitella ja sitä kautta purkaa itseäni johonkin suuntaan.

Itsetuntemus on uuden tien alku !   

[1944]

Kyllä 

[1944]

Nappiin kirjoittelet, et Sinä paskiainen ole. Olet kunnianarvoisaa sukua, joten on Sinut kasvatettu. Jos sukujuuremme tutkittaisiin, niin sieltä löytyisi faktat. Kirjoitellaan vaan toisillemme. Minulla on ollut taas vaikeata, että yritän löytää asioista myönteisiä puolia. Katkerana on tympeä olla.

Pitää palata jo vastaamaani kohtaan, sillä olen tekstiäsi miettinyt. Kyllä Sinulla on ihan sisäpiiritietoakin. Olihan yksi serkkusi? sotilaspappina arolla, että hänkin lienee minusta kertonut. En tiedä. Nilsiässä viime kerralla kävi siten, että vaimo huomasi saman kuin minäkin, että kanssani ei oikein haluttu jutella. Toisella oli kova kiire. Jonkin körttisen vanhan tapakulttuurisäännön olin vissiin ylikäynyt.
Ruustinna katsoi minua kauhuissaan, että sivistymätön mies. Ja haluaa rovastille jutella. Tuli nyt kirjoitetuksi ulos, että ei karraa kurkussani. Mea culpa.

[1944]

Oho tuli punaista tekstiä varoittamaan.
Halusin tähän vain kirjoittaa, että luin osion ja totean, että se on omalta osaltani ok.

Poliisivankilassa ei siis valvota, koska kamerankäyttöoikeutta ei ole. Kuitenkin tyttäreni kuolemansyyn tutkintaa johtanut kihlakunnan syyttäjä halusi minun jäädä sellaiseen luuloon, että poliisivankilassa valvotaan.

Nihtisillassa komisario ja hänen tutkijansa so valokuvaaja pitivät kerallani vähän silmäpeliä keskenään. Hehän ovat voiman oikealla puolella, mutta eivät ole riippumattomia.

Että valtion syyttäjissä on "nissisiä" aina silloin tällöin ja poliisissa vastaavasti "aarnioita", mutta moninkertaisesti.