Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 27.11.19 - klo:07:10

Otsikko: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 27.11.19 - klo:07:10
Herra selittää tarkemmin tekstissämme, minkälaisia ne vähimmät ovat ja minkälaisena Hän heissä esiintyy. Missä on nälkää, siellä on Jeesus persoonallisesti läsnä nälkäisessä. Jos tahdot Häntä silloin palvella ja oikein jumalisuutta harjoittaa, anna ruokaa, pane tavarasi alttiiksi Herran palvelukseen! Missä on janoa, siellä on Jeesus. Ojenna sinne auttava kätesi! Joka juottaa Hänen nimeensä janoavan vesipikarilla, hänelle Jumala lupaa maksaa sata markkaa siitä, sen pitää satakertaisesti siitä saaman. Missä on alastomuutta, suojattomuutta kylmää vastaan, vie sinne vaatetta, pueta heitä, silloin puetat Jeesusta Kristusta. Missä on joku outo, muukalainen, ylenkatsottu ihmisraukka, mene sinne apuun, sillä sieltä löydät Herran! Missä on sairas, mene sinne oppimaan, ei opettamaan! Herra sanoo: Te opitte minua. Sairaassa on aina opittavaa, sillä sairaus on sellainen vaiva, joka ahdistaa likelle Herraa. Ja mitä kovemmat tuskat taudista, mitä likempänä kuolema näyttää olevan, sitä enemmän pyrkii sydän Herralle avautumaan. Et sinä, joka terve olet, kykene siellä opettajaksi, mutta saat itse opetusta. Jos sinne menet, sinä löydät siellä Jeesuksen Kristuksen. Missä on vangituita, jotka ovat syntiensä tähden vapautensa menettäneet taikka ovat sisällisesti vangituita, joita saatana synnin kautta on kahlehtinut ja joilla on sisällisesti raskas vaiva Herran edessä kärsittävänä, vangituita ruumiillisesti, vangituita hengellisesti, etsi niitä, sillä silloin etsit Jeesusta Kristusta!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 27.11.19 - klo:07:18
SV 219   Jokainen päivä alkava

https://www.youtube.com/watch?v=7J6oygDn0OA

1. Jokainen päivä alkava
on, Herra, hallussasi.
Tänäänkin meidän tuntea
suot hyvää hoitoasi.
Yön synkkyydessä varjelet
ja aamun annat koittaa.
Kun sydämemme valaiset,
armosi synnin voittaa.

2. Lahjoita sana väkevä
sielumme ravinnoksi.
Sen voima meissä säilytä
syntimme tuomioksi.
Jos päivän matka uuvuttaa
tai suistaa teille harhain,
kun tartut käteen, aukeaa
taas tie ja suunta parhain.

3. Vie päähän päivän kilvoitus
ja anna illan suussa
vaeltajille siunaus.
Sen, Jeesus, ristinpuussa
kelvottomille ansaitsit,
jaat sitä tuhlaavasti.
Kun päivän matkan talutit,
taluta kotiin asti.

Jaakko Haavio 1968

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 28.11.19 - klo:08:01
Tuollaiseen suhteeseen Häneen on meidän tultava. Ja kun on sairaita, nälkäisiä, alastomia, vangituita, outoja joka päivä ihmiskunnan keskellä, niin on joka päivä Jeesus Kristus läsnä ja joka päivä tilaisuutta Hänet löytää, jos vain ymmärretään katsoa niin alhaalle, missä Hän on. Ei ole yhtään ainoata ihmistä, jolla ei olisi jotain Hänen palvelukseensa pantavaa, jos vain rakastaa Herraa, ei yhtään, jolla ei olisi tilaisuutta osoittaa tätä rakkautta Herraan. Mutta tämä on jotain, joka kysyy uhrausta ja vaivaa. Ja sentähden me niin mielellämme unohdamme tämän tehtävän, vaikka se olisi kaikkein korkeinta, ja otamme harjoittaaksemme Jeesuksen palvelemisen nimessä sellaista, joka ei mitään maksa ja joka ei tuo suurta aineellista vahinkoa eikä suurta vaivaa. Toiset ihmiset kääntävät tuollaiselle nälkäiselle, janoiselle, alastomalle, oudolle, vangitulle Herralle selkänsä, toiset kääntyvät päin. Ja näin tapahtuu Herraan nähden jako ihmiskunnassa. On olemassa kaksi joukkoa, kaksi vain, toiset Herraan päin kääntyneinä, toiset kääntyneinä Herraan selin. Kumpiinko kuulut sinä? Toiset kieltävät Hänet, toiset tunnustavat Hänet. Toiset pilkkaavat Häntä, toiset kunnioittavat. Toiset palvelevat Häntä ja ovat avanneet Hänelle sydämensä, toisten sydän on vain itselleen auki, mutta Herralle suljettu. Toiset ovat menneet Hänen tykönsä katsoen niitä alimmaisia maanpäällä, joita Herra katsoo, näkevät ja tuntevat ne Hänen vähimmiksi veljiksensä ja sisariksensa, pyytävät olla Hänen parissansa niissä, palvella Häntä niissä, antautua kokonansa Hänelle niissä. Toiset eivät löydä kyllin mahtavia sanoja pilkataksensa niitä Herran vähimpiä veljiä ja sisaria.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 29.11.19 - klo:08:22
Kummankolainen mieliala on sinulla? Olemmeko saaneet väärin vai oikein omasta mielestämme Jumalan edessä? Häpeetkö itseäsi vai et? Murehditko tilaasi vai et? Oletko mielestäsi liika vähän Jeesusta palvellut? Onko omissa silmisäsi aivan olematonta jumalisuutesi touhu vai onko mielentilasi sellainen, että seisot pää pystyssä kirkkauden Herran edessä? Korkeat alennetaan, alhaiset koroitetaan. Jeesus sanoo niille, jotka ovat alentuneita: Kun nämä rupeevat tapahtumaan, niin katsokaa ja nostakaa päänne ylös, ja toisille, joiden pää on koroitettu omasta itsekylläisyydestä, tulee Herralta häpeä ja ijäinen itku osaksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.11.19 - klo:07:23
SV 215  Taas kiitän, Isä taivaan


1. Taas kiitän, Isä taivaan,
kun väistynyt on yö.
Ja uusi aamu koittaa
ja alkaa päivän työ.
Suojelit kotiani,
kaikkia rakkaitani,
sain olla murheeton.

2. Sokea, raukka lienen,
laupias Herrani.
En muista enkä huomaa,
kun annat lahjasi.
Suo silmävoidettasi,
runsaalla armollasi
alaston vaateta.

3. Jumala, kuuron korvat
jo kuuleviksi tee.
Suo, että sydämeni
ääntäsi kuuntelee.
Kuin lasta äidin rinta
ravitsee pienoisinta,
niin ruokkii sanasi.

Lars T. Nyberg 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Ikola 2016


Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 02.12.19 - klo:08:44
Herran edellä käy kansa veisaten ja toisia Hänen jäljessänsä. Toiset ottavat vaatteet yltänsä ja levittävät niitä Hänen eteensä, karsivat oksia palmupuista ja öljypuista tien varsilta ja kaunistavat niillä Herran tietä. He veisaavat Hänen kunniaksensa nuo ylistyssanat psalmista 118: Hosianna (so Herra auta, auta), kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hosianna korkeuksissa. - Onhan täälläkin Herran edellä ja jäljessä käyvää, veisaavaa kansaa. Sen keskellä kulkee Sionin Kuningas. Miks'ette kaikin kiinnitä siihen huomiota? Sen kansan hosiannahuudot kaikuvat monessa kodissa. Ja kun  Jeesuksen rakkaus pääsee sydämeen, käy käskemättä niin, ettei kellään ole niin koreita vaatteita, jottei näitä riisuisi Herran tielle, Herran jalkoihin, ei niin kaunista kukkien loistetta kellekään antaa kuin Jeesukselle Kristukselle. Kun sydämet aukeavat Hänelle, silloin ei enää kysytä, tarvitaanko uskontoa vai ei, mitä se hyödyttää, minkälaista se on. Silloin täyttää sielun yksin Herra ihastuksellansa, ja Hänen rakkautensa poistaa kaikki esteet, ja me kiitämme Herraa siitä, että saamme antaa kaikkemme Hänelle, antaa Hänelle kunnian.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 09.12.19 - klo:07:30
VK  535   Taas alkaa kiitoksella

https://www.youtube.com/watch?v=4Ri8Xks8VTk

1.
Taas alkaa kiitoksella
nyt tahdon päiväni,
veisuulla iloisella
käyn, Herra, eteesi.
Rukoilen sinua,
ah, siunaa minua,
synneistä minut päästä,
tuskista kirvoita.

2.
Tahdothan, Herra, kuulla,
kun pyydän armoa,
en voimalla voi muulla
sinua palvella.
Taas suojaa kotini
ja esivaltani.
Haltuusi luottavasti
myös annan itseni.

3.
Nimesi suuren tähden
armosi löytää suo.
Taas avukseni lähde,
sauvaksi sana tuo.
Varjele henkeni,
ruumiini, sieluni,
hallitse ajatukset,
hillitse kieleni.

4.
Töilleni, toimilleni
siunaus lahjoita.
Puhdista sydämeni,
mieleni uudista.
Niin lähtemiseni
kuin tulemiseni,
oi armon Herra, siunaa,
johdata tielläsi.

5.
Minua suojaa, päästä
kiusaajan pauloista,
kärsimyksistä säästä
ja äkkisurmasta.
Tieni ja matkani,
myös eronhetkeni
turvallisesti annan
käsiisi, Isäni.



Ruotsalainen n. 1610, mahd. saksal. esikuvan mukaan. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. 1886, Niilo Rauhala 1984. | Sävelmä Saksassa 1704
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 11.12.19 - klo:09:49
Herran tuloa ennustavat merkit luonnossa. Merkit pitää oleman auringossa, tähdissä ja kuussa, luetaan tekstissämme*; meri ja aallot pauhaavat, taivaan voimat liikkuvat. Luomakunta, luonto elää sekin Hengen vaikutusten alaista elämää, aivan niinkuin ihmisessä ruumiskin elää sielun vaikutuksen alaisena. Apostoli esim. sanoo, että koko luomakunta huokaa ja ahdistetaan meidän kanssamme, odottaen lapseksi ottamista. Ja apostoli puhuu luontokappaleiden  ikävöimisestä kun ne odottavat Jumalan lasten ilmestymistä, jolloin luomakunta pääsee sen kirouksen alta irti, mikä sitä nyt ihmisten syntein tähden painaa. Kun Herran tuleminen tapahtuu, painaa se merkeillään luontoa. Herra sanoo, että aurinko, tähdet ja kuu ilmaisevat tätä, taivaan voimat ilmoittavat sitä. Samoin meri ja aallot pauhaavat. Näitä sanoja ei tarvitse selittää kuvauksellisesti. Herra on aina tarkoittanut jotakin totta sanoillaan, ja niin käy kuin hän on sanonut.

Vilhelmi Malmivaara

* Luuk. 21:25-36
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 12.12.19 - klo:09:37
Eikä ainoastaan luomakunta kärsi ennen Herran tuloa, vaan surkea on kansojen elämä, ihmisten tila näiden aikojen edellä. Maassa on kansalla epäilysten tähden ahdistus, tarkemmin käännettynä, neuvottomuus. Kansat joutuvat neuvottomuuteen ja ihmiset maassa nääntyvät, paremmin käännettynä, menehtyvät pelvon ja odottamisen tähden. Tällaiset merkit ovat Herran tulemisen edellä. Kansoja painaa epäilys, kaikki horjuu, ei mikään pidä paikkaansa, ihmiset tulevat epäilykseen. Tahtoo nääntymniseen asti pelko nousta ja joutuu siten neuvottomaksi; ei tiedä, millä lailla pelastuisi, mitä tekisi ja millä siitä ahdistuksesta pääsisi pois.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 13.12.19 - klo:07:31


SV 214        Ah herää sydämeni

Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, VK
 

https://www.youtube.com/watch?v=VoglBYc6_Ww

1. Ah herää sydämeni,
uskomaan, toivomaan,
kun uusi päivä jälleen
valaisee valollaan.
Herraasi armollista,
ystävää taivaallista,
ylistä veisaten!

2. Näin auttoi Herra taaskin
terveenä nousemaan,
avuksi että häntä
oppisin huutamaan.
Kumarrun edessäsi,
ylistän hyvyyttäsi,
elämän antaja.

3. Armosi anna loistaa
sydämen pimeyteen,
ja vedä valollasi
elämään, yhteyteen.
Nyt poista epäusko
ja ole aamurusko
myös sydämelleni.

4. Veresi tähden, Jeesus,
anteeksi synnit suo.
Nälkäistä ruoki, hoida,
vie runsaan pöydän luo.
Elävää leipää anna,
kuormani kaikki kanna,
minua lohduta.

5. Varjele kovuudesta
ja pahan vallasta.
Vapaaksi sielu päästä
tuskasta, pelosta.
Suo minun kilvoitella,
nöyryyttä opetella,
valvoa rukoillen.

6. Vapahtajani Jeesus,
henkeni vahvista.
Suo kuuliainen mieli,
minua uudista,
niin että ilon saisin,
ylistää haluaisin.
Soi, kiitos, ikuinen!

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 13.12.19 - klo:09:04
Ei ole hyvä olla suruton, sillä voi käydä niin, että Herra tulee, vaikka ei uskottaisikaan. Jos vain luomakunnan ja ihmisten tuskat suurenevat, niin ne välttämättömästi valmistavat tietä Herran tulolle. Ja tätä ei tee turhaksi ihmisten uskottomnuus. Ellet tahdo nääntyä sinäkin, ystäväni, Herran pelvon ja odotuksen tähden ja ijankaikkisen onnettomuuden tulla, ota vaari, miten Herra opetuslapsiansa neuvoo päivän tekstissä Hänen tuloaan odottamaan! Kun nämä rupeevat tapahtumaan, sanoo Jeesus opetuslapsillensa, kävellessään temppelistä Öljymäelle päin, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Ja hän kiinnittää heidän huomiotansa luonnonmerkkeihin. Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita kun ne jo puhkeavat, niin siitä näette ja itsessänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. Niin myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 14.12.19 - klo:07:49
Kuulkaa, Herra asettaa tänä päivänä teille ja minulle kysymyksen: seisotko näin Herran edessä vai näännytkö, kun Hänen tulonsa lähestyy? Siinäkö toivossa joulua odotat, että Herra tulisi ystävänä vai pilkkaajanko lailla hammasta kiristellen. Mitä tahdot? Syntisraukat! Tämä kysymys on tärkeä. Käyköön se tulena läpi tuntojen ja tehköön joka ainoan meistä rauhattomaksi, niin että meidän täytyy ruveta Herran kasvojen valoa kärsimään jo täällä taipaleella! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 15.12.19 - klo:08:50
Tällaista oli Jeesuksen tulon valmistus. Johanneksen saarnassa oli herättävä voima. Jeesus ei tullut, ei päässyt auttajana ihmisten luo, elleivät omattunnot ensin heränneet. Ja niiden herättämiseksi täytyi Jumalan sanan voimallisena kuulua, niin että se kävi sielujen läpi kaksiteräisen miekan tavalla.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Viisveisaaja - 15.12.19 - klo:16:58
Hmm,

Nyt taaskaan pena ei ole lukenut tai tajunut katekismusta tai jotain.

Siis eihän Johanneksen saarna herättänyt, mistä toi tollanen.
No se sai aikaan valtaapitäjissä hermot tiukalle, kun heitä ja kapitalistista järjestelmää arvosteli.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 15.12.19 - klo:21:00
Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: -- Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa.

En kirjoita omiani vaan lainauksia Vilhelmi Malmivaarnan postillasta Viestejä Vaivatuille, 1919.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 16.12.19 - klo:08:16
Sentähden Jumalan sana huutaa: Herää sinä, joka makaat ja nouse kuolleista niin Kristus sinua valaisee. Ja kuule, herännyt on jokainen ihminen, jolle tämä asia on sydämen sisälliseksi asiaksi päässyt, mutta heräämätön jokainen, jonka sydän on kaukana näistä asioista, vaikka touhuaisi ulkonaista jumalisuutta kuinka paljon. Voi, jos Herra alkaisi Henkensä voimalla valmistaa joulua, todellista joulua kodeissa*, herättämällä vanhemmat pitämään huolta lapsistaan, ja antamalla meille paimenia, jotka todistaisivat joulun suuresta tapahtumasta niin elävällä tavalla että voima kävisi meihin kuten ennen Juudean kansaan Johannes Kastajan saarnasta.

Vilhelmi Malmivaara

*Alkuperäisessä tekstissä 'Lapuan kodeissa'.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 17.12.19 - klo:08:24
Miten on sinun laitasi, ystäväni? Jos sinua joskus Jumalan sanan voima kosketteli, mitä aloit silloin tarkata? Sitäkö, millainen olet sinä, vai sitäkö, millainen on se, jota Jumala välikappaleenaan käytti herätykseksesi. Toinen tai toinen tulee jokaisen tehtäväksi: joko vetäminen oma sydän näkyviin ja alkaminen Herran kasvojen edessä kuunnella, mitä Jumala sanassaan siitä lausuu, tai kiinnittäminen huomio siihen saarnaajaan, jonka kautta Herra puhui ottavan sanan, ja alkaminen tarkata, keltä hän on saanut valtakirjansa, kuka ja millainen hän on, onko hänellä oikeutta niin puhua, sillä tavalla ihmisten lepoa häiritä. Minä saan sydämeni varjelluksi, jos ryhdyn tarkkaamaan sen ihmisen tilaa, jonka kautta Herra minulle puhuu. Jos alan epäillä, oletko sinä sitten sellainen, että sinun sopii minua nuhdella, ovatko sinun omat asiasi paremmat, onko sinulla oikeus tehdä tuomiota minusta, silloin ei puheen tarvitse osua likelle itseäni eikä minun ruveta tarkkaamaan, mitä Herra näkee minusta, ja millaisen tuomion hänen sanansa siitä lausuu. Ja minun sydämeni jää entiselleen, vaikka Herra tarkoitti saada sitä häirityksi, että Jeesus Kristus pääsisi siellä syntymään. Jos meillä on tekemistä toisten asioissa, meille ei tule joulu tänäkään vuonna. Mutta jos käännymme omaan itseemme, ja meidän täytyy ottaa oma sydän käsiimme ja päästää Hänet tutkimaan sitä ja langettamaan siitä arvostelunsa, niin käy jokaisen Herran edessä niin, että saa tuomion syntisyytensä ja epäuskonsa tähden Herralta ja ennen pitkää ahdistuu Betlehemin seimen luo.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 18.12.19 - klo:08:10
Liikuttava vastaus eräältä maailman suurmieheltä. Hän on huutavan ääni korvessa, ei muuta. Toinen huutaa; hän on torvena, suuna, jonka kautta ääni puhuu. Jumala puhuu, ei Johannes; Johannes on vain suuna, äänenä, jota Jumala käyttää puhuessaan maailmalle. Hän on vain semmoinen korpeen asetettu äänitorvi, jonka kautta voi kuulua Herran sana. Siksi Johannes itsensä tunnustaa. Eikö ole liikuttava hänen nöyryytensä? Ja kumminkin jää hänelle kyllin suuri kunnia huutavan äänenäkin ollessansa. Jos me saisimme olla Jumalan äänitorvia, niin että Jumala puheensa meidän kauttamme puhuisi, kulkisi Jumalan elävä sana silloin meidän läpitsemme. Ja se sana on sellaista, että se aina jättää jäljen siellä, misä se käy. Saada olla Jumalan puhetorvena on jo niin suurta, että on syytä autuaana pitää itseänsä sen, joka sitä olla saa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 19.12.19 - klo:08:57
Armon Herra! Paina meitä alas! Tee meitä pieniksi, että Sinä tulisit meille suureksi ja kunnialliseksi! Tasoita kolea meidän sydämissämme! Lähetä huutavan ääniä valmistamaan meissä itsellesi tietä! Anna meille totinen joulu, että Sinun kunniasi ja ylistyksesi meidänkin suustamme kuuluisi! Amen

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 28.12.19 - klo:08:12
Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päällesi ja ylimmäisen voima varjoo sinun; sentähden myös se pyhä, kuin sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi (Luuk. 1:35). Kun Marian oma ymmärrys ei nähnyt kauas, selitti enkeli hänelle selittämättömän, näytti mahdolliseksi mahdottomankin asian. Ei ole nyt - lausuu hän - vaikuttamassa ihmisviisaus ja ihmsvoima, vaan P. Henki ja korkeimman voima. Ja se on heikoissa väkevä. Miehen siemenestä ei uusi ihminen sikiä, vaan Jumalan siemenestä eli elämän sanasta. Ja se sana vaikuttaa voimana siinä, missä ihminen ei enää mitään voi. Kun opetuslapset kysyvät peljästyen: kuka taitaa autuaaksi tulla? vastaa Herra: ne kuin ovat mahdottomat ihmisten tykönä, ne ovat mahdolliset Jumalan tykönä (Luuk 18:26,27). Kun sinä et enää osaa, et pääse ym, alkaa Herra osoittaa, että Hänen sanansa on kaikkivoipa, että pelastuksesi on Jumalan työtä, eikä Jumalalle ole mahdotonkaan mahdotonta. Ja ellet vielä saa lohdutusta, näyttää Herran sana esimerkkejä, kuinka yhtä toivottomassa tilassa olleet ovat ennenkin saaneet armon.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 29.12.19 - klo:08:08
Ja katso, Elisabeth sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, jota kutsuttiin hdelmättömäksi (Luuk. 1:36). Hänkin sai armon, vaikka niin toivotonta oli tilansa, että oikein nimitettiin "hedelmättömäksi". Ja tuo hedelmällisyys on hänessä jo näkyvä: hän on jo raskautensa kuudennessa kuukaudessa. Niin on sinussakin tapahtuva. - Sinäkin, joulua ikävöivä ystäväni, olet oppinut veisaamaan syntisestä vaimosta, ryöväristä, Pietarista, Davidista, Manassesta, joilla oli yhtä surkeat asiat, kuin sinulla on, ja jotka kuitenkin saivat armon. Niinpä saat sinäkin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 30.12.19 - klo:09:47
Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotonta (Luuk. 1:37). Vetoa siihen, kun pimeältä kaikki näyttää. Kun oma sydämesi, perkele, maailma, laki ja kaikki tuomitsevat sinua, eikä mitään apua näy, ei kuulu, ja kun Juudas pettäjän osaa sinulle helvetistä tarjotaan, jätä asiasi avonaiseksi, odota ja katsasta, mitä Herra nyt aikoo tehdä, ja sano itsellesi mahdottomimpanakin aikana: ei kuulu Jumalan edessä olevan yhtään asiaa mahdotonta.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 31.12.19 - klo:08:30
Niin sanoi Maria: katso, Herran piika; tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen (Luuk. 1:38). Se on: käyköön nyt miten tahansa, olkoon nyt matka itse mielestäni pimeää tai valoisaa, näyttäkööt asiani mahdollisilta tai mahdottomilta, minä aion tästedes enemmän uskoa Herran sanaa kuin itseäni ja oman sydämeni juonia. Vieköön Herran sana mihin tahansa, tulkoon minulle kuinka suuria kärsimisiä tahansa, muuttukoon ajallinen elämäni miten katkeraksi tahansa, suuttukoon vain maailma minulle; hyljätkööt ihmiset minut pilkaten tai häväisten, niin en tahallani tee tietäni mieluisemmaksi lihalle, kuin Herran sana sen tekee. Tuossa mielessä sinäkin olet antamassa kunniaa vastasyntyneelle Vapahtajalle.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 01.01.20 - klo:09:59
Sanankuulijani! Olemme toivottaneet toisillemme tänä aamuna onnellista uutta vuotta. Vuosi tulee onnelliseksi ja uudeksi ainoastaan Jeesuksen nimessä. Kun lähdemme taas uutta vuotta elämään, on se vuosi itsessänsä suunnilleen sama mikä ennen. Siinä on toinen päivä vähän parempi, toinen huonompi. Siinä ovat samat kiusat, mitkä entisessä ajassa, samat vaivat, samat huolet ja samat ilot. Mutta me emme pysy samoina, vaan meissä tapahtuu muutos.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 02.01.20 - klo:11:49
Sanoimme jo, että kaikki edistymme, käymme eteenpäin. Ikämme lyhenee, voimamme vähenee ruumiillisesti. Päivä päivältä lähenemme kuoleman hetkeä. Ja me saamme vaikutuksia matkastamme, elämästä. Me muodostumme näiden vaikutusten kaltaisiksi ja muodostamme ympäristöämme kaltaiseksemme. Me käymme joko onnettomuutta kohti tai onnea kohti, joko uutta vuotta kohti tai pysyy vuotemme vanhana. Tämä riippuu kokonansa siitä, saako Jeesus uudistaa meitä itseämme sisällisesti ja ulonaisesti.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 03.01.20 - klo:07:54
Ystävät! Tulevaisuus on tuntematon. Me niin harvoin joudumme sitä ajattelemaan, mutta uuden vuoden aamuna se pyrkii mieleen. Eiköhän ole lentänyt läpi sielumme ajatus: vieläköhän elän tulevana uunna vuonna. Silloin ihmettelette sitä, sitä, että olette vielä täällä ajassa. Ja voi, jos tietäisitte, mitä kaikkea joudutte ensi vuonna kärsimään! Kenties ovat lukuisia kyyneleet, joita vuodatatte, syviä tuskat, jotka sydäntä raatelevat; kenties asetetaan teidät jonkin omaisen kuolinvuoteen ääreen tai kenties on ensi vuosi oma viimeisenne; tai kenties saatte suurta iloa ensi vuoden ajalla. Tuli mitä tuli, onneton on ihminen, ellei sillä ole Herran nimeä turvanansa. Mutta Jeesuksen nimi on vahva linna. Ken sinne pakenee, siihen ei pysty kuolema, ei vaivat, ei tuskat, se ei taisteluissa sorru, se käy elämän ja kuoleman läpi voittavan Herran nimessä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 04.01.20 - klo:11:29
Niin, Herran nimi on vahva turva, vahva linna. Olkoon se sitä Suomen kansalle alkaneen vuoden aikana, olkoon meille jokaiselle! Tulkoon se tutummaksi nyt kuin mitä se tähän asti on ollut, tulkoon rakkaimmaksi nimeksi, jota me enin huudamme avuksemme, jonka nimen edessä me enin polvistumme, jota nimeä enin kunnioitamme! Suokoon Jumala siinä nimessä vuotemme uudeksi onnelliseksi! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 05.01.20 - klo:13:36
Kun puhutaan totuuden etsinnästä, ei sillä voida tarkoittaa muuta kuin Hänen etsimistään, koska Hän on totuus. Missä totuutta etsitään, siellä etsitään Jeesuste Kristusta. Jos nimittäin tämä totuuden etsintä on todellista, eikä teeskenneltyä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 06.01.20 - klo:08:59
Vasta luettu teksti* asettaa eteemme muutamia miehiä, jotka etsivät tätä totuutta, kysyivät, missä on se syntynyt juutalaisten kuningas? Näitä miehiä nimitetään tekstissämme tietäjiksi idästä. Käännös on huono. Alkukieli sanoo: viisaita idästä, tiedemiehiä. Me suomalaiset tarkoitamme tietäjillä toista, käytämme sanaa huonossa merkityksessä. Niin ei tämä teksti. Nämä miehet olivat luultavasti sitä pappisluokkaa, korkeata tiedemiesluokkaa, jota oli Persiassa ja Babyloniassa ja jonka jäsenten työnä koko elämänsä ajan oli muutamien tieteenhaarojen tutkiminen ja niissä työskenteleminen. Heitä kutsuttiin maageiksi ja he harjoittivat erittäinkin tähtitieteen, lääketieteen ja jonkinlaisen salaperäisen luonnontieteen tutkimusta. Tuollaisia tiedemiehiä nämä totuuden etsijät olivat.
Meille on hyvin opettavaista nähdä, mihin tiede ja tutkimus johti heitä. He olivat tähtitieteensä avulla nähneet taivaalla todistuksen sen syntymisestä, jota Raamattu sanoo juutalaisten kuninkaaksi. Heidän keskuudessaan oli ollut juutalaisia oppineita ennen, vankeuden aikana. Niiden puheita ja ennustuksia oli heidän aikakirjoissansa. Näistä olivat he nähneet, että Jeesuksen, maailman Vapahtajan, syntymisen aikana on erityisiä merkkejä tähdissä. Myöhemmät tähtien tutkijat, mm kuuluisa Kepler, osoittivatkin, että juuri sinä aikana ovat muutamat tähdet olleet aivan omituisessa asennossa toisiinsa nähden. Kenties oli juuri tämä se Jeesuksen uusi tähtiryhmä, jonka nämä itämaalaiset tähtien tutkijat olivat nähneet taivaalla.


Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 2:1-12
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 07.01.20 - klo:07:26
Katsokaa, he tutkivat tähtitiedettä löytääksensä sieltä todistuksia Raamatulle, todistuksia niille ennustuksille, joita Herran miehet olivat julistaneet, ja he löysivät tieteestänsä niitä todisteita. Mutta he eivät tutkineet ainoastaan tähtitiedettä, vaan myöskin historiallisia aikakirjoja. Ja nämä todistivat samaa mitä heidän tähtitieteensä todisti. Tällä tavalla tulivat he kahden tieteenhaaran kautta sidotuiksi omissatunnoissansa. Kun he siis rehellisesti käyttivät tiedettä, ajoi se heitä etsimään totuutta Jeesuksessa Kristuksessa.

Vilhelmi Malmivaara

Sinun syntymästäsi, Kristus, meidän Jumalamme, koitti maailmalle tiedon valkeus, sillä siitä tähtien palvelijat tähden kautta oppivat kumartamaan Sinua, vanhurskauden Aurinkoa, ja tuntemaan Sinut, Koiton korkeudesta.

Joulutropari

https://www.youtube.com/watch?v=RMP1V0yfER0
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 07.01.20 - klo:07:54
Julistaa viestin tähtönen

https://www.youtube.com/watch?v=XzO20QeeEq0
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 08.01.20 - klo:08:23
On syytä, sanankuulijani, meidänkin jokaisen todeta, kumpaanko suuntaan meidän totuuden etsintämme käy, siihenkö, mihin noiden itämaan tiedemiesten, vai siihen, mihin Herodeksien. Äärettömän paljon riippuu tämän selville saamisesta.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 09.01.20 - klo:08:28
Herodeksen halu oli saada Jeesus poistetuksi. Itämaan tiedemiesten halu oli löytää Jeesus. Astu nyt sinäkin, olit ken tahansa, likelle sydäntäsi tämä yksikään kerta ja tutki oikein rehellisen miehen lailla, kumpaako sinä tahdot, löytääkö Jeesuksen vai saada Hänet olemattomaksi! Sinä saat silloin yksinkertaisesti nähdä, kumpiko on veljesi näistä totuuden etsijöistä. Ja muista. tulos on lopulta oleva sama mikä näillä. Jos todella halajat löytää Jeesusta, sinä löydät Hänet myös. mutta jos halajat saada Hänet pois, sinä saat Hänet pois, sillä Jumala salaa Hänet sinulta ja sinä jäät yksin elämään ja yksin kuolemaan. Mutta ajattele aikanansa, mitä se tila tietää! Paina sydämeesi rehellisen tutkimuksen kautta vakaumus siitä! Ja jos sydän hiukankaan vapisee tätä ajatusta, joutua tilaan, josta ei ole minkäänlaista mahdollisuutta koskaan enää päästä tekemisiin Jeesuksen kanssa, niin sano niille tiedemiehille, jotka sinulle oppiansa tarjoavat: "Hävetkää!" Ja lisää: "Minä olen nähnyt Hänen merkkinsä idässä, minun ei sovi muuta luulla".

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 10.01.20 - klo:07:49
Kristitty luteerilainen kansa! Mitäs näet sinä, jonka keskuudessa totuus on vuosisatoja ollut, jonka piirissä Jumala on voimallisia herätyksiä vaikuttanut, jolle Jeesus Kristus on näinäkin juhlina saarnattu, jonka keskuudessa Herran käsi on nytkin painavana? Kenties näet sinäkin Hänen merkkinsä. Kenties sydämesi on lakannut kysymästä, onko Hän olemassa, sillä se on voitettu kanta sille, jolle Jumalan Pojan merkki näkyy. Kysytkö, missä Hän on, mistä Hän löytyy, mihin menisin, että saisin Häntä kumartaen rukoilla?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 11.01.20 - klo:08:50
Armon Herra! Pelasta meitä valheesta, valheesta omasta sydämestämme, valheesta muista, valheesta tieteestä, valheesta tutkimuksista! Kirkasta meille totuus! Tee meistä ensinnäkin rehellisiä ihmisiä, rehellisiä itseemme, muihin ja Sinuun nähden, että meille selkenisi se syvä salaisuus, Betlehemin pienokainen, Jeesus Kristus! Kiitos siitä, että Häntä jo meille jonkunverran kirkastit! Syvennä työsi, syvennä meidän ome henkemme, ohjaa meitä sinne, missä sinun kunniasi meille kirkastuu!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 13.01.20 - klo:08:13
Missä todella eläviä kristityitä, todellisia Herran opetuslapsia on, niiden seurassa ei koskaan jäädä osattomiksi Herrasta. Puheisiin tulee aina sellaista, mikä kohdistuu omaantuntoon ja mikä vie huomion, toisen ihmisen huomion, hengelliselle alalle. Eikä Herrassa elävä ihminen vaikuta ainoastaan puheillaan, vaan koko olemuksensa puhuu Jumalasta, silloinkin, kun ei suu ahdistusten aikana jaksa Hänestä kertoa. Sellaisissa ihmisissä on paljon opittavaa. Voi, voi, minkä vahingon itsellensä tekee se, ken laiminlyö seurustelun heidän kanssaan!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 14.01.20 - klo:07:15
Me tunnemme nimeltä miehen, joka on enemmän vaikuttanut Suomen kansan keskuudessa kuin yksikään toinen, Paavo Ruotsalaisen. Hänelle tuli umpi eteen. Hän oli lukenut Raamatun kotonaan moneen kertaan, mutta se ei häntä auttanut, Jumalan sana ei hänelle auennut. Sattumalta hän kuuli silloin, että hänen kotiseutunsa laidoilla oli kulkenut muuan mies, joka oli ihmeellisen valistuneella tavalla puhunut yöpaikoissaan hengellisistä asioista. Silloin hänessä heräsi halu päästä sen miehen luo, mutta ei tiennyt nimeä eikä mistä hän oli. Näin tietämättömänä lähti hän kuitenkin taivalta kulkemaan ja kysyi jokaisessa paikassa, mihin tuli, onko siellä näkynyt sellaista miestä. Näin hän tuli Isalmesta Jyväskylään asti. Siellä Laukaan pitäjässä hän löysi tuon miehen eräästä pajasta. Kun hän tuli pajaan,sanoi hän: "Te kuulutte tietävän Jumalan salaisuuden; minulta on tie kadonnut; ettekö neuvoisi minua?" Puhuessaan tuon miehen kanssa pajassa aukesi hänelle Jumalan sana. Hän teki kotiseudultaan vielä toisenkin matkan Laukaaseen. Ja ne olivat hänen elämänsä kalliimpia hetkiä, mitkä hän sai tuon opettajan parissa olla. Voisi mainita monta samanlaista esimerkkiä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 15.01.20 - klo:08:55
Voidaan ajatella: "Mistäpä niitä aina löytyy?" Kyllä niitä löytyy, kun on vain saanut todistuksen itsellensä Jumalalta, että joku ihminen on todella Herran opetuslapsi. Mutta asia on niin tärkeä, että kannattaa etsiä, vaikka kuinka kaukaa olisi löydettävä: vähällä ei saa jättää. Niin on moni tehnyt, eikä ole koskaan katunut.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 16.01.20 - klo:06:46
Ei yksikään, joka on monia kymmeniä peninkulmia kulkenut Herraa etsimässä, ole katunut matkan vaivoja eikä niitä tuskia, joita on kärsinyt. Taipaleen lopussa on löytynyt Jaakobin lähde, Sykarin kaivo, ja väsyneenä olevan ihmisen luona on istunut Jeesus Kristus. Kun ihminen on alkanut seurustella Hänen kanssansa, niin ovat ikäänkuin suomukset pudonneet silmiltä ja syvemmin  ja syvemmin ovat Raamatun aarteet auenneet ijankaikkiseksi elämäksi ja onneksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 17.01.20 - klo:08:35
Kun niin usein seurustelette niiden ihmisten kanssa, jotka eivät osaa sanallakaan viitata haudantakaiseen elämään, vaan joilla on monia pintaharrastuksia itsellänsä ja jotka eivät sen vuoksi saata teitä muuhun ohjata kuin niihin siteihin, joihin oma sydämensä on sidottu, niin ettekö vaihtelun vuoksi antaudu niiden ihmisten puheisiin, jotka osaavat avata teille tien Herran luo, iankaikkiseen elämään ja autuuteen? Niiden pariin on hyvä antautua, kuten tulee näkyviin samarialaisesta vaimosta. Siellä tapaa samallaisia kiusatuita kuin itse on. Tulee kyllä esteitä eteen, kun koettaa sydämensä murheita muille avata, sillä sielunvihollinen ei mitään koeta niin estää kuin juuri tuota kanssakäymiseen antautumista Herrassa elävien ihmisten kanssa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 18.01.20 - klo:08:07
Jeesuksesta sanotaan*, että Hän oli matkasta väsynyt. Hänellä oli myös vaivoja niinkuin tuolla naisellakin. Hän tunsi naisen tässä suhteessa ja joutui Hänen kanssaan vaivoja jakamaan. Hän pyysi, että vaimo antaisi Hänelle juotavaa. Hän oli siis siinäkin aivan samallaisten puutteiden alla, aivan samallaisilla kiusauksilla ahdistettu, yhtä huono, yhtä mitätön uskoonsa nähden. Ja kun seuraa tätä keskustelua loppuun asti, huomaa ettei siinä ole yhtään ainoaa ankaraa nuhdesanaa Herran suusta. Ei hän sanonut sellaista, jolla olisi tarkoittanut ajaa pois vaimoa paristansa. Niissä sanoissa, joissa oli nuhdetta, oli syvää, ääretöntä rakkautta eksynyttä syntistä kohtaan, sellaista rakkautta, joka koettaa kaikkensa, saadakseen eksyneen pelastetuksi niistä siteistä, joihin hän on sidottu.

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 4:5-26
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 19.01.20 - klo:07:34
Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minulle juotavaa, niin sinä pyytäisit häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
Hetken vain kesti keskustelu maallisista asioista tuolla Jaakobin lähteen reunalla, siitä miten saadaan maallinen janonsa tyydytetyksi. Sitten Herra johti tästä puheen hengellisiin asioihin.
Samalla tavalla tekee jokainen, joka Herraa välittömästi seuraa. Hetken aikaa jaksaa hän keskustella niistä asioista, mitkä ovat toiselle tuttuja. Mutta hetken perästä johtuu hän siihen, mikä on tuttua hänelle, mutta toiselle tuntematonta.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 20.01.20 - klo:07:35
Jeesus herätti tuossa naisessa muun keskustelun kautta ensin janoa ja nälkää niihin aarteisiin, joita Hän oli jakamassa. Hän asetti hänen sisällisen tilansa käänteeseen ja rupesi puhumaan asioista, joita Hänen kuulijansa ei ollenkaan käsittänyt. Hän lupasi antaa elävää vettä. Hän sanoi: Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minulle juotavaa, niin sinä pyytäisit häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä. Vesi tuolla Jaakobin lähteessä oli kuollutta, Jeesuksen luona oli vettä semmoista, joka tekee eläväksi. Hän antaa Pyhän Hengen virvoittavaa vettä sieluun.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 21.01.20 - klo:07:46
Tämä nyt näytti mahdottomalta Hänen kuulijastansa. Hän ei ymmärtänyt, mitä tuollainen elämän vesi oli, miten hän sitä saisi. Tuolla miehellä, joka hänelle siitä puhui, ei ollut edes ammennusastiaa ja kaivo oli syvä. Vaimoraukka seisoi tässä mahdottomuuden edessä. Ja niin käy jokaiselle, kun antaumme niistä asioista puhumaan. Raamattu on mahdoton, hengelliset asiat ovat mahdottomia, tarpeettomia, turhia. Ei niistä mitään ymmärrä, ei mitään osaa saa! Olen lapsuudesta asti niitä lukenut ja kuullut, mutta ne ovat tähän päivään asti jääneet käsittämättömiksi, arvelee moni. Raamatussa puhutaan niin merkillisistä asioista, mahdottomuuksista, toisesta toisen perästä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 22.01.20 - klo:07:25
Herra ei meitä tuomitse, vaikkemme sanasta kaikkea käsitä. Hän ei sano: "Sinun tulee se tietää!" vaan toisin Hän sanoo meille: "Jos sinun ymmärryksesi aukeisi, jos sinä käsittäisit kaikki mitä sinulla nyt on tarjona, niin tietäisit sen ja sen, mutta et sittenkään kaikkea käsittäisi". Me olemme aivan samassa tilassa kuin tuo vaimo. Herra ei meihin suutu, vaan sanoo: "Jos sinä sen käsittäisit, jos saisit sen tietää!" Ja kuulkaa, syntisraukat! Tässä on rukousta: "Anna minun avata silmäsi, anna minun avata korvasi, minulla on sinulle sanottavaa, anna, minä kuiskaan sieluusi!"

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 23.01.20 - klo:07:36
Jumala ei ole ulkonaisessa rakennuksessa. Jumala ei ole siinä tai siinä paikassa. Kristus sanoo ihmisten huudellessa, "katso, täällä on Kristus tai tuolla on Kristus": Älkää menkö sinne, älkääkä uskoko. Jumala on henki. Meidän täytyy saada Pyhä Henki. Ei auta mennä sinne, ei tänne päin. Täytyy seisoa siinä neuvottomassa tilassa, mihin Herran sana ahdistaa, ja siinä opetuslasten tavoin odotella Pyhän Hengen vuodattamishetkeä. Kristus on lausunut meille: Minä en jätä teitä orvoiksi, ja Hän pitää totisesti sanansa. Me emme osaa oikeaan, menimme sinne tai tänne; me menemme aina väärään. Mutta kun saamme Pyhän Hengen, niin Hän johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Silloin ei eksytä. Silloin aukeaa oikea tie, oikea kirkko kirkastuu, löytyy oikea tie Herran ristin juurelle ja siellä polvet notkistuvat. Silloin ollaan selvillä Herrasta. Silloin tulee oma kotikin temppeliksi ja ihmisestä Herran palvelija sen Hengen vaikutuksen kautta.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 27.01.20 - klo:09:35
Herra teettää meillä paljon helpompaa parannusta kuin mitä me itse luulemmekaan. Eihän ollut Naemanillekaan* mitään vaikeaa täyttää profeetan neuvo: Mene ja peseydy Jordanissa. Kuitenkin suututti tämä käsky Naemania. Kuinka moni ihmisraukka suuttuukaan Herran teihin, kun ne eivät vastaa omia luuloja! Ei mitään antaisi pois, ei mistään luopuisi, ei mitään ojennusta kärsisi, ei missään kohden omia luulojansa jättäisi Kristuksen tuomioiden alle. Ja moni luulee vielä suuttuvansa Jumalan kunnian puolesta, vaikka riiteleekin vain omien luulojensa tähden.

Vilhelmi Malmivaara

* 2. Kun. 5:1-17
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 28.01.20 - klo:07:48
Minkätähden profeetta sitten tuommoisia neuvoja antoi? - Uskon koetukseksi. Mies oli parannettava ei ainoastaan ruumiillisesta, vaan hengellisestäkin spitaalista. Usko oli pantava koetuksen alaiseksi jotta tulisi näkyviin, totteliko hän todellakin Herraa vai eikö, kuunteliko enemmän omaa itseään kuin Herraa. Näin Naemania opetettiin silmät ummessa heittäytymään siihen virtaan, mihin Herra käski. Ja kun hän totteli, silloin tuli apu.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 29.01.20 - klo:07:19
Voi toki, kun oppisit sinäkin painamaan silmät umpeen, kun Herra käskee. Hänen käskyänsä on seurattava, näytti miltä näytti, vaikka Herra syvään virtaan käskisi. Jos syntinen tekee niin, silloin hän tekee oikein ja nousee sieltä puhdistuneena, toisenlaisena kuin sinne mennessä. Hän vie silloin virtaan vanhan ihmisen synteinensä, mutta nousee ylös uudestisyntyneenä Jeesuksen Kristuksen verivirroissa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 30.01.20 - klo:07:34
Jordanista nousi pakanankin tunnustus: "Ei mitään muuta Jumalaa ole, paitsi Israelissa". Sieltä nousee tänä päivänäkin Herran, suuren Jumalan ylistys.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.01.20 - klo:07:46
Pakanain suusta !
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 31.01.20 - klo:07:28
Onkohan sinun kodissasi ketään, joka teillä Israelin profeetasta puhuu? Onko teillä esimerkiksi joku hurskaasta kodista lähtenyt lapsentyttö eli joku köyhä kerjäläinen, joka yösijaa pyytäen veisailee virsiä takkakivelläsi? Jollei ole, niin hanki kohta! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 02.02.20 - klo:07:54
Herran seurakunnan historia sisältää joka lehdellä ihmeellisiä todistuksia tästä, jos sitä luetaan. Kaikkialla, missä Herran kansa on ollut, on tuontuostakin perkele nostanut sitä vastaan myrskyn. Se on ollut usein nääntymäisillään tuon myrskyn käsissä, mutta aina on se sittenkin Herran käden kautta pelastunut. Ja niin monien vaivojen alaista, niin monilla kyynelillä merkittyä kuin sen kulku tämän maailman läpi onkin, on se sittenkin aina toivon kulkua kohti sitä maata, jonka Jumala on sille luvannut, ja jossa ei ole enää itkua, ei parkua, ei kipua, vaan Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet silmistä pois.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 03.02.20 - klo:07:09
Opetuslasten matka yli Genetsaretin meren kuvaa myöskin jokaisen yksityisen Herran opetuslapsen taivalta. Jokainen Herraa seuraava ihminen tietää, kuinka hänen matkallansa vaihtelee pilvinen sää ja päivänpaiste, kesä ja talvi, kuolema ja elämä. Mutta oli mitä oli, tuli mitä tuli, näytti miltä näytti, pysyy yksi kohdallansa: Israelin väkevä vartija, Jeesus Kristus. On lohdullista tarkata, miten Hän valvoo opetuslasten kulkiessa Tiberiaan merellä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 04.02.20 - klo:07:20
He eivät itse tuolle matkalle lähteneet. Tekstimme* sanoo, että Herra käski heidän lähteä. Tuossa on jo paljon lohdutusta vastaista taivalta varten. Kun te lähdette Herran käskystä, niin on myös varmuus siitä, että Hän pitää huolen taipaleen onnistumisesta, lähtee itse matkalle mukaan, pitää huolen siitä, ettei matkalla näännytä. Herra vie merelle omansa, ja sitä tehdessä on Hänellä korkea tarkoitus. Hän vie sinne sitä varten, että perkele saisi nostaa myrskyn. Perkeleenkin täytyy teoillaan edistää Jumalan tarkoitusta. Hän ei olisi päässyt raivoamaan muualla kuin merimatkalla, ja se syvä opetus, mikä tuossa myrskyssä kulki. olisi jäänyt saamatta, ellei Herra heitä sinne johtanut.

Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 8:23-27
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 05.02.20 - klo:07:33
Myrsky nousi merellä ja laineet kävivät yli veneen. Mitä teki silloin Jeesus? - Ainoan kerran kerrotaan meille tässä tekstissämme, että Jeesus nukkui. Hän nukkui meidän mielestämme hyvin epämukavaan aikaan ja paikkaan, mutta Hänelle se hyvin sopi. Siinä on jotain hyvin majesteetillista tuossa Jeesuksen nukkumisessa keskellä myrskyä. Se puhuu sapattilevosta huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtui. Ja Herra tarvitsi hyvin tämän levon. Hänen ruumiinsa oli väsynyt ja henkensä tarvitsi lepoa Jumalassa niiden töiden jälkeen, mitä Hän oli tehnyt, kauan suuren kansanjoukon kanssa ollessansa. Eihän Hänen tarvinnut katsoa eikä Hän katsonut sitä, mitä perkele tekee Hänen ymärillänsä. Hänelle oli sapattiaika tullut. Hänen turvansa oli Isässänsä, joka oli Hänet lähettänyt. Hän tiesi, ettei mikään sitä työtä estä, jota varten Hän oli maailmaan tullut, etteivät helvetin portit voi kaataa sitä seurakuntaa, jonka Hän on maan päälle perustanut. Eikö ole jotain suurta nähdä tuollaista Jeesuksen käytöksessä keskellä meren raivoavia myrskyjä! Ei tuuli, eivät laineet, ei perkeleen kiukku kykene Hänen rauhaansa häiritsemään, vaikka Hän näyttää kykenemättömältä ja voimattomalta opetuslapsistansa tuona hetkenä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 06.02.20 - klo:09:10
Herran lepo pienessä veneessä Genetsaretin merellä on samanlaista kuin Hänen leponsa haudan hiljaisuudessa muutamia aikoja myöhemmin. Vihan raivotessa ympärillänsä oli Hän hiljaa Golgatalla. Tyynenä, rauhallisena voitti Hän taistelun taistellessaan ihmiskunnan pelastuksesta. Ahdistus oli Hänellä suuri, sillä Isäkin peitti kasvonsa hetkeksi. Mutta Hän sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja nuo sanat: Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä, puhuvat samaa rauhaa ja lepoa, mikä näkyy Hänen nukkuessaan Genetsaretin merellä myrskyn raivotessa. Kuoleman raivo Hänen ympärillänsä näytti turmelevan Hänetkin, mutta Hän lepääkin sapattilepoansa Joosefin haudassa. Kuoleman voittajana, elämän ruhtinaana Hän saarnasi silloin juuri hengille vankeudessa sanaa pelastustyöstä, minkä Jumala oli toimeen saanut! Kuinka mahtavaa oli Hänen saarnansa nytkin, äänetön saarnansa, änen nukkuessaan tuolla veneessänsä!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 07.02.20 - klo:07:37
Ellei Jeesus olisi ollut veneessänsä, tuskinpa olisi myrskyä noussut. Mutta sen täytyy aina nousta siellä, missä Jeesus kulkee. On ikäänkuin olisi Hänen kunniapukunsa olla vaivojen ympäröimänä täällä. On kuin olisi tämä se hääpuku, mikä Hänelle on valittu kihlatessaan syntisiä morsiamiksensa.
Hänestä kävi nukkuessaan syvä vaikutus opetuslapsiinsa. Verratkaa heidän käytöstänsä Herran rauhalliseen käytökseen. Heidät herätti myrsky siitä huolettomuudesta, jossa olivat Herran seurassa eläneet. Myrskyllä oli herättävä vaikutus ja hätäännyttävä vaikutus. Mutta tämäkin johtui Jeesuksesta, vaikkeivät he sitä huomanneet. Heille tuli suuri hätä turvasta. Jos mihin katsoi, oli hukkuminen vain edessä, ei muuta mahdollisuutta mitään. Sentähden täytyy Herran opetuslasten joutua ahdingoihin, että pysyisivät hereillä. Perkeleen nostattamiin myrskyihin kätkeytyy Herran vaikutuksen kautta puhdistava voima sekä Herran kansaan että yksityisiin Herran jäseniin nähden.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 08.02.20 - klo:06:58
Opetuslasten rinnassa tyyntyi myrsky, kun Jeesuksen sana kävi toteen. Tämä sana kykenee tyynnyttämään myrskyn sinunkin rinnassasi, sanankuulijani. Ja myrskyhän siellä raivoaa, tiedäthän itse sen. Montako sinulla on aivan levollista hetkeä, montako murheetonta päivää, montako päivää sellaista, ettei ahdistaisi myrsky jossain muodossa. Sinuahan hätyyttää synnin myrsky, epäuskon myrsky, ja kaiken sen ohessa suuri heikkous hengellisessä elämässä. Jos herätät Jeesuksen, jos painut Hänen eteensä kerrankaan, saat nähdä, että Hänen sanansa käy sydämeesi, vaikkapa nuhtelevanakin, ja sitä mukaa kuin se sinne painuu, poistuu myrsky, tyyntyy sen raivo. Sinä löydät levon sielullesi, Hän sanoo, jos opit Hänestä. Se lepo on kallista. Sen puuttuessa on ihminen kaikkea vailla, tyytymätönnä, rauhatonna, ajelehtien sinne tänne. Jos saisit Herran sapattirauhan, sanankuulijani, sieluusi, niin kaikki muuttuisi. Silloin asettuisi pian myrsky. Se raivoaisi ulkona sinusta, niin että sinä kävisit rauhallisena ja tyynenä Herraa kiittäen ja ylistäen läpi kaikkien murheen aikojen, ahdingoiden ja kuoleman.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 09.02.20 - klo:07:49
Jumalan valtakunnassa on Jumala isännöimässä, ihminen on palvelijan asemassa. Meidän ihmisten aseman Jumalaan nähden määrää Jumalan Henki sanoilla: Palvelkaa Herraa - - olkaa Jumalalle alamaiset - ja nimittääkin kristittyä Jumalan palvelijaksi. Jumala pestaa meidät armokutsumisellaan palvelukseensa, käyttää meitä siinä tahtonsa jälkeen ja määrää itsekullekin työnsä. Hän vertaa itseään viinitarhan isäntään ja meitä työmiehiin. Herralla on monenlaista työtä. Mikä on Hänen työssään kyntömiehenä, muokkaamassa ihmissydänten maaperää Herran kylvölle; mikä on karjan kaitsijana, ruokkimassa ja kaitsemassa Kristuksen karitsoita. Tällaista työtä, Jumalan antamaa, on meillä tehtävänä omassa itsessämme, sitä on vanhemmilla ja perheen haltijoilla kodeissa, sitä on opettajilla seurakunnissa ja kouluissa. Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra, ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa*.

Vilhelmi Malmivaara

1. Kor. 12:4-6
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 10.02.20 - klo:07:04
Kun ihminen Jumalan kutsumusta tottelee, asettaa Jumala hänet palvelustyöhönsä. Ei ketään sellaista ihmistä Jumala pidä laiskana: Jumalan armo ei jätä meitä joutilaiksi. On aivan väärä käsitys kristillisyydestä, jos käsitetään sitä joutilaisuudeksi. Ja niin kumminkin usea tekee. Hän luulee Jumalan, saatuaan ihmisen haltuunsa, asettavan hänet valmiiseen herkkupöytään ja palvelevansa häntä siinä. Näiden luulojensa mukaan hän ahmii sitten herkkuja, kiihoittamalla sairaloisia tunteitansa, ja ihailee, kuinka autuaaksi hän nyt on tullut, kuinka hänellä nyt on korkea kunnia ja suuri Herra palvelijanansa. Eikä sellainen ihminen antaisi millään ajaa itseään noiden herkkujen äärestä pois. Hän menee omin lupinsa pöytään. ahmii sieltä suuhunsa parhaita paloja, eikä usko olevansa hengellinen rosvo. Se saa vääräoppisen nimen, joka häntä nautinnossaan häiritsee. - Näinkö sinäkin Jumalaa palvelet, että menet ruokapöytään kysymättä, milloin Herran aika olisi asettaa sinut aterioimaan, ja syöt sillä melellä aivan kuin olisivat nuo herkut sinua varten ja sinä täysin mahdollinen niitä nauttimaan?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 11.02.20 - klo:07:47
Aivan toinen on Jumalan kasvatustapa. Ken Hänen omansa todella on, saa työtä. Tämä työ on kuuliaisuutta Raamatulle, koko Jumalan sanalle. Tee se - - autuas olet sinä, jos sinä sen teet - sanoo Jeesus, ja Hän tahtoo todella, mitä sanoo. Työ, jota Jumala teettää, on itseemme nähden kyntötyötä, parannuksen ja uskon työtä, sekä muihin ihmisiin nähden kaitsemistyötä, rakkauden työtä. Tähän työhön on koko Jumalan sana velvoittamassa, ja siihen pestaa Jumalan kutsumus. Tee parannus - tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä - usko Herran Jeesuksen päälle - rukoile, valvo, kilvoittele - rakasta lähimmäistäsi - jne. Aukaiskaa yksikin lehti Raamatusta, jossa ei Jumala tuollaiseen työhön velvoittaisi!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 12.02.20 - klo:08:42
Eikä tässä tule kysymykseen, voinko tehdä. Laiska puolustaa laiskuuttansa voimattomuudellaan eikä tee mitään. Kun Jumala antaa työtä, varustaa Hän myös työhön tarvittavat aseet ja työkalut, ja asia on niinkuin Paavali sanoo: Minä voin kaikki sen kautta joka minun väkeväksi tekee, se on Kristus. Huomatkaa, minä voin kaikki, mutta voima on Jumalan! Työ on sellaista, että siinä monet kerrat päivän pitkään uupuu. Sitä tehdessä tulee syntisestä tosisyntinen, mahdottomasta todella mahdoton ja kyvytön, mutta kun väsyy, niin Herra vahvistaa. Tulkaa minun tyköni te kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, minä tahdon teitä virvoittaa - lausuu Kristus. Herra antaa lisää voimia Kristuksessa. lisää kestävyyttä työtä varten, vaan ei Hän työstä päästä. Ja työpäivää on koko tämä elämän aika. Lepopäivä tulee vasta sitten, kun päästään nauttimaan Jumalan kansan sabattilepoa ylhäällä taivaissa, Sinne saakka säätää Jumala joka ainoaa hetkeä varten työn.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 13.02.20 - klo:08:44
Milloin on oma sydän milläkin lailla kynnettävänä ja kuokittavana. Milloin sieltä täytyy kovien murheiden käsissä kalliota porata ja särkeä, milloin vääntää sieltä kiviä pos, milloin kastella sydämensä peltomaata ja tehdä itkun työtä, jota David teki, kun kyynelet olivat ruokana ja juomana päivällä ja yöllä, milloin täytyy huutaa apua Jumalalta, milloin pyytää apua ja kysyä neuvoa toisilta työtovereilta; milloin maata polvillansa rukouksissa, niinkuin pellon raataja, kun tulee syviä juuria kaivettaviksi ja irtirevittäviksi; milloin täytyy olla syvällä epäilyksien suossa niinkuin ojamiehen ja tehdä uskon ja toivon työtä, ettei nääntyisi; milloin on sanan luudalla lakaistava rikkoja ja pyyhittävä pölyä niinkuin piian huoneista ym - Teettääkö Jumala sinulla tällaista työtä sisällisessä elämässä? Kun yhdestä työstä pääset, antaako yhä uutta? Jos niin on laita, pidä sielusi kärsivällisyydessä - ole aina yltäkylläinen Herran työssä, tietäen ettei työsi ole turha Herrassa. - Vai joko olet työstä päässyt? joko on kaikki valmiina. Voi toki, sinä menit luvattomalla ajalla ruokapöytään herkuttelemaan. Päivä tulee, joka osoittaa tämän todeksi, mutta parempi olisi että sen nyt uskoisit.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 15.02.20 - klo:07:52
Entäs tuo suuri rakkauden työ, jota Jumala panee tekemään. Isä ja äiti, jokainen kasvattaja saa Herralta pienokaisia kaitseaksensa, opettaja lauman hoitaaksensa, jokainen Herran opetuslapsi saa ystäväinsä ja vihamiestensä asioista huolta pitääksensä. Ja tämä työ on niin tärkeää, että Herra sanoo: Mitä te teitte yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle. Tämän työn luonne on aivan samanlaista kuin edellisen. Ei ole ainoaakaan Herran äänelle kuuliaista isää tai äitiä, jolle ei Jumala tekisi tärkeäksi lastensa kasvattamista Jumalan valtakunnalle. Ei ole ainoaakaan Herrassa elävää perheenhaltijaa, joka ei tuntisi raskasta vastuunalaisuutta työstään, ei tietäisi että päälleen kaatuvat kaikki synnit, joita hänen kattonsa alla tehdään, ellei niitä vastusta. Ei ole ainoaakaan hengelliseen elämään herännyttä pappia, jonka ei Herran vaatimana täydy tehdä opetus-, rankaisu-, neuvo- ja nuhdetyötä ahkeralla sanan saarnalla ja viljelyllä seurakuntalaistensa keskuudessa sekä rukoustyötä Herran lauman hyväksi omassa kammarissansa. Ei ole yhtään elävää kristittyä, jota ei Herra velvoittaisi ystäviänsä tukemaan, että kestäisivät loppuun asti, sekä voittamaan vihollisiansakin Jumalan valtakunnalle. Ja niin kauan kuin yksikin lapsi on kasvatettava, yksikin ihminen vielä kääntymätön, kestää tätä työtä. Lepoa ei siitäkään tule ennenkuin matkan lopulla. Ja tästä kaitsijatyöstä tulevat aivan samat kokemukset eteen kuin Herran kyntäessä omaa sydäntä. Teettääkös Herra tätä työtä sinulla? Jos et tällaista tehtävää joka päivä kodissasi, seurakunnassasi ja ystäväpiirissäsi näe ja jos et työhön aina ja uudestaan ryhdy, niin sinä et vielä ole Herran palvelija.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 16.02.20 - klo:08:51
Mitä Hän meistä sanoo? Millaista kylvömaata Hän löytää meistä, kuulijat? Hän sanoo osan siitä siemenestä, mitä hän kylvää, putoavan tielle. On ihmisiä, joiden sydän on niinkuin maantie, ja siihen Herra siementänsä kylvää. Maantiellä kulkevat matkamiehet edestakaisin; ne tallaavat sen kovaksi. Jokainen kylväjä tietää, ettei siinä siemen idä, vaan että hukkaan menee, mitä siihen kylvää. Tuollaisia matkamiehiä on ihmissydäntä tallaamassa sanankuulon alla. Niitä ovat väärät ajatukset, jotka kääntävät mielen pois sanasta, kaikellaiset lihalliset himot, jotka monta kertaa tekevät työtänsä sanaakin kuullessa, kulkien hänen sydämensä läpi. Niitä ovat hajamielisyys, joka saattaa monen väärissä ajatuksissa kirkon penkissä istumaan. Niitä ovat uni, joka usein sanankuulossa on kaikkein makeinta ihmiselle. Ja niitä on monia muita: sydämen turhamielisyys, itserakkaat ajatukset, jotka saavat sanan siirtymään aina toisiin eikä itseensä, ajattelemalla, että sietäisipä nyt tuonkin ottaa vaarin, kun sille puhutaan, tai kunpa nyt olisi se ja se kirkossa, niin kuulisi ym. Niitä ajatuksia tulee toinen toisensa jälkeen ja niin tallaantuu hedelmättömäksi siemen, jonka Herra kylvää.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 17.02.20 - klo:07:52
Maantielle pudonneella siemenellä on sitäpaitsi toisiakin vaaroja estämässä itämistä: taivaan linnut. Hyvin ahkera kirkossakävijä ja sanankuulossa olija on perkele, helvetin lintu. Hän on ahkera sanankuulija ja ottaa vaarin, ettei hänen valtakunnallensa Jumalan sanan siemen vaurioita tekisi. Kun joku siemen putoaa, on hän kohta nokkimassa sen pois. Kuinka moni huomatessaan sanan tarkoittavan häntä, tuleekaan vähäksi aikaa lyödyksi ja ahdistuu kiinnittämään huomionsa sanaan; mutta ennen pitkää onkin jo kaikki vaikutus kateissa. Povessa on käynyt lintu, joka on nokkinut siemenen pois, ja sydän jää yhtä kovaksi ja hedelmättömäksi kuin ennenkin oli. - Tuollaista kylvömaata oli Herralla edessänsä silloin, sellaista nyt. Lienetkö sinä sitä?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 18.02.20 - klo:07:38
Toinen osa siemenestä, sanoo Jeesus, putosi kalliolle eli kiviperäiseen maahan. Se orasti ensin kauniisti, mutta ei päässyt juuriansa työntämään alaspäin, sillä sieltä vastasi kallio, joten siemenen oli mahdotonta menestyä; sen täytyi helteessä kuihtua ja lakastua. Oli ihmisiä Herran luona, joita sana liikutti. Ne ottivat sanan ilolla vastaan, kuten Hän sanoo, ajattelivat: "Tuo on erinomaista totuutta, tuo on kaunista, ihanaa kuulla". Se luultavasti pani heidät hetkeksi miettimään tilaansa. Moni tuli väkevästi vedetyksi Herraan, ja näytti siltä, että heihin jää sanasta pysyväistä osaa. Mutta sitten tulivatkin kiusaukset.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 19.02.20 - klo:07:01
Monet kääntyvät Herraan päin, ja varsinkin, kun joku Herraa ikävöivä on vetämässä tielle, lähtevät sen kanssa ikäänkuin vasten tahtoansa liikkeelle, mutta hylkäävätkin pian sen, joka todella Herralle antautui, ja palaavat takaisin entiseen elämäänsä. Voi, kuinka monesta joutuukaan ajattelemaan: "Ehkä tuokin nyt antaa Herralle kunnian, koska sulaa kyyneliin Herran jaloissa ja näyttää siltä, että mielensä on murtunut ja tuntonsa jonkun verran auennut". Mutta ennenpitkää täytyy nähdä, että kaikki ne vaikutukset, mitkä Herra hänessä synnytti, ovatkin kellastuneet ja ettei Herran kylvämä siemen päässytkään juuriansa työntämään sydämen pohjaan.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 20.02.20 - klo:07:42
Kolmas osa Herran kylvämästä siemenestä putosi orjantappurapeltoon. Tiedämmehän kaikki, minkälaista ohdake tai orjantappura on ja mitä ne pellossa saavat aikaan. Niistä on siellä erityinen vastus ja vaiva, ne voittavat siellä hyvän siemenen ja tukahuttavat sen. Peltoa täytyy kyntää syvään ja saada sieltä ylös ohdakkeen juuret, perkata ne pois kaikki, muuten ei kylvö menesty, Ihmissydän on ohdakkeiden turmelema maa. Niitä ovat, Jeesuksen sanojen mukaan tekstissämme*, tämän elämän huolet, rikkaus ja hekuma eli nautinto. Näitähän sydmemme onkin täynnä luonnollisessa tilassansa. Monellaiset huolet painavat aamusta iltaan, päivästä toiseen, ja ne tulevat sitä raskaammiksi, mitä pitemmän ajan ihminen niitä kantaa. Ne ovat tappavaa laatua: - maailman murhe tuottaa kuoleman hengelle. Lukemattomia ovat ne ihmiset, jotka ovat niiden alle nääntyneet.

Vilhelmi Malmivaara

Luuk. 8:4-15
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 21.02.20 - klo:07:58
Ja entäs tämän maailman tavara, rikastumisen himo? Sillähän on tavaton valta ihmiseen. Se tekee työtään liitossa noiden huolien kanssa. Ihminen luulee pääsevänsä huolista, jos saa paljon tavaraa. Lasku on vaarallinen, mutta rikkautta ahmii hän kuitenkin yhä enemmän ja enemmän eikä saa kylläänsä koskaan. Tämä elämä on myös tavallansa hekumaa, huvitusta ja iloa, varsinkin nuorisolle. On olevinaan hupaista, kun saa maailmassa pyöriä. Nuoret saavat muka kiroilla, koreilla ja mennä eteenpäin ajattelematta, mihin kohta kuuppaa. On olevinansa niin hupaista maailman ilo, vaikka sydän itkee sen ilon alla. Ja monella tavallahan tämä elämä hekumaa tarjoaa. Kuka meistä on kokonansa siitä irti? Me olemme täällä maailmassa ihmisten keskellä. Me joudumme mahdottomiksi maailmalle ja maailma meille, jos Jeesus meidät tavoittaa sanallansa. Tulemme toisenlaisiksi kuin muut. Maailmankatsomus muuttuu, puheet muuttuvat, käytös muuttuu, koko meno muuttuu aivan perinpohjin. Kun uudesti synnytään, tulee kaikki aivan uudeksi. Ja tuo uusi on sellaista, jolle maailma hankkii kärsimistä ja ylenkatsetta. Sentähden on niin vaikea rikkoa maailman mieltä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 22.02.20 - klo:08:04
Yksi osa siemenistä lankesi hyvään maahan, jossa se teki satakertaisen hedelmän, sanoo Jeesus vielä. Hyvää maata ei Herra täältä löydä siinä mielessä, ettei olisi mitään työtä ja perkaamista ihmissydämessä. Hän tarkoittaa hyvällä maalla niitä sydämiä, joihin sana pääsee painumaan ja tehtäväänsä tekemään. Ja miten tunnetaan tuo hyvä maa? Onko sitä meissä vai ei? Sitä oli Herran opetuslapsissa, joille Hän tämän vertauksen selitti myöhemmin. Niiden sydämissä valmisti sana sellaista peltomaata, jossa se pääsi tekemään satakertaista hedelmää, hedelmää sellaista, jonka hyötyä me vielä tänäpäivänä nautimme, sillä heidän vaikutuksensa kautta on Herran sana levinnyt. Ja miten tämä hyvä maa heissä osoittautui? Hyvin yksinkertaisella tavalla. Kun he kuulivat Jeesusta, käsittivät he kohta sen, etteivät ymmärrä koko tätä sanaa. Heille tuli sanan edessä ensimmäisenä selväksi, että Jumalan valtakunta on salattu heiltä. He joutuivat umpitien eteen Herran puhuessa, ja tämä on jo paljon käsitetty. Kun me tänäpäivänä kuulemme samaa Herran sanaa, saman vertauksen, saammeko sen itseemme sopimaan? Käsitämmekö, mitä Herra siinä meille sanoo, pääseekö se meissä elämään? Onko ruvennut ryske kuulumaan rinnasta sen sanan alta? Onko se ruvennut särkemään synnin ja epäuskon juuria ja repimään niitä sydämestä pois? Voi, sillä mielelläkö olette istuneet ja istutte nyt, ettette käsitä tätä sanaa, ettette saa sitä eläväksi itsellenne? Onko painona mielessä, että kun aina ja aina täytyy jäädä ulkopuolelle Herran vaikutusta? Oi, se olisi hyvä sellaisen hyvän maan tuntomerkki! Tämän painon alla ihminen oppii sen tien, jonka nimi on Jeesus Kristus.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 23.02.20 - klo:07:26
Jeesus ennustaa luetussa evankeliumissa* opetuslapsilleen kärsimisensä. Omituisesti lisää evankelista: Eivät he mitään näistä ymmärtäneet, ja tämä puhe oli heiltä peitetty, etteivät he ymmärtäneet mitä sanottiin. Ymmärrämmekö me? Samaa suuntaa, jota Kristuksen, kulkee jokaisen Hänen seuraajansakin tie. Kun Herra kärsi meidän edestämme, niin hän jätti meille esikuvan, että meidän pitää hänen askeleitansa noudattaman. Apostoli sanoo: että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin myös te varustakaa itseänne sillä mielellä. Ja vielä kuuluvat Vapahtajan suusta sanat: Joka tahtoo minun opetuslapseni olla, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Rikkaalle nuorukaiselle Hän sanoo: Tule ja seuraa minua ottaen risti. Ymmärrämmekö tuota? Kun käännymme katsomaan ihmiskuntaa, niin näyttää olevan ihmisiä kolmenlaisessa suhteessa siihen Herraan, joka ristin alla itse oli ja ristin alle seuraajiansa kutsuu.

Vilhelmi Malmvaara

* Luuk. 18:31-34
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 24.02.20 - klo:08:15
Jumalalle ei ole muuta kuin yksi tie elämään, se on Jeesus Kristus, joka sanoo: Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani. Kristuksella ei ole mitään sovintoa synnin ja epäuskon kanssa, vaan Hän on tullut niitten valtaa särkemään. Sitä varten Ihmisen Poika ilmestyi, että hän perkeleen työt särkisi. Häntä ei tunneta maailmassa. Sentähden on Hänen elämänsä täällä alinomaista kärsimiselämää, ja Hän sanoo opetuslapsillensa: Ei maailma teitä tunne, sillä ei se minuakaan tunne. Kun Hän tuli tyhjäksi tekemään perkeleen valtaa, joka synnillä hallitsee, niin on Hänellä tietysti sieltäkinpäin sota taisteltavana; käärmeelle jo sanottiin vaimon siemenestä: Sinä olet pistävä häntä kantapäähän; siis on Kristuksella, ei sovinto, vaan sota perkelettä, maailmaa ja meidän lihaamme vastaan. Ja noiden kolmen vihollisen tähden onkin elämänsä ollut kärsimisen kautta kunniaan tulemista; ja se on samanluontoista vielä tänäkin päivänä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 25.02.20 - klo:07:55
Jumalasta langenneelle ihmiselle on apu tarjona Herran Kristuksen kautta. Evankeliumin sana kaikuu kaikkialla; todistaen, että Herra tarjoo hukkuvalle auttavaa kättänsä. Tuo saarna todistaa siis ensinnä sen meistä, että me arvitsemme Kristusta, se on: että me olemme kurjassa tilassa, jossa meidän on hukkuminen iankaikkisesti, ellei Herra Kristuksessa meitä auta ja eläviksi tee. Tuon aavistaa omatuntomme, joka usein meitä soimaa ja nuhtelee, mutta senkö Herran edessä tunnustaisimme? Nöyrtyisimmekö sen evankeliumin edessä, joka niin pahoja meistä puhuu ja kirkastaa Kristusta? Ei ihminen nöyrry, jos vain nöyrtymättä olla saa; tuskan ja kärsimisen kautta on Kristus itsekin kirkastunut, ja sana todistaa, että niin käy Hänen seuraajansakin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 26.02.20 - klo:07:04
Kun Kristus tuo pelastusta synnistä, mekö antaisimme Hänen särkeä tuon sydämen, joka rauhallisesti tähän asti on saanut himojansa purkaa ja täyttää? Mekö antaisimme Herran ehkäistä tuota syntielämäämme, joka niin hupaiselta lihalliselle mielelle tuntuu? Kun Kristusta maailma vainoo, mekö antautuisimme vainoa Hänen kanssansa kärsimään? Kuinka me kestäisimme sen, että maailma meille antaisi saman pahan nimen, jonka sai Hän? Mekinkö lähtisimme tuota kärsimyksen matkaa tekemään Jerusalemiin, jossa Herraa kohtaavat murheet ja vainot, pilkka, häväistys ja kuolema? "Ei, ei", ajattelee ihminen, "minun oikein ruumista ravistelee jo tuota kuullessakin, että Kristus, tuo kärsivä Kristus meissä jonkun muodon saisi". Siten käy toteen apostolin sana: Puhe rististä on niille hullutus, jotka kadotetaan; me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen juutalaisille pahennukseksi ja kreikkalaisille hulluudeksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 27.02.20 - klo:08:38
Apostoli nimittää sitä ristin pahennukseksi. Voi kuinka paljon olisi maailmassa jumalisia, jos ei tuota pahennusta olisi olemassa; jos Kristus olisi loistoa maailmalle levittänyt, niin olisivat kaikki Hänet ottaneet vastaan, mutta kun Hän opilla ja elämällä opetti nöyrtymistä Jumalan käden alle, niin se oli monelle ja on vieläkin lankeemukseksi. Sillä maailma vihaa Kristusta nytkin. Suruton ihminen ei voi hänkään välttää kutsumusta, mutta jota likemmä totuus on päässyt, sitä hurjempaan kiukkuun hän nousee. Ihmisen Poika annetaan siten nytkin vielä pakanain käsiin.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 01.03.20 - klo:07:41
Ei ole kristityn matka täällä maan päällä ainoastaan surujen ja vaivojen alaista. Siinä on, enemmän kuin niitä, todellista iloa. Sanoohan apostoli ystävillensä: Iloitkaa Herrassa, olkaa aina iloiset. Ja Herra itse lupaa opetuslapsillensa suuren ilon. Paavali mm kertoo siinä epistolatekstissä, joka äsken luettiin alttarilta*, minkälaista hänen ja hänen ystäviensä matkanteko on ja sanoo, että he ovat niinkuin murheelliset ja kuitenkin aina iloiset kantaessaan ristiänsä. Tuo ilo, mitä he saavat nauttia, on iloa Herrassa. Itsestänsä eivät he ole sitä saaneet, vaan se ilo minkä he saavat osaksensa, johtuu Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. On siis aivan suotta ruveta pelkäämään tuolla taipaleella. Vaikka siellä onkin niin paljon ristiä ja kärsimistä, niin siellä saatu ilo Herrasta on niin korkeaa, että se auttaa unohtamaan vuosien kärsimykset, murheet ja huolet. Se on sen loppumattoman ilon esimakua, mikä Herran omilla ijankaikkisuudessa nautittavana on.

Vilhelmi Malmivaara

*2. Kor. 6
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 02.03.20 - klo:08:29
Sanankuulijani! Kuinkas on teidän laitanne? Onko Kristuksen rakkaus päässyt vaatimaan teitä rakastamaan muita sillä rakkaudella, jolla Hän on ensin teitä rakastanut? Puhutteko te Hänestä jokapäiväisessä elämässänne muille? Täyttääkö Hänen armonsa teidän sydämenne, niin että teidän täytyy muillekin siitä osan antaa? Oletteko Hänen eläviä todistajiansa arkioloissa, niiden keskuudessa, joiden kanssa seurustelette ja olette pakotetut työskentelemään? Oletteko kodeissanne palavina kynttilöinä, joiden valossa toiset Jumalan tuntoon pääsevät?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 04.03.20 - klo:08:17
Monella ihmisellä on kyllä ajatus: "Mitäpä minä voin vaikuttaa toisiin; ei minulla ole siihen kykyä; mitäpä hyötyä siitä on muille, jos minä tungettelen sitä heille puhumaan?" Tämä on epäuskoa ja Herran nimen häväisemistä. Se on olevinansa nöyryyttä, mutta ei ole todellisesti sitä. Ei missään paikassa Jumalan sanassa osoiteta, että Herra olisi käyttänyt korkeita ja voimallisia aseinansa. Ei sitä sanota niistäkään seitsemästäkymmenestä, joista vastaluettu teksti* puhuu. Ne olivat syntisraukkoja, joita Herra oli vetänyt luoksensa rakkaudellansa, sellaisia syntisiä publikaaneja, taitamattomia Galilean kalamiehiä, joilla oli yhdellä yksi, toisella toinen vaiva, mutta joille Herra antoi apunsa. Kun Herra lähetti heidät sinne, mihin Hän itsekin oli matkalla, niin he menivät eivätkä kysyneet, mitä siitä on hyötyä. Ja niin tekee jokainen, joka Herraa seuraa todella. Hän lähtee mihin Herra lähettää.

Vilhelmi Malmivaara

* Luuk. 10:17-22
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 05.03.20 - klo:07:23
Ei kukaan ole oikeutettu ajattelemaan: "Mitä minä voin vaikuttaa?" Herra auttaa puhumaan Hänen nimessänsä, ja saat nähdä ihmeitä tapahtuvan matkallasi. Voi, voi toki, kuinka paljon meillä onnettomilla liekään vastattavaa laiminlyömisistämme! Kuinka monta kertaa olemme mykkyydellämme sortaneet kuolemaan, kuinka monta painaneet alas, kuinka monta estäneet äänettömyydellämme palajamasta Herran luo? Meille on sanottu tänään: Nyt on otollinen aika, nyt on autuuden päivä. Nyt olisi vielä jonkun aikaa tilaisuus kääntyä elämän tielle. Etkö lähde, ystävä, sinäkin? Etkö täältä kotiintultuasi sano kotiväelle siellä: "Kristus on tulossa meille!" Etkö ala elämälläsi ja menollasi todistaa kaikkialla Hänestä?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 06.03.20 - klo:08:25
Usein puhutaan Raamatussa elämän kirjasta, taivaassa olevasta kirjasta, johon Herra kirjoittaa omiensa nimen ja josta kirjasta ne löydetään Herran tulemisen hetkellä. Autuaaksi sanotaan niitä, joiden nimet siihen kirjaan ovat kirjoitetut. Ja Herra sanoo: Minä annan hänelle uuden kirjoitetun nimen, jota ei yksikään tiedä, vaan se, joka sen saa. Tämä tapahtuu sinä hetkenä, jolloin Herra saa sanoa: "Sinä olet minun, katso, käsiini olen minä sinun pyältänyt tai piirtänyt"; jolloin Hän saa ikäänkuin kämmenestänsä lukea tuon ja tuon pelastetun ihmisen nimen. Eräs Herran profeetta, josta jo äsken mainitsin, pyytää, että Herra pyyhkisi hänen nimensä pois kirjastansa, ellei anna Israelille armoa. Jumalan kirjaan kirjoitetuista puhutaan paljon esim. Ilmestysraamatussa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 07.03.20 - klo:08:31
Likellä Herraa ovat luonnolliset lapset; likellä Herraa ovat hengelliset lapset, ne jotka ovat yksinkertaisiksi, pieniksi päässeet Herrassa. Oi, pyrkikäämme sinnepäin, alas, alas, armoistuimen juurelle! Siellä selkenee kaikki, siellä käsitetään Raamattu. Siellä kirkastaa Kristus Isän ja Isä kirkastaa Pojan, kuten tekstin lopulla sanotaan: Ei kukaan tunne Poikaa vaan Isä, eikä kukaan Isää vaan Poika ja kenelle Poika tahtoo ilmoittaa.
Niin, minkähän tähden Herra nyt lopuksi puhuu meille näin tänä päivänä? Varmaan siinä mielessä, että lähtisimme itse kukin sinne, minnepäin on mentävä, sanomaan: Kristus Jeesus on tulossa; syntisten armahtaja ja eläväksitekijä pyrkii tänne! - Sanokaa tätä niille, joita tapaatte täältä mennessänne! Saa nähdä, jaksatteko sanoa!


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 09.03.20 - klo:07:32
On hyvin tärkeää saada Jeesus Kristus vieraaksensa. On aivan mahdotonta tulla ilman häntä tuntemaan tilaansa. Hänen yksin tulee saada sovittaa sana meihin, sillä me emme saa itse sitä sovitetuksi eikä toinen voi sitä toiseen sovittaa. Herra yksin voi sen tehdä. Hän tuntee meidät kaikki ja tietää, minkälaisia me olemme. Ken Hänen saa vieraakseen, hän saa valkeuden, joka valaisee sisällisen ihmisen; hän saa ijankaikkisen elämän sanan, joka hänet pelastaa kuolemasta. Ja kellä Hän ei ole vieraana, ken ei koskaan Häntä kutsu eikä palvele, se jää kaikesta tästä armosta osattomaksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 10.03.20 - klo:07:41
Jeesus ei tule koskaan yksin, vaan Hänen mukanansa on aina muitakin, ja minkälaisia? Hänestä sanottiin Hänen lihansa päivinä: Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssansa. Syntisiä ovat kaikki ihmiset maailmassa, mutta kuitenkin jakautuvat nämä syntiset kahteen eri luokkaan. Toiset ovat sellaisia, joiden synnit ovat ruvenneet näkymään, toiset sellaisia, joiden synnit ovat vielä piilossa. Edellisiä oli tuo nainen, josta tekstissämme* kerrotaan, jälkimmäisiä fariseus. Synti on sellaista tavaraa, joka kulkee mukana aina. Siitä ei pääse sillä, että se on kerran tehty, vaan se tarttuu tuntoon ja on siellä niinkuin kirjaan kirjoitettuna, alati mukana kuljetettavana. Sieltä se tulee kerran itselle katseltavaksi, toisille täällä matkan varrella, toisille vasta kuoleman hetkellä. Toiset saavat pidetyksi sen piilossa koko elämänsä ajan, toisten synnit tulevat valkeuteen vedetyiksi. Tämän vaimon synnit olivat tulleet hänelle painoksi, Simonin ei vielä. Ja sentähden, että tämä oli joutunut syntien alle, oli hänen pakko pyrkiä sinne, missä oli Jeesus Kristus.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 7:36-50
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 11.03.20 - klo:08:15
Täällä rakastaisi moni Jeesusta ja ottaisi Hänet kotiinsa vieraakseen, kun saisi Hänet yksin. Mutta Hänen ympärillään, Hänen joukossaan, tulevat kaikki ne ylönkatsotut, kaikkein halvimmat ihmiset, sellaiset, joita tämän maailman kunnialliset eivät tunnusta ystäviksensä. Ja sentähden niin monet ovet sulkeutuvat Herralle. Moni voisi vielä kärsiä Jeesusta joskus kotonaan, mutta kun Hänen seurassansa kulkevat myös Hänen omansa, Hänen ystävänsä ja niiden raukkain ystävät, jotka itkevät Hänen jaloissaan, on sellainen liikaa hänen kunnialleen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 12.03.20 - klo:08:35
Simonin kaltaisia ihmisiä on vielä tänäkin päivänä. Jumalan seurakunnan pitäisi olla heidän mielestänsä täydellisesti puhdas ja pyhä, - niinkuin tosi onkin. Mutta he eivät ymmärrä sitä, mitä tietä tämä puhtaus on saavutettavissa, että se on täytettynä Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen armossansa syntistä kohtaan. Siinä seurakunnassa ei saisi olla yhtään ryppyä, ei yhtään syntisesti elävää. Kaikki ne, jotka vilpistelevät Herraa vastaan tavalla tai toisella, joutvat heidän inhottavikseen. He eivät voi sellaisten ihmisten kanssa Jumalaa palvella, ei yhdessä Herran ehtoollista nauttia, ei yhdessä armonvälikappaleita viljellä. Heidän täytyy päästä erikseen sinne, missä on vain puhdasta ja pyhää joukkoa. Ja kaikkea sitä, mikä on alentunutta, alhaista, ihmisten silmäin edessä huonoa ja mitätöntä, pitävät he kelvottomana Jumalan valtakuntaan. Eivät ainoankaan ihmisen viat saa heiltä rauhaa. Heidän jumalisuutensa on tilintekoa Herralle vain toisten asioista. Jeesus Kristus, joka mitättömiä kärsii, menettää heidän silmissään arvonsa ja kunniansa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 13.03.20 - klo:07:57
Ovat liikuttavimpia, sydämeen ottavimpia sanoja Raamatussa Jeesuksen sanat tästä vaimosta:
Et sinä, sanoi Hän isännälle, vettä antanut jalkojani varten, mutta tämä kasteli kyynelillään jalkani ja pyyhki ne hiuksillaan. Suudelmaa et antanut minulle, mutta tämä ei ole herjennyt suutelemasta jalkojani siitä asti, kun tuli sisään. Öljyllä et päätäni voidellut, mutta tämä voiteli hajuvoiteella jalkani. Tämä nainen oli niin äärettömän suuri Herran mielestä. Minkätähden? Hän antoi itsensä Jeesuksen hoidettavaksi, hän antoi raadellun, vaivatun sydämensä parannettavaksi Hänelle, antoi kyyneleensä todistukseksi siitä, kuinka huutava hätä hänellä oli ilman Jeesusta. Ja kaikella tällä hän osoittaa, ettei hän aikonut sen ylemmä päästä eikä pyrkiä kuin Herra näki mahdolliseksi.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 14.03.20 - klo:08:22
Kaikki, jotka valittavat vaivojansa Herramme jaloissa, rakastavat Herraa niin, että seuraavat Häntä siitä lähtien Hänen ristinsä ja ylönkatseensa tiellä. Saa nähdä, seuraammeko me!
Armon Herra! Vedä meitä kaikkia eteesi! Aukaise sokeat silmämme, herätä nukkuneet tuntomme! Sano meille kullekin, mitä Sinulla sanottavaa on, että kuulisimme suustasi sen paimenäänen, joka meitä kadonneita, eksyneitä vielä etsii ja korjata tahtoo! Niin Herra. - Amen.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 15.03.20 - klo:08:09
Tekstimme* kertoo, että Jeesus ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; niin tapahtui, kun riivaaja oli lähtenyt, että mykkä mies puhui. Jeesus on tullut vaivatuille auttajaksi, kaikille kärsiville, niillekin, joita synti ja perkele riivaa. Hän on tullut pelastamaan niitä riivaajista. Sitä varten Jumalan poika ilmestyi, että Hän särkisi perkeleen työt. Tässä oli nyt eräs onneton Hänen edessänsä, ja Hän antoi sille avun. Tämä sairasti mykkyyttä. Raamatussa puhutaan usein riivatuista ihmisistä. Niinpä oli niitä Jeesuksenkin aikana. Heidän tilansa oli nähtävästi jonkinlaista mielenhäiriötä, mikä vaikutti sekä henkisesti että ruumiillisesti. Pahat henget vaivasivat ihmisiä niiden ruumiilliseenkin elämään nähden. Riivatuista kerrotaan, että henget paiskivat niitä milloin minnekin. Sairaita tapasi jonkinlainen kouristus, ja vaahto pursusi niiden suusta. Toisinaan henget, joiden vallassa nuo ihmiset olivat, huusivat Jeesuksen nähdessään: "Mitä meillä on sinun kanssasi tekemistä?" - Näitä pimeyden henkivaltoja vastaan, jotka tuottivat ihmisraukoille kärsimyksiä, tautien muodossa, taisteli Jumalan valtakunnan perustaja, Jeesus Kristus. Missä ikään tuollainen onneton Hänet kohtasi, sai hän Häneltä avun. Matteus evankelista mainitsee, että tämä mykkä raukka oli myös sokea, ja sai avun sekä mykkyyteensä että sokeuteensa.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 11:14-28
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 15.03.20 - klo:09:46
VK 310   Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on

https://www.youtube.com/watch?v=JeYcUfNx2Jg

1.
Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taisteluun vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.

2.
Vihamies kuka voittaisi sankarin sen,
kuka voittaisi Golgatan Herran?
Taisteluissa hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.

3.
Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voiton hän toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttaan me autuuden saamme.

4.
Vaikka syntimme nousevat kauhistamaan,
kadotukseen ne meitä ei saata.
Mereen Jeesus jo heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata!
Meille puhtauden,
levon, lohdutuksen,
pyhityksen hän suo veressänsä.
Kun me armahtajaan
tähän luotamme vaan,
meitä varjelee hän kädellänsä.

5.
Siis te Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen.
Pysykää yhä Jeesuksessanne.

6.
Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttaa jo meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomiseen ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija
eikä heikkoja, huonoja soimaa.

7.
Isä Poikansa ihmisten veljeksi toi,
Poika saanut on taitavan kielen.
Yhä murheemme riemuksi muuttaa hän voi,
luoda heikkoihin rohkean mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
pyhän armonsa, voimansa tuopi.

8.
Tule, Herramme, meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi taivuta vaeltamaan,
täällä suostumaan ristiin ja vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä auttajamme,
kuvas kirkkaana sieluumme paina.



Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Lapualta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: vn - 15.03.20 - klo:11:56
Laitan tästä hyvästä virrestä toisenkin version.

https://www.youtube.com/watch?v=vX_2aaXVmq8
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 16.03.20 - klo:07:38
On suuri armo, että Jumalan valtakunta on meidän tykömme tullut Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Hän on tullut auttamaan ihmiskuntaa kauheasta orjuuden tilasta, jossa se lepää, kukistamaan niitä valtoja, jotka ihmistä orjuuttavat, ja vapauttamaan henkisesti ja ruumiillisesti kahleista, jotka muuten tulevat kuolemaksi. Tänäkin aikana näkee, millaista Herran Kristuksen vaikutus tuollaisiin synnin orjuudessa oleviin ihmisiin on. Onhan silmäimme edessä tuon tuostakin näkyvissä, että mykkä puhuu, sokea näkee, kuuro alkaa kuulla hengellisesti, spitaalitautinen puhdistuu, kuollut herää, rampa alkaa käydä jne. Ihminen, joka on pilkannut Jumalaa, alkaa rukoilla ja ylistää Häntä. Ihminen, joka vakuutti, ettei hän koskaan tarvitse olla Jumalan kanssa missään tekemisissä, ei koskaan taipua Herran jalkoihin, löydetään yhtäkkiä armoistuimen edessä syntejänsä itkemässä. Juomarista tulee raitis ihmeellisen muutoksen kautta, siveettömästä siveellinen, jumalattomuuden tiellä kulkeneesta jumalinen ihminen. Ihmisestä, jolla ei muuta harrastusta ollut kuin tämä maa ja mitä siihen kuuluu, tulee ihminen, jonka riennot alkavat tähdätä ijäisyyttä kohti. Mikä tämän sai aikaan? Jeesus Kristus yksin. Hän ajoi Jumalan sormella riivaajan ulos ihmissydämestä.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 17.03.20 - klo:07:25
Tunnetteko tätä taistelua? Tunnetteko sitä itsessänne, tunnetteko ympäristössänne? Kuulkaa te, jotka olette Herran töiden todistajia olleet, te olette monta, monta kertaa olleet näkemässä, mitenkä mykkä mykän perästä alkoi puhua ja kiittää Herraa, kuinka entinen elämäntien syrjässä istuva sokea alkoi nähdä ja sitä tietä käydä, kuinka hengellisesti kuolleet nousivat haudoistansa ja alkoivat elää uutta elämää. Kenties olette aivan kotonanne saaneet näitä samoja ihmeitä nähdä. Sanokaa tuntonne edessä, kummalla puolella olitte silloin, senkö puolella, joka riivaajan voiman kukisti, vai senkö, joka omilla arvosteluillansa koetti voimattomaksi saada koko Jumalan työn?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 18.03.20 - klo:07:51
Herra sanoo tekstissämme: Joka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja joka ei kokoa minun kanssani, hän hajoittaa. Raja auki! Sitä tämä sana tietää. Raja auki Jumalan valtakunnan ja maailman välillä, raja auki pimeyden henkivaltojen ja valkeuden välillä, raja auki kuoleman ja elämän välillä! Toiselle tai toiselle puolen rajaa joka ikinen meistä asettumaan! Joka ei lähde Jeesuksen mukana, se on vastustaja; joka ei kokoa Hänen kanssansa, se on hajoittaja. Kumpi olet sinä? Sitä Herra nyt kysyy. Kristuksen sääntö on: kadota henkesi Hänen tähtensä, että sinäkin ijäisen elämän löytäisit. Ken ei raaski sitä antaa alttiiksi, se hukuttaa sen. Kummanko teet?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 19.03.20 - klo:07:59
Tekstissämme on minusta ihmeellisen kaunis loppu, johon vielä pyydän kiinnittää huomiotanne.
Oli kansan joukossa eräs, johon Herrasta kävi aivan toisenlainen vaikutus kuin edellisiin, eräs nainen. Hän näki nuo ihmeelliset työt, mitä Herra teki ja kuuli, kuinka Hän elävästi kumosi kaikki vastustajain väitteet osoittaessaan, ettei valtakunta voi itseänsä vastaan nousta ja siten kaivaa nurin omia perustuksiansa. Hänen sydämensä tuli nyt iloa täyteen, kun hän katseli ja kuunteli tuota natsarealaista. Nähtävästi oli hän äiti itse. Hänen mieleensä tuli se äiti, jolla oli tuommoinen poika, joka saa sanoa sitä poikaa omaksensa. Salaisella kateudella sekä samalla mielihyvällä hän sitä äitiä ihaili ja ajatteli eikä malttanut olla huudahtamatta ilmi tuota ihastustansa: "Autuas on se kohtu, joka on kantanut Sinut ja ne rinnat, joita olet imenyt". Olen kuulevinani tässä: "Voi, jos minulla olisi tuollainen lapsi, jonka saisin nähdä noin taistelevan, tuommoisia töitä tekevän, tuommoista elävää opetusta jakavan syntisraukoille! Olisi hupaista nähdä sitä autuasta äitiä, jolla on tuollaista iloa pojastaan."


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 20.03.20 - klo:07:28
Mutta kuulkaa, mitä Herra vastaa! Niin, autuaat ovat ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja noudattavat sitä. Hänessä oli Jumalan sana pesonoituna ihmistä läsnä. Hän käänti tuon ylistyksen pois itsestänsä, kun vaimo sen Hänelle omisti, ja siirti sen niihin, joihin Hänestä on saanut käydä eläväksi tekevä vaikutus, sanoen: "Niin tosiaan, ne ovat autuaita, jotka kuulevat Jumalan sanan ja joissa se sana saa vaikuttaa uudessa elämässä ja kuuliaisuudessa". Aivan samoin teki Hän kerran toisessakin tilaisuudessa, kun Hänelle tultiin sanomaan Hänen pitäessään parhaillaan seuroja: "Äitisi ja veljesi odottavat sinua ulkona". Hän vastasi silloin viitaten kansaan, joka Hänen ympärillään sanaa kuuli ja kätki: Nämä ovat minun äitini ja minun veljeni ja minun sisareni. Näin on se, joka kätkee Hänen sanansa, sellaisessa sukulaisuussuhteessa Herraan. - Kuulkaa, miten on teidän laitanne? Millaisen todistuksen Hän teistä antaa? Moni teistä ajattelee: "Ei minuun sovi se sana, minkä Herra tuosta naisesta lausui". Mutta kuule, miksei? Te kuulette Jumalan sanaa nytkin. Se kiinnittää huomiotanne itseensä nytkin ja niin mielellänne soisitte - ettekös soisi? - että se aukaisisi teidän sydämenne, niin että sulaisisitte ja särkyisitte sanan edessä. Mitähän, jos te olisitte oman mahdottomuutenne tuntemisen uhallakin niitä, joille Herra sanoo: "Niin autuaat te, autuas sinä!"

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 21.03.20 - klo:06:34
Autuus on niin suuri asia, että kyllä kannattaa sentähden antautua Herran sanalle kokonansa, kuulemaan sitä aina, kun siihen tilaisuutta tarjoutuu. Istahda vain Herran jalkoihin Marian tavoin! Siellä sen sitten näkee, väsyttääkö sana vai huvittaako, tekeekö se synkäksi vai antaako se iloa. Kätkekää Herran avulla sana, mitä kuulette nytkin! Ellette sitä tee, ei ole muuta mahdollisuutta kuin että teidän täytyy olla toisella puolella rajaa hajoittamassa, sanomassa sydämessänne Jeesukselle: "Sinulla on perkele". - Niinkö?
Armon Herra! Paina sanasi meihin, minuun ja minun sanankuulijoihini! Paina se terävän miekan tavoin läpi sielun, että me tulisimme osallisiksi siitä sanomattoman suuresta autuudesta, mikä Sinussa ja sinun sanassasi on syntisiä varten kätkettynä! Amen.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 21.03.20 - klo:07:05
SV 32   Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä


1. Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä,
kun käymme täällä kadotuksen teitä
ja teemme turhaan työtä raskasta,
vaan emme pääse synnin kuormasta.

2. Sä lupaat hengellemme virvoituksen
ja sydämelle rauhan, lohdutuksen,
kun vaivattuina luokses tulemme
ja tunnustamme oman tilamme.

3. Tahtosi tiedän, kuulen varoituksen,
ja sydämessä tunnen kutsumuksen.
Luoksesi, Herra, tulla tahtoisin,
kun tiesi vain nyt oikein tuntisin.

4. Vaan miten sokeana nähdä voisi,
ja tiekö eksyneelle tuttu oisi?
Mitenkä rampa pääsee liikkumaan,
mitenkä kuollut nousee haudastaan?

5. Kun sanot johtavasi tiellä taivaan
murheeseen, ristiin, kärsimiseen, vaivaan,
myös lupaat viedä kautta kuoleman
sun kunniaasi korven kulkijan.

6. Vaan minä pelkään kuolemaa ja yötä,
jää kantamatta ristini sen myötä.
Kipuja, vaivoja vain pakenen,
en taivu koskaan alle murheitten.

7. Siis ole, Jeesus, tienä eksyneelle,
virvoittajaksi tule väsyneelle
ja elämäksi mulle kuolleelle
ja totuudeksi valheen orjalle.

8. Voimallas ryöstä saalis Saatanalta
ja sydämestä särje synnin valta.
Tee rakkaammaksi mulle ristin tie,
armosi tuntemiseen minut vie.

Wilhelmi Malmivaara 1888, uud. VK 1938, VK 1986, J. Löytty 2015

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 22.03.20 - klo:06:56
Maria oli ollut ihmeiden keskellä elämässään. Hänelle oli tapahtunut aivan ihmeellisiä asioita, joista hän itse kertoo tekstissämme* näin: Herra on kääntänyt katseensa palvelijattarensa alhaisuuteen. Voimallinen on tehnyt suuria tekoja minulle. Hän on tehnyt voimallisia tekoja käsivarrellaan. Kun Herra oli kuullut ihmiskunnan huokaukset ja aikoi täyttää kansansa toivon, oli Hän kääntänyt laupeutensa katseen Mariaan ja valinnut änet Israelin Lohduttajan synnyttäjäksi, hänet, joka oli vain alhainen palvelija. Aivan kummalliselta tuntui Mariasta, että juuri hän sai näin ihmeellisen laupeuden Herralta.

Vilhelmi Malmivaara

Luuk. 1:46-55
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.03.20 - klo:07:21
VK 51    Kaikki ilon lähteet puhkeavat


1.
Kaikki ilon lähteet puhkeavat,
Maria kun laulaa Herrastansa
kumartuen suureen luottamukseen.
Kiitetty olkoon Kristus.

2.
Kirjoitusten kätköt, lupaukset
puhkeavat niin kuin nuput puissa,
kaikessa on paratiisin tuoksu.
Kiitetty olkoon Kristus.

3.
Herran äidin kanssa tahdon laulaa
rakastaen häntä, joka kulki
haudan kautta aamun valtakuntaan.
Kiitetty olkoon Kristus.

4.
Taivaan valtias on keskellämme,
suojaton ja hauras ihmislapsi
valtaa vailla, paljas armon ihme.
Kiitetty olkoon Kristus.

5.
Kaikki lähteet ovat Jeesuksessa,
kaikki puhkeavat Hengen riemuun,
kun nyt kumarran ja kiitän Herraa.
Kiitetty olkoon Kristus.




Eyvind Skeie 1977. Suom. Anna-Maija Raittila 1978. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ahti Kuorikoski 1978.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 23.03.20 - klo:07:21
Herra oli tehnyt vielä enemmän Marialle. Hän oli osoittanut hänelle sellaisen armon, joka koitui hänen kansansakin hyväksi. Maria näki, kuinka Herra kukisti valtaistuimet, jotka olivat sortaneet hänen kansaansa ja olleet sille raskaana ikeenä. Ja siitä lapsesta, jonka hän oli synnyttävä, oli Jumalan enkeli sanonut: Herra Jumala antaa hänelle Daavidin valtaistuimen ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti, eikä hänen valtakunnallansa ole loppua oleva. Voi arvata, miten ihmeellinen asia tämäkin Marialle oli.
Mutta Maria oli saanut vielä sitäkin enemmän laupeutta Jumalalta. Hän oli saanut lupauksen sellaisesta, joka koski koko ihmiskuntaa, niitä jotka silloin elivät ja kaikkia jälkeentulevaisia polvesta polveen. Hän oli saanut sanoman kaikkien ihmisraukkojen pelastuksesta, kuullut, että Herra oli särkevä heidän vaatijansa sauvan ja taittava heidän olkainsa ikeen, ottava pois heidän ympäriltänsä käärinliinan, jolla he olivat sidotuita. Koko ihmiskunnalle oli tapahtunut suuri laupeus, suuri armo.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 24.03.20 - klo:07:17
Tämä kaikki vahvisti nyt Mariaa näkemään sen, minkä hän Herraa pelkäävänä ihmisenä oli usein ennen kokenut, että Herran sana oli käyvä toteen kirjain kirjaimelta. Senpätähden hän puhkesi suureen Herran kiitokseen sanoen: Sieluni suuresti ylistää Herraa ja henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani - - - Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä ja rikkaat on hän lähettänyt tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Abrahamia ja hänen siementänsä kohtaan ijankaikkisesti, niinkun hän on puhunut isillemme.
Nämä ne suuret asiat olivat, joista Maria tekstissämme meille kertoo ja jotka tekevät hänen muistonsa meille kalliiksi muistoksi.


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 25.03.20 - klo:07:44
Maria meni sellaisen naisen luo, jolle oli tapahtunut samallainen armo kuin hänellekin, erään sukulaisensa, Elisabetin. Nehän ymmärtävät parhaiten toisiansa, joilla on samallaiset vaiheet, yhdenlainen mieli, yhdenlaiset kokemukset. Ne voivat puhua ajatuksensa toisilleen, paljastaa sydämensä ja olla varmat siitä, että tulevat ymmärretyiksi. Elisabetilla oli ollut raskas murhe elämässään, raskaampi kuin mikään muu, mikä voi kohdata israelilaista naista. Hän oli hedelmätön. Mutta nyt oli Herra katsonut häneen laupeutensa katseella, ja määrännyt hänet Johannes Kastajan, Jeesuksen edelläkävijän, äidiksi. Näin oli hänen sydämensä murhe muuttunut iloksi, kirous siunaukseksi, hedelmättömyys hedelmällisyydeksi.
Tämän armoitetun luo Maria nyt rienti. Jos luette koko kertomuksen heidän yhdessäolostansa, näette, minkälainen ihmeellinen riemu siellä syttyi. Syntymätön Johannes jo iloitsee Herran läheisyydestä. Elisabet iloitsee Marian tulosta ja Maria puhelee ylistyksen siitä armosta, mikä hänelle ja hänen kansalleen oli tapahtunut. Tämä hänen ylistyksensä on päivän tekstissämme*.


Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 1:46-55
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: PekkaV - 26.03.20 - klo:05:53

   ”Älkää olko mistään huolissanne"  https://www.youtube.com/watch?time_continue=88&v=o-zFM_EToBE&feature=emb_title

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 26.03.20 - klo:07:12
Katsokaa, tässä ilmenee nyt syy siihen, minkätähden Herrassa elävät ihmiset tarvitsevat toisiansa, tarvitsevat harjoittaa kanssakäymistä toistensa kanssa. Heillä on yhteisiä asioita niin paljon. Heillä on yksi Isä, yksi Armahtaja, yksi usko, yksi tunnustus. He ovat saman perheen lapsia. Heillä on yhteisiä kiusoja, yhteiset viholliset, yhteiset vaarat. Ja kun heidän Herransa heidät näistä pelastaa ja hoitaa heitä vaarojen läpi, on heillä yhteinen ilo, josta heidän täytyy saada antaa osaa ysrtävillensä, veljillensä ja sisarillensa. Heidän on aivan mahdotonta menetellä toisin. Jos täällä jollekin annetaan suurta ajallista iloa, hänhän kertoo aina siitä muillekin, eikä yksin iloitse. Mutta mitkään maalliset ilot eivät ole verrattavia siihen iloon, mikä näille Israelin tyttärille oli tapahtunut. Sitä enemmän täytyi heidän saada yhdessä kittää suurta Jumalaa ja Vapahtajaa. Näin käy vielä tänäkin päivänä, näin kaikkina aikoina. Miks'ei kuitenkaan maailman ihminen tee tätä itsellensä selväksi? Miksi hän oudoksuu sitä, että ne, jotka tahtovat palvella yhteistä Herraa, kokoontuvat toistensa luokse ja tasaavat kaikki, minkä Herralta saavat?

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 26.03.20 - klo:07:24
VK 454 Liekkejä on monta

https://www.youtube.com/watch?v=hTs9KZNcOEg

1.
Liekkejä on monta,
valo on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Liekkejä on monta,
valo on yksi.
Hän yhdistää meidät.

2.
Oksia on paljon,
runko on yksi,
hän on Jeesus Kristus.
Oksia on paljon,
runko on yksi.
Hän yhdistää meidät.

3.
Lahjat ovat monet,
Henki on yksi,
hän on Henki Herran.
Lahjat ovat monet,
Henki on yksi.
Hän yhdistää meidät.

4.
Palvelijaa monta,
yksi on Herra,
Herra Jeesus Kristus.
Palvelijaa monta,
yksi on Herra.
Hän yhdistää meidät.

5.
Uskovia paljon,
ruumis on yksi,
yksi seurakunta.
Uskovia paljon,
ruumis on yksi.
Hän yhdistää meidät.



Anders Frostenson 1972. Suom. Tapio Saraneva 1984, uud. virsikirjavaliokunta virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Olle Widestrand 1974.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 27.03.20 - klo:08:13
Mitä Maria ylisti Elisabetille, kuulitte, jos tarkkasitte tekstiä lukiessamme. Se oli kauttaaltaan Herran ylistystä alusta loppuun. Se oli mitä suurinta ylistystä Herralle, hengen riemua Jumalasta, Vapahtajastaan. Hänen nimensä on pyhä ja Hänen laupeutensa kestää polvesta polveen. Hän on tehnyt voimallisia tekoja. Hän on täyttänyt nälkäiset hyvyydellään. Hän on lähettänyt rikkaat tyhjinä pois. Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin. Herra, Herra, Herra! Hän on tehnyt kaiken tämän. Hänen nimensä on ylistetty. Siinä ei puhuta sanaakaan ihmisestä, ei ylistetä ihmistä, ei itseänsä, ei parannustansa, ei uskoansa, ei mitään omaa. Alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen on Herra vain, Jumala ja Vapahtaja. Ei siinä kehuta toisiansa, ei itseänsä, vaan iloitaan vain toistensa kanssa siitä armosta, minkä ystävät saivat. - Ketäs sinä kiität? Kenen kanssa sinun sydämesi riemuitsee? Sitä tämä tekstimme kysyy.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 28.03.20 - klo:07:09
Niinkö sinäkin teet, niinkö teet? Oi, tehkää niin, ystävät, sillä muuten ei säily se armo, minkä olemme saaneet. Kiinny, kuulijani, Herraan tämän armon kautta, niin on sinulle tapahtuva vielä suurempi laupeus! Herran hyvyys ja rakkaus pyytää sinunkin sydämessäsi saada Jeesukselle Kristukselle muotoa.
Lapualaiset ja te juhlavieraat*! Koettakaamme kaikin käydä tämän suuren Jumalamme ja Vapahtajamme eteen sanoen: Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimellesi olkoon kunnia armosi ja totuutesi tähden. Amen.


Vilhelmi Malmivaara

*'Tänne on kokoonnuttu näinä päivinä juhlimaan, viettämään muutamia päiviä Jumalan sanan ääressä Suomen kasvavan nuorison hyväksi, kehoittamaan toisiansa työhön siinä tarkoituksessa, että Suomen lapsukaiset tulisivat siirretyiksi Herran syliin.'
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.03.20 - klo:08:21
SV 95   Armon suurin taideteos

https://www.youtube.com/watch?v=XldMYlwYnmI

1. Armon suurin taideteos,
kallis yksinkertaisuus,
siinä uskolle on kruunu,
rakkaudelle kantavuus.
Kaiken pohjana jos emme
pidä taivaan armoa,
orjuutta on vapautemme,
työt ja toimet turhuutta.

2. Jeesusta kun ainoastaan
katsoo sielu levoton,
siinä, ristin kärsijässä,
kaikki tarpeellinen on.
Siinä yksinkertaisuutta
oppia saa syntinen,
armahdusta aina uutta
ihmetellen, kiittäen.

3. Joka seuraa Jeesustansa
sinne, minne johtaa hän,
joka hänen askelissaan
löytää kutsun tärkeimmän,
häntä kiehtoo arjessansa
yksinkertaisuuden tie,
häntä, Jeesus, rakastamaan,
palvelemaan muita vie.

4. Siispä kaikki armon lapset
armohoitoon turvatkaa.
Kiirehtikää Herran vaunuun,
pois ei kukaan jäädä saa.
Pyytäkää nyt Vapahtajaa
ajamaan ja ohjaamaan.
Hänpä tietää, milloin kovaa,
milloin hiljaa kuljetaan.

5. Vaaroja on matka täynnä
yli vuorten, virtojen.
Tietä emme itse näytä,
Herra kyllä tekee sen.
Älkää mistään huolehtiko,
hän tuo kaiken mukanaan.
Pois jo kaikki turha pelko,
nukkukaa te vaunuun vaan.

August G. Spangenberg, ruots. 1745. suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, uud. 1.−3. säk. L. Ravantti 2016, 4.−5. säk. SV 2016
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 29.03.20 - klo:09:01
Jeesusta Kristusta sanoo Raamattu useassa kohdassa sanaksi, Jumalan sanaksi. Hän on se sana, jonka kautta on tehty koko tämä maailma ja jonka kautta luodaan uusi maa ja uudet taivaat, joissa vanhurskaus asuu. Tähän sanaan Jumala on kätkenyt koko jumalallisen voimansa, kaiken mitä ihminen tarvitsee tullakseen onnelliseksi. Jeesus astui ihmiskuntaan lihaan tulleena sanana, näyttäen kunniansa tuon sanan kautta, ainoan pojan kunnian Isästä, täynnä armoa ja totuutta. Ja samoinkuin Hän silloin läsnä olevana vaikutti sanana, samoin vaikuttaa Hän vielä joka päivä maailman loppuun asti, vaikka poissa olevana, ihmiskunnassa sanan voiman kautta. Tämän puolen vaikutuksestansa osoittaa Hän tekstissämme* Minä sanon, minä puhun teille, sanoo Hän tuontuostakin luetussa tekstissä. Ja Hän osoittaa, minkälaisena Hänen sanansa astuu kohti ihmiskuntaa. Minä sanon teille totuuden, Hän lausuu ensimäisissä värsyissä. Jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko? Jeesus on totuus yksinään, ehdoton totuus, jota ei ole kukaan toinen eikä kenessäkään toisessa. Vanhurskaimmistakin ihmisistä sanotaan, että he kaikki ovat poikenneet pois. Jeesus Kristus on totuus. Totuutena vaikuttaa Hän sanassa valheen vastakohtana ja tekee sen niin, että joka ainoa sana, minkä Hän tuo julki, on niin kuin Hän sen lausuu ja selittää. Mitä Hän lausuu Jumalasta, on totuus, mitä Hän lausuu meistä ihmisistä, on totuus, oli se sitten mieluista tai epämieluista. Hänestä sanotaan: Hän tuntee, mitä ihmisessä on, eikä kenenkään tarvitse sitä Hänelle sanoa; Hän tuntee meidät kaikki.

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 8:46-59
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 30.03.20 - klo:08:42
Sana, jolla maailma luotiin, lausui luomishetken jälkeen ihmisille, että heidän täytyy kuolla, jos rikkovat Jumalan tahdon. Tämä on totuus. Kuolema tulee luopumisen muodossa Jumalasta, joka on ijankaikkinen elämä. Tämän totuuden lausui sana julki ihmisten omille tunnoille. Mutta heti sen jälkeen lausui valhe: Ette suinkaan kuole, siis aivan päinvastoin. Näin valhe turhenti totuuden. Ja siitä saakka ovatkin totuus ja valhe käyneet vastakkain keskenänsä taistellen, eikä se taistelu lopu ennenkuin maailman lopulla. Jeesus sanoo toden, mutta sitä turhentaa valhe.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 30.03.20 - klo:09:53
VK 160   Kun luova tahto kaikkeuden Herran

https://www.youtube.com/watch?v=vP8QfbxHBoc

1.
Kun luova tahto kaikkeuden Herran
turmellun maailmamme kohtaa kerran,
on päivä tuomion.
Nyt polvillemme!
Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme.

2.
Kun ihmiskunta huutaa peloissansa,
ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa.
Nyt koittaa oikeus.
Nyt polvillemme!
Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme.

3.
Siis ajan merkit nähkää: uutta luodaan,
puu kukkii, kesä keskellemme tuodaan.
On päivä Kristuksen.
Nyt polvillemme!
Kunnian Herra tuntee kurjuutemme.

4.
Hän ristinpuulla kuoli puolestamme,
hän kantaa Isän haltuun maailmamme,
hän, uhrikaritsa.
Nyt polvillemme!
Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme.

5.
Maailman ääriin kaikuu huuto Herran,
se elävät ja kuolleet kohtaa kerran.
Nyt armon aika on.
Nyt polvillemme!
Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.




Eyvind Skeie 1978. Suom. Anna-Maija Raittila 1982. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Egil Hovland 1980.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 31.03.20 - klo:07:52
Tuo totuus on ihmisiä varten. Sille on otettu kylvömaaksi sydän, ihmissydän. Ja se on semmoisenaan totuutta itse sydämelle. Se käy totuutena sydämeen, lausuu julki, osoittaa julki kaikki taipumukset, mitä sydämessä piilee, vetäen valkeuteen sen salaiset komerot, kääntäen sydämen pohjan näkyviin. Tätä tehdessänsä se luontonsa mukaan ei katso, onko tämä ihmiselle mieleistä ja mitä ihminen siitä ymmärtää.
Mutta samalla kuin totuus pyrkii näin ihmiseen, nousee valhe hänessä taisteluun sitä vastaan. Katsokaa, millaisena totuus tekstissämme* kävi kohti juutalaisia, jotka silloin olivat Herran ympärillä! Hän sanoo: Te ette usko minua, te ette kuule, te kiusaatte minua, te olette valehtelijoita. Jos minä sanoisin, etten minä tunne häntä, niin minä olisin valehtelija, niinkuin tekin. Te ette tunne häntä. Totuus paljasti kuulijain onnettomuuden, se sanoi, minkälainen heidän tilansa Jumalan edessä todella on. Ei se tehnyt näin häijyydestä, vaan pelastaakseen. Ja samalla kuin se sanoi, mikä ihminen on, antoi se Jumalalle kunnian ja ihmiselle sen, mikä ihmisen osa on, häpeän. Minä kunnioitan minun Isääni, sanoo Jeesus.


Vilhelmi Malmivaara

* Joh. 8:46-59
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 01.04.20 - klo:08:00
Mutta Jeesus ei esiinny sanassa ainoastaan totuutena, vaan myös elämänä, eläväksitekijänä. Hän sanoo: Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä näkemän kuolemaa ijankaikkisesti. Sana, Jeesus Kristus, on semmoinen, johon Jumala on salannut ijankaikkisen elämän. Mihin tämä sana pääsee, siellä se aivan varmaan itää ja vaikuttaa ympäristöönsä, tuo kuolemaan elämää, pimeyteen valoa, syntisyyteen vanhurskautta, murheeseen iloa, ahdistuksiin varjelusta, sanalla sanoen, elämää sille, joka luonnostansa on elämästä osaton. Ihminen kysyy: "Miten osaisi oikealle tielle?" Tie on Jeesus Kristus ja tällä tiellä osataan silloin, kun saadaan tuota elämää, kun se pääsee sydämeen. Siinä on koko osaamisen salaisus.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 01.04.20 - klo:11:26
Jeesus Kristus elämämme:

https://www.youtube.com/watch?v=xMf2CaxqFFs
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 02.04.20 - klo:07:01
Kysytään, mikä on oikeaa oppia? Sellaista on Jeesuksen Kristuksen oppi. Ja tämä oikea oppi hyödyttää meitä, kun tuo Jeesus pääsee meidän sydämeemme. Hän pyrkii meihin sanana ja tämä sana on kätkettävä sydämeen. Sinne se pyrkii. Katso, minä seison ovella ja kolkutan, jos joku minun ääneni kuulee ja avaa oven, hänen tykönsä tahdon minä mennä sisälle ja pitää ehtoollista hänen kanssansa, sanoo Jeesus. Tuo siemen pyrkii peltoonsa. Meidän ei tarvitse sitä siihen viedä, sillä siinä on itsessään se pyrkimys. Mutta meidän ei saa sitä vastustaa, vaan meidän on avattava pelto Hänelle, avattava sydän Hänelle. Raamattu sanoo: Niille, jotka Hänet vastaan ottivat, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, niille jotka uskovat Hänen nimeensä. Ottaa Jeesus vastaan ja uskoa Hänen nimeensä on sama asia: antautua Hänen vaikutuksillensa. Se ihminen on oikeassa opissa ja käsittää totuuden oikein, johon tämä eläväksi tekevä totuuden siemen pääsee.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 02.04.20 - klo:07:42
Mun sydämeni temppeliin:

https://www.youtube.com/watch?v=fQvDxTPCZXQ
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 03.04.20 - klo:08:21
Voi toki, kun kuuhaillaan sieltä täältä, juostaan sinne tänne ja hapuillaan kuin sokea, mistä oikean opin tapaisi! Ei meidän tarvitse mennä taivaaseen vetämään sieltä sitä alas eikä astua syvyyteen nostamaan sitä sieltä. Se sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi. Avaa slle sydämesi, tee se siinä paikassa, missä nyt istut! Tee se nyt! Silloin on oikea oppi tullut sinuun, olet uskon elämässä, Herrasi työmaana. Ei se ole sen mutkikkaampi asia eikä sen vaikeampi käsittää. Joka kätkee Jeesuksen sanan, hänen ei tarvitse nähdä kuolemaa ijankaikkisesti. Tämä on varmaa, sillä sen lausuu totuus. Siis: joka ei kätke Jeesuksen sanoja, sen täytyy kuolla ijankaikkisesti. Joka tahtoo välttää kuoleman, kätkeköön sanan ja joka tahtoo hukkua, hyljätköön sanan! Siinä koko asia!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 04.04.20 - klo:09:07
Armon Herra! Me olemme kovia. Niin kauan me vastustamme Sinun voimaasi kuin suinkin jaksamme. Armahda Herra meitä, ettei kallis armonaikamme loppuisi onnettomasti, vaan että lakkaisimme vastustamasta Sinua vielä armonajassa ollessamme! Tule, totuuden sana, säälimätön totuuden sana, ja tee sanasi eläväksi meidän joka ainoan sielussa! Älä katso meidän mieltämme, vaan auta meitä oman kunniasi tähden! Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 05.04.20 - klo:07:18
Tavattoman raskaisiin aikoihin Herran opetuslasten elämässä vie meitä tämä luettu teksti*. Kaikki yhtyivät näinä aikoina heidän Jeesustansa sortamaan. Tekstimme edellä sanotaan, että ylimmäiset papit ja kirjanoppineet neuvottelivat keskenään, miten Jeesuksen surmaisivat. Ja Hänhän oli näiden opetuslasten elämä, heidän kaikkensa. Nyt täytyi peljätä Hänen surmaamistansa. Saatana oli yhdessä liitossa näiden maailman mahtavien kanssa, sillä hänestä kerrotaan tekstimme edellä, että hän teki työtänsä erään petollisen opetuslapsen sydämessä, missä neuvotteli Jesuksen surmaamisesta. Kaikki pantiin näinä aikoina liikkeelle tekemään opetuslasten elämää murheelliseksi elämäksi. Ihmisviisaus ja petollinen kristillisyys, kaikki oli yhdessä juonessa heidän Herraansa ja Mestariansa vastaan. Olihan tässä jo kyllin syytä heidän murhemieleensä. Mutta kaikkein raskainta oli heistä tietysti se, kun näytti siltä, ettei Herra saa pyhiä aikeitaan toteutetuksi. Hän oli näinä aikoina tuontuostakin puhunut heille kuolemastansa, erostansa heistä. Heidän rakkautensa Häneen asettui jyrkästi tätä vastustamaan. Pietari mm lausui Herralle: Älköön sinulle ikinä tätä tapahtuko. Ja olihan aivan luonnollista, etteivät he voineet suostua tuohon ajatukseen, että heiltä otetaan pois Herra Jeesus Kristus.

Vilhelmi Malmivaara

*Luuk. 22:14-22
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 06.04.20 - klo:08:06
Mutta muistakaa vielä yksi sana, minkä elämän Herra tekstissämme lausuu: Minun pettäjäni käsi on minun kanssani pöydällä. Ketä hän tarkoittaa? Herääkö tämä kysymys sydämestänne? Ahdistaako se itseänne ajatukseen: "Enhän vain minä onneton liene se?" Niin se vaikutti Hänen opetuslasissansa. Mutta kuulkaa, ne kysyivät Herralta itseltänsä: "Ketä sinä tarkoitat?" Kysykää tekin! Kyllä Hän vastaa. Ajakoon tuo Herran sana meitä itseemme, sinua ja minua, kysymään Hänen kasvojensa edessä: "Herra, lienenkö minä se?" Jos pääsemme tätä niin kysymään, silloin emme vie Kristusta täältä maailman jaloissa tapettavaksi, niinkuin Juudasraukka vei. Maailman ystävyys ja kunnia, sen hopeat, sen ilot ja riemut, eivät saa meitä silloin pettämään Herraamme, vaan me tulemme Hänen osallisuutensa kautta maailmalle mahdottomaksi ja maailma meille.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 07.04.20 - klo:06:23
Omituisella tavalla tulee ihmisraukan syntisyys, tuo huonous, näkyviin Getsemanessakin. Luettu ahti kertoo Jeesuksen olosta sielläkin, yrttitarhassa, jota nimitetään Getsemaneksi ja joka oli ihana puisto Öljymäen rinteellä. Kertomus Hänen olostansa siellä on niitä kertomuksia Hänen elämästään, jotka vastaavat niin syviltä, ettei niitä tahdo tohtia lukea. - Herra otti sinne mukaansa kolme opetuslastansa, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Kun Hän siellä taisteli taistelunsa taivaallisen Isänsä edessä, oli Hän yksinänsä, jätettyään nämä likiset ystävänsä vähän loitommalle ja pyydettyään heitä valvomaan kanssansa. He raukat nukkuivat. Syntisyys painoi heidät uneen. Ainoa, joka jaksoi valvoa, oli synnitön Jeesus. Hänelle yksin oli mahdollista valvominen tänä synnin ja murheen aikana. Tuskansa olivat niin suuria, että Hän juoksi hädissään kolme eri kertaa katsomaan ystävänsä, mutta joka kerta tapasi heidät nukkumasta.
Sellaisia raukkoja me olemme. Jos aina saisimme olla kirkastusvuoren juurella, kyllä pysyisimme valveilla. Mutta kun Herraa viedäänkin murheiden ja kiusaustan Getsemaneen, silloin painumme uneen. Herra saa siellä yksin hikoilla verta, saa huutaa yksin hikisenä syvissä vaivoissa. Ei täällä maan päällä löydy yhtään muuta, joka niissä jaksaisi valvoa. Ainoa on Jesus Kristus. Opetuslapsilleen täytyy Hänen sanoa: Ettekö jaksaneet yhtään hetkeä valvoa minun kanssani?


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 08.04.20 - klo:07:28
Mutta omituista on ajatella näiden kolmen ystävän nukkumista. He nukkuivat Jeesuksen läheisyydessä. He eivät nukkuneet maailmassa, vaan siellä, missä Jeesuksen, syntisten kuorman kantajan, täytyi taistelunsa taistella. Ja se oli hyvä, sillä tämän kautta tuli Herralle mahdolliseksi juosta juoksemasta päästyäänkin herättämään ja auttamaan heitä unesta, josta olisi tullut heille kuoleman uni.
Herran murheelliset opetuslapset! Ottakaa tästä lohdutusta! Te otatte sen, sillä se on siinä teitä varten. Monta kertaa matkan varrella löydätte itsenne näistä vioista. Niitä tahtoo tulla varsinkin näin loppupuolella taivalta niin tiheään, ettei väliaikaa näytä kuuluvankaan. Muistakaa silloin, kun sydämenne alkaa suurennella, että Kristus painaa alas, pieneksi, palvelijan asemaan! Muistakaa silloin, kun ette itse voi rukoilla, että Herra rukoilee! Ja kun ahdistukset ja murheet painavat teitä kiusauksen uneen, muistakaa silloin, ettei Herra jätä teitä, vaan käy herättämässä ja pyyhkimässä synnin unta silmistänne pois!


Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 09.04.20 - klo:10:03
Onko Jeesuksen armokatse käynyt sinua kohti, onko se puhkaissut kyynellähteet sielussasi, onko se vetänyt valkeuteen kuonan, mikä sinussa on salassa, sen epäuskon kuonan, jota sinäkin kannat, ja salassa Herraa vastaan kiukuitset? Oi, kunpa Herra Jeesus Kristus kääntäisi armokatseensa sinuun ja minuun ja meihin kaikkiin tänään, kunpa sulattaisi sillä meidän sydämemme, lämmittäisi kylmyytemme, näyttäisi meille, kuinka vähän me vielä Hänen sanaansa kätkemme, muistuttaisi, mitä Hän on puhunut, ja sen kautta ajaisi meitä pois tästä maailmasta, joka kuolemantuomioita nytkin lausuu Hänen ystävistänsä, kääntäisi niiden ystävien joukkoon, joilla on Herralle paljon, paljon sanottavaa, paljon anteeksi pyydettävää!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 10.04.20 - klo:07:15
Oi, kun voisin vähänkään selittää nyt sanoilla sitä, mitä olen kuulevinani Jeesuksen viime sanoissa sotansa lopussa: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni, sanoissa, joiden jälkeen sanotaan: Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. Minusta sisältyy niihin tämän tapaista: "Käyköön nyt kuinka käyköönkin, vaikka eteeni aukeisi kadotus, minun Isäni, sinun käsiisi minä henkeni jätän. Tee mitä tahdot, sinun on kaikki valta!" Silloin oli ankkuri laskettu lujaan; se oli lasettu Jumalan rakkauden sydämeen. Saa nähdä, kuulijani, osaatko sinä laskea sen sinne. Jos osaat, niin silloin voitosta puhuu hetki, jona silmäsi viime kerran ummistat, puhuu sabattilevosta Herran luona, sanoo sinustakin: Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä, se on, lapsi nukkui äitinsä rinnoille, ystävä painoi toivossa päänsä likimmän ystävänsä sydäntä vastaan. Silloin saa sinulle sanoa: "Kepeät mullat haudallesi!" Sinä uinailet vain hetken aikaa siellä odottaessasi tulevan ylkäsi häitä, ja se on ihanin lepopaikka, mitä saavuttaa voi. - Etköhän toivo tällaista iltaa pitkäperjantaillesi? Sinä saat sen, jos pyydät Herran kuoleman kaltaisuutta.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.04.20 - klo:07:32
SV 200   Nyt katso ihmistä

1. Nyt katso ihmistä!
Jumala armossansa
näin antoi ainoansa
kärsimään ankaran
tuskan ja kuoleman.
Karitsa, puhdas aivan,
näin kestää ristin vaivan.
Ihmisten pilkkana
hän piikkikruunua
saa kantaa kaikkein nähden.
Rakkautensa tähden
hän pahantekijäin
keskellä kuolee näin.

2. Siis, katso Jeesusta!
On aurinkokin musta,
kun kärsii rangaistusta
hän vuoksi ihmisen.
On tuska hirmuinen.
Nyt näkee kaikki kansa:
Jumala Pojassansa
on tullut maailmaan
kylmään ja kavalaan.
Näin työnsä Jeesus täyttää.
Hän kutsuu tielleen, näyttää:
käy elämään se tie,
vaan ristin kautta vie.

3. Riemuitse kaikki maa!
Hän, Kristus, armon meille
toi, tieltä eksyneille,
kun voitti kuoleman.
Siis kiitos Karitsan.
Verellään synnit peitti,
tuskansa tuleen heitti
hän velkakirjamme,
on unohdettu se.
Hän tehtävässään kesti,
siis sydämellisesti
Jeesusta ylistän.
On suuri yksin hän.

Tuntematon, suom. Fr. Axberg 1783, uud. W. Malmivaara 1893, H. Kivekäs 1971, L. Ravantti 2013
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 11.04.20 - klo:07:09
Jeesus Kristus on sama nytkin vielä. Hän ei koskaan muutu. Hänen sanansa on sama ijankaikkisen elämän sana nyt, kuin ennenkin, Hänen Henkensä on sama, vaikutuksensa sama. Mutta onpa myös maailmakin vielä nyt aivan samallainen kuin Hänen lihansa päivinä, ja samallainen on myös ihmissydän nyt kuin silloinkin. Sentähden on tänäkin aikana käymässä aivan sama taistelu Kristuksesta. Herran seurakunta on sotiva seurakunta, Herran opetuslasten elämä sotaelämää, ja muuttumattoman ihmisen sydämessä on nytkin Kristusviha. Minkätähden? Ihmismieli on takertunut kokonansa tänne ajallisiin. Ajalliset asiat valtaavat sydämen, niin ettei mikään muu pääse näyttämään tarpeelliselta. Täällä on ajallisia toimeentulon huolia, ja ne rasittavat siinä määrässä, ettei niiltä muuhun joudu. Täällä on huvituksia ja iloja, täällä on synti, jota ei saa pois. Ja kaikki nämä harrastukset, mitä muuttumattomassa tilassa olevalla ihmisellä on, ulottuvat ainoastaan tälle puolelle hautaa, ovat vain ajallisia harrastuksia. Mutta tähän tilaan vaikuttaa Kristus häiritsevästi. Hän tahtoo vetää ihmisen toisellaisiin pyrkimyksiin, kohottaa katsetta ylemmä, ijäisyyttä kohti. Hän synnyttää sydämeen uudet harrastukset ja pyytää tehdä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi sielun pelastuksen, jotta siitä tlisi ihmiselle todella sydämen asia.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 12.04.20 - klo:07:44
Kun tämä armo meille kirkastuu, tuntuu se liika suurelta meille ihmisraukoille; ei se tahdo mahtua meidän sydämiimme. Me emme sitä käsitä; se alkaa vapisuttaa sydäntä, tulee hämmästys eikä ole muuta vastattavaa Herralle kuin: "Voi, olisiko se totta, että minunkin Herrani elää, että minäkin olen kuolemasta vapahdettu!" Mutta tätä armoa ei anneta meille vain hekumoidaksemme sillä, vaan avan toisin tehdäksemme. Meille sanottiin: Menkää ja sanokaa opeuslapsille ja Pietarille: Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä saatte Hänet nähdä, niinkuin Hän sanoi teille. Kuule, kun sen saat tänä päivänä sinäkin, niin se annetaan jakaaksesi sitä muille. Sinulla, äiti, isä, on lapsia. Kerro näille, kun tulet kotiin: "Jeesus elää, ja lapsiraukat, me saamme elää myös!" Sinulla on ystäviä. Vie niille terveiset Jeesuksen haudalta! Niitä on ympärilläsi; ei sinun tarvitse niitä kaukaa etsiä. Ne ovat sellaisia raukkoja, jotka itkevät, joille on tullut vaivaksi syntinsä ja lankeemukset, joiden sydän on tuskia täynnä, kun kielsivät Herran. Niille on ensi sijassa kerrottava: "Jeesus ei kuollut. Hän elää, ja Hän elää juuri sellaisia itkeviä varten, niitä auttaaksensa! - Voi, suurta sanomaa, munkä niille tuot! Riennä Herran omien luo! On aivan varmaa, että siellä Jeesus ilmoittaa itsensä sinullekin elävänä. Oi, jospa sen ymmärtäisit!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 13.04.20 - klo:06:35
Maria kyseli Herraansa - "minun Herraani" kuten sanoo: Herra oli hänen "Herransa", vaikka Hänet oli kuolema ja pahat ihmiset häneltä "ottaneet pois". Tämä on uskon salaisuus: siltä on Herra otettu pois ja kumminkin sillä Herra on. Kilvoitteleva sydän omistaa Jeesuksen etsimisessä, uskossa, ei tuntemisessa; kun usko Jeesusta etsii, silloin sillä jo Jeesus on, vaikka tuo äärettömän kallis tavara on salassa itseltäkin vielä. Kun murheenalainen sydän ahdistuksissaan Jeesusta etsii, on sillä jo Jeesus. Herra on lähellä niitä, joilla on murheellinen sydän, ja auttaa niitä, joilla on surkea mieli.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 14.04.20 - klo:07:47
Jos sinä hänen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunka hänet panit, lausui Maria ja kenelle? Jeesukselle, samalle Herralle, jota hän etsi ja jonka seurassa oli vuosia ollut. Eikö tämä ole ihmeellistä! Marian ymmärrys oli niin ahdistuksen tähden pimennyt, ettei hän tuntenut Herraa, omaa Herraansa, vaan arveli Häntä siksi, joka Herran kätki. Tämä on kiusattujen evankeliumia. Marian sydän oli murheesta nääntyä, Herra näytti olevan aivan kateessa, työnä oli kysyminen mihin Herra on kätketty, ei ollut toivoa löytää muuta kuin kuollut ruumis, jospa sekään enää löytynee, ja huomaa: juuri nyt oli edessänsä Herra elävänä, nyt oli Maria lähestymässä Häntä, nyt oli hän Armahtajan edessä, joka tunsi Marian, vaikk'ei Maria tuntenut Häntä. Kun hän kysyi Herraansa, puhutteli hän jo Jeesusta. Edempänä ei Kristus ole tänäkään päivänä vaivojenalaisia sydämiä, jotka etsivät Häntä, vaan mielestämme kaukana on Hän sentähden, kun etsimme Häntä liian kaukaa. Kun odotat Jeesusta edestäpäin, olet jo usein mennyt Jeesuksen sivu.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 15.04.20 - klo:07:32
"Maria!" Ei muuta sanaa Herran suusta tarvinnut, ennenkuin Marian silmät aukenivat, ja hän kääntyi tarttuakseen Herraan. Hän kuuli nimensä, jonka oli usein ennenkin kuullut, ja ääni, joka sen lausui, oli tuttu. Nimeltäsi Herra sinuakin puhuttelee, ja kun Herralta nimesi kuulet, kun Herran sana taas satuttaa hellintä paikkaa povessasi, silloin aukenevat silmäsi, silloin joudut ihmettelemään omaa sokeuttasi, kun et ole Herraa tuntenut, vaan luullut Hänen etäällä olevan, vaikka seisotkin ja puhuttelet Häntä, kaikkitietävää Armahtajaasi. Silloin päätät, ettet ikänä enää Hänestä luovu, et ikänä jätä Häntä silmistäsi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 16.04.20 - klo:07:29
Mutta Herra vastaa: Älä minuun koske, vaan mene ym. Voi, kuinka vähän ymmärrät Herran teitä ja tarkoituksia! Se Jeesus Kristus, joka sinussa uutta elämää alkanut on, päättää työnsä. Näyttäköön elävältä tahi kuolleelta. olkoon silmiesi edessä tahi kateessa, Hän on aina ylösnousemus ja elämä; ja joka hänen päällensä uskoo, elää, vaikka olisi kuollut. Sotaan, vaivaan, kilvoitukseen, kärsimään siellä Kristksen kanssa ja kasvamaan Hänen tuntemisessansa, tarkoittaa ja johdattaa sinua Herra; älä aina siinä koulussa korkeita lahjoja Herran kädestä kaipaa, vaan kiitä vähistäkin, pidä niitä lahjoja korkeimpina, joita et siksi ymmärrä, niin saat kiusatuille ystävillesi Maria Magdaleenan kanssa sinäkin ilmoittaa että olet nähnyt Herran ja mitä Hän sinulle sanoi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 17.04.20 - klo:07:19
Yksinketaiset ovat kertomansa tapauksen* pääpiirteet, mutta niihin sulkeutuu ahdistetun ihmissydämen syvä sisällinen taistelu Herran kanssa, opettava enemmän kuin hätäisestä tarkastuksesta luulisikaan. Mikä onkaan ihmeellisempi kuin murheellisen syntisen paininlyönti Jumalansa kanssa, jossa heikoin ja mitättömin voittaa kunnian kuninkaan!

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 20:1-18
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 18.04.20 - klo:06:47
Herran luulee löytäneensä monikin, joka on alinomaisessa hengellisessä hekumassa, mutta iloitse sinä siitä, että saat etsiä täällä, ei hapuillen sielltä täältä, vaan uskossa, sillä jolle Herra raskaita ahdistuksia antaa, sille aikoo Hän antaa paljon virvoitusta ja suuren armon, ja jonka Hän etsimään herättää, sen aikoo Hän antaa löytää ijankaikkisen elämän. Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 19.04.20 - klo:06:56
Tämä teksti* vie meidät seuraamaan Jeesuksen opetuslapsia Hänen kuolleista nousemisensa jälkeen. Opetuslapsilla oli ikävä niinä aikoina, hyvin ikävä. Mielensä oli hyvin raskas. ja heillä oli sisällisessä elämässään elettävänä ajat, joita me tavallisesti nimitämme kylmenemisen ajoiksi, sisällisen kylmenemisen ajoiksi. Smmoinen aika kohtaa Herran opetuslapsia silloin, kun Herra on saanut hänet jo Henkensä johdon alle, niin että uskaltaa hetkeksi hänestä erota ja jättää hänet omaan varaansa. Sitä ei Herra alkuaikoina vielä tee opetuslapsillensa, sillä he eivät sitä silloin vielä kestäisi. Mutta kun Herra saa lapsensa jo jonkunverran vahvistetuksi ja kasvamaan, niin Hän alkaa opettaa häntä, sanoisinko, kävelemään, niinkuin äiti lastansa, josta koettaa saada ihmistä. Samoinikään Herrakin jättää omaan varaan lapsensa, niin että se joutuu koettelemaan omia jalkojansa, ja Herra vetäytyy syrjään, ikäänkuin piiloon, sieltä katsomaan, miten lapselle käy.

Vilhelmi Malmivaara

*Joh. 21:1-14
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 20.04.20 - klo:07:26
Tämmöinen aika oli näiden opetuslasten elämässä sinä hetkenä, josta tekstimme kertoo. Heillä oli ollut niihin aikoihin asti juhlaa hengellisessä suhteessa Jeesuksen läsnäolon kautta. Nyt juhla loppui ja tuli arkielämä eteen. He olivat oleskelleet niin monet vuodet Jeesuksen kanssa, sanoisinko, kansanopistossa, mutta nyt oli heidän lähteminen kovaan työhön. Se aika, minkä he siellä olivat olleet, oli sellaista aikaa, jolloin sai vain katsella ihania kihloja Herran seurassa. Mutta nyt näki Herra tarpeelliseksi ottaa omaan haltuunsa nuo kihlat, ei heiltä pois, vaan Hänen talletettavikseen. Silloin tuli kuivuus ja kylmyys heidän osaksensa. Mutta tänäkin aikana olivat he Herransa hoidossa tallella, sillä Hän oli luvannut, ettei Hän jätä heitä orvoiksi. Hän sanoi kyllä heille tulevan murhetta, mutta ei orpoutta. Heillä oli yksi kallis Herran antama lahja, joka heitä näinä aikoina piti yllä: heillä oli ystäviä. Olisi ollut kauhean kovaa, jos he olisivat jääneet yksin. Sitä Herra ei heille sallinut, vaan oli kasvattanut heille ystäviä.

Vilhelmi Malmivaara

Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 20.04.20 - klo:09:40
VK 102a  Murhemielin kyynelöiden

https://www.youtube.com/watch?v=ENq9mMAsxUo

1.
Murhemielin, kyynelöiden
oppilasta kaksi käy
mestariaan ikävöiden,
Jeesusta ei enää näy.
Mutta katso, Jeesus siellä
lähestyy jo heitä tiellä,
heidän kanssaan vaeltaa.
Kohta murhe kaikkoaa.

2.
Moni arka kulkee tiellä
hiljaisessa murheessaan,
niin kuin Jeesus yhä vielä
olisikin haudassaan.
Moni kulkee yksinänsä,
huokaa epäilyksissänsä,
kunnes täyttää sydämen
läsnäolo Jeesuksen.

3.
Tiedän, ettei Jeesus jätä
meitä valtaan ikävän.
Kun on sydämessä hätä,
arvaamatta tulee hän.
Vaikka sydän surren kysyy,
miksi Jeesus poissa pysyy,
aivan lähellä hän on,
auttajamme verraton.

4.
Uskollisin ystävistä,
viivy aina luonani.
Mitä onkaan pelkäämistä,
kun vain pääsen turvaasi?
Vaikka murheen myrskyt pauhaa,
sinä suojaat, annat rauhaa.
Sinut seuraani kun saan,
sydän syttyy palamaan.

5.
Milloin vaivaa suru syvä,
saata mieleen voittosi,
jonka turvin, Paimen hyvä,
olen sinun omasi.
Lohdutusta, Jeesus, anna,
sanaasi suo toivo panna:
Joka kylvi kyynelin,
leikkaa mielin riemuisin.

6.
Ja kun alkaa mailleen mennä
elinpäivä laskeva
eikä heikko silmä enää
näe missään apua,
seiso, Jeesus, rinnallani,
auta viime sodassani,
että loppuun kestäisin,
voiton kruunun perisin.

Radion Kamarikuoro

Johann Neunherz 1707. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Toisinto Pohjanmaalta.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 21.04.20 - klo:07:16
Mikä hyöty niistä* semmoisena aikana oli, sen oli perkele huomannut, koska päätti lyödä paimenta, että lampaat hajoaisivat erilleen. Mutta hänelle kävi aivan toisin kuin laski, sillä hän tekee aina Jumalan asiassa vääriä laskuja. Kun hän paimenta löi, niin lauma sulkeutui likemmä toisiansa. Ja nyt vasta tuli näkyviin ystävien arvo ja kalleus. Sitä he eivät olleet huomanneet ennenkuin näinä päivinä. On liikuttavaa minusta nähdä, kuinka likeisesti he elivät yhteiselämää ajallisessa suhteessa. Heitä oli lähtenyt Tiberian meren rannalle 7 nopetuslasta, Simon Pietari ja Tuomas, jota sanotaan Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanaasta, ja Sebedeuksen pojat, sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan, joiden nimiä ei mainita. Pietari sanoi toisille: Minä menen kalaan. Hänelle tuli kova halu lähteä työhön, ja kalastaminen oli hänen ammattinsa. Toiset sanoivat: Me lähdemme sinun kanssasi. Ei nytkään Pietari lähtenyt yksinäisyyteen, vaan ystävät olivat mukana. Heillä oli sama suru sydämellään joka ainoalla, ja tämä suru yhdisti heitä toisiinsa. Ja kun he kävivät käsiksi arkitöihin, niin he siinäkin kävivät kannattamaan toisiansa. Ei maallinen toimintakaan saanut heitä eroitetuksi.

Vilhelmi Malmivaara

*ystävistä
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 22.04.20 - klo:06:56
Te lankeatte ja kompuroitte ja taas koetatte nousta, kuten Pietarikin, kun hän omiin voimiinsa turvasi. Mutta kuulkaa, siellä seisoo jo muukalainen mies rannalla, kun te kalastustöitä toimitatte, mies, jota ette tunne, mutta joka tuntee teidät. Sen miehen nimi on Jeesus Kristus, syntisraukkojen Vapahtaja. Luulisi olevan helppoa tuntea Hänet äänestä, kuten Hän sanoo: Minun lampaani tuntevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua, vaan ei se ole helppoa, kun sydän on murheellinen. Hän sanoo meille rakastavalla äänellä: Lapset, onko teillä mitään syötävää, lapsukaiset, kuinka te tulette toimeen, lapsukaiset, kuinka teidän asiannenyt menestyvät? Onko teillä maallisia murheita, onko hengellisiä murheita? Lapsukaiset, oletteko pitäneet tallessa, mitä olette saaneet? Oletteko siihen suuntaan menossa, mihin minä teidät asetin? - Tuossa äänessä ei ole tuomiota ollenkaan, siinä on vain armoa ja laupeutta, jonka luulisi heti särkevän sydämen. Tuo aika on sellainen, josta Herra sanoo: Vähän ajan perästä ette minua näe, ja tulette murheelliseksi. No, mitäpä siitä, kun Herra vain on rannalla, painakoon murhe tai ei, oli millaista pimeyttä hyvänsä taipaleella!

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 22.04.20 - klo:07:49
VK 378   Kaitse, Jeesus, paimen hyvä

https://www.youtube.com/watch?v=5ks-q034OsQ


1.
Kaitse, Jeesus, paimen hyvä,
laumassasi minua.
Eksyvä ja erehtyvä
olen ilman sinua.
Luonasi saan turvan parhaan,
auta, etten koskaan harhaan
läheltäsi joutuisi,
laumastasi luopuisi.

2.
Hyvä paimen lampaitansa
sydämestään rakastaa.
Paimen myöskin omiltansa
rakkautta aina saa.
Hoida, Herra, laumassasi
minuakin omanasi.
Minä tahdon sinua
rakastaa ja kuunnella.

3.
Lammas seuraa paimentansa,
paimen kaitsee lammastaan.
Jeesus läsnäolollansa
turvan antaa laumassaan.
Milloin peto uhkaa niellä,
apuasi älä kiellä.
Paimensauva kohota,
vaara kauas karkota.

4.
Paimen kääntää laupiaasti
lampaan puoleen kasvonsa.
Lammas kuulee halukkaasti
paimenääntä tuttua.
Näin, oi Jeesus rakkaimpani,
äänesi on riemunani.
Ole hädän hetkellä,
auttajani, lähellä.

5.
Kaikki eksyneetkin lampaat
saata, Jeesus, laumaasi,
ettei niitä pedon hampaat
raatelisi, surmaisi.
Harhateiltään kotiin tuo ne,
että yksi lammashuone,
yksi paimen olisi,
armotyösi täyttyisi.

6.
Jeesus, tule turvakseni,
Jeesus, anna armosi.
Anna rauha sielulleni,
käännä minuun kasvosi.
Johda, paimen, laumassasi
sanallasi, sauvallasi.
Kiitos olkoon Jeesuksen,
uskollisen paimenen.



Säk. 1–4 mahd. Siegmund von Birken 1663. Säk. 6 saksalainen 1698. Suom. ja säk. 5 Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 23.04.20 - klo:07:12
Meillä on Jeesus Kristus sama tänä päivänä ja eilen ja Hän pysyy samana ijankaikkisesti. Hän on aina niitä lähellä, joilla on murheellinen sydän, aina, aina likellä. Silloinkun työtä tehdään eikä mitään saada, pitäisi muistaa: Herra seisoo jo rannalla. Kun ei itse sitä muista, on hyvä, että on silloin olemassa ystäviä. Pietari ei muistanut sitä silloin, kun Herran voima näyttäytyi opetuslasten ollessa kalastustyössä, mutta Johanneksen silmät aukesivat yhtäkkiä, ja hän sanoi ystävälleen Pietarille: "Tuo mies on Herra, se on Herra!" - Voi, kun ystävä on kallis kiusausten ja murheitten keskellä! Kun Herra kokonansa salautuu, kun silmät pimenevät niin, ettei Häntä nähdä, vaikka Hän on lähellä, kun itse on vakuutettu siitä, että Herra on minun raukan jättänyt häijyn mieleen ja vetäytynyt kokonaan syrjään eikä Hänellä ole nyt enää sanomista minulle, ja silloin tulee ystävä kuiskaamaan: "Se on Herra; tämäkin on Herran työtä, nytkin on Herra läsnä, sinun murheesi on Herralta, sinua Herra tällä tavalla kasvattaa, sinä tarvitset nyt tätä hellettä, Ei hän ole kaukana yhdestäkään meistä, vaan hänessä me elämme, liikumme ja olemme, tuo on Herran työtä sinussa, sinä olet Herran käden alla, ystävä, vaikka luulet Herran sinut jättäneen; tuo tunto on Herralta, tuo ikäväsi on Herralta, nuo kyyneleesi ovat Herralta, nuo huokauksesi ovat Herran herättämiä", niin silloin vasta tietää, minkä arvoinen ystävä todella on.Hän on enkeli, jonka Jumala on lähettänyt tuomaan ijankaikkisen elämän sanomaa sille, joka luuli kuolemaan sortuneensa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 24.04.20 - klo:07:14
Mitä onnettomampia asiat sellaisena aikana mielestämme ovat, sitä kiireempi silloin ystävän viittauksesta tulee Herran pariin. Tässä on eräs liikuttava kohta. Kerrotaan, että kun Pietari kuuli Johannekselta tuon sanan, vyötti hän viittansa ja hyppäsi mereen ja lähti uimalla pyrkimään Herran luo kahdensadan kyynärän matkan päähän. Olisi siinä voinut hukkuakin, mutta hän ei joutanut sitä ajattelemaan. Miksikä ei? Kuulkaa, muutamia päiviä ennen, kun hänen olisi pitänyt seurata tuota Herraa kärsimisiin ja vaaroihin, käänsi hän selkänsä mitä julkeimmalla tavalla Hänelle. Herra ei kääntynyt selin häneen, vaan katsoi Pietariin laupeuden katseella, ja Pietarin sydän suli. Mutta ajatelkaa, millaisia nämä päivät olivat olleet hänen elämässänsä! Joka ainoa hetki oli hänen tuntonsa edessä: "Sinä petit Herran, sinä kielsit Vapahtajasi, sinä pelkäsit maailmaa ja kartoit vaaroja ja murheita ja nyt on sinun Herrasi eronnut sinusta". Kun hän nyt sitten kuuli Herran olevan rannalla, ei hän enää kääntynyt pakoon, ei kääntynyt selin, vaan lähti Herraa kohti. Tie oli vaarojen tie, mutta hän heittäytyi vaaroihin, kävi kuinka kävi. Ennen hän kielsi Jeesuksen, nyt hän tuolla mereen heittäytymisellään tunnusti hänet Herrakseen. Ja tottapa Herra sen siltä kannalta otti, koska rannalla kolme kertaa kysyi Pietarilta: Rakastatko minua? ja Pietari sai tehdä toisellaisen tunnustuksen kuin ylimmäisen papin pihamaalla.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 25.04.20 - klo:05:04
VK 105   Aurinkomme ylösnousi

https://www.youtube.com/watch?v=F-Pfk4uApzo

1.
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

2.
Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

3.
Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

4.
Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.




Leonard Typpö 1902. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jonas Andersson 1889.
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 25.04.20 - klo:07:00
Vielä kerran tahdon puolestani painaa sydämiinne tuon sanoman: Se on Herra, joka teitä täällä on hoitanut, se on Herra, jonka sana teihin on vaikuttanut, se on Herra, joka tienä ja elämänä lähtee teitä täältä eteenpäin hoitamaan. Amen.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 26.04.20 - klo:08:03
Kun Pietari tuli rannalle ja Herran valmistama ateria oli syöty, alkoi Herra pitää tutkintoa hänen rakkautensa laadusta. Kolme kertaa asetti Hän hänelle kysymyksen: Simon, Joonaan poika, rakastatko minua? ensi kysymykseensä lisäten: enemmän kuin nämä. Miksi näin? Herra kyllä tunsi Pietarin rakkauden; sydäntään tietysti ilahdutti opetuslapsen rohkeuden näkeminen sekä sen, kuinka kallis Hän nyt hänen sydämelleen oli. Kysymykset tehtiin siis Pietarin vuoksi, jonka asiat muutamia päiviä ennen olivat olleet toisin. Kun Herra puhui opetuslapsilleen kuolemansa lähenemisestä, äyttäytyi Pietari myöskin rohkeasti, mutta rohkeudessaan oli silloin aivan toisen henkinen kuin nyt. Hän vei Herran erilleen ja varoitti: Älköön sinulle se tapahtuko! - ja kun ei Herran tie ottanut tästä muuttuaksensa, lupasi hän kuolla Herran edestä. Tunnustuksensa kuului: Vaikka muut pakenisivat, en kuitenkaan minä. Ja tuota samaa uljuutta osoitti sekin, että hän heilutti miekkaansa Jeesusta kiinniotettaessa Getsemanessa. Olihan tässäkin rakkautta Herraan ja suurta kiivautta sen rakkauden perusteella. Mutta mikä siinä oli vikana? Pietari ei tuntenut vielä itseänsä eikä kiusausten kovuutta. Hänellä oli jumalisuutta ja rakkautta Kristukseen, mutta mielensä oli vaivaantumaton, hänen tavaroitaan ei ollut vielä murheiden tulessa koeteltu; sentähden ei hän myöskään tietänyt, minkä verran sydämeensä sopii luottaa. Puheessaan esiintyy kovin korkeana ja rohkeana tuo "minä". Herran sana varoitti, mutta hän ei uskonut.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 27.04.20 - klo:07:23
Kolmeen kertaan oli Pietari vakuutellut, ettei hän tunne Jeesusta. Kolme kertaa astuu hänen eteensä Herran suusta kysymys: Simon, Joonaan poika, rakastatko minua? Miksi näin? Kaiketi siinä tarkoituksessa, etteivät haavat sydämessä liika pian paranisi. Herra tahtoo pitää sairaana, kun sellaiset yksin tarvitsevat Häntä parantajakseen. Ilo Herran ilmestymisestä oli murheelliselle opetuslapselle niin ylenpalttinen, että siinä taas oli vaara tarjona, murhemieli haihtumassa. Nähtävästi tahtoi Herra panna painoa Pietarin sydämelle, koska herkesi kysymästä vasta, kun Pietari tuli sangen murheelliseksi.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Pena - 28.04.20 - klo:06:57
Omituista on kuunnella Pietarin vastauksia. Niissä ei ole enää ensi sijassa minä, vaan toinen persoona: Sinä Herra, sinä tiedät että minä sinua rakastan, sinä tiedät kaikki jne. Nyt on Herra saanut sydämessä etusijan, "minä" väistynyt alamaiseksi. Ei nyt enää oma minä rohkeana ja varmana ratkaise asiaa, vaan Herran kaikkitietäväisyys. Ei ole enää entistä rohkeutta, vaan nöyränä täytyy alistaa asia Herran tutkittavaksi. Tässä on jälleen tapahtunut sydämessä muutos; se on murheen alla parannut. Kunnioitettuaan ennen itseänsä, kunnioittaa se nyt Herraa.

Vilhelmi Malmivaara
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.04.20 - klo:07:26
SV 94  Sinä yksin, Jeesukseni


1. Sinä yksin, Jeesukseni,
olet köyhän rikkaus.
Täytä tyhjä sydämeni,
laita sinne asumus.
Vainiolla vaivojen
taivas silloin täyttää sen.

2. Ruumiini jos vajoaisi
kuolon virran kuohuihin,
sydäntä jos ahdistaisi
tuska pakahduttavin,
omanasi, Jeesus, jään
rinnallesi lepäämään.

3. Jeesus, annat rohkeutta,
ahdingoissa lohdutat.
Ilahdutat uupunutta,
voimatonta vahvistat.
Ilo olet surussa,
elämäni kuollessa.

4. Sinuun tyytyy sydämeni,
asua saan sinussa.
Täytät suuren tyhjyyteni
taivaan armoaarteilla.
Kaikki, mitä haluan,
sinussa jo omistan.

Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, J. Löytty 2013
Otsikko: Vs: Aamuhartaus 14
Kirjoitti: seppos - 28.04.20 - klo:18:58
Jatkuu olla osassa 15