Kirjoittaja Aihe: Suomalaiset eläkeläiset Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa  (Luettu 11402 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
^OK, olet siis kirjoittanut ylioppilaaksikin hieman tavallista nuorempana. -Eikös sitä nyt olisi ollut vaikka kauppakorkeakoulu, jossa on vähän vapaampaa kuin lääkiksessä eikä suurta vaaraa joutua opettajaksi? Eikä kaikki dippainssitkään opeta. Tai arkkitehdit. Tai juristit. Metsänhoitajat. (Varmaan hyvä, että mielenkiintoni lääketieteen opintoja kohtaan sammui jo ennen lukiota.)

Joo, tämä on totta. Jos nyt pitäisi valita ottaisin juuri dip inssin tai kauppiksen tai hankenin jonne oli helpointa päästä. Nuoruus ja hulluus.

Reissaisin mailla ja duunaisin hyvällä liksalla jotain tuntuvasti vähemmän vastuullista. Kysy vain onko sisaren kanssa katsottu toisiamme ja kysytty, mikä meitä puri? Mikä meistä teki hulluja? Hyvä koti, hyvä sisar, hyvät serkut.... Kaikki liian hyvin.....  :003:

Vain liian hyvinhoidetut saa tuommoisen ihme " kutsumuksen" kuin me kaksi torvea.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Mikä noissa lääkärien ylipitkissä työvuoroissa muuten on ideana? Onko niin, että niitä joutuvat tekemään etenkin vastavalmistuneet, ja jos on niin miksi - onko se jokin initiaatioriitti tms. nuorison kurmuutusta? Onko työvoimasta tosiaan niin ankara pula, ettei pystytä järjestämään järkeviä ja ennen muuta turvallisia työvuoroja? Lääkäriliitto kai itse on koettanut pitää koulutusmäärät pieninä...

Tunsinpa takavuosina yhden armottoman iltaunisen nuoren lääkärin, jolle sitten yöpäivystyksessä sattui vahinko eli selkeä hoitovirhe yksinkertaisessa asiassa, ja potilas kuoli. Siihen loppuivat pakolliset yökukkumiset hänen osaltaan, sai itselleen sopivammat työajat. Jatkoi kyllä ammatissaan ja tekee sitä tietääkseni edelleen.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Tasapuolisuuden vuoksi pekkaspäivät kuulostavat myös poistolostalle kuuluvilta.

Eikös nämä pekkaset ole juuri tasapuolisuutta: Taannoin kun työaikoja yleisesti lyhennettiin, sai kukin liitto valita, ottaako lyhennyksen päivittäiseen työaikaan vai vapaapäivinä. Teollisuusliitot tyypillisesti valitsivat jälkimmäisen, ja ne on ne pekkaset nyt sitten.  (Eli kun siellä enemmän duunasi niitä, joiden ei tarvitse työpäivän jälkeen ehtiä hakemaan mukuloita tarhasta ja perunanmukuloita kaupasta ja sitten hoitaa vielä näiden yhdistäminen, niin ei ollut niin olennaista saada siihen jokapäiväiseen arjen pyöritykseen muutamaa lisäminuuttia, vaan mieluummin enemmän niitä päiviä, joiden jälkeen voi huoleti olla vaikka krapulassa.)
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Suomalaiset pitävät lepäämistä usein tehottomana laiskotteluna vaikka se on työkyvyn ylläpitoa ja parantamista.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
^Noinhan se on. Tuossa kun taas olen ristikkoja ratkonut, niin huomaan, kuinka usein homma nytkähtää eteenpäin sen jälkeen, kun olen välillä tehnyt jotain ihan muuta ja samalla lepuuttanut aivojani.
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Mikä noissa lääkärien ylipitkissä työvuoroissa muuten on ideana? Onko niin, että niitä joutuvat tekemään etenkin vastavalmistuneet, ja jos on niin miksi - onko se jokin initiaatioriitti tms. nuorison kurmuutusta? Onko työvoimasta tosiaan niin ankara pula, ettei pystytä järjestämään järkeviä ja ennen muuta turvallisia työvuoroja? Lääkäriliitto kai itse on koettanut pitää koulutusmäärät pieninä...

Tunsinpa takavuosina yhden armottoman iltaunisen nuoren lääkärin, jolle sitten yöpäivystyksessä sattui vahinko eli selkeä hoitovirhe yksinkertaisessa asiassa, ja potilas kuoli. Siihen loppuivat pakolliset yökukkumiset hänen osaltaan, sai itselleen sopivammat työajat. Jatkoi kyllä ammatissaan ja tekee sitä tietääkseni edelleen.

Käytäntö ainoastaan, eli jonkunhan on otettava vastuu heistäkin jotka tarvitsevat joko ensiapua tuoreestaan, tai hoito osastolla kriisiytyy ja tulee vaikka elvytystilanne. Työvuoroja ei voi jakaa, koska olisi hankalaa vastata potilaan hoidosta mikäli siellä välillä toimisi ihan vieras kollega joka ei edes tuntisi potilasta, se olisi kaikille hyvin mutkikasta. Eli kierto on suoritettava ja potilaan vointi nähtävä (siitä on kyse kierrossa) aina saman lääkärin. Psykiatrisissa sairaaloissa niitä on korvattu raportein, mutta itse kiersin joka tapauksessa kaikki jotta näin itse kuinka voidaan. Levottomalla aggressiivisten miesten osastolla se oli käytäntö josta potilaat pitivät aloitettiin koska osastonlääkäri sanoi ettei kestä sitä oveen hakkaamista...



Sillä että päivystämään jää juuri oman sairaalan tai terveyskeskuksen lääkäri, on monia etuja. Hän tuntee käytännöt, osaa järjestää jatkotutkimukset ja onhan se nähty mikä rähinä ulkoistetusta päivystyksestä eli ostopäivystäjistä on syntynyt. Monesti se on pakko, mutta hyvä se ei ole, parasta olisi saada alueellinen vakipäivystysryhmä ja kehittää kaikin tavoin päivystyslääketiedettä joka jokatapauksessa tulee.

Niillä ei vain elä, päivystyksestä ei juuri makseta. Saa nähdä.

Totta kyllä on että erikoistuniskoulutukseen kuuluu tietty määrä en enää muista mikä, päivystystä ja juuri etupäivystystä jotta oppisi oman erikoisalansa vastaan tulevat hätätilanteet ja kuinka ne selvitetään.

Meillä on jo liikaa lääkärikoulutuksen saaneita, koulutus maksaa miljoonan per lääkäri, suurissa ryhmissä opetus on vaikeaa ja toimenpiteitä ei riitä vaikka jokaisen pitäisi ilman muuta tehdä ensimmäiset jo kandina ja opettajan silmien alla, niin että hän tarttuu ranteeseen heti jos alkaa mennä sutimisen puolelle. Olen tästä aivan samaa mieltä.
« Viimeksi muokattu: 01.08.15 - klo:20:06 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Niin siis oleellistahan on saada lääkärit omaan työhönsä, siinä ei sitten muuten raha merkitse mitään. Tilanne on korjautumassa, siinä 1980-1990-luvulla jäätiin pois tai mentiin hirteen. Tämä on totta. Mutta 2000-luvulla tilanne alkoi tasoittua ja työtään sai tehdä aika hyvin rauhassa jo. Paremmin kuin ennen.

Useimmat pyysivät vain työrauhaa.

Senmoinen vähän testosteroninainen pärjäsi hyvin ja tietenkin nätti poika. Ja vähän juoppo, niistä hoitsut piti jostakin syystä.

Virhe oli jäädä odottamaan sitä " kyllä se menee ohi". Ihan kuin juutalaiset Hitlerin Saksassa. Hö.
« Viimeksi muokattu: 01.08.15 - klo:20:11 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Lisäisin tähän Saarnaajan vuosituhantisen viisauden 4:4,5

myyrä

  • Vieras
Tunnen täällä aika hyvin keskussairaalan lääkäritilannetta. Omat havaintoni ja hoitajien kertomukset paljastaa, että poliklinikoilla ja osastoilla on huutava pula lääkäreistä. Esim. reumalle ei saa kolmatta vakituista; tällä hetkellä toinen päivystää polilla ja toinen osastolla. Yleensä on ollut erikoistuva kolmantena, mutta nyt kesällä ei ole sitäkään. Sama tilanne on sisätaudeissa ja maanantaina hoitaja sanoi, että se on koko sairaalassa.

Lähteekö lääkärit yksityisille vai kokonaan täältä pois? Samat tyypithän ne näyttää pyörivän sekä yksityisillä lääkäriasemilla että sairaalassa. En tiedä muuta kuin erikoissairaanhoidon tilanteen, koska olen lähes 100%:sti sen potilaita.

myyrä

  • Vieras
Lisäisin tähän Saarnaajan vuosituhantisen viisauden 4:4,5

On se kyllä vaikeaa joidenkin tajuta, ettei epäkohtien esille tuominen ole kateutta. Minä olen ollut koko elämäni vahvasti heikomman ja köyhemmän puolella enkä tunne kateutta pätkääkään. Sellainen elämä, jota ns. pikkuporvarit viettää rahoineen, taloineen ja muine omaisuuksineen ei soveltuisi minulle tippaakaan. Vastenmielistä ajatellakaan.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Hyvä, että perehdyit.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
On se kyllä vaikeaa joidenkin tajuta, ettei epäkohtien esille tuominen ole kateutta. Minä olen ollut koko elämäni vahvasti heikomman ja köyhemmän puolella enkä tunne kateutta pätkääkään. Sellainen elämä, jota ns. pikkuporvarit viettää rahoineen, taloineen ja muine omaisuuksineen ei soveltuisi minulle tippaakaan. Vastenmielistä ajatellakaan.

Minulta kerran haastateltava kysyi työpaikkahaastattelussa, että saako täällä esittää rakentavaa kritiikkiä. Vastauksen oli ei, mikä aiheutti hämmennystä. Jatkoin siihen, sen sijaan sinun odotetaan tekevän ehdotuksia, miten se tehdään tulevaisuudessa paremmin. Menneet ovat menneitä.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Tunnen täällä aika hyvin keskussairaalan lääkäritilannetta. Omat havaintoni ja hoitajien kertomukset paljastaa, että poliklinikoilla ja osastoilla on huutava pula lääkäreistä. Esim. reumalle ei saa kolmatta vakituista; tällä hetkellä toinen päivystää polilla ja toinen osastolla. Yleensä on ollut erikoistuva kolmantena, mutta nyt kesällä ei ole sitäkään. Sama tilanne on sisätaudeissa ja maanantaina hoitaja sanoi, että se on koko sairaalassa.

Lähteekö lääkärit yksityisille vai kokonaan täältä pois? Samat tyypithän ne näyttää pyörivän sekä yksityisillä lääkäriasemilla että sairaalassa. En tiedä muuta kuin erikoissairaanhoidon tilanteen, koska olen lähes 100%:sti sen potilaita.

Ei vaan kokonaan toisiin ammatteihin.

Yksityisellä ainut etu on saada itse hoitaa potilaansa milloin minkäkin talousmiehen änkeämättä väliin mutta sillä ei ansaitse, tai se käy kukkarolle. Useimmat pitävät privaattia vain saadakseen pitää potilaskontaktinsa, sillä niistä tulee vuosien varrella merkityksellisiä ja arvokkaita, saada nähdä kuinka se henkilö toipuu tai saa rauhassa miettiä vaikka yhden illan sitä yhtä ihmistä ja penkoa läjäpäin matskua jotta käsittäisi mikä menee vinoon, onko jotakin huomaaamatta tai jotakin uutta löydetty. Samoin omista potilaista tulee juuri se voimanlähde jonka avulla jaksaa, ja jonka tähden ammattiin kaiketi lähdettiin. Itsehän aloin opiskella juuri niitä aineita mutta myöhemmin, klinikkavaiheessa, halusin lääkäriksi saadakseni hoitaa potilaita.

Valmistuin  siihen kai ikävimpään kahakkaan jolloin lääkärin ja potilaan välillä oli murtamaton muuri väkeä selittämässä että lääkäri on potilaalle vain vakava haittatekijä. Sitä sai todella tapella selittäessään että se ihminen on tavattava, okeioikei minä käytin sen kanssa pitkän ajan, okeioikei se ei ole oikein hoitajien ponnistuksia kohtaan mutta potilas halusi kysyä monia asioita ja minä samaten. Amen.

Se, että ammattikuntaan ei oltu koskaan tyytyväisiä johti etenkin ----- seudulla  siihen että lääkäreitä lennätettiin tiimistä toiseen "kun hoitajat tykkää" mutta sitten ne hoitajat rupesi soittelemasn kotiin että etkö sinä oikeesti enää tulekaan ja.... Siis hyvä tavaton. Vastuu kyllä oli siinä vaiheessa lääkärin kun huippuhoitaja sattuikin sohaisemaan suoleen kauterisaattorilla tai potilas teki itsemurhan, mikä minulle oli ehdottomasti aina raskain kokemus. Niistä selvisi sillä siihen aikaan meitä oli koulutussairaalassa hyvä ja opinhaluinen ja innostunut erikoistuvien porukka, se tosin sitoikin ja sai ajattelemaan että kyllä nämä alkukankeudet menevät ohi.

Lisäksi sairaalan uusi johtaja hajotti osastotiimin aina kun joku vuosi että siellä käytetään aika muuhun kuin työtehtäviin, siis riitelyyn. Se oli hiljentävä hetki. Pahimmat pukarit ohjasi ylihoitaja " paremmin soveltuviin tehtäviin" . Mutta niin ei ollut muualla. Ihminen käyttää aikansa mieluummin muuhun kuin työtehtävien hoitamiseen, ja siten syntyvät nämä kiihkeät taistot joihin joutui aina, tietysti, yksin monia vastaan.

Tästä syystä moni teki lopulta itsemurhan. Minä en viitsi, elämässä on minulle arvoja eikä lääkäriys mitään välttämätöntä vaikka joitakin potilaita jäi kovasti ikävä, mutta menin ja sanoin etteihän tästä tule mitään.  Tein kuitenkin työtä kunnes viime syksynä pitkään harkittuani päätin lopettaa kokonaan. Se ei enää liity Tehyn Sein Kampfiin. Aloin vain olla jo aika iäkäs ja liian vanha kuuntelemaan itseäni nuoremmilta esitelmiä siitä miten minun pitäisi sitä ja ei pitäisi tätä ja no niin. Jos niissä ehdotuksissa olisi ollut jotakin jota en olisi tiennyt se olisi oitis pantu toimeen.

Ajattelin 90-luvun alkuvuodet vain sitä, millainen minusta täällä tulee!  Minun täytyy kehittää sitä taipumusta jolla nautitaan ja otetaan kaikki irti toisille nälvimisstä, ja joka meissä jokaisessa asuu. Vain niin pärjään. Eli minua täytyy pelätä, mieluisaa työtoveria minusta ei tule koska sellaista ei tänne edes toivota.

Olen paljon, hyvin paljon miettinyt tätä. Uskon jokaisen uuden sukupolven tahtovan sotaa. Hoiturit saivat sotansa, sillä oli hinta kuten jokaisella sodalla on. Vähitellen korjataan jäljet, jos ensin osataan solmia rauha.

Mielstäni oli vahinko että pitkät otti tunnollisin ja kiinnostunein väki. Minulla oli muuta tekemistä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Olihan tämä myös sellaista josta ei saanut rauhaa missään. Avaat lehden tai radion käydään keskustelua läääääkärien hirrrrrrmuvallasta rrrrrrrötöksistä ja virrrrrrrheiden paljoudesta.

Sellaiseen vain, jos ei koveta itseään, kyllästyy. Mietin sitä kyllä, mutten halunnut päästää niitä julmia puoliani ääneen, vaikka sillä tavoin oltaisiin varmasti oltu kuin kusi sukassa ja    :003:  tyytyväisiä. Potilaiden kohdalla sama ei kuitenkaan käy mitenkään päinsä.

Olen kyllä nähnyt ammattiin jääneitä ja joistakuista ajattelen että sinä sopisit kyl paree muihin tehtäviin...  :003:  Jos nyt oman pitkän ! harkitsemiseni jälkeen totean, niin sinne jäivät suunnilleen ne joita en haluaisi hoitamaan itseäni, muttei se näin mustavalkoista ole.

Vähän myöhemmin tuli ihan hyvää väkeä. Korjaus kestää pitkään koska kuuden vuoden kuöuttua on vasta oppipoika joka tarvittis sen kisällin ja kisällejä on puuttunut nyt kaksi vuosikymmentä. Mestareita ollaan sitten eläkeiässä tietyin aktiviteettiedellytyksin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.