Raamattupiiri, Psalmit 41-50

[karjalaisenkyösti]

Viikolle 31. - 06.11.16
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Ps.html
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.html

Edellinen psalmiketju:
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4524.0

Laitan tähän vileä linkit Joonan kirjan ja Esterin kirjan ketjuihin, niiin ovat nekin linkkiketjussa mukana. Johonkin ne taisin linkittää, mutta nyt ainakin seuraavat mukana.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4509.0
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=4490.0

Tervetuloa jälleen psalmien kiehtovaan ja moniulotteiseen maailmaan.

[karjalaisenkyösti]

Raamatulla päähän lyömisestä sellainen ajatus, että välillä kun Raamattua luen, niin kyllä se lyö päähän eri tavoin:
1) En täytä tuota mittaa, en taidakaan olla hyvä ihminen - ja sisällä saattaa ikäänkuin puukko pyöriä. Kuinkahan monta kertaa olen suuttunut ja vihastunut tämän johdosta?
2) En ymmärrä, mitä tuossa sanotaan. Eikö Raamatun pitäisi olla kaikilta puolin sellainen, että se olisi niin selkeä, että sen voisin ymmärtää? Jälleen koen itseni lyödyksi. Miksi näin on?
3) Tuossa sanotaan jotakin, ja tuossa toisessa kohtaa ikäänkuin tunnutaan asia kiellettävän. Tämähän on ristiriita! Ja jälleen kerran mennään selkeää otetta vaativan järkeni ulottumattomiin.

EN voi näemmä hallita Raamattua. Raamatun tehtävä on hallita minua.

Onhan sekin kipeää ja nöyryyttävääkin, että Raamattua lukiessani on aina väärin ymmärräyksen mahdollisuus olemassa.
Näinhän kävi jo opetuslapsille, kun Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin lopuksi erään asian ja sen johdosta "veljien keskuuteen levisi huhu", joka ei pitänyt paikkansa.
Jeesuksen puheitakaan ei ymmärretty, ei niitä oltu Jeesuksen mukaan tarkoitettukaan kaikkien ymmärrettäväksi.
Jälillä ymmärrettiin väärin: esim. temppelin hajoittaminen ja kolmessa päivässä rakentaminen.

Kuitenkaan en usko, että Jumalaa voisi löytää mistään muualta, kuin Raamatusta.
Omasta tunnemaailmasta  löydän epäjumalan.
Näin ollen minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lukea mahd. paljon Raamattua ja "huutaa" avuksi Herran nimeä ja toivoa, että saisin Jumalalta opastusta Raamatun ymmärtämiseen.
Tässä ymmärtämiskysymyksessä Jumala taitaa hyvin paljon käyttää myös muita ihmisiä, joiden kautta Raamattu minulle avautuu. Minulla ei ole sitä lahjaa, että kaikki tarpeellinen aukeaa, kun vain itse Raamattua luen. Jotain sitenkin aukeaa toki.

[Riitta-mummi]

Kun Raamattu lyö päähän, se on hyvää tarkoittavaa.  Ihmisten mestarointi Raamatulla  voi olla lyömistä. Tämä on hyvin herkkä asia, jota kaikki eivät koe samoin.

[karjalaisenkyösti]

Ihmisten mestarointi Raamatulla  voi olla lyömistä. Tämä on hyvin herkkä asia, jota kaikki eivät koe samoin.

Luultavasti se tekee "Raamatulla päähän lyömisen" herkäksi asiaksi, että ihminen kokee tulevansa tuon "Raamatulla päähän lyöjän" tuomitsemaksi ja tuomiota on niin vaikea ottaa vastaan, varsinkin, kun se tulee sellaiselta ihmiseltä, jolla en koe olevani itseäni kohtaan riittävää auktoriteettiä, ihmiseltä, jonka koen, että hän ajattelee olevansa minun yläpuolellani.

Toinen pelko on se, että pelkää joutuvansa "Raamatulla päähän lyöjän" housuihin. Tämä pelko saattaa estää ihmistä niin, että ei uskalla kertoa kaikkea, mitä kokee tekstien äärellä.
Tämä pelko luultavasti on kuitenkin merkittävästi harvinaisempi, kuin se, että itse joutuu "Raamatulla päähän lyödyksi".

Näiden molempien pelkojen kanssa sitä sitten vain pitää yrittää elää ja luovia elämässä eteenpäin. Olen sitä mieltä, että asioissa voi myös päästä eteenpäin, ei aina kokonaan vapaaksi, mutta kuitenkin eteenpäin.

[karjalaisenkyösti]

41:10. "Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan."

Tässä eräs psalmien kohta, jota UT:ssä lainataan. Siinä on Kristus ja Juudas, joka kavalsi Kristuksen.

[karjalaisenkyösti]

41:3. "Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat."

Sairaus ja onnettomuudet kohtaavat myös kristittyä, mutta Jumalalta voi pyytää ja saada tukea kestämään kaikki Jumalan hänelle varaamat koettelemukset.
Voisko olla, että tuo "hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat." tarkoittaisi jotain laajempaa, kuin vain sitä, että sairaus paranee.  Ehkä joskus sitä, että pistin jää, mutta tilanne muuttuukin syvällisemmäksi Jumalan tuntemiseksi.

41:5. "Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan".
Tällainen ajatus tuli tuosta, että ehkä on niin, että "synti on sielun sairaus". En tiedä, voisiko noin sanoa.
Ehkä kumminkin niin, että synti sairastuttaa sielun.

[karjalaisenkyösti]

Psalmi 42:
"Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa."
Tällainen tila taitaa olla kristitylle yleensä aika harvinainen.
Ja eihän tämä voikaan olla kovin tavallinen tila kristitylle tai kellekään muulle.
Jonas Laguksen kirjeistä tai kirjeiden rivien välistä olen omaksunut sen ajatuksen, että siitä ei kannata kovinkaan paljoa huolestua, että tätä janoa ei ole tai että se on kovin heikko. Heikko tai olematon sen pitääkin olla.
Huolestunut pitää olla siitä, että jos tämä penseä asiantila ei aja ihmistä Kristuksen luo parannusta pyytämään.

[karjalaisenkyösti]

42:4.
Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
Meidän oloissamme taitaa olla niin, että tuota kysymystä kyselee etupäässä meidän sisikuntamme.

Psalmin 42 pääsanoma lienee tämä jakeisa 6 ja 12:
"Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta."

[karjalaisenkyösti]

42:7.
"Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella."

Minusta tuntuu siltä, että ilman murhetta ja tuskaa todennäköisyys sille, että ei ajaudu suruttomuuteen on varsin alhainen.
Murheettomuus ja suruttomuus johtanee luulouskoon, joka tosin voi olla hyvinkin vahva ja oikealta tuntuva.

43:5.
"Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani."

Täsmälleen sama ajatus, kuin tuolla edellisessä psalmissa, jossa tämä esiintyi kahdesti.


44:23.
"Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina."

Paavali lainaa tätä kohtaa Roomalaikirjeen 8 luvussa.


Taitaa olla niin, että moni kristitty joutuu juuri kuolinvuoteellaan rukoilemaan näitä hädän täyttämiä rukouksia. Oma kristillisyys ei tunnu riittävän. 
Onko uskokaan ollut oikeaa?
Kerrotaan, että ainakin  Paavo Ruotsalainen sai rauhan ennen kuolemaansa.
Kaikki eivät ehkä saa rauhaa, vaan huutavat hädässään viimeiseen hengenvetoon Jeesusta avukseen.

[karjalaisenkyösti]

Psalmista 44:
18. Tämä kaikki on meitä kohdannut, vaikka emme ole sinua unhottaneet emmekä sinun liittoasi rikkoneet.
19. Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut, eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.
20. Kuitenkin sinä runtelit meidät aavikkosutten asuinsijoilla ja peitit meidät synkeydellä.

Uskovaisuus ei ole vakuutus elämän vastoinkäymisiä vastaan.
Välillä se jopa tuo vastoinkäymisiä, koska Jumala Raamatun mukaan ruoskii ja kurittaa niitä, jotka on lapsekseen ottanut.

[karjalaisenkyösti]

Psalmi 45:
Ettei tässä vain Jumalasta puhumisen lisäksi kuvattaisi Kristusta ja hänen morsiantaan, seurakuntaa?

7. "Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti; sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka. "
Tätä tekstiä lainattiin Hebrealaiskirjeessä (Heb. 1: ja että tuossa Isä puhuu Pojalle käyttäen hänestä nimitystä "Jumala".

En tarkista, mutta selvää lienee, että UM kääntää tämän niin, että tuo "Jumala" ei liity Jeesukseen.

Psalmia 46 lukiessa tuli ajatus, että siinä on ikäänkuin jyrinää ja valtavia luonnon mullistuksia, sitten yhtäkkiä tulee rauhaisan sesteinen olotila, jälleen vähän jyrinää, mutta se pian loppuu ja on jälleen rauhallista olotilaa.

[karjalaisenkyösti]

Psalmi 48:
"Jumala, me tutkistelemme sinun armoasi"
Siinä on tutkittavaa koko ihmisiäksi, eikä tule tutkimus valmiiksi.
Kuinka vaikea tuohon onkaan saada otetta.
Teoriat siitä ovat tuttuja, käytäntö hämärän peitossa.

"Sillä tämä on Jumala, meidän Jumalamme, aina ja iankaikkisesti; hän johdattaa meitä kuolemaan asti."
Hieno rivi!


Psalmi 49:
"Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla"


Psalmi 50:
Tämä on hyvin tunnettu jae:
"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

[Riitta-mummi]

Psalmi 42:
"Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa."
Tällainen tila taitaa olla kristitylle yleensä aika harvinainen.
Ja eihän tämä voikaan olla kovin tavallinen tila kristitylle tai kellekään muulle.
Jonas Laguksen kirjeistä tai kirjeiden rivien välistä olen omaksunut sen ajatuksen, että siitä ei kannata kovinkaan paljoa huolestua, että tätä janoa ei ole tai että se on kovin heikko. Heikko tai olematon sen pitääkin olla.
Huolestunut pitää olla siitä, että jos tämä penseä asiantila ei aja ihmistä Kristuksen luo parannusta pyytämää

En tiedä onko kuinkakin harvinaista. Uskon kuitenkin, että moni sielu etsii yhteyttä Luojaansa. Kun Hänet sisältään löytää ei hän ole vain kirjan kansien välissä, vaan kaikessa olemisessa ja elämässä.
Vanhuudessa syttyy jumalakaipuu ja samalla pääsy Hänen luokseen myös elämässä, ja varsinkin kuolemassa.
Tämä on rakkaudenkaipuun täyttymys.

[karjalaisenkyösti]

Psalmit on jaettu viiteen kirjaan.
Psalmit     1 -   41 (1. kirja)
Psalmit   42 -   72 (2. kirja)
Psalmit   73 -   89 (3. kirja)
Psalmit   90 - 106 (4. kirja)
Psalmit 107 - 150 (5. kirja)

En juurikaan ole perehtynyt siihen logiikkaan, miksi näin on. Sellaisen huomion kuitenkin tein, että kun siirryttiin psalmiin 42 (josta alkaa toinen kirja), se oli koorahilaisten psalmi. Edellinen psalmi (41) oli Daavidin psalmi. Kun selailin Psalmien toista kirjaa vastaani tuli jossain vaiheessa kyllä myös Daavidinkin tekemä psalmi. Koorahilaisten psalmeja näyttää toisessa kirjassa olevan paljon. Psalmien ensimmäisessä kirjassa taitaa olla  valtavasti Daavidin psalmeja.

[Mansipaani]

En ole ehtinyt perehtyä Raamattupiirin keskusteluihin pitkiin aikoihin, mutta tuli vain mieleen kun joskus aikaa sitten oli puhe siitä miten psalmeista voisi tehdä lauluja. En tiedä tuliko sen jälkeen esille, mutta vanhassa virsikirjassa (1770) on selkeästi mainittu mihin psalmiin mikäkin virsi pohjautuu. Nykyisin niitä on muokattu niin paljon ettei niiden kytköksiä psalmeihin enää juurikaan erota. Esim. virsi "oi Herra ilo suuri", perustuu alun perin psalmiin 116. Psalmit ovat järjestyksessä virsikirjan alkuosassa ja niistä alkaa erillinen osio nimellä "Kuningas Davidin Psalmit", alkaen psalmista 1. (Vvk 24) Suuri osa psalmeista on siis päätynyt virren muotoon.