Irokeesirunomittaa on varsin vähän tutkittu asia. Olen varmaan itse vaatimattomasti asian paras tuntija. Olen huomannut 8-tavuisia fraaseja joissakin perinteissä taruissa, mutta aineisto on liian pieni yleistää. Ei taida enää olla kertojia olemassakaan. Nauhoitin varmaan itse viimeisiä 70-luvulla. Jo 1700-luvulla joitakin virsiä kirjoitettiin ja siitä tuli 1800-luvulla perinteeksi joka jatkui 1900-luvun puoliväliin. Sellaiset virret ovat kaikki sopivia laulettaviksi tiettyihin virsisäveliin, mutta riimitys puuttuu poikeuksetta. Se on omituista, sillä on varsin helppoa käyttää riimiä irokeesikielillä. Voi olla joku muu paitsi minä, joka sen tekee.
On kolme eri lausumistyyliä, jotka ovat perinteisesti käytetty muodollisessa puheessa: kertomistyyli (joka on kalevalalle lähin), rituaalipuhe, jossa on pitempi jaksoja, ja rituaalilaulelo, jossa äänentaso ja rytmi ovat vielä kaavamaisempia.
Olen itse käyttänyt riimitettyä muotoa, jota voisi laulaa virsisäveliin, siksi, ettei kukaan enää puhu kieltä ja olen ajatellut laulun olevan oiva tailaisuus käyttää kieltä, vaikkei osaisikaan puhua sitä sujuvasti. Tietääkseni kukaan ei laula sitä sen enempää kuin englanninkielisiä Siioninvirsiäni. Harrastan kai menetettyjä taisteluja!
