Eilen TV1:n näyttämä tanskalainen elokuva Italiaa aloittelijoille oli kiinnostava, hauska, puhutteleva ja hienosti yksinkertaisin keinoin toteutettu
filminautinto. Ainakin minusta.
Opiskelijoiden taustat kerrottiin ensin. Nuori pappi joka tuli viransijaiseksi hyllytetyn yhteistyökyvyttömän vakinaisen paikalle. Kirkko oli tyhjä.
Nuori nainen, pullakaupan myyjä jolta kaikki esineet tahtoivat putoilla käsistä. Ilmenen lievä FAS-tapaus. Herttainen isänsä hirmuvallan noudattaja.
Hyvin kypsynyt kampaaja jolla oli "hellät kädet", hoiti sairaalasta karkailevaa alkoholisti-äitiään "loppuun " asti.
Hotellin respa, maailman kiltein suuri pikkupoika jolla bisnespomo pahinta pyrkyrilajia ilman lähimmäisiä.
Rääväsuu kovapinta josta tuli jalkapallostadionin ravintolatyöntekijä ja italiankielen taitaja Juventuksen vierailun takia.
Aito italiatar, nuori nainen joka rukoili itselleen tiettyä miesystävää.
Lisäksi paljon muuta nautittavaa mikä edisti juonenkulkua. Mm. kolmet hautajaiset, joulukirkko, ja lopun Venetsianmatka. Perintö ja Maserati.
En muista koska olisin näin ahmimalla seurannut jutun edistymistä. Hollywood oli miljoonan km päässsä.
Pappi, respa ja futari olivat loistosuorituksia.