Körttifoorumi

Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: dnasukil - 06.04.06 - klo:11:06

Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 06.04.06 - klo:11:06
Silloin tällöin Hengellisessä Kuukauslehdessä on nostettu esiin kysymys herännäis- julistuksen sisällöstä. On katsottu heränäisyyden alkuajoista periytyneen julistuksen sisällön muuttuneen niin, että synnintuntoon ja parannuksen tekemisen välttämätömyyteen vetoavaa julistusta ei juuri enää kuulla. Olisi mielenkiintoista herätellä keskustelua aiheesta, mikä tuntuisi aikamme ihmiselle olevan hyvinkin tarpeellinen herätyshuuto.
 
 Jokatapauksessa tarvitaan vakavaa keskustelua siitä, miten tämän houkutuksia pullollaan olevan ajan ihminen selviää hengissä. Merkitystä ei liene sillä, miten usein käy kuluttamassa kirkon penkkiä, jos ei aukenen polun pää jonne tulisi suunnata askeleensa.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: osmo - 06.04.06 - klo:15:11
Juu, eipä ollenkaan mitätön aihe. (Melkein voisi olla "seuratuvankin" puolella?) (Tännehän tämä jo siirtyikin, kiitoksia!)
Yksittäisten otteitten nappaaminen vanhoista puheista ei välttämättä kerro kaikkea siitä mitä oli ennen verrattuna nykyiseen. Vai onko julistuksen oltava aina ihan samanlaista? Miten ajan ympäristö vaikuttaa siihen?
Mitä on herättelevä, parannusta vaativa julistus? Mistä sen tunnistaa? Herätteleekö sama puhe toista mikä paaduttaa toista? Mitkä ovat juuri tänä aikana niitä houkutuksia mistä pitäisi erityisesti varoitella?

Kyselen tässä vaan; herkkä aihehan tämä on. Minusta ei ainakaan tässä vaiheessa ole antamaan kovin ehdottomia mielipiteitä.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 06.04.06 - klo:17:45
Herätyspuheen yksi vaara lienee tarkoituksellinen tai tiedostamaton rajojen piirtäminen Taivasten valtakunnalle. Körttiläisyydessä se viiva kai on olevinaan suruttomien ja heränneiden välissä. Väärälle puolelle jääneet saattavat kokea olevansa tuomittuja siellä pysymäänkin. Näin hengellinen työ saattaa vain lisätä maallistumista.
Minua viehättäisi ajatus sellaisesta julistuksesta, joka etsisi ja löytäisi kaikkialta uskon sinapinsiemeniä kastellakseen ja kasvatellakseen niitä. Ainakin rajoja vetävän pitäisi opastaa lähimmälle rajanylitysasemalle.
Tulinpa taas maalailleeksi kielikuvia! Teologit sanokoot saman kreikaksi.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Teme - 06.04.06 - klo:17:48
En tiedä menneisyydestä, mutta  nykyään - onneksi - saa istua rikkinäinen ihminen seuroissa veisaamaassa Siionin virsiä. Siellä ei tarvitse pelätä, että joku dumppaa taas kerran helvettiin tai kertoo, kuinka huono uskova on, jos "...." (täydennä "..." millä tahansa tekemiseen liittyvällä syyllä). Siinä ainakin kaikki, mitä minä tarvitsen: Kristus tuli ihmiseksi, otti ihmisten synnin, kantaa raadon Kotiin. Enempää stressiä ja vaatimuksia en elämääni kaipaa.

Teme
Otsikko: Keskustelua julistuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 07.04.06 - klo:10:18
Kiitos Osmolle. Teit hyvän kysymyksen. "mitkä ovat juuri tänä aikana ne houkutukset, joista erityiseti tulisi varoittaa ?
  Kysymys palautti ajatukseni runsaan kahden ja puolen vuosituhannen taakse Hoorepin vuoren juurelle. Siellä hahmoteltiin rajat ihmisen käyttäytymiselle elämässä kymmenen käskyn muodossa.
 Tarvitsee vain vilkaista päivän lehteä todetakseen rajojen ylittämisiä, jotka hämmentävät kysymään; eivätkö ohjeistukset enää ole voimassa?
 Uskottomuudet avioliitossa, villi alkoholin käyttö ja "mikään ei riitä" ahneus ovat kohonneet jopa hyveeksi.
  Samaa huolestumista näyttää ilmenneen paikallisosastojen neuvottelupäivilläkin kysymyksenä; "pitäisikö herännäisyyden profiilia ja näkyväisyyttä nostaa"?
  Yhteismitallista vastausta tuskin mistään on löydettävissä, mutta yhdessä asiassa, julistuksen terävöittämisessä, saataisi olla yksi aste ylöspäin. Muistuttaa yhteiskuntaamme rapauttavista ilmiöistä, jotka tekevät suorastaan mahdottomaksi perinteisen perhe-elämän, jossa lapsetkin saisivat kristillistä alkuopetusta tulevaan, mikä tarkoittaa juuri kristinuskon juurittamista nousevan polven sieluun.
 Voisiko ajatella niinkin, että julistajat (lähinnä pappi) on kutsuttu hyvän Paimenen edustajaksi tässä ajassa, joka huhuilee sen yhden raja-aitojen ylittäneen ja eksyksiin joutuneen perään?
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 07.04.06 - klo:10:41
Kun puhutaan nykyajasta ja sille ominaisista kiusauksista, on kai lupa puhua politiikkaakin. Neuvostoliitto oli aikanaan ateistiseksi tunnustautuneena yhteiskuntana liiankin helppo kristittyjen uhkakuva.

Nyt on kiusauksena se, että on liian vaikea nähdä Yhdysvaltojen suunnassa mitään uhkia. Kuitenkin sen informaatio- ja viihdeteollisuus on voimakas asennekasvattaja, joka opettaa tehokkaasti hyvin epäkristillisiäkin arvoja. Jopa kristillisyyden nimissä siellä osataan levittää ahneuden sanomaa. Liberalististen talousoppien ahneus onkin ilmiselvää.

Islam taas on turhan kätevästi osoitettavissa möröksi. Moraalin puolella sieltä taitaisi kuitenkin löytyä esikuviakin, vaikka naisten alistaminen ja pommeja räjäyttelevä ääriuskonnollisuus ovatkin meille nyt tutumpia asioita.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: llwyd - 07.04.06 - klo:15:39
Kyllähän varmasti nykyään tarvittaisiin enemmän intohimoa julistukseen, enemmän itsevarmuutta: aika on hyytävän kylmää ja kaikki lämpimät sävyt ovat vähissä, marginaaleihin työnnettyjä. Meidän avuttomien velvollisuus olisi työntää ovea auki toisille avuttomille - ollaan varmasti liian itsetyytyväisiä, liian kevyitä, tämä maailma on sodanjulistus arvoillemme, heikkoja poljetaan ja lyödään kovilla sanoilla ja teoilla. Olisi tämän liikkeen velvollisuus rohkeasti saarnata armoa ja rajatonta anteeksiantoa. On heikkoutta ettemme siihen pysty.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 08.04.06 - klo:08:52
On yleinen ajatusvirhe, että hyvyys olisi heikkoutta ja heikkous hyvyyttä. (Vastaavasti erehdytään pitämään pahuutta voimakkuutena ja voimakkuutta pahuutena.) Lähimmäisenrakkauden ja armon toteuttaminen vaatii ponnistuksia ja joskus äänekästä ja suoraa puhetta.
Otsikko: Keskustelua julistuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 08.04.06 - klo:09:18
Osmo, nostit esiin monta kysymystä, joihin jäin kiinni. Esim. "miten ympäristö vaikuttaa julistuksen sisältöön? Ja voiko julistus olla aina samanlaista? Näiden alle jäin pähkäilemään päsemättä niistä irti.
 Vastakysymyksenä nousi ajatus; onko nyt käymässä niin,tai jo käynytkin, että sanat: eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja - taas: "minä olen alku ja loppu" ovat siirtymässä tai jo siirtyneet historian pölyttyneille hylyille tarpeettomana ?
  Kun julistetun sanoman tuli olla ympäristö- ja ajan vaihteluista huolimatta muuttumaton, onko enää lupa kyselläkkään alkuperäisen perään ? Onko meille käymässä niin, että olemme liukumassa ajan hengen mukana elämysten, nautintojen ja optioiden perään? Pidetäänkö enää uskottavanakaan, joka kaipaa lujaksi koettua perustaa. Yrittää kysellä, mikä arvo on totuudella.
  Vieläkin muistuu mieliin tapaus Kaiffaan kuulusteluista, jossa totuus muuttui valheeksi ja lopulta valhe totuudeksi. "Sano oletko sinä Jumalan poika ? Sinäpä sen sanoit !
Otsikko: Minusta onglemaa voi hakea monesta eri asiasta
Kirjoitti: seppos - 08.04.06 - klo:13:09
Kun luin kirjoituksia edelläni tuli mieleeni pari asiaa.

On vaikea puhua jos ei ole sanottavaa. Ei voi jakaa jos  ei ole jaettavaa. Tänä siivosuruttomana aikana ei ole ihmisillä eikä liion puhujilla aitoa hätää kun kaikki on päällisin puolin hyvin. Revi nyt siitä terävää omakohtaista julistusta. Julistus on yhtä latteaa kuin ympäristönsä.

Vain omakohtainen julistus on jostain kotoisini. Jos se ei ole omakohtaista niin se jättää kuulijan kylmäksi ja jos sitä sitten rupeaa omatoimisesti terävöittämään, niin haavoittaa kuulijansa ja karkoittaa hänet Kristuksen luota.

"Hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin tervalla" sanonnalla on aikoinaan rauhoitettu turhan kovia körttipuhuvaisia.

 
Olen yllätys yllätys täysin samaa mieltä, että terävoittäminen on todella tarpeen, mutta sen tulee olla aitoa.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: osmo - 08.04.06 - klo:14:35
Uskoisin ymmärtäväni mitä tarkoitat seppos, ja olen samaa mieltä. Terävöittämisen suhteen on oltava siten varovainen, ettei leikkaa omaan sormeensa, saatikka toisen. Aivan kuten profiilin nostamisen kanssa; miten paljon profiilia voi nostaa, niin että se on edelleen matala? ( Matalan profiilin ollessa kuitenkin ihanne?)
dnasukil:
Olennaisimman; Kristuksen, Jumalan armon ja rakkauden osalta julistuksen oltava aina samanlaista. Ajan kehyksistä riippumatta. Näin haluan uskoa.
Historiassa on kuitenkin myös paljon esimerkkejä siitä, miten jumalallisen totuuden ( omasta mielestään ) hallitsevat ihmiset ovat tuhonneet muita. Eikä heidän totuutensa ole välttämättä kestänyt aikaa.

Missä kohti on meidän sokeat pisteemme tässä ajassa? Mistä asioista historia tuomitsee meidät? Tämän pohtiminen tekee  minut varovaiseksi.
Mainitsemasi esimerkit; uskottomuus, ahneus, juopottelu ovat toki sellaisia asioita joista on helppo olla samaa mieltä. Ne ovat vahingoittavia,  kärsimystä aiheuttavia asioita. Kaikki itsekkyyden muotoja. Itse ainakin koen että näitä vastaan, ja nimenomaan itsekkyyttä vastaan monissa herännäishenkisissä puheissa juuri noustaankin.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 08.04.06 - klo:15:42
"Välistävetona" totean, että kaipaamme siis kohti käyvää kärkevää julistusta siivosuruttomasta latteudesta (seitsemän synnin listassa se lienee velttous).
Otsikko: Keskustelua julistuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 09.04.06 - klo:14:39
Viel ossin esittämiin." Mitä on herättävä ja parannusta vaativa julistus ja mistä sen tunnistaa? "Yksinkertaisuus on helppo sanoa suulla, mutta työläs yksinkertaiseksi tulla on" (vanha siioni 109)
  Jospa osaisikin suoraan sanoa tuohon yksinkertaisen vastauksen, olisin jo pitkällä.
 Muistan piispa Simojoen lausuneen eräässä tilanteessa julistusta koskevasta;"puhuja tulee kuulluksi, jos sanoma on suodatettu puhujan oman elämän läpi."
 Luulen siinä sanotun jotakin perillemenon tavoitellusta ihanteesta. Aitous lienee siinäkin melkoinen avu. Kuvittelen tilannetta, siis kuvittelen, papin hämmästystä, jos saarnan jälkeen alaksi Sakastiin virrata jonossa ihmisiä kysymään;"mitä minun pitäisi tehdä, että pelastuisin"? Näin tapahtui Pietarin Jerusalemissa pitämän saarnan jälkeen. Tätä kyselyä on kohdallanikin pitkitetty ja varma vastaus odottaa tuloaa. Sitä jään vieläkin ikävöimään.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Teme - 09.04.06 - klo:14:48
dnasukil, jos tuota kysyt vaikkapa parilta kymmeneltä eri saarnaajalta, niin sinulla on pari kymmentä erilaista vastausta ja täydellinen epätoivo sielussasi. Se epätoivo tulee siitä tajuamisestä, että "MINÄ EN PYSTY NOITA VAATIMUKSIA SUORITTAMAAN!"  Paras vain tyytyä siihen, että Kristus kantaa kotiin ja me olemme vain kyydissä. Jos jotain haluaa tehdä, niin sitten sen pohjalta, että kaikki on JO maksettu, etkä pysty itse maksamaan enää mitään.

(Ainakin toivon, että niiden pohjalta tulisi se epätoivo heti, eikä vasta sitten kun on yrittänyt saavuttaa edes jonkun sellaisen riman, jossa pelastus ei tule yksin, vain ja ainoastaan armosta. Liian moni on jäänyt aina sen riman alle ja lopulta luopunut kaikesta.)

Teme
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Sanneli - 09.04.06 - klo:18:55
Mää en kyllä ymmärrä yhtään näitä juttuja mutta oikiasti haluaisin. Mua on se jo harmittanu aika kauan etten tajua mitään. Harmi.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: osmo - 09.04.06 - klo:21:44
Älä huoli, Eliza, en ole ollenkaan varma ymmärränkö minäkään!
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 09.04.06 - klo:22:05
Voi voi, kyllä tällaisia voisi selittää paljon käsittämättömämminkin! Eihän ole juurikaan vilahdellut homiletiikkaa, kontekstuaalisuutta, paradigmaa eikä muutakaan supercalifragilistiikkaa. Lähestulkoon suomea on kirjoiteltu koko ajan. Usein ymmärtämisen este on ainoastaan, ettei usko ymmärtävänsä.

Kirkon ja kirjaston väliin nousi takavuosina moderni veistos. Ihmiset sanoivat, etteivät ymmärrä sitä ollenkaan. Kun heitä pyysi kuitenkin yrittämään jonkinlaista arvausta, he selittivät teoksen omin sanoin jokseenkin samalla tavalla kuin taiteilija itse.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 09.04.06 - klo:23:09
Lainaus käyttäjältä: "osmo"
Älä huoli, Eliza, en ole ollenkaan varma ymmärränkö minäkään!


Nyt luulen ymmärtäväni Osmoa, joka oli ihan oikeassa terveisissään sinulle Eliza.

 Juju on siinä, että niin paljon "ymmärtämisestä" on ymmärtämisen luulemista. Minusta on kunnioitettavaa ymmärtää, ettei ymmärrä vaan, kun sitä ei oikein näin vanhana enää ymmärrä, kun pitäisi jo ymmärtää.  Yksi tuttu sanoi eläkkeellelähtöpuheessaan Täytyy lähteä niin kauan kuin ymmärtää lähteä.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 10.04.06 - klo:09:21
Omaan ymmärrykseensä luottaminen on sitäkin, että uskaltaa tunnistaa pajunköyden, palturin ja p... hienojen sanojen ja kiemuraisten lauseiden takaa. Usein käsittämätön teksti kertoo kirjoittajan olemattomasta käsityskyvystä.
Otsikko: Keskustelua julistuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 10.04.06 - klo:10:34
Eliza; Ymmärtämisen lahja onkin erinomainen lahja. Tiettyyn määrään asti se on synnynnäistä. Voi sitä harkinnan avulla lisätäkin. Jotain tästä on vuosikymmenten aikana saanut opetellakin.
 Nyt on ollut kysymys julistetun sanan ymmärtämisestä ja siitä että sanoma ja sanoman kohde on ajasta aikaan sama, muuttumaton. Vaikka ympäristö ja aika muuttuu, sanoma pysyy samana. Sama; eilen- tänään- ja iankaikkisesti. Ja "Minä olen alku ja lopu" (Ilm.22:6) Miten tämä koskettaa lukijaa/kuulijaa, on henkilökohtaista.
 Elämme juuri kristikunnassa herkimpiä viikkoja sanoman todllisesta sisällöstä ja sen ymmärtämisestä. Näkyykö valoa/toivoa Golgatan ristin yli.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 16.04.06 - klo:08:33
Katsellessani hiljaisen viikon sanoman äärellä Vapahtajan maallisen vaelluksen kipeimpien kokemusten kautta runneltuja kasvojaan, alaspainetuin päin jäin murtuneena toteamaan; tämäkö kaikki minun tähteni.

  Tämän peilin edessä oman elämän kipuja ajatellen, saastaisuutta, lankeemuksia, loukkaavaa käyttäytymistä, itsekästä mielenlaatua ja ennemuuta laiminlyöntejä, kukaan ei ole tullut sanomaan, että sinä olet tehnyt syntiä. -No nyt tietysti joku sanoo; etpä sinä sitä kestäisi? Eikö sittenkin olisi parempi luhistua nyt, kun se sanotaan kuitenkin Taivaan portilla? Yritänkö kynnyksen yli mennä komiasti hyppien iloiten onnistumisistani, vai maahan vajoten, ryömien myöntää olevani murhaaja.
   
  Vaikka olenkin saanut kulkea joukon hännillä tämän hiljaisen körttikansan joukossa, viittaan kuitenkin Lars Leevin maan kuuluihin saarnoihin, joissa sanottiin suoraan synti sillä nimellä kuin se on tehty.
  Kuuluuko tähän körttiläiseen ikävöivään uskoon myöskin ikävä parannuksen tekemiseen? Kehottaako siihen kukaan?
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 16.04.06 - klo:14:33
Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"

.
   
  Vaikka olenkin saanut kulkea joukon hännillä tämän hiljaisen körttikansan joukossa, viittaan kuitenkin Lars Leevin maan kuuluihin saarnoihin, joissa sanottiin suoraan synti sillä nimellä kuin se on tehty.
  Kuuluuko tähän körttiläiseen ikävöivään uskoon myöskin ikävä parannuksen tekemiseen? Kehottaako siihen kukaan?


Parannukseen kehoittajia on vähän. Harvalla on kanttia siihen, kun omakin on tekemättä. Toinen asia on rehellisyys. Kuuntelin vuosikausia työhön ajaessani radion aamuhartauksia autossa päivittäin. Jo kolmannesta sanasta pystyi tunnistamaan astian maun eli mistä liikkeestä puhuja oli kotoisin. Yritin kuunnella erityisesti  sitä puhuuko kukaan rehellisyydestä, joka on suomalaisten eniten kunnioittama asia. Kellään ei ollut kanttia puhua siitä ja radiohartauksien lisäksi tuli kuunneltua paljon muitakin puheita. Olen yhden kunnon puheen aiheesta kuullut ja se oli Herättäjäjuhlilla. Olen odottanut toista puhetta aiheesta, mutta turhaan. Ryhtykää tekin odottamaan, se on pitkää, mutta mielenkiintoista.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 16.04.06 - klo:22:51
Minusta rehellisyys ja vastuullisuus kuuluvat yhteen. Oman vastuun siirtäminen muille on epärehellistä. Totuuden kiertäminen ja muutteleminen on vastuuttomuutta. Kunpa voisin sanoa itseäni rehelliseksi ja vastuulliseksi kaikissa toimissani!
Kiinnitin tähän huomioni lehtiotsikon vuoksi. Siinä eräs puoluejohtaja sanoi mielellään siirtävänsä vapaaehtoisjärjestöille vastuuta vanhusten ja lasten hoidosta. Se kuulosti sietämättömän tutulta. Milloin joku on ilmoittanut ottavansa jotain omalle vastuulleen, kun muut eivät asiaa hoida kunnolla?
Otsikko: Vielä seuratuvan lämpöön.
Kirjoitti: dnasukil - 15.05.06 - klo:21:11
Keskustelu julistuksen sisällöstä ei sittenkään näytä suuremmin kiinnostavan. Erityisesti olen jäänyt ihmettelemään vähäistä teologien osuutta.
   Onkohan nyt niin, että nykyinen ihmisen mielestä hyvältä kuulostava puhe riittää, eikä tarvitse paneutuakaan pohtimaan syitä elämän epävakaisuuteen,joka näyttää vain lisääntyvän ympärillämme.
  Olen kuullut jonkun oppineen suusta sellaisenkin toteamuksen;" tämä sukupolvi on tarinankertoja sukupolvi." Tarinoitakin kuulee.
  Toki niitäkin on, jotka rohkeasti nostavat esiin yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia, mutta jää kertomatta se, mitä siitä seuraa, kun eletään vailla lainkuulijaisuutta. Lainkuulijaisuudella tarkoitan lähinnä Mooseksen antamia. Lars Leevi sen sanoi ja kansan vastaus oli, parannusta tehtiin ja uusi hengenliike syntyi. Hänestäkin tiedetään, että siionin virsikirjasta aluksi veisattiin. Armon ikävää alkoi ilmetä. Tämänkin päivän ihminen kaipaa, ikävöi johonkin. Mitä me vastaamme kyselijälle ?
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 16.05.06 - klo:09:41
Olen myös huomannut, että nykyisin arvostetaan muotoa - miltä joku näyttää, kuulostaa, maistuu... - eikä välitetä sisällöstä. Uskoisin, että tämän pinnan alla totuuden ja armon tarve kuitenkin kasvaa koko ajan.
Yksi vastaus olisi kristillisen julistuksen muodon kehittäminen niin houkuttelevaksi, että sanomakin menisi perille. Näinhän usein tehdäänkin. Körttiläinen ratkaisu voisi olla päinvastainen; karsitaan kaikki hienous ja kiilto, jotta mikään ei estäisi kuulemasta ja näkemästä, mitä julistetaan. Saarnataan synti synniksi ja vilautetaan Jumalan armoa sen verran kuin kullakin on luottamusta siihen.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 16.05.06 - klo:09:42
Yllävää lienee se, että tämä maallikkoliike ainakin täällä foorumissa, jossa suurin osa kirjoittajista on nuorisoa. Heistä harva tuntee kyvykkyyttä vastata sinulle kun oma parannus on vielä pahasti kesken. Toisekseen tämän liikkeen perintöön ei kuulu niinkään toisten neuvominen, kuin yrtittää hoitaa itsensä taivaan portille. Vastuu on täällä jokaisella itsellään ja jokainen saa olla henkilökohtaisessa yhteydessä Taivaan Isään. Yhditys, sen työntekijät, luottamushenkilöt tai papit ei auta siinä yhtään mitään. Meillä ei ole taivaan portilla ketään, joka sanoo "tuo on meikäläisiä". Kukaan ei myöskään käytä hegellistä tai muuta valtaa ylitsemme. Sen kuulee myös nöyrässä julistukseesa, jossa ei ole ohimoa luetella toisten syntejä.

Armon ikävää on tänäänkin paljon, mutta se on "sivistyneempää" kuin ennen  eikä näy päälle kuin mainosvalot.

Koska emme puhu täällä toisista pahaa jätän aiheen Lars Leevi ja hänen seuraajansa käsittelemättä.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: juhani - 16.05.06 - klo:23:56
LLL:sta et puhunut pahaa, Seppos, hyvä juttu. :wink:
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Progressor - 03.09.06 - klo:18:04
Tämän ketjun otsikko on niin sopiva, että kirjoitan tänne vähän omia mietteitäni julistuksesta. En tiedä, onko tässä kyse varsinaisesti herännäisjulistuksesta, mutta ehkä lievä aiheesta poikkeaminen sallitaan.

Olen potenut lieviä omantunnontuskia siitä, että en ole yrittänyt julistaa kristinuskon sanomaa kenellekään, toisin kuin lähetyskäskyssä selkeästi sanotaan. Selityksenä minulla on se, että en ole itsekään varma omista uskomuksistani enkä katso järkeväksi saarnata muille sellaisesta, mihin en itse usko koko sydämestäni. Tämä tietysti nostaa esiin kysymyksen: voinko kutsua itseäni kristityksi, koska en tunne halua lähteä huutamaan ilosanomaa kaduille ja kujille? Jos uskoni olisi elävää, niin enkö silloin haluaisi kertoa siitä kaikille?

Ratkaisuksi olen keksinyt jotain, mitä kutsun agenttiperiaatteeksi. Se tarkoittaa, että en puhu omista vakaumuksistani, ellei minulta erikseen niistä kysytä; toisin sanoen soluttaudun agentin tapaan ei-uskovien seuraan. Yritän kuitenkin tekemisissäni noudattaa Jeesuksen opetuksia, ja jos joku kysyy, miksi teen niin kuin teen, kerron toimivani kristinuskon periaatteiden mukaisesti, koska pidän niitä oikeina. Mutta oma-aloitteisesti en aio käsityksiäni tuoda julki.

Onko agenttiperiaate hyväksyttävä julistuksen muoto?
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 03.09.06 - klo:20:01
Kuulostaa kovin raamatulliselta. Kristityn tehtäväksi kuvataan olla maailmassa, muttei maailmasta tai jopa viskattuna lampaana susien joukkoon. Ei siinä asemassa juuri herätyskokouksia pidetä. Pikemminkin varovasti supatetaan lähimpänä olevaan korvaan.
Otsikko: Keskustelua herännäis -julistuksesta
Kirjoitti: PekkaV - 04.09.06 - klo:06:56
Lainaus käyttäjältä: "Progressor"
Tämän ketjun otsikko on niin sopiva, että kirjoitan tänne vähän omia mietteitäni julistuksesta. En tiedä, onko tässä kyse varsinaisesti herännäisjulistuksesta, mutta ehkä lievä aiheesta poikkeaminen sallitaan.

Olen potenut lieviä omantunnontuskia siitä, että en ole yrittänyt julistaa kristinuskon sanomaa kenellekään, toisin kuin lähetyskäskyssä selkeästi sanotaan. Selityksenä minulla on se, että en ole itsekään varma omista uskomuksistani enkä katso järkeväksi saarnata muille sellaisesta, mihin en itse usko koko sydämestäni. Tämä tietysti nostaa esiin kysymyksen: voinko kutsua itseäni kristityksi, koska en tunne halua lähteä huutamaan ilosanomaa kaduille ja kujille? Jos uskoni olisi elävää, niin enkö silloin haluaisi kertoa siitä kaikille?

Ratkaisuksi olen keksinyt jotain, mitä kutsun agenttiperiaatteeksi. Se tarkoittaa, että en puhu omista vakaumuksistani, ellei minulta erikseen niistä kysytä; toisin sanoen soluttaudun agentin tapaan ei-uskovien seuraan. Yritän kuitenkin tekemisissäni noudattaa Jeesuksen opetuksia, ja jos joku kysyy, miksi teen niin kuin teen, kerron toimivani kristinuskon periaatteiden mukaisesti, koska pidän niitä oikeina. Mutta oma-aloitteisesti en aio käsityksiäni tuoda julki.

Onko agenttiperiaate hyväksyttävä julistuksen muoto?


Minulla on .s a l a i n e n. agentti -periaate: en kerro siinäkään tapauksessa kuin sinä, vaan luotan siihen, että totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmin, ja jopa niin, että kun se sitten tulee julki, vasta sitten aika on kypsä. Nimittäin kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Ajatukseni kulkee siten, että pitemmän päälle ihmiset alkavat ihmetellä, mistä se tuo sättimäntti (<satman) saa virtaa? Se toimii ja tekee jotenkin ikäänkuin ulkoaohjatusti. Kun sitten tietysti omana itsenäni ollen en voi välttää paljastumasta esim. hyräillessäni ajatuksissani virttä tai kahvikeskustelussa mainitsemalla srk:n, alkaa jengillä raksuttaa. He oivaltavat itse, mikä mies minä olen: ahaa! Lestadiolainen!
Julistaminen on propagandaa. Se aiheuttaa torjuntaa. En halua pilata mainettani höyrypäisenä uskovaisena. Jätän sen Suomen Keskustan asian edistämiseen vaalien alla ja jälkeen. 'Maallisessa' politiikassa propaganda, jos se ei ole populismia, on laajalti hyväksytty tyylilaji.
Esimerkin voimasta on paljolti kyse. Osoittamalla kaiken alkajaa ja päättäjää olisin rehellinen, mutta tyhmänrohkea. Pappi tekee sen puolestani eikä hän munaa itseään, koska toimii asemansa suojassa, koulutuksensa ja kiltasisaruuden tuella. Maallikkopappeus sopisi minulle, koska olen papin poika, ja sitä minä toteutankin olemalla po:n pj. Työelämässä profiilini on matalampi, koska työ on Jumalanpalvelusta tai jotain sinnepäin.
Otsikko: Usko on henkilökohtainen asia
Kirjoitti: Salis - 04.09.06 - klo:13:35
Täällä on ilmeisesti keskusteltu enemmänkin siitä, pitääkö julistusta olla kuin siitä minkälaisen julistuksen pitäisi olla. Tuskaillaan myös sitä, että maailma ja ihmiset ovat kovin erilaisia kuin Ruotsalaisen aikana.

Johtopäätöksen pitäisi olla, että julistus pitäisi uusia siten, että se edustaa körttiläisyyttä tänään. Rakkaus, armo, anteeksianto ovat tärkeitä asioita myös myös nykyihmisille.  

Mutta sitten itse asiaan. Olen tiukasti sitä mieltä, että uskonto on henkilökohtainen asia. Siksi en pidä kovinkaan paljon uskonnolla meuhkaamisesta.

Katusaarnaajaat tuntuvat naurettavilta juuri siksi, etteivät he tiedä kuuntelijoidensa tai ohikulkijoidensa henkilökohtaisesta uskosta mitään. Tuntuu, että he eivät julistakaan ihmisille vaan suorittavat hyvän teon yhteisönsä tai Jumalan edessä.

Usein tuntuu myös jumalanpalveluksessa siltä, että pappi puhuu virkansa puolesta eikä niille ihmisille, jotka ovat kirkkoon tulleet.

En pidä myöskään näistä pohtamoista, jotka julistavat aikakauslehdissä omaa uskoaan. Sellainen tuntuu kovin farisealaiselta.

Uskon enemmänkin henkilökohtaisen yhteyden voimaan. Arkipäiväinen keskustelu toimii paljon paremmin kuin tiukka julistaminen ja käännyttäminen.

Monet julistajat unohtavat, että uskon opilliset kysymykset ovat tavallisille ihmisille niin sanotusti hepreaa. He eivät ymmärttä, että ihmisten usko on yksinkertaista ja omaleimaista.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 04.09.06 - klo:17:25
Muistuipa mieleen armeijakaveri, joka piti vapaaehtoisesti iltahartauksia. Niiden pituudesta ja vaikeaselkoisuudesta valitettiin. Hän puolustautui sillä, että ne olivat täysin "Suomen evankelisluterilaisen kirkon homiletiikan mukaan laadittuja". Sen jälkeen kukaan ei valittanut, mutta ei liioin ymmärtänytkään mitään.
Hyvistä maallikkopuhujista kuulee juttuja yksinkertaisista ja puhuttelevista vertauksista. Ne kuvaukset saattavat alkaa vaikka niin, että äijä otti taskustaan kolikon ja näytti sitä kuulijoille sanoen...
Sellaisia esimerkkejä Jeesuskin taisi käyttää puhujamatkoillaan Galileassa.
Otsikko: Arvostelijan paikalla on helppo olla ...
Kirjoitti: kaali_koi - 10.09.06 - klo:12:41
Yksinkertaistaen voisi kysyä:
pitäsikö seurapuheissa ja saarnoissa julistaa:
a) vain lakia, kuten käräjätuvassa
b) vain evankeliumia, kuten antinomistit
c) sekä lakia että evankeliumia, kuten "ennen muinoin"
d) jotakin muuta eo. lisäksi
e) pelkästään jotakin muuta?

En kadehti puhujia - ei ole helppo valinta eikä tehtävä...
 :-k
--- on huomattavasti helpompaa olla arvostelijan paikalla. :wink:
Otsikko: Re: Arvostelijan paikalla on helppo olla ...
Kirjoitti: Salis - 11.09.06 - klo:13:30
Lainaus
Yksinkertaistaen voisi kysyä:
pitäsikö seurapuheissa ja saarnoissa julistaa:
a) vain lakia, kuten käräjätuvassa
b) vain evankeliumia, kuten antinomistit
c) sekä lakia että evankeliumia, kuten "ennen muinoin"
d) jotakin muuta eo. lisäksi
e) pelkästään jotakin muuta?


Tuo oli tosi yksinkertaista.

Vastaan kyllä vaihtoehtoihin c ja d. Huomioitakoon, että lailla Jeesus ei viitanut oikeusjärjestykseen eikä käräjäoikeuteen.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 11.09.06 - klo:15:52
Lain ja evankeliumin sisältö on sama: rakkaus. Laki velvoittaa meitä rakastamaan ja evankeliumi julistaa, että Jumalan rakkaus täyttää sen mikä jää meiltä auttamatta tekemättä.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: llwyd - 11.09.06 - klo:16:09
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Lain ja evankeliumin sisältö on sama: rakkaus. Laki velvoittaa meitä rakastamaan ja evankeliumi julistaa, että Jumalan rakkaus täyttää sen mikä jää meiltä auttamatta tekemättä.


Näin olen sen itsekin ymmärtänyt - tämä kahtiajako, ikäänkuin kysymys olisi ristiriitaisista asioista, on todella epätodellinen. Velvoite on rakastaa, ja siinä epäonnistumme kerta toisensa jälkeen.
Otsikko: ...vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat...
Kirjoitti: kaali_koi - 11.09.06 - klo:16:41
Kumpa huomaisinkin, että en ole aina läheskään ymmärtänyt sitä, että en ole ymmärtänyt.
Näin pitäisi kai sanoa asiassa jos toisessa - oikeaoppiset ovat tietysti täysin oma lukunsa
... ja meitähän on tunnetusti hyvin vähän ...
Otsikko: Re: ...vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat...
Kirjoitti: Salis - 12.09.06 - klo:11:14
Lainaus käyttäjältä: "kaali_koi"
Kumpa huomaisinkin, että en ole aina läheskään ymmärtänyt sitä, että en ole ymmärtänyt.


Asia selittyy sillä, että tietomme on rajallista, mutta tietämättömyytemme rajatonta. :) Emme siis aina ymmärrä sitä, ettemme ymmärrä. :shock:
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Progressor - 12.09.06 - klo:14:11
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Salis - 12.09.06 - klo:16:53
Lainaus käyttäjältä: "Progressor"
Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään.


TOSI ON!
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 12.09.06 - klo:18:44
Ns kiinalainen sananlasku menee muistaakseni näin:

Hän ei tiedä, mutta ei tiedä sitä, että ei tiedä. Hän on mieletön, karta häntä.
Hän ei tiedä ja tietää sen, että ei tiedä. Hän on lapsi, opeta häntä.
Hän tietää, mutta ei tiedä sitä, että tietää. Hän nukkuu, herätä hänet.
Hän tietää ja tietää sen, että tietää. Hän on viisas, seuraa häntä.

Tunne itsesi, sanoi Sokrates.
Otsikko: körttiläisyys
Kirjoitti: juhani - 12.09.06 - klo:22:48
Körttiläisyyden uskonoppi on sama kuin ev.lut
Lainaus
hn
, kirkon oppi uskonelämään. Luterilaisuudessa kuin moni kansainvälisempi "uskonnollisempi suurmaissa" parempaa esittää kuin meidän lutherilainen kristillisyys. Siinähän on paikka. Mehän ikävöimme Jumpun luokse.  Ei meillä ole ymmärrystä sinne päästäksemme. Jumppu loi ja Hän paljon jo luova meistä synnittömiä kaikista syntisistä ihmisistä.  :wink: Iankaikkisen toisen tulemisen jälkeen! :D Tämä onkin viisaus körttiläisyydellä.. epäillään vain ja toisella tapahtumatapaikalla veisataan siikkareita ja Ankkarokissakin veisattiin meidän pyhintä virsikokoelmaa. SV. :wink:
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Salis - 13.09.06 - klo:11:57
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Ns kiinalainen sananlasku menee muistaakseni näin:

Hän ei tiedä, mutta ei tiedä sitä, että ei tiedä. Hän on mieletön, karta häntä.
Hän ei tiedä ja tietää sen, että ei tiedä. Hän on lapsi, opeta häntä.
Hän tietää, mutta ei tiedä sitä, että tietää. Hän nukkuu, herätä hänet.
Hän tietää ja tietää sen, että tietää. Hän on viisas, seuraa häntä.

Tunne itsesi, sanoi Sokrates.


Lao Tse sanoi taas, että on tärkeää, että tunnet itsesti, vielä tärkeämpää on, että tunnet muut.

Yleensä on niin, että viisas ymmärtää, että hänen tietonsa on rajallista ja tietämättömyys rajatonta.
Otsikko: mitä odotan julistukselta
Kirjoitti: dnasukil - 06.10.06 - klo:11:20
Mielenkiintoista on ollut seurata keskustelua herännäisjulistuksen sisällöstä. Penalla oli mielestäni eräs tärkeä oivallus sanoessaan; "karsitaan turha hienous ja kiilto" sanoma voisi koskettaa enemmän. Mitenkäs se Paavali sanoikaan aivan körttiläistä huonouttaan tuntien:" -ja minun puheeni ja saarnani eivät olleet kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista." Hänenkin silmissä häämötti se vaara, että ihmisten mieliksi puhuminen saattaisi johtaa ihmisiä harhaan jos usko perustuu ihmisen viisauteen. (!.Kor.2:4) Voisiko ajatella Löytyn tavoin, että "kyllä syntinenkin veisata saa." Vaikka parannus onkin vielä kesken, lupa lienee viitata sinne mistä leipää on saatavissa.
  Nälkäisen on hyvä tietää tämä, ettei nääntyisi. Ei liene syntiä puhua julkisestikin puutteistaan ja "nälästä" silloin kun on paha olla. Murujenkin keräily joskus tuntuu rikkaudelta.
  Ja jos on löytänyt pöydän jonka juurelta murusenkin on löytänyt, siitä voi kertoa toisellekin päästäkseen samoille aterioille.
  Ja vielä Jeesuksen arvokas neuvo tyhmyyteemme; "Pitäkää itsestänne vaari. Jos sinun veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä."(Luuk.17:3) Jo polun päähän ehtineelle kuuluu näistäkin varoittaminen vaikka itselläkin keskeneräisyys kalvaa mieltä. Keskeneräisiksi taidamme jäädäkin viimeiseen asti. Sen lohdutuksen raamattu antaakin että keskeneräisinäkin saamme olla heikkojen tukena, kun heikko tukee heikkoa, mestari on luvannut olla vierellä. "Vaikka vaellus on vaivaista, vielä jaksan toivoa."
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: llwyd - 06.10.06 - klo:15:17
Tiettyä intensiivisyyttä toivoisi välillä puheilta. Köyhyys ja heikkous eivät voi olla vain ulkoisissa sanoissa, niiden täytyy löytyä myös sananpainoista, äänensävyistä. Toki tämä on jonkinlainen paradoksi, mutta tarvitaan myös vahvuutta, varmuutta olla heikko, kulkea syrjittyjen ja särjettyjen joukoissa. Vaikka toki puheet nytkin hoitavat, eivät lyö heikkoja ja raskautettuja - silti kaipaisi välillä tämän kovan, kylmän ihmisen vallan ja instituutioiden tuomitsemista, joskus lainkin lukemista karulle maailmallemme...
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 06.10.06 - klo:22:26
"Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat," ei paljon lohduta vaivattua sielua. Tottahan toki on pyrittävä pahaa vastaan ainakin selkeän vastalauseen avulla ja tekemällä jotain hyvää.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Jouni75 - 11.10.06 - klo:03:14
Tietämättömyydestä.
Tyhjästä ei voi nyhjästä, sen ymmärtää äly. Siitä tuli "aasinsillan" kautta mieleen Einsteinin toteamus.
"Ihmismieli ei kykene käsittämään maailmankaikkeutta. Olemme kuin pikkulapsia valtavassa kirjastossa ... Lapsi tietää, että jonkun on täytynyt kirjoittaa kaikki ne kirjat. Hän ei tiedä kuka tai miten."
Tai fyysikkko Max Plock.
Kokonaisuus on tehty Jumalaa varten. Meille ihmisille riittää tieto, että tämä ´ kokonaisuus ´, tämä ´ absoluuttisuus ´ todella on olemassa. Saatamme kyllä lähestyä sitä, muttei enempää.
Eli mielestäni "puhtaasti älyllinen" Elämän ymmärrys on aika rajattua...tai siis ainakin jotain sinnepäin. Tahtoo mennä sanat sekaisin,(tässä fiksumpiani lainnaillessa) mutta kuitenkin.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Salis - 11.10.06 - klo:10:29
Mielestäni körttijulistukseksi sopisi:
Jumalan armo. Rakkaus ja anteeksianto.
Otsikko: Suoraa, rehellistä, lämpimänväkevää, armeliasta...
Kirjoitti: Kalistaja - 14.10.06 - klo:01:33
Kyllä kai me kaipaamme suoraa, rehellistä, oivaltavaa, perinnetietoista mutta uutta puhetta, jossa rakkaudellinen tuuli käy meitä kohti lämpimänväkevästi ja niin, että voimme halutessamme kommentoida sadoin sanoin, mutta että emme tarvitse ainuttakaan äännähdystä. Hyvä julistus tai sanotaan vaan kunnon puhe on  heti siinä, on myös menneessä ja tulevassa, on yhdessä on kaikissa. Hyvä puhe on kuin silmänisku ystävien kesken, aikaan ja paikkaan sidottu, mutta alati muistissa. Hyvä puhe on sitä mikä meiltä usein puuttuu, virsiähän riittää...
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 14.10.06 - klo:08:13
Körttipappi avusti ehtoollisenjaossa lestadiolaisseudulla. Mummo supatti kaiteen ääressä: saanko minäkin vaivainen syn... Pappi lupasi: no suat. Olisiko tässä körttijulistus?
Otsikko: Julistus ja parannuksen teko seuratuvissa.
Kirjoitti: vaivainen mato - 11.01.07 - klo:20:04
Totta on se, että julistus on paljon muuttunut vuoaien varrella. Viimeisessä HK:ssa Itä-Suomen aluesihteeri peräänkuulutti keskustelua parannuksen teosta. W. Malmivaaralla oli varmasti tosi kysymyksessä havaitessaan parannuksen teon olevan alkutejöissä. Alkutekijöissä se on kaikilla, aikomus on, teko puuttuu. Parannuksen teko lienee mahdoton asia, ainakaan sitä ei opi tekemään. Netissä on parannuksesta ja muustakin herännäisyyteen liittyvistä asioista paljon tietoa. Googlella haetaan herätysliikkeet -> herännäisyys-> herännäisjohtaja Jonas Lagus teologina ja sielunhoitajana. Tämän on kirjoittanut Jorma Pitkänen STI (lienee lähellä viidettä liikettä) Samasta lohkosta löytyy myös. herännäisyys eilen . tänään ja huomenna, kirjoittajana edesmennyt Mauno Salomäki.Kirjoitusta kehutaann hyväksi. Kirjoituksessa muuan Jaakko Elenius saa siivilleen, sehän on hänelle mainosta.
Nyt kaadan tarkoituksellisesti vettä myllyyn. Parannusta ei voi tehdä. Laki ei saa ihmisiä synnintuntoon.
Otsikko: Mitä on parannuksen teko
Kirjoitti: dnasukil - 12.01.07 - klo:17:49
Vaivainen mato arveli Itäsuomen aluesihteerin kysymykseen parannuksen tekemisestä,että se on mahdotonta. Siispä muutama kysymys asian selvittämiseksi.
 Mitä ymmärretään uudessa testamentissä 27 kertaa esiintyvällä sanalla; "Tehkää parannus" Ja vastaavasti kahdessa eri kohdassa;"ellette tee parannusta, te kaikki hukutte." Voisiko joku tarkentaa, eli selittää, mitä Raamattu näillä kehotuksilla tarkoittaa ?

 Kuka osaa vastata esimerkiksi muutamaan uudessa testamentissä kerrottuun tapaukseen, joissa selvästi tapahtui mielen muutos. Kun Golgatalla oli kaksi miestä Jeesuksen molemmilla puolilla, toinen muutti mielensä ja toinen ei. Tekikö toinen parannuksen ? Toinen esimerkki; Oli kymmenen neitsyttä; viisi oli valmistautunut kohtaamaan yljän ja otettiin hääsaliin, toiset viisi olivat välinpitämättömiä, eivät valmistautuneet yljän tapaamiseen, ovi suljettiin. Olisiko tarvittu mielenmuutosta, parannusta.?

  Mitä Jeesus tarkoitti nuhdellessaan kansaa ja niitä kaupunkeja joissa useimmat Hänen voimatekonsa olivat tapahtuneet, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta,?(Matt. 11:20)
  On sanottu, että herännäisyys on kyselevää ja ikävöivää uskoa. Siis muutama kysymys ymmärtämisen selventämiseksi.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 12.01.07 - klo:18:13
Parannuksen voi ymmärtää kertakaikkiseksi keikaukseksi vähän raittiuslupauksen tms tyyliin tai jatkuvaksi yritykseksi parempaan, minkä vastakohtana olisi kai rappio. Jälkimmäinen parannuksenteko tuntuu minusta todellisemmalta ja aidommalta. Vielä on tekemättä parannukseni, vaikka olen sitä jo vuosia tehnyt. Suunta on, mutta maali ei edes häämötä.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 12.01.07 - klo:21:16
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Parannuksen voi ymmärtää kertakaikkiseksi keikaukseksi vähän raittiuslupauksen tms tyyliin tai jatkuvaksi yritykseksi parempaan, minkä vastakohtana olisi kai rappio. Jälkimmäinen parannuksenteko tuntuu minusta todellisemmalta ja aidommalta. Vielä on tekemättä parannukseni, vaikka olen sitä jo vuosia tehnyt. Suunta on, mutta maali ei edes häämötä.


Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"
Mitä Jeesus tarkoitti nuhdellessaan kansaa ja niitä kaupunkeja joissa useimmat Hänen voimatekonsa olivat tapahtuneet, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta,?(Matt. 11:20)
On sanottu, että herännäisyys on kyselevää ja ikävöivää uskoa. Siis muutama kysymys ymmärtämisen selventämiseksi.


Minusta näissä puhutaan eri asioista. Jeesus puhui pakanoille, jotka eivät hänen sanaansa olleet noudattaneet kertapuhuttelulla  ja me taas olemme eri tilanteessa, kun meille on jo parannuksesta paljon puhuttu. Me teemme jokapäiväistä parannusta ja niillä, joille Jeesus puhui oli enemmän ehkä kysymys kääntymyksestä nykykielellä sanottuna.

Parannusta tarvitsemme aina, riittävän hyviksi emme koskaan tule ja omin voimin emme pääse mihinkään.

Olkoon joku viisaampi, mutta näin näen asian.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: llwyd - 12.01.07 - klo:22:42
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Parannuksen voi ymmärtää kertakaikkiseksi keikaukseksi vähän raittiuslupauksen tms tyyliin tai jatkuvaksi yritykseksi parempaan, minkä vastakohtana olisi kai rappio. Jälkimmäinen parannuksenteko tuntuu minusta todellisemmalta ja aidommalta. Vielä on tekemättä parannukseni, vaikka olen sitä jo vuosia tehnyt. Suunta on, mutta maali ei edes häämötä.


Taidatkos sen paremmin sanoa. Meiltä kaikilta on tekemättä parannus. Tekemättömäksi se omin voimin jääkin.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vaivainen mato - 21.01.07 - klo:16:47
VT:ssa oli Abrahamin Jumala. Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala ja lopulta Israelin Jumala. Muilla kansoilla ei siis ollut Jumalaa, eli he olivat pakanoita aivan kuin seppos kirjoittaa. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi:' ei minua lähetetty muita kuin Israelin kadonneita lampaita varten'. Marian ilmestyksessä sanottiin Jeesuksesta, että hän vapauttaa kansansa heidän synneistään. -( Pakanat vapahduksen ulkopuolelle)
Johannes Kastaja: 'Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin'. - (Pakanat mukaan luettuina)
Jeesus Ristillä: 'Se on täytetty' Tarkoittaako tämä ainoastaan Israelin kadonneita lampaita vai koko maailmaa?
Apostoli Paavali: 'Jumala vanhurskauttaa Jumalattoman' Siinä on koko maailma mukana. Tämä tapahtuu Golgatan tapahtuman perusteella.
Hunajan Pisarojen mukaan mitään ei saa asettaa Kristuksen ja syntisen väliin. Mihinkä asetat parannuksen? Näkyvistä synneistä voit luopua, mutta siitä Aatamin tekemästä synnistä ei päästä erilleen millään. Jumalan antaman käskyn rikkomisesta voi vapauttaa ainoastaan Kristus.
Otsikko: Re: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Salis - 27.01.07 - klo:18:25
Lainaus
Jeesus Ristillä: 'Se on täytetty' Tarkoittaako tämä ainoastaan Israelin kadonneita lampaita vai koko maailmaa?


Onko tämä olennainen kysymys? Emme voi tietää, mitä hän tarkoitti.
Vai voimmeko?

Lainaus
Mihinkä asetat parannuksen? Näkyvistä synneistä voit luopua, mutta siitä Aatamin tekemästä synnistä ei päästä erilleen millään. Jumalan antaman käskyn rikkomisesta voi vapauttaa ainoastaan Kristus.


Kuulostaa näin maallikon mielestäni vaikeasti ja monimutkaisesti asetetulta kysymykseltä enkä tiedä, miksi pitää piinata mieltään tämmöisen asian kanssa. Onko Jumalalle näkyviä ja näkymättömiä syntejä? Ei ole. Ja eikö Kristus ole sama kuin Jumala?
Otsikko: SE ON TÄYTETTY
Kirjoitti: Kalistaja - 27.01.07 - klo:22:11
Kun Jeesus sanoi, että "Se on täytetty", niin eiköhän Hän mahtanut tarkoittaa muun muassa sitä, että homma on hoidettu. Jeesushan sisäisesti tiesi, mitä tuleman piti. Hän tajusi Juudaksen osan ja tunsi Maria Magdalenan, ja paljon, paljon muuta. Itse asiassa kaiken.
Otsikko: Re: SE ON TÄYTETTY
Kirjoitti: Salis - 28.01.07 - klo:14:06
Lainaus käyttäjältä: "Kalistaja"
Kun Jeesus sanoi, että "Se on täytetty", niin eiköhän Hän mahtanut tarkoittaa muun muassa sitä, että homma on hoidettu.


Nimim. "vaivainen mato" haluaakin tietää 2000 vuotta tapahtuneen jälkeen, että hoidettiinko homma koko maailman vai juutalaisten puolesta. Kysymys on kovin irrelevantti, koska kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin ja syntyi varsinaisesti hänen taivaaseenastumisensa jälkeen. Noin Jeesuksen näkökulmasta, joka on siis sama kuin Jumala, on asia suhteellisen selvä. Jumala hallitsee kaikki maailmoja. Hänen poikansa siis kuoli koko maailman syntien puolesta, ei vain juutalaisten puoleta.
Otsikko: Keskustelua heränn....
Kirjoitti: vaivainen mato - 28.01.07 - klo:14:47
Meidän  uskomme perustuu Paavalilais-Lutherilaisuuteen. Luther löysi armollisen Jumalan Paavalin kirjeitten perusteella. Tähän perustuu Ukko-Paavon 'opilliset käsitykset'. Evankeliumit eivät suoraan kerro, keiden puolesta Kristus kuoli ristillä. Lähetys- ja kastekäsky antaa viittauksen asiaan. Paavali sanoo sen suoraan. 'Jumala vanhurskauttaa Jumalattoman'. Tämän pitäisi tarkoittaa sitä, ettei ihmisen enää tarvitse ruveta tekemään mitään temppuja perille pääsemiseksi. Kristuksen työ riittää. Arkkipiispa Martti Simojoki vihkiessään Yrjö Sariolan Lapuan piispaksi sanoi hänelle ojentaessaan piispanristin 'saarnaa ristiinnaulittua kristusta'. Tässä on julistuksen perusta. Pitää palata aina Golgatalle.
Pitäisi muistaa:'Vuorisaarnan Kristus ei ketään pelasta'
Ilman Paavalin kirjeitä tilanne olisi toinen. Mahdollisesti eläisimme juutalaisuuden näkökulman antamassa kirkossa.
Jeesus on Jumalan toinen persoona. (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Uskontunnustus.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 28.01.07 - klo:16:18
Paavali kielsi korinttilaisiakin rupeamasta paavalilaisiksi. Miksi mekään sellaisia olisimme?

Ei pidä unohtaa Johannesta, joka sentään välitti meille pienoisevankeliumin: -Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.
Otsikko: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 02.02.07 - klo:04:50
Jeesus opettaa, ettei kukaan tule taivaanvaltakuntaan ellei isä vedä häntä ja puhuu toisaalla ihmisistä jotka isä on hänelle antanut.Kristinuskosta kun puhutaan synnintunto, kääntymys,mielenmuutos,armolahjan saanut ilman omaa ansiota. Vielä Jeesus opettaa "kaikki on pois poikennut" ei ole yhtään puhdasta, eli jokainen meistä on suostunut riettaan orjaksi kun olemme langenneet lapsuuden viattomuuden tilasta ja kulkemassa iankaikkista onnettomuutta kohti ellei täällä armonajassa tule muutosta.Jumala herättää nukkuvan omantunnon synninjuoksusta kuolemanpelolla tutkiskelemaan mihin olen menossa jos kuolema nyt tulisi ja ihana asia jos tällainen ihminen lähtee tutkimaan omaa tilaansa Jumalan sanasta (eli kuuntelemaan Jumalansanaa) niin Jumala lähettää Naattanin saarnaamaan ankaraa vanhurskauttaan tälle ihmiselle ja näyttää hänelle rikkomuksensa Jumalaa kohtaan, nyt rietas nostaa heränneen tunnossa kovan vastuksen tuomalla tuntemuksia,onko tällaista pakko kuunnella ja ihminen joutuu ikäänkuin tiehaaraan hylkäänkö koko kristillisyyden vai en, mutta armo odottaa ihmistä joka tekee päätöksen "minä haluan kuulla Jumalan sanaa vain itseni vuoksi" ja niin Jumala avaa Naattanin kautta heränneen pimiän tunnon (synnintunto) ja herännyt saa kokea katumuksen armon ja se on sama kokemus kuin opetuslapsillakin , itkien ja parkuen sinun on ovesta sisälle mentävä , kun eletyn elämän synnit polttavat omaatuntoa niin ei ole heränneellä turvaa kasvatuskristillisyyteensä kun Jumala on riisunut ihmisen tyhjäksi,köyhäksi ja alastomaksi, mutta tällainen särkynyt ruoko kun hakeutuu Jumalan sanan kuuloon niin Jumala osoittaa poikaansa ja vaikuttaa tunnossa et alkaa pyhityksen tie ja niin ihmiselle kirkastuu et hän on varkaissakin ollut ja kuulee sanassa et tehdyn synnin saa uskoa anteeksi mutta varastettu härkä on palauttamatta (rauhattomuuden tekijästä on tullut rauhan tekijä) ja jos hän on ollut juomari niin nyt hän kaataa viinansa maahan ja saa voiman muistuttaa entisille juoppokumppaneille siitä suuresta armosta jonka on saanut ja kehottaa heitäkin "tehkää parannus taivaanvaltakunta on lähestynyt" ja samalla tavalla tapahtuu huoramiehelle kun mielenmuutos tapahtuu hän rupee saarnaamaan huoruutta vastaan ja niin epäuskoisessa tilassa olevat rupeavat ihmettelemään, mikä näihin on mennyt kun eivät anna kunniallisten ihmisten olla rauhassa vaan haukkuvat kaikki huoriksi ja varkaiksi ja ryhtyvät vastustamaan sanomalla oletteks te muka parempii kun saarnaatte meille ylhäältä päin.Niin on tapahtunut syntiselle kun on saanut katumuksen armon joka on aikaan saanut parannuksen ja parannus on tullut autuudeksi ja tätä myös mielenmuutokseksi kutsutaan ja siitä kun hän kertoo saa kokea vainoa ja vastustusta ei yksin ulkoa päin vaan  myös sisältäpäin, monenlaisilla ahdistuksilla ja kiusauksilla hänen uskoaan koetellaan ja saa myös todeta kun jossain yhteydessä on puhunut niin kuulija voi sanoa,noinhan Lutherkin on sanonut tai Paavalikin on opettanut...niin herran henki se on niinkuin Jeesus itse on sanonut "ette te ole joka puhuu vaan minun isäni henki joka on teissä"ja niin uskosta on tullut elävä jossa sama kristus vaikuttaa kuin edesmenneissäkin pyhissä mutta sitä ei maailma tunne kun eivät ne häntäkään tuntenut. Mutta Jumala on luvannut etsivälle sielulle, etsivä löytää ja oveen kolkuttavalle ovi avataan.Jumalan siunausta tiellä ja matkalla
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 02.02.07 - klo:07:28
Voi kääntynyt, kunpa olisit ollut äidinkielen tunnilla hereillä silloin, kun opetettiin kappalejakoa ja tekstin jäsentelyä!

Kun jakaa viestinsä sopivan mittaisiin 'säkeistöihin', se näyttääkin siltä, että sen jaksaa lukea uupumatta loppuun asti. Samalla saa itsekin paremmin selvää omista ajatuksistaan.

Maltti on valttia evankeliumin julistamisessakin. Hengästynyt tolkuttaminen ei ole kovinkaan hengellistä. Rauhan sanoma on välitettävä kaikessa rauhassa.
Otsikko: Körttilulistus......
Kirjoitti: vaivainen mato - 02.02.07 - klo:18:08
Olipas kääntyneellä pitkä kirjoitus. Kuvaruudulta sitä on vaikea lukea, enkä viitsinyt tulostaakaan.
Kappalejako olisi ollut paikallaan, kuten Pena totesi.

Kirjoituksesta tietyllä tavalla huokui armojärjestys. Tämän järjestyksen voi löytää Raamatusta, mutta on sanottava, että se on ihmisten tekemä.

Ukko-Paavokin käski viedä hiiteen ne tikapuut, ei niitä kukaan jaksa kiivetä. Vuosia sitten sanoin Anssi Eleniukselle: 'ota suarnatuoliin moottorsaha ja katko tikapuut hellapuiksi'.

Ihmisen pelastukseksi riittää pystypuun lisäksi yksi vaakapuu.
Siltä puulta on julistettu ihmiskunnalle pelastuksen sanoma.

Tätä sanomaa syntinen, kaiken oman menettänyt ihminen, kuulee maassa maaten. Sanoma kuuluu sinnekin.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: mt - 02.02.07 - klo:19:26
Kuuleeko kukaan muu kaikuja Lars Levin julistuksesta?

mt
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 02.02.07 - klo:19:49
Silmissä vilisi tuo teksti niin ettei sitä saanu luettua. Kannattais laittaa siihen se kappale jako, niin sitten vois katoo ton Lauri Leevi jutun.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Johannes - 02.02.07 - klo:22:06
Hei haloo, toisella on eka viesti tällä foorumilla, niin en suosittelisi heti teilaamaan kirjoitustyylin vuoksi. Karkotetaan vain kaikki heti alkuunsa, jos sille tielle mennään.

En ole itse tosin kerennyt perehtymään itse tekstiin, niin siihen en sano mitään, mutta siis kirjoitustyyli on kirjoitustyyli, jokaisella on omansa.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: An-na - 03.02.07 - klo:00:53
No ei se ole mitään karkottamista, jos kehotetaan jäsentämään kirjoitustaan luettavammaksi. Itsekin mielenkiinnolla aloitin tekstin lukemisen, mutta jossain yhdeksännen rivin kohdalla töppäsi, kun en enää pysynyt ajatuksessa mukana ja rivit alkoivat hyppiä silmissä.

Samaan hengenvetoon voi hyvää suomen kielen taitoa korostaa kaikille foorumin käyttäjille; kirjoittakaa yhdyssanat oikein (oikeasti, mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin yhdys sana virheet), aloittakaa lauseet isoilla kirjaimilla, kirjoittakaaa erisnimet isolla, käyttäkää kappalejaotusta, välttäkää ylenmääräisiä välimerkkien käyttöä (!!!!!, ?!?!?!?!, ........., ???????), jne. Teksti on mukavaa lukea ja myös sisällöltään uskottavampaa!

t. Kieli poliisi no ei vaan kielipoliisi :wink:
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 03.02.07 - klo:08:42
Jouduin kääntyneen kirjoituksen lukiessani turvautumaan lukutikkuun pysyäkseni oikealla rivillä. Onneksi kursori (juoksija) käy sellaiseksikin. Silti piti pinnistellä pysyäkseen ajatuksessa kiinni. Sisällössä ei minusta mitään vikaa ollutkaan.

Jos pitää puuromaisesta kirjoitustavastaan kiinni tyylinään, saa suostua siihen, että lukijoita ei kovin paljon ilmaannu.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Mörtti-57 - 03.02.07 - klo:09:27
Ittellä kaas tua kirijootustaito ei oo hääppöönen, vaikka Takalan Eeva parahaansa mukahan yritti sitä keskikoulus mullekki opettaa.
Oon tänne kiriootellu ajatuksella, notta kyllä te fiksuuna ihimisinä jotaki selevää saatte mun sepustuksista.
Joku viisas on kirioottanu: Kun joku osoottaa sormella ylähän taivahalle, nii typerys havaattoo vaan sormen. :smt064
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 03.02.07 - klo:19:49
Kiitos kommenteistanne,osoititte sen et tuli luettua.Ihan oikea havainto puutteet kirjoitustaidostani johtunee siitä etten ollut aikanani kiinnostunut koulunkäynnistä joten koettakaa kärsiä.Olen käsityöläinen, Suutari-yrittäjä ja asiakkailta saamani palautteen mukaan yksi parhaista joka valmistaa asiakkaan tarpeisiin nahasta lähes mitä tahansa, asiakkaanani on muutama muukin suutari ja haluan muistuttaa ett ihmisen taidot mitä itsekullakin on, on Jumalan antamaa jolla palvellaan toista ihmistä ja samalla ihminen saa elantonsa työstään, jos näin ei olisi vaan olisimme täydellisiä kaiken osaavia niin emme tarvitsisi muiden palveluksia.Hengellisissä asioissa Luther jo aikanaan varoitti ihmisjärjen olevan suurin peto jolta on niskat taitettava tarkoittaen ettei ihminen voi järjellään ymmärtää pyhää raamattua vaikka lukisi kirjan kannesta kanteen ja muistaisi ulkoa joka ainoan sanan vaan Herra Jeesus on saatava sydämelleen asumaan jolloin pyhä-henki avaa ymmärtämään kirjoituksia mutta sielunvihollinen on sellainen oppimestari joka kehottaa ihmistä uskottelemaan et matkasi päättyy onnellisesti ja menet taivaaseen vaikka ihminen ei tiedä uudestisyntymisestä mitään ja raamatussa kuvataan Nikodeemuksesta jolle uudesti syntymä oli tietämätöntä ja tällaisella uskolla ei ole Jumalan valtakunnan perillinen vaikka ihmisten silmissä Nikodeemuksen usko onkin hyvin Jumalista. Apostoli Paavali oli vaeltaessaan vielä nimellä Saul, Nikodeemuksen uskon veli fariseus ja niinkuin hän itse tuo esille Jeesuksen ristin vihollinen kun hän omalla vaelluksellaan luuli tulevansa autuaaksi ja niin on tänäkin päivänä eli ei mitään uutta alla auringon.
Otsikko: Re: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: mt - 03.02.07 - klo:20:45
Lainaus käyttäjältä: "kääntynyt"
Ihan oikea havainto puutteet kirjoitustaidostani johtunee siitä etten ollut aikanani kiinnostunut koulunkäynnistä joten koettakaa kärsiä.

Ei se tarkemmin katsottuna mitenkään mahdotonta tekstiä ollut. Olen korjaillut lukuisien tohtorismiesten ja -naisten kirjoituksia, ja monet niistä ovat olleet varsinaista risuaitaa sinun tekstisi rinnalla.

Jotta päästäisiin puhumaan itse asiasta, otin vapauden muokata tekstiäsi hieman selkeämmäksi. Lisäilin välimerkkejä ja muutin muutaman virkkeen rakennetta. Laitan muokkaamani tekstin lainaukseksi seuraavaan viestiin. Toivottavasti muokkaukset eivät ole muuttaneet ajatusta, vaan selkeyttäneet sitä.

Aiempi Lars Levi -kysymykseni ei sisältänyt kannanottoa tekstiin. Tyyli vain toi mielleyhtymän. Tekstiä muokatessani tyylistä tuli mieleen myös P. Ruotsalainen.

mt
Otsikko: Re: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: mt - 03.02.07 - klo:20:49
Tässä siis selkeyttämäni versio Kääntyneen kirjoituksesta. Kääntynyt, jos havaitset korjattavaa, laita viesti, niin korjataan.

mt

Lainaus käyttäjältä: "kääntynyt"
Jeesus opettaa, ettei kukaan tule taivaanvaltakuntaan, ellei isä vedä häntä. Toisaalla hän puhuu ihmisistä, jotka isä on hänelle antanut.

Synnintunto, kääntymys, mielenmuutos, armolahjat saadaan ilman omaa ansiota. Vielä Jeesus opettaa: "kaikki on pois poikennut".

Ei ole yhtään puhdasta. Jokainen meistä on suostunut riettaan orjaksi, kun olemme langenneet lapsuuden viattomuuden tilasta. Olemme kulkemassa iankaikkista onnettomuutta kohti, ellei täällä armonajassa tule muutosta. Jumala herättää nukkuvan omantunnon synninjuoksusta kuolemanpelolla tutkiskelemaan: mihin olen menossa, jos kuolema nyt tulisi.

Ihana asia, jos tällainen ihminen lähtee tutkimaan omaa tilaansa Jumalan sanasta eli kuuntelemaan Jumalan sanaa. Jumala lähettää Naattanin saarnaamaan ankaraa vanhurskauttaan tälle ihmiselle ja näyttää hänelle hänen rikkomuksensa Jumalaa kohtaan. Silloin rietas nostaa heränneen tunnossa kovan vastuksen tuomalla tuntemuksia: onko tällaista pakko kuunnella? Ihminen joutuu ikään kuin tienhaaraan. hylkäänkö koko kristillisyyden vai en.

Mutta armo odottaa ihmistä, joka tekee päätöksen: minä haluan kuulla Jumalan sanaa vain itseni vuoksi. Niin Jumala avaa Naattanin kautta heränneen pimiän tunnon (synnintunto) ja herännyt saa kokea katumuksen armon. Se on sama kokemus kuin opetuslapsillakin. Itkien ja parkuen sinun on ovesta sisälle mentävä. Kun eletyn elämän synnit polttavat omaatuntoa, ei ole heränneellä turvaa kasvatuskristillisyydestänsä, kun Jumala on riisunut ihmisen tyhjäksi, köyhäksi ja alastomaksi.

Mutta kun tällainen särkynyt ruoko hakeutuu Jumalan sanan kuuloon, Jumala osoittaa poikaansa ja vaikuttaa tunnossa. Alkaa pyhityksen tie. Ihmiselle kirkastuu, että hän on varkaissakin ollut ja kuulee sanassa, että tehdyn synnin saa uskoa anteeksi.

Mutta varastettu härkä on palauttamatta. Jos hän on ollut juomari, hän kaataa viinansa maahan. Hän saa voiman muistuttaa entisille juoppokumppaneille siitä suuresta armosta, jonka on saanut, ja kehottaa heitä: tehkää parannus, taivaan valtakunta on tullut lähelle.

Samalla tavalla tapahtuu huoramiehelle, kun mielenmuutos tapahtuu. Hän rupeaa saarnaamaan huoruutta vastaan. Epäuskoiset rupeavat ihmettelemään, mikä näihin on mennyt, kun eivät anna kunniallisten ihmisten olla rauhassa, vaan haukkuvat kaikki huoriksi ja varkaiksi. Niin he ryhtyvät vastustamaan ja sanovat: oletteko muka meitä parempia, kun saarnaatte meille ylhäältä päin.

Näin on tapahtunut syntiselle, kun hän on saanut katumuksen armon, joka on aikaansaanut parannuksen ja parannus on tullut autuudeksi. Tätä kutsutaan myös mielenmuutokseksi. Kun hän siitä kertoo, hän saa kokea vainoa ja vastustusta, ei yksin ulkoa päin vaan myös sisältä päin. Monenlaisilla ahdistuksilla ja kiusauksilla hänen uskoaan koetellaan.

Hän saa myös todeta, että hänen puhuttuaan kuulija voi sanoa: noinhan Lutherkin on sanonut tai Paavalikin on opettanut... Herran henki se on. Jeesus itse on sanonut: "Ette te ole, joka puhuu, vaan minun isäni henki, joka on teissä". Niin uskosta on tullut elävä, jossa vaikuttaa sama Kristus kuin edesmenneissä pyhissä.

Sitä ei maailma tunne, kun eivät ne häntäkään tuntenut. Mutta Jumala on luvannut etsivälle sielulle, että etsivä löytää ja oveen kolkuttavalle ovi avataan.

Jumalan siunausta tiellä ja matkalla
Otsikko: Keskustelua Herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 03.02.07 - klo:21:15
Kiitos mt, se et tunsit kaikuja Lestadiuksesta johtuu siitä et olen saanut saman hengen kuin Lestadius ja tarkoitan sitä et on kiva kuulla tai lukea Lestadiuksen saarnoja kun ne vahvistavat ymmärrystäni ja uskoani. Muistaakseni olisin jostain lukenut et Lestadiuksella ja körttiläisyydellä on jollakin tapaa sama historia?
Otsikko: Re: Keskustelua Herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: seppos - 03.02.07 - klo:23:45
Lainaus käyttäjältä: "kääntynyt"
Kiitos mt, se et tunsit kaikuja Lestadiuksesta johtuu siitä et olen saanut saman hengen kuin Lestadius ja tarkoitan sitä et on kiva kuulla tai lukea Lestadiuksen saarnoja kun ne vahvistavat ymmärrystäni ja uskoani. Muistaakseni olisin jostain lukenut et Lestadiuksella ja körttiläisyydellä on jollakin tapaa sama historia?


Kyllä ne historian samanlaisuudet ovat hyvin vähäisiä Lestadiolaisuuden ja körttiläisyyden historioissa. Samaa koskee opillisia käsityksiä. Ei niistä paljoa yhteistä löydy.
Otsikko: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 04.02.07 - klo:09:02
Etsiskelin tässä netissä yhtäläisyyksiä körttiläisyyden ja lestadiolaisuuden välillä,körttiläisyyden takana on pietisti ja herrnhutilaisuutta kirjoittaa Mauno Salomäki herännäisyys eilen, tänään ja huomenna.
Lestadiuksen äiti kuului pietisteihin jolta Lestadius sai kasvatuskristillisyyden mutta omakohtaiseksi se tuli lukijaistytön lapin Marian kautta, tämän jälkeen Lestadius jakoi pietististä ja herrnhutilaisuus kirjallisuutta heränneille kirjoittaa taas Suomen teologinen instituutti, Seppo Leivo, L L L Pohjoiskalotin herättäjä?
Paavo Ruotsalaisesta ja Malmivaarasta lukemani kirjoitukset kuvaavat samankaltaisesta opista kuin Lestadius julisti?
Otsikko: Re: Keskustelua julistuksesta
Kirjoitti: seppos - 04.02.07 - klo:09:11
Lainaus käyttäjältä: "dnasukil"
Viel ossin esittämiin." Mitä on herättävä ja parannusta vaativa julistus ja mistä sen tunnistaa? "Yksinkertaisuus on helppo sanoa suulla, mutta työläs yksinkertaiseksi tulla on" (vanha siioni 109)
  Jospa osaisikin suoraan sanoa tuohon yksinkertaisen vastauksen, olisin jo pitkällä.
 Muistan piispa Simojoen lausuneen eräässä tilanteessa julistusta koskevasta;"puhuja tulee kuulluksi, jos sanoma on suodatettu puhujan oman elämän läpi."
 Luulen siinä sanotun jotakin perillemenon tavoitellusta ihanteesta. Aitous lienee siinäkin melkoinen avu. Kuvittelen tilannetta, siis kuvittelen, papin hämmästystä, jos saarnan jälkeen alaksi Sakastiin virrata jonossa ihmisiä kysymään;"mitä minun pitäisi tehdä, että pelastuisin"? Näin tapahtui Pietarin Jerusalemissa pitämän saarnan jälkeen. Tätä kyselyä on kohdallanikin pitkitetty ja varma vastaus odottaa tuloaa. Sitä jään vieläkin ikävöimään.


Tuo meidän viimeisen Arkkipiispan sana oli hyvin kokemusperäinen ja osuva. Jos eletää siivosti ja muutkin tekee niin ei synny raatelevia kokemuksia, joista syntyisi väkevä saarna kuin teeskentelemällä. Se lienee päivän ongelma?
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: mies valaan vatsasta - 04.02.07 - klo:11:52
Lainaus käyttäjältä: "kääntynyt"
Paavo Ruotsalaisesta ja Malmivaarasta lukemani kirjoitukset kuvaavat samankaltaisesta opista kuin Lestadius julisti?


En tiedä mitä asioita heidän opeistaan tarkoitat, mutta itse olen ymmärtnyt että Laestadiuksen opissa on keskeistä synteien antaminen ja saarnaaminen anteeksi kristuksen nimessä ja veressä, samoin kuin siitä seuraava mielellinen ja elämäällinen muutos. Jokainen katuva saa syntinsä anteeksi Jeesuksen kristuksen nimessä ja veressä, ja jokaisella oikeamileisellä kristityllä on valta ne anteeksi antaa, siis vain edelleen siinä Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä.

Ruottalainen taas käsittääkseni opetti ettei ihmisellä itselläään ole voimaa tehdä tuota parannusta, eikä siis valintaa jos Jumala ei sitä hänelle anna. Eikä Ruottalaisen milestä ole tärkeää niinkään syntien anteeksi saaminen kuin antaminen. Näin hän kuuluu Jumala keskeisen teologian kannattajiin, teologian, jossa ihminen ei ole tärkeä eikä hänelläole minkää laista vaikutusta taphtumiin jotka vievät armoon ja pelastumiseen. Näin ihminen onkin subjektin sijasta objekti armotyön kohde, ei siihen vaikuttaja tai saaja, vaan kohde ilman omia ansioita.

Tosin Laestadiuksenkin opissa Jumala synnyttää ihmisessä synnintunnon, ilman sitä ei ihmisellä ole voimaa vastustaa Perkelettä.

Jos joku tuntee asiaa paremmin ja hoksii minun jälleen kerran selittäneen läpiä päähäni, niin korjatkaa ihmeessä. Tiedot Laestadiuksesta opn poimittu J.A. Maunun kirjasta, ja opit Ruottalaisesta taas muistoja Aholansaare rippikoululeiriltä, oppi-isänä Urpo Karjalainen. Olen saattanut tulkita läheteitäni väärin, joten korjatkaa ihmeessä.
Otsikko: Herännäisyyden julistusta
Kirjoitti: vaivainen mato - 04.02.07 - klo:16:05
Molempien herätysliikkeiden (körttiläisyyden ja leatatiolaisten) alkujuuret ovat Tornionjokilaaksossa ja perustuvat ns. Vilkundin herätysliilleeseen.  

Tuo syntien  antamisen julistaminen on jokaisella kastetulla kristityllä. Kaste antaa oikeutuksen tähän.Tämän olen kuullut itseltään, Jaakko Eleniukselta. Pietari sai valtuutuksen tuohon jukistamiseen Matt 16:19. Muut opetuslapset Tuomasta lukuunottamatta Joh. 21:22 - 23. Lukekaa ihte Raamatusta.

PR ja LLL olivat kirjeenvaihdossa. LLL ei tykännyt PR:n viinankäyttöä. Siinä oli erimielisyyden alku. Lisää tuli myöhemmin Lukekaa Saarisalo:
Paavo Ruotsalainen Erämaanvaeltaja. Kirjastoissa on LLL koskevaa kirjallisuutta. Samoin löytyy kirja Juhani Raattamaasta. Lukekoon jokainen  nuo kirjat, ettei tulisi sanottua väärää todistusta lähimmäisestä.

LLL saarnasi Lapin raittiiksi. Erno Paasilinna sanoo.' saarnamiesten kulkiessa kylät raitistuivat, rahaa he eivät tuoneet kyliin'.

Joku lestatiolainen oli vihjaillut Aku Rädylle, jotta tämä ei pääsisi Taivaaseen. Aku Kuului kysyneen:'Onko Taivaassa oviremontti, minä olen luullut, että Kristus on sinne ovi.
Sinne ollaan menossa, kuka milläkin lailla, veräjä on auki. (Viimeiset kiusaukset)

Poistin henkilöön menevän loukkauksen
Seppos
[/size]
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 05.02.07 - klo:14:24
Tänäisen Hengellisen kuukausilehden numerossa oli herännäisjulistuksesta hyviä kommentteja Eleniuksen kirjoituksessa. Lukekaapa ne.

Jos teille ei tule tilatkaa tai kysykää kirjastosta. Jos sinne ei tule pyytäkää tilaamaan. Se on niin halpa, että ei se rahasta jää kiinni.
Otsikko: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 06.02.07 - klo:07:17
Jos ihminen tulisi autuaaksi vesikasteella, tai jollain muulla omalla tavallaan, turhaan Jeesus olisi hikoillut ketsemanessa ja kuollut ristillä ja koko raamattu olisi turhaan kirjoitettu.
Tosin kaste kyllä tarvitaan ja sillä tarkoitetaan taivaallista tulikastetta joka on pyhän-hengen kaste. Johannes Kastaja muistutti, minä tosin kastan vedellä mutta minun jälkeeni tulee se joka kastaa pyhällä-hengellä ja Johannannes kastoi parannuksen kasteella josta myös Luther muistutti totisella katumuksella ja parannuksella joka tapahtuu kun Jumala avaa sokean raukan silmät.
Silloin ihminen on kuljetettu hengellä ketsemanen yrttitarhaan katselemaan ketä hän rääkkää ja golgatalle jossa maallinen vapahtaja kuolee.
Kaikki ihmiset jotka ovat läpikäyneet Jumalan vaikuttaman armojärjestyksen ovat saaneet taivaanvaltakunnan avaimet käyttöönsä jolla he sitovat ihmisiä synteihinsä ja päästävät synneistä jossa on pyhä-henki mukana sillä pyhä-henki on oven vartija ja jolle se avaa kukaan ei sulje ja taasen jolle sulkee kukaan ei avaa.
Siksi ei ole suotta kirjoitettu,etsi ensin seurakunta niin sinulle kaikki annetaan, sillä se seurakunta on Maria joka pyhän-hengen vaikutuksesta tulee raskaaksi ja synnyttää Jumalalle lapsia ja seurakuntaansa Herra Jeesus tulee viimeisenä päivänä hakemaan iankaikkisiin häihin. Jumalan siunausta tiellä ja matkalla.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 06.02.07 - klo:10:02
Taivasten valtakunnan avaimista olen toista mieltä. Ne on annettu käsitykseni mukaan seurakunnalle yhteisesti eikä jokaisen plakkariin. Toki saamme milloin vain muistuttaa toisiamme Jumalan vanhurskaudesta ja rajattomasta armosta. Yksityisiä 'tuomiokapituleja' emme saa perustaa.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: rami - 07.02.07 - klo:18:05
Mistä avaimista nyt puhutaan? Onko joku nähnyt niitä? Kuka on niillä lukkoja availlut? Minä luulin, että taivasten valtakunnan avaimet on Jeesuksella, mutta tietoa tästä asiasta minulla ei ole. Auttakaa!
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 07.02.07 - klo:18:17
Lainaus käyttäjältä: "rami"
Mistä avaimista nyt puhutaan? Onko joku nähnyt niitä? Kuka on niillä lukkoja availlut? Minä luulin, että taivasten valtakunnan avaimet on Jeesuksella, mutta tietoa tästä asiasta minulla ei ole. Auttakaa!


Kyllä sinä oikeassa olet. Ei siinä kaveriapu auta eikä estä. Valta on yksin armollisella Jumalalla. Jos hänen armonsa suo voimme päästä ilman omaa ansiota sisään yksin armosta ilman ansiota. Ihmiset tykkäävät omia asioita, jotka eivät ole heidän saati meidän.
Otsikko: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 08.02.07 - klo:03:04
Kaikki kirjoitetut mielipiteet kannattaa tutkia, vahvistaako pyhä-raamattu väittämän vai ei.
Raamattu on tosin ihmisten kirjoittama mutta pyhältä-hengeltä vaikutettu ja Jumala avaa ymmärrystä jos ihminen sitä tarvitsee, sillä ei kaikki kirjoitus ole ymmärrettävissä niin kuin ensilukemalta ymmärtää.
Luther aikanaan kehoitti ihmistä tutkimaan hengellisiä kirjoituksia ja puheita ovatko ne Jumalasta vai ei, sillä jos ne eivät ole Jumalasta ne ovat ristiriidassa raamatun kanssa ja silloin on kysymyksessä eksytysten hengestä jonka tarkoitus on pettää ihmistä ettei hän tulisi totuuden tuntoon.
Jeesus oli synnitön saarnaaja joka opetti Jumalan tahtoa ja kuinka ihminen tulisi autuaaksi eli saisi pelatus varmuuden jo täällä armonajassa ja ne opetukset ovat edelleenkin voimassa, mutta eksytysten henki opettaa niin et Jeesuksesta tehdään valehtelija.
Kannattaa tutkia kuka lupaa et Jumala on armollinen kaikille ihmisille ja kehoittaa huoraa vain huoraamaan varasta varastamaan pettäjää olemaan hyvässä turvassa kun kaikki on kerran maksettu?
Ei Jeesus lupaa synnissä elävälle synninrakastajalle taivaanvaltakuntaa vaan on sanonut, ellette käänny ja tule niinkuin lapset ette tule sisälle taivaanvaltakuntaan.
Sama tie joka oli opetuslapsilla on myös tämänajan ihmisen kuljettava jos mielii autuaaksi tulla ja sille tielle ei pääse omalla voimalla saati kulkisi sitä omalla voimalla . ÄLÄ USKO IHMISEEN VAAN USKO JUMALAAN JA HÄNEN SANAANSA JA JUMALAN LÖYDÄT HÄNEN SEURAKUNNASTAAN. Lupaus on annettu, etsivä löytää ja oveen kolkuttavalle ovi avataan.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 08.02.07 - klo:07:36
Kääntyneen lauseissa on edelleen oma jylhä voimansa, mutta niiden väliin löytynyt tila saa ne nousemaan lentoon. Kiitos!
'Synninrakastaja' sai minut miettimään, ovatko kaikki synnin tekijät sen rakastajia. Kuinka moni on ajautunut ympäristön esimerkin tai jopa painostuksen vuoksi elämään väärin jopa itsekin siitä kärsien? Kuinka moni näkee varastamisen, pettämisen tai huoraamisen ainoana vaihtoehtona, kun muunlainen elämä ei onnistu? Onko epäonnistuminen ihmisen oma vika vai onko hänet joku vahvempi siihen ajanut?
Kristityn tulee mielestäni taistella syntiä vastaan paitsi itsessään, myös syntisiä valtasuhteita vastaan ympäristössään. Yksin siitä ei tule mitään, ei ainakaan ilman Kristusta.
Jumalan rajaton armo, joka on maksanut kaiken jokaisen puolesta, on meidän kaikkien syntisten toivo, rakastamme sitten tai vihaamme sitä värää mitä teemme.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 08.02.07 - klo:11:32
Käsite "synninrakastaja" kuulostaa siltä, että ihminen elää jatkuvasti synnissä ilman halua parannuksentekoon vaan tykkää tehdä syntiä eikä halua siitä luopua. Eri asia taas on se, että jos ihminen tekee tahtomattaan syntiä, että on sidos syntiin. Monella tupakoijalla, alkoholistilla ja huumeidenkäyttäjällä on tämä ongelma, kun taas jotkut noistakin ihmisryhmistä ja muistakin synnissä eläjistä eivät edes halua vapautua ja tehdä parannusta.

Pyhä Henki näyttää synnin, vanhurskauden ja tuomion. Uskon, että tämä tarkoittaa sitä, että ihminen näkee totuuden asioista ja kun näin tapahtuu, ei ihminen enää yksinkertaisesti halua tehdä syntiä, sillä Jeesus kärsi ja kuoli juuri syntien tähden, joten olemme  toisin sanoen jokainen synneillämme ristiinnaulinneet Jeesuksen, emmekä halua jatkaa.

Uskoisin, että kun opimme tuntemaan Kristuksen rakkauden joka on kaikkea tietoa ylempänä, emme enää yksinkertaisesti pysty tekemään mitään pahaa itsellemme tai toisillemme, koska rakkaus vaatii sen, rakkaus jonka Jumala on vuodattanut sydämiimme.

Varastamisesta, pettämisestä ja huoraamisesta: on parempi olla selviämättä kuin selvitä pahantekemisen siivittämänä, ainakin omasta mielestäni. Olen ollut usein siinä tilanteessa, että ei olisi paljoakaan vaihtoehtoja mutta aina on ruokaa siunaantunut jostain.

Ei epäonnistuminen aina ole ihmisen oma vika, monesti kyllä mutta joissain tapauksissa vahvempi ajanut hänet siihen niin kuin sanoit, Pena.

Tuosta en ole samaa mieltä, että kristityn tulisi taistella syntiä vastaan, sillä Jeesus on JO voittanut sen. Vapauteen Kristus meidät vapautti :) ainoastaan usko ja rakkaus voi sen vaikuttaa, että vapaus tulee konkreettiseksi elämässämme ja usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Jumalan sanan kautta. Rakkauden Jumala vuodattaa sydämiimme Pyhän Hengen kautta.

Kuollut ei voi tehdä syntiä, Jeesus on kuollut kertakaikkiaan pois synnistä, synnittömänä. Jos olemme kuolleet yhdessä Hänen kanssaan, emme enää elä itse vaan Jeesus Kristus meissä. Liha on kuollut, silloin liha ei enää voi tehdä syntiä. Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä :)

Tässä käsityksiäni asiasta sen perusteella, mitä raamatusta käy ilmi.

Kääntynyt: lisäisin, ettei Jeesus ollut ainoastaan synnitön saarnaaja vaan itse Jumala, joka tyhjensi itsensä ja tuli ihmiseksi, Jumalan Poikana, Hän on Jumalan toinen persoona :)

Kokonaisuudessaan kun luin viimeisen kirjoituksesi, voin yhtyä tuohon tekstiin kokonaisuudessaan!

On myös totta, että Jumala avaa ymmärryksen. Sanoohan raamattu: ei yksikään profetia ole ihmisen omin neuvoin selitettävissä. Myös raamattu sanoo samassa kohdassa, että raamattu on Pyhän Hengen vaikuttama täysin. Pyhä Henki ei raamattua taas tulkitse, henkilökohtaisesti en usko tulkintoihin koska ne menevät aina pieleen, tulkinnat ovat ihmisen oma yritys selittää raamattua, vaikka raamattu nimenomaan ilmoittaa ettei yksikään raamatun profetia ole ihmisen omin neuvoin selitettävissä.

Lainaus
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Toinen Pietarin kirje

Mitä olette mieltä tuosta raamatunpaikasta? Uskon, että se on juuri niinkuin siinä lukee!

Siunausta rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa!
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 08.02.07 - klo:15:42
Uskon, että Henki neuvoo meitä useimmiten ihan omaa järkeämme tukien. Tulenliekit ja tuulen humaukset ovat kovin harvinaisia. Tekisi mieleni lisätä, että onneksi ovat.
Otsikko: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 08.02.07 - klo:21:20
Uskova tuo ihan oikein esille kun ihminen on armahdettu niin hän ei enään halua tehdä syntiä eli uudelleen ristiinnaulita Jeesusta ja niinkuin raamattu todistaa alkaa sota syntiä vastaan ja niinkuin herra itse pyhässä kirjassa tuo esille, teidän pitää pyhät oleman sillä minä olen pyhä.
Harva ihminen Johannes Kastajan aikana uskoi et Jumala puhui Johanneksen suulla kun Johannes saarnasi uusperhettä vastaan ja sen seurauksesta menetti henkensä ja totta on tänäkin päivänä kun Johannes huusi, maailmaan on syntynyt vapahtaja joka vapauttaa ihmisen perkeleen kahleista, on hyvä muistella Daavidia jonka ikkunan alle Batseba tuli kylpemään niin rietas nosti niin suuren himon et Daavid lankesi ja syyllistyi huoruuden syntiin ja jottei synti tulisi julki niin hän kuninkaana määräsi Batseban miehen rintamalle jotta tämä menettäisi henkensä ja niin tulikin tapahtumaan.
Saamme lukea raamatusta kuinka Jumala lähetti Naattanin puhuttelemaan Daavidia ja mitä se vaikutti, todellakin Daavid kasteli kyyneleillään yövuoteensa kun synnillinen elämä rupesi polttamaan omaatuntoa ja sen seurauksesta palasi Naattanin luo joka saarnasi tällaiselle särjetylle ihmiselle, sinun siemenestä on syntyvä se joka rikki polkee käärmeen pään ja se taas vaikutti ilon Daavidissa jonka silmät oli aukaistu ja samalla murheen kun omat lapset ovat huonolla tiellä ja niin hän ryhtyi saarnaamaan parannusta omille lapsilleen? Turhaanko, niin hänen oma poikansa oli maannut siskonsa mutta lapset nousivat isäänsä vastaan ja niin on kaikkina aikoina tapahtunut kun Jumala tuo vihansa syntiä kohtaan esille niin ihmiset rupeavat huutamaan ristiinnaulitse, ristiinnaulitse.
Jumalan mies Stefanus kivitettiin hengiltä kun saarnasi totuutta ja voitte lukea kuinka apostolien kävi tai satavuotta ennen Lutheria, Hus poltettiin roviolla josta on kuvattu kun vanhus kanto risuja myös Hussin jalkojen juureen johon Hus oli vastannut voi vanhusta kun ei tiedä kenet hän polttaa? Ihmeellistä täällä taivaanalla kun totuutta on aina vihattu ja petosta rakastettu ja pidetty totuutena, mutta kaikki karmeus on vihaajien edessä tuomiopäivänä kun eivät pääse mihinkään karkuun ja kaikki valkenee et täällä armonajassa he ovatkin olleet Jumalan vihaajia ja vainoojia ja todellisuudessa kristityt joita he ovat vihanneet olivat muistuttaneet heille siksi että heille hyvin olisi käynyt mutta he itse ylenkatsoivat ja eivät uskoneet ja halunneet tulla totuuden tuntoon, kun varma asia on ettei Jeesus jaa ihmistä perkeleen kanssa vaan silloin kun Jeesus tulee sinne asumaan perkele ajetaan sieltä pois.
Jeesus tulikin suurien syntisten tähden jotka tarvitsivat omakohtaisen vapahtajan mutta ihminen joka elää homoudessa tai huoruudessa , vihaa varkaita vaikka itselleen sen salliikin käyttää aikaansa kaikenlaisten petosten suunnitteluun ja toteutukseen ei elämä ole tullut vielä synniksi ja siksi raamattuun on myös kuvattu, hedelmistä oksa tunnetaan...No täytyy välillä jo lopettaa ja jättää asia Jumalan haltuun, vain hän voi tehdä mahdottomasta mahdollisen ja niin hän tekeekin.
Otsikko: Letadiuksesta
Kirjoitti: dnasukil - 09.02.07 - klo:20:16
Lars Leevi Laetadiuksen elämänkerta ia oppi löytyvät täältä netistä osoitteesta;Lars Levi Laestadius Talosen tutkimus.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vaivainen mato - 09.02.07 - klo:21:02
Kaste näyttää olevan melkoinen 'kompastuskivi' eri suunnan henkilöille.
Olen kuullut Jaakko Eleniukselta kasteesta seuraavaa:
'Kaste antaa häviämättömyyden merkin. Jumala tekee

Kristuksen ruumiista ei voi erota. Jumalan antama sinetti ei voi kadota.

Kastehetkellä saadaan yhteys Jumalaan ja Kristukseen. Ei tarvita vahtihenkilöitä.'

Reijo Ylimys:
'Kristillinen kaste on yhdistetty vesi- ja henkikaste. Puhdistus kaikesta synnistä, uuden elämän alku. Kastetta ei voi uudistaa, mutta Pyhän Hengen työ jatkuu ihmisessä. Elämänreissun kilvoituksessa sellainen kumppani on tarpeen.

Niin, ne Jeesuksen synnit? Hänen kastevetensä on alhaalla merenpintaaa alempana Jordanin syvänteessä, haudassa.
Kasteen haudassa kohtaamme Vapauttajan. Hänellä on meidän syntimme. Hän on kuitannut meidän velkamme. Hän ei jättänyt kaveria.

Kasteen haudasta voimme nousta uuteen elämään vain yhteydessä häneen
Tämä kohtalonyhteys toistuu aina, ensimmäisessä ja ainoassa kasteessa.
Niin tapahtuu ansiottoman pikkuvauvan, kuin tässä asiassa yhtä ansiottoman vanhan pakanan kohdalla.
 Tämä on minun rakas lapseni. Miten vapauttava  se on kastajalle.
Vaijja aasi tai juoppo kastaisi, Jumala vaikuttaa kaiken. Siitä alkaa kristityn tie, joka ei koskaan vie vatupassinsuoraan. Muistakaamme Tuhlaajapoikaa. Tai paremmin Armahtavaa Isää.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 11.02.07 - klo:02:01
Kaste on tosiaan moinen riitakapula, ainakin lapsikasteen ja uskovien kasteen välinen kiista.

Henkilökohtaisesti olen niin fundamentalistinen raamatun kanssa, pelkään harhaan menemistä niin paljon että olen kokenut hyväksi olla fundamentalistinen ja mielipiteenäni raamattua lukien en halua kenenkään kanssa kinastella kumpi on oikea kaste, mutta pari sanaa haluaisin sanoa:

Raamattu ei sano, että kasteessa annetaan usko.
Raamattu ei sano, että Pyhän Hengen kaste annetaan yhdessä vesikasteen kanssa, vaan esimerkkitapaukset olivat: Apostolit saivat Pyhän Hengen kasteen ollessaan paikallaan yläsalissa, Paavali odottaessaan sokeana, eräs perhekunta Pietarin puhuessa evankeliumia ja heidät kastettiin vedellä sen jälkeen, eräät uskovat Paavalin pannessa kätensä heidän päälleen vesikasteen jälkeen.

Sitten toinen juttu on se, että Pyhän Hengen kasteeseen liittyi aina kielillä puhuminen ainakin kasteen hetkellä raamatussa. Siihen en sano mitään, etteikö kielillä puhumaton henkilö voisi olla kastettu Pyhällä Hengellä, koska tiedän niin useita tapauksia joilla kielet ovat vasta myöhemmin tulleet esiin pelkojen ja heikkotasoisen opetuksen tähden.

Uudestisyntyminen vedestä ja Hengestä:

Henkilökohtaisesti uskon niin, ettei tuossa vesi tarkoita kastevettä. On raamatussa vertaus siitä, kuinka uutta viiniä ei voida laskea vanhoihin leileihin koska ne pakahtuvat, vaan uusiin leileihin.

Nahkaleili näin maailmallisesti katsottuna on vanhetessaan jäykistynyt, nahka ei ole joustavaa ollenkaan. Uusi viini taas kuplii ja pulppuaa tuoden painettakin mahdollisesti, siksi vanha leili pakahtuisi.

Vanhasta leilistä tehdään uusi leili liottamalla sitä vedessä, jolloin nahka tulee joustavaksi. Tämän jälkeen leilin ulkopuoli useimmiten öljytään ja sitten voidaan kaataa uutta viiniä sinne.

Toisin sanoen, vesi tarkoittaisi tässä tapauksessa elävää vettä. Raamattu sanoo, että joka uskoo NIIN KUIN RAAMATTU SANOO, on hänen sisimmästään juokseva elävän veden virrat. Kyseisessä kohdassa joissakin raamatuissa on käännösvirhe, jossa asia muuttuu. Kohdassa lukee niissä tietyissä raamatuissa: "Joka uskoo minuun, on hänen sisimmäistään niin kuin raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat".

Jeesus sanoi tämän Hengestä, joka heidän piti saada, eikä Henki ollut vielä tullut koska Jeesus ei ollut vielä kirkastettu. Kun Jeesus kirkastettiin, tuli Pyhä Henki opetuslapsiin jotka uskoivat Häneen niin kuin raamattu sanoo. Tällöin juoksivat elävän veden virrat.

Uskon, että tässä heitä oikein liotettiin elävässä vedessä, heidät tehtiin uusiksi leileiksi, uskon näin. Viini on taas raamatussa siunauksen ja täyteyden vertauskuva, elämän ilon vertauskuva jne. Kun nuo kyseiset opetuslapset, 120 tuossa vaiheessa, saivat Pyhän Hengen kasteen, he toisin sanoen täyttyivät Pyhällä Hengellä. He täyttyivät Hänellä myös myöhemmin, näkyvin merkein.

Näin uskon, sen perusteella mitä olen raamatusta lukenut. Siksi en ole samaa mieltä kaikista kasteen kohdista noin yleisesti ajatellen ottamatta huomioon, puoltaako kasteesta opettava uskovien kastetta vai vauvakastetta.

Kannattaa lukea raamatusta Hesekielin luvusta 34 jakeet 2-4 ainakin. Siinä on profetiaa nykyajalle.

Siinä nuhdellaan seurakunnan paimenia, jotka eivät ole kainneet laumaa (ruokkineet ja suojelleet), eivät ole vahvistaneet heikkoja eivätkä PARANTANEET SAIRAITA, sitoneet haavoittuneita, eivätkä TUONEET TAKAISIN EKSYNEITÄ (julistaneet evankeliumia kadonneille lampaille tuoden heidät takaisin), etsineet kadonneita lampaita.. vaan ovat hallinneet niitä tylysti. Paimenen tehtävä seurakunnassa ei ole johtaa seurakuntaa vaan kaita.

Jumala myöskin nuhtelee paimenia, jotka eivät ole parantaneet sairaita. Tämä on yksi merkki siitä, onko täynnä Pyhää Henkeä vai ei. Parantuvatko sairaat? On se myös uskon merkki, ainakin jos lukee suoraan kohdan: "Nämä merkit seuraavat niitä jotka uskovat....he laskevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi".


Ylhäällä aatteitani asiasta, huomatkaa, että ne ovat aatteita eivätkä saarnaa tai johonkin suoranaisesti kohdistettua piikittelyä tai muuta

En myöskään usko, että vesikaste puhdistaa synneistä. Ainoastaan Jeesuksen veri puhdistaa synneistä raamatun mukaan.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 11.02.07 - klo:08:25
Laitanpa tähän lainauksen 1896 julkaistusta kirjasta:

"Me kaikki, jotka olemme Kristukseen Jeesukseen kastetut, olemme hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis kasteen kautta haudatut hänen kanssaan kuolemaan, että niin kuin Kristus on herätetty kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Sillä jos me olemme istutetut hänen kanssan yhdenkaltaiseen kuolemaan, niin tulemme myös yhdenkaltaisiksi ylösnousemisessa" (Room. 6:3-5).
Kasteen kautta uskova voi turvata Jumalaan Isänä, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Uuden liiton kaste edellyttää kolmeyhteisen Jumalan ilmestymisen Kristuksessa. Tämä kaste tuli mahdolliseksi, kun sitä parannusta ja uskoa saarnattiin, jotka perustuvat Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen voimaan, ja kun Kristuksen Henki korkeudesta vuodatettiin uskovan sydämeen. Jumala vaikuttaa uudessa liitossa Isänä, joka synnyttää jumalallista elämää, Poikana, jolla on jumalallinen elämä itsessään, ja joka ilmoittaa sen, ja Henkenä, jolla on Kristuksen elämä itsessään, ja joka tekee ihmisen osalliseksi tästä. Tämä Jumalan ilmestys keskittyy Kristuksessa, ja tämä Kristus omistetaan kasteessa, niin että uusi ihminen syntyy. Kristus tulee ihmiseen asumaan, sillä Henki ottaa Kristuksen täydellisyydestä, hänen kuolemansa voiman ja hänen ylösnousemisensa elämän ja antaa sen uskovalle. Kastettu istutetaan uskon ja Hengen yhteyteen Kristuksen kanssa, niin että Kristuksen kuolema ja ylösnouseminen tulevat voimaksi ja elämäksi uskovaan. Sen tähden lähtee kasteesta puhdistus synneistä ja uusi elämä.

Gustaf Johansson: Pyhä uskomme
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 11.02.07 - klo:09:31
Haluaisin vielä toistaa, ettei kaste pese pois syntejä eikä tuo anteeksiantoa, yksin Jeesuksen täytetty työ tekee sen.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kastamattomia mutta uudestisyntyneitä ja saaneet Pyhän Hengen kasteen.

Heitä on myös raamatussa.

Uudestisyntyminen on yksin Jumalan teko, jossa ei voi auttaa yksikään ihminen muuten kuin Jumalan sanan kautta.

Henk.koht. olen lapsena kastettu mutta uudestisyntynyt vasta n. vuosi sitten, kun antauduin Jeesukselle. Uudestisyntymisen huomasi siitä, että rupesin yhtäkkiä olemaan samaa mieltä Jumalan kanssa ja halusin vain palvella Häntä ja olla Hänen kanssaan iankaikkisuuden. Olin kuin erossa tämän maailman ongelmista, vieläkin niin.

Sitten meninkin uskovien kasteelle, sillä koin Jumalan kehotuksen. En kadu, siitä seurasi paljon hyvää.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vaivainen mato - 11.02.07 - klo:10:16
Patriarkoilta kuultua: Lapsikaste on Jumalan teko. Aikuiskaste on ihmisteko.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 11.02.07 - klo:10:44
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"
Patriarkoilta kuultua: Lapsikaste on Jumalan teko. Aikuiskaste on ihmisteko.


Tämä on toinen mihin en yhdy. Vaikken halua kinastella lapsikasteesta ja aikuiskasteesta, haluaisin silti kommentoida.

Kuinka lapsikaste on Jumalan teko? Olen lukenut vaikka mitä, että Jumala antaa uskon siinä ja Pyhän Hengen ja vaikka mitä, mutta tästä ei lue raamatussa mitään. Varsinkaan tuosta uskosta. Pyhän Hengen kaste on mahdollisesti joissain tapauksissa tullut kasteen aikana, mutta useimmassa tapauksessa joko ennen tai jälkeen.

Raamatussakin kastettiin vain uskovia. Perhekunnista puhutaan pariin otteeseen, mutta ei voida olettaa että jokaisessa perhekunnassa olisi ollut vauva, ehkä ei niissä muutamassa ollutkaan joista mainitaan.

Miten lapsikaste voi olla Jumalan teko, kun pappi sen lapsen kastaa? Niin ja lapsen puolesta tunnustetaan usko, vaikka lapsen itsensä kuuluisi se tunnustaa. En ymmärrä.

Aikuiskaste taas, en sitäkään ymmärrä. Uskon nimittäin että pieni lapsikin voi olla uudestisyntynyt, mutta sen huomaa kyseisen lapsen elämästä ja lapsi tietää itsekin uudestisyntyneensä kun hän on sitä. Mielestäni silloin lapsen voi kastaa. On 3 vuotiaita, jotka profetoivat ja laskevat käsiä sairaiden päälle, niin että he paranevat. Nuo 3 vuotiaat puhuvat Jumalan viisaudella. He sanovat uudestisyntyneensä ja lapsen usko vaikuttaa sen, että heidän sydämen korvansakin ovat avoimet Jumalan puheelle ja he saattavat kysyä: "Voisiko joku kastaa minut?"

Raamatussa kasteeseen liittyviä lauseita:

"Ottakaa kaste...", "Antakaa kastaa itsenne..."

Noiden lauseiden perusteella ihmiset ovat ottaneet kasteen eli antaneet kastaa itsensä. Siinä mielessä se on ihmisen teko, mutta Pyhän Hengen vaikuttamana. Ei lakia, vaan armosta he saavat olla kuuliaisia Jumalalle. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen sanoo raamattu, joten uskon että Hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen tuossa vaiheessa kun menee kasteelle.

Kreikankielessä sanaa kaste käytetään kuvaamaan parannuksen kastetta, Jeesuksen ristinkuolemaa ja uuden liiton kastetta. Toisin sanoen kaste kuvaa kuolemaa, niin kuin roomalaiskirje kertoo. Kaste kuvaa kuolemaa synnille ja laille, tarkoittaen sitä ettei synti enää vallitse kuolevaisissa ruumiissamme. Kaste kuvaa kuolemaa itsellemme ja maailmalle. On kuitenkin tärkeää huomioida, että kaste kuvastaa näitä, eikä itsessään ole näitä.

Sana "baptidzoo" kreikankielessä, jota käytetään kertomaan kasteesta apostolien teoissa, tarkoittaa: "Upottaa".

Olen myöskin pohtinut, miksi vuoden 1938 käännöksestä on poistettu eräs jae apostolien teoista:

Lainaus
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: "Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?"
8:38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.
8:39 Ja kun he olivat astuneet ylös vedestä, tempasi Herran Henki Filippuksen pois, eikä hoviherra häntä enää nähnyt. Ja hän jatkoi matkaansa iloiten.

Apostolien teot

Jae 37 puuttuu. Siinä olisi ratkaiseva tieto, estääkö mikään.

Biblia vuodelta 1776 taas sanoo:

Lainaus
37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.


Toisin sanoen, kaste on estetty jos ei usko koko sydämestään. Jos taas uskoo ja tunnustaa, ei ole mitään estettä.

Noin uskon ja näen raamatunkin sanovan.

Siunausta :)

Lisäys: Ihan piristykseksi laittaisin vielä vanhemmasta opuksesta nuo jakeet :D :D

Lainaus
Apt 8:35 Nijn Philippus awais suuns ja rupeis tästä Kirjoituxest hänelle saarnaman Evangeliumita Jesuxest.
Apt 8:36 Ja cuin he tiellä waelsit/ tulit he weden tygö/ ja Camaripalwelia sanoi: cadzo/ täsä on wesi/ mikä estä minua castamast?
Apt 8:37 Philippus sanoi: jos sinä caikest sydämest uscot/ nijn tapahtucon. Hän wastais/ ja sanoi: minä uscon Jesuxen Christuxen Jumalan Pojaxi.
Apt 8:38 Nijn hän seisatti waunun/ ja he astuit weteen/ Philippus ja Camaripalwelia/ ja hän casti hänen.
Apt 8:39 Mutta cosca he wedestä ylösastuit/ temmais Herran Hengi Philippuxen/ ja nijn ei Camaripalwelia händä enä nähnyt/ waan meni iloiten tietäns myöden.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 11.02.07 - klo:12:38
Kasteen pätevyys ei riipu sen suorittajasta (hätäkastekin on kaste), vaan siitä, että siinä yhdistyy Jumalan sana kasteveteen.

Jae 37 on jätetty Filippoksen ja hoviherran tapaamisesta pois lisäyksenä, joka puuttuu varhaisimmista käsikirjoituksista.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vaivainen mato - 12.02.07 - klo:09:51
Siteeraukset JE:n ja RY:n lauseista eivät kaipaa kommentteja enempää arvosteluja. Ne perustuvat Raamattuun ja Lutheriin. Minulle riittää: Kastessa on sanottu ' ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetusöapsekseen' Pitääkö vielä olla omia rituaaleja?

Uskova: kun et hyväksy lapsikastetta onko syy?
a) kastettavassa
b) kastajassa
c) kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Kristuksen sovintotyö kuuluu kaikille, eikä yksinomaan Uskovan tavoin ajatteleville ihmisille.

Viimeisissä kiusauksissa, Sepän kirjan lopussa on seuraavanlaisia sanoja:

'Tuota nyt waan Kristukselle kaiken Hänen sinulle osottaman rakkautensa edestä, se puhdas ilo, että sinä rakastat kaikkia Hänen köyhiä Pyhiänsä ja hänen seurakuntansa jäseniä, kaikkein huonointa ja heikointakin, heidän tietojensa käsityksensä eroituksesta huolimatta..
Katso myös Room.15: 1 - 7

Hunajan Pisarat v.1924
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 12.02.07 - klo:11:09
Lainaus käyttäjältä: "vaivainen mato"
Siteeraukset JE:n ja RY:n lauseista eivät kaipaa kommentteja enempää arvosteluja. Ne perustuvat Raamattuun ja Lutheriin. Minulle riittää: Kastessa on sanottu ' ota pyhä ristinmerkki kasvoihisi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetusöapsekseen' Pitääkö vielä olla omia rituaaleja?

Uskova: kun et hyväksy lapsikastetta onko syy?
a) kastettavassa
b) kastajassa
c) kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Kristuksen sovintotyö kuuluu kaikille, eikä yksinomaan Uskovan tavoin ajatteleville ihmisille.

Viimeisissä kiusauksissa, Sepän kirjan lopussa on seuraavanlaisia sanoja:

'Tuota nyt waan Kristukselle kaiken Hänen sinulle osottaman rakkautensa edestä, se puhdas ilo, että sinä rakastat kaikkia Hänen köyhiä Pyhiänsä ja hänen seurakuntansa jäseniä, kaikkein huonointa ja heikointakin, heidän tietojensa käsityksensä eroituksesta huolimatta..
Katso myös Room.15: 1 - 7

Hunajan Pisarat v.1924


Niin kuin sanoin, ei ole hyvä kinastella kasteesta koska se ei yleensä tuota kuin huonoa, mutta koska kysyit, haluaisin vastata ajatuksillani asiasta. Vastaukseni on sellaisessa muodossa, että miten omalle kohdalleni kasteen hyväksyisin:

a) Minun pitäisi olla uudestisyntynyt ja tietää se. Myöskin minulla kuuluu olla sydämen usko ja sitten vielä suun tunnustus uskostani. (perustuu raamattuun)

b) Kastajan, joka minut kastaisi, kuuluisi olla uskova ihminen joka on kastettu. Ei tarvitse olla virallinen pappi, koska me kaikki olemme pappeja Kristuksessa Jeesuksessa. Tärkeintä on, että hän on Kristuksen ruumiin jäsen.

c) Kasteen toimitus raamatussa: Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tai Herran Jeesuksen nimeen. Uskon, että kumpikin on pätevä.

Jeesuksen sovitustyö on tarkoitettu jokaiselle, joka Hänet ottaa vastaan. Lastenkaltaisten on taivasten valtakunta. Raamatun mukaan lapsi on pyhitetty, jos hänen jompi kumpi vanhemmistaan on uskossa.

Uskon, että 3 vuotiaskin voi olla uudestisyntynyt ja tämä tulee useimmiten silloin itse pyytämään kastetta. On nimittäin 3 vuotiaita jotka profetoivat ja laskevat käsiä sairaiden päälle ja he paranevat.

Jeesuksen sovitustyö on tosiaan tarkoitettu kaikille, he jotka Hänet ottavat vastaan ottavat myös sovitustyön kohdalleen. Raamattu kuitenkin sanoo:

Lainaus
Johanneksen evankeliumi:
7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."


Alunperin siinä on lukenut:

Lainaus
Johanneksen evankeliumi:
7:38 Joka uskoo minuun niinkuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat."


Sanajärjestys hieman muutettu nykykäännöksissä.

Raamatun mukaan on tärkeä uskoa Jeesukseen niin kuin raamattu sanoo, ja sitten sisimmästä on juokseva elävän veden virrat.

Siihen haluan pyrkiä, että usko olisi mahdollisimman raamatunmukaista. Omilla neuvoillani sinne en pääse koska itsessäni en voi mitään, mutta kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa.

Siunausta.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: maxu - 12.02.07 - klo:11:52
Mun rippiraamatussa lukee kyllä näin Joh.7:39 "Joka uskoo minuun `hänen sisimmässään kumpuavat elämän veden virrat`niin kuin kirjoituksissa sanotaan". Ei siellä mistään raamatun uskomisen autuudesta puhuta vaan Jeesuksen uskomisen pelastavasta voimasta.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 12.02.07 - klo:12:07
Lainaus käyttäjältä: "maxu"
Mun rippiraamatussa lukee kyllä näin Joh.7:39 "Joka uskoo minuun `hänen sisimmässään kumpuavat elämän veden virrat`niin kuin kirjoituksissa sanotaan". Ei siellä mistään raamatun uskomisen autuudesta puhuta vaan Jeesuksen uskomisen pelastavasta voimasta.


Siis: Joka uskoo Jeesukseen sellaisella tavalla, jonka raamattu ilmoittaa, on hänen sisimmästään virtaava elävän veden virrat.

Usko on lujaa luottamusta ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy (Hepr.11)

Kreikankielessä usko tarkoittaa noita asioita, mutta myös kiinni pitämistä muistaakseni.

Eli usko ei ole vain sitä, että uskoo Jeesuksen olleen olemassa ja että Jeesus on olemassa, tai sitä että uskoo Jeesuksen kuolleen ristillä, vaan usko on luottamusta Jeesuksen täytettyyn työhön, myös kuolleista heräämiseen. Usko on myös ojentautumista sen mukaan mikä ei näy, ei sen mukaan mikä näkyy. Kiinni pitämistä, ettei päästä irti Jeesuksen täytetystä työstä omalla kohdallaan.

Uskoon kuuluu myös se, että luottaa mitä Jumala on raamatun kautta ilmoittanut, nimittäin Jeesus täytti satoja profetioita jotka löytyvät vanhasta testamentista ja Hän täytti myös lain. Jos Jeesus on sanonut jotain mahdottomankin kuuloista raamatussa, on tärkeä ymmärtää että se on silti totta.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 12.02.07 - klo:12:12
Niinpä. Jeesus on Raamatun yläpuolella. Se, että Raamatussa kehotetaan uskomaan Häneen ei merkitse niin paljon kuin se, että Jeesus (Raamatussa!) sanoo paljonkin Raamattuun tukeutuvista kirjanoppineista ja fariseuksista.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 12.02.07 - klo:12:17
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Niinpä. Jeesus on Raamatun yläpuolella. Se, että Raamatussa kehotetaan uskomaan Häneen ei merkitse niin paljon kuin se, että Jeesus (Raamatussa!) sanoo paljonkin Raamattuun tukeutuvista kirjanoppineista ja fariseuksista.


Voisitko valaista tarkemmin, mitä Hän sanoo?

Jeesus tukeutui raamattuun koko elämällään ja kaikilla puheillaan.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: maxu - 12.02.07 - klo:12:20
ok. Kiitos hienosta tarkennuksesta, uskova :wink:
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 12.02.07 - klo:12:22
Lainaus käyttäjältä: "maxu"
ok. Kiitos hienosta tarkennuksesta, uskova :wink:


Ole siunattu!
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vaivainen mato - 12.02.07 - klo:13:18
Kristus on Raamatun salaisuus. Armo on Kristuksen salaisuus.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: seppos - 12.02.07 - klo:13:32
Lainaus käyttäjältä: "uskova"


Jeesus tukeutui raamattuun koko elämällään ja kaikilla puheillaan.


Ja tämä tarkoittaa tarkennettuna vanhaa testamenttia. Uusi testamentti on Jeesuksen jälkeistä aikaa.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 12.02.07 - klo:13:43
Lainaus käyttäjältä: "seppos"
Lainaus käyttäjältä: "uskova"


Jeesus tukeutui raamattuun koko elämällään ja kaikilla puheillaan.


Ja tämä tarkoittaa tarkennettuna vanhaa testamenttia. Uusi testamentti on Jeesuksen jälkeistä aikaa.


Jep. Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut vanhasta testamentista, paitsi ettemme ole Lain emmekä synnin orjia. Elämme uutta liittoa, mutta vanha testamentti on voimassa kuitenkin. Vanhassa testamentissa on paljon asioita, jotka tarkentavat uutta testamenttia ja selittävät sitä. Uuden testamentin kirjoitukset ovat ajalta, jolloin oli itsestään selvää että vanha testamentti tunnettiin ja sitä luettiin jatkuvasti.

Vanhassa testamentissa on monia esikuvia uuden testamentin asioista, jotka selittävät paljon. Vanha testamentti myös kertoo enemmän armolahjoista, kuin uusi testamentti, vanha kertoo myöskin mitä kaikkea Jeesuksen ristinkuolemaan liittyy, vanha testamentti todistaa että Jeesus on Jumala, jota väitetään äänestetyksi jutuksi. Vanha testamentti myös kertoo, mitä kaikkea hienoa sisältyy uuteen liittoon. Vanha testamentti kertoo uudesta liitosta enemmän kuin uusi testamentti.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 13.02.07 - klo:07:24
Jeesuksen saarnaa lainopettajille ja fariseuksille voi lukea Matteuksen evankeliumin 23. luvusta jakeista 13 - 36.

Jeesus ei tukeutunut Raamattuun. Hän viittasi siihen osoittaakseen, miten Raamattu tukeutuu häneen.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: C-kortti - 13.02.07 - klo:17:23
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Jeesuksen saarnaa lainopettajille ja fariseuksille voi lukea Matteuksen evankeliumin 23. luvusta jakeista 13 - 36.

Jeesus ei tukeutunut Raamattuun. Hän viittasi siihen osoittaakseen, miten Raamattu tukeutuu häneen.


Vanhassa raamatunkäännöksessä on ainakin 10 kertaa Jeesuksen sanat "kirjoitettu on". Mitä muuta se on kuin tukeutumista kirjoituksiin, Raamattuun?
......
3. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä
olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."
4. Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä
ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta
lähtee.'"
5. Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti
hänet pyhäkön harjalle
6. ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä
alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja:
'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'"
7. Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"
8. Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja
näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
9. ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat
maahan ja kumarrat minua."
10. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu
on
: 'Herraa, sinun Jumalaasi, sinun pitää kumartaman ja häntä ainoata
palveleman.'"
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 13.02.07 - klo:17:40
Jep, C-Kortilta tuli asiaa. Jeesus tukeutui raamattuun, toisin sanoen Isänsä sanaan, joka tukeutuu Jeesukseen itseensä.

Se on toisin sanoen ympäri menevä kierros. Ei ole raamattua ilman Jeesusta. Ei myöskään ilman raamattua, joka on Jumalan tekemä Hänen palvelijoidensa kautta, ole kristinuskoa. Ilman raamattua emme voisi uskoa Jeesukseen, koska usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Pyhä Henki vaikuttaa sen. Ilman raamattua emme voisi tuntea Jumalan tahtoa ja emme voisi oppia tuntemaan itse Jumalaa läheltä, vieläkin lähempää. Oppikaa tuntemaan Herra. Sitä ei enää myöhemmin tarvitse raamatun mukaan saarnata, koska silloin kaikki tuntevat Hänet.

Pyydän anteeksi kirjoitustyyliäni, joka ei nyt ole oikein keskustelevan sävyinen. Sallikaa tämä erhe minulle sisareni ja veljeni. On niin paljon kiireitä etten osaa esittää asiaani keskustelevana, vaan nyt pitää mennä.

Olkaa siunattuja.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 13.02.07 - klo:17:52
Vuorisaarnassa toistuu myös Jeesuksen ilmaus: "Telle on opetettu --- mutta minä sanon...". Joissakin tapauksissa hän tiukentaa lain vaatimukset äärimmilleen, joissakin tapauksissa hän kääntää ne nurinpäin. Tästä on esimerkkinä seuraava:

"Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin."

Raamattu on tienviitta ja Jeesus on tie. Kulkekaamme tietä sen löydettyämme. Perille ei päästä nojailemalla tienviittoihin.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: C-kortti - 13.02.07 - klo:17:55
Lainaus käyttäjältä: "Pena"

Raamattu on tienviitta ja Jeesus on tie. Kulkekaamme tietä sen löydettyämme. Perille ei päästä nojailemalla tienviittoihin.


Hyvin vastasit. Ja varsinkin yllä oleva on todella mainio kuvaus kristityn elämästä.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 13.02.07 - klo:18:35
Ehkä se kelpaa jonkinlaiseksi yksinkertaistetuksi ihanteeksi, käytännössä tiellä pysyminen on kovin vaikeaa. Ihanteet ovat tärkeitä, unelmat samoin.
Otsikko: Keskustelua herännäis-julistuksesta
Kirjoitti: kääntynyt - 13.02.07 - klo:21:09
Eikö Jeesus laittanutkin ihmeellisen ehdon, kukaan ei tule taivaanvaltakuntaan jollei isä vedä häntä, uskommeko sen?
Samaten Jeesus sanoo ellei tunne isää ei tunne poikaakaan, miksikö hän niin meille opetti?
Vielä Jeesus puhuu omistaan jotka tulevat hänen luokse taivaanvaltakuntaan, ovat ne jotka isä on hänelle antanut?
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 14.02.07 - klo:18:23
Käytännössä pysyminen on mahdotonta meille, samoin kuin pelastuminen yleensä. Onneksi se, mikä on ihmisille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista. En usko, että meidän kuuluu katsoa heikkouksiimme ja vahvuuksiimme, vaan Jumalan mahdollisuuksiin Jeesuksen kautta.

Raamattu ilmoittaa, että Jumala itse vaikuttaa meissä nuo asiat kun antaudumme Hänelle, nöyrrymme oikeasti Hänen eteensä ja haluamme olla samaa mieltä Hänen kanssaan. Kun sisäisesti olemme uusina luomuksina yhtä mieltä Jumalan kanssa, uskon, että Jumala vaikuttaa tahtomisen lisäksi myös tekemisen.

Kun emme enää elä me, vaan Kristus meissä, emme voi tehdä syntiäkään koska kuolemme synnistä ja laista pois, armosta saamme kulkea tietä jonka Hän on viitoittanut raamatulla.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 15.02.07 - klo:07:11
Hiukan pelottaa tuollainen ehdottoman antautumisen kristillisyys. Miten usein vahvat johtajat ovatkaan asettuneet seurakunnan nöyryyden ja Jumalan väliin! Herkkäuskoiset ovat luulleet alistuvansa Herran tahtoon, mutta herrat ovatkin vieneet heitä kuin pässiä narussa.

Uskon, että Henki vaikuttaa myös kriittisen epäilyn ja terveen järjen.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vaivainen mato - 15.02.07 - klo:13:40
Penalle:
Aamen Hallelujaa!
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 15.02.07 - klo:20:01
Raamattu vertaa maailmallista viisautta riivaajien viisauteen. Useimmiten meidän kriittisyytemme ja "terve järkemme" on lihan turmelemaa.

Pyhä Henki erottelee puolestamme hyvän ja pahan, raittiin ja väärän opin toisistaan antautuessamme ja luottaessamme.

Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei seurakuntien johtajia kuulu sokeasti uskoa ja totella, vaan koetella raamatulla kaikki. Ei tosiaan meidän omalla lihallisella järjellämme, vaan raamatulla. Omassa elämässäni tämä on ollut näin ja toiminut.

Varmasti olen maailman heikoin ja huonoin, minulla ei ole lihassani mitään kerskaamista joten minussa ei ole vahvan johtajan ainesta, mutta Jumala ei katso meidän mahdollisuuksiimme, kykyihimme ja vahvuuksiimme vaan Hänen itsensä mahdollisuuksiin. Kun emme turvaudu omaan arviointikykyymme vaan Jumalan viisauteen ja kaikkitietävyyteen, Hän ohjaa meidät oikealle tielle nimensä tähden. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että arviointikykyni on maailman huonoin, viisauteni typerin ja voimani heikoin, mutta Jumalaan turvatessa olen pärjännyt ja päässyt jatkuvasti parempaan suuntaan.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 16.02.07 - klo:08:20
Ehkä Pyhä Henki ohjaakin meitä itse käyttämään Luojan meille antamaa järkeä. Kristitty on maailmassa myös toteuttamassa Jumalan tahtoa eikä vain ottamassa kiitollisena vastaan Hänen lahjojaan.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Riku - 16.02.07 - klo:09:02
Kyllä Jumala on tarkoittanut että käytämme kaikkia lahjojamme joita hän Luojana on meille antanut.  Eli leiviskät hyötykäyttöön, se on Jumalan tahto.  Järki on yksi niistä leivisköistä.
Näkemys että moni tekomme on  ja ajatuksemme on "lihan" turmelemaa onnäkemys näkemysten joukossa.
Itse painotan näkemystä, että Jumala tuntuu herkästikin muistuttavan itsestään kun ihan harhateille mennään, esim synnintunto ohjaa aika paljon. En toki tiedä ohjaako tarpeeksi.  uskossaan jokainen kulkee omaa polkuaan, itse toivon sen kulkevan liki Jeesuksen osoittamaa polkua.
Otsikko: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: uskova - 16.02.07 - klo:14:12
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Ehkä Pyhä Henki ohjaakin meitä itse käyttämään Luojan meille antamaa järkeä. Kristitty on maailmassa myös toteuttamassa Jumalan tahtoa eikä vain ottamassa kiitollisena vastaan Hänen lahjojaan.


Järki on Jumalan lahja, olen samaa mieltä. Uskon kuitenkin, että syntiinlangenneen luontomme ja maailman muokkaamana järkemme ei ole enää sellainen, jollaisena Jumala, Isämme sen lahjoitti.

Siksi raamatussa sanotaan: "Mutta meillä on Kristuksen mieli", ja "Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, ei tämän maailmanajan mukaan...".

Raamattu puhuu paljon viisaudesta. Salomo pyysi viisautta Jumalalta, tämä oli Hänen sydämensä mukainen pyyntö. Salomo sai viisauden, jota hänellä ei valmiiksi ollut. Raamattu kehoittaa hankkimaan viisautta ja ymmärrystä. Tämä viisaus ja ymmärrys, jota raamatussa kuvataan, ei ole ydinfysiikkaan, matematiikkaan ja politiikkaan käytettävää viisautta eikä kritisoimiseen, vaan asioiden toteuttamiseen Jumalan mielen mukaisesti.

Kun emme käytä lihan, eli syntiinlangenneen luontomme järkeä vaan Jumalasta syntyneen uuden luomuksen järkeä, kuljemme sillä tiellä johon raamattu meitä viitoittaa. Sitä järkeä Pyhä Henki ohjaa käyttämään.

Rakkaus on kuitenkin tärkeintä raamatun mukaan. Rakkaus tulee vain Jumalalta ja kun rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme, on laki täytetty, sillä rakkaus ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.

Ohjatkoon Jumala meitä ymmärtämään Hänen läheisyytensä, ymmärtämään ettei Hän istu jossain pilvenreunalla välittämättä maailman tapahtumista tai katsoen sivusta vaan Hän on antanut Pyhän Henkensä meille olemaan kanssamme aina ja iankaikkisesti. Pyhä Henki on persoona, jonka kanssa voimme kommunikoida. Hänen välityksellään Isän ja Jeesuksen kanssa myöskin.

Jumala on rakastava Isämme, joka ei ole vain epätodellisen tuntuinen hahmo jossain kaukaisuudessa vaan läheisempi ja persoonallisempi kuin voimme kuvitella.

Uskommeko, että Jumala on kutsunut meidät yhteyteensä Jeesuksen kautta? Yhteys tarkoittaa lähellä olemista ja sellaista, että voimme tosiaan kommunikoida Hänen kanssansa emmekä vain puhu Hänelle ja pyytele Häneltä, vaan vietämme aikaa Hänen kanssansa ja ihailemme Hänen pyhyyttään, viisauttaan, rakkauttaan, kirkkauttaan ja muitakin ominaisuuksiansa... ja Hän vastaa. Kommunikointimme Hänen kanssansa ei ole tarkoitettu yksipuoliseksi. Jumalan tarkoitus on, että rakastamme Häntä niin että olemme pyyteettömiä ja haluamme vain, että Hänen tahtonsa tapahtuu ja haluamme olla Hänen seurassaan.

Siunausta rakkaat! Olette rakkaita!
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: PekkaV - 11.01.23 - klo:05:09

   Oi, Herätkää, Te Hitaat Sielut Juuri

https://www.youtube.com/watch?v=Hi_1SHfYE2o

Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Thomas McElwain - 11.01.23 - klo:05:46
   Oi, Herätkää, Te Hitaat Sielut Juuri

https://www.youtube.com/watch?v=Hi_1SHfYE2o

"Hmm, minusta joku on saanut ajatuksensa kuuluviin, narsisti kun on."

https://www.h-y.fi/siionit/tietoa/siionin-virsien-historiaa/malmivaara-in-english.html
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: luterilainen - 09.02.23 - klo:14:36
Silloin tällöin Hengellisessä Kuukauslehdessä on nostettu esiin kysymys herännäis- julistuksen sisällöstä. On katsottu heränäisyyden alkuajoista periytyneen julistuksen sisällön muuttuneen niin, että synnintuntoon ja parannuksen tekemisen välttämätömyyteen vetoavaa julistusta ei juuri enää kuulla. Olisi mielenkiintoista herätellä keskustelua aiheesta, mikä tuntuisi aikamme ihmiselle olevan hyvinkin tarpeellinen herätyshuuto.
 
Jokatapauksessa tarvitaan vakavaa keskustelua siitä, miten tämän houkutuksia pullollaan olevan ajan ihminen selviää hengissä. Merkitystä ei liene sillä, miten usein käy kuluttamassa kirkon penkkiä, jos ei aukenen polun pää jonne tulisi suunnata askeleensa.
Nuorempien sukupolvien kohtaamiseen synnintuntoon ja parannuksen tekemisen välttämättömyyteen, pelastusepävarmuutta ja armon varassa roikkumista on vaikea myydä heidän kohtaamiseensa herännäis- julistuksen sisällössä. Se on herännäisyydelle ongelma, joka näkyy erityisesti jäsenyyden ohenemisena ja katoamisena, ja yleisemmällä tasolla vaikeutena säilyttää merkityksellisyyttä uusien sukupolvien arjessa ja juhlassa. Siksi körttiseuroihin tulee ideoida toimintaa, jollaiseen he haluavat osallistua, kuten Siionin virsi- ja viini-ja olut tai joogaseuroja ja sinkkuiltoja herännäis- julistuksen sisällön vastatessa tätä päivää joukkoon rakastamisen körtti-Hengessä.  :eusa_pray:
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Pena - 09.02.23 - klo:15:47
Aamuhartauksiin lainaamieni vanhojen seurapuheiden viesti ei ole ollut parannussaarnaa. Synnintunto on ymmärretty Jumalan kutsuksi saapua Hänen eteensä suremaan syntejään ja odottamaan Herralta armoa. Oma pyrkimys irtautua synnistä on nähty turhaksi. Kuvitelmaa siitä, että pyrkimyksessä olisi onnistuttu, on pidetty merkkinä ulkokultaisuudesta ja paatumuksesta.
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Viisveisaaja - 21.02.23 - klo:19:43
Nuorempien sukupolvien kohtaamiseen synnintuntoon ja parannuksen tekemisen välttämättömyyteen, pelastusepävarmuutta ja armon varassa roikkumista on vaikea myydä heidän kohtaamiseensa herännäis- julistuksen sisällössä. Se on herännäisyydelle ongelma, joka näkyy erityisesti jäsenyyden ohenemisena ja katoamisena, ja yleisemmällä tasolla vaikeutena säilyttää merkityksellisyyttä uusien sukupolvien arjessa ja juhlassa. Siksi körttiseuroihin tulee ideoida toimintaa, jollaiseen he haluavat osallistua, kuten Siionin virsi- ja viini-ja olut tai joogaseuroja ja sinkkuiltoja herännäis- julistuksen sisällön vastatessa tätä päivää joukkoon rakastamisen körtti-Hengessä.  :eusa_pray:

En oikein ole koskaan ymmärtänyt sellaisia saarnaajia joiden sydämenasia on saada kuulijat synnintuntoon?

Minulle synnintunto tuli ihan rakkaudellisen saarnan ja oman pitkän, pitkän ja pitkän pohdiskelun tuloksena.
Niin tietysti Jumala vaikutti siinä mukana.

Äitini joskus sanoi, kun nuorena paheksuin milloin mitäkin, että ota iisisti jokaista painaa omat synnit ihan tarpeeksi ilman, että lisäät siihen mitään.

Uskoisin heränneiden armahduksen körttipuheen saavan aikaan ihan samanlaisen tai ainakin pysyvämmän kääntymyksen kuin moraalia ja muuta pauhaavan saarnaajan julistuksen.

Jotenkin tämä aihe on kaikilla mennyt sekaisin.
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: karjalaisenkyösti - 27.02.23 - klo:23:24
En oikein ole koskaan ymmärtänyt sellaisia saarnaajia joiden sydämenasia on saada kuulijat synnintuntoon?

Nykyään kovin moni muukaan ei ymmärrä.
Ennen ymmärrettiin heränneiden piirissä paremmin, nykyään tämän puolen ymmärrys on lähes tyysin kadonnut.
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 28.02.23 - klo:07:08
Heränneissä ihmisissä synnintunto asuu ja toimii automaattisesti. Ei siitä heränneille tarvitse saarnata.

Uskoa vailla oleville on mielestäni parempi puhua Jumalan rakkaudesta . Kun herääminen tapahtuu seuraa synnintunto itsestään.

Synnistäkin pitää puhua, mutta ei ketään osoitellen, vaan sen olemuksesta. Varoittelukin saa mieluummin olla hyvin hienovaraista. Tämä asia on vaikea ja helpommin karkoittaa kuin kutsuu.
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Thomas McElwain - 30.04.23 - klo:08:22
Heränneissä ihmisissä synnintunto asuu ja toimii automaattisesti. Ei siitä heränneille tarvitse saarnata.

Uskoa vailla oleville on mielestäni parempi puhua Jumalan rakkaudesta . Kun herääminen tapahtuu seuraa synnintunto itsestään.

Synnistäkin pitää puhua, mutta ei ketään osoitellen, vaan sen olemuksesta. Varoittelukin saa mieluummin olla hyvin hienovaraista. Tämä asia on vaikea ja helpommin karkoittaa kuin kutsuu.

Ei ainakaan ole synti körttien parissa haukkua vanhoja Siionin virsiä kamaliksi ja kuvottaviksi, eikä niiden kääntäjää narsistiksi, ei ei ei.
Ps. 139:22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: vn - 04.05.23 - klo:09:11
Mun on välillä vaikea uskoa ja "alistua" ja nöyrtyä siihen että "Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa"
Viime aikoina moni tilanne aiheuttaa mielen kuohahtamista ja tuntuu että "tarttis tehrä jotain"...enkä nyt puhu tästä foorumista
Otsikko: Vs: Keskustelua herännäisjulistuksesta
Kirjoitti: Riitta-mummi - 04.05.23 - klo:09:29
Asioihin puuttuminen on 'kaksiteräinen miekka'. Toisaalta meitä velvoitetaan tekemään asioita jotka katsomme oikeiksi. On vain niin eyyä vastapuolista ei ehkä olekaan niin, vaan päinvastoin.

Hallitseminen on vallankäyttöä. Siihen lähes kaikilla on taipumus. Olen itsekin ollut perheen matriarkka. Olen tarkoittanut vain hyvää kaikille ja toiminut ymmärrykseni mukaan.

Toisille se on ollut hyvinkin tarpeen. Jos en ole ollut apuna, he ovat hiukan kuin ' tuuliajolla'.  Silloin heidän omat taidot ovat koetuksella.
Näin ei voi jatkua ikuisesti, koska kuolemme ajallaan kuitenkin. Omien siipien pitää silloin kantaa.

On taito antaa apua niin että se ei pakota mihinkään, ei loukkaa ja on molemminpuoliseksi hyväksi.

On kumarruttava ensin itse ylhäältä apua saamaan. Rukoilla viisautta ja ymmärrystä toimia sen mukaan.

Olemme vain ihmisiä, siksi vajavaisia ja toimimme mielialojemme mukaan.

Kaiken tällaisen voi jättää Herramme kannettavaksi. Omavoimaisuus on synti siinä missä välinpitämättömyys ja vihakin.  Meille annetaan syntimme anteeksi, niin Kristus on luvannut.

Hänen nimessään. Nämä eivät ole ipetusta, vaan ajatuksia.